Mä lupasin sitä toimintakertomusta! Tässä on tosiaan viimepäivät vietetty "lomaillen" Connecticutissa, Old Saybrookissa tarkemmin sanoen. Lomailuahan tää ei niinkään ollut, kun tämä oli oikeastaan hostmumin business trip, eli toinen oli koko ajan töissä.
Tarkoitus oli tosiaan lähtiä maanatai-iltapäivästä, mutta kuten aina niin autohan starttasi vasta puoli yhdeksän maissa kohti etelää. Oltiin hotellilla yhdentoista jälkeen ja lapset pysyi herällä YÖKAHTEEN. Auta armias. Onneksi oli pehmyt sohva, jolla minä punkkasin, koska ei minua houkuttanut nukkua samassa makuuhuoneessa kovalla varasängyllä. Ah, hostmum lähti sitten tiistaiaamuna aikaisin kokouksiin, ja oli tilannut mulle tosiaan huoneeseen aamiaisen, ja lapset nukkui pitkään, joten minä istuin parvekkeella ja nautin höyryävästä kahvista ja katselin laivoja ja jotakuta aamu-uinnilla altaalla. Lapset herättyään söivät aamupalaa ja me suunnaattiin sitten altaalle leikkimään ja sieltä takasin lounaalle ja nukkumaan ja sitten hostmum tuli takaisin, koska oli tullut kipiäksi, joten me lähdettiin pois häiritsemästä toiselle altaalle reiluksi tunniksi, käveltiin satamassa, päivällistä, telkkaria, nukkumaan. Aupparille hetki vapaa-aikaa kun kaikki nukkuu. Ahhh.
Keskiviikkona aamupalaa, telkkaria, siivoilua ja pakkailua, altaalla riehumista, check-out, ajeltiin kattelemassa isoja rantataloja ja tytsi tokaisi vaan, kun näki leikkikentän ja siinä luki, että private, niin "I don´t like this people, they don´t SHARE!!" No, onneksi löydettiin kumminkin sellainen 10 dollarin hintaan jaettava ranta, jossa lueskeltiin hostmumin kanssa lehtiä kun lapset leikki hiekassa, kateltiin kuinka erakkorapu vaihtoi kotinsa toiseen, minä sain hieman punaista väriä vaikka oli SPF 50, hullua tuo aurinko. Haikailin Long Islandia, joka sinisenä viivana näkyi horisontissa. Syötiin jäätelöä. Kookosmehujätski on mun ehdoton uusi suosikki. Saako sitä Suomesta? Huaaah. Sellainen pikalomahkoreissu.
Mulla on ilmeisesti liikaa bussiaikatauluja ja järjestelyjä ja rahoja ja varaamisia ja suunnitteluja noin yleisesti mielessä kun ei tämän kummaisempaa hengentuotetta tule nyt. Lauantaina ois suuntana NYC. Ja 11. heinäkuuta ois skydiving. Toivottavasti. And I´d rather not think about leaving. Meaning I´ll get back to Franny and Zooey now :) And this, ´cause I just can´t get enough of it!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjahylly. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjahylly. Näytä kaikki tekstit
torstaina, kesäkuuta 24
maanantaina, kesäkuuta 14
"Another heart skips a beat"
Ahh. Hienosti hienosti alkaa viikko, kun päivä on muuten mennyt ihan loistavasti ja oon ollut hyvällä tuulella, mutta sitten kun miut vihdoin ja viimein päästetään 9.30 pm töistä niin sitten tulee listaa, että "hei, tän viikon aikana pitäis saada tehtyä tää ja tää ja tää..." Oh fun. Tässä vaiheessa mun ajatuksissa kulkee: "5 viikkoa, 5 viikkoa, 5 viikkoa, VIISI!!" Vaikka kuinka oikiasti rakastankin tätä miun hostperhettä, en vaihtais heitä mistään hinnasta, mutta silti, nyt on MAANANTAI-ilta. Onneksi tänään sai edes nähtyä B:tä puistossa lasten kanssa ja käytä kirjastossa ihan rauhassa vihdoin...!
Ja viikonloppukin meni taas ihan hujauksessa. Launtaina nukuin myöhempään, eli puoli kymmeneen, juttelin S: ja C:n kanssa, jotka ovat nyt siis Ruotsissa ja oli ihana kuulla heidän ääntään ja kuulla, että mitä heille kuuluu tällä hetkellä siellä maailman toisella puolella. Hyvin siinä sen 2 tuntia kulutti! Päivän ohjelmaksi muodostui loppujen lopuksi sitten se, että lähdin suomipoju J:n mukaan Sommerfesteille. Ja mä luulin ihan tosissani, että saksalaiset ois osanna jonkinmoiset festit järjestää, mut ei... Nono, päädyttiin sitten, kun moikkailtiin ensin J:n saksalaiskavereita, sen jälkeen siis istumaan sadetta sellaiseen kivaan kahvilaan ja lukemaan sanomalehtiä, plus sen jälkeen väittelemään että miten korkkareilla kävellään. Ei vaan löydetty J:lle tarpeeks isoja kenkiä, niin ei herra voinu ite todeta että aikalailla normaalisti niillä mennään. Siitä palattiin hetkeksi vielä kuuntelemaan saksalaisa kansanlauluja, melkein lähdetiin humpallekin, mutta sitten aateltiin, että antaa muitten näyttää miten osaa eikä mennä sössimään. Illan päätteksi suunnattiin vielä syömään kahden saksalaistytön kanssa ja väsyneinä nauramaan toisillemme ja tarjoilija liittyi myös touhuun mukaan, eikä saksalaistytöt aina ihan ymmärtäny. Se on suomalainen hulluus se.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähtiä salille heti aamusta ja kirjastoon ja postiin ja kauppaan, mutta se vähän jäi, kun R Suomessa sattui koneelle samaan aikaan ja kun ei olla skypetelty usiampaan kuukauteen, niin 3 tuntia hujahti maailmaa parantaessa, ihana oli ja maailma oli kuulkaas heti parempi! :) Sen jälkeen neuvottiin iPodin käyttöä pikkusiskolle, käytiin asuntoneuvotteluja äitin kanssa ja juhlittiin pikkuveljen "lottovoittoa" (hei 21,20 € on iso raha 9-vuotiaalle!) jajaja niin, sitten suihkuun ja maailmalle elikkäs Bostoniin tapaamaan K:ta ja tän perheen uutta aupparia R:ää, joten sinne siis, ihastelin hetken finaalimeininkejä (GO CELTICS!!) ja mietin että miksei mulla oo lippua sinne. Ai niin siksi että halvimmat liput on $350 per tiketti. Mutta tytöt tulikin aika nopiasti sen jälkeen ja lähdettiin kirjaimellisesti kävelemään läpi Bostonin!
