Kaverit ette uskokaan miten uskomaton loma mulla on ollu ja se jatkuukin vielä, tällä hetkellä pienillä iltapäivänokosilla yöbussimatkan jälkeen San Franciscossa.
Loooove vacation.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, elokuuta 14
tiistaina, elokuuta 3
"I want candy, I want candy"
Keskiviikko. Ilta.
MURRURRUR ja PUR.
Syyt:
1. Dear Washington DC, could I have my heart back please?
2. Maksoin 20 hlön dormista ja mut laitettiin 4 hlön dormiin DC:ssä. En valita!
3. WiFi ei toimi niin mun pitää julkaista tää kirjoittamista myöhemmin, joka ei perfektionistille niin helppoa olekaan.
4. Mun pitäis siis tällä hetkellä ensinnäkin olla peruuttamassa yhtä hostellivarausta, itse asiassa kahta ja varaamassa toista ja sitten pitäis maksaa yliopistomaksutkin.
Nyt olen siis bussissa ja lähdettiin juuri äsken Pittsburghista, Pennsylvaniasta. Apua, ettisin teille kunnon kuvia, mutten oikein pysty kun ei tosiaan ole sitä nettiä ja tultiin sen verran myöhään, ettei kunnon kuviakaan oikein saanut otettua ja olin väärällä puolen bussia ja ilmeisesti ihan liian innokkaana juttelemasta euron kurssista mukavan yhdysvaltalaisherrasmiehen kanssa. Nyt mennään siis tässä iPodin akkua ladaten ja mietitään että kuinkakohan kauan kestää tämä läppärin akku sitten tätä. Kun muka latasin minun iPodia tässä niin ehei, sehän oli tyhjä ensimmäiset 6 ja puoli tuntia. Ja sitten tuolla Pittsbuirghissa sattui semmoista sählinkiä, etten saanut ladattua sitä kuin muutaman minuutin. Ja miksei voi olla bussiasemalla nettiä, minun mielestä ihan perusjuttuja, kun Bostonissa ja NYCissä oli ja Washington DC:ssä, muttei täällä. No katotaan sitten seuraavilla pysäkeillä. Ja pitäis postittaa toki toi yliopistoon ilmoittautumislomake.. Jotenkin oletin että sen pitää olla perillä joku 13. päivä, mutta katoin uudestaan sitä tänään ja hitto eihän se niin, kun sen pitää olla perillä 3. elokuuta! Kaikki on täytettynä, maksan netin kautta sen maksun, laitan kuitenkin vain tilisiirtolomakkeen kuitin jaja lähetän sen heti kun päästään Columbukseen, Ohioon, sieltä sen pitäisi mennä 3 päivässä eli olla maanantaina Oulussa, toivottavasti näin on. Koska muuten olen aikalailla PULASSA. Vähänkö ketuttaa tämä, koska viimeksi laitoin sen todella ajoissa, mutta en tiedä miksen aatellut asiaa tällä kertaa, ehkä siksi että jo yhden kerran ilmoittauduin sinne? Mielestäni ainakin laitoin jotain paperia. Mutta siis, ristikää sormet ja varpaat sen edestä että se minun kirje ehtii Ouluun tiistaina. Pitää muuten soittaa sinne maanantaina. Mahtavaa, pitää soittaa sinne joskus puolilta öin, koska Las Vegasistahan aikaeroa on se 10 tuntia. En muuten vieläkään tajua, että olen menossa Las Vegasiin. Mutta tällä hetkellä mua ärsyttää vaan ajattelemattomuuteni, kun on ollut liikaa asioita mielessä ja unohtanut tärkeitä juttuja. Mutta hei, onko kellekään käynyt niin, ettei opiskelupaikan vastaanottoilmoitus ole kerennyt ajoissa sinne? Jos on, niin kertokaa mulle mitä silloin tehdään!
Mutta voi herranen aika kuinka paljon sitä on tullutkaan koettua. Näkisittepä pelkästään nämä maisemat bussista, kyllä mä mielelläni oon istunut ainakin tämän ekan 8 tuntia ihan ongelmitta ihaillen vain laaksoja ja rotkoja ja jokia ja peltoja ja mäkiä ja kaikkea. Ja miettinyt paljon. PALJON. Onpahan kerrankin aikaa miettiä. Ihan kunnolla. En tiedä, en stressaa netinkään puutteesta niin, kuin mitä pitäisi nuo hostellit hoitaa, kun minä oon ne hoitanut niin minun pitää ne peruuttaakin, eikä kanssamatkaajani B voi sitä tehdä. Ehkäpä tuo Las Vegasin hostelli on se kaikkein kiirellisin, mutta aattelin, että soitan sinne, kun niiden peruutusjärjestelmä ei toiminut. Tuolta Columbuksesta sitten.
Tässähän on nytten tullut matkattua jo viikko ja tullut koettuakin siitä edestä ehdottomasti! En edes muista milloin laitoin viimeksi postausta blogiin? Oletan, että tein sen NYCistä, torstain jälkeen, kerroin mun ja brittityttö S:n päivästä? No sillä oletuksella mennään nytten. Perjantaina S lähti Yankees-peliin ja jonnekin muualle seikkailemaan, minä lähdin tapaamaan M:n ja J:n, my favorites Swedish guys, jotka Connecticutista tuli mua viihdyttämään. NYChän ei tietenkään ole tarpeeksi viihdyttävä itsessään. Ei, ei suinkaan. Mutta siis, kumminkin. Sovittiin, että tavattaisiin 11.15 am American Museum of Natural Historylla, ja siellä tosiaan löydettiin toisemme, pulitin ruhtinaalliset 5 dollaria sisäänkäynnistä ja sitten aloitettiin afrikkalaisilla eläimillä. Kateltiin niitä, sitten kansoja idästä, tutkittiin vähän maapalloa ja sen kummallisia muutoksia, käytiin moikkaamassa dinosauruksia ja mammutteja ja sapellihammastiikeriä, ja kuulkaas kuulkaas oon koskettanu ihan oikiata dinosauruksen kalloa, uuuu! Plus bongasin samalla maailman söpöimmät dinosaurukset:
Ja kun oltiin näistä aika vanhoista kavereista saatu tarpeeksemme, niin suunnattin käymään vähän Australiassa ja Pääsiäissaarilla. Vähän oltiin pettyneitä kun B ei ollu AUstraliassa justiinsa silloin kun me oltiin siellä! Mut Pääsiäissaarilta löyty jälleen kaveri, jesh! Kun oltiin juostu museon läpi 3 ja puol tuntia, todettiin, että on nälkä ja mentiin syömään Applebee´siin, kerettiin lounaalle jee, soitetiin B:lle synttärionnittelut, katto muutama kun veisattiin kolmestaan puhelimen kaijuttimeen hyvää syntymäpäivää toiselle. Sit juhlittiin tän ei-skandinaavin synttäreitä skandinaavisesti poikien kanssa, mentiin käymään NYCin ruotsalaiskirkossa korvapuustikahveilla, kirjahyllystä löyty Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja mua alkoi melkein itkettää kun oli niin kotoisaa, vaikken ollutkaan suomalaiskirkossa, mutta ruotsalaiskirkossa oli ihan tarpeeksi suomalainen tunnelma. Vaan ei pojat osannu oikein Väinämöistä lausua, se on sanottava. Mutta noh, sitten saattelin pojat junalle ja ite mutkittelin MoMAan, jonne oli sopivasti Targetin sponsoroima vapaapääsy, eli lähdin senkin juoksemaan läpi, niin sen 3 ja puol tuntia vietin siellä siis, nyt on nähty muutama lempinaisvalokuvaaja ja Warholit ja van Goghit ja löydetty vihdoin ja viimein yksi Picasson teos, josta oikeastaan pidän! Uupuneena hostellille sieltä, jajaja mullei ole aavistustakaan miten mun perjantai-ilta hostellilla meni :D Luulisin, että istuin kattoterassilla normaaliin tapaan, mutten oikein muista että mitä tehden. Hmm. Hmm.
Torstai. Jälleen semmoinen aikamoinen ilta. Tai alkuilta. Itse asiassa ois ruoka-aika, mutta meillä ei ole vielä taukoa, jotenkas niin, ajattelin kirjoittaa. Myäh, tykkään bussissa matkustamisesta edelleen, vaikka oon ollut täällä yhteensä sen ööm 30 tuntia. Tarkoittaa siis sitä, että vielä 22 tuntia jäljellä, mutta se on ok, kun saa ruokaa niin nukahtaa, sitten vielä yksi vaihto ja sitten saa nukkua bussissa loppumatkan, ehkä nähdä auringonnousun aavikolla, kuka tietää? Ja että ketä tapaa, oon tähänkin mennessä tavannut uskomattomia persoonia, joista olisi ihana kertoa, mutten tiedä osaanko kertoa, koska se on vähän hassua, bussiseuralaiset. Jotenkin jännä. Mutta linja-autossa on tunnelmaa :)
MAANANTAI in La-La-Land.
Uhh.. Too tired to write about Vegas. But loooooove Vegas. Ja Vegasin saldo:
- $50 in gambling (win!)
- 12 hrs of free drinks
- got kicked out of the poker room twice in Caesar´s (ups, forgot my ID..)
- and uhmm.. a bit of tan from HOURS at Caesar´s Palace´s pools
- few awesome friends!
- and pictures and stuff that I´ll think more later..
Good night, see you soon!♥
MURRURRUR ja PUR.
Syyt:
1. Dear Washington DC, could I have my heart back please?
2. Maksoin 20 hlön dormista ja mut laitettiin 4 hlön dormiin DC:ssä. En valita!
3. WiFi ei toimi niin mun pitää julkaista tää kirjoittamista myöhemmin, joka ei perfektionistille niin helppoa olekaan.
4. Mun pitäis siis tällä hetkellä ensinnäkin olla peruuttamassa yhtä hostellivarausta, itse asiassa kahta ja varaamassa toista ja sitten pitäis maksaa yliopistomaksutkin.
Nyt olen siis bussissa ja lähdettiin juuri äsken Pittsburghista, Pennsylvaniasta. Apua, ettisin teille kunnon kuvia, mutten oikein pysty kun ei tosiaan ole sitä nettiä ja tultiin sen verran myöhään, ettei kunnon kuviakaan oikein saanut otettua ja olin väärällä puolen bussia ja ilmeisesti ihan liian innokkaana juttelemasta euron kurssista mukavan yhdysvaltalaisherrasmiehen kanssa. Nyt mennään siis tässä iPodin akkua ladaten ja mietitään että kuinkakohan kauan kestää tämä läppärin akku sitten tätä. Kun muka latasin minun iPodia tässä niin ehei, sehän oli tyhjä ensimmäiset 6 ja puoli tuntia. Ja sitten tuolla Pittsbuirghissa sattui semmoista sählinkiä, etten saanut ladattua sitä kuin muutaman minuutin. Ja miksei voi olla bussiasemalla nettiä, minun mielestä ihan perusjuttuja, kun Bostonissa ja NYCissä oli ja Washington DC:ssä, muttei täällä. No katotaan sitten seuraavilla pysäkeillä. Ja pitäis postittaa toki toi yliopistoon ilmoittautumislomake.. Jotenkin oletin että sen pitää olla perillä joku 13. päivä, mutta katoin uudestaan sitä tänään ja hitto eihän se niin, kun sen pitää olla perillä 3. elokuuta! Kaikki on täytettynä, maksan netin kautta sen maksun, laitan kuitenkin vain tilisiirtolomakkeen kuitin jaja lähetän sen heti kun päästään Columbukseen, Ohioon, sieltä sen pitäisi mennä 3 päivässä eli olla maanantaina Oulussa, toivottavasti näin on. Koska muuten olen aikalailla PULASSA. Vähänkö ketuttaa tämä, koska viimeksi laitoin sen todella ajoissa, mutta en tiedä miksen aatellut asiaa tällä kertaa, ehkä siksi että jo yhden kerran ilmoittauduin sinne? Mielestäni ainakin laitoin jotain paperia. Mutta siis, ristikää sormet ja varpaat sen edestä että se minun kirje ehtii Ouluun tiistaina. Pitää muuten soittaa sinne maanantaina. Mahtavaa, pitää soittaa sinne joskus puolilta öin, koska Las Vegasistahan aikaeroa on se 10 tuntia. En muuten vieläkään tajua, että olen menossa Las Vegasiin. Mutta tällä hetkellä mua ärsyttää vaan ajattelemattomuuteni, kun on ollut liikaa asioita mielessä ja unohtanut tärkeitä juttuja. Mutta hei, onko kellekään käynyt niin, ettei opiskelupaikan vastaanottoilmoitus ole kerennyt ajoissa sinne? Jos on, niin kertokaa mulle mitä silloin tehdään!
Mutta voi herranen aika kuinka paljon sitä on tullutkaan koettua. Näkisittepä pelkästään nämä maisemat bussista, kyllä mä mielelläni oon istunut ainakin tämän ekan 8 tuntia ihan ongelmitta ihaillen vain laaksoja ja rotkoja ja jokia ja peltoja ja mäkiä ja kaikkea. Ja miettinyt paljon. PALJON. Onpahan kerrankin aikaa miettiä. Ihan kunnolla. En tiedä, en stressaa netinkään puutteesta niin, kuin mitä pitäisi nuo hostellit hoitaa, kun minä oon ne hoitanut niin minun pitää ne peruuttaakin, eikä kanssamatkaajani B voi sitä tehdä. Ehkäpä tuo Las Vegasin hostelli on se kaikkein kiirellisin, mutta aattelin, että soitan sinne, kun niiden peruutusjärjestelmä ei toiminut. Tuolta Columbuksesta sitten.
Tässähän on nytten tullut matkattua jo viikko ja tullut koettuakin siitä edestä ehdottomasti! En edes muista milloin laitoin viimeksi postausta blogiin? Oletan, että tein sen NYCistä, torstain jälkeen, kerroin mun ja brittityttö S:n päivästä? No sillä oletuksella mennään nytten. Perjantaina S lähti Yankees-peliin ja jonnekin muualle seikkailemaan, minä lähdin tapaamaan M:n ja J:n, my favorites Swedish guys, jotka Connecticutista tuli mua viihdyttämään. NYChän ei tietenkään ole tarpeeksi viihdyttävä itsessään. Ei, ei suinkaan. Mutta siis, kumminkin. Sovittiin, että tavattaisiin 11.15 am American Museum of Natural Historylla, ja siellä tosiaan löydettiin toisemme, pulitin ruhtinaalliset 5 dollaria sisäänkäynnistä ja sitten aloitettiin afrikkalaisilla eläimillä. Kateltiin niitä, sitten kansoja idästä, tutkittiin vähän maapalloa ja sen kummallisia muutoksia, käytiin moikkaamassa dinosauruksia ja mammutteja ja sapellihammastiikeriä, ja kuulkaas kuulkaas oon koskettanu ihan oikiata dinosauruksen kalloa, uuuu! Plus bongasin samalla maailman söpöimmät dinosaurukset:
Ja kun oltiin näistä aika vanhoista kavereista saatu tarpeeksemme, niin suunnattin käymään vähän Australiassa ja Pääsiäissaarilla. Vähän oltiin pettyneitä kun B ei ollu AUstraliassa justiinsa silloin kun me oltiin siellä! Mut Pääsiäissaarilta löyty jälleen kaveri, jesh! Kun oltiin juostu museon läpi 3 ja puol tuntia, todettiin, että on nälkä ja mentiin syömään Applebee´siin, kerettiin lounaalle jee, soitetiin B:lle synttärionnittelut, katto muutama kun veisattiin kolmestaan puhelimen kaijuttimeen hyvää syntymäpäivää toiselle. Sit juhlittiin tän ei-skandinaavin synttäreitä skandinaavisesti poikien kanssa, mentiin käymään NYCin ruotsalaiskirkossa korvapuustikahveilla, kirjahyllystä löyty Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja mua alkoi melkein itkettää kun oli niin kotoisaa, vaikken ollutkaan suomalaiskirkossa, mutta ruotsalaiskirkossa oli ihan tarpeeksi suomalainen tunnelma. Vaan ei pojat osannu oikein Väinämöistä lausua, se on sanottava. Mutta noh, sitten saattelin pojat junalle ja ite mutkittelin MoMAan, jonne oli sopivasti Targetin sponsoroima vapaapääsy, eli lähdin senkin juoksemaan läpi, niin sen 3 ja puol tuntia vietin siellä siis, nyt on nähty muutama lempinaisvalokuvaaja ja Warholit ja van Goghit ja löydetty vihdoin ja viimein yksi Picasson teos, josta oikeastaan pidän! Uupuneena hostellille sieltä, jajaja mullei ole aavistustakaan miten mun perjantai-ilta hostellilla meni :D Luulisin, että istuin kattoterassilla normaaliin tapaan, mutten oikein muista että mitä tehden. Hmm. Hmm.
