"Theoretically, yes ain't we lucky"

Jumittaa. Ja mietityttaa. Ja joululahjat stressaa.

Jumittaa edelleen. Aloitin kirjoittamisen, tota noin, ehka, kaks tuntia sitten ja siita lahtien ei oo muodostunutkaan kuin taman verran. Jumituin kattelemaan kuvia ja etsimaan kaytettyja kirjoja ja pikkuisimman pikkusiskon joululahjaa. Ei ehka se mita pitais tehda.

Miten teidan viikonloppu meni? Mun meni ajellen. Perjantaina oltiin taas pikkase myohassa, tai siis hostmum oli ja ma tein ruokaa ja ootin siina, etta milloinkahan han tulee kotio ja sitten syotiin taas melko kiireessa ja mina siivosin keittion kiireessa ja juoksin ulos talosta hakemaan uuden tyton, saksalaisen S:n jostain Boxfordin metista, sitten suuntaus aussi-B:n luo, autonvaihto ja pakollinen Super Stop&Shopin esittelykierros S:lle, samalla redboxista Confessions of a Shopaholic (no, onhan se tullu jo nahtya, mutta se oli tietokoneen ruudulta elokuvateatterista salaa kuvattu versio, niin pitihan tama oikeakin katsastaa..!) Vaikka H-kultasein, ei teidan tietokoneessa mitaan vikaa ole, mutta aussi-B:n luona kun on privaatti miniteatteri plus mun ehdottomasti paras kaveri elikkas hierontatuoli. Mmm. Massya mukaan ja kahvia (kenen idea juoda kahvia kahdeksan aikaan illalla, kenen, voi elama...?) ja suuntaus takaisin B:n "kartanolle", siella jutusteltiin hetki B:n hostvanhempien kanssa ennen kuin sulkeuduttiin kellarin leffateatteriin ihastelemaan Hugh Dancyn jumalaista aksenttia (ja ulkonakoa) seka Isla Fisherin uskomatonta roolisuoritusta, ja niita vaatteita! Seka tappelemaan siita, kuinka kauan kukin sai hierontatuolissa istua. Leffailu meni odotettua pitemmaksi ja huristelin aika hurjasti kotio, ja ajaessa pikkuisen joskos unetti puolenyon aikaan, mutta kun paasi talolle, niin sitten oli jalleen ihan pirtea (kenties kahvin syyta...?) ja paatin katsoa viela Holy Smoke:n, koska se jai joskus kesken ja se loytyi sopivasti netistakin suhkot hyvalaatuisena versiona. Puoli neljalta nukkumaan, fiksuako? Ei joo ei.

Lauantaina herasin aamuun sateiseen ja hylkasin saman tien kaiken maailman juoksemiset ja asioinnilla kaynnit, ei huvittanut. Sen sijaan jumitin tietokoneen aareen ja aloitimme H:n kanssa skypetysmaratonin, jonka kestoksi loppujen lopuksi tuli paalle 5 tuntia...? Siinahan se meni se lauantaipaiva, 4 kuukauden jutut paivittaessa...! Illaksi suuntasin sitten ekstrahommiin toisen aupparin perheeseen kolmea poikaa illaksi kaitsemaan. Pojilla kun oon lauantaisin leffailta niin katsoimme Tintin ruotsiksi (perhe on siis ruotsalaissyntyinen, vaikka kaikki pojat tosiaan ovat syntyneet Yhdysvalloissa, mutta puhuvat silti oikein sujuvasti ruotsia!) popkornien kera ja olipas aika hassua kylla, silla kommunikoimmekin koko illan ruotsiksi. Tai Swenglish taisi se illan kieli kylla olla, kun en mina aina osannut...On vahan paassyt tuo ruotsi ruostumaan mutta ymmarrys saavutettiin aikalailla aina, joten onnistunut babysitterkeikka oli kylla! Ja lastenkirjaa ruotsiksi lukiessa olisittepa kuulleet kun jenkkiaksentilla ruotsia lueskelin! Hihhih, onneksi oli kohteliaita poikia niin silla eivat varmaankaan nauraneet!