Kuvasaldo:
I know, voisin opetella pitämään käden vakaana kuvatessa! Harjoitellaan jjjuu :) Mutta oli hirmuisen kiva viikonloppu kyllä, suomalaismeiningeillä mentiin pitkälti ja nyt mä painun vihdoin ja viimein lukemaan Dan Rhodesin Anthropology-novellikokoelmaa, joka on tuo oranssi kirja tuolla, semmoinen, jossa on vaaleanpunaisia pilkkuja! Hihi, palaillaan!
Ja viikonloppukin meni taas ihan hujauksessa. Launtaina nukuin myöhempään, eli puoli kymmeneen, juttelin S: ja C:n kanssa, jotka ovat nyt siis Ruotsissa ja oli ihana kuulla heidän ääntään ja kuulla, että mitä heille kuuluu tällä hetkellä siellä maailman toisella puolella. Hyvin siinä sen 2 tuntia kulutti! Päivän ohjelmaksi muodostui loppujen lopuksi sitten se, että lähdin suomipoju J:n mukaan Sommerfesteille. Ja mä luulin ihan tosissani, että saksalaiset ois osanna jonkinmoiset festit järjestää, mut ei... Nono, päädyttiin sitten, kun moikkailtiin ensin J:n saksalaiskavereita, sen jälkeen siis istumaan sadetta sellaiseen kivaan kahvilaan ja lukemaan sanomalehtiä, plus sen jälkeen väittelemään että miten korkkareilla kävellään. Ei vaan löydetty J:lle tarpeeks isoja kenkiä, niin ei herra voinu ite todeta että aikalailla normaalisti niillä mennään. Siitä palattiin hetkeksi vielä kuuntelemaan saksalaisa kansanlauluja, melkein lähdetiin humpallekin, mutta sitten aateltiin, että antaa muitten näyttää miten osaa eikä mennä sössimään. Illan päätteksi suunnattiin vielä syömään kahden saksalaistytön kanssa ja väsyneinä nauramaan toisillemme ja tarjoilija liittyi myös touhuun mukaan, eikä saksalaistytöt aina ihan ymmärtäny. Se on suomalainen hulluus se.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähtiä salille heti aamusta ja kirjastoon ja postiin ja kauppaan, mutta se vähän jäi, kun R Suomessa sattui koneelle samaan aikaan ja kun ei olla skypetelty usiampaan kuukauteen, niin 3 tuntia hujahti maailmaa parantaessa, ihana oli ja maailma oli kuulkaas heti parempi! :) Sen jälkeen neuvottiin iPodin käyttöä pikkusiskolle, käytiin asuntoneuvotteluja äitin kanssa ja juhlittiin pikkuveljen "lottovoittoa" (hei 21,20 € on iso raha 9-vuotiaalle!) jajaja niin, sitten suihkuun ja maailmalle elikkäs Bostoniin tapaamaan K:ta ja tän perheen uutta aupparia R:ää, joten sinne siis, ihastelin hetken finaalimeininkejä (GO CELTICS!!) ja mietin että miksei mulla oo lippua sinne. Ai niin siksi että halvimmat liput on $350 per tiketti. Mutta tytöt tulikin aika nopiasti sen jälkeen ja lähdettiin kirjaimellisesti kävelemään läpi Bostonin!
Kuvasaldo:
I know, voisin opetella pitämään käden vakaana kuvatessa! Harjoitellaan jjjuu :) Mutta oli hirmuisen kiva viikonloppu kyllä, suomalaismeiningeillä mentiin pitkälti ja nyt mä painun vihdoin ja viimein lukemaan Dan Rhodesin Anthropology-novellikokoelmaa, joka on tuo oranssi kirja tuolla, semmoinen, jossa on vaaleanpunaisia pilkkuja! Hihi, palaillaan!
sunnuntaina, toukokuuta 9
"Hey remember that other time when I would only read the backs of cereal boxes"
Hyvää huomenta. Eiku iltapäivää. Tai iltaa. Eikös se oo niin että vkoloppuna on ihan turha nukkua? Näin on.
Ensinnäkin, hyvää äitienpäivää kaikille äideille! (Ja erityisesti mun omalle rakkaalla äidille, joka on muuten the best ♥) Ja kerrottakoon, että näin tähän 20. äitienpäivään mennessä oon oppinu ehkäpä elämäni täkeimmän läksyn: Kuuntele (ja usko) äitiäsi.
