"And soon I will be knocking upon your door"

I HAD A KICK-ASS WEEKEND.Näillä mentiin viikonloppuna lähinnä, muttei kumminkaan samaan aikaan..

Plus tänään on tasan 4 kuukautta siihen että saatan hyvinkin olla kolkuttelemassa ovillanne dear friends ;)

Huaaah. Aletaanpas nyt purkamaan näitä viikonlopun tapahtumia. Kuten silloin viikonlopun ekoina tunteina ilmoittelin, niin minulla oli lauantaina Harvardin kurssini loppuesitelmä ja vielä en ole kattonu itteäni videolta, mutta sain ainakin paljon positiivista palautetta, yhden kielivirheen sinne menin tekemään mutta muuten tuli kehuja :) FEELS SO GOOD! Enää ei tarvitse mennä kuin tekemään testi ja that´s it, after next weekend it´s pretty sure that I´m a Harvard graduate! Olin kyllä ylpeä itestäni kun vapaaehtoisesti olin ensimmäisenä esittämässä esitelmääni, ja oli ihan kummallista, kun en sitten enää jännittänytkään niin paljon, meni omasta mielestäni sujuvasti ekoystävällisyyden ja USAn siihen suhtautumisen selostamiset ja HOH, en ois moista kuvitellukkaan tekeväni ennen tänne tuloa, siis 15 minuutin professional presentation plus 5 minuutin Q&A. (Plus kun perjantaina, keskittymisen puuttuessa, soittelin pikkusiskolle, ja sitten Saralle kirjoitin yhdessä vaiheessa, niin aika vaivattomasti sujui englannin ja suomen samanaikainen tuottaminen?! Onnistuneesti sekoitan näitä kieliä jee :DD) Viimeisten tuntien jälkeen S:n kanssa suorastaan hypittiin ilosta ja vapaudesta ja suunnattiin pikashoppailulle Urban Outfittersiin, josta löysin unelmatopin alesta ja mekon ja kengät. Se mekko iskeytyi päälle sitten lauantain menoihin, muttei se tuntunu minulta loppupeleissä, mutta sille on tiedossa jo muuta toimintaa, kun se on niin ihana ♥ Kengät, yllä olevassa kuvassa, hihhiii, oikea hinta oli $68 ja minä ostin ne hintaan $9.99, sometimes I love this overconsumerism here in the US! (Niistähän on kuva yllä, mitä tykkäätte?) Ja sitten tämä rakkaus:

Tule kesä tule jo! Sitten huristeltiin T:llä takaisin, autoon, ruokakahvimeikkishoppaus ja suunnistus B:n luokse valmistautumaan, kun tarkoituksena oli girls´ night out in Cambridge! Mentiin middlesex-klubille sinne jo suomalaisittan tavattoman aikaisin elikkäs puoli kymmenen kun ensin oltiin puoli tuntia kierrelty parkkipaikkaa etsien.. Minä olin vapaaehtoisena kuskina siellä, joten baarissa tilasin nätisti dietcoke:n limellä, mutta ei siinä mitään, kun alkoi paikka täyttyä kymmenen aikaan ja DJ suvaitsi saapua paikalle, niin uskokaa tai älkää, kaksi tuntia yhteen putkeen tanssimista tyttöjen kanssa, aaaahhhh ihanaa. Minun uuet korot ei tuottanu ees vaikeuksia ja olin aikalailla normipituinenkin enkä mikään pätkä niin kuin yleensä.. Ja tää klubi, niin oikeastaan se oli enemmän klubi, niin haaa, love the DJ, koska ilta oli täynnä loistavaa tanssittavaa musiikkia, kuten sitten illan piristeeksi vaikkapa Funkytown :DD We´ll be back! Ja sitten puolenyön jälkeen kun alkoi korot hieman sattuakin ja meitä väsytti, minua varsinkii, kun olinhan nukkunut hurjat 6 tuntia öööm neljänä edellisenä yönä niin juostiin sateen seassa parkkihalliin (loistavasti toki huomattiin tämä sen puolen tunnin sykkyrän jälkeen), auto käyntiin, kikatusta takapenkillä sekä mietintää että kukas sen aidan rakensikaan ja miksi Huckleberry Finn tulee ensimmäisenä mieleen.. hmm.. ja ruuhkassa istumista ja Mäkkärin autokaistan 3 kertaa toistetun tilauksen jälkeen mä päätin korkkarit jalassa viskoa talvirenkaat takakontista autotalliin. Yhymm, easy it is, sure! Ja sitten. SLEEP.

Semmoinen oli lauantai, nyt minua kutsuu peti jälleen, kun oli tää sunnuntaikin täynnä tapahtumaa, joten huomenna lisää tästä päivästä, mutta vinkkinä, että oli muun muassa seuraavanlaista tunnelmaa:
"Hey, ain't it good to know that you've got a friend?" ♥

"You read your book baby I'll float away"

Haa, lauantain paras juttu on se, että kun on koko päivän opiskellu ja yleensä viisastunu, tai ainakin tuntuu, että on viisastunut, niin sitten voi hyvällä omalla tunnolla olla aikamoinen ääliö ton S:n kanssa sen loppupäivän. Kuten tänään. Poikettiin tavoistamme, ei otettu läppäreitä mukaan, vaan päätettiin että tehdään ihan mitä halutaan, mitä eteen tulee ja näin tehtiinkin, joka lähinnä johti siihen, että ikkunashoppailtiin ja osoiteltiin kaikkea: "This is fun!". Ja tuli sitä shoppailtuakin vähän. Mutta ihan vähän vain, ja tää seuraava item onkin ihan mun listalta kuulkaas! Eijjole yksinkertaisesti mahdollista, että oisin käyny kurssin Harvardissa ja ollu ostamatta todistetta siitä! No way. Eka pientä kritiikkiä, miten on mahdollista, ettei osata tehdä semmoisia ihania lökökollareita Jenkeissä muka?! Naisten puolella eijjole semmoisia lököjä, eikä niissä oo hienoja logoja ja miesten puolella se haaroväli on sitten polvissa. Eikä oo XS-kokoa. Ja paijjatkin, plaaah. Mun paita onkin sitten pikkupoikien osastolta XL-kokoisena. Oishan tietty voina olla kertomattakin ton, mutta nooh! Ja mun pittää esitellä teille jottain muutakin, jotka lähti mukaan viime viikolla. Tiiän, valitin kyllä siitä että mulla on liikaa tavaraa, mutta nää itemit yksinkertaisesti TARVITSIN jälleen. Koska noh, mun vanhat ballerinat. Noh, kattokaa itte: Niin ymmärtänette miksi lähti uudet ballerinat mukaan? Plus kuin siunauksena, kun S halusi käydä semmoisessa pikkuisessa kenkäkaupassa Garagen kulmalla, niin sieltä löytyi sitten semmoiset popopokengät, joista oon haaveillu, jotka on muuten ihan älyttömän ihanat kävellä ja ihanan helpot laittaa jalkaankin, joten ne on täydelliset töihin, kun yleensä juoksulla mennään koulua kohti :P Plus niissä on sillee kivasti korkoa, että oon melkein normaalimittainen enkä hirmuisen pätkä (ja se on aika outoa) Sitten nää läpyskät jotka ostin Urbanilta, niin nämä jatkaa mun edellisten läpysköiden mallia, ne on ihanan väriset (ei pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa)ja kivan muotoiset ja mun jalat näyttää oikeastaan aika pieniltä, mikä on aika mukavaa kuulkaas! Joo, oon ihan innoissani uusista kengistä, koska löytyi niin kivat kyllä, hihhii!

Naurettiin S:n kanssa tänään sille, kuinka tässä on 2 viikkoa kurssia jäljellä ja nyt tuntui tunnilla että alkaa käsittää oikiasti että mistä siellä on kyse :DD Vaan se kai on tarkoituskin, uskoisin, että alkaa tajuta yhteyksiä siellä, että miksi ollaan keskusteltu mistäkin. Meidän professori on mahtava tyyppi, semmoinen melkeinpä stereotypiaa (ainakin minun) vastaava, uskomattoman fiksu, hieman harmaita hiuksia, kuuntelee ennen tunnin alkua klassista, mutisee itsekseen ja minä en oikeasti tajua mistä se niitä ajatuksiaan oikein vetelee aina. PLUS samalla kun tää miettii kovasti näitä asioita, niin hän huomaa jokaisen oppilaan jokaisen kielellisen virheen, lähinnä ääntämisen, koska on communication kurssi, mutta olen kateellinen kuinka hän on yksinkertaisesti niin fiksu. (Ja samalla semmoinen hassun hömelö! Tänään hän muuten oli aivan ihmeissään siitä, kuinka suomalaisissa kouluissa ei käytetä kenkiä ja lapset pääsi yksin hiihtämään. BBC:llä kun on uusi uutispätkä siitä, että miksi suomalaiset ovat maailman parhaimpien joukossa, kun katsotaan koulutusta nimenomaan, ja kuulemma se, että jotkut opiskelevat jopa neljää kieltä peruskoulun aikana, on suorastaan käsittämätöntä! Kyllä sitä saa olla välillä ylpeä kotimaastaan :P)

Ja tässä tuli mieleen, mistä keskusteltiin tunnilla, että on aika hassua, kuinka esimerkiksi minä huomasin tämän, että oon tehny näin. Koska ennen aupparivuotta aatteli että jeejee USA! Mielessä liikkui se kulttuuri, ihmiset, tavat, ruoka, tv, kaupat, kaikki! Mutta mitä esimerkiksi ruokaan tulee, niin jos minä kokkaan ajan kanssa niin minä haluan tehdä jotain suomalaista, jotain tuttua, etin kaikkialta merkkejä Suomesta. Esimerkiksi olin ihan innoissani kun Proulx mainitsi kirjassaan "Accordion Crimes" (on muuten loistava opus) Suomen:

"I am going to Japan. In Japan they are mad for the tango. In Japan and Finland. There they understand."

Sitten aloin miettimään, että miksiköhän teen näin? No siksi, että olen suomalainen ja mulla on ikävä kotimaatani, vaikka rakastan tätä vuotta ja maata ja kaikkea täällä, niin Finland, your my true love ;)

Kuulkaas, oltiin vähän tired and down S:n kanssa automatkalla Oak Grovesta, joten keskusteltiin siitä, kun palataan kotiin. Eikä oltu enää surullisia. Koska on kiva tulla kotiin. Ja suunniteltiin kettuuksia, puuttuu enää toteutus, ellen sitten luovuta vaan ja tylsästi tule kotiin ja tekstiviestitä ihmisille, että I´m home! Will see ♥ (Nyt lukemaan tuo Accordion Crimes loppuun, koska tän viikon aikana pittää tehdä Harvardin loppuesitelmä, IIK!)