Torstai. Jälleen semmoinen aikamoinen ilta. Tai alkuilta. Itse asiassa ois ruoka-aika, mutta meillä ei ole vielä taukoa, jotenkas niin, ajattelin kirjoittaa. Myäh, tykkään bussissa matkustamisesta edelleen, vaikka oon ollut täällä yhteensä sen ööm 30 tuntia. Tarkoittaa siis sitä, että vielä 22 tuntia jäljellä, mutta se on ok, kun saa ruokaa niin nukahtaa, sitten vielä yksi vaihto ja sitten saa nukkua bussissa loppumatkan, ehkä nähdä auringonnousun aavikolla, kuka tietää? Ja että ketä tapaa, oon tähänkin mennessä tavannut uskomattomia persoonia, joista olisi ihana kertoa, mutten tiedä osaanko kertoa, koska se on vähän hassua, bussiseuralaiset. Jotenkin jännä. Mutta linja-autossa on tunnelmaa :)
MAANANTAI in La-La-Land.
Uhh.. Too tired to write about Vegas. But loooooove Vegas. Ja Vegasin saldo:
- $50 in gambling (win!)
- 12 hrs of free drinks
- got kicked out of the poker room twice in Caesar´s (ups, forgot my ID..)
- and uhmm.. a bit of tan from HOURS at Caesar´s Palace´s pools
- few awesome friends!
- and pictures and stuff that I´ll think more later..
Good night, see you soon!♥
keskiviikkona, heinäkuuta 21
"Give me a sign, a light"
Oooh, hyvää iltaa New York City ja muu maailma! Istuksin täällä Jazz On The Park -nimisen hostellin aulassa ja mun kone ei suostu tunnistamaan nettiä, joten pöh, mutta onneksi koneella on muitakin kirjoitusohjelmia, niin voin kirjailla tän tekstin ja laittaa sen sitten kun netti suostu pelittämään jälleen.
Mutta no niin, tää päivä on ollut the Big Day elikkäs lähdin hostperheestäni tänään jaja. No, ensinnäkin oli en tiedä, tuntui kamalan tyhjältä kun oon lähteny Andoverista nytten. Ja niin, olihan se aika pirun vaikeaa sanoa heipat hostmumille ja lapsille ja uudelle aupparille ja jopa kisulille. Mutta noh, minkäs sille teet, kyllähän tää tiedettiin, että näin tulee käymään. Mutten minä silti kestä aatella sitä, muistan edelleen hosttytsin ilmeen kun lähdin beach campilta, koska tytsi tiesi, ettei tule enää näkemään minua sen jälkeen. Heartbreaking on varmaan oikea sana sille. En mä oikein suostu tajuamaan, sitä, että tää voi hyvinkin olla viimeinen kerta, kun näin lapset noin niin kuin livenä. Tiedän, ainahan heitä voi mennä moikkaamaan, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu hieman mahdottomalta, että niin kävisi. Mutta niin, ei se mitään, tästä on ylipäästävä. Ja onhan mulla tässä aikaa saada ajatukseni jonnekin muualle. Kuten tänään vaikkapa se 6 tunnin matkustus NYCiin. Tosin en minä oikein osannu ajatella mitään sen suhteen, tai minkään suhteen. Nukuin ja istuin tyhmänä ja kuuntelin musiikkia. Jotain osaa voi tietenkin olla silläkin, että olin niin väsynyt, kun en viime yönä oikein unta saanut. Mutta ehkäpä niin on parempi.
Hyvä mun on kumminkin nytten olla, en minä yhtään enempää olisi jaksanut olla töissä. Vuosi töitä putkeen, vaikka olisi kuinka kivaa, niin on se silti raskasta. Ja kuten Ässä mua rohkaisi, niin pitää nyt elää hetkessä. Hyvin se on onnistunutkin. Mun suunnitelmat tälle NYCin reissulle oli oikeastaan ne, että noh, minä tuun tänne ja hostelli on tämä ja tähän aikaan lähden. MoMAssa ja Museum of Natural Historyssa olisi aika kiva käydä. Mutta nyt, ah, I loooooove this hostel. Tapasin melkein heti tultuani kattoterassilla (niiiice) muutaman miehen Uudesta-Seelannista, ja juteltiin Yhdysvalloista ja heidän seikkailuistaan ja (netti pelittää jeee!!) mun suunnitelmista ja viisumeista ja kaikesta matkustamiseen liittyvästä ja tuntemattomassakin seurassa vitsailusta jää kyllä erittäin hyvä mieli. Plus alakerrassa on elokuvia, tosin viimeisin pyörivä oli mun makuuni ihan liian pelottava ja suuntasin takaisin huoneeseen kirjettä kirjoittelemaan, mikä sekin osoittautui erittäin hienoksi ideaksi, sillä ensinnäkin mulle selvisi, että en suinkaan ole ainut tyttö 12 hlön huoneessa, vaan on siellä 2 muutakin! Ja toinen heistä, brittitytsi ihan suoraan Lontoosta, on täällä maanantaihin kuten minäkin ja hänestä saan seuraa huomiseksi, tiedossa on public reading Bryant Parkissa ja sitten Chelseaan taidegallerioiden avajaisiin, joissa kuulemma tarjoillaan ilmaista viiniä ja ruokaa. Eikä mitään jos mulle ei viiniä tarjota, mutta silti, onhan tota kiva kokeilla, plus tää tytsi on kyllä ihan mahtavan oloinen ja siksipä on kivaa. Ja sitten perjantaiksikin on ilmestynyt suunitelmia jo, ihanat ruotsalaispojut M ja J tulee Connecticutista tänne mua viihdyttämään jossain vaiheessa, suunnitelmissa ois tehdä pientä museokierrosta poikien kanssa ja ehkä käydä öö, eikun se onkin torstaina, täytyy kysyä tältä mun torstai-seuralaiselta, että josko hän haluais käydä katsomassa lounasaikaan Bryant Parkissa ilmaisen Broadway-konsertin. Minä ainakin haluan! Maistiaisia ois huomenna tiedossa esityksistä Chicago/Rock of Ages/A Little Night Music/Falling for Eve. EXCITED!! Mutta perjantaina tulee pojat mua viihdyttämään ja viikonloppu onkin sitten auki. Voipi siirtyä toi Central Park hengailu mulla lauantaiksi, silloin ois nätti ilma jajaja tällä hetkellä ei mitään tekemistä. Katsoo mitä keksii ja ketä tapaa täällä ja mitä vielä ilmestyy!
Ihanaa tää elämä ja sattumat, tämä on justiinsa mitä tarvitsen toipuakseni ajatuksesta, että mun tähän astinen elämä, aupparivuosi siis, on loppunut ja uusi alku Suomessa odottaa. Plus sain rutosti matkavinkkejä koskien länsirannikkoa, niitä voisi tosiaan lähtiä testaamaan.. Mutta nyt kuitenkin suihkuun ja nukkumaan ja ajoissa aamupalalle, huomenna voitaisiin katsella tuota kaapunkia täällä, että mitäs sillä on tarjottavaa :P Kisses from New York!
Mutta no niin, tää päivä on ollut the Big Day elikkäs lähdin hostperheestäni tänään jaja. No, ensinnäkin oli en tiedä, tuntui kamalan tyhjältä kun oon lähteny Andoverista nytten. Ja niin, olihan se aika pirun vaikeaa sanoa heipat hostmumille ja lapsille ja uudelle aupparille ja jopa kisulille. Mutta noh, minkäs sille teet, kyllähän tää tiedettiin, että näin tulee käymään. Mutten minä silti kestä aatella sitä, muistan edelleen hosttytsin ilmeen kun lähdin beach campilta, koska tytsi tiesi, ettei tule enää näkemään minua sen jälkeen. Heartbreaking on varmaan oikea sana sille. En mä oikein suostu tajuamaan, sitä, että tää voi hyvinkin olla viimeinen kerta, kun näin lapset noin niin kuin livenä. Tiedän, ainahan heitä voi mennä moikkaamaan, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu hieman mahdottomalta, että niin kävisi. Mutta niin, ei se mitään, tästä on ylipäästävä. Ja onhan mulla tässä aikaa saada ajatukseni jonnekin muualle. Kuten tänään vaikkapa se 6 tunnin matkustus NYCiin. Tosin en minä oikein osannu ajatella mitään sen suhteen, tai minkään suhteen. Nukuin ja istuin tyhmänä ja kuuntelin musiikkia. Jotain osaa voi tietenkin olla silläkin, että olin niin väsynyt, kun en viime yönä oikein unta saanut. Mutta ehkäpä niin on parempi.
Hyvä mun on kumminkin nytten olla, en minä yhtään enempää olisi jaksanut olla töissä. Vuosi töitä putkeen, vaikka olisi kuinka kivaa, niin on se silti raskasta. Ja kuten Ässä mua rohkaisi, niin pitää nyt elää hetkessä. Hyvin se on onnistunutkin. Mun suunnitelmat tälle NYCin reissulle oli oikeastaan ne, että noh, minä tuun tänne ja hostelli on tämä ja tähän aikaan lähden. MoMAssa ja Museum of Natural Historyssa olisi aika kiva käydä. Mutta nyt, ah, I loooooove this hostel. Tapasin melkein heti tultuani kattoterassilla (niiiice) muutaman miehen Uudesta-Seelannista, ja juteltiin Yhdysvalloista ja heidän seikkailuistaan ja (netti pelittää jeee!!) mun suunnitelmista ja viisumeista ja kaikesta matkustamiseen liittyvästä ja tuntemattomassakin seurassa vitsailusta jää kyllä erittäin hyvä mieli. Plus alakerrassa on elokuvia, tosin viimeisin pyörivä oli mun makuuni ihan liian pelottava ja suuntasin takaisin huoneeseen kirjettä kirjoittelemaan, mikä sekin osoittautui erittäin hienoksi ideaksi, sillä ensinnäkin mulle selvisi, että en suinkaan ole ainut tyttö 12 hlön huoneessa, vaan on siellä 2 muutakin! Ja toinen heistä, brittitytsi ihan suoraan Lontoosta, on täällä maanantaihin kuten minäkin ja hänestä saan seuraa huomiseksi, tiedossa on public reading Bryant Parkissa ja sitten Chelseaan taidegallerioiden avajaisiin, joissa kuulemma tarjoillaan ilmaista viiniä ja ruokaa. Eikä mitään jos mulle ei viiniä tarjota, mutta silti, onhan tota kiva kokeilla, plus tää tytsi on kyllä ihan mahtavan oloinen ja siksipä on kivaa. Ja sitten perjantaiksikin on ilmestynyt suunitelmia jo, ihanat ruotsalaispojut M ja J tulee Connecticutista tänne mua viihdyttämään jossain vaiheessa, suunnitelmissa ois tehdä pientä museokierrosta poikien kanssa ja ehkä käydä öö, eikun se onkin torstaina, täytyy kysyä tältä mun torstai-seuralaiselta, että josko hän haluais käydä katsomassa lounasaikaan Bryant Parkissa ilmaisen Broadway-konsertin. Minä ainakin haluan! Maistiaisia ois huomenna tiedossa esityksistä Chicago/Rock of Ages/A Little Night Music/Falling for Eve. EXCITED!! Mutta perjantaina tulee pojat mua viihdyttämään ja viikonloppu onkin sitten auki. Voipi siirtyä toi Central Park hengailu mulla lauantaiksi, silloin ois nätti ilma jajaja tällä hetkellä ei mitään tekemistä. Katsoo mitä keksii ja ketä tapaa täällä ja mitä vielä ilmestyy!
Ihanaa tää elämä ja sattumat, tämä on justiinsa mitä tarvitsen toipuakseni ajatuksesta, että mun tähän astinen elämä, aupparivuosi siis, on loppunut ja uusi alku Suomessa odottaa. Plus sain rutosti matkavinkkejä koskien länsirannikkoa, niitä voisi tosiaan lähtiä testaamaan.. Mutta nyt kuitenkin suihkuun ja nukkumaan ja ajoissa aamupalalle, huomenna voitaisiin katsella tuota kaapunkia täällä, että mitäs sillä on tarjottavaa :P Kisses from New York!
keskiviikkona, kesäkuuta 23
"Or else my heart is going to pop"
Back in Massachusetts. Kuvia Old Saybrookista hieman. Toimintakertomusta luvassa huomenna. Plus muuta infoa. Nyt väsy! Ja elintärkeä kysymys, että missä on mun after sun?!
maanantaina, kesäkuuta 7
"I'd only ask for one thing more if sometime soon"
REISSU.
July 1st - 4th Miami (??)
July 21st - 26th New York City
July 26th - 28th Washington D.C.
July 28th - 30th A bus trip across the States
July 30th - August 2nd Las Vegas
August 2nd - 7th Los Angeles
August 8th - 18th San Francisco (+ LA once more)
August 18th Leaving the States
August 19th Back in Finland
Jos CC ei varaa mulle lentoa 18. elokuuta niin suutun niille. Varsinkin jos ne ei varaa mulle iltalentoa. Sitten suutun tosissani. Mutta katellaan. Hostellit Kaliforniassa ois nyt varattu. Tiedossa bussit ja hostellit idässä, bussit halki Jenkkien ja muutama Kaliforniassa vielä. Ja tuo Miami, ristikää nyt sormet ja varpaat ja peukut pystyyn että saan vapaaksi nuo päivät :) Jatkan kirjeiden kirjailua ja nukkumaankin voisi mennä.. God natt ♥
July 1st - 4th Miami (??)
July 21st - 26th New York City
July 26th - 28th Washington D.C.
July 28th - 30th A bus trip across the States
July 30th - August 2nd Las Vegas
August 2nd - 7th Los Angeles
August 8th - 18th San Francisco (+ LA once more)
August 18th Leaving the States
August 19th Back in Finland
Jos CC ei varaa mulle lentoa 18. elokuuta niin suutun niille. Varsinkin jos ne ei varaa mulle iltalentoa. Sitten suutun tosissani. Mutta katellaan. Hostellit Kaliforniassa ois nyt varattu. Tiedossa bussit ja hostellit idässä, bussit halki Jenkkien ja muutama Kaliforniassa vielä. Ja tuo Miami, ristikää nyt sormet ja varpaat ja peukut pystyyn että saan vapaaksi nuo päivät :) Jatkan kirjeiden kirjailua ja nukkumaankin voisi mennä.. God natt ♥
perjantaina, toukokuuta 14
"I'm not gonna miss out on the good stuff "
Ensinnäkin oon ihan innoissani!! Hihii, hii, C tulee takaisin Jenkkeihin käymään tänä kesänä kesäkuun lopussa pariksi viikoksi, oijjoijoi!
Sitten tulee pudotus. Kesäkuun loppuhan on aikalailla pian, eikö? Se on niin kuin ensi kuun loppu. Ja C on täällä sen pari viikkoa, mikä on todella kiva, koska en varmaan tämän vuoden puolella pääse Ruotsiin luultavasti (hyvää päivää opiskelijabudjetti!) MUTTA se kaksi viikkoa, minkä C täällä on niin on noin niin kuin suomenkielellä sanottuna minun 2 VIIMEISTÄ työviikkoa. Ai niin anteeksi kuinka? Tää sai mut melkein putoamaan tuoliltani kun tajusin, koska siis kun ajattelee että 2 kuukautta on semmoinen ihan mukava aika, mutta kun yhdistää tommoisen jutun, että C tulee silloin takaisin, siis puolentoista kuukauden päästä ja sitten se on melkein ohi ne minun työpäivät! Mitämitä?! Hei kuulkaas, eihän siitä nyt NIIN kauan voi olla kun tulin Yhdysvaltoihin!
Ja kyllä Yhdysvalloista on tullu mulle koti. Erilainen koti, mutta koti kumminkin. Ja täältä lähteminen on ihan erityislaatuista. Mutten haluu ajatella sitä ton enempää, kun kaikkea kivaa on tulossa ja jos haikailen sen perään että kohta pittää lähteä niin sitten en muista olla mukana kaikessa kivassa, kun se lähtö on eessä ihan sama aattelenko sitä joka sekunti vai enkö. En muuten aattele, kuka uskois että työnteko on terapeuttista?