Toisekseen. TITTIDITTITIII! ONE hundred days before my flight takes off back to Finland. Niin anteeksi, mihinkäs tää aika nyt menikään? Ja sitten vielä kun pitäis muka yrittää tehdä jotakin, kun siis 10 viikonloppua ennen 13. kuukautta jäljellä, väliin pitäisi tunkea ensin lasten synttärit, vkoloppu NYCissä, Six Flags, skydiving, Cape Cod, Miami, Cambridge picnic, uhmm ja siinä on jo seittemän. Kai mä voisin hengähtääkin jossain välissä, ai niin ja pakata...? No mitä turhia. Mihinkäs tää aika oikiasti katoaa? Näyttää siltä, että 13. kuukaudelle jäis sitten vähän lisää NYCiä, Washington D.C. (en nimittäin tasan kehtaa tulla takas Suomeen ilman että mulla on kuva itestäni ja Valkoisesta Talosta...), New Orleans and sunny California! ♥
Kolmannekseen nyt oon ihan ajoissa ja päivitän tän viikonlopun het! Kuten ton aamupalapäivityksen jälkeen kävi, niin ihan jouduin sinne suihkuun ajoissa, järjestelin asioita S:n kanssa, sitten H soitti ja koska ei ikuisuuteen oltu juteltu, niin tää lähti mun kanssa tyhjentämään astianpesukonetta ja tiskaamaan ja pakkaamaan! Sitten huristelin sateiseen Andoveriin ja menin suorittamaan luultavasti toukokuun viimeistä shoppailua, eli hankkimaan itelleni sen synttärilahjan, jonka sain siis minun hostmumilta. Ja Andoverin thrift store on ehdottomasti minun lemppari, sieltä löytyy aarteita!
Kuten tälläkin kertaa, löysin 2 ihanaa huivia, hempeän vaaleanpunaiset helmet ja pikkusimpukkakaulakorun plus aivan upean laukun, joka on muuten Brighton ja hädintuskin käytetty! Love it.
Sitten S:n luo ja S:ltä noukkimaan B ja suunnaksi Boston! Minun ja B:n viime viikonlopun Silver Bay -naapurit päätti käydä katsastamassa, että josko Boston ois tällä kertaa vähemmän sateisempi, plus suomikaverit K ja J tuli moikkaamaan kas! No kaikkihan sujui hyvin.. exitille 27 asti. Sitten oli traffic jam. Jaa että näin.
Semmoisen reilun tunnin jumittamisen ja niin huonojen juttujen jälkeen oltiinkin sitten eksyksissä. Tai no ei oltu eksyksissä, vaan se katu mille meidän piti kääntyä niin oli yksisuuntainen eikä siis voitu kääntyä sille. No mentiin vähän muita teitä, hence extra 30 minutes late. Sitten parkkipaikka. Onneksi oli 3 tyttöä, yks ratissa, yks takana, yks eessä ja perfect parking! Kamat hostelliin ja puhelua, että HEI nyt me tullaan kohti Fenwayta, aikamme etsittiin ja löydettiin ja päätettiin suunnata kohti Harvardia, jolloin WHUM. No se tuli se sade. Värjötettiin sellaisen lasikatoksen alla kunnes se alkoi... kyllä vain, VUOTAA. Päädyttiin loppujen lopuksi Uburgeriin syömään ja kuivattelemaan ja juttelemaan ja käveltiin takasin hostellille, että pojjaat vois laittaa lisää rahaa parkkimittariin. Siinä seisoskeltua tuli sanottua heipat K:lle ja J:lle ja me painuttiin hostellihuoneeseen oottelemaan, niin mitä? En tiä, iltaa kai? No pelikorttien ja red cuppien kanssa vietettiin aikaa ja oli muuten kivaa! (Ja tuntui kovin alaikäiseltä dormissa pelata juomapelejä ja hihitellä yhteen ääneen lattialla.. oh my)
Sitten oltiin sitä mieltä, että nyt riitti tämä sisällä kyhöttäminen ja suunnattiin käppäilemään Bostonin yöhön. Funny pictures, deep talks and some romance. And not that much of a sleep. And checking the parking meter at 6 am.
Ja sitten olikin jo sunnuntaiaamu klo 9. Soittelin äitille skypen kautta ja toivottelin hyvää äitienpäivää, join 3 kuppia kahvia ja söin 2 bagelia plus omenan ja kamppeet poikke (arvatkaa unohinko sinne kenkäni.. hehee, löytyvät sitten roskiksesta, jesh!) ja tällä kertaa kohti Cambridgea. Päätettiin kävellä Newbury St.:n läpi, koska se on pretty! Ja sitten Harvard, kun mulle ja S:lle tulikin jo melkoinen ikävä kun viimeks 2 viikkoa sitten oltiin oltu siellä (Ben&Jerry´sin Chocolate Peanut Butter Swirl Milkshake for lunch, mmmm...), plus takaisin Back Bayhin kävellen, kun oli aikaa ja tuumattiin S:n kanssa että eeei sinne ny kauaa oo! Hihi.
Ja sitten oli aika lähteä kotiin. Oli aika haikeaa. Sitten hihitti. Sittenpä juurikin tajuttiin että nii, apua, kohta meidän pitää sanoa että goodbye for now. And it will be longer than a wekk before we´ll see eachother again. But if I need to get a good side from this, I´ll have a free place to stay in Stockholm and probably Sydney, so the world is calling :) Ettekä arvaa miten mun tulee ikävä näitä tyttöjä ♥ (ja poikia tietty kas!) Mutta niin, arvatkaa muuten mitä B mulle antoi synttärilahjaksi, hihiii, omistan nätin kirjan ny!!
(I know it´s upside down) Thanks B ♥ And just to let you guys now again, I really love this stuff now. The life here. And there. And everywhere.
Ensinnäkin, hyvää äitienpäivää kaikille äideille! (Ja erityisesti mun omalle rakkaalla äidille, joka on muuten the best ♥) Ja kerrottakoon, että näin tähän 20. äitienpäivään mennessä oon oppinu ehkäpä elämäni täkeimmän läksyn: Kuuntele (ja usko) äitiäsi.