''You won't live any longer but it'll feel like it''

Ensinnäkin oikein hyviä uutisia! Ihanainen ruotsalainen S tajusi alkaa ehtimään näitä ääkkösiä täältä koneelta ja nehän löytyikin! Nyt on vain totutteleminen siihen, että voi kirjoittaa näinkin, koska tietokoneen näppäimistöhän on edelleen usalainen, mutta tietokone vain ottaa sen suomalaisena. Eli paras on kun ei katso näppäimistöä ollenkaan ja vaan kirjoittaa niin kuin vähän alle puoli vuotta sitten koto-Suomessa kirjoitti. On aika pirun hankala kyllä, koska olenhan jo tottunut näihin usalaisiin näppäimiin, mutta NYT ne tekee ääkkösiä. On mun pienelle mielelle aikas hankalaa.

Nyt on kyllä oikea sunnuntaijumitus menossa, siksi jos teksti tökkii, nii se on sitä sekä mun ääkkösopettelua! Tää viikonloppu on ollu semmoinen normal special weekend. Ei tullut tehtyä paljoa, mutta tehtyä tuli sitäkin enemmnän! Perjantaina ensinnäkin työaikani venyi tuntia ilmoitettua pitemmäksi, mutta nooh. Suunnitelmissa ei kummiskaan ollut kuin leffan kattelu, niin olin valmis kun työt loppu ja juoksin autoon ja huristelin ehkä pikkaise liian hurjaa vauhia Liberty Treelle ja olin jopa minuutin tai kaksi etuajassa! Hyvä minä. Mentiin S:n ja B:n kanssa katsomaan Sherlock Holmes ja minun on vaa kerrottava teille, että kun tulee siihen lähelle moinen elokuva niin menkää katsomaan! Se oli loistava. Ensinnäkin syyksi riittää ihan se, että toinen päänäyttelijöistä on Jude Law. Muuta syytähän ei siis tarvita.

Maanantaijumitukseen sunnuntaijumituksesta. Tai no, pitkään päivään. Vaan tulipahan nytten se ihan ensimmäinen lumimyrskykin tänne! Mutta niin, siitä Sherlock Holmesista. On muuten ollu aikamoinen nero toinen, herranen aika. Olisinpa yhtä fiksu kuin Sherlock Holmes.

Lauantaina kun aattelin että jes nyt haluan nukkua pitkään niin sitten pomppasin 8.20 ylös, mikäköhän mulla ja näillä aamuherätyksillä nytten on, koskaan ei oo toisistamme tykätty. Mutta no, autoin perhettä lähtemään harrastuksiinsa ja istuin rauhassa syömään aamupalaa ja juttelin H:n kanssa pitkästä aikaa, kuten H:n isoveljenkin kanssa hetkisen. Olipa kyllä mukava, ihan pieni hetki, semmoinen yhteys sinne Suomenmaallekin jopa jossain vaiheessa! Sitten ihmeellisen lauantaiaamupirteinä S:n kanssa päätettiin lähteä pitemmälle kävelylenkille pomppimaan ja tutkimaan Andoverin traileja ja mehtiä ja viivyttiin siinä tajuttoman lämpimässä ilmassa se pari tuntia kävellen ja jutellen, sitten takaisin kotio ja koska ulkona oli niin kesäinen ilma niin kävi näin. Sitten tulikin minun hostperhe kotiin niin juostiin yläkertaan vaihtamaan vaatteet, ettei lapset sais ideakseen tehdä samaa minkä aupparit niin fiksuina kekkasi! Scrapbookkingia harrastettiin ja laittauduttiin valmiiksi toiseen elokuvaan tälle viikonlopulle, jonne mukaan kerkesi myös toinen S, ihanaa! Niin elokuvahan oli Leap Year. Ja kuten arveltua niin se oli sellainen varsinainen hyvän mielen elokuva, se sai hakkaamaan nyrkkejä kun ei eka käyny niin kuin piti, nauramaan Declanin (Matthew Gooden) puolisarkasmille ja Annan (Amy Adams) pikkuvanhuudelle ja kihertämään onnesta! Että tuli vierailtua niin Irlannissa kuin Iso-Britanniassakin tänä viikonloppuna, minne seuraavaksi?

Leffan jälkeen ajeltiin CVS:n epäterveellisyksien kotio ja koska minun hostperhe oli poissa yön yli niin toinen S jäi yöksi ja yömyöhään oltiin luovalla tuulella ja tehtiin scrapbook-sivuja, minun saldoksi tuli 2,5 sivua, se on aikamoinen tahti kuulkaas! Sunnuntaiaamuna tulikin sitten nukuttua pitkään kun aurinko paistoi niin lämpimästi kasvoille. Ja paremman tekemisen puutteessa 3 ässää lähti sitten Burlingtoniin shoppailemaan. Ja rahaa meni ehkä enemmän kuin olisi pitänyt?? Mutta silti, tuli oikein tarpeellisia ostoksia! Kutenpa vaikka Free Countryn ihanaihana laskettelutakki, josta itse pulitin peräti 4 dollaria (kiitos Marshalls, ja tietysti osa hostmumin joululahjasta...! Oikea hinta 160 dollaria. Kihkih :P linkistä klikkaamalla näkee, mutta minun takissa ei oo noita pinkkejä viivoja!) ja sitten tämmöinen taivaallinen löytö, jonka S mulle bongasi ja minä rakastuin.(Ihan hulluna, varsinkin kun se on GAPista, ja olin hullumpana vielä sen jälkeen, kun sain tietää että hinta OLI 88 dollaria, lähti normaalista alesta 21 dollarilla! Ahh.. even better)
Kuvitelkaa kyseinen vaatekappale kevään ja syksyn vaihtelevissa tuulissa, lauantaina kun lähtee käymään kahvilla, tai sunnuntaiaamuna kun menee hakemaan maitoa lähikaupasta. Tai kuten S asian ilmaisi, se on täydellinen Starbucks-kuppien leffateatteriin salakuljettamiseen! Ja muun muassa tämmöisten ihanien löytöjen jälkeen Green Tea Latte käteen ja läpi sateen ja tuiskun jälleen kotia kohti ja olemaan boring. Oli semmoinen boring olo. Joskus on kiva olla boring. Eikös? Mulla oli joku hieno ajatus mielessä, mutta se juoksi karkuun. Noh, karatkoon. Josko se tulis joskus takas.

"Hän pullat kakut leipoo siellä"

No kakkuja ei oo viela tehtya, mutta kaksi puolen litran pulla taikinaa on tullut tuossa jo pyoraytettya! Korvapuusteja, namnam! Ai miksi? Koska mina kun en oikein osaa ostaa lahjoja, tai siis, esimerkiksi meidan siivoojalle ja talonmiehelle, jotka on ihan huippuja! Seka tietty hostmumin vanhemmille ja siskolle, niin olen paattanyt koota heille semmoisen suomalaisen herkkukorin, tai no, amerikkalaisversion, kun ei kaikkea taaltakaan loydy! (Kutenpa vaikka pomeranssinkuorta.. toivottavasti ei piparit mee ihan pilalle ku se puuttuu..) Niin semmoista oon tassa leiponu, eilen ja tanaan ja tanaan pitais tehda se piparitaikina, etta vois sitten muutaman leipoa aamulla talle meidan siivojalle, seka sitten pitais kayda ostamassa voitaikinaa, jotta sais tehtya joulutorttuja. Ruisleivan taidan itsekkaasti jattaa itelleni :D

Ja mulla on hirmuisen levoton olo, eilen ja tannaan, on koko ajan pakko tehda jotain, joka vie asioita eteenpain, ja sitten kyllastyn siihenkin, tai siis kun ei millaan malttaisi pysya paikallaan. (Nytkin viiden minuutin tauko, koska surffasin netissa paattomasti!!) Voi pojat jos nyt paasis Bostoniin riehumaan ja ottamaan kuvia kaupungin valojen loisteessa. Tulis hyvia kuvia kuulkaas. Ja ehka aika heilahtaneita kans. Ma oon paljon yrittany, enka mittaan oo kunnolla saattanu loppuun! Paitsi sita leipomista, en jattany sita kuiteskaa kesken. Aloitin kirjeen, kirjoitin sivun paivassa, VAIN, koska en jaksanut keskittya. Vaikka ois ollu aikaakin sunnuntaina, silla lunta myrskys vaikka kuinka, kello kolmeen asti, lumiaura kavi siina yhden aikoihin kolaamassa pihan, vaikka lunta oli tuiskuttanut jo 10 tuntia. Hidasta. Jenkeissa on ilmiselvasti ihan liikaa teita.


No josko ma saisin vaikka kerrottua mun viikonlopusta kuitenkin, etta tulee paivitettya! Lauantaina nukuin pitkaan, koska viime viikko oli taas ihan hullu, ja vasytti, vasytti, vasytti. Sitten kun vihdoin sain raahattua itseni ylos suihkun kautta, niin suuntasin saman tien C:n luo myohaiselle brunssille, plus lapsenvahtiseuraksi ja tallihommat tekemaan. Ja viela vapaaehtoisesti huomhuom, kuka kaipaa heppaansa hirmuisesti? En mina ainakaan. En toki en. Sitten valmistauduttin lahtemaan Pohjoisnavalle! Kyseessa oli siis Polar Express, jolle paasin ilmaiseksi kun lupauduin lapsenvahtihommiin sen ajaksi, eli C:n hostmumin siskon kahta suloista lasta kaitsin siella, ihan mielellani, kun kerran paasin Joulupukkia tapaamaan kans! Pyjamat paalle ja ajamaan. Google Maps, tama sai sitten olla eka ja vika kerta kun meidat petit. Tai sitten me vain kaannyttiin vaarin, mutta kuitenkin, huomattiin noin vartti ajettuamme etta nyt ollaan ihan vaaralla reitilla. Kartasta sitten uusi toimintasuunnitelma ja C stressasi hirmuisesti, etta ollaan myohassa, mina yritin rauhoitella vaikken yhtaan tienny, etta oltaisko ajoissa, mutta loppujen lopuksi... Oltiin etuajassa! :D Pojat ei oikein tienny mita aatella kun hekotettiin etupenkilla kun auto oli parkissa ja meilla oli noin kymmenisen minuuttia tapettavana. Sitten junaan! Itse junasta, no, suoraan sanottuna se oli nanny's hell. Tai varmasti ihan mukava, jos on kaks aikuista ja yksi lapsi, mutta kun tassa oli se, etta oli kaks aupparia ja 5 lasta! Ja kaikki ihan tapinoissaan Joulupukin nakemisesta, illalla saivat syodakseen ISON sokerikeksin ja sitten viela laulattivat lapsilla joululauluja siella kans! Ihana oli nahda se, kuinka lapset olivat innoissaan, mutta kaakaokuppien kanssa sai olla aika mestari, etta sais pidettya itsensa ja kanssamatkustajat puhtaina. Vaan olihan se kivaa kylla, ei mitaan hirmu ihmeellista, mutta ehka mun pitaisi olla vuosia vahemman noin tusinan verran niin oisin minakii innoissani siita!

Sen jalkeen oli tarkoitus toteuttaa minun lauantain tarkoitus, eli lahtea shoppaamaan joululahjoja (tok olen ajoissa!) ja koska oltiin laiskoja ja haluttiin saastaa ajassa, niin ajeltiin vaan C:n pihaan, vietiin lapset sisalle ja otettiin perhetuttu M kyytiin ja pyjamissa suunnaattiin kohti ostoskeskusta! Ja tiedattehan, etta kun se on AINA niin, etta kun lahtee ostamaan lahjoja, niin sitten loytaa itelleen kaikkea kivaa halvalla? Nain kavi mullekin! Yllatys, yllatys...