Sunnuntaina oltiin taas menossa, saksalaisen S:n hain jalleen sielta Boxfordin metsista ja suuntasimme ensin aamupalalle IHOPiin ja sitten erinaisten pysahdysten kautta Rockingham Park Mallille ja siella oli... JOULUPUKKI! Oli vahan rahavarat vahissa, muuten olisin mennyt Joulupukin kanssa juttelemaan vahan ja kyselemaan etta joskos sita loytyisi halta ruisleipaa, vois kayda poroillaan kipasemassa sunnuntai-illan ratoksi! Mutta niin, ei tosiaan dollareita moiseen huviin oikein riittanyt. Vaikkakin sunnuntain teemana oli joululahjashoppaus, niin ei se ihan siihen jaanyt. Joululahjojahan en luonnollisesti paljasta, mutta itelle mukaan tarttui WetSealista hauska hiuspanta seka yksinkertaisesti hurmaavat legginsit (sanokaa mita sanotte, mutta oli pakko ottaa mukaan!) seka Forever 21:sta ihana musta löllötupsupipo. Ja Macy'silta kauan haaveksittu Jessica Simpsonin Fancy -tuoksu, joka on ihan hattara! Se on semmoinen kivan makea ja raikas ja ihana yksinkertaisesti, ihanasti tuoksuu minun huoneessa nyt hienoisesti! Sittenpa heitin S:n taas talolleen ja suuntasin pikaisesti CVS:n korttishoppailun (Ihanaa synttaria E, kortti on tulossa kylla jo ;]) kotiin lohoilemaan ja neulomaan ja katsomaan rikossarjoja siina neulonnan lomassa. Taydellinen yhdistelma.

Maanantai on nyt ollut maanantai. Ostin lisaa joululahjoja, netin kautta tilaten siis ja voi etta arsyttaa, kun joku on varastanut minun sahkopostin! Tai siis, en voi luoda PayPal-tilia sahkopostillani, koska se on jo muka johonkin tiliin liitetty, mutta minun sahkopostilaatikossa ei ole MINKAANLAISTA viestia mistaan tilin perustamisesta tai mistaan. Ihan alytonta. 45 minuuttia piti kuunnella sita, etta voivoi kun ei me voida tehda talle mitaan, se pitaa se tilin haltijan muuttaa se sahkoposti eika me voida lahettaa mitaan viestia etta tarkistapa onko sahkopostiosoite oikein. Voi prkl kiitos tyhjasta Varmaan taas muistan kattoo jonkun uuden sahkopostin. Hiton aaliosysteemi tuo.

Tuon episodin ohella on kylla ollut oikein mukava paiva, aamuvapaan skypettelin, sitten toita leppoisesti tein kun hostmum on Chicagossa, niin lasten kanssa on vaan hengailtu, otettiin projektiksi tehda semmoinen kimallepehmomosaiikkikuvat kun loytyi semmoinen setti, jossa on 13 numeroa ja jokaiselle numerolle on oma vari ja sitten kuvassa on ruutuja, joissa numeroita ja sitten niita kimallepalasia sijoitellaan numeroiden mukaan. Aika kivaa kieltamatta. Lisaksi tanaan on grandma ja grandpa ollut auttelemassa illasta ja syotiin pitkaan ja hartaasti herkullista pitsaa ja salaattia, nam! Oon tanaan vaan rauhassa touhuilllu ja on ollut kovin kiireeton mukava paiva. Tammoinen parempi maanantai :)



Vaan mieli kylla huitelee jossain Kalifornian rannoilla! Matkustuskuume. Argh. Kuka lahtee elokuun puolessa valissa Kaliforniaan mun kanssa? Matkustusseuran julkinen haku kaynnissa NYT! (Hausta puheen ollen, ens maanantaina aukeaa Harvardin placement testeihin ilmoittautuminen!!) Ooh joo, maanantaita!