Toisekseen. TITTIDITTITIII! ONE hundred days before my flight takes off back to Finland. Niin anteeksi, mihinkäs tää aika nyt menikään? Ja sitten vielä kun pitäis muka yrittää tehdä jotakin, kun siis 10 viikonloppua ennen 13. kuukautta jäljellä, väliin pitäisi tunkea ensin lasten synttärit, vkoloppu NYCissä, Six Flags, skydiving, Cape Cod, Miami, Cambridge picnic, uhmm ja siinä on jo seittemän. Kai mä voisin hengähtääkin jossain välissä, ai niin ja pakata...? No mitä turhia. Mihinkäs tää aika oikiasti katoaa? Näyttää siltä, että 13. kuukaudelle jäis sitten vähän lisää NYCiä, Washington D.C. (en nimittäin tasan kehtaa tulla takas Suomeen ilman että mulla on kuva itestäni ja Valkoisesta Talosta...), New Orleans and sunny California! ♥
Kolmannekseen nyt oon ihan ajoissa ja päivitän tän viikonlopun het! Kuten ton aamupalapäivityksen jälkeen kävi, niin ihan jouduin sinne suihkuun ajoissa, järjestelin asioita S:n kanssa, sitten H soitti ja koska ei ikuisuuteen oltu juteltu, niin tää lähti mun kanssa tyhjentämään astianpesukonetta ja tiskaamaan ja pakkaamaan! Sitten huristelin sateiseen Andoveriin ja menin suorittamaan luultavasti toukokuun viimeistä shoppailua, eli hankkimaan itelleni sen synttärilahjan, jonka sain siis minun hostmumilta. Ja Andoverin thrift store on ehdottomasti minun lemppari, sieltä löytyy aarteita!
Kuten tälläkin kertaa, löysin 2 ihanaa huivia, hempeän vaaleanpunaiset helmet ja pikkusimpukkakaulakorun plus aivan upean laukun, joka on muuten Brighton ja hädintuskin käytetty! Love it.
Sitten S:n luo ja S:ltä noukkimaan B ja suunnaksi Boston! Minun ja B:n viime viikonlopun Silver Bay -naapurit päätti käydä katsastamassa, että josko Boston ois tällä kertaa vähemmän sateisempi, plus suomikaverit K ja J tuli moikkaamaan kas! No kaikkihan sujui hyvin.. exitille 27 asti. Sitten oli traffic jam. Jaa että näin.
Semmoisen reilun tunnin jumittamisen ja niin huonojen juttujen jälkeen oltiinkin sitten eksyksissä. Tai no ei oltu eksyksissä, vaan se katu mille meidän piti kääntyä niin oli yksisuuntainen eikä siis voitu kääntyä sille. No mentiin vähän muita teitä, hence extra 30 minutes late. Sitten parkkipaikka. Onneksi oli 3 tyttöä, yks ratissa, yks takana, yks eessä ja perfect parking! Kamat hostelliin ja puhelua, että HEI nyt me tullaan kohti Fenwayta, aikamme etsittiin ja löydettiin ja päätettiin suunnata kohti Harvardia, jolloin WHUM. No se tuli se sade. Värjötettiin sellaisen lasikatoksen alla kunnes se alkoi... kyllä vain, VUOTAA. Päädyttiin loppujen lopuksi Uburgeriin syömään ja kuivattelemaan ja juttelemaan ja käveltiin takasin hostellille, että pojjaat vois laittaa lisää rahaa parkkimittariin. Siinä seisoskeltua tuli sanottua heipat K:lle ja J:lle ja me painuttiin hostellihuoneeseen oottelemaan, niin mitä? En tiä, iltaa kai? No pelikorttien ja red cuppien kanssa vietettiin aikaa ja oli muuten kivaa! (Ja tuntui kovin alaikäiseltä dormissa pelata juomapelejä ja hihitellä yhteen ääneen lattialla.. oh my)
Sitten oltiin sitä mieltä, että nyt riitti tämä sisällä kyhöttäminen ja suunnattiin käppäilemään Bostonin yöhön. Funny pictures, deep talks and some romance. And not that much of a sleep. And checking the parking meter at 6 am.
Ja sitten olikin jo sunnuntaiaamu klo 9. Soittelin äitille skypen kautta ja toivottelin hyvää äitienpäivää, join 3 kuppia kahvia ja söin 2 bagelia plus omenan ja kamppeet poikke (arvatkaa unohinko sinne kenkäni.. hehee, löytyvät sitten roskiksesta, jesh!) ja tällä kertaa kohti Cambridgea. Päätettiin kävellä Newbury St.:n läpi, koska se on pretty! Ja sitten Harvard, kun mulle ja S:lle tulikin jo melkoinen ikävä kun viimeks 2 viikkoa sitten oltiin oltu siellä (Ben&Jerry´sin Chocolate Peanut Butter Swirl Milkshake for lunch, mmmm...), plus takaisin Back Bayhin kävellen, kun oli aikaa ja tuumattiin S:n kanssa että eeei sinne ny kauaa oo! Hihi.
Ja sitten oli aika lähteä kotiin. Oli aika haikeaa. Sitten hihitti. Sittenpä juurikin tajuttiin että nii, apua, kohta meidän pitää sanoa että goodbye for now. And it will be longer than a wekk before we´ll see eachother again. But if I need to get a good side from this, I´ll have a free place to stay in Stockholm and probably Sydney, so the world is calling :) Ettekä arvaa miten mun tulee ikävä näitä tyttöjä ♥ (ja poikia tietty kas!) Mutta niin, arvatkaa muuten mitä B mulle antoi synttärilahjaksi, hihiii, omistan nätin kirjan ny!!