Plus tällä blogitekstillä kysellään myös, että sattuisko joku olemaan NYCissä viikolla 29? Vois lähtee kahville minun ja minun kameran kanssa ;) Ja sitä seuraavana vkoloppuna ois tiijossa Washington D.C. ja sieltä New Orleans, sitten California. En muuten suunnitellu että noin menis 13. kuukausi, noin niin kuin loppujen lopuks, mutta tällä hetkellä se kuulostaa aikalailla täydelliseltä, hihii!
Ja my new love is coming, iPod nano, 5th generation, black, 8gb, video, thanks eBay!
Nyt on muuten mun ihanan hosttytsin synttärit, toinen on jo 6 vee, hurjaa! Siksipä lähden nyt paketoimaan tän lahjaa ja kohta jo hakemaan toiset koulusta ja auppaireilemaan ahkerana jälleen. Viikonlopuksi tiedossa tanssiesitystä, tyttöjen leffailtaa plus sunnuntaiksi molempien hostlapsien synttärit, joten nähdään tässä sitten silloin! Mitä teijjän viikonloppuna? Toivottavasti jottain kivvaa!
P.S. Voisitte sieltä Suomesta palauttaa ne meijjän kesäkelit kiitos!
Sitten tulee pudotus. Kesäkuun loppuhan on aikalailla pian, eikö? Se on niin kuin ensi kuun loppu. Ja C on täällä sen pari viikkoa, mikä on todella kiva, koska en varmaan tämän vuoden puolella pääse Ruotsiin luultavasti (hyvää päivää opiskelijabudjetti!) MUTTA se kaksi viikkoa, minkä C täällä on niin on noin niin kuin suomenkielellä sanottuna minun 2 VIIMEISTÄ työviikkoa. Ai niin anteeksi kuinka? Tää sai mut melkein putoamaan tuoliltani kun tajusin, koska siis kun ajattelee että 2 kuukautta on semmoinen ihan mukava aika, mutta kun yhdistää tommoisen jutun, että C tulee silloin takaisin, siis puolentoista kuukauden päästä ja sitten se on melkein ohi ne minun työpäivät! Mitämitä?! Hei kuulkaas, eihän siitä nyt NIIN kauan voi olla kun tulin Yhdysvaltoihin!
Ja kyllä Yhdysvalloista on tullu mulle koti. Erilainen koti, mutta koti kumminkin. Ja täältä lähteminen on ihan erityislaatuista. Mutten haluu ajatella sitä ton enempää, kun kaikkea kivaa on tulossa ja jos haikailen sen perään että kohta pittää lähteä niin sitten en muista olla mukana kaikessa kivassa, kun se lähtö on eessä ihan sama aattelenko sitä joka sekunti vai enkö. En muuten aattele, kuka uskois että työnteko on terapeuttista?
Plus tällä blogitekstillä kysellään myös, että sattuisko joku olemaan NYCissä viikolla 29? Vois lähtee kahville minun ja minun kameran kanssa ;) Ja sitä seuraavana vkoloppuna ois tiijossa Washington D.C. ja sieltä New Orleans, sitten California. En muuten suunnitellu että noin menis 13. kuukausi, noin niin kuin loppujen lopuks, mutta tällä hetkellä se kuulostaa aikalailla täydelliseltä, hihii!
Ja my new love is coming, iPod nano, 5th generation, black, 8gb, video, thanks eBay!
Nyt on muuten mun ihanan hosttytsin synttärit, toinen on jo 6 vee, hurjaa! Siksipä lähden nyt paketoimaan tän lahjaa ja kohta jo hakemaan toiset koulusta ja auppaireilemaan ahkerana jälleen. Viikonlopuksi tiedossa tanssiesitystä, tyttöjen leffailtaa plus sunnuntaiksi molempien hostlapsien synttärit, joten nähdään tässä sitten silloin! Mitä teijjän viikonloppuna? Toivottavasti jottain kivvaa!
P.S. Voisitte sieltä Suomesta palauttaa ne meijjän kesäkelit kiitos!
sunnuntaina, toukokuuta 9
"Hey remember that other time when I would only read the backs of cereal boxes"
Hyvää huomenta. Eiku iltapäivää. Tai iltaa. Eikös se oo niin että vkoloppuna on ihan turha nukkua? Näin on.
Ensinnäkin, hyvää äitienpäivää kaikille äideille! (Ja erityisesti mun omalle rakkaalla äidille, joka on muuten the best ♥) Ja kerrottakoon, että näin tähän 20. äitienpäivään mennessä oon oppinu ehkäpä elämäni täkeimmän läksyn: Kuuntele (ja usko) äitiäsi.
Toisekseen. TITTIDITTITIII! ONE hundred days before my flight takes off back to Finland. Niin anteeksi, mihinkäs tää aika nyt menikään? Ja sitten vielä kun pitäis muka yrittää tehdä jotakin, kun siis 10 viikonloppua ennen 13. kuukautta jäljellä, väliin pitäisi tunkea ensin lasten synttärit, vkoloppu NYCissä, Six Flags, skydiving, Cape Cod, Miami, Cambridge picnic, uhmm ja siinä on jo seittemän. Kai mä voisin hengähtääkin jossain välissä, ai niin ja pakata...? No mitä turhia. Mihinkäs tää aika oikiasti katoaa? Näyttää siltä, että 13. kuukaudelle jäis sitten vähän lisää NYCiä, Washington D.C. (en nimittäin tasan kehtaa tulla takas Suomeen ilman että mulla on kuva itestäni ja Valkoisesta Talosta...), New Orleans and sunny California! ♥
Kolmannekseen nyt oon ihan ajoissa ja päivitän tän viikonlopun het! Kuten ton aamupalapäivityksen jälkeen kävi, niin ihan jouduin sinne suihkuun ajoissa, järjestelin asioita S:n kanssa, sitten H soitti ja koska ei ikuisuuteen oltu juteltu, niin tää lähti mun kanssa tyhjentämään astianpesukonetta ja tiskaamaan ja pakkaamaan! Sitten huristelin sateiseen Andoveriin ja menin suorittamaan luultavasti toukokuun viimeistä shoppailua, eli hankkimaan itelleni sen synttärilahjan, jonka sain siis minun hostmumilta. Ja Andoverin thrift store on ehdottomasti minun lemppari, sieltä löytyy aarteita!
Kuten tälläkin kertaa, löysin 2 ihanaa huivia, hempeän vaaleanpunaiset helmet ja pikkusimpukkakaulakorun plus aivan upean laukun, joka on muuten Brighton ja hädintuskin käytetty! Love it.
Sitten S:n luo ja S:ltä noukkimaan B ja suunnaksi Boston! Minun ja B:n viime viikonlopun Silver Bay -naapurit päätti käydä katsastamassa, että josko Boston ois tällä kertaa vähemmän sateisempi, plus suomikaverit K ja J tuli moikkaamaan kas! No kaikkihan sujui hyvin.. exitille 27 asti. Sitten oli traffic jam. Jaa että näin.
Semmoisen reilun tunnin jumittamisen ja niin huonojen juttujen jälkeen oltiinkin sitten eksyksissä. Tai no ei oltu eksyksissä, vaan se katu mille meidän piti kääntyä niin oli yksisuuntainen eikä siis voitu kääntyä sille. No mentiin vähän muita teitä, hence extra 30 minutes late. Sitten parkkipaikka. Onneksi oli 3 tyttöä, yks ratissa, yks takana, yks eessä ja perfect parking! Kamat hostelliin ja puhelua, että HEI nyt me tullaan kohti Fenwayta, aikamme etsittiin ja löydettiin ja päätettiin suunnata kohti Harvardia, jolloin WHUM. No se tuli se sade. Värjötettiin sellaisen lasikatoksen alla kunnes se alkoi... kyllä vain, VUOTAA. Päädyttiin loppujen lopuksi Uburgeriin syömään ja kuivattelemaan ja juttelemaan ja käveltiin takasin hostellille, että pojjaat vois laittaa lisää rahaa parkkimittariin. Siinä seisoskeltua tuli sanottua heipat K:lle ja J:lle ja me painuttiin hostellihuoneeseen oottelemaan, niin mitä? En tiä, iltaa kai? No pelikorttien ja red cuppien kanssa vietettiin aikaa ja oli muuten kivaa! (Ja tuntui kovin alaikäiseltä dormissa pelata juomapelejä ja hihitellä yhteen ääneen lattialla.. oh my)
Sitten oltiin sitä mieltä, että nyt riitti tämä sisällä kyhöttäminen ja suunnattiin käppäilemään Bostonin yöhön. Funny pictures, deep talks and some romance. And not that much of a sleep. And checking the parking meter at 6 am.
Ja sitten olikin jo sunnuntaiaamu klo 9. Soittelin äitille skypen kautta ja toivottelin hyvää äitienpäivää, join 3 kuppia kahvia ja söin 2 bagelia plus omenan ja kamppeet poikke (arvatkaa unohinko sinne kenkäni.. hehee, löytyvät sitten roskiksesta, jesh!) ja tällä kertaa kohti Cambridgea. Päätettiin kävellä Newbury St.:n läpi, koska se on pretty! Ja sitten Harvard, kun mulle ja S:lle tulikin jo melkoinen ikävä kun viimeks 2 viikkoa sitten oltiin oltu siellä (Ben&Jerry´sin Chocolate Peanut Butter Swirl Milkshake for lunch, mmmm...), plus takaisin Back Bayhin kävellen, kun oli aikaa ja tuumattiin S:n kanssa että eeei sinne ny kauaa oo! Hihi.
Ja sitten oli aika lähteä kotiin. Oli aika haikeaa. Sitten hihitti. Sittenpä juurikin tajuttiin että nii, apua, kohta meidän pitää sanoa että goodbye for now. And it will be longer than a wekk before we´ll see eachother again. But if I need to get a good side from this, I´ll have a free place to stay in Stockholm and probably Sydney, so the world is calling :) Ettekä arvaa miten mun tulee ikävä näitä tyttöjä ♥ (ja poikia tietty kas!) Mutta niin, arvatkaa muuten mitä B mulle antoi synttärilahjaksi, hihiii, omistan nätin kirjan ny!!
(I know it´s upside down) Thanks B ♥ And just to let you guys now again, I really love this stuff now. The life here. And there. And everywhere.
Ensinnäkin, hyvää äitienpäivää kaikille äideille! (Ja erityisesti mun omalle rakkaalla äidille, joka on muuten the best ♥) Ja kerrottakoon, että näin tähän 20. äitienpäivään mennessä oon oppinu ehkäpä elämäni täkeimmän läksyn: Kuuntele (ja usko) äitiäsi.
Toisekseen. TITTIDITTITIII! ONE hundred days before my flight takes off back to Finland. Niin anteeksi, mihinkäs tää aika nyt menikään? Ja sitten vielä kun pitäis muka yrittää tehdä jotakin, kun siis 10 viikonloppua ennen 13. kuukautta jäljellä, väliin pitäisi tunkea ensin lasten synttärit, vkoloppu NYCissä, Six Flags, skydiving, Cape Cod, Miami, Cambridge picnic, uhmm ja siinä on jo seittemän. Kai mä voisin hengähtääkin jossain välissä, ai niin ja pakata...? No mitä turhia. Mihinkäs tää aika oikiasti katoaa? Näyttää siltä, että 13. kuukaudelle jäis sitten vähän lisää NYCiä, Washington D.C. (en nimittäin tasan kehtaa tulla takas Suomeen ilman että mulla on kuva itestäni ja Valkoisesta Talosta...), New Orleans and sunny California! ♥
Kolmannekseen nyt oon ihan ajoissa ja päivitän tän viikonlopun het! Kuten ton aamupalapäivityksen jälkeen kävi, niin ihan jouduin sinne suihkuun ajoissa, järjestelin asioita S:n kanssa, sitten H soitti ja koska ei ikuisuuteen oltu juteltu, niin tää lähti mun kanssa tyhjentämään astianpesukonetta ja tiskaamaan ja pakkaamaan! Sitten huristelin sateiseen Andoveriin ja menin suorittamaan luultavasti toukokuun viimeistä shoppailua, eli hankkimaan itelleni sen synttärilahjan, jonka sain siis minun hostmumilta. Ja Andoverin thrift store on ehdottomasti minun lemppari, sieltä löytyy aarteita!
Kuten tälläkin kertaa, löysin 2 ihanaa huivia, hempeän vaaleanpunaiset helmet ja pikkusimpukkakaulakorun plus aivan upean laukun, joka on muuten Brighton ja hädintuskin käytetty! Love it.
Sitten S:n luo ja S:ltä noukkimaan B ja suunnaksi Boston! Minun ja B:n viime viikonlopun Silver Bay -naapurit päätti käydä katsastamassa, että josko Boston ois tällä kertaa vähemmän sateisempi, plus suomikaverit K ja J tuli moikkaamaan kas! No kaikkihan sujui hyvin.. exitille 27 asti. Sitten oli traffic jam. Jaa että näin.
Semmoisen reilun tunnin jumittamisen ja niin huonojen juttujen jälkeen oltiinkin sitten eksyksissä. Tai no ei oltu eksyksissä, vaan se katu mille meidän piti kääntyä niin oli yksisuuntainen eikä siis voitu kääntyä sille. No mentiin vähän muita teitä, hence extra 30 minutes late. Sitten parkkipaikka. Onneksi oli 3 tyttöä, yks ratissa, yks takana, yks eessä ja perfect parking! Kamat hostelliin ja puhelua, että HEI nyt me tullaan kohti Fenwayta, aikamme etsittiin ja löydettiin ja päätettiin suunnata kohti Harvardia, jolloin WHUM. No se tuli se sade. Värjötettiin sellaisen lasikatoksen alla kunnes se alkoi... kyllä vain, VUOTAA. Päädyttiin loppujen lopuksi Uburgeriin syömään ja kuivattelemaan ja juttelemaan ja käveltiin takasin hostellille, että pojjaat vois laittaa lisää rahaa parkkimittariin. Siinä seisoskeltua tuli sanottua heipat K:lle ja J:lle ja me painuttiin hostellihuoneeseen oottelemaan, niin mitä? En tiä, iltaa kai? No pelikorttien ja red cuppien kanssa vietettiin aikaa ja oli muuten kivaa! (Ja tuntui kovin alaikäiseltä dormissa pelata juomapelejä ja hihitellä yhteen ääneen lattialla.. oh my)
Sitten oltiin sitä mieltä, että nyt riitti tämä sisällä kyhöttäminen ja suunnattiin käppäilemään Bostonin yöhön. Funny pictures, deep talks and some romance. And not that much of a sleep. And checking the parking meter at 6 am.
Ja sitten olikin jo sunnuntaiaamu klo 9. Soittelin äitille skypen kautta ja toivottelin hyvää äitienpäivää, join 3 kuppia kahvia ja söin 2 bagelia plus omenan ja kamppeet poikke (arvatkaa unohinko sinne kenkäni.. hehee, löytyvät sitten roskiksesta, jesh!) ja tällä kertaa kohti Cambridgea. Päätettiin kävellä Newbury St.:n läpi, koska se on pretty! Ja sitten Harvard, kun mulle ja S:lle tulikin jo melkoinen ikävä kun viimeks 2 viikkoa sitten oltiin oltu siellä (Ben&Jerry´sin Chocolate Peanut Butter Swirl Milkshake for lunch, mmmm...), plus takaisin Back Bayhin kävellen, kun oli aikaa ja tuumattiin S:n kanssa että eeei sinne ny kauaa oo! Hihi.
Ja sitten oli aika lähteä kotiin. Oli aika haikeaa. Sitten hihitti. Sittenpä juurikin tajuttiin että nii, apua, kohta meidän pitää sanoa että goodbye for now. And it will be longer than a wekk before we´ll see eachother again. But if I need to get a good side from this, I´ll have a free place to stay in Stockholm and probably Sydney, so the world is calling :) Ettekä arvaa miten mun tulee ikävä näitä tyttöjä ♥ (ja poikia tietty kas!) Mutta niin, arvatkaa muuten mitä B mulle antoi synttärilahjaksi, hihiii, omistan nätin kirjan ny!!