Tassa nyt on hieman huono valoitus, mutta antaakaa anteeksi. Kyseessa on kuitenkin ihan ampparijaatelon varinen perustoppi, se oli vain pakko saada, vaikka silla syylla vaan, etta sunnuntaina oli se lumimyrsky, niin tassa oli kiva kesailla kun ulkona tuiskutti!

Ja sitten mun ikuisuusrakkaus. Pipot. (Seka vastaus kysymyksiinne, tukkani hapsottaa ihan miten sattuu edelleen, ellei pahemminkin kun en oo saanu kaytya kampaajalla, seka kylla, huoneeni, oli se missa pain maailmaa tahansa, niin se on silla tavalla sopivasti sotkuinen!)

Sellaista jallen GAPista, olen rakastunut kauppaan, kerta kerralta enemman. Oottakaas, kun tammikuussa ois tarkoitus matkata Outlet Mallille, ja mina pidan huolen, etta se Outlet Mall, jolle suunnataan, niin saa kylla luvan sisaltaa GAPin outletin. No niin, tulihan niita joululahjojakin shopattua! Tosin siihen en tarvinnut kuin yhden kaupan, Barnes&Noblesin, silla rakkauteni kirjoja kohtaan on niin suuri, etta niita tulvii lahjoina muillekin! (Suomen lahjoissa oli kirjojen maaraa vahan rajoitettava, silla ei ois riittany mun varat niiden lahettamiseen.) Onnellisena pyjamassa ja teekupin kanssa vaeltelin kirjakaupassa kaikkea katsellen ja paadyin sitten ostamaan itselleni viela ehka heti Muumien jalkeen parhaan lastenkirjan "Around the world in 80 days". Tai no, minun lapsuuslempparijuttuja, silla Phileas Fox on edelleen meilla VCRlla, ellei joku ole onnistunut sita hajottamaan kotona jo. Semmoista ois tarkoitus taalla urakoida jossain vaiheessa, kunhan saa ensin kaikki jouluhommelit tehtya!

Sunnuntaina tuiskutti tosiaan ja marsysin huoneessani lohoten puolisen paivaa ja sitten lahdin ostelemaan LISAA kirjoja ja leipomistarvikkeita, tammoisesta joulunvalmistelusta mina tykkaan! Sunnuntainahan mulla tuli tayteen 5 kuukautta USAssa ja aika hassua. Vitonen on maaginen numero, silla 5 kuukauden jalkeen voi tata taloa kutsua kodiksi. Ihan oikeasti. Vaikka mun koti on edelleen Suomessa, mutta talla puolen maapalloa olen nyt mielestani kotiutunut. Aika kauan se kesti, eikos? ;D Olen joskus vahan hidas. Yllatysyllatys C tuli jalleen juhlimaan minun kanssa tata merkkipaivaa uintisessionsa jalkeen, koska olin ihan yksin kotona, niin katsoimme Julie&Julia-elokuvan, joka lukeutui heti suosikkeihin mainoksen nahdessani! Ihanan positiivinen elokuva, joka vahan rauhoittikin, koska valilla kai stressaan liikaa siita, kuinka en ole viela opiskelemassa sita ammattia itselleni, mutta tavoitteita on hyva olla niita lyhytaikaisiakin. Kuten vaikkapa villasukkien neulominen loppuun!

Ai niin, vissiin tuo sunnuntain tuisku oli aikamoinen myrskykin, silla kun mall suljettiin yhdentoista aikaan illalla ja suunnattiin kohti kotia niin tien varressa oli tusinan verran lumiauroja odottamassa sita lunta!! Ja silti meille asti kerkesivat vasta iltapaivalla. Mutta niin, semmoista taalla ja tanaan. Nyt vois suunnata sen piparitaikinan tekoon!

P.S. Ei meilla ollukaan neilikkaa niin kuin oletin. Ei tuu piparitaikinaa tannaan siis :/ Suunitelma B, lahjat paketteihin!

"Hey, what a beautiful mess this is"

Olen ihan koukussa Jason Mrazin We Sing. We Dance. We Steal Things-levyyn, enka tieda miksi, varsinkin kun vannoin etta herraa en kuuntele kun meinasin menettaa hermoni silloin kun radioasemat tuntuivat vain soittavan I'm Yours-kappaletta. Mutta sitten paatin kokeilla ja lainasin levyn kirjastosta (Andoverin kirjasto on taivas ♥) ja huomasin, etta herrallahan on aivan mahtavia kappaleita! Ja siksi ei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Ja nyt voin kuvitella kuinka joku koto-Suomessa (krohom, krohom) saattaa pyoritella silmiaan katon kautta kellariin..! Mutta se ja sama :P

Ja oon muutenkin varmaan aikalailla sekasin, silla tiistaina tein ihan valtavan pitkan paivan, kun taalla vaihtuu yha kylmemmiksi kelit, ja on jo monta viikkoa suunniteltu hostmumin kanssa etta paivitetaan tuon tytsin vaatekaappi, varsinkin, kun siella oli hellevaatteita ja villapaitoja sekasin, niin se vahan pursusi. Ja kun hostmum halusi olla mukana sita tekemassa, niin no, aikataulujen kanssa oli hieman hankaluuksia. Tai no, mun aikatauluista viis, mutta hostmumin aikaa odotellessa meni aika kauan. Mutta nyt saatiin se vihdoin tehtya ja kun lapset kasvaa niin nopeasti etta hurja, joten jokaista vaatekappaletta melkein piti sovittaa paalle ja sitten jarjestaa asukokonaisuuksiksi kaikki, joten aikaahan siina meni kylla. Ja hermoja, kun piti siis sovittaa vaatteita 5-vuotiaalle (mulla ois 5-vuotiaana kylla menny hermo moiseen hommaan, mutta noh, leikittiin fashion show'ta siina niin tytsi oli aika innoissaan!) ja sitten 3-vuotias piti pitaa kiireisena. Kiitos YouTube ja kaikki Cars-elokuvan innokkaat fanit, jotka on koonnu elokuvan parhaimpia paloja erinaisiin patkiin, pelastitte iltamme. Illallinenkin myohastyi hieman, silla haluttiin vaan saada valmista, kun keskiviikkona tuli uusi matto, niin ei voinut jattaa niita vaatteita vaan lojumaan sinne lattialle. Ruokapoydassa sitten lahes nuokuttiin hostmumin kanssa, kun 3 tuntia oli juostu paikasta toiseen ympari taloa ja ihan vaan vaatekaappia jarjestaessa. Kevaan suursiivousta odotellessa nytten. No kello naytti jo kahdeksaa kun kaikki oli saatu valmiiksi, eika mulla ollu minkaanlaista intoa jarjestaa mitaan sosiaalista toimintaa, joten karkasin kirjastoon, kun piti muutenkin palauttaa muutama kirja, jonka lapset oli lainannu. Jain jumittamaan sinne sitten, minnekas muualle kuin musiikkiosastolle, silla kirjoja mulla on jonossa jo kolme ja kun loysin netista aivan ihanan suuren kaytettyjen kirjojen kaupan, niin ajattelin alkaa odottelemaan yhden lempikirjailijani koko tuotannon pakettia kotiovelle. 5 kirjaa lahetyskuluineen hintaan $22, ei paha :) Nyt ei sitten jutella siita miten saan kirjat Suomeen asti. Onneks ne on pokkareita! Niin, kirjastossa jumitin ja sitten huomasin etta hitto kello on jo yhdeksan ja kauppa sulkee ovensa silloin, joten hurautin kaupan pihaan, kello naytti 9.03 pm ja juoksin ovelle natisti hymyillen etta saiskos akkia kaapattua mukaan maitotonkan? Kiltti kaupan seta paasti mut sisaan ja sano, etta juoksehan sitten. Niin mina nappasin sitten mukaan sen maitotonkan, bageleita, tuorejuustoa ja kaurapuuroa. Kaupan seta sitten ovella naureskeli, etta ei se koskaan oo pelkastaan maitoa. No ei niin!

Ja tiistaina tein sitten marraskuun automokan kans! Kattovalo autossa, jota en ikina kayta, niin olin maanantaina jattany sen paalle, huitassu repulla tai jotain, ja kun valosan aikaan parkkeerasin kotipihaan niin mina sita mitaan tajunnu. Sittenpa aamulla tiistaina, kun ensin hostmum halusi vieda lapset kouluun (MYOHASSA...!!) ja sitten se koituikin minun hommaksi, niin ei kaynnistynyt auto. Ei mitaan valoja ei mitaan. Hehheh. Akku tyhja. No, onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistain niin hurautin hanen autollaan koululle ja takas ja sitten kun olin pihassa niin AAA:n tiimi olikin siella jo kattelemassa moottoria etta mikas tahan on nyt iskenyt. Sellainen mukava vanha seta jutusteli autosta kaikkea ja onnitteli sitten, etta hienosti tehty, et onnistunut pilaamaan akkua. JES! :D Hostmumin kanssa naureskeltiin, etta no niin, joskos tassa ois ollu sitten marraskuun auto-ongelmat, joulukuuta odotellessa :P

Keskiviikkona olin ihan innoissani, etta jee, mulla on lyhyt paiva jeejeejee! No ei ollu. Aamulla lapset ylos ja kouluun, sitten takasin kotio. Ja mulle ilmoitettiin, etta ei oo taukoa mulla paivalla ei. Voi veemaisyys. Syyna tietenkin mikas muu kuin se uuden maton tuleminen. Hostmumia autoin siivoomaan taman huonetta, ripustelemaan tauluja ja purkamaan muuttolaatikoita ja tallaista. Ei kai ihan mun tyonkuvaa, mutta noh, oisko siina pitany raivarit vetaa ja sanoa etta en hitto jaksa? Juu ei tosiaan. No jaa. Sitten kuskaus ja pojan kanssa touhuilu kun tytsi oli viety kouluun. Siina vaiheessa tuntuikin jo etta katto romahtaa paalle, kun tyomiehet oli saapunu ja alkanu raahaamaan tavaroita ylakerrassa ja repimaan mattoa lattiasta. Pojan kanssa lounastettiin vasaroiden paukkeessa ja sulkeuduttiin sitten tuonne lasitetulle terassille (joka on oikeasti vain 3-season huone, mutta noh, viltteja!) ja lueskeltiin kirjaa ja otettiin paikkarit. Sitten tulikin lasten isa hakemaan lapset ja mina siirryin projektini pariin, eli neulomaan niita sukkia kummipojalle, ja ne sukat pitais laittaa tosiaan viimeistaan maanantaina postiin, niin ne meneekin, nyt kun ei tanaan yksinkertaisesti saa laitettua, niin se on sama maanantaina laittaa. Tai lauantaina, taalla kun kulkee posti silloinkin luojan kiitos. Neuloin jo yhden parin, mutta sitten tajusin etta se lanka on 100% akryylia niin pisti hieman vihaksi. Onhan se akryylikin ihan hyva, mutta voi arsyttaa vauvan ihoa, niin sitten sunnuntaina kavin hakemassa uutta lankaa, bambu-villa-silkki-sekoitusta ja pehmeampaa lankaa en ole ikina nahnyt tai tuntenut. Ymm. Ja vasarat paukkas ylakerrassa ja mina katoin rikossarjoja jalleen, Law&Order-maraton tuli sopivasti. No, sitten piti hostmumin lahtea kokoukseen, joten mina jain vahtaamaan niita tyomiehia. Hohhoh, se minun lyhyesta paivasta. Saivat maton paikalleen ja kaiken valmiiksi vasta seittemalta. Ja tietenkin sen jalkeen oli kaikki lelut sun muut pikkuasiat ihan sekaisin ja mulla kesti tunti sen jalkeen siivota paikka inhimillisen nakoiseksi. Etta nain! Vaan sitten karkasin Starbucksiin, kun en ollut nahnyt ruotsalaista C:ta lahes viikkoon ja tuli jo hirmuinen ikava! Ja kerron teille nyt, etta vajaa 2 tuntia pelkkaa juttelua ja istumista ja Starbucksin kahvia (decaf tottakai, ei yota passaa valvoa!) on niin rentouttavaa. Ihana oli nahda C:ta, jonka voisin melkein sanoa olevan laheisin ystavani taalla. Hokasin, etta mun ystavapiiri taalla on aika ruotsalaispainoitteinen, hih, mutta se on ihan hyva, niin saan harjoitella tuota ruotsiakin valilla, ettei ihan unohdu!