" 'Cause it'll give me time to think"

Varoituksen sana kaikille tuleville auppareille. Hankkikaa tekemista ainakin joka kolmannelle paivalle. Muuten iskee mokkihoperyys. Tuli huomattua eilen. Keskiviikko kun oli Veteran's Day ja hostmum pyysi nimenomaan pysymaan kotona, siis minun ja lasten, kun han halusi tehda jottain kivaa lasten kanssa iltapaivalla. Mutta sitten tyoskentelikin viiteen asti ja lahti hoitamaan kyntensa tyton kanssa kello 5.15 pm ja mina ja poika jaatiin kotiin kattelemaan Cars-elokuvan patkia youtubesta ja arsytti, koska olisin voinut lahtea lasten kanssa pienelle "vaellukselle" kolmen muun aupparin kanssa, C:n kotitalon metsiin koska oli niin natti ilma ja lapsilla ei ollu koulua pyhan takia, mutta EI, me jumitettiin kotona ihan turhan paiten. Ja sitten kun siita olin raivonnut puhelimessa C:lle, niin hostmum ja tytto pyorahtavat takaisin 45 minuuttia myohemmin ja olin ihan innoissani etta jee, nyt mina paasen lahtemaan aikaisemmin S:n luo, mutta ei, hostmum kysyi minulta etta voisinko kuitenkin tyoskennella seittemaan, kun han haluaisi ottaa pitkan kylvyn. Anteeksi?? No eihan mulla nyt ole paljoakaan sananvaltaa siihen, koska hostmum tekee ihan miten haluaa, hanhan se minun pomo on. Meinasin siina sitten jo panikoida etta eijjeijei, tytot tapaa seitteman aikaan, etta pitaisi lahtea aikaisemmin, mutta onneksi C oli ihana ja sanoi, etta voi odottaa sen puolisen tuntia minua, etta voidaan menna yhdessa. Mita tekisinkaan ilman ihanaista C:tani? No, tein sitten ruokaa ja leikin lasten kanssa sen aikaa kun hostmum nautti kylvystaan ja kun paivallinen oli valmis, niin tama oli EDELLEEN kylvyssa. Voi vinetto, sanon mina. Mutta niin, sain kuitenkin lahdettya vain 5 minuuttia myohassa, joten menihan se ihan hyvin sitten. Paasin ulos talosta. Vaikka niin, tykkaan perheestani tosi paljon, mutta kuitenkin, ei sita talossa jaksa koko aikaa olla, kun se kuitenkin on myos tyopaikka. Tapasin uuden aupparin, muistaakseni saksalaisen, S:n, joka oli saapunut Jenkkeihin puolitoista viikkoa sitten. The new girl indeed! S vaikutti oikein mukavalta ja sovittiin jo, etta voitais jotakin tehda viikonloppuna, kun ruotsalaiset tytsyt matkaavat kurssilleen Philadelphiaan. Ja jotain tekemista ma tarttenkin, muuten tuun taas mokkihoperoks ja alan varmaan puhua itselleni! Kissalle kun puhun jo. Opin ehka kohta maukumaan niin, etta voidaan alkaa keskustella ydinfysiikastakin, nyt on vaan avaruustekniikkaan tyydytty. Herra kun on aika itsepainen, tanaan se potki (kylla, kissatkin potkivat) minun jalan alas sohvalta, koska halla ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tilaa. Mutta niin, keskiviikkoilta meni sitten hiusvarihuuruissa, kun varjattiin molempien ruotsalaisten S:ien hiukset ja huuhdottiin vari pois tiskialtaassa. Ei oo ennen tullu sitakaan tehtya, ja kun se on vahan semmoinen riskialtis paikka, niin hiustenvarjaamiseen tuli todistetusti tarpeeseen 5 tyttoa. Varjattava, varjaaja, korvien pyyhkija (se on tosi inhtottava kun korviin menee varia, siis korvanlehtiin, eikos?), sitten huuhtelija ja hoitoaineen levittaja. Paljon on hommaa moisessa. Nain siis keskiviikko, hopistiin ja paivitettiin viikkoa, ihana. Saa puhua ikaisillekiin joskus. Ja haipyi mun mokkihoperyys hetkessa kun sai purkaa ajatuksiaan poikke!