(I know it´s upside down) Thanks B ♥ And just to let you guys now again, I really love this stuff now. The life here. And there. And everywhere.
lauantaina, toukokuuta 8
"This was never the way I planned"
Pikainen aamupalapäivitys. Viime viikko oli aika kiireistä sekä tunteellisesti ailahtelevaa. Muun muassa mun synttäripäivänä lapset keksi viettää kamalimman päivänsä ikinä. Minen oo koskaan täällä oloni aikana nähny niitä niin ilkeinä ja huonostikäyttäytyvinä. Thanks kids. Illalla pakenin näkemään S:ää Andoverin Starbucksiin kovinkin juhlallisesti, ja sain ihanalta "The Carrie Diaries":in lahjaksi! Jonka muuten sain loppuun eilen. En nyt sanoisi, että se kirja on mikään mestariteos, mutta ehdottomasti luettavissa! Ja varsinkin kun päähenkilönä on Carrie, niin on jännä nähdä minkälainen Carrie oli ennen the Sex and the City:a. Ja koska mulla meni se 3 iltaa tuon lukemiseen niin jooo, se oli hyvä. Tiistaina juhlittiin hostpojan synttäreitä pienimuotoisesti illallisella, ja voi hemmetti, mun täytyy sanoa, että tossa sympatiassa on reenattavaa tytsillä, sillä toiselle oli ehkä maailman vaikein päivä tuo veljen synttäripäivä (Starbucksin Breakfast Blend on muuten NAM), voi herranen aika. Torstai ja perjantai oli lähinnä piiiiitkiä päiviä ja mua on väsyttänyt ja ärsyttänyt aikalailla tuo to/pe, onneksi sain jutella pitkästä aikaa A:n kanssa Suomessa,you saved my days ♥, mutta noh, nyt on viikonloppu!
Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)
Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.
"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."
Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)
Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)
Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.
"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."
Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)
tiistaina, maaliskuuta 23
"I'll make you banana pancakes"
Tiedoksenne, ettei mun mökötystä kestäny kovinkaan pitkään kun maanantai-iltapäivän pelastajaksi saapui Ässän kirje ♥ Ja kun mun aikataulu nyt muuttui, niin saattaa olla luvassa jo suunnitelman tapaistakin sille :P Muttei tiedetä vielä, saa jatkaa ehdotuksien esittämistä! Kovasti mulla ainakin ideoita virtaa, muttei mikään vielä oikein nappaa. Yritin ehtiä sitä ekoprojektiviikkoleirisysteemiäkin, muttei oikein löytynyt, katselemme tarkemmin, jos päätän parantaa maailmaa tällä puolella tän kaiken bensan ja muun krääsän kulutusjuhlan jälkeen.
First of all, poimintoja ajatusten merestä. Mulla on ikävä seurakuntaa. Tuli yhtäkkiä tänään semmoinen ikävöinti, kun näin että nuoriso-ohjaajamme laittoi pari kuvaa pääsiäiseen liittyen facebookkiin (jep, se on tää tekniikan ihmemaa) niin aloin ikävöimää harkkarointia. Hitsi kun en tänä kesänä pääse. Tykkäsin siitä hommasta kyllä yli kaiken, ehkä meen kesällä 2011? Jos mut vielä sinne otetaan! Ainakin meidän seurakunnassa, ainakin silloin kun minä olin siellä, niin mulle tuli se fiilis, jota nuoriso-ohjaajamme peräänkuulutti:"Tämä on paikka, jossa itsensä munaaminen on ihan ok." Jos joku isosista, wanhoista varmaankin, lukee nyt tätä, niin niinhän se oli. Varsinkin töitä tehdessä, jos teki virheitä niin se oli ihan ok, eikä siitä tarvinnut sen kummemmin huolestua tai panikoida. Kun ei pelkää virheiden tekemistä, niin on paljon helpompi tehdä päätöksiä! (Plus onko olemassa sellaista asiaa kuin virhe, vai onko se vaan erilaisempi oppitunti?)
Ai niin, mitäs Jenkkilän viikonloppuun kuului? Ainakin semmoista, että lauantai kun oli "vapaa" eli mulla ja S:llä ei ollu Harvardia tänä viikonloppuna ja sää näytti aurinkoa ja +20 celsiuksen lämpöä niin päätettiin että sisällä ei märehditä! Aamusta kun autoin tota perhettä lähtemään menoihinsa niin päätin suunnata saman tien salille hetkeksi aloittamaan sen lauantaiaamun nätisti ennen yheksää urheilemalla (no minä tiedän ihmiset, minä tiedän..!!) ja sitten otin aamupalan ja Accordion Crimes -novellin ulos mukaani (läksyjä) ja auringossa maaten join sitä aamukahvia ja tuoksuin ihan Hawaiian Tropicilta ^^ Kun S suuntasi tänne omien aamulenkkeilyjensä jälkeen niin suunnattiin Andoveriin hakemaan Starbucksista jääkahvia ja kiertämään kirpparit läpitte, jonka jälkeen takasi kotio ja auttelin hostmumia pakkailemaan, kun perhe suuntasi Atlantin rannalle lauantai&sunnuntaiksi (eli minä sain talon itelleni, whhiiii!!) Ja sen jälkeen lähti mukaan viltti ja auringonottoon, hyvällä omalla tunnolla kahdeksi tunniksi makaamaan siihen nurmikolle. Ettekä arvaa mitä, minä rusketuin, haaah! (Siihen tosin loppui auringonotto kun nyt siellä on satanut koko päivän, maanantanakin ja perjantaina voi olla räntäkuuroja. Tule kevät takaisin...!) Ilman viiletessä sen verran, että piti laittaa ihan t-paita päälle niin suunnattiin scrapbookkailemaan sisälle ja kun se ei oikein sujunu, luovuus jumitti, niin päätettiin lähteä katsastamaan Avatar (joo, oon pikkase myöhässä) ja voi että tykkäsin. Ensinnäkin se visuaalisuus!! ♥ Sitten toisekseen, juoni ei ollut mikään omaperäisin, ja löydettiin S:n kanssa esimerkiksi Pocahontasta ja Star Warsia siitä leffasta, mutta jos hyviä leffoja yhdistää niin sehän on ihan ok jos lopputuloskin on tuommoinen ihana maailmastapakenemishetki! (Leffan jatkoksi muuten suunnitellaan vielä vissiin 2 osaa, niitä odotellessa) Loppuillan/yön hetket menikin sitten siihen, kun kerroin S:lle ja K:lle (skypen kautta) savolaisuuksista ruokahelmistä :DD Tuli aika äijämäinen olo kun totesi että pystyy syömään sekä mykyrokkaa että kalakukkoa, ja jopa pitääkin niistä!
Ja niin livahti lauantai, sunnuntaista myöhemmin hieman, nyt mulla painuu silmät kiinni ja hartiat vihoittelee edelleen (kyllä, kyllä, menen sinne hierojalle HETI kun kerkiän) ja huomenna voisi ehkä jopa päästä ulos juoksemaan kun on taukoa, jos hyvin vain käypi! (Jenkeillä ei ole kunnon viemärijärjestelmää, joten ei tartte ku pikkasen sataa niin sitten lainehtii kadut)
Ai niin, tiesittekö muuten (/ootteko huomannu) että jenkkiläiset siviilipoliisiautot on suorastaan nerokkaan ovelia? Rekisterikilvet on siniset ja niissä lukee että POLICE...
First of all, poimintoja ajatusten merestä. Mulla on ikävä seurakuntaa. Tuli yhtäkkiä tänään semmoinen ikävöinti, kun näin että nuoriso-ohjaajamme laittoi pari kuvaa pääsiäiseen liittyen facebookkiin (jep, se on tää tekniikan ihmemaa) niin aloin ikävöimää harkkarointia. Hitsi kun en tänä kesänä pääse. Tykkäsin siitä hommasta kyllä yli kaiken, ehkä meen kesällä 2011? Jos mut vielä sinne otetaan! Ainakin meidän seurakunnassa, ainakin silloin kun minä olin siellä, niin mulle tuli se fiilis, jota nuoriso-ohjaajamme peräänkuulutti:"Tämä on paikka, jossa itsensä munaaminen on ihan ok." Jos joku isosista, wanhoista varmaankin, lukee nyt tätä, niin niinhän se oli. Varsinkin töitä tehdessä, jos teki virheitä niin se oli ihan ok, eikä siitä tarvinnut sen kummemmin huolestua tai panikoida. Kun ei pelkää virheiden tekemistä, niin on paljon helpompi tehdä päätöksiä! (Plus onko olemassa sellaista asiaa kuin virhe, vai onko se vaan erilaisempi oppitunti?)
Ai niin, mitäs Jenkkilän viikonloppuun kuului? Ainakin semmoista, että lauantai kun oli "vapaa" eli mulla ja S:llä ei ollu Harvardia tänä viikonloppuna ja sää näytti aurinkoa ja +20 celsiuksen lämpöä niin päätettiin että sisällä ei märehditä! Aamusta kun autoin tota perhettä lähtemään menoihinsa niin päätin suunnata saman tien salille hetkeksi aloittamaan sen lauantaiaamun nätisti ennen yheksää urheilemalla (no minä tiedän ihmiset, minä tiedän..!!) ja sitten otin aamupalan ja Accordion Crimes -novellin ulos mukaani (läksyjä) ja auringossa maaten join sitä aamukahvia ja tuoksuin ihan Hawaiian Tropicilta ^^ Kun S suuntasi tänne omien aamulenkkeilyjensä jälkeen niin suunnattiin Andoveriin hakemaan Starbucksista jääkahvia ja kiertämään kirpparit läpitte, jonka jälkeen takasi kotio ja auttelin hostmumia pakkailemaan, kun perhe suuntasi Atlantin rannalle lauantai&sunnuntaiksi (eli minä sain talon itelleni, whhiiii!!) Ja sen jälkeen lähti mukaan viltti ja auringonottoon, hyvällä omalla tunnolla kahdeksi tunniksi makaamaan siihen nurmikolle. Ettekä arvaa mitä, minä rusketuin, haaah! (Siihen tosin loppui auringonotto kun nyt siellä on satanut koko päivän, maanantanakin ja perjantaina voi olla räntäkuuroja. Tule kevät takaisin...!) Ilman viiletessä sen verran, että piti laittaa ihan t-paita päälle niin suunnattiin scrapbookkailemaan sisälle ja kun se ei oikein sujunu, luovuus jumitti, niin päätettiin lähteä katsastamaan Avatar (joo, oon pikkase myöhässä) ja voi että tykkäsin. Ensinnäkin se visuaalisuus!! ♥ Sitten toisekseen, juoni ei ollut mikään omaperäisin, ja löydettiin S:n kanssa esimerkiksi Pocahontasta ja Star Warsia siitä leffasta, mutta jos hyviä leffoja yhdistää niin sehän on ihan ok jos lopputuloskin on tuommoinen ihana maailmastapakenemishetki! (Leffan jatkoksi muuten suunnitellaan vielä vissiin 2 osaa, niitä odotellessa) Loppuillan/yön hetket menikin sitten siihen, kun kerroin S:lle ja K:lle (skypen kautta) savolaisuuksista ruokahelmistä :DD Tuli aika äijämäinen olo kun totesi että pystyy syömään sekä mykyrokkaa että kalakukkoa, ja jopa pitääkin niistä!
Ja niin livahti lauantai, sunnuntaista myöhemmin hieman, nyt mulla painuu silmät kiinni ja hartiat vihoittelee edelleen (kyllä, kyllä, menen sinne hierojalle HETI kun kerkiän) ja huomenna voisi ehkä jopa päästä ulos juoksemaan kun on taukoa, jos hyvin vain käypi! (Jenkeillä ei ole kunnon viemärijärjestelmää, joten ei tartte ku pikkasen sataa niin sitten lainehtii kadut)
Ai niin, tiesittekö muuten (/ootteko huomannu) että jenkkiläiset siviilipoliisiautot on suorastaan nerokkaan ovelia? Rekisterikilvet on siniset ja niissä lukee että POLICE...
maanantaina, maaliskuuta 22
"Potkitaan ovia"
Ihan tyhmä maanantai. Mun olo on tosi unmotivated eikä periaatteessa oo syytä olla mitenkään tyhmä päivä, paitsi että sataa ja mun perhe ei pääsekään Jenkkeihin tänä kesänä :/ Kyllähän mä sen ymmärrän, 5 henkilön tänne lennättäminen ja täällä eläminen ei oo halpaa huvia. Mutta ensinnäkin kun tavallaan tiesin sen jo, ettei kuitenkaan tuu onnistumaan, mutta sitten toiveikkaana suunnittelin sen ympärille asioita ja ois voinu ajoittaa joitakin asioita toisin niin ois ollu parempi mutta se on nytten jo myöhäistä, joten näillä mennään ja laitetaan asiat toimimaan! Toisekseen oishan se kiva ollu jos perhe ois ollu täällä reilun viikon mun kanssa tutkimassa Jenkkejä. Mutta onneksi tänne pääsee uudestaan jos haluaapi, ei tietenkään sama tilanne tai muuta, mutta maailma pienenee koko ajan :) Plus ootin innoissani että ois päästy pikkusiskon kans NYCiin käymään kahdestaan. Hohhoi, minkäs teet. Typerä raha.
Joten, tää jättää mulle 13. kuukaudestani noin 20 päivää jolle ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Olisi kiva esimerkiksi kiertää Yhdysvaltojen isoja cityja, mutten tiedä onko siihen rahaa tai seuraa. Sitten toinen, mikä olisi tosi kiva, olisi joku vapaaehtois/eko-työleiri-systeemi, mutta mulle tuotti ainakin hankaluuksia näin pikaisesti löytää semmoista. Katselemme tarkemmin kun odottavilta kouluhommilta kerkeämme. Mutta hei, ehdotuksia, mitä TE haluaisitte tehdä tämmöisellä ajalla jos teille annettaisiin mahdollisuus? I need inspiration ♥
(Plus että ulkona sataa niin en tykkää vaikka siellä tuoksuukin tosi kivalle!)
Joten, tää jättää mulle 13. kuukaudestani noin 20 päivää jolle ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Olisi kiva esimerkiksi kiertää Yhdysvaltojen isoja cityja, mutten tiedä onko siihen rahaa tai seuraa. Sitten toinen, mikä olisi tosi kiva, olisi joku vapaaehtois/eko-työleiri-systeemi, mutta mulle tuotti ainakin hankaluuksia näin pikaisesti löytää semmoista. Katselemme tarkemmin kun odottavilta kouluhommilta kerkeämme. Mutta hei, ehdotuksia, mitä TE haluaisitte tehdä tämmöisellä ajalla jos teille annettaisiin mahdollisuus? I need inspiration ♥
(Plus että ulkona sataa niin en tykkää vaikka siellä tuoksuukin tosi kivalle!)
keskiviikkona, tammikuuta 13
"I'm in the sand"
Moimoimoi! Oon ihan innoissani hyppimassa tasta elaman menosta! Haluatteko tietaa miksi? No siksi, etta ensinnakin mulla alkaa Harvard ihan kohta, toisekseen minulle ja K:lla on hirmuisia suunnitelmia spring breakin varalle (hint, see the headline!) ja lisaksi oon onnistunu aika kiitettavasti jo ekopeikkoilussani, JA loysin valtavan kasan ihania vintage-postereita, jotka kuljetan Suomeen keinolla tai toisella. Ja kohta on aika etsia sita omaa kamppaakin, huijjui! Can life get better? Probably yes, but it's just fine now :) Ja kaiken lisaksi tanaan on playdate B:n kanssa eika olla nahty pitkaan aikaan ja tama ihana tapahtuma tayttaa muutaman tunnin mun tyopaivasta, jotka muuten on alkanu 'helpottamaan' huomattavasti, jotenkin nautin lasten kanssa oleilusta entista enemman ja samoin perheen kanssa hengailusta ja mulla on virtaa kamalasti! Hyvin selkeasti tammoinen enempi aurinko talvisin vaikuttaa aikalailla, koska tassahan on suorastaan sateileva olo! Voi myos johtua oikein maukkaasta kahvikupista. Kuka tietaa. Muttei valiteta siita! Nyt on kumminkin kevat, tai siis ihan kohta on (nythan on tammikuu, juu!) ja mulla alkaa koulu ja oon INNOISSANI! Ja kun koulu loppuu niin on jo toukokuu ja sitten onkin jo kesaa, ja siina valissa on se spring break.