Nyt nama loppupaivat on menny mukavissa tunnelmissa, semmoisissa normaaleissa, eilen kavin maistamassa pubitunnelmaa kun C:n hostmum jarjesti pubissaan semmoisen "naisten illan", jossa oli kaikkea pienta kivaa, hieroja, ennustaja yms. Tietty pubin juomia vain katseltiin, kun alaikaisia molemmat ollaan, muttei se nyt haitannut. Ruoka oli hyvaa ja seura ja kaikkea hauskaa siella oli! Vitsi jos ois rikas niin oisin ostanut jonkun ihanan korun silta korufirman leidilta, silla ne korut oli upeita. Vaan ei oo rikas kun menee rahat esimerkiksi tanaan loppuihin joululahjoihin ja ens viikon rahat menee sitten niiden joululahjojen postaamiseen. Jes. Etta parempi siella koto-Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikkuruisiin lahjoihin rakkaat! ;)

Ja nyt on tosiaan, tanaan tuli tayteen 4 kuukautta Jenkeissa. Aika naurettavan lyhyt ja pitka aika samalla. Tai siis, 4 kuukauttaa tuntuu tosi pitkalta, tai siis kuulostaa, mutta sen tuntuu niin lyhyelta, ihan niin kuin oisin ollu taalla ehka sen 4 viikkoa vaan. No ehka hieman pitempaan. Mutta etta 4 kuukautta! Hullua. Tamahan tarkoittaa sita, etta jo 9 kuukauden paasta tuun koti-Suomeen! :D Vaan niin, en silla "laske", etta mulla olisi taalla jotenkin huono olla, ei ollenkaan, tottakai vaikeuksia tulee eteen melkein joka paiva, mutta sitten pienet kauniit asiat piristaa paivaa kummasti. Niita on taalla oppinu kattelemaan paivittain. Ja eilenkin oli kivaa kun hostmumin kanssa katottiin Project Runwayn finaali (paras voitti, ehdottomasti) ja arvosteltiin niita asuja ja sitten katottin The Citya ja naureskeltiin vain kaikelle alyttomalle ja lapsille ja niiden reaktioille. Varsinkin mun hostpojalle, koska se 3-vuotias on niin ihana kun kuulee Taylor Swiftia radiosta ja laulaa mukana: "You wear high heels, I were sneakers..!" , voiko siina muka olla hymyilematta? Ja tuo hosttytsi on niin uskomattoman fiksu (toki myos karsimaton...), silla yksi paiva, kun poju ikavoi hostmumia ja tama oli toissa niin tytsi alkaa vain selittamaan, kuinka ei tartte olla surullinen, koska vaikkei mum olekaan kotona, niin tama on silti aina sen pojan sydamessa, koska poika rakastaa aitiaan. Etta vaikka joku henkilo oliskin jossain muualla, mutta jos tama henkilo on sulle rakas niin han on kuitenkin sun sydamessa aina. Etka sa koskaan oo yksin, koska jos ei muuten, niin Jumala on sun kanssa sun sydamessa. Oo, anteeksi, niin 5-vuotias olit? Niin taytyy mun sanoa, etta olen kiitollinen siita, etta saan paivani viettaa nain uskomattomien lasten kanssa. Vaikka niin, lapsiahan he vain ovat, lasten tavat ja karsivallisyys ja kaikki, mutta kuitenkin.

Ja vaikka ei kaikki paivat olekaan mitaan taivasta ja Amerikan hienoutta (missa ne muka ois?) niin vitsi etta odotan tulevia paivia taalla, tulossa on kaikkea kivaa! Kuten se Harvard, jonka testeihin ilmoittaudun ihan kohtakohtakohta! Ja musikaalit ja konsertit jajajaja se kun minun ikiomaihana perhe tulee heinakuussa tanne ja autoillaan ympari Amerikkaa (no varmaan vaan itarannikolla, vaan kuiteski..) ja sitten mulla on edelleen se Kaliforninan reissu plus roadtrip haaveissa! Ja ilmainen reissu Washington D.C.:hen kans, sitten kevaammalla. Nyt vaan jumittaa. Varsinkin kun nuo joululahjat, voi plaah, miksi Joulupukki ei oikeasti voisi olla olemassa? Nii-in. Ja huomenna paasee tallille, vihdoin ja viimein! Siihen onkin hyva lopettaa, huomenna on parempi paistaa aurinko yhta kirkkaasti kuin tanaan! (Vaikka aamulla satoi KAATAMALLA, mutta nyt aurinko paistaa ja lampoa on +16 *C!!) Ja eilen, voin vannoa, etta paivalla oli ainakin +18 *C. Etta se siita ilmojen kylmenemisesta sitte.. Vaan eilen oli kylla aamulla huurretta maassa, ehka se valkea joulu saapuu tannekin! (Sunnuntaina kun aloitetaan jo joululeipomiset C:n kanssa! Hihhii. Ihanaa viikonloppua ihmiset!!

Plus katsokaas kun kommentoidakin saa tuommoisen kommenttiosion avulla, it's not rocket science! with ♥ Susette

"Theoretically, yes ain't we lucky"

Jumittaa. Ja mietityttaa. Ja joululahjat stressaa.

Jumittaa edelleen. Aloitin kirjoittamisen, tota noin, ehka, kaks tuntia sitten ja siita lahtien ei oo muodostunutkaan kuin taman verran. Jumituin kattelemaan kuvia ja etsimaan kaytettyja kirjoja ja pikkuisimman pikkusiskon joululahjaa. Ei ehka se mita pitais tehda.

Miten teidan viikonloppu meni? Mun meni ajellen. Perjantaina oltiin taas pikkase myohassa, tai siis hostmum oli ja ma tein ruokaa ja ootin siina, etta milloinkahan han tulee kotio ja sitten syotiin taas melko kiireessa ja mina siivosin keittion kiireessa ja juoksin ulos talosta hakemaan uuden tyton, saksalaisen S:n jostain Boxfordin metista, sitten suuntaus aussi-B:n luo, autonvaihto ja pakollinen Super Stop&Shopin esittelykierros S:lle, samalla redboxista Confessions of a Shopaholic (no, onhan se tullu jo nahtya, mutta se oli tietokoneen ruudulta elokuvateatterista salaa kuvattu versio, niin pitihan tama oikeakin katsastaa..!) Vaikka H-kultasein, ei teidan tietokoneessa mitaan vikaa ole, mutta aussi-B:n luona kun on privaatti miniteatteri plus mun ehdottomasti paras kaveri elikkas hierontatuoli. Mmm. Massya mukaan ja kahvia (kenen idea juoda kahvia kahdeksan aikaan illalla, kenen, voi elama...?) ja suuntaus takaisin B:n "kartanolle", siella jutusteltiin hetki B:n hostvanhempien kanssa ennen kuin sulkeuduttiin kellarin leffateatteriin ihastelemaan Hugh Dancyn jumalaista aksenttia (ja ulkonakoa) seka Isla Fisherin uskomatonta roolisuoritusta, ja niita vaatteita! Seka tappelemaan siita, kuinka kauan kukin sai hierontatuolissa istua. Leffailu meni odotettua pitemmaksi ja huristelin aika hurjasti kotio, ja ajaessa pikkuisen joskos unetti puolenyon aikaan, mutta kun paasi talolle, niin sitten oli jalleen ihan pirtea (kenties kahvin syyta...?) ja paatin katsoa viela Holy Smoke:n, koska se jai joskus kesken ja se loytyi sopivasti netistakin suhkot hyvalaatuisena versiona. Puoli neljalta nukkumaan, fiksuako? Ei joo ei.

Lauantaina herasin aamuun sateiseen ja hylkasin saman tien kaiken maailman juoksemiset ja asioinnilla kaynnit, ei huvittanut. Sen sijaan jumitin tietokoneen aareen ja aloitimme H:n kanssa skypetysmaratonin, jonka kestoksi loppujen lopuksi tuli paalle 5 tuntia...? Siinahan se meni se lauantaipaiva, 4 kuukauden jutut paivittaessa...! Illaksi suuntasin sitten ekstrahommiin toisen aupparin perheeseen kolmea poikaa illaksi kaitsemaan. Pojilla kun oon lauantaisin leffailta niin katsoimme Tintin ruotsiksi (perhe on siis ruotsalaissyntyinen, vaikka kaikki pojat tosiaan ovat syntyneet Yhdysvalloissa, mutta puhuvat silti oikein sujuvasti ruotsia!) popkornien kera ja olipas aika hassua kylla, silla kommunikoimmekin koko illan ruotsiksi. Tai Swenglish taisi se illan kieli kylla olla, kun en mina aina osannut...On vahan paassyt tuo ruotsi ruostumaan mutta ymmarrys saavutettiin aikalailla aina, joten onnistunut babysitterkeikka oli kylla! Ja lastenkirjaa ruotsiksi lukiessa olisittepa kuulleet kun jenkkiaksentilla ruotsia lueskelin! Hihhih, onneksi oli kohteliaita poikia niin silla eivat varmaankaan nauraneet!