(I know it´s upside down) Thanks B ♥ And just to let you guys now again, I really love this stuff now. The life here. And there. And everywhere.
lauantaina, toukokuuta 8
"This was never the way I planned"
Pikainen aamupalapäivitys. Viime viikko oli aika kiireistä sekä tunteellisesti ailahtelevaa. Muun muassa mun synttäripäivänä lapset keksi viettää kamalimman päivänsä ikinä. Minen oo koskaan täällä oloni aikana nähny niitä niin ilkeinä ja huonostikäyttäytyvinä. Thanks kids. Illalla pakenin näkemään S:ää Andoverin Starbucksiin kovinkin juhlallisesti, ja sain ihanalta "The Carrie Diaries":in lahjaksi! Jonka muuten sain loppuun eilen. En nyt sanoisi, että se kirja on mikään mestariteos, mutta ehdottomasti luettavissa! Ja varsinkin kun päähenkilönä on Carrie, niin on jännä nähdä minkälainen Carrie oli ennen the Sex and the City:a. Ja koska mulla meni se 3 iltaa tuon lukemiseen niin jooo, se oli hyvä. Tiistaina juhlittiin hostpojan synttäreitä pienimuotoisesti illallisella, ja voi hemmetti, mun täytyy sanoa, että tossa sympatiassa on reenattavaa tytsillä, sillä toiselle oli ehkä maailman vaikein päivä tuo veljen synttäripäivä (Starbucksin Breakfast Blend on muuten NAM), voi herranen aika. Torstai ja perjantai oli lähinnä piiiiitkiä päiviä ja mua on väsyttänyt ja ärsyttänyt aikalailla tuo to/pe, onneksi sain jutella pitkästä aikaa A:n kanssa Suomessa,you saved my days ♥, mutta noh, nyt on viikonloppu!
Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)
Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.
"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."
Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)
Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)
Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.
"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."
Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)
tiistaina, huhtikuuta 27
"We dined on oysters and champagne"
Hooh, 13 tunnin ja 20 minuutin työpäivä. Vihdoin takana. En sano tätä sillä, että mua ois se haitannu, vaan alkoi pikkaisen väsyttämään jo kun yhteen putkeen olet lasten kanssa tuon verran.. Mutta tänään olikin hieman spesiaalimpi päivä. Kaikki ois ollut suhkot ok, jos olisi ollut ihan normaali hostmumin matkustuspäivä, mutta tänäänpä oli sitten vielä pojan field trip Children´s Museumiin, jossa kipiästi kaipailtiin ekstrachaperonea, ja samalla hostmum oli sitä mieltä että tuo poika on aikamoinen haaveilija, että on ehkä parempi, että lähtisin mukaan. No, en laita vastaan kun tarjotaan ilmaista kyytiä ja lippua museoon, jonka käyminen onkin listalla keikkunut aikalailla! Ja enminätiä mikä mussa on vikana kun nautin matkasta, jolla mukana oli 18 ipanaa ikäjakaumalla 3-5, siis tässä P1-ryhmässä. Mutta mulla oli toi oma hoidokkini ja sitten semmoinen tosi mukava ja puhelias 4-vuotias tyttö vahdattavana niin meillä oli kivaa kun kateltiin vaikka mitä ja voinen julistaa, että on kuulkaas tähän mennessä maailman paras museo tullu käytyä! :)
Ja sitten loppupäivä. Se on... mennyt! Ensinnäkin sain elämäni ensimmäistä kertaa pullopostia! (Tosin mua vähän epäilyttää, että se pullo on saanut jostakin avustusta kun meidän postilaatikko eijjole meressä, mutta oikein asiallista kumminkin näin tuhkapilvien aikakautena laittaa pullopostina, tulee ehkäpä varmemmin ja nopeammin perille)Sitten pyykättiin (minä pyykkäsin), tiskattiin (minä tiskasin), leikittiin (lapset leikki), tehtiin ruokaa (minä tein), syötiin (kaikki syötiin), katottiin telkkaria (kaikki katottiin) ja mentiin nukkumaan (eka lapset, sitten minä, ihan kohta, promise!). Semmoinen kiva päivä. Vaikka olikin pitkä. Mutta mullon jotenkin uutta intoa tähän aupparointiin taas noin niin kuin yleisesti. Maanantaikin oli tosi kiva, vaikka lapset oli kummatki väsyneitä kun oli eka kokonainen koulupäivä loman jälkeen, pojan kanssa riideltiin taas erinäisistä asioista, joissa hänen äitinsä antaa periksi varsinkin lomalla ja nyt se oli taas maailman suurin ja surullisin asia(poika selvisi päivästä hymyssä sain kuitenkin, muutaman itkupotkun kanssa, mutta tietää etten anna periksi, haa) ja hostmum työskenteli kotoa, mutta silti, en tiedä oli kiva päivä. Ja olin niin hyvällä tuulella, että juoksin perheen asioita vielä töiden jälkeen, kävin teetättämässä ekstra-avaimet ja ostamassa paperikuppeja ja -pusseja. Ja oli kuulkaas hyvä että kävinkin! KOSKA ETTE ARVAA MITÄ LÖYSIN!!! Mulla on ollu säästäminen päällä kun stressaan ton rahan kanssa, mutta eksyin sitten maanantai-iltana Bordersiin ostamaan lapsille synttärilahjat (molemmilla toukokuun alussa, oi hitto, kohta on TOUKOKUU!!) ja kun juoksin kassalle sulkemisaikaan niin sitten siinä oli vieressä ale-hyllyllä...:
Ja näin napsahti ihan itelleni tarkoitettu eka dvd-ostos koko vuoden aikana! Kaiken lisäksi hintaa oli hurjat $4.99, ja mullei ole aavistustakaan miksi, mutta Bonanza on yksinkertaisesti loistava tv-sarja. Joskus "nuorempana" alakouluikäisenä kun tulin koulusta kotiin yksin ja ketään ei ollu kotona niin sopivasti ehdin aina Bonanzan alkuun ja nykyäänkin sen sarjan alkumusiikki vain on nerokas, tai siis olen edelleen sitä mieltä, Bonanzahan eijjole enää olemassa, tai siis sitä ei tuoteta. Mutta nyt mulla on 34 jaksoa Bonanzaa (plus 3 Wagon Trainia [??]) eli I´m covered muutamaksi vuodeksi.
(Ai niin, jos joku ei kommenttiboksikeskustelua seurannut, niin tiedoksenne, että sunnuntai-illla, tai no, yöllä, menin ja ostin semmoisen ticketing joka takaa SKYDIVINGIN!! Tittidii, yes mum, I´ll be careful when I jump off from the aeroplane!)