Spring break sijoittuu siis huhtikuun lopulle ja mulle on alustavasti luvattu se viikko VAPAAKSI. Yritan olla innostumatta liikaa tasta, mutta olen jo hyppimassa seinille ihan vaan innosta! Koska tassahan kavisi semmoinen loistava tuuri, etta K:lla olisi loma samaan aikaan ja meilla molemmilla on orastava romanssi Miamia kohtaan. Varsinkin huhtikuun lopussa, jos olisi lamminta, niin olisi oikein mukavaa..! Ja koska ihana matkakohde-etsiva K oli minua paljon reippaampi ja jaksoi etsia lentoja ja hostelleja ihan kunnolla, niin luvassa saattaisi olla hostelli KORTTELIN paassa rannasta ja lennoistakin maksettaisiin $300 tienoilla, ei paha ei paha ollenkaan. Hostelli sisaltaa myos 3 ateriaa paivassa, hei se ja sama mita se on jos se on ilmaista!! Ja ihan lahella oltaisiin myos Art Deco -korttelia, josta luultavasti nappailisin tuhat kuvaa. (Kamera TAYTYY korjauttaa, taytyy taytyy taytyy..) Ja hostelli on tasan 0.4 mailin paasta Miami Ink.:ista. Ette uskokaan kuinka kovasti haluaisin toisen tatuoinnin nytten, ei minulla nyt varaa olisi sita ihoon Miami Ink.:issa hakkauttaa, ja kaiken lisaksi kun teen toita sen jalkeen viela niin en ole varma pitaisiko hostmum ideasta, mutta kumminkiin, tuosta sain sen inspiraation kumminkin! Ja jos ei muuta, niin kayn poseeraamassa sen liikkeen edessa, sen verran katsoin sarjaa innokkaasti kumminkin kun olin Suomessa. Taalla on vaihtunut L.A. Ink.:iksi sarja, mutta on vain ihanaa katsoa kuinka niita tatuointeja on niin paljon ja monenlaisia.. Yhymm. Tahdon tatuoinnin. Koska sen voisi ottaa sittenpa vaikka loppureissusta, 13. kuukaudella kun ei kukaan silloin enaa valita ;) Saisi muiston! Mutta ei hatailla. Katsomme, katsomme, katsomme.
Ja toinen asia on, etta paatin nyt, etta jos kukaan ei lahde mun mukaan Kaliforniaan 13. kuukaudella (viimeinen viikko tai pari) niin mina menen yksin. Ja kuitenkin uskon etta hostelleissa tapaa varsin mielenkiintoisia tyyppeja, josko loytyisi suomalaisporukkaakin, kun se kumminkin on kesaa! Alkaa nyt hataantyko siella, en minkaan epailyttavien tyyppien mukaan lahtis, kylla mulla jarki on viela paassa, mutta siis, ei kaada maailma jos en saa sinne kaveria. Mutta mielellani kaverin sinne kylla ottaisin! Seurassa on aina hauskempi matkustaa :) Joten ei ujostella siella, joku voi ihan hyvin lentaa Suomesta minun mukaan, eikos? :D
Mutta no niin, nyt pitaa tehda jotain muutakin kuin haaveilla kevaasta. Innoissani lahtisin lenkille nyt, mutta kun eilen kavin hakemassa H1N1-rokotteen niin sanoi hoitaja, etta mielellaan seuraavana paivana tulisi vaan tunnustella, etta mika on olo eika niinkaan urheilla. Pooh. Justiinsa kun olisi energiaa! Mutta oikeastaan, se mika olisi hyodyllista, niin olisi kirjoittaa ne YMCA:n hakemukseen tarvittavat paperit! Olen ollut niin hemmetin saamaton niiden kanssa. Mutta kun aika vaan haviaa!!
Ja pssst. Eilen oli eka kerta. Kavin katsomassa mykkaelokuva "The General" Andoverin kirjastossa, jota saesti Richard Hughes pianolla, IMPROVISOIDEN, miksei Suomessa ole lisaa tallaista? Se oli aivan upea kokemus ja hulvaton elokuva ja kaunis musiikki. Couldn't be more perfect! (Plus summer dreamin'!)
Spring break sijoittuu siis huhtikuun lopulle ja mulle on alustavasti luvattu se viikko VAPAAKSI. Yritan olla innostumatta liikaa tasta, mutta olen jo hyppimassa seinille ihan vaan innosta! Koska tassahan kavisi semmoinen loistava tuuri, etta K:lla olisi loma samaan aikaan ja meilla molemmilla on orastava romanssi Miamia kohtaan. Varsinkin huhtikuun lopussa, jos olisi lamminta, niin olisi oikein mukavaa..! Ja koska ihana matkakohde-etsiva K oli minua paljon reippaampi ja jaksoi etsia lentoja ja hostelleja ihan kunnolla, niin luvassa saattaisi olla hostelli KORTTELIN paassa rannasta ja lennoistakin maksettaisiin $300 tienoilla, ei paha ei paha ollenkaan. Hostelli sisaltaa myos 3 ateriaa paivassa, hei se ja sama mita se on jos se on ilmaista!! Ja ihan lahella oltaisiin myos Art Deco -korttelia, josta luultavasti nappailisin tuhat kuvaa. (Kamera TAYTYY korjauttaa, taytyy taytyy taytyy..) Ja hostelli on tasan 0.4 mailin paasta Miami Ink.:ista. Ette uskokaan kuinka kovasti haluaisin toisen tatuoinnin nytten, ei minulla nyt varaa olisi sita ihoon Miami Ink.:issa hakkauttaa, ja kaiken lisaksi kun teen toita sen jalkeen viela niin en ole varma pitaisiko hostmum ideasta, mutta kumminkiin, tuosta sain sen inspiraation kumminkin! Ja jos ei muuta, niin kayn poseeraamassa sen liikkeen edessa, sen verran katsoin sarjaa innokkaasti kumminkin kun olin Suomessa. Taalla on vaihtunut L.A. Ink.:iksi sarja, mutta on vain ihanaa katsoa kuinka niita tatuointeja on niin paljon ja monenlaisia.. Yhymm. Tahdon tatuoinnin. Koska sen voisi ottaa sittenpa vaikka loppureissusta, 13. kuukaudella kun ei kukaan silloin enaa valita ;) Saisi muiston! Mutta ei hatailla. Katsomme, katsomme, katsomme.
Ja toinen asia on, etta paatin nyt, etta jos kukaan ei lahde mun mukaan Kaliforniaan 13. kuukaudella (viimeinen viikko tai pari) niin mina menen yksin. Ja kuitenkin uskon etta hostelleissa tapaa varsin mielenkiintoisia tyyppeja, josko loytyisi suomalaisporukkaakin, kun se kumminkin on kesaa! Alkaa nyt hataantyko siella, en minkaan epailyttavien tyyppien mukaan lahtis, kylla mulla jarki on viela paassa, mutta siis, ei kaada maailma jos en saa sinne kaveria. Mutta mielellani kaverin sinne kylla ottaisin! Seurassa on aina hauskempi matkustaa :) Joten ei ujostella siella, joku voi ihan hyvin lentaa Suomesta minun mukaan, eikos? :D
Mutta no niin, nyt pitaa tehda jotain muutakin kuin haaveilla kevaasta. Innoissani lahtisin lenkille nyt, mutta kun eilen kavin hakemassa H1N1-rokotteen niin sanoi hoitaja, etta mielellaan seuraavana paivana tulisi vaan tunnustella, etta mika on olo eika niinkaan urheilla. Pooh. Justiinsa kun olisi energiaa! Mutta oikeastaan, se mika olisi hyodyllista, niin olisi kirjoittaa ne YMCA:n hakemukseen tarvittavat paperit! Olen ollut niin hemmetin saamaton niiden kanssa. Mutta kun aika vaan haviaa!!
Ja pssst. Eilen oli eka kerta. Kavin katsomassa mykkaelokuva "The General" Andoverin kirjastossa, jota saesti Richard Hughes pianolla, IMPROVISOIDEN, miksei Suomessa ole lisaa tallaista? Se oli aivan upea kokemus ja hulvaton elokuva ja kaunis musiikki. Couldn't be more perfect! (Plus summer dreamin'!)
perjantaina, marraskuuta 20
"Hey, what a beautiful mess this is"
Olen ihan koukussa Jason Mrazin We Sing. We Dance. We Steal Things-levyyn, enka tieda miksi, varsinkin kun vannoin etta herraa en kuuntele kun meinasin menettaa hermoni silloin kun radioasemat tuntuivat vain soittavan I'm Yours-kappaletta. Mutta sitten paatin kokeilla ja lainasin levyn kirjastosta (Andoverin kirjasto on taivas ♥) ja huomasin, etta herrallahan on aivan mahtavia kappaleita! Ja siksi ei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Ja nyt voin kuvitella kuinka joku koto-Suomessa (krohom, krohom) saattaa pyoritella silmiaan katon kautta kellariin..! Mutta se ja sama :P
Ja oon muutenkin varmaan aikalailla sekasin, silla tiistaina tein ihan valtavan pitkan paivan, kun taalla vaihtuu yha kylmemmiksi kelit, ja on jo monta viikkoa suunniteltu hostmumin kanssa etta paivitetaan tuon tytsin vaatekaappi, varsinkin, kun siella oli hellevaatteita ja villapaitoja sekasin, niin se vahan pursusi. Ja kun hostmum halusi olla mukana sita tekemassa, niin no, aikataulujen kanssa oli hieman hankaluuksia. Tai no, mun aikatauluista viis, mutta hostmumin aikaa odotellessa meni aika kauan. Mutta nyt saatiin se vihdoin tehtya ja kun lapset kasvaa niin nopeasti etta hurja, joten jokaista vaatekappaletta melkein piti sovittaa paalle ja sitten jarjestaa asukokonaisuuksiksi kaikki, joten aikaahan siina meni kylla. Ja hermoja, kun piti siis sovittaa vaatteita 5-vuotiaalle (mulla ois 5-vuotiaana kylla menny hermo moiseen hommaan, mutta noh, leikittiin fashion show'ta siina niin tytsi oli aika innoissaan!) ja sitten 3-vuotias piti pitaa kiireisena. Kiitos YouTube ja kaikki Cars-elokuvan innokkaat fanit, jotka on koonnu elokuvan parhaimpia paloja erinaisiin patkiin, pelastitte iltamme. Illallinenkin myohastyi hieman, silla haluttiin vaan saada valmista, kun keskiviikkona tuli uusi matto, niin ei voinut jattaa niita vaatteita vaan lojumaan sinne lattialle. Ruokapoydassa sitten lahes nuokuttiin hostmumin kanssa, kun 3 tuntia oli juostu paikasta toiseen ympari taloa ja ihan vaan vaatekaappia jarjestaessa. Kevaan suursiivousta odotellessa nytten. No kello naytti jo kahdeksaa kun kaikki oli saatu valmiiksi, eika mulla ollu minkaanlaista intoa jarjestaa mitaan sosiaalista toimintaa, joten karkasin kirjastoon, kun piti muutenkin palauttaa muutama kirja, jonka lapset oli lainannu. Jain jumittamaan sinne sitten, minnekas muualle kuin musiikkiosastolle, silla kirjoja mulla on jonossa jo kolme ja kun loysin netista aivan ihanan suuren kaytettyjen kirjojen kaupan, niin ajattelin alkaa odottelemaan yhden lempikirjailijani koko tuotannon pakettia kotiovelle. 5 kirjaa lahetyskuluineen hintaan $22, ei paha :) Nyt ei sitten jutella siita miten saan kirjat Suomeen asti. Onneks ne on pokkareita! Niin, kirjastossa jumitin ja sitten huomasin etta hitto kello on jo yhdeksan ja kauppa sulkee ovensa silloin, joten hurautin kaupan pihaan, kello naytti 9.03 pm ja juoksin ovelle natisti hymyillen etta saiskos akkia kaapattua mukaan maitotonkan? Kiltti kaupan seta paasti mut sisaan ja sano, etta juoksehan sitten. Niin mina nappasin sitten mukaan sen maitotonkan, bageleita, tuorejuustoa ja kaurapuuroa. Kaupan seta sitten ovella naureskeli, etta ei se koskaan oo pelkastaan maitoa. No ei niin!
Ja tiistaina tein sitten marraskuun automokan kans! Kattovalo autossa, jota en ikina kayta, niin olin maanantaina jattany sen paalle, huitassu repulla tai jotain, ja kun valosan aikaan parkkeerasin kotipihaan niin mina sita mitaan tajunnu. Sittenpa aamulla tiistaina, kun ensin hostmum halusi vieda lapset kouluun (MYOHASSA...!!) ja sitten se koituikin minun hommaksi, niin ei kaynnistynyt auto. Ei mitaan valoja ei mitaan. Hehheh. Akku tyhja. No, onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistain niin hurautin hanen autollaan koululle ja takas ja sitten kun olin pihassa niin AAA:n tiimi olikin siella jo kattelemassa moottoria etta mikas tahan on nyt iskenyt. Sellainen mukava vanha seta jutusteli autosta kaikkea ja onnitteli sitten, etta hienosti tehty, et onnistunut pilaamaan akkua. JES! :D Hostmumin kanssa naureskeltiin, etta no niin, joskos tassa ois ollu sitten marraskuun auto-ongelmat, joulukuuta odotellessa :P
Keskiviikkona olin ihan innoissani, etta jee, mulla on lyhyt paiva jeejeejee! No ei ollu. Aamulla lapset ylos ja kouluun, sitten takasin kotio. Ja mulle ilmoitettiin, etta ei oo taukoa mulla paivalla ei. Voi veemaisyys. Syyna tietenkin mikas muu kuin se uuden maton tuleminen. Hostmumia autoin siivoomaan taman huonetta, ripustelemaan tauluja ja purkamaan muuttolaatikoita ja tallaista. Ei kai ihan mun tyonkuvaa, mutta noh, oisko siina pitany raivarit vetaa ja sanoa etta en hitto jaksa? Juu ei tosiaan. No jaa. Sitten kuskaus ja pojan kanssa touhuilu kun tytsi oli viety kouluun. Siina vaiheessa tuntuikin jo etta katto romahtaa paalle, kun tyomiehet oli saapunu ja alkanu raahaamaan tavaroita ylakerrassa ja repimaan mattoa lattiasta. Pojan kanssa lounastettiin vasaroiden paukkeessa ja sulkeuduttiin sitten tuonne lasitetulle terassille (joka on oikeasti vain 3-season huone, mutta noh, viltteja!) ja lueskeltiin kirjaa ja otettiin paikkarit. Sitten tulikin lasten isa hakemaan lapset ja mina siirryin projektini pariin, eli neulomaan niita sukkia kummipojalle, ja ne sukat pitais laittaa tosiaan viimeistaan maanantaina postiin, niin ne meneekin, nyt kun ei tanaan yksinkertaisesti saa laitettua, niin se on sama maanantaina laittaa. Tai lauantaina, taalla kun kulkee posti silloinkin luojan kiitos. Neuloin jo yhden parin, mutta sitten tajusin etta se lanka on 100% akryylia niin pisti hieman vihaksi. Onhan se akryylikin ihan hyva, mutta voi arsyttaa vauvan ihoa, niin sitten sunnuntaina kavin hakemassa uutta lankaa, bambu-villa-silkki-sekoitusta ja pehmeampaa lankaa en ole ikina nahnyt tai tuntenut. Ymm. Ja vasarat paukkas ylakerrassa ja mina katoin rikossarjoja jalleen, Law&Order-maraton tuli sopivasti. No, sitten piti hostmumin lahtea kokoukseen, joten mina jain vahtaamaan niita tyomiehia. Hohhoh, se minun lyhyesta paivasta. Saivat maton paikalleen ja kaiken valmiiksi vasta seittemalta. Ja tietenkin sen jalkeen oli kaikki lelut sun muut pikkuasiat ihan sekaisin ja mulla kesti tunti sen jalkeen siivota paikka inhimillisen nakoiseksi. Etta nain! Vaan sitten karkasin Starbucksiin, kun en ollut nahnyt ruotsalaista C:ta lahes viikkoon ja tuli jo hirmuinen ikava! Ja kerron teille nyt, etta vajaa 2 tuntia pelkkaa juttelua ja istumista ja Starbucksin kahvia (decaf tottakai, ei yota passaa valvoa!) on niin rentouttavaa. Ihana oli nahda C:ta, jonka voisin melkein sanoa olevan laheisin ystavani taalla. Hokasin, etta mun ystavapiiri taalla on aika ruotsalaispainoitteinen, hih, mutta se on ihan hyva, niin saan harjoitella tuota ruotsiakin valilla, ettei ihan unohdu!