Sunnuntaina oltiin taas menossa, saksalaisen S:n hain jalleen sielta Boxfordin metsista ja suuntasimme ensin aamupalalle IHOPiin ja sitten erinaisten pysahdysten kautta Rockingham Park Mallille ja siella oli... JOULUPUKKI! Oli vahan rahavarat vahissa, muuten olisin mennyt Joulupukin kanssa juttelemaan vahan ja kyselemaan etta joskos sita loytyisi halta ruisleipaa, vois kayda poroillaan kipasemassa sunnuntai-illan ratoksi! Mutta niin, ei tosiaan dollareita moiseen huviin oikein riittanyt. Vaikkakin sunnuntain teemana oli joululahjashoppaus, niin ei se ihan siihen jaanyt. Joululahjojahan en luonnollisesti paljasta, mutta itelle mukaan tarttui WetSealista hauska hiuspanta seka yksinkertaisesti hurmaavat legginsit (sanokaa mita sanotte, mutta oli pakko ottaa mukaan!) seka Forever 21:sta ihana musta löllötupsupipo. Ja Macy'silta kauan haaveksittu Jessica Simpsonin Fancy -tuoksu, joka on ihan hattara! Se on semmoinen kivan makea ja raikas ja ihana yksinkertaisesti, ihanasti tuoksuu minun huoneessa nyt hienoisesti! Sittenpa heitin S:n taas talolleen ja suuntasin pikaisesti CVS:n korttishoppailun (Ihanaa synttaria E, kortti on tulossa kylla jo ;]) kotiin lohoilemaan ja neulomaan ja katsomaan rikossarjoja siina neulonnan lomassa. Taydellinen yhdistelma.

Maanantai on nyt ollut maanantai. Ostin lisaa joululahjoja, netin kautta tilaten siis ja voi etta arsyttaa, kun joku on varastanut minun sahkopostin! Tai siis, en voi luoda PayPal-tilia sahkopostillani, koska se on jo muka johonkin tiliin liitetty, mutta minun sahkopostilaatikossa ei ole MINKAANLAISTA viestia mistaan tilin perustamisesta tai mistaan. Ihan alytonta. 45 minuuttia piti kuunnella sita, etta voivoi kun ei me voida tehda talle mitaan, se pitaa se tilin haltijan muuttaa se sahkoposti eika me voida lahettaa mitaan viestia etta tarkistapa onko sahkopostiosoite oikein. Voi prkl kiitos tyhjasta Varmaan taas muistan kattoo jonkun uuden sahkopostin. Hiton aaliosysteemi tuo.

Tuon episodin ohella on kylla ollut oikein mukava paiva, aamuvapaan skypettelin, sitten toita leppoisesti tein kun hostmum on Chicagossa, niin lasten kanssa on vaan hengailtu, otettiin projektiksi tehda semmoinen kimallepehmomosaiikkikuvat kun loytyi semmoinen setti, jossa on 13 numeroa ja jokaiselle numerolle on oma vari ja sitten kuvassa on ruutuja, joissa numeroita ja sitten niita kimallepalasia sijoitellaan numeroiden mukaan. Aika kivaa kieltamatta. Lisaksi tanaan on grandma ja grandpa ollut auttelemassa illasta ja syotiin pitkaan ja hartaasti herkullista pitsaa ja salaattia, nam! Oon tanaan vaan rauhassa touhuilllu ja on ollut kovin kiireeton mukava paiva. Tammoinen parempi maanantai :)



Vaan mieli kylla huitelee jossain Kalifornian rannoilla! Matkustuskuume. Argh. Kuka lahtee elokuun puolessa valissa Kaliforniaan mun kanssa? Matkustusseuran julkinen haku kaynnissa NYT! (Hausta puheen ollen, ens maanantaina aukeaa Harvardin placement testeihin ilmoittautuminen!!) Ooh joo, maanantaita!

" 'Cause it'll give me time to think"

Varoituksen sana kaikille tuleville auppareille. Hankkikaa tekemista ainakin joka kolmannelle paivalle. Muuten iskee mokkihoperyys. Tuli huomattua eilen. Keskiviikko kun oli Veteran's Day ja hostmum pyysi nimenomaan pysymaan kotona, siis minun ja lasten, kun han halusi tehda jottain kivaa lasten kanssa iltapaivalla. Mutta sitten tyoskentelikin viiteen asti ja lahti hoitamaan kyntensa tyton kanssa kello 5.15 pm ja mina ja poika jaatiin kotiin kattelemaan Cars-elokuvan patkia youtubesta ja arsytti, koska olisin voinut lahtea lasten kanssa pienelle "vaellukselle" kolmen muun aupparin kanssa, C:n kotitalon metsiin koska oli niin natti ilma ja lapsilla ei ollu koulua pyhan takia, mutta EI, me jumitettiin kotona ihan turhan paiten. Ja sitten kun siita olin raivonnut puhelimessa C:lle, niin hostmum ja tytto pyorahtavat takaisin 45 minuuttia myohemmin ja olin ihan innoissani etta jee, nyt mina paasen lahtemaan aikaisemmin S:n luo, mutta ei, hostmum kysyi minulta etta voisinko kuitenkin tyoskennella seittemaan, kun han haluaisi ottaa pitkan kylvyn. Anteeksi?? No eihan mulla nyt ole paljoakaan sananvaltaa siihen, koska hostmum tekee ihan miten haluaa, hanhan se minun pomo on. Meinasin siina sitten jo panikoida etta eijjeijei, tytot tapaa seitteman aikaan, etta pitaisi lahtea aikaisemmin, mutta onneksi C oli ihana ja sanoi, etta voi odottaa sen puolisen tuntia minua, etta voidaan menna yhdessa. Mita tekisinkaan ilman ihanaista C:tani? No, tein sitten ruokaa ja leikin lasten kanssa sen aikaa kun hostmum nautti kylvystaan ja kun paivallinen oli valmis, niin tama oli EDELLEEN kylvyssa. Voi vinetto, sanon mina. Mutta niin, sain kuitenkin lahdettya vain 5 minuuttia myohassa, joten menihan se ihan hyvin sitten. Paasin ulos talosta. Vaikka niin, tykkaan perheestani tosi paljon, mutta kuitenkin, ei sita talossa jaksa koko aikaa olla, kun se kuitenkin on myos tyopaikka. Tapasin uuden aupparin, muistaakseni saksalaisen, S:n, joka oli saapunut Jenkkeihin puolitoista viikkoa sitten. The new girl indeed! S vaikutti oikein mukavalta ja sovittiin jo, etta voitais jotakin tehda viikonloppuna, kun ruotsalaiset tytsyt matkaavat kurssilleen Philadelphiaan. Ja jotain tekemista ma tarttenkin, muuten tuun taas mokkihoperoks ja alan varmaan puhua itselleni! Kissalle kun puhun jo. Opin ehka kohta maukumaan niin, etta voidaan alkaa keskustella ydinfysiikastakin, nyt on vaan avaruustekniikkaan tyydytty. Herra kun on aika itsepainen, tanaan se potki (kylla, kissatkin potkivat) minun jalan alas sohvalta, koska halla ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tilaa. Mutta niin, keskiviikkoilta meni sitten hiusvarihuuruissa, kun varjattiin molempien ruotsalaisten S:ien hiukset ja huuhdottiin vari pois tiskialtaassa. Ei oo ennen tullu sitakaan tehtya, ja kun se on vahan semmoinen riskialtis paikka, niin hiustenvarjaamiseen tuli todistetusti tarpeeseen 5 tyttoa. Varjattava, varjaaja, korvien pyyhkija (se on tosi inhtottava kun korviin menee varia, siis korvanlehtiin, eikos?), sitten huuhtelija ja hoitoaineen levittaja. Paljon on hommaa moisessa. Nain siis keskiviikko, hopistiin ja paivitettiin viikkoa, ihana. Saa puhua ikaisillekiin joskus. Ja haipyi mun mokkihoperyys hetkessa kun sai purkaa ajatuksiaan poikke!

Ja iasta puheenollen, kun juttelin suomalaisen A:n kanssa muutama tunti sitten, niin tajusin, etta ALLE (jos lasken oikein kuukaudet) puolen vuoden paasta taytan 20! Herranen aika, aloin miettimaan etta oon melko vanhus jo ;D No ei, mutta oikeasti, kun mietin vaikkapa äitiäni, niin kun han oli 21 niin han meni naimisiin isäni kanssa ja 22-vuotiaana han sai minut. Hah, ei taida mun kohdalla haakellot soida 21-vuotiaana ei juu ei, ois se mieskin pitany vissiin loytaa jo, etta vois ens kesana alkaa haasuunnitelmat ja sita seuraavana sitten haat. Ja vauva ois sitten sita seuraavana. Juu ei. Tai no, koskaan ei pida sanoa ei koskaan, mutta minusta vahan niin kuin tuntuu, etta en ole suunnittelemassa haita kesalla 2010! Mutta siis, aloin miettimaan vahan turhan kauas ehka, mutta aika menee hurjan akkia. Tammoinen ikakriisin pilkahdus melkein kai jo, hui. Oottakaas vaan kevaalle niin hypin ehka seinille.

Ja viime viikonloppu oli kiva. Lauantaina kaytiin IKEAssa jalleen, mutta eri seurassa, kolmen ruotsalaisen, yhden suomalaisen ja yhden aussin voimin. Ja hieman pidemmalla aikataululla kuin viime kerralla, kun viime kerralla lahdettiin viiden aikoihin ja IKEA meni kiinni seittemalta. Ja piti ajaa Bostonin ruuhkan lapi. FIKSUA. No nyt oltiin hereilla jo kahdeksan aikoihin, ja kylla, oli lauantaiaamu ja puoli yhdeksalta oltiin jo menossa, suunnattiiin aussi-B:n luo, sielta yhteen autoon kaikki, sitten Dunkin' Donuts:in aamupala autoon mukaan ja moottoritielle kohti "kotia". IKEA oli yhta hurmaava kuin aina, kaikki ne skandinaaviset variyhdistelmat ja kankaat ja kaikki, ihanaa, tuntui kuin olisi ollut kotona tosiaan, oi. Mukaan sielta nyt ei kovin paljoa tarttunut: orkidea, semmoiset kiva valkeat pyoreat sailytyslaatikot ja ruukku ja lautanen orkidealle. Katellaan etta miten kauan se pysyy hengissa, silla talla hetkella ylakerrassa ei oo lammitysta ollenkaan, siina on joku tosissaan vikana! Sitten Swedish Market oli jalleen houkutteleva, ja urheasti ostin VAIN Maraboun suklaata ja ruisleipamixin (no tottahan toki, miten amerikkalaiset tulisivat ilman mixeja toimeen...?) Ja tottahan toki, siella oli edelleen minun pikku unelmaolohuone, jonka joku paiva viela saan. Oottakaas vaan. Sohvakin oli niin taydellisen pehmea, voi etta. Mutta kahvikupissa oli polya. Silla tavalla mullehan ei koskaan kavisi. Ei ikuna!