Ja iasta puheenollen, kun juttelin suomalaisen A:n kanssa muutama tunti sitten, niin tajusin, etta ALLE (jos lasken oikein kuukaudet) puolen vuoden paasta taytan 20! Herranen aika, aloin miettimaan etta oon melko vanhus jo ;D No ei, mutta oikeasti, kun mietin vaikkapa äitiäni, niin kun han oli 21 niin han meni naimisiin isäni kanssa ja 22-vuotiaana han sai minut. Hah, ei taida mun kohdalla haakellot soida 21-vuotiaana ei juu ei, ois se mieskin pitany vissiin loytaa jo, etta vois ens kesana alkaa haasuunnitelmat ja sita seuraavana sitten haat. Ja vauva ois sitten sita seuraavana. Juu ei. Tai no, koskaan ei pida sanoa ei koskaan, mutta minusta vahan niin kuin tuntuu, etta en ole suunnittelemassa haita kesalla 2010! Mutta siis, aloin miettimaan vahan turhan kauas ehka, mutta aika menee hurjan akkia. Tammoinen ikakriisin pilkahdus melkein kai jo, hui. Oottakaas vaan kevaalle niin hypin ehka seinille.

Ja viime viikonloppu oli kiva. Lauantaina kaytiin IKEAssa jalleen, mutta eri seurassa, kolmen ruotsalaisen, yhden suomalaisen ja yhden aussin voimin. Ja hieman pidemmalla aikataululla kuin viime kerralla, kun viime kerralla lahdettiin viiden aikoihin ja IKEA meni kiinni seittemalta. Ja piti ajaa Bostonin ruuhkan lapi. FIKSUA. No nyt oltiin hereilla jo kahdeksan aikoihin, ja kylla, oli lauantaiaamu ja puoli yhdeksalta oltiin jo menossa, suunnattiiin aussi-B:n luo, sielta yhteen autoon kaikki, sitten Dunkin' Donuts:in aamupala autoon mukaan ja moottoritielle kohti "kotia". IKEA oli yhta hurmaava kuin aina, kaikki ne skandinaaviset variyhdistelmat ja kankaat ja kaikki, ihanaa, tuntui kuin olisi ollut kotona tosiaan, oi. Mukaan sielta nyt ei kovin paljoa tarttunut: orkidea, semmoiset kiva valkeat pyoreat sailytyslaatikot ja ruukku ja lautanen orkidealle. Katellaan etta miten kauan se pysyy hengissa, silla talla hetkella ylakerrassa ei oo lammitysta ollenkaan, siina on joku tosissaan vikana! Sitten Swedish Market oli jalleen houkutteleva, ja urheasti ostin VAIN Maraboun suklaata ja ruisleipamixin (no tottahan toki, miten amerikkalaiset tulisivat ilman mixeja toimeen...?) Ja tottahan toki, siella oli edelleen minun pikku unelmaolohuone, jonka joku paiva viela saan. Oottakaas vaan. Sohvakin oli niin taydellisen pehmea, voi etta. Mutta kahvikupissa oli polya. Silla tavalla mullehan ei koskaan kavisi. Ei ikuna!

Sitten kotio, hurautin autolla ihan Andoveriin asti auttamaan perhetta, kun lasten daddyn aikataulut oli jalleen hieman erikoiset niin mina "paivystin" kotona ja autoin perhetta lahtemaan ja sitten suuntasin takaisin itaan pain, pikaisille joulushoppailuille. Ja oli muuten tuloksekasta, loysin pikkuveljelleni ehka maailman mahtavimman joululahjan! Vaan en paljasta sita nyt, silla pikkusiskoni, joka ehka tata lukee niin sitten saisi sen tietaa ja voisi vaikka vuotaa pikkuveikalle, se ei ois kiva ollenkaan ei. Ja oisin ostanu pikkuruisimman pikkusiskoni joululahjan kans, mutta mulla ei silla hetkella ollu $80 takataskussa Disneyn prinsessamekkoon. Taytynee kehitella jotain muuta. Ja oi ihanat ystavaiseni, olen jo valmiiksi pahoillani, etten voi lahettaa juuri sita mita haluaisin, mutta pakettien postitus on pirun kallista, joten jokainen saanee jotakin, muttei kannata korkeita odotuksia minun suhteen pitaa. Katotaan sitten kun tuun takas ;) Ellen silloin oo vielakin rahattomampi. Mutta lauantai olisi kruunattu viela Richardson's:in jatskilla, mutta mokomat olivat sulkeneet paikan jo.