Nyt nama loppupaivat on menny mukavissa tunnelmissa, semmoisissa normaaleissa, eilen kavin maistamassa pubitunnelmaa kun C:n hostmum jarjesti pubissaan semmoisen "naisten illan", jossa oli kaikkea pienta kivaa, hieroja, ennustaja yms. Tietty pubin juomia vain katseltiin, kun alaikaisia molemmat ollaan, muttei se nyt haitannut. Ruoka oli hyvaa ja seura ja kaikkea hauskaa siella oli! Vitsi jos ois rikas niin oisin ostanut jonkun ihanan korun silta korufirman leidilta, silla ne korut oli upeita. Vaan ei oo rikas kun menee rahat esimerkiksi tanaan loppuihin joululahjoihin ja ens viikon rahat menee sitten niiden joululahjojen postaamiseen. Jes. Etta parempi siella koto-Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikkuruisiin lahjoihin rakkaat! ;)
Ja nyt on tosiaan, tanaan tuli tayteen 4 kuukautta Jenkeissa. Aika naurettavan lyhyt ja pitka aika samalla. Tai siis, 4 kuukauttaa tuntuu tosi pitkalta, tai siis kuulostaa, mutta sen tuntuu niin lyhyelta, ihan niin kuin oisin ollu taalla ehka sen 4 viikkoa vaan. No ehka hieman pitempaan. Mutta etta 4 kuukautta! Hullua. Tamahan tarkoittaa sita, etta jo 9 kuukauden paasta tuun koti-Suomeen! :D Vaan niin, en silla "laske", etta mulla olisi taalla jotenkin huono olla, ei ollenkaan, tottakai vaikeuksia tulee eteen melkein joka paiva, mutta sitten pienet kauniit asiat piristaa paivaa kummasti. Niita on taalla oppinu kattelemaan paivittain. Ja eilenkin oli kivaa kun hostmumin kanssa katottiin Project Runwayn finaali (paras voitti, ehdottomasti) ja arvosteltiin niita asuja ja sitten katottin The Citya ja naureskeltiin vain kaikelle alyttomalle ja lapsille ja niiden reaktioille. Varsinkin mun hostpojalle, koska se 3-vuotias on niin ihana kun kuulee Taylor Swiftia radiosta ja laulaa mukana: "You wear high heels, I were sneakers..!" , voiko siina muka olla hymyilematta? Ja tuo hosttytsi on niin uskomattoman fiksu (toki myos karsimaton...), silla yksi paiva, kun poju ikavoi hostmumia ja tama oli toissa niin tytsi alkaa vain selittamaan, kuinka ei tartte olla surullinen, koska vaikkei mum olekaan kotona, niin tama on silti aina sen pojan sydamessa, koska poika rakastaa aitiaan. Etta vaikka joku henkilo oliskin jossain muualla, mutta jos tama henkilo on sulle rakas niin han on kuitenkin sun sydamessa aina. Etka sa koskaan oo yksin, koska jos ei muuten, niin Jumala on sun kanssa sun sydamessa. Oo, anteeksi, niin 5-vuotias olit? Niin taytyy mun sanoa, etta olen kiitollinen siita, etta saan paivani viettaa nain uskomattomien lasten kanssa. Vaikka niin, lapsiahan he vain ovat, lasten tavat ja karsivallisyys ja kaikki, mutta kuitenkin.
Ja vaikka ei kaikki paivat olekaan mitaan taivasta ja Amerikan hienoutta (missa ne muka ois?) niin vitsi etta odotan tulevia paivia taalla, tulossa on kaikkea kivaa! Kuten se Harvard, jonka testeihin ilmoittaudun ihan kohtakohtakohta! Ja musikaalit ja konsertit jajajaja se kun minun ikiomaihana perhe tulee heinakuussa tanne ja autoillaan ympari Amerikkaa (no varmaan vaan itarannikolla, vaan kuiteski..) ja sitten mulla on edelleen se Kaliforninan reissu plus roadtrip haaveissa! Ja ilmainen reissu Washington D.C.:hen kans, sitten kevaammalla. Nyt vaan jumittaa. Varsinkin kun nuo joululahjat, voi plaah, miksi Joulupukki ei oikeasti voisi olla olemassa? Nii-in. Ja huomenna paasee tallille, vihdoin ja viimein! Siihen onkin hyva lopettaa, huomenna on parempi paistaa aurinko yhta kirkkaasti kuin tanaan! (Vaikka aamulla satoi KAATAMALLA, mutta nyt aurinko paistaa ja lampoa on +16 *C!!) Ja eilen, voin vannoa, etta paivalla oli ainakin +18 *C. Etta se siita ilmojen kylmenemisesta sitte.. Vaan eilen oli kylla aamulla huurretta maassa, ehka se valkea joulu saapuu tannekin! (Sunnuntaina kun aloitetaan jo joululeipomiset C:n kanssa! Hihhii. Ihanaa viikonloppua ihmiset!!
Plus katsokaas kun kommentoidakin saa tuommoisen kommenttiosion avulla, it's not rocket science! with ♥ Susette
Ja oon muutenkin varmaan aikalailla sekasin, silla tiistaina tein ihan valtavan pitkan paivan, kun taalla vaihtuu yha kylmemmiksi kelit, ja on jo monta viikkoa suunniteltu hostmumin kanssa etta paivitetaan tuon tytsin vaatekaappi, varsinkin, kun siella oli hellevaatteita ja villapaitoja sekasin, niin se vahan pursusi. Ja kun hostmum halusi olla mukana sita tekemassa, niin no, aikataulujen kanssa oli hieman hankaluuksia. Tai no, mun aikatauluista viis, mutta hostmumin aikaa odotellessa meni aika kauan. Mutta nyt saatiin se vihdoin tehtya ja kun lapset kasvaa niin nopeasti etta hurja, joten jokaista vaatekappaletta melkein piti sovittaa paalle ja sitten jarjestaa asukokonaisuuksiksi kaikki, joten aikaahan siina meni kylla. Ja hermoja, kun piti siis sovittaa vaatteita 5-vuotiaalle (mulla ois 5-vuotiaana kylla menny hermo moiseen hommaan, mutta noh, leikittiin fashion show'ta siina niin tytsi oli aika innoissaan!) ja sitten 3-vuotias piti pitaa kiireisena. Kiitos YouTube ja kaikki Cars-elokuvan innokkaat fanit, jotka on koonnu elokuvan parhaimpia paloja erinaisiin patkiin, pelastitte iltamme. Illallinenkin myohastyi hieman, silla haluttiin vaan saada valmista, kun keskiviikkona tuli uusi matto, niin ei voinut jattaa niita vaatteita vaan lojumaan sinne lattialle. Ruokapoydassa sitten lahes nuokuttiin hostmumin kanssa, kun 3 tuntia oli juostu paikasta toiseen ympari taloa ja ihan vaan vaatekaappia jarjestaessa. Kevaan suursiivousta odotellessa nytten. No kello naytti jo kahdeksaa kun kaikki oli saatu valmiiksi, eika mulla ollu minkaanlaista intoa jarjestaa mitaan sosiaalista toimintaa, joten karkasin kirjastoon, kun piti muutenkin palauttaa muutama kirja, jonka lapset oli lainannu. Jain jumittamaan sinne sitten, minnekas muualle kuin musiikkiosastolle, silla kirjoja mulla on jonossa jo kolme ja kun loysin netista aivan ihanan suuren kaytettyjen kirjojen kaupan, niin ajattelin alkaa odottelemaan yhden lempikirjailijani koko tuotannon pakettia kotiovelle. 5 kirjaa lahetyskuluineen hintaan $22, ei paha :) Nyt ei sitten jutella siita miten saan kirjat Suomeen asti. Onneks ne on pokkareita! Niin, kirjastossa jumitin ja sitten huomasin etta hitto kello on jo yhdeksan ja kauppa sulkee ovensa silloin, joten hurautin kaupan pihaan, kello naytti 9.03 pm ja juoksin ovelle natisti hymyillen etta saiskos akkia kaapattua mukaan maitotonkan? Kiltti kaupan seta paasti mut sisaan ja sano, etta juoksehan sitten. Niin mina nappasin sitten mukaan sen maitotonkan, bageleita, tuorejuustoa ja kaurapuuroa. Kaupan seta sitten ovella naureskeli, etta ei se koskaan oo pelkastaan maitoa. No ei niin!
Ja tiistaina tein sitten marraskuun automokan kans! Kattovalo autossa, jota en ikina kayta, niin olin maanantaina jattany sen paalle, huitassu repulla tai jotain, ja kun valosan aikaan parkkeerasin kotipihaan niin mina sita mitaan tajunnu. Sittenpa aamulla tiistaina, kun ensin hostmum halusi vieda lapset kouluun (MYOHASSA...!!) ja sitten se koituikin minun hommaksi, niin ei kaynnistynyt auto. Ei mitaan valoja ei mitaan. Hehheh. Akku tyhja. No, onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistain niin hurautin hanen autollaan koululle ja takas ja sitten kun olin pihassa niin AAA:n tiimi olikin siella jo kattelemassa moottoria etta mikas tahan on nyt iskenyt. Sellainen mukava vanha seta jutusteli autosta kaikkea ja onnitteli sitten, etta hienosti tehty, et onnistunut pilaamaan akkua. JES! :D Hostmumin kanssa naureskeltiin, etta no niin, joskos tassa ois ollu sitten marraskuun auto-ongelmat, joulukuuta odotellessa :P
Keskiviikkona olin ihan innoissani, etta jee, mulla on lyhyt paiva jeejeejee! No ei ollu. Aamulla lapset ylos ja kouluun, sitten takasin kotio. Ja mulle ilmoitettiin, etta ei oo taukoa mulla paivalla ei. Voi veemaisyys. Syyna tietenkin mikas muu kuin se uuden maton tuleminen. Hostmumia autoin siivoomaan taman huonetta, ripustelemaan tauluja ja purkamaan muuttolaatikoita ja tallaista. Ei kai ihan mun tyonkuvaa, mutta noh, oisko siina pitany raivarit vetaa ja sanoa etta en hitto jaksa? Juu ei tosiaan. No jaa. Sitten kuskaus ja pojan kanssa touhuilu kun tytsi oli viety kouluun. Siina vaiheessa tuntuikin jo etta katto romahtaa paalle, kun tyomiehet oli saapunu ja alkanu raahaamaan tavaroita ylakerrassa ja repimaan mattoa lattiasta. Pojan kanssa lounastettiin vasaroiden paukkeessa ja sulkeuduttiin sitten tuonne lasitetulle terassille (joka on oikeasti vain 3-season huone, mutta noh, viltteja!) ja lueskeltiin kirjaa ja otettiin paikkarit. Sitten tulikin lasten isa hakemaan lapset ja mina siirryin projektini pariin, eli neulomaan niita sukkia kummipojalle, ja ne sukat pitais laittaa tosiaan viimeistaan maanantaina postiin, niin ne meneekin, nyt kun ei tanaan yksinkertaisesti saa laitettua, niin se on sama maanantaina laittaa. Tai lauantaina, taalla kun kulkee posti silloinkin luojan kiitos. Neuloin jo yhden parin, mutta sitten tajusin etta se lanka on 100% akryylia niin pisti hieman vihaksi. Onhan se akryylikin ihan hyva, mutta voi arsyttaa vauvan ihoa, niin sitten sunnuntaina kavin hakemassa uutta lankaa, bambu-villa-silkki-sekoitusta ja pehmeampaa lankaa en ole ikina nahnyt tai tuntenut. Ymm. Ja vasarat paukkas ylakerrassa ja mina katoin rikossarjoja jalleen, Law&Order-maraton tuli sopivasti. No, sitten piti hostmumin lahtea kokoukseen, joten mina jain vahtaamaan niita tyomiehia. Hohhoh, se minun lyhyesta paivasta. Saivat maton paikalleen ja kaiken valmiiksi vasta seittemalta. Ja tietenkin sen jalkeen oli kaikki lelut sun muut pikkuasiat ihan sekaisin ja mulla kesti tunti sen jalkeen siivota paikka inhimillisen nakoiseksi. Etta nain! Vaan sitten karkasin Starbucksiin, kun en ollut nahnyt ruotsalaista C:ta lahes viikkoon ja tuli jo hirmuinen ikava! Ja kerron teille nyt, etta vajaa 2 tuntia pelkkaa juttelua ja istumista ja Starbucksin kahvia (decaf tottakai, ei yota passaa valvoa!) on niin rentouttavaa. Ihana oli nahda C:ta, jonka voisin melkein sanoa olevan laheisin ystavani taalla. Hokasin, etta mun ystavapiiri taalla on aika ruotsalaispainoitteinen, hih, mutta se on ihan hyva, niin saan harjoitella tuota ruotsiakin valilla, ettei ihan unohdu!
Nyt nama loppupaivat on menny mukavissa tunnelmissa, semmoisissa normaaleissa, eilen kavin maistamassa pubitunnelmaa kun C:n hostmum jarjesti pubissaan semmoisen "naisten illan", jossa oli kaikkea pienta kivaa, hieroja, ennustaja yms. Tietty pubin juomia vain katseltiin, kun alaikaisia molemmat ollaan, muttei se nyt haitannut. Ruoka oli hyvaa ja seura ja kaikkea hauskaa siella oli! Vitsi jos ois rikas niin oisin ostanut jonkun ihanan korun silta korufirman leidilta, silla ne korut oli upeita. Vaan ei oo rikas kun menee rahat esimerkiksi tanaan loppuihin joululahjoihin ja ens viikon rahat menee sitten niiden joululahjojen postaamiseen. Jes. Etta parempi siella koto-Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikkuruisiin lahjoihin rakkaat! ;)
Ja nyt on tosiaan, tanaan tuli tayteen 4 kuukautta Jenkeissa. Aika naurettavan lyhyt ja pitka aika samalla. Tai siis, 4 kuukauttaa tuntuu tosi pitkalta, tai siis kuulostaa, mutta sen tuntuu niin lyhyelta, ihan niin kuin oisin ollu taalla ehka sen 4 viikkoa vaan. No ehka hieman pitempaan. Mutta etta 4 kuukautta! Hullua. Tamahan tarkoittaa sita, etta jo 9 kuukauden paasta tuun koti-Suomeen! :D Vaan niin, en silla "laske", etta mulla olisi taalla jotenkin huono olla, ei ollenkaan, tottakai vaikeuksia tulee eteen melkein joka paiva, mutta sitten pienet kauniit asiat piristaa paivaa kummasti. Niita on taalla oppinu kattelemaan paivittain. Ja eilenkin oli kivaa kun hostmumin kanssa katottiin Project Runwayn finaali (paras voitti, ehdottomasti) ja arvosteltiin niita asuja ja sitten katottin The Citya ja naureskeltiin vain kaikelle alyttomalle ja lapsille ja niiden reaktioille. Varsinkin mun hostpojalle, koska se 3-vuotias on niin ihana kun kuulee Taylor Swiftia radiosta ja laulaa mukana: "You wear high heels, I were sneakers..!" , voiko siina muka olla hymyilematta? Ja tuo hosttytsi on niin uskomattoman fiksu (toki myos karsimaton...), silla yksi paiva, kun poju ikavoi hostmumia ja tama oli toissa niin tytsi alkaa vain selittamaan, kuinka ei tartte olla surullinen, koska vaikkei mum olekaan kotona, niin tama on silti aina sen pojan sydamessa, koska poika rakastaa aitiaan. Etta vaikka joku henkilo oliskin jossain muualla, mutta jos tama henkilo on sulle rakas niin han on kuitenkin sun sydamessa aina. Etka sa koskaan oo yksin, koska jos ei muuten, niin Jumala on sun kanssa sun sydamessa. Oo, anteeksi, niin 5-vuotias olit? Niin taytyy mun sanoa, etta olen kiitollinen siita, etta saan paivani viettaa nain uskomattomien lasten kanssa. Vaikka niin, lapsiahan he vain ovat, lasten tavat ja karsivallisyys ja kaikki, mutta kuitenkin.
Ja vaikka ei kaikki paivat olekaan mitaan taivasta ja Amerikan hienoutta (missa ne muka ois?) niin vitsi etta odotan tulevia paivia taalla, tulossa on kaikkea kivaa! Kuten se Harvard, jonka testeihin ilmoittaudun ihan kohtakohtakohta! Ja musikaalit ja konsertit jajajaja se kun minun ikiomaihana perhe tulee heinakuussa tanne ja autoillaan ympari Amerikkaa (no varmaan vaan itarannikolla, vaan kuiteski..) ja sitten mulla on edelleen se Kaliforninan reissu plus roadtrip haaveissa! Ja ilmainen reissu Washington D.C.:hen kans, sitten kevaammalla. Nyt vaan jumittaa. Varsinkin kun nuo joululahjat, voi plaah, miksi Joulupukki ei oikeasti voisi olla olemassa? Nii-in. Ja huomenna paasee tallille, vihdoin ja viimein! Siihen onkin hyva lopettaa, huomenna on parempi paistaa aurinko yhta kirkkaasti kuin tanaan! (Vaikka aamulla satoi KAATAMALLA, mutta nyt aurinko paistaa ja lampoa on +16 *C!!) Ja eilen, voin vannoa, etta paivalla oli ainakin +18 *C. Etta se siita ilmojen kylmenemisesta sitte.. Vaan eilen oli kylla aamulla huurretta maassa, ehka se valkea joulu saapuu tannekin! (Sunnuntaina kun aloitetaan jo joululeipomiset C:n kanssa! Hihhii. Ihanaa viikonloppua ihmiset!!