Sitten kotio, hurautin autolla ihan Andoveriin asti auttamaan perhetta, kun lasten daddyn aikataulut oli jalleen hieman erikoiset niin mina "paivystin" kotona ja autoin perhetta lahtemaan ja sitten suuntasin takaisin itaan pain, pikaisille joulushoppailuille. Ja oli muuten tuloksekasta, loysin pikkuveljelleni ehka maailman mahtavimman joululahjan! Vaan en paljasta sita nyt, silla pikkusiskoni, joka ehka tata lukee niin sitten saisi sen tietaa ja voisi vaikka vuotaa pikkuveikalle, se ei ois kiva ollenkaan ei. Ja oisin ostanu pikkuruisimman pikkusiskoni joululahjan kans, mutta mulla ei silla hetkella ollu $80 takataskussa Disneyn prinsessamekkoon. Taytynee kehitella jotain muuta. Ja oi ihanat ystavaiseni, olen jo valmiiksi pahoillani, etten voi lahettaa juuri sita mita haluaisin, mutta pakettien postitus on pirun kallista, joten jokainen saanee jotakin, muttei kannata korkeita odotuksia minun suhteen pitaa. Katotaan sitten kun tuun takas ;) Ellen silloin oo vielakin rahattomampi. Mutta lauantai olisi kruunattu viela Richardson's:in jatskilla, mutta mokomat olivat sulkeneet paikan jo.

Sunnuntaina herasin jalleen aikaisin (mikakohan mua oikein vaivaa??), tai no, oikeastaan jutellakseni iskalle, silla olihan isanpaiva. Jenkit viettaa jostain syysta isanpaivaa ihan eriaikaan niin mina aikaisemmin askartelin kortit isille ja papalle, vaan eivat olleet tulleet perille ajoissa :/ Mutta no, ajatushan se on tarkein, ei ajoitus! Mutta sen jalkeen suunnattiin neljan porukalla Bostoniin, toteuttamaan minulle Freedom Trail nro 2. Paiva oli uskomattoman lammin, auringossa olisiko noussut melkein pariinkymmeneen asteeseen ja kun oli selvitetty Freedom Trail plus sivureitit (!), niin kotona huomasin, etta minun jalat olivat verilla saappailla kavelyn johdosta. Ehka voisi korjauttaa ne kannat. Vaan oli kivaa :) Ja tata viikonloppua odotan, silla paasen tutustumaan saksalaiseen S:aan ja toivottavasti saan lauantai-iltana vahan ekstrarahaa ekstratoista! Toimin vahan laittomasti, juu, mutta hyssssh!

"I got a monster in my closet"

Minen tajua miten voi vasyttaa talla tavalla, kello on vasta kymmenen illalla mutta mina oon ihan rattipoikkikuitti. Kaiken lisaks kissa nukkuu tuossa vieressa ihan vaan varmaan minua kiusatakseen, etta hah, mina kun olen kissa niin nukun silloin kun minua huvittaa, sinet voi! Jo en niin. Ja sitten se sanoo etta purpur. Ja mina sanon etta murmur.

No niin, mutta nain justiinsa, on tanaan ollu kovin ahkera, silla sain vihdoin ja viimein askartelua isanpaivakortit loppuun ja kirjekuoriin ja matkalle ja isille lahjan postiin. Ja se oli taman paivan suuri tehtava, silla Yhdysvalloistahan ei marraskuussa loydy isanpaivakortteja, kun jenkit juhlii isanpaivaa kesakuussa, joten eipa ollut vaihtoehtoja oikein etta lahteako etsimaan kortteja vai askarrellako ite. Ja oli kylla kiva askarrella nuo kortit, silla tekosyylla kun paasi A.C.Mooreen tarroja! Innostuin kortteilusta sen verran etta voisinpa melkein harkita, etta ainakin osan joulukorteista kehittaisin itte, koska taalla on saatavilla niin paljon kaikkea kivaa askartelusysteemia eika tuo minun scrapbook voi kovin paljoa sisaltaa! Tosin eipa se ole edistynytkaan niin kamalasti, mutta eikohan tassa jos sais vaikka ekan sivun tehtya ennen kuin on puolisen vuotta ollut. Josko huomenna...?

Mutta niin, ajatukset pomppii, samalla teen kaikenlaisia muita asioita netissa kun yritan saada mahdollisimman paljon tehtya tanaan, ettei tarvitsisi stressata. Multitasking indeed. Ihan hullua, eihan mulla ole periaatteessa edes mitaan stressattavaa, mutta tiedatteko sen tunteen kun on niin paljon tekemattomia asioita etta ne ajaa melkein hulluksi? Jep, tilanne on tama. Ja kun on vaan semmoisia asioita, jotka sais tehtya noin niin kuin naps vain jos vain ottais itteaan niskasta kiinni. Vaan ei. Tassa mun to-do-stressi-lista:
- hanki heijastinliivi (kun jenkit ei yksinkertaisesti tunne katuvaloja niin kuin suomalaiset..taikka heijastimia. Tiesitteko muuten etta heijastin on suomalainen keksinto? Kylla sen huomaa!)
- kirjeet ässälle ja Girouetelle (ovat jo aluillaan! :P)
- lisaa korttien lahettelya (havettaa myontaa tamakin viela, onhan jo neljas kuukausi menossa..)
- tallin vapaaehtoisohjelmaan ilmoittautuminen (no siis mina soitin sinne toissa viikolla, muttei oo soitettu takaisin!)
- YMCA:n tukihakemus (Mina en maksa kuntosalista $50 kuukaudessa!)
- pikkuiset villasukat kummipojalle (tan viikon tehtava etta kerkeavat perille toivottavasti!)
- paivakirjan paivitys (pelkastaan menneesta paivasta kirjoittaminen ja pohtiminen on luksusta..)
- JOULULAHJASHOPPAILUT!
Ja samalla pitaisi ehka hoitaa ne tyotkin taalla. Kun ne uuvuttaa aikalailla. Varsinkin kun viime viikolla ilmeisesti alkoi tuon 5-vuotiaan tyton uhmaika. Niin yhtaan mitaan ei voi kuunnella varsinkaan aamuisin vaan pitaa ilkeasti nauraen laittaa kaikelle vastaan. Ja kun hostmum viela rohkaisee kaytosta antamalla huomiota yha enemman kun yrittaa saada tyton jarkiinsa, mutta niin.. Huoh.

Vaan pitanee kertoa viime viikonlopusta! Kun se oli se kuuluisa Halloween! Lauantaiaamuhan alkoi oikein hyvin kun herasin kahdeksan aikoihin auttamaan perhetta, joka oli herannyt liian myohaan ja me vaan juostiin saadaksemme lapset autoon puettuina ja suunnilleen hereilla. Sitten tosin painuin takaisin pehkuihin, kun ei huvittanut nousta lauantaiaamuna ihan niin aikaisin. Ja kaiken lisaksi kun perjantai-iltana kavin lenkkeilemassa, niin kaaduin tielle ja jotenkin oudosti nilkkani paalle ja perjantai-ilta meni hurjasti katsellessa telkkaria kaks jaapalapussia nilkan ymparille huivilla kiedottuna. Niin lauantaina ei oikein vielakaan tykannyt jalka siita, etta astuin sen paalle, mutta nooh. Herailin koko lauantaipaivan kai ja pakkailin, silla halloweenin vietto ei sujuisi kotona mulla. Perhe tuli kotiin lepailemaan ja kun hostmum nukahti itse niin lapset tuli pyorimaan minun huoneeseen, luettiin Cars-kirjaa ja tytsi piirteli. Sitten lapset kostyymeihinsa ja perhe lahti halloweenin viettoon ensin hostmumin uuden miesystavan luo, sitten siskonsa luo. Minua ei kysytty mukaan niin en angennytkaan. Mun halloween-alkuillan onneksi pelasti ruotsalainen C, jonka mukaan olin enemman kuin tervetullut heidan perheensa mukana trick-or-treat -kierrokselle. Kaytiin siis hakemassa hepat sisalle ensin C:n kotoa ja sitten suunnattiin C:n lasten isoaidin luo herkuttelemaan ja laittamaan kostyymit paalle ja sitten serkkukatraan kanssa kaduille. Tama on kylla ihan hullua tama touhu taalla! Lapsilla oli ensinnakin varmaankin kolme kertaa paansa kokoiset sankot kasissa ja melkein joka ovella istui vanhempia ottamassa vastaan keppostelevia lapsia ja kadut oli taynna lapsia vanhempiensa kanssa, jotkut kulkivat karryissa, tai sellaisissa "vanhan-ajan" Radio Flyereissa, yksi oli muunneltu jopa piraattilaivaksi! Minun kamera oli latauksessa kepposkierroksen aikana, niin kuvia ei minulla ole viela, mutta huomenna olisi ne tarkoitus saada, ehkapa kuvakollaasi siis ilmestyy huomenna. Kepposkierroksella oli kuitenkin tosi hauskaa! Vaikak jannitystakin oli, kun yksi pojista paatti lahtea ihan omin luvin takaisin mummolaan, eika ilmoittanut kellekaan mitaan ja yhtakkia oli vaan kadonnut ja HUI. Ei oo kiva kun halloweenina kesken kierroksen, pilkkopimeassa huomaa, etta hei, meilta puuttuu yks! Mutta loytyi kuitenkin ja me saatettiin kierros loppuun ja sitten suunnattiin takaisin sisalle sielta oikeasta halloweensaasta (oli pelottavan lammin ja sitten tuuli aika hemmetisti, lehdet vaan lenteli ja oli melkein taysikuu, hui!) nauttimaan kierroksen antimista. C:n kanssa ihan kaytannon syista jaettiin sankkomme, tai siis, C kavi ensin ovilla lasten kanssa ja mina huidoin kameran kanssa, sitten toisin pain. Namnam! Kierroksen jalkeen alkoi minua huolestuttaa vahan, etta mitenkas se loppuilta ja kuuluisa Salem. Noh, ilmaantui, etta kaikki oli menossa junalla, MUTTA kukaan ei tiennyt etta mihin aikaan ja mista sita lahtisi. Voi jee. Siita sita mentiinkin sitten alamakeen, kun tuli pikkaisen kiirelahto, yksi ei halunnutkaan lahtea, mutta sitten muutti mielensa kun oltiin jo Salemissa ja toinen pahoitti mielensa siita ja phuuh. Draama. Vaan Salem oli kiva, puvut oli mahtavia! Halloweenin loppuillan saldona noin lyhyesti oli se, etta paasin Kelly Cutronen perhealbumiin, melkein uutisiin ja hurjasti mainostetut kotibileet vaihtuivat minun ja ruotsalaisen S:n bensan metsastykseen ja karkkibileisiin CVS:n parkkipaikalla autiossa Andoverissa! Eli halloweenina kaikki oli upside down.

P.S. Mitas tykkaatte blogin uudesta ulkoasusta? Tunnustaako minulta...?

"Eilen mietin sinua niin kuin mietin ennen"

Mina tahdon minun musiikin minun koneelle! iPod on ihan liian pieni esine, jotta sen loytaisi aina kun sita tarvitsee. Ja kun en voi muuttaa musiikkia ollenkaan tai muuten haviaa kaikki niin vahanko ketuttaa. Tama tarkoittaa vain sita, etta pitaa pyytaa pikkusiskoa laittamaan kaikki minun musiikki minulle. Hah.