Sunnuntaina herasin jalleen aikaisin (mikakohan mua oikein vaivaa??), tai no, oikeastaan jutellakseni iskalle, silla olihan isanpaiva. Jenkit viettaa jostain syysta isanpaivaa ihan eriaikaan niin mina aikaisemmin askartelin kortit isille ja papalle, vaan eivat olleet tulleet perille ajoissa :/ Mutta no, ajatushan se on tarkein, ei ajoitus! Mutta sen jalkeen suunnattiin neljan porukalla Bostoniin, toteuttamaan minulle Freedom Trail nro 2. Paiva oli uskomattoman lammin, auringossa olisiko noussut melkein pariinkymmeneen asteeseen ja kun oli selvitetty Freedom Trail plus sivureitit (!), niin kotona huomasin, etta minun jalat olivat verilla saappailla kavelyn johdosta. Ehka voisi korjauttaa ne kannat. Vaan oli kivaa :) Ja tata viikonloppua odotan, silla paasen tutustumaan saksalaiseen S:aan ja toivottavasti saan lauantai-iltana vahan ekstrarahaa ekstratoista! Toimin vahan laittomasti, juu, mutta hyssssh!

"If my dreams get real bizarre"

Mitenkohan tama viikko on jalleen mennyt nain hurjasti, ihan kummaa, on tapahtunut paljon, niin paljon, etta oon ollu ihan liian vasyny kirjoittaakseni. En oo viikosta siis kirjoittanu ollenkaan, eiko nain? No, nyt on kummiski ollu oikein kiva viikko! Amerikkalainen viikkohan alkaa sunnuntaista, joten aloitetaan silla, siis viimesunnuntailla. Mulla ei oikein ollut mitaan suunnitelmia sunnuntaille, joten paatin liittya paivasta aussi-B:n seuraan tan ryhman aupparimiittinkiin ja mentiin siis luistemaan sellaiseen onnettoman pieneen jenkkilaiskaukaloon. (Euroopan kaukalothan on isompia, kerranki jokin on pienempaa Yhdysvalloissa! Tanaan muuten huomasin, etta oravatkin on isompia taalla, noin niin kuin kaiken muun lisaksi.) Mulle yritettiin ensin tarjota kaunoluistimia ja mina vaan kysyin silmat pyoreena etta eiko teilla oo 'tavan' luistimia? Pojat vuokraamossa kysyi etta meinasitko sina hockeyluistimilla luistella, ja mina vastasin ehka liian toykeasti, etta no milla muullakaan? Minahan en osaa kaunoilla luistella, en ollenkaan. Sain sitten ihmettelevien naurahdusten seurauksena hockeyluistimet kateeni. Eiko ne muka ennen oo nahny ei-jaakiekkopelaajatyttoa luistelemassa hockeyluistimilla? Kummaa. Ensinnakin, ihana oli paasta jaalle ja tuntea se kylmyys ja koleus kasvoilla! Toisekseen, oli aika hassua kun parikymmenta aupparia vetaa ympari rinkia laidoista kiinni pitaen! Moni ei ollu koskaan luistellu, saatikka sitten lahiaikoihin. Itellakin tuntu toki vahan kummalta kun jai viime talvena luistelut hieman sikseen, mutta pian sita tunsi taas jaan, vaikkakin luistimet oli auttamattoman tylsat.. Mutta sain tehtya pari vaakaakin siella kuulkas, ei menny ihan hukkaan hyiset luistelutunnit koulussa!