Nyt mä fiilistelen tota Bonanzan alkuteemaa vielä hetken ja meen sitten lukemaan ja nukkumaan, good night!PLUS piti viittamani tuohon otsikkoon, että mun hostlapset kun on tuota.. kröhömm.. hieman nirsompia, niin taisteluvoitto aupparille, molemmat ipanat söi useamman lusikallisen perunamuussia!!
Ja sitten loppupäivä. Se on... mennyt! Ensinnäkin sain elämäni ensimmäistä kertaa pullopostia! (Tosin mua vähän epäilyttää, että se pullo on saanut jostakin avustusta kun meidän postilaatikko eijjole meressä, mutta oikein asiallista kumminkin näin tuhkapilvien aikakautena laittaa pullopostina, tulee ehkäpä varmemmin ja nopeammin perille)Sitten pyykättiin (minä pyykkäsin), tiskattiin (minä tiskasin), leikittiin (lapset leikki), tehtiin ruokaa (minä tein), syötiin (kaikki syötiin), katottiin telkkaria (kaikki katottiin) ja mentiin nukkumaan (eka lapset, sitten minä, ihan kohta, promise!). Semmoinen kiva päivä. Vaikka olikin pitkä. Mutta mullon jotenkin uutta intoa tähän aupparointiin taas noin niin kuin yleisesti. Maanantaikin oli tosi kiva, vaikka lapset oli kummatki väsyneitä kun oli eka kokonainen koulupäivä loman jälkeen, pojan kanssa riideltiin taas erinäisistä asioista, joissa hänen äitinsä antaa periksi varsinkin lomalla ja nyt se oli taas maailman suurin ja surullisin asia(poika selvisi päivästä hymyssä sain kuitenkin, muutaman itkupotkun kanssa, mutta tietää etten anna periksi, haa) ja hostmum työskenteli kotoa, mutta silti, en tiedä oli kiva päivä. Ja olin niin hyvällä tuulella, että juoksin perheen asioita vielä töiden jälkeen, kävin teetättämässä ekstra-avaimet ja ostamassa paperikuppeja ja -pusseja. Ja oli kuulkaas hyvä että kävinkin! KOSKA ETTE ARVAA MITÄ LÖYSIN!!! Mulla on ollu säästäminen päällä kun stressaan ton rahan kanssa, mutta eksyin sitten maanantai-iltana Bordersiin ostamaan lapsille synttärilahjat (molemmilla toukokuun alussa, oi hitto, kohta on TOUKOKUU!!) ja kun juoksin kassalle sulkemisaikaan niin sitten siinä oli vieressä ale-hyllyllä...:
Ja näin napsahti ihan itelleni tarkoitettu eka dvd-ostos koko vuoden aikana! Kaiken lisäksi hintaa oli hurjat $4.99, ja mullei ole aavistustakaan miksi, mutta Bonanza on yksinkertaisesti loistava tv-sarja. Joskus "nuorempana" alakouluikäisenä kun tulin koulusta kotiin yksin ja ketään ei ollu kotona niin sopivasti ehdin aina Bonanzan alkuun ja nykyäänkin sen sarjan alkumusiikki vain on nerokas, tai siis olen edelleen sitä mieltä, Bonanzahan eijjole enää olemassa, tai siis sitä ei tuoteta. Mutta nyt mulla on 34 jaksoa Bonanzaa (plus 3 Wagon Trainia [??]) eli I´m covered muutamaksi vuodeksi.
(Ai niin, jos joku ei kommenttiboksikeskustelua seurannut, niin tiedoksenne, että sunnuntai-illla, tai no, yöllä, menin ja ostin semmoisen ticketing joka takaa SKYDIVINGIN!! Tittidii, yes mum, I´ll be careful when I jump off from the aeroplane!)
Nyt mä fiilistelen tota Bonanzan alkuteemaa vielä hetken ja meen sitten lukemaan ja nukkumaan, good night!PLUS piti viittamani tuohon otsikkoon, että mun hostlapset kun on tuota.. kröhömm.. hieman nirsompia, niin taisteluvoitto aupparille, molemmat ipanat söi useamman lusikallisen perunamuussia!!
lauantaina, maaliskuuta 6
"I remember when I lost my mind"
Back in business. Tai no melkein, istutaan S:n kanssa Starbucksissa ja kommunikoidaan mesen välityksellä. Joo, ihan kivoja on lauantai-iltapäivät. Voisin varmaan päivitelläkin vai mitä luulette? Oon niin ahkerasti kirjoittanu viime viikon aikana! No mutta niin, meni pikkasen kiireiseksi, kun joka ilta on mennyt porukoiden kanssa vähintään iltakahdeksaan ja sen jälkeen on kyllä ollut läksyt etusijalla.