No niin, myonnetaan, olen surkea paivittamaan, mutta (tama on niin kateva sana tama mutta) paivittamattomat viikot ovat olleet niin hurjia ja kiireisia ja uuvuttavia, etten yksinkertaisesti ole kyennyt mitaan tekemaan toiden ja muiden menojen jalkeen. Kuten vaikka miettimaan mita olen tehnyt. Juu, ei ollenkaan. Lisaksi olin netiton ainakin viikon. Huh, se oli karmeaa. No nytkin netti kylla temppuilee, vahintaan kolme kertaa paivassa pitaa ravata kellariin kaynnistamaan tuo reititin uudestaan, etta netti taas pelittaa. No, ehkapa portaissa ravaaminen saa joitakin naista aupparikiloista katoamaan. Kylla, aupparikilot ovat tosiasia, mulla niita on jo 5. Mutta (ah tama sana taas!) nyt kun ollaan Andoverissa ja taalla pysytaan tama minun vuoden mittainen pesti, niin voin hyvilla mielin etsia lahimman YMCA:n kuntosalin ja liittya sinne jaseneksi, etta paasee jotenkin liikkumaan. Host mumin pyoraakin aattelin kayttaa ajelulla, kunhan ensin naen sen sen polykerroksen alta. Tieda vaikkei ois ikina kaytetty..

Mutta niin, mita on siis tapahtunut? No ensinnakin on eletty matkalaukkuelamaa viikko taman muuton takia ja nyt tiistaina saatiin kamppeet sisalle taloon ja eilen jaatiin tanne kun saatiin jotain esille noista lukemattomista muuttolaatikoista. Puoltoista rekallista kampetta on talossa, ihan vaan tiedoksi. Ja ainakin kaks kolmasosaa niista on laatikoissa. Tai no nyt enaa ehka puolet kun sain leikkihuoneen purettua tanaan ja laitettua kellariin kasaan. Mihin ihmeeseen lapset oikeasti muka tarvitsee tuhatta erilaista lelua? Tosin taman perheen lasten lelut ei ole mitaan verrattuna toiseen host perheeseen, jonka tunnen, siella sita vasta leluja onkin! Niin etta olen ihan tyytyvainen siihen, etta nama "minun" lasten lelut mahtuu leikkihuoneeseen plus heidan omiin makuuhuoneisiinsa.


Valipaivien aikana yovyttiin siis rantatalolla Salisburyssa, joka oli ihana. Ite tosin yovyin perjantaista maanantaihin saksalaisen A:n perheen talossa, silla perhe oli yhdessa vapaa-ajan asunnoistaan pikkuruisella saarellaan ja A oli talossa ihan yksin viettamassa viimeista viikonloppuaan. Joten mina tarjouduin seuraksi halle, ja valtyin ite viettamasta yltioperheellista viikonloppua. Joka ei muuten ollu ekana toivomuslistalla hemmetin pitkien muuttopaivien jalkeen. (Jotka muuten jatkuu, huomenna on onneksi perjantai!)

Viime perjantaina paasin onneksi aikaisemmin toista jo, kun lasten isa haki lapset luokseen perjantai-lauantaiksi. Suuntasin siis ensiksi hakemaan jattimaisen jaamocchan ja sitten kiroilemaan perjantai iltapaivan liikenteeseen kohti Liberty Tree:ta. Siella nahtiin A:n kanssa ja paadyttiin mun lempparikauppaani (ainakin lahes) Nordstrom Rackiin (joka siis myy merkkituotteita ihan naurettavan halvalla, tosin kokoa ei tietenkaan koskaan loydy halutusta vaatekappaleesta..) jossa sanoin heihei mun rakkaalle mutta harvoin vierailevalle ystavalleni Benjamin Frankilinille kun ostin aivan ihanan mukafarkkupaitismekon. Joka on tata nykya ihan liian ryppyinen esiteltavaksi. Katotaan jos joskus saisin laitettua sen johonkin kuntoon. Eli en varmaan koskaan onnistu saamaan sita esille tanne blogiin. Ehka se johonkin kuvaan tulee. Mutta niin, missas olinkaan. Joo, sitten suunnattiin aikalailla suorinta reittia A:n luo ja kaytiin suihkussa yms valmistauduttiin illan keikalle, katsomaan The Killersin herroja. Suunnattiin Bostoniin viiden aupparin voimin, kaytiin ensin Quincy Marketilla syomassa kanateriyakit ja sitten palattiin TD Gardenin kulmille ja mutkitellen saavuttiin sinne jonnekin, josta paasi paikoille. Kolmen erilaisen paidan kokeilun jalkeen paadyin ostamaan Killersin ehka yksinkertaisimman ja silti upeimman kiertuepaidan ihan liian hintavana sellaisesta myyntikojusta. Sitten juoksujalkaa paikoille kun lampparibandi Wolfmother oli jo aloitellut ekan biisin voimin. Herroista huomasin sen etta heilla oli isot tukat. Muuten ihan menevaa rokkia, ei mitaan ihmeellista. Meidan paikat oli ihan katonrajassa, tosiaankin piippuhyllypaikat, mutta hyvin sielta naki ja kuuli. Eka kun sinne saapui niin hirvitti kun mun paikka oli portaikon paassa ja hetken aikaa paassa vilisi mielikuvat siita kuinka pyorisin alas niita portaita, kaiteen yli ja matkahtaisin mahalleni johonkin penkinnojaan. Hyrr. Mutta kun Killersin herrat saapui lavalle niin ei tietoakaan mistaan portaikkopainajaisista, se oli vaan musiikkia ja musiikkia ja musiikkia. Ja kaiken lisaksi aloittivat Mr. Brightsidella! Keikka oli mahtava, yksinkertaisesti aivan mahtava. Jokaisesta biisista osasin hoilata jotakin, sen todistaa A:n ottamat videot! Keikan jalkeen olikin sen verran uupunut auppariporukka etta suosiolla suunnattiin kotikonnuille ja peiton alle.


Lauantaina heratys suhkot aikaisin, kahvia ja pannukakkuja nassuun ja kuluttamaan palkkashekkia. Suunnaattin A:n toiveen mukaan toisen saksalaisen J:n kanssa Nortshorelle ja heti kun astuttiin Searsiin sisalle niin vastaan tuli alerekit. Ja pitihan sielta loytya jotain. No, kun kerran loytyi sellainen kiva musta liehuva mekko (eika oo ees niin kovin liehuva) niin samallahan sita vois katella jotain muutakin. Ja sitten se tuli vastaan. Tai siis ne. Minun Converset. Ne, jotka nain heti ekalla viikolla ja jotka halusin heti ostaa niin ostin ne nyt ja voi etta olen onnellinen niista, niin kovin kovin onnellinen niista olen! Matka lapi ostarin jatkui tuntien verroin, lapi GAPin, josta mukaan tarttui taydelliset farkut ja puuvillapaita ja $75 kuitti, ikkunaostoksille ja uuteen Hollisteriin, josta mieleen jai ihanakomea myyjapoika (tai no, mies..) jolla on maailman sopoin hymy, sen nain kun minulle ujosti sanoi hei kun mina lumilautalehtea tyytyvaisena siina selasin. Tai maailman toiseksi sopoin hymy. Mutta kuitenkin. Ostarilta jatkettiin hetkeksi rentoutumaan A:n luo uima-altaan hyiseen veteen ja siita hottubiin ja takaisin altaaseen ja hottubiin ja nain edes takaisin hihkuen, vahan niin kuin ois saunasta ravannu jarveen, mutta semmoinen lallympi versio :P Sitten kavi 7 aupparin ja 1 nannyn tie The Cheesecake Factoryyn, jossa ruokaa taivaallisempaa oli vain se juustokakku. Illallisen aiheena oli A:n jaahyvaiset, silla ihanainen A lahti takaisin Saksaan tiistaina, joten poyta itki ja soi suruunsa (mikas sen sopivampaa ravintolassa..) ja mietti hauskoja juttuja, tai ainakin kovasti yritti ja oli hiljaa ja nautti viimeisista rauhallisista hetkista yhdessa. Yritti painaa tuon illan kovin syvalle paahan ettei se sielta karkaisi ollenkaan. A:n kanssa paatettiin sitten ilta ehka maailman mahtavimmalla pelilla, Wiin Mario Kartilla! Myonnettakoon, etta oli eka kerta kun meinasin kaatua baarituolilla. (Jos joku ei usko etta minussa piilee myos semmoinen pieni pojankoltiaisluonne niin olisi uskonut kun kovin tosissani uskoin, etta minun hosumiseni ylos ja alas siina tuolilla auttaa sita autoa lentamaan korkeammalle!)

Sunnuntai oli sellainen laiskotuspaiva, joten mika sopisikaan paremmin paivaan kuin piknik Bostonissa. Siispa ekaksi jotain aamupalaksi, ettei ihan pyorry, reppuun salaatti, voileivat, karkkia hieman, vetta ja viltti ja menoksi. Matkalla piti tietenkin pysahtya One Squarella, josta loysin ehka maailman taydellisimman ruskean nahkalaukun. (Tietty hintaakin loytyy...) Joka on pakko saada, viela joku paiva ehka. Sielta Melroseen Oak Grovelle, junaan/metroon, mika ikina onkaan, ja pois Downtown Crossingilla. Jotain kofeiinipitoista kuppiin ja puistoon valtaamaan sopiva paikka. Oli ihana paiva, sellainen lammin syksyisen raikas (tai no, Suomessa tulkittaisi kai helteeksi..) ja aurinko paistoi natisti ja oli kiva vaan katella ihmisia ymparilla, pari heitteli jalkapalloa, semmoinen rokkariporukka jurotti piirissa ja poltti tupakkaa, rakastavaiset istui vastakkain ja suukotteli, pikkupoika jahtasi sudenkorentoa ja vanha pariskunta kaveli ohi mustissaan ja matkalainen nukkui keskella kaikkea halinaa. Kaiken kaikkiaan se oli hengahdystauko ihan kaikesta, rentoutuminen valloitti ja oli varsin rauhallinen olo pitkasta aikaa. Eihan sita kauaa jaksanut vaan suunnattiin sitten Bostonin Hard Rock Cafe katsastamaan, ihmettelemaan Kurt Cobainin kitaraa ja juttelemaan kontrastista Rock Shopin myyjan kanssa. Sitten pidemman laatuinen sunnuntaikavely North Endin lapi Charlestownin rajamaille, viimeiset kuvat A:sta ja Bostonista ja kotiin. Leffapitoinen ilta mässyineen ja paalle taas Wiita, kentat vikan kerran lapi ja jokseenkin tekemattoman paivan jalkeen vaivuttiin akkia uneen.

Maanantai se oli siivous- ja pakkauspaiva. Ja surullinen. Kun oli viimeinen paiva kun A:n naki. A:sta tuli ihan yhtakkia taalla tarkea, kun han oli ensimmainen, joka mulle taalla soitti mun ekana lauantaina ja kysyi Bostoniin ja mina olin etta mita hittoa, ihan vasyneena ja ymmyrkaisena kaikesta uudesta. Ja sitten sita kai tuli vietettya hetkia yhdessa, juteltua kaikenlaista, lapsoset leikki yhdessa paljon, helppo oli olla ja menna. Tyhmaa kun yhteista aikaa oli alle pari kuukautta. Mutta minkas elamalle teet, nautittava on niista hetkista jotka on suotu kunkin kanssa.