Paivaa jatkettiin aussi-B:n kanssa kiirehtimalla Liberty Treelle, katsomaan Michael Jacksonin This Is It! ja kehoituksena kaikille, jotka viela kerkiaa, niin kaykaa katsomassa! Ensinnakin, Michaelin laulujen kuuleminen elokuvateatterissa sai selkaan aikaiseksi kylmia vareita koko ajan, sitten se show, joka valmistui, oli ihan samalla tavalla varisyttavia. En voi edes kuvitella, milta tuo show olisi lopullisena nayttanyt, olisi pitanyt kylla menna katsomaan! Varsinkin kun jo leffassa, lempparini Earth Song, oli mahtava. Mahtavamahtavamahtava. Leffan jalkeen tuli nalka ja lahdettiin hakemaan pitsa Sal's:sta, joka on muuten paras pizzeria johon olen tormannyt tahan mennessa. Sielta siis juustopizza mukaan ja jatkemaan leffasunnuntaita B:n kotiteatteriin, ja telkkarista tuli justiinsa sopivasti Knocked Up, jolle saattoi nauraa ihan huoletta. Sitten kotiin, jotain jumitin kai sunnutai-illan yksinani, kun perhe oli jossain ihan muualla.

Viikko meni aika huolettomasti. Maanantaina kavin paivasta etsimassa kortteja isanpaivaksi, kunnes minulle valkeni, etta hei, Yhdysvalloissahan isanpaiva on kesakuussa! Ei niita kortteja siis enaa loydy. Siihenhan ei auttanut muu kuin A.C. Mooreen oli paastava ja ostettava tarroja ja muita systeemeja ja ite askartelin isille ja papalle kortit. Ja siina se menikin se maanantai oikeastaan, lasten kanssa kotona hengatessa, koska olivat sen verran vasyneita maanantain koulujen jalkeen, etten yrittanytkaan tehda mitaan muuta. Tiistaina oli hostmum kotona ja teki toita, joten samaa tein minakin, en pinnannut edes pojan paikkareitten aikaan! No joo, kun olin tehny kaiken enka yksinkertaisesti keksinyt mitaan mita olisi pitanyt viela tehda, niin kirjoittelin kirjetta, silla oli sopivasti aikaa. Tiistai meni sitten kirjoja lukiessa ja ulkona hyppiessa, ilta meni jonkinnakoisessa horroksessa, torkkuessa koko ilta. Keskiviikko meni nopeasti, kun lapset menivat isansa kanssa leikkimaan illaksi, niin mina suuntasin ensin lenkille ja sitten ruotsalaisen C:n luo syomaan illallista, kun teki mieli jalleen olla sosiaalinen. Torstaina hengailtiin jalleen kotona, ihan huoletta, eikun ei, kylla me jotain tehtiin, miksen yhtaan muista etta mita...? Hmmhmm, ilmeisesti jotain siis tein kun en ollenkaan muista etta mita.. Luultavasti ollut siis normaaliakin normaalimpi paiva, aamutoimet, lenkki, ja toita paivalliseen asti. Ilta meni puuhatessa, hostmumin kanssa venyi Project Runwayn katsominen parituntiseksi kun samalla purettiin tauluja ja kuljettiin ympari taloa niiden kanssa sovitellen niita joka nurkkaan, etta mika taulu menee minneki..

..ja tama maanantai alkoi kummallisella unella jostain vampyyreista (?!) ja valituksella siita, etta varityskirjat oli leikkihuoneen pyodalta ja se naytti liian sotkuiselta. Voi jee. Etta maanantaita!

"You close your eyes and hope that this is just imagination"

"I got a monster in my closet"

Minen tajua miten voi vasyttaa talla tavalla, kello on vasta kymmenen illalla mutta mina oon ihan rattipoikkikuitti. Kaiken lisaks kissa nukkuu tuossa vieressa ihan vaan varmaan minua kiusatakseen, etta hah, mina kun olen kissa niin nukun silloin kun minua huvittaa, sinet voi! Jo en niin. Ja sitten se sanoo etta purpur. Ja mina sanon etta murmur.