Plus katsokaas kun kommentoidakin saa tuommoisen kommenttiosion avulla, it's not rocket science! with ♥ Susette
keskiviikkona, heinäkuuta 29
"I want to be a part of it"
Blogspot on niin ihana kun se kaantaa automaattisesti naa kuvat, kun taa talon kone ei suostu niita kaantamaan! Tassa teille siis New York, melkein onnistunein kuvin, enjoy it! (Atleast I did enjoy it ^^)
.JPG)
New York, New York!.JPG)
Kiitos kyllä minullekin..!.JPG)
Central Parkin kulmilla.JPG)
Wanna go there!.JPG)
I <3 NY.JPG)
Wanna see it!.JPG)
Guesses? :D.JPG)
....JPG)
To my lovely Rosa :).JPG)
WTC:n terrori-iskun muistoseinä.JPG)
Heh :D.JPG)
Wall Street.JPG)
Brooklyn Bridge.JPG)
Kyllä, se on helikopteri, muttei vain helikopteri, sillä se on NYPD helikopteri!.JPG)
Vapaudenpatsas.JPG)
Manhattanin siluetti.JPG)
Ground Zero.JPG)
Laituri, jolle Titanicin piti palata.JPG)
Empire State Building.JPG)
Lights of New York
torstaina, kesäkuuta 11
"Nobody said it was easy"
Because it wasn't. Nyt voin tosiaan kertoa, miltä tuntuu, kun joku yrittää 25 minuutin ajan etsiä sinusta koko ajan jotain vikaa!
Tänäänhän minulla oli siis pääsykoe Oulussa siihen Master Of Education International Programmeen. Eilen hurauttelin junalla Ouluun, kulutin aikani torkkuen ja lukien pääsykoekirjan viimeisiä sivuja ja perillä Oulu otti minut vastaan oikein lämpimästi ja keväisen suloisen tuoksuvasti. Rautatieasemalta astelin toisiksi lähimpään kiinalaiseen ravintolaan (ensimmäinen näytti kalliilta!) ja hain hieman päivällistä/iltapalaa. Tyytyväisenä ostoksiini tallustin sitten Raksilaan, jossa ihana kesähotelli odotti väsynyttä matkustajaa. Uppouduin pehmeään sänkyyn ja tyynyyn ja peittoon ja mutustin aina ah-niin-ihanaa kiinalaista tuijottaen dokkaria nykyajan geisha-koulusta.
Aamulla heräsin kuuden aikoihin pirteänä, aurinko paistoi suoraan huoneeseen ja sai hymyilemään. Aamiaiseksi lämmitin sitä kiinalaista, kun en saanut koko yhden hengen annosta ahdettua eilen itseeni, opiskelijaelämää! Ihan rauhassa pakkailin ja laitoin itteni valmiiksi säännöllisin väliajoin vain tuijottaen tyhjyyteen hermostuksesta. No sitten kun "pikku" matkapussukkani oli pakattu niin alas ja avain toimistoon, mutta yllätys yllätys! Toimisto oli kiinni ja ulkopuolella ei ollut mitään johon olisi edes ollut mahdollista jättää avain (ja minä kyllä etsin sellaista!). No siinä jo muodostui kiire ja lähdin tallustamaan kohti keskustaa. Ja koska bussipysäkki ei ollut siellä missä sen piti enkä löytänyt ollenkaan mitään hemmetin bussipysäkkejä siitä lähistöltä (tai sellaisia, joista olisi lähtenyt bussi yliopistolle) niin aikani sekoiltua hurautin sitten opiskelijabudjetin huutaessa taksilla Linnanmaalle kampukselle, että ehtisin ajoissa. Koko loppupäivän sitten vaivasi huono omatunto, kun en tarpeeksi ottanut selvää busseista ja meni niin hitosti rahaa siihen taksiin. Mutta no, tehty mikä tehty.
Itse kirjallinen koe oli jotenkin jännä, se ei ollut helppo, muttei ylitsepääsemättömän vaikeakaan, se oli vaativa. Tosin ei kai olisi kannattanut katsoa viitevastauksia jälkikäteen ilmoitustaululta, kyllä ihminen voi tuntea itsensä pöljäksi... Hassuinta oli kuitenkin se, että aloin suoraan luonnostelemaan englanniksi ja tuntui luontevalta kirjoittaa niin, osittain siksi ettei minulla ollut aavistustakaan niistä käsitteistä, että mitä ne suomeksi oli, kun ymmärsin ne, mutta tiesin niiden nimet vain englanniksi! Elikkäs, puolitoista tuntia kirjoittelin sitä esseetä, kun se oli valmis niin en jaksanut edes tarkistaa sitä (virhe!virhe!virhe!) ja sitten suuntasin takaisin hotellille nukkumaan. Oulu "korvasi" taksimatkani kun pääsin sellaisen piskuisen citybussin kyytiin, ne oli hauskoja ne! (Välihuomautus: Ja ne oli automaattivaihteisia! Minä muuten opin ajamaan automaattivaihteisella autolla viime viikolla, kuinka helpoksi ajaminen voikaan enää muuttua...?)
Aamunokosten jälkeen suuntasin takaisin keskustaan kuluttamaan aikaa päättömästi vaellellen ympäri Oulua. Oulu on kyllä oikein ihana paikka! (Ja Oulussa EI haise!) Aurinko paistoi, muutaman pikkukuuron heitti vettä, katselin matkalaukkuja (kyllä ne on valtavia!) ja muuten vain olin miten keksin missäkin vaiheessa. Myönnetään, shoppailinkin hieman, ostin alennuksesta sellaisen vaaleanpunapohjaisen ruusukuvioisen puuvillatakin sekä ovh-hintaisena ihan liian kalliit farkut (kiitos alennukset!!). Ja koko päivän kaipailin uutta Nikoniani, joka nytkin on tuolla pöydällä ja odottaa, että minulla olisi aikaa tutustua siihen lähemmin...
Sitten oli se pääsykokeen haastatteluosio. Meinasi jälleen paniikki iskeä bussien kanssa, kun se bussivuoro, joka sopivasti olisi ollut menossa Linnanmaalle ja yliopistolle, niin oli myöhässä! Tosin, vain 4 minuuttia, mutta se tuntui valtavan pitkältä.. Ennen haastattelua suu oli kuiva, kädet tärisi ja mahassa möyrysi jokin tunne, eikä tuntunut puhumisesta tulevan mitään. Yksi haastattelijoista toisesta huoneesta tuli etsimään haastateltavaansa, ja tokaisi minulle sitten, että näytän siltä, etten haluaisi hänen haastateltavakseen! ...ööö... Siltä minä siis näytän hermostuneena! Tämä herttainen vanhempi mies kuunteli ja rauhoitteli minua hetken, ja voi pöh kun en päässyt hänen haastateltavakseen. Minun haastattelijoinani toimivat pistäväkatseinen keski-ikäinen nainen ja mukava mutta terävä nuorempi nainen. Haastattelu oli... jotain jota en haluaisi kokea uudestaan. Jokaiseen sanaani tarrauduttiin ja tuntui, kuin toinen haastattelijoista etsisi sanoistani koko ajan jotain väärää ja virheitä ja kun olin sanonut jotain, niin heti tuli jatkokysymys jostakin ja aiheet olivat vaikeita jajajajajaja hyvä että oli edes aikaa hengittää..! Parempi siis päästä tällä kerralla, ettei tarvitse joutua tuohon tilanteeseen uudestaan! Tosin ensi kerralla olisin paljon parempi haastattelussa, tottunut ainakin puhumaan englantia. But keep your fingers crossed!
Kuitenkin, nyt se on ohi, pääsykoe on ohi, ja nyt voi sitten keskittyä täysillä tuohon lähtöön, joka koittaa kuukauden ja viikon päästä! Hui! (Tietty kesätöihinkin vois varmaan olla ihan hyvä keskittyä jotenkuten...juu!) Mutta nyt on pakko päästä nukkumaan, jalat ei jaksa enää istumista tai kävelyä ja aivot käy vieläkin ihan ylikierroksilla (Miten selostat poliittista kantaasi englanniksi..?) ja simmut menee kii... Kaiken hyvän lisäksi nyt on tietenkin mielessä tuhat asiaa, jotka olisi pitänyt sanoa siinä haastattelutilanteessa, koska olisin pystynyt parempaan. Pööh.
"Oh take me back to the start."
Tänäänhän minulla oli siis pääsykoe Oulussa siihen Master Of Education International Programmeen. Eilen hurauttelin junalla Ouluun, kulutin aikani torkkuen ja lukien pääsykoekirjan viimeisiä sivuja ja perillä Oulu otti minut vastaan oikein lämpimästi ja keväisen suloisen tuoksuvasti. Rautatieasemalta astelin toisiksi lähimpään kiinalaiseen ravintolaan (ensimmäinen näytti kalliilta!) ja hain hieman päivällistä/iltapalaa. Tyytyväisenä ostoksiini tallustin sitten Raksilaan, jossa ihana kesähotelli odotti väsynyttä matkustajaa. Uppouduin pehmeään sänkyyn ja tyynyyn ja peittoon ja mutustin aina ah-niin-ihanaa kiinalaista tuijottaen dokkaria nykyajan geisha-koulusta.
Aamulla heräsin kuuden aikoihin pirteänä, aurinko paistoi suoraan huoneeseen ja sai hymyilemään. Aamiaiseksi lämmitin sitä kiinalaista, kun en saanut koko yhden hengen annosta ahdettua eilen itseeni, opiskelijaelämää! Ihan rauhassa pakkailin ja laitoin itteni valmiiksi säännöllisin väliajoin vain tuijottaen tyhjyyteen hermostuksesta. No sitten kun "pikku" matkapussukkani oli pakattu niin alas ja avain toimistoon, mutta yllätys yllätys! Toimisto oli kiinni ja ulkopuolella ei ollut mitään johon olisi edes ollut mahdollista jättää avain (ja minä kyllä etsin sellaista!). No siinä jo muodostui kiire ja lähdin tallustamaan kohti keskustaa. Ja koska bussipysäkki ei ollut siellä missä sen piti enkä löytänyt ollenkaan mitään hemmetin bussipysäkkejä siitä lähistöltä (tai sellaisia, joista olisi lähtenyt bussi yliopistolle) niin aikani sekoiltua hurautin sitten opiskelijabudjetin huutaessa taksilla Linnanmaalle kampukselle, että ehtisin ajoissa. Koko loppupäivän sitten vaivasi huono omatunto, kun en tarpeeksi ottanut selvää busseista ja meni niin hitosti rahaa siihen taksiin. Mutta no, tehty mikä tehty.
Itse kirjallinen koe oli jotenkin jännä, se ei ollut helppo, muttei ylitsepääsemättömän vaikeakaan, se oli vaativa. Tosin ei kai olisi kannattanut katsoa viitevastauksia jälkikäteen ilmoitustaululta, kyllä ihminen voi tuntea itsensä pöljäksi... Hassuinta oli kuitenkin se, että aloin suoraan luonnostelemaan englanniksi ja tuntui luontevalta kirjoittaa niin, osittain siksi ettei minulla ollut aavistustakaan niistä käsitteistä, että mitä ne suomeksi oli, kun ymmärsin ne, mutta tiesin niiden nimet vain englanniksi! Elikkäs, puolitoista tuntia kirjoittelin sitä esseetä, kun se oli valmis niin en jaksanut edes tarkistaa sitä (virhe!virhe!virhe!) ja sitten suuntasin takaisin hotellille nukkumaan. Oulu "korvasi" taksimatkani kun pääsin sellaisen piskuisen citybussin kyytiin, ne oli hauskoja ne! (Välihuomautus: Ja ne oli automaattivaihteisia! Minä muuten opin ajamaan automaattivaihteisella autolla viime viikolla, kuinka helpoksi ajaminen voikaan enää muuttua...?)
Aamunokosten jälkeen suuntasin takaisin keskustaan kuluttamaan aikaa päättömästi vaellellen ympäri Oulua. Oulu on kyllä oikein ihana paikka! (Ja Oulussa EI haise!) Aurinko paistoi, muutaman pikkukuuron heitti vettä, katselin matkalaukkuja (kyllä ne on valtavia!) ja muuten vain olin miten keksin missäkin vaiheessa. Myönnetään, shoppailinkin hieman, ostin alennuksesta sellaisen vaaleanpunapohjaisen ruusukuvioisen puuvillatakin sekä ovh-hintaisena ihan liian kalliit farkut (kiitos alennukset!!). Ja koko päivän kaipailin uutta Nikoniani, joka nytkin on tuolla pöydällä ja odottaa, että minulla olisi aikaa tutustua siihen lähemmin...
Sitten oli se pääsykokeen haastatteluosio. Meinasi jälleen paniikki iskeä bussien kanssa, kun se bussivuoro, joka sopivasti olisi ollut menossa Linnanmaalle ja yliopistolle, niin oli myöhässä! Tosin, vain 4 minuuttia, mutta se tuntui valtavan pitkältä.. Ennen haastattelua suu oli kuiva, kädet tärisi ja mahassa möyrysi jokin tunne, eikä tuntunut puhumisesta tulevan mitään. Yksi haastattelijoista toisesta huoneesta tuli etsimään haastateltavaansa, ja tokaisi minulle sitten, että näytän siltä, etten haluaisi hänen haastateltavakseen! ...ööö... Siltä minä siis näytän hermostuneena! Tämä herttainen vanhempi mies kuunteli ja rauhoitteli minua hetken, ja voi pöh kun en päässyt hänen haastateltavakseen. Minun haastattelijoinani toimivat pistäväkatseinen keski-ikäinen nainen ja mukava mutta terävä nuorempi nainen. Haastattelu oli... jotain jota en haluaisi kokea uudestaan. Jokaiseen sanaani tarrauduttiin ja tuntui, kuin toinen haastattelijoista etsisi sanoistani koko ajan jotain väärää ja virheitä ja kun olin sanonut jotain, niin heti tuli jatkokysymys jostakin ja aiheet olivat vaikeita jajajajajaja hyvä että oli edes aikaa hengittää..! Parempi siis päästä tällä kerralla, ettei tarvitse joutua tuohon tilanteeseen uudestaan! Tosin ensi kerralla olisin paljon parempi haastattelussa, tottunut ainakin puhumaan englantia. But keep your fingers crossed!
Kuitenkin, nyt se on ohi, pääsykoe on ohi, ja nyt voi sitten keskittyä täysillä tuohon lähtöön, joka koittaa kuukauden ja viikon päästä! Hui! (Tietty kesätöihinkin vois varmaan olla ihan hyvä keskittyä jotenkuten...juu!) Mutta nyt on pakko päästä nukkumaan, jalat ei jaksa enää istumista tai kävelyä ja aivot käy vieläkin ihan ylikierroksilla (Miten selostat poliittista kantaasi englanniksi..?) ja simmut menee kii... Kaiken hyvän lisäksi nyt on tietenkin mielessä tuhat asiaa, jotka olisi pitänyt sanoa siinä haastattelutilanteessa, koska olisin pystynyt parempaan. Pööh.
"Oh take me back to the start."
keskiviikkona, toukokuuta 13
"But I need the pulse of the city"
Tunti sitten minulla oli suuri inspiraatio, mutta sitten oli blogspotin käyttökatkos, enkä saanut ajatuksiani heti paperille ja inspis meni osittain ohi, mutta minä yritän uudestaan.
Maanantai ja tiistai ovat menneet reissatessa, Helsinkiin ja takaisin, viisumihaastattelun parissa siis. Maanantaina aamupäivästä neljän tytön porukka pakkautui piskuiseen autoon Iisalmessa ja otti suunnaksi Helsingin! Helsinkiinhän on täältä kovin helppo mennä, mutta varmuuden vuoksi otimme avuksi virolaisen Jürin! Eli siis navigaattorin virolaisen miehen äänellä. Kuten arvata saattaa, niin tytöillä oli oikein hauskaa kun juksattiin Jüria ja visiteerattiin McDonald'sin autokaistalla. En haluaisi olla ottamassa sen porukan tilausta kyllä: "Joo, 2 suklaapirtelöä, 2 mansikkaa ja sitten vielä yks suklaa...eiku vanilja!" Matkan aikana oli havaittavissa se, kuinka tehokas energiamuoto aurinkoenergia oikein on, sillä naurettiin auringon kanssa ja mökötettiin sateessa, tai no, oltiin hiljaa... Päästiin kuitenkin perille Vantaalle, ystäväni isosiskon luo, jossa tietenkin päivitettiin elämä ja jääkaappi.