Tasta puheen ollen, vasyneena tuli ikava kaikkia. Ja jostain kumman syysta myos maailman epaprinssisinta prinssia. Mika hitto siina nyt taas on. Ja kun valilla ei oo. Niin kuitenkin, tuli mietittya kaikkia. Sita, jonka kanssa kaikki on niin yllattavaa ettei se yllata. Sita, joka mulle kirjoitti kirjeita muka-liian-isolla kasialalla, jota ma ikavoin. Sita, joka tykkas meidan pikkuterassista yhta paljon kuin mina. Sita, jonka kanssa kaiken voi parantaa useamman tunnin mittaisella teetauolla kayden lapi asiat Project Runwaysta polkupyorakyparaan. Sita, jonka seurassa uskalsin kai olla ihan eka oma itteni, tuleva tatskamummoseurani. Sita, joka on niin puhdas luonnonlapsi etta mun kay kateeksi. Noin niin kuin ymparipyoreasti kaikkia. Etta miten olikaan ennen, ja miten on nyt. Hassua tama ajankulu.

"With a dream and my cardigan"

Just in case, if you didn't know, Wednesday is THE official shopping day! Mika paiva olisikaan parempi? Keskiviikkona on puolet arkiviikosta takana ja puolet edessa, siispa siihen tarvitaan jotain piristysta. Minun tapauksessani hyotya on myos se, etta keskiviikko on lyhin tyopaivani. Vaikkakin tanaan tuntui ettei se lopu ikina ja tyomotivaatio oli nollassa.

Herasin aikaisin laittamaan lapsia valmiiksi kouluun, pakkasin lounaan ja kamppeet kun viela vatystelivat aamupalansa kanssa. Nama aamut kun tama perheenaiti on enemman paikalla niin on enemman kitinaa kuin mita ne silloin on kun vain mina olen taalla. Siksi aina valilla vahan arsyttaa, jos host mum on paikalla, vaikka onhan se kiva tietty, mutta lapset aloittaa sen manipuloivan itkunsa aina silloin kun pitaisi tehda jotain ei-niin-kivaa. Kun minun kanssa ne on jo oppinu etta se ei toimi, niin eivat edes yrita. Tai jos yrittavat, niin yrittavat tasan kaks minuuttia ennen kuin tajuavat etta ai niin, ei toimi. Mutta niin, host mum, lapset tietaa etta valilla mumiin se toimiikin. En tieda tajuaako host mum sita, mutta minua se vaan arsyttaa, kun ovat niin draamaa valilla, niin draamaa.

Lasten lahdettya kouluun ja host mumin lahdettya toihin, istuin Kakkosen kanssa keittioon junailemaan tata blogia kun jostain syysta ei toimi tuo kommentointi, tai siis ei toiminut, mutta nyt pitaisi toimia, kun vaihdoin pop-upin upotetun tilalle. Hemmetin blogspot. Ja ai niin, Kakkonen on siis minun uusi lapparini. Kun Kanervan kanssa kavi niin, etta sen perjantaina ostin ja maanantaina se sanoi itsensa irti ja mina taistelin sen kanssa ensin aikani ennen kuin vein sen takaisin liikkeeseen. Onneksi kuvat sain pelastettua sielta. Ja sitten sain tilalle toisen, paatin antaa hp:lle viela yhden tilaisuuden, koska ensinnakin koko Geek Squadin silmat oli lautasen kokoiset kun toin epatoimivan hp:n sinne! Ja kun taa on kiva malli, niin siksikin. Mutta tarinalla on kaksi opetusta. Yksi: Tee aina back-up, AINA!
Kaksi: Ala nimea tietokonettasi naiseksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi, tiedattehan te naiset, oikukkaita kuin mitkakin!

No niin siis, taman blogin kanssa taistelin koko aamupaivan, uusien teemojen ja mallien kanssa ja paadyin lopulta sitten takaisin tahan "vanhaan ja samaan", ihan vain siksi etta tama on paras. Valitan.

Varsinaisen tyopaivani aloitin jatkamalla blogitaistelua, kun lapset koulusta haettuani laitoin paivaunille. Eli olin tosi tehokas tyontekija. Mutten nyt kovin kauaa taistellut, sen jalkeen purin lasten koulukamppeet, tiskasin ja pyykkasin ja juttelin A:n kanssa henkevia. Sitten tulikin jo lasten isa ja lahti lasten kanssa viettamaan laatuaikaa. Mina suuntasin sitten ostoksille, ihan vain siksi, etta turhautti kun oon ties kuinka monta kertaa kierrellyt ostoskeskuksissa ja kaupoissa, mutta ollut aina ehka turhan nirso, enka ostanut paljoakaan. Ennen tata paivaa en oikeasti tavaraa kovin paljoa ostanut. Paitsi tan kannettavan. Mutta nyt, ihan vaan vaikka siksi, etta vahan ketutti lasten kayttaytyminen ja host mumin reaktiot ja mielipiteet, niin rahaa laitoin lahes oikeasti palamaan. Ensimmainen pysahdys: Wal-Mart! Eli toisin sanoen Suomen viiden tahden Halpa-Halli. Ja mukaan tarttui kokonaiset kaksi t-paitaa. Joista tosin vaan toinen on minulle. Toiselle on ihan erityinen syynsa! (Saatte nauttia kuvista, ihan vaan siksi, etta selkiaisi kuinka paljon ostelin yhden illan aikana! Kesti tota, 4 tuntia naitten kanssa... Hih)

Siina oli siis Wal-Mart shoppailut. Tosin kylla mina kaikenlaista siellakin katselin ja loysin sitten sellaisia $3 valtavia Massachusetts-telttapaitoja, mutta ehkapa sellaisen kerkean hankkimaan myohemminkin. Sitten vaihdoin suunnitelmaa ja suuntasinkin Nortshore Mallille, Liberty Tree Mallin sijasta, kun laskeskelin, etta kerkeaisin viettaa siella reilun tunnin ennen saksalaisten auppareitten kanssa tapaamista Liberty Treella. Siella suunnaksi heti Starbucks, jotta jaksaisi jalkailla hurjasti sen loppuillan shoppailun ajan. Valkosuklaaespresso. Nam. Nortshorella eksyin noihin vahan hintavampiin kauppoihin, Nordstromilla yksi myyjista tuli selittamaan hulluna etta rakastaa minun legginseja yli kaiken, etta ne on ihan taydelliset, etta mista oikein ostin ne?! Tuota, noin, niin, Suomesta mina ne ostin...(Halpa-Hallista 2,5 eurolla)! Mutta niin, sielta en loppujen lopuksi mitaan ostanut. Abercombiella oli onneksi ale, ja sielta loytyi kaksi taydellista T-paitaa. Kylla, minun oli pakko saada T-paitoja lisaa, sellaisia kevyita, kun taalla on niin tukahduttavan kuuma joka paiva! Ja hei, voin maksaa noin kympin paidoista, jotka muuten maksaisivat $30-40.

Tuo punavalkoraidallinen paita on taydellinen loikoilupaita, kaiken lisaksi se on ehka maailman pehmein t-paita ja mukavin ja kaikkea. Ah. Jatkoa seurasi, matkallani pois ostoskeskuksesta eksyin viela American Eaglen tytarkauppaan Aerieen, joka on lahinna kaikkee pyjamia ja alusvaatteita ja collegeja. Sinne siis, sielta loysin heti taydellisen ostoksen! Varikasraitaiset boyfriend boxersit, joita tuntuu jokaisella olevan taalla nyt. Ja taytyy sanoa etta ovat oikein mukavat nukkuessa :D Ja keltaisen tank-topin (kun oli yhteistarjous niilla ja boksereilla...) Ja sain hauskan kassin sielta! Ihan ite sain valita etta minkavarisen nauhan halusin pussiin ja sitten laittoivat sinne sita silkkipaperiakin, niin kuin leffoissa! Hih. (Vitsi etta on muuten loistava valo naissa kuvissa...)

Sitten paasin vihdoin pois Nortshorelta kun saksalainen auppariystavanikin oli jo soittanut ja ihan ite sain suunnattua Liberty Treelle! I'm very very proud of myself! Mutta niin, tapasimme kahden saksalaisaupparin kanssa A.C.Mooressa kun nama ostivat tarpeita scrapbookkiaan varten. Ja mina katselin vieresta. Ja totesin etta minu on pakko tehda scrapbook tasta vuodesta. Vaikka kirjoitankin jo blogia JA paivakirjaa. Silti :) Niin ei tartte sitten tehda valokuva-albumiin tilaa talle, on ihan oma personal scrapbook erikoisesta vuodesta. Ja paatoksen aiheutti scrapbook-kirja, joka nayttaa ihan sellaiselta kirjalta mita saduissa vanhat kirjat aina on ja elokuvissakin ja kannessa on kultaisella kirjoitettu Once upon a time. Se kirja minun on PAKKO saada. Eli on pakko tehda scrapbook. Logiikka kymppi. Viimeinen vaateshoppauspysakki oli Nordstrom Rack, josta ennemmin olin ostanut taydellisen rannekelloni jo. Nyt siella oli sitten hurjat alet ja pakkohan sielta oli kaapia mukaan tavaraa. Ja sita loytyikin, hehheh...

Nama tunikamekot oli vain $4, joten oli taysin jarkevaa ostaa 2 kpl

Surffishortsit, kevyet=ihanat helteella + Billabong!

En tieda, oli vain pakko saada nuo, ajattelin naita niin paljon! On ne kaytannollisetkin, kevyet plus mukavat. Ja siniset! Sitten viela lahdettiin kaymaan Targetissa katselemassa iPodeja ja kameroita ja kun mina paasin sisalle sinne niin minua odottivat vaatteet siina edessa JA Conversen merkki! Conversen vaatteita, mmmm... Mutta niin, kun olin jo aika ruhtinaallisesti laittanut rahaa vaatteisiin niin ajattelin, etta josko joku toinen viikonloppu olisi converseystavallisempi. No niin, rankan shoppailuillan paatteeksi siirryttiin Friendly'siin, syomaan ruokaa ja jaateloa. Tosin amerikkalaiset annokset vei taas voiton. Olin ravintolan pienimman ruoka-annoksen jalkeen niin taynna etten pystynyt tilaamaan jaateloa. Masu taynna ruokaa ja kadet taynna ostoskasseja kotiin ja melkein suoraan nukkumaan. Oli ihana ilta, mukava shoppailla ja antaa ajatusten harhailla ja nauraa muiden aupparien kanssa kaikelle, poistaa stressia. Ja niin, tassa siis tammoinen postaus, ihan vaan vaatteidentayteisesta keskviikosta. Ja jos joku ihmettelee otsikon dream-osiota, niin sille on kaksi selitysta. Conversen pikkumusta ja Abrecrombien harmaa (kallis) cardigan ;) Ja taa postaus on viela parempi paattaa siihen, etta vaikka aikaleima sanoo mita sanoo, niin kymmenen minuutin paasta alkaa Project Runwayn uusi kausi! Siispa sohva kutsuu...