"As time goes by"

Kuinka aika voinkaan vierähtää nopeasti ja samaan aikaan olla kulumatta ollenkaan? Tulin nörttäämään noin puolitoista tuntia sitten ja koko aika on mennyt erinäisten au pair -blogien parissa, kiitos siis teille muille auppareille noista innostavista ja pelottavista tunnelmista!

Järjestöltä ei ole tullut vieläkään mitään, sitä tässä odottelen. Kai kuukaudessa ehtisi jonkinlaisen päätöksen minun papereista tehdä? Montakohan kertaa tässä on tullut mietittyä sitä ettei minua hyväksytäkään tai etten löydä perhettä. Herranen aika, sehän olisi kyllä kolaus. Mutta miksi minä en löytäisi? Eihän kukaan täydellinen ole, mutta kirjoittaessani sitä personal letteriä, tuntui että oikeasti voisin olla hyväkin tässä hommassa :D Noh, en nyt ole kovin negatiivinen ole ennenkään ollut, koska nautin lastenhoidosta ja kaikenlaisesta oleilusta pikkuisten kanssa, joten tuskin olen koskaan mikään surkea ollutkaan. Aloittelija kyllä, mutta tässä on sellaiset 16 vuotta jo pienemmän siskon kanssa eletty, melkein 8 vuotta pikkuveljen ja 5,5 vuotta toisen pikkusiskon kanssa. Varsinkin nuo pikkuiset, vaikka veli onkin jo iso koululainen, niin ovat opettaneet kyllä lapsista. Muitakin pestejä on tietenkin ollut, mutta ei sitä arkea lasten kanssa koe pelkillä muutaman tunnin lastenvahtikeikoilla viikossa, sitä on elettävä lasten kanssa ja aika suuresti lasten ehdoilla, vaikkei sitä saa lapsille ääneen sanoa ;)

Ooh, katsoin musiikkivideon, joka tehtiin Obaman puheen pohjalta. Tuli kylmiä väreitä! Luultavasti suurilta osin siksi, että Yhdysvallat tuntuu olevan lähempänä jotenkin tämän tulevan au pair-vuoden myötä. Kuitenkin, jos kaikki menee hyvin, niin Yhdysvalloista tulee kotini vuodeksi, silloin minulle on kyllä tärkeää, että maata johtaa viisas mies. Joka on jo määrännyt Guantanamon suljettavaksi ja kieltänyt kidutuksen! Katsoin eilen neloselta tulleen dokumentinkin Obamasta ja on kyllä todellinen tarina tuon herran takana, hyvällä tavalla. Vaikka myönnetään, Obamasta on tehty jo sankari ja ihmeidentekijä, mutta kuka tietää jos tämä herra tosiaan lunastaisi odotukset? Toivon tosiaan niin.

Hassua, puolen vuoden päästä olen Yhdysvalloissa. (Oletan koko ajan että tosiaan tulen hyväksytyksi ja löydän perheen ja pääsen lähtemään kun haluan, mutten halua ajatella että jokin menisi pahasti pieleen.) Olen jättänyt turvallisen koto-Suomen, jossa olen koko elämäni elänyt ja sitten vain lähden vuodeksi pois. Tänne jää koko elämä, tavallaan. Toisaalta otan sen mukaani kun eletty elämäni vaikuttaa siihen kuka olen. Vien oman versioni siis tuonne meren taakse :) Pelottaa ihan helkatisti tuo ajatus edelleen, mutta samalla tiedän, että minun on vain pakko tehdä se, lähteä, sillä tämä on unelmani. Ja pystynhän minä siihen ja siitä tulee hieno kokemus, kun niin päätän! (Toistankohan itseäni jo?) No mutta, Yhdysvallat! Turistimaisesti kaikki kuuluisat paikat täytyy nähdä ja antaa sitten vain virran viedä, jotta pääsisi näkemään sitä perimmäistä valtiota ja amerikkalaista elämäntapaa ja ihmisiä. Hyppy kulttuurista toiseen. Yes I can.

Aika kuluu tosiaan, toivottavasti juoksisi ja pysähtyisi jälleen samaan aikaan. Mutta, abin arki nyt, ei amerikkalainen, siispä takaisin ylioppilaskoekirjojen pariin kunnes silmät ummistuu. Ehkä muutama au pair-blogimerkinnän metsästys ennen sitä vielä ja jatketaan sitä järjestön hyväksymispäätöksen odottelua :)

"If you can judge a wise man by the color of his skin"

Minä nyt kuitenkin uskaltautuisin sanomaan että onhan tuo Brack Obama ihan fiksun oloinen mies. Tai sitten, mainoskampanja on purrut minuunkin ihan toden teolla. Eeei, en usko, ja joka tapauksessa, olen niin Bush-kielteinen ihminen, että lähes kuka tahansa on hyvä vaihtoehto Bushin jälkeen. Tai no, ei oikeastaan, mutta Obama on ehdottomasti paras ja digiboksissa odottaa 3,5 tuntia Obaman seurassa. Jännää, luultavasti kun tuo tuleva reissukin vaikuttaa kaikkeen tähän haluun tietää Yhdysvalloista ja uusi presidentti kun on jo kääntänyt yhden lehden kirjoissa historian, sanokaa skeptikot mitä sanotte, mutta olen sitä mieltä. Sillä ensin Bush oli kaksi kautta Yhdysvaltojen presidenttinä ja seuraavaksi presidentin paikalle astelikin sitten afroamerikkalainen mies demokraattien riveistä. Ihonvärillä ei nyt niin väliä, kun puheet ja teot ovat kohdallaan, mutta hatunnosto Obamalle, siinä oon saanut kaataa aitoja jos toisia kun Yhdysvaltojen presidentiksi on tiensä raivannut. Alors, vive Obama!