Ensimmäisenä kerrottakoon, että kävin eilen katsomassa Alice in the Wonderland ja ah, ihana. I know, eihän se nyt ollut juonellisesti mitenkään yllättävä ja hämmästyttävä ja muuta, mutta hei, sehän perustuikin Lewis Carrollin satuun. Joten mitä odottaa? Huikeita värejä ja maailmaa, jota ei ennen ole nähnyt, sekä aikamoisen mukavanoloisia ja vakuuttavia näyttelijäsuorituksia! Ensinnäkin Johnny Deppin jo aikoja sitten kuulutettu näyttelijäsuoritus Mad Hatterin roolissa. Nerokasta. Ja kuka olisi oikeasti parempi ohjaaja kyseiselle sadulle kuin Tim Burton? Juu ei niin kukaan. Muuta mieltä saa toki olla, mutta pah, koko idealle ja mielikuvalle ja kaikelle sille visiolle mikä MINULLA on Alicen maailmasta, niin tämä oli melkeinpä täydellistä. Minä ainakin nautin siitä, ja niin nautti muutkin tytöt, B, 3 S:ää, T ja C, mut sitten tää uusi suomipoika-auppari J oli vähän sitä mieltä ettei ollu oikein men´s movie. Noo, itepähän lähti :D Mutta niin, siis minähän en oo pitkään aikaan lukenu kyseistä Satua, joten en nyt tiedä, mutta siis elokuvasta nautin todella paljon, vaikka niin, eihän se kumminkaan ihan ollut mikään lasten versio, hyvä niin! Minä tykkäsin. Harmi vain, että IMAX 3D oli myyty loppuun, mutta noin niin kuin tavankin versiona oli kyllä AWESOME :)
Omom, kerroinko mä teille minun viime viikonlopusta? En vissii. No, sehän oli niin huikean jännittävä, että lauantaina S:n kanssa fiksuiltiin (kovasti ainakin yritettiin!) ja sitten istuttiin koko ilta Starbucksissa. Ja kun sanon että koko ilta, niin tarkoitan kans että koko ilta, sillä tultiin istumaan tähän siinä kolmen jälkeen ja lähdettiin öö kahdeksan aikaan UO:n kautta kotiin, sopivasti kattomaan PRONSSIPELIÄ! Voin nyt oikein ylpeänä sanoa, että käännytin ruotsalaisen suomalaiseksi, eijjoo moni niin tehny! (No kahdeksi tunniksi, mutta kumminkii) ja oikein hyvästä syystä, kun tulihan sitä pronssia! Sen verran täytyy kumminkin sanoa, että kun Slovakia iski 3. maalin niin minun kommenttini oli: "Ore-cake. Here. Now" Ah, ihana päätös lauantaille, joka meni ensin kovin kouluisesti, sitten jutustellessa A:n kanssa kaikesta, muun muassa siitä mitä on rakkaus, mitä on pakko tehdä. Oli kiva. Kiitos :) Jajaja niin, nukkumaan.
Voisin muuten mennä nukkumaan vaikka heti nyt, sillä olen superväsynyt, kun AITW:n jälkeen opiskeluilta muuttui Wiin peluuillaksi S:n ja J:n osalta ja minä luin ainakin sen 2 sivua sitä kirjaa mitä piti lukea. Ja olin silti äänessä tunnilla tänään. Of course. Mutta niin, illasta, noin kaks viikkoa sitten tuli tohon lähelle uus suomalaisauppari. Ohhoh unohduin johonkin.. Niin siis tähän J:hin tutustuin sähköpostitse, kun minun entinen LCC laittoi osoitteen, että hei, lissää suomalaisia! Ja voi kuulkaa, kuinka suomalisuus on rasittavaa :DD We must be the most annoying people in the world I think. Love it!
JJJUUU. Vähänkö ei nuo 4 tunnin yöunet oo minun juttu. Voisin tehdä jotain kehittävää kun ei jaksa luovuus näin kirjoittamisen alailla kukoistaa. Nyt. Ja ärsyttää, kun en löydä kohtuuhintaista ekologista messenger bagia, kertokaa joku mulle jos löytyypi!! Thank you very much and good night, from the reader of Alice Walker, whose poem ends this post. Think about it.
Ensimmäisenä kerrottakoon, että kävin eilen katsomassa Alice in the Wonderland ja ah, ihana. I know, eihän se nyt ollut juonellisesti mitenkään yllättävä ja hämmästyttävä ja muuta, mutta hei, sehän perustuikin Lewis Carrollin satuun. Joten mitä odottaa? Huikeita värejä ja maailmaa, jota ei ennen ole nähnyt, sekä aikamoisen mukavanoloisia ja vakuuttavia näyttelijäsuorituksia! Ensinnäkin Johnny Deppin jo aikoja sitten kuulutettu näyttelijäsuoritus Mad Hatterin roolissa. Nerokasta. Ja kuka olisi oikeasti parempi ohjaaja kyseiselle sadulle kuin Tim Burton? Juu ei niin kukaan. Muuta mieltä saa toki olla, mutta pah, koko idealle ja mielikuvalle ja kaikelle sille visiolle mikä MINULLA on Alicen maailmasta, niin tämä oli melkeinpä täydellistä. Minä ainakin nautin siitä, ja niin nautti muutkin tytöt, B, 3 S:ää, T ja C, mut sitten tää uusi suomipoika-auppari J oli vähän sitä mieltä ettei ollu oikein men´s movie. Noo, itepähän lähti :D Mutta niin, siis minähän en oo pitkään aikaan lukenu kyseistä Satua, joten en nyt tiedä, mutta siis elokuvasta nautin todella paljon, vaikka niin, eihän se kumminkaan ihan ollut mikään lasten versio, hyvä niin! Minä tykkäsin. Harmi vain, että IMAX 3D oli myyty loppuun, mutta noin niin kuin tavankin versiona oli kyllä AWESOME :)
Omom, kerroinko mä teille minun viime viikonlopusta? En vissii. No, sehän oli niin huikean jännittävä, että lauantaina S:n kanssa fiksuiltiin (kovasti ainakin yritettiin!) ja sitten istuttiin koko ilta Starbucksissa. Ja kun sanon että koko ilta, niin tarkoitan kans että koko ilta, sillä tultiin istumaan tähän siinä kolmen jälkeen ja lähdettiin öö kahdeksan aikaan UO:n kautta kotiin, sopivasti kattomaan PRONSSIPELIÄ! Voin nyt oikein ylpeänä sanoa, että käännytin ruotsalaisen suomalaiseksi, eijjoo moni niin tehny! (No kahdeksi tunniksi, mutta kumminkii) ja oikein hyvästä syystä, kun tulihan sitä pronssia! Sen verran täytyy kumminkin sanoa, että kun Slovakia iski 3. maalin niin minun kommenttini oli: "Ore-cake. Here. Now" Ah, ihana päätös lauantaille, joka meni ensin kovin kouluisesti, sitten jutustellessa A:n kanssa kaikesta, muun muassa siitä mitä on rakkaus, mitä on pakko tehdä. Oli kiva. Kiitos :) Jajaja niin, nukkumaan.