Ilta oli tarkoitus ottaa rauhallisesti, katella telkkaria ja parantaa maailmaa, mutta sen sijaan sai ystäväni oikean älynväläyksen: "Susette ei olekaan käynyt Helsinki-piliksellä!" No, ei kai siinä auttanut muu kuin pakkautuminen takaisin autoon. Noin reissun kunniaksi päätimme hieman rentoutua suomalaiseen tyyliin ja niin, hiljaiset Helsingin kadut ovat huumaavia! Ja jos IS:ssä näkyy, että Celine Dion ei osaa enää laulaa, niin se oltiin sitten vain me ja "My heart will go on"! Baarissakin tuli käytyä, loppu tyttöporukka halusi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja käydä DTM:ssä (kylläkyllä, tiedän paikan kohderyhmän) ja sinne siis! Paikan ansioksi tulee sanoa, että kerrankin kuuli kohteliaisuuksia miespuolisilta henkilöiltä ilman mitään taka-ajatuksia! Lisäksi DJ oli loistava, miten joku osaakin soittaa juuri lempibaaribiisejämme! Ilta sujui siis tanssiessa yössä ja kämpille päästessä muistui mieleen, että niin, se oli se viisumihaastattelu huomenna--
Yllätys yllätys, kun aurinko niin nätisti paistoi sisään heti aamusta, niin heräämisvaikeuksia oli vain viiden minuutin verran! Se olikin ilo, kun sai hyvällä syyllä käyttää aurinkolaseja! Aamukahvit kuppiin ja juoksua bussipysäkille ja kohti sitten ihan itse Helsinkiä. Minuuttiaikataulun siivittämänä siirryimme bussista ratikkaan, jossa sekä minä että ystäväni olimme ensimmäistä kertaa, uskomatonta, tiedän! Pettymys hieman, kun oltaisiin haluttu sellaiseen ihanaan vanhaan rämiseevään ratikkaan, mutta no, kyllä sillä uudellakin mukavasti pääsi. Päätepysäkillämme sitten kartta käteen kuin turistilla konsanaan ja kohti Yhdysvaltain lähetystöä. Nuo lähetystöt on kyllä komeita rakennuksia, joskin aikalailla ankaran oloisia, kuten tuo Yhdysvaltain, tai siis päälle päin ainakin! Hetken verran palloiltiin kadulla ennen kuin minun oli aika mennä sisään ja ystäväni suuntasi Kaivopuistoon löhöämään. Portilla tarkastettiin sitten passi ja yksi kaavakkeista (se, johon tulee kuva, että ne on mukana) ja sitten turvatarkastukseen. Puhelin kiinni, laukku jäi sinne ja takki ja dokumentit mukaan, sekä kirja. Kiitos sille joka neuvoi ottamaan kirjan mukaan! Olisin tylsistynyt kyllä, jos sitä ei olisi ollut! Olipahan kerrankin sitten aikaa lukea. Konsulaattiin saattoi sitten oikein mukava vartija, jonka kanssa pidimme hetken yllä small talkia säästä jutellen, ovetkin avattiin ja takki autettiin päälle, ihan mukava palvelu! :D Konsulaatissa ekalla ikkunalla otettiin sitten dokumentit sinne, sitten odottelin sen 50 minuuttia kirjaa lueskellen ja kuunnellen muita ja sitten koitti minun haastatteluni. Hermostutti kyllä ja sen sormenjälkilaitteen kanssa oli pieniä ymmärtämisvaikeuksia! Piiloblondi. Haastattelija kyseli sellaiset 6 lyhkäistä kysymystä ja ilmoitti sitten, että viisumini on hyväksytty. Maksimissaan minuutin kesti se itse haastattelu, kylläpä kannatti Helsinkiin asti tulla!
Sitten oliki loppupäivä varattu kaupungille! Lähetystöltä otimme reippaina maalaistyttöinä kävellen suunnaaksi lähimmän UFF:n kirpputorin, ja voi että minä rakastan kävelyä Helsingissä, siellä voisi viettää vaikka kuinka kauan, varsinkin kun päivä oli niin nätti. Kirpputori matka koituikin sitten mutkikkaaksi, kun kaksi shoppailuhullua näkivät ne lukemattomat näyteikkunat ja tarjoukset... Loppujen lopuksi kävi niin, että kun lopulta pääsimme kirpputorille, niin tyttöporukan toinen puolisko soitti ja käski takaisin Rautatientorille, että lähdettäisiin lounaalle. Ja eikun tossua toisen eteen! Ihan vain tiedoksi kaikille, että on kiinalaisen löytäminen HELSINGISTÄ on yllättävän vaikeaa, eivätkä useimmat helsinkiläiset edes tienneet, missä moinen ravintola sijaitsisi! Tämä tarkoitti siis kahta tuntia kävelyä, hermojen kireyttä ja naurua ja huomiota! Lopuksi löysimme kiinalaiseen, kiitos naisen, joka oli kuullut tiuskintamme ja tuli neuvomaan meitä ihan oma-aloitteisesti, ja saimme ruokamme. Ja kyllähän se oli hyvää. Ai että. Eikä edes pahan hintaista. Lisäksi taisimme omia lempiasiakkaiden tittelin, kun opiskelijalompakko oli täynnä pelkkiä pieniä kolikoita! Ainakin työntekijät naureskelivat iloisesti kun lähdimme pois!
Ennen lounasta olimme autuaasti vain laahuilleet shoppailuystäväni kanssa, mutta lounaan jälkeen oli sitten pakko alkaa tositoimiin ja kiersimme oikein tehokkaasti kaikki kaupat, joissa olikin tarkoitus käydä! Sydämeni itki, kun jouduin poistumaan ihan tyhjin käsin kitch-tavaraa myyvästä kaupasta, kun ei rahaa niihin ollut ollenkaan.. Päivän tehtävä viisumin ohella oli ylppärikenkien löytäminen ja uskomattominta on, että etsin ihan vain punaisia korkokenkiä, eikä mistään meinannut niitä löytyä, kirosanoja toisensa jälkeen siis, kunnes ne tulivat ja huusivat minulle:
HELLO LOVE! Oi, tuo punainen väri ja nuo puukorot <3
Illaksi ohjelmassa oli vielä metrolla ystäväni tädin luo kyläilemään (eka kerta Helsingin metrossa, jee!!). Ystäväni tädin kanssa meillä riitti keskusteltavaa, kun hän seurustelee yhdysvaltalaisen miehen kanssa ja on tässä toukokuun lopulla lähdössä Yhdysvaltoihin miesystävänsä kotia katsomaan sekä perhettä ja ystäviä tapaamaan. Hän kuulosti kovin onnelliselta, ja on kyllä kunnioitettavaa, miten he tekevät töitä parisuhteensa eteen. Asuvat kuitenkin ihan eri mantereillakin! Se on se rakkaus :)
Sitten koittikin jo aika suunnata takaisin Savoon ja kerran kun tuli mutkia matkaan niin se meni yöajeluksi. Väsynyttä oli, mutta kivaa ja porukalla on autoreissut aivan mahtavia! Nyt sitä ollaan jälleen kotona, ja olo on ihan tööt. Siispä tämä tööt lähtee keittämään lisää kahvia, josko olisi sitten vähemmän tööt. Viisumi nyt kuitenkin on sitten hankittu!
torstaina, huhtikuuta 23
"But it took me so long to get it all out, that I lost it along the way" part deux
No niin, heti aluksi jatketaan tuota listaa, siitä jäi muutama juttu puuttumaan! Elikkäs
- autokoulun toinen vaihe
- siihen pitäisi se reitti ajaa ja tehdä itsearviointi
- sitten pitäisi hommata se kansainvälinen ajokortti
- ostaa yo-lakki!
- ostaa iiiiiiiso matkalaukku
- hmmm...hmmm... siihen loppui taas muistini!
No, kuitenkin, on kaikkea tekemistä. Mutta matkailusta piti kirjoittamani ennen kuin lähdin tallille. Miten muuten voi tuntua +8*C niin ihanan lämpimältä? Oli kummiskin ja ihanan rentouttavaa tuo ratsastus. Täytyykin muuten heti tarkistaa onko heppatalleja Topsfieldin lähellä! ... Ah, ihana Google Maps! Kyllähän noita näyttää löytyvän, yhteenkin kestää ajaa vain 8 minuuttia! Vuoteni on entistä paremman kuuloinen!
Niin, se matkailu. Matkailussa on siis se hyvä puoli, ettei tosiaan tarvitse ajatella niitä keskeneräisiä juttuja kotona vaan voi keskittyä nauttimaan yksinkertaisesti niistä hetkistä, joita viettää siellä missä on. Ainakin minulle käy kotona niin, että jos yritän vaikka juoda aamukahvia rauhassa ruokapöydän ääressä auringon paistaessa iloisesti, niin sitten tulee mieleen että hei, nythän oiskin hyvä aika tehdä se ja se tässä samalla aamukahvia nautiskellessa. Kun on jossain vieraammassa paikassa niin silloin ei tule niin välittömästi mieleen mitään tuollaista ja saa sitten juoda sen aamukahvin ajatuksiltaan rauhassa. Se on matkustamisessa parasta. Aivoilla on niin paljon uutta informaatiota vastaanotettavana, ettei kerkeä miettimään mitään toissijaista. Hyvä niin, muuten sitä kai törmäilisi lyhtypylväisiin koko aikaa kun ei olisi niitä ennen nähnyt ja jo miettisi jotain ihan muuta kuin askeliaan!
Matkailusta vaihdetaan hienosti aihetta viisumiin, joihin vaadittavia kaavakkeita yritän kovasti täyttää. Vaikka järjestöltä tulikin tarkat ohjeet siihen, miten ne paperit pitää täyttää, niin silti ei uskalla tällä tavalla ilman valtavaa paneutumista laittaa mitään niihin papereihin, koska sitten jos ne menee väärin ja tajuaa jonkun kohdan väärin tai muuta. Ehkä pitäisi nyt keskittyä siihen, jotta saisi ne valmiiksi ja voisi varata viisumihaastattelun sitten ja saisi sen viisumin ja voisi olla ilman huolia hetken. Tai ainakin melkein.
Päätin tänään muuten jotain täysin järjenvastaista, mutta silti se on oikein järkeenkäypää. Päätin, etten menekään VAKAVA-kokeeseen. Siis valtakunnalliseen kasvatusalan valintakokeeseen. Tarkoituksenani oli siis hakea tällä VAKAVA-kokeella luokanopettajaksi Ouluun, Helsinkiin ja Turkuun, mutta tajusin, että tekisin sen turhaan, koska ensinnäkin en aloittasi opintoja tänä vuonna ollenkaan ja toisekseen, jos en pääse siihen Master of Education Programmeen, niin en kuitenkaan aloittaisi ensi vuonna luokanopettajaopintoja, vaikka pääsisinkin sinne. Sen sijaan hakisin uudestaan Master of Education Programmeen, niin kauan että pääsisin. Sitten kai jatkuisi au pair-vuodet, muttei se oikeastaan minua haittaisi, kun kuitenkin haluan vain ja ainoastaan tuohon koulutusohjelmaan niin eikö olekin järkevää panostaa juuri siihen, kun haluan oikeastaan vain ja ainoastaan Master of Education Programmeen? Teenkö nyt ihan tyhmästi? Olen vähän kahden vaiheilla, kun toisaalta tekisi mieli varmistella hakemalla myös suomenkieliseen, mutta kun kuitenkin hakisin uudestaan siihen englanninkieliseen, niin nyt on oikeastaan hieman tyhmää hakea siihen suomenkieliseen. Olenkohan selittänyt tämän tarpeeksi vaikeasti? No, minulla on viikko aikaa pähkäillä vielä kai. Tosin jos päätänkin hakea siihen niin nyt pitäisi jo lukea. Jos jollakin on jotain viisasta sanottavaa tähän niin viisaita sanoja otetaan mielellään vastaan :) Kiitos ja kummarrus, nyt viisumipaperien puoleen!
- autokoulun toinen vaihe
- siihen pitäisi se reitti ajaa ja tehdä itsearviointi
- sitten pitäisi hommata se kansainvälinen ajokortti
- ostaa yo-lakki!
- ostaa iiiiiiiso matkalaukku
- hmmm...hmmm... siihen loppui taas muistini!
No, kuitenkin, on kaikkea tekemistä. Mutta matkailusta piti kirjoittamani ennen kuin lähdin tallille. Miten muuten voi tuntua +8*C niin ihanan lämpimältä? Oli kummiskin ja ihanan rentouttavaa tuo ratsastus. Täytyykin muuten heti tarkistaa onko heppatalleja Topsfieldin lähellä! ... Ah, ihana Google Maps! Kyllähän noita näyttää löytyvän, yhteenkin kestää ajaa vain 8 minuuttia! Vuoteni on entistä paremman kuuloinen!
Niin, se matkailu. Matkailussa on siis se hyvä puoli, ettei tosiaan tarvitse ajatella niitä keskeneräisiä juttuja kotona vaan voi keskittyä nauttimaan yksinkertaisesti niistä hetkistä, joita viettää siellä missä on. Ainakin minulle käy kotona niin, että jos yritän vaikka juoda aamukahvia rauhassa ruokapöydän ääressä auringon paistaessa iloisesti, niin sitten tulee mieleen että hei, nythän oiskin hyvä aika tehdä se ja se tässä samalla aamukahvia nautiskellessa. Kun on jossain vieraammassa paikassa niin silloin ei tule niin välittömästi mieleen mitään tuollaista ja saa sitten juoda sen aamukahvin ajatuksiltaan rauhassa. Se on matkustamisessa parasta. Aivoilla on niin paljon uutta informaatiota vastaanotettavana, ettei kerkeä miettimään mitään toissijaista. Hyvä niin, muuten sitä kai törmäilisi lyhtypylväisiin koko aikaa kun ei olisi niitä ennen nähnyt ja jo miettisi jotain ihan muuta kuin askeliaan!
Matkailusta vaihdetaan hienosti aihetta viisumiin, joihin vaadittavia kaavakkeita yritän kovasti täyttää. Vaikka järjestöltä tulikin tarkat ohjeet siihen, miten ne paperit pitää täyttää, niin silti ei uskalla tällä tavalla ilman valtavaa paneutumista laittaa mitään niihin papereihin, koska sitten jos ne menee väärin ja tajuaa jonkun kohdan väärin tai muuta. Ehkä pitäisi nyt keskittyä siihen, jotta saisi ne valmiiksi ja voisi varata viisumihaastattelun sitten ja saisi sen viisumin ja voisi olla ilman huolia hetken. Tai ainakin melkein.
Päätin tänään muuten jotain täysin järjenvastaista, mutta silti se on oikein järkeenkäypää. Päätin, etten menekään VAKAVA-kokeeseen. Siis valtakunnalliseen kasvatusalan valintakokeeseen. Tarkoituksenani oli siis hakea tällä VAKAVA-kokeella luokanopettajaksi Ouluun, Helsinkiin ja Turkuun, mutta tajusin, että tekisin sen turhaan, koska ensinnäkin en aloittasi opintoja tänä vuonna ollenkaan ja toisekseen, jos en pääse siihen Master of Education Programmeen, niin en kuitenkaan aloittaisi ensi vuonna luokanopettajaopintoja, vaikka pääsisinkin sinne. Sen sijaan hakisin uudestaan Master of Education Programmeen, niin kauan että pääsisin. Sitten kai jatkuisi au pair-vuodet, muttei se oikeastaan minua haittaisi, kun kuitenkin haluan vain ja ainoastaan tuohon koulutusohjelmaan niin eikö olekin järkevää panostaa juuri siihen, kun haluan oikeastaan vain ja ainoastaan Master of Education Programmeen? Teenkö nyt ihan tyhmästi? Olen vähän kahden vaiheilla, kun toisaalta tekisi mieli varmistella hakemalla myös suomenkieliseen, mutta kun kuitenkin hakisin uudestaan siihen englanninkieliseen, niin nyt on oikeastaan hieman tyhmää hakea siihen suomenkieliseen. Olenkohan selittänyt tämän tarpeeksi vaikeasti? No, minulla on viikko aikaa pähkäillä vielä kai. Tosin jos päätänkin hakea siihen niin nyt pitäisi jo lukea. Jos jollakin on jotain viisasta sanottavaa tähän niin viisaita sanoja otetaan mielellään vastaan :) Kiitos ja kummarrus, nyt viisumipaperien puoleen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)