Järjestön vastauksen kärsimätön odotus jatkuu. Sanoihan tuo haastattelijakin, että se on oikeastaan pelkkä muodollisuus, mutta silti, vastausta ei kuulu vielä, joten aina on jonkinnäköinen mahdollisuus että jokin menee pieleen jo tässä vaiheessa jos niin on käydäkseen. Toisaalta, eipä se ole haaveilua ja miettimistä haitannut, vaikkakin tänään on mennyt koko päivä taas lukion parissa ja vieläkin on jäljellä lukemista. Mutta takaisin au paireiluun. Ajattelin tänään jälleen sitä kuinka paljon täytyy tehdä ennen lähtöä, kaikenlaisia käytännön asioita ja pientä perushässäkkää. Kärsimättömyys pilkahti taas esiin, nuoremman pikkusiskoni sanoin tahtoisin että olisi hetipäivä. (Olen innostunut reissusta kyllä, eikä kärsimättömyyttäni yhtään vähennä se, että edessä on yo-kevät, joka tietää ihan liikaa pänttäämistä.) Takaisin asiaan. Päätin siis hankkia nätin vihkon johon JO NYT kerään kaikenlaista sälää au pair-vuottani varten, sitä mukaa kun sitä tulee vastaan, olen kova valmistautumaan silloin kun innokkuus iskee päälle ja onpahan sitten edes jotain hyödyllistä tullut tehtyä. Kun tiedän että koko kesä on kuitenkin enemmän tai vähemmän sählinkiä. Kevätkin, sillä kevään lopussa toivottavasti järjestyy ne ylioppilasjuhlat, sitten kesäkuu töitä ja sitten onkin heinäkuun alku, joka tietää mahdollisesti lisää töitä ja isän viisikymppisten järjestelyä. Joten on hyvä varautua hyvin vielä kun on jollain tavalla aikaa :)

Au pair-vuosi, se on ollut unelmani 13-vuotiaasta asti. Toteutumassa olevaa unelmaa on kovin vaikeaa uskoa. Eihän se vuosi pelkkää unelmaa tule olemaan, mutta mikä kokemus olisi? Olen innoissani kaikista niistä ihmisistä, joita tulen tapaamaan, päivistä amerikkalaisessa arjessa, isäntäperheestä, turisteilusta ja tietenkin Yhdysvalloista. Ja siitä, kuinka kasvattava ja sivistävä ja karaiseva tuo vuosi tulee olemaan. Tietenkin tulee huonoja päiviä ja kaikki ei mene niin kuin haluaisin, sen olen lukenut ja kuullut, mutta ne ovat kokemusta nekin. Odotan niitäkin, en innolla, mutta tiedän, että esimerkiksi koti-ikävä tulee, ihan vain siitä tiedosta etten luultavasti näe läheisiäni vuoteen ja asiat muuttuvat täälläkin. Oli oikeastaan hieman pelottavaa lukea jo au pairina toimivien kokemuksia koti-ikävästä. Mutta tiedän, ettei siitä tule minulle ylitsepääsemätön tunne, en anna sen päästä sellaiseksi, sillä kun minä sinne valtameren taakse lähden niin en tasan tule takaisin ennen kuin on pakko. Sillä kun minulla on mahdollisuus käyttää näin hieno tilaisuus, niin siinä ei sitten pihistellä ihan vain sen takia että Suomi tuntuu olevan niin kaukana! Onhan se ja siellä se pysyykin. Niin pysyvät ihmisetkin, muuttuvat, mutta ovat silti täällä eivätkä katoa. Jos joku ei ole valmis minua odottamaan vuotta, niin sitten saa jäädä odottamatta, sillä tiedän, että niitä, jotka odottavat, olen minäkin valmis odottamaan menivät minne vain :) Tästäpäs tuli tällainen koti-ikävän ennakkopurku, mutta hyvä niin, sillä tämä on suurin epäilykseni koskien vuottani. Ja kun tiedän, että pakotan itseni yli siitä jos se meinaa ryppyilemään alkaa, niin odottelehan Obama, tulen puolen vuoden päästä katsastamaan sitä sinun maatasi! Nyt kuitenkin palaan takaisin abin arkeen ja kehityspsykologian kirjan ääreen...

Ja tänäänhän pilkahti myös perheen ajatus siitä, että tosiaan lähden vuodeksi pois. Äiti halusi ostaa headsetin kaupasta, jotta voi sitten skypen kautta puhua minulle ja vanhempi pikkusisko aloitti panikoinnin siitä kuinka selviää kodin elektroniikkalaitteiden kanssa. Ennusti ettei tietokonetta enää ole kun tulen takaisin!