No niin, mutta nain justiinsa, on tanaan ollu kovin ahkera, silla sain vihdoin ja viimein askartelua isanpaivakortit loppuun ja kirjekuoriin ja matkalle ja isille lahjan postiin. Ja se oli taman paivan suuri tehtava, silla Yhdysvalloistahan ei marraskuussa loydy isanpaivakortteja, kun jenkit juhlii isanpaivaa kesakuussa, joten eipa ollut vaihtoehtoja oikein etta lahteako etsimaan kortteja vai askarrellako ite. Ja oli kylla kiva askarrella nuo kortit, silla tekosyylla kun paasi A.C.Mooreen tarroja! Innostuin kortteilusta sen verran etta voisinpa melkein harkita, etta ainakin osan joulukorteista kehittaisin itte, koska taalla on saatavilla niin paljon kaikkea kivaa askartelusysteemia eika tuo minun scrapbook voi kovin paljoa sisaltaa! Tosin eipa se ole edistynytkaan niin kamalasti, mutta eikohan tassa jos sais vaikka ekan sivun tehtya ennen kuin on puolisen vuotta ollut. Josko huomenna...?

Mutta niin, ajatukset pomppii, samalla teen kaikenlaisia muita asioita netissa kun yritan saada mahdollisimman paljon tehtya tanaan, ettei tarvitsisi stressata. Multitasking indeed. Ihan hullua, eihan mulla ole periaatteessa edes mitaan stressattavaa, mutta tiedatteko sen tunteen kun on niin paljon tekemattomia asioita etta ne ajaa melkein hulluksi? Jep, tilanne on tama. Ja kun on vaan semmoisia asioita, jotka sais tehtya noin niin kuin naps vain jos vain ottais itteaan niskasta kiinni. Vaan ei. Tassa mun to-do-stressi-lista:
- hanki heijastinliivi (kun jenkit ei yksinkertaisesti tunne katuvaloja niin kuin suomalaiset..taikka heijastimia. Tiesitteko muuten etta heijastin on suomalainen keksinto? Kylla sen huomaa!)
- kirjeet ässälle ja Girouetelle (ovat jo aluillaan! :P)
- lisaa korttien lahettelya (havettaa myontaa tamakin viela, onhan jo neljas kuukausi menossa..)
- tallin vapaaehtoisohjelmaan ilmoittautuminen (no siis mina soitin sinne toissa viikolla, muttei oo soitettu takaisin!)
- YMCA:n tukihakemus (Mina en maksa kuntosalista $50 kuukaudessa!)
- pikkuiset villasukat kummipojalle (tan viikon tehtava etta kerkeavat perille toivottavasti!)
- paivakirjan paivitys (pelkastaan menneesta paivasta kirjoittaminen ja pohtiminen on luksusta..)
- JOULULAHJASHOPPAILUT!
Ja samalla pitaisi ehka hoitaa ne tyotkin taalla. Kun ne uuvuttaa aikalailla. Varsinkin kun viime viikolla ilmeisesti alkoi tuon 5-vuotiaan tyton uhmaika. Niin yhtaan mitaan ei voi kuunnella varsinkaan aamuisin vaan pitaa ilkeasti nauraen laittaa kaikelle vastaan. Ja kun hostmum viela rohkaisee kaytosta antamalla huomiota yha enemman kun yrittaa saada tyton jarkiinsa, mutta niin.. Huoh.

Vaan pitanee kertoa viime viikonlopusta! Kun se oli se kuuluisa Halloween! Lauantaiaamuhan alkoi oikein hyvin kun herasin kahdeksan aikoihin auttamaan perhetta, joka oli herannyt liian myohaan ja me vaan juostiin saadaksemme lapset autoon puettuina ja suunnilleen hereilla. Sitten tosin painuin takaisin pehkuihin, kun ei huvittanut nousta lauantaiaamuna ihan niin aikaisin. Ja kaiken lisaksi kun perjantai-iltana kavin lenkkeilemassa, niin kaaduin tielle ja jotenkin oudosti nilkkani paalle ja perjantai-ilta meni hurjasti katsellessa telkkaria kaks jaapalapussia nilkan ymparille huivilla kiedottuna. Niin lauantaina ei oikein vielakaan tykannyt jalka siita, etta astuin sen paalle, mutta nooh. Herailin koko lauantaipaivan kai ja pakkailin, silla halloweenin vietto ei sujuisi kotona mulla. Perhe tuli kotiin lepailemaan ja kun hostmum nukahti itse niin lapset tuli pyorimaan minun huoneeseen, luettiin Cars-kirjaa ja tytsi piirteli. Sitten lapset kostyymeihinsa ja perhe lahti halloweenin viettoon ensin hostmumin uuden miesystavan luo, sitten siskonsa luo. Minua ei kysytty mukaan niin en angennytkaan. Mun halloween-alkuillan onneksi pelasti ruotsalainen C, jonka mukaan olin enemman kuin tervetullut heidan perheensa mukana trick-or-treat -kierrokselle. Kaytiin siis hakemassa hepat sisalle ensin C:n kotoa ja sitten suunnattiin C:n lasten isoaidin luo herkuttelemaan ja laittamaan kostyymit paalle ja sitten serkkukatraan kanssa kaduille. Tama on kylla ihan hullua tama touhu taalla! Lapsilla oli ensinnakin varmaankin kolme kertaa paansa kokoiset sankot kasissa ja melkein joka ovella istui vanhempia ottamassa vastaan keppostelevia lapsia ja kadut oli taynna lapsia vanhempiensa kanssa, jotkut kulkivat karryissa, tai sellaisissa "vanhan-ajan" Radio Flyereissa, yksi oli muunneltu jopa piraattilaivaksi! Minun kamera oli latauksessa kepposkierroksen aikana, niin kuvia ei minulla ole viela, mutta huomenna olisi ne tarkoitus saada, ehkapa kuvakollaasi siis ilmestyy huomenna. Kepposkierroksella oli kuitenkin tosi hauskaa! Vaikak jannitystakin oli, kun yksi pojista paatti lahtea ihan omin luvin takaisin mummolaan, eika ilmoittanut kellekaan mitaan ja yhtakkia oli vaan kadonnut ja HUI. Ei oo kiva kun halloweenina kesken kierroksen, pilkkopimeassa huomaa, etta hei, meilta puuttuu yks! Mutta loytyi kuitenkin ja me saatettiin kierros loppuun ja sitten suunnattiin takaisin sisalle sielta oikeasta halloweensaasta (oli pelottavan lammin ja sitten tuuli aika hemmetisti, lehdet vaan lenteli ja oli melkein taysikuu, hui!) nauttimaan kierroksen antimista. C:n kanssa ihan kaytannon syista jaettiin sankkomme, tai siis, C kavi ensin ovilla lasten kanssa ja mina huidoin kameran kanssa, sitten toisin pain. Namnam! Kierroksen jalkeen alkoi minua huolestuttaa vahan, etta mitenkas se loppuilta ja kuuluisa Salem. Noh, ilmaantui, etta kaikki oli menossa junalla, MUTTA kukaan ei tiennyt etta mihin aikaan ja mista sita lahtisi. Voi jee. Siita sita mentiinkin sitten alamakeen, kun tuli pikkaisen kiirelahto, yksi ei halunnutkaan lahtea, mutta sitten muutti mielensa kun oltiin jo Salemissa ja toinen pahoitti mielensa siita ja phuuh. Draama. Vaan Salem oli kiva, puvut oli mahtavia! Halloweenin loppuillan saldona noin lyhyesti oli se, etta paasin Kelly Cutronen perhealbumiin, melkein uutisiin ja hurjasti mainostetut kotibileet vaihtuivat minun ja ruotsalaisen S:n bensan metsastykseen ja karkkibileisiin CVS:n parkkipaikalla autiossa Andoverissa! Eli halloweenina kaikki oli upside down.

P.S. Mitas tykkaatte blogin uudesta ulkoasusta? Tunnustaako minulta...?