Voisin muuten mennä nukkumaan vaikka heti nyt, sillä olen superväsynyt, kun AITW:n jälkeen opiskeluilta muuttui Wiin peluuillaksi S:n ja J:n osalta ja minä luin ainakin sen 2 sivua sitä kirjaa mitä piti lukea. Ja olin silti äänessä tunnilla tänään. Of course. Mutta niin, illasta, noin kaks viikkoa sitten tuli tohon lähelle uus suomalaisauppari. Ohhoh unohduin johonkin.. Niin siis tähän J:hin tutustuin sähköpostitse, kun minun entinen LCC laittoi osoitteen, että hei, lissää suomalaisia! Ja voi kuulkaa, kuinka suomalisuus on rasittavaa :DD We must be the most annoying people in the world I think. Love it!
JJJUUU. Vähänkö ei nuo 4 tunnin yöunet oo minun juttu. Voisin tehdä jotain kehittävää kun ei jaksa luovuus näin kirjoittamisen alailla kukoistaa. Nyt. Ja ärsyttää, kun en löydä kohtuuhintaista ekologista messenger bagia, kertokaa joku mulle jos löytyypi!! Thank you very much and good night, from the reader of Alice Walker, whose poem ends this post. Think about it.
They were women thenMy mama's generation
Husky of voice - Stout of
Step
With fists as well as
Hands
How they battered down
Doors
And ironed
Starched white
Shirts
How they led
Armies
Headragged Generals
Across mined
Fields
Booby-trapped
Kitchens
To discover books
Desks
A place for us
How they knew what we
Must know
Without knowing a page
Of it
Themselves"
Mullon tänään toisen S:n goodbye dinner. Too much, too soon. I guess.
torstaina, helmikuuta 4
"Heeey, heeeey, heeeey!"
Mullon joku käsittämätön kirjoitusvimma, ilmeisesti koska en jaksa tehdä mitään muuta ja sitten kun aloitan kirjoittelemaan niin sitten unohdan että mistäs mun pitikään kirjoittaa ja sitten tästä tulee varmaan jälleen semmoista silliä että!
Mutta nyt kun tietenkään kun ei ole kameraa niin iskee semmoinen käsittämätön kuvausinto kaikesta niin voisin tarjota teille mun tän hetkisiä lempiasioita käsittämättömän laadukkaalla webcamlaadulla! (No kerranki jää se paasaus..)
JA nyt kun otin nuo kuvat niin huomasin että varsinkin tämmöiselle laatuvalaistuksella kuvat on niin rakeisia ja epävalaistuja että SATTUU!! Mutta antakaa anteeksi, ajatushan se on tärkein, ainakin siihen astin kun saan rakkaan Nikonini takaisin ♥
ASIAAN.
Niinhän siinä kävi, että ainoa asia jota toivoin jouluksi, niin vei voiton sitten muista joululahjoista! Tää on mun metrokartta ja työtuntikirja ja päiväkirja ja osoitekirja kaikki samassa, sekä joka viikolle on semmoisia kovin filosofia lauseita, love it ♥ (Tän viikon kuuluu: "I don´t even know the key to success, but the key to failure is to try to please everyone" -Bill Cosby) Ai niin, on se kalenteri kanssa.
Tähän hajuveteen olen yksinkertaisesti är aa koo aa äs tee uu än uu tee. Tuoksuu ihan hattaralle! Kannattaa käydä tuoksuttelemassa, tää saa mut aina hymyilemään!
Mikä on aamulla eka asia kun nousen ylös sängystä? Laitan mun rannekellon käteen. Ja se on aina viis minuuttia etuajassa, kun mulle on kehittyny kamala tapa täällä että oon enemmän tai vähemmän myöhässä. Mut nyt oon ainakin viis minuuttia vähemmän myöhässä. Lisäksi Anne Kleinin suunnittelu on niin yksinkertaisen nerokkaan nätti.
Muistilaput, mun ja mun hostmumin kommunikointimuoto. Tai no lähinnä mun, jos meen jonnekin, niin näppään lapuille tiedot että minne meen ja kenen kanssa ja puhelinnumerot ja osoitteet jos tarvis. Mitäpä sitä turhia soittelemaan! (Tietty näin on jos tiiän ettei mua tarvita justiinsa silloin ja haluan vaan lähtee johki!) Ai niin ja merkkaan kaikki mun mielessä juoksevat toimitettavat asiat näille ja semmoisia yhden sanan to do-listoja löytyy jo aika urakalla!
Pientä mainostusta. My pink notebook. Sisältää kaiken tärkeistä numeroista ja ajo-ohjeista äitin piimäpiirakkaohjeeseen! Oon edelleen hukassa jos tää on hukassa :D
Eka asia jonka sain mun hosttytsiltä, tämmöinen taikasauva, joka suojelee nannyja. Cutie ^^
Andoverin kirjaston musiikkiosasto. Saan aina kummaksuvia katseita kun vierailen teinien puolellakin ettimässä mieleisiä levyjä :D Vaan kun järjestys ei oo aina ihan oikeassa. Tällä hetkellä mun luona majailee Metro Station, Band of Horses, KT Tunstall, Tegan and Sara, Colbie Caillat, Sara Bareilles, The Cardigans, COldplay, Jack Johnson ja Regina Spektor. Ja kai mun pitäis lähteä kirjastoon taas pian, eilen viimeksi kävin! :O
Samaisesta kirjastosta etin Dan Rhodesin kirjaa, jota en löytäny, mut eteen sattui sitten Will Rhoden Paperback Original, joka vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta kirjalta, vaikken ookaan vielä kovin pitkälle lukenut, mutta mielenkiintoinen on oikea sana ehdottomasti!
Mutta nyt kun tietenkään kun ei ole kameraa niin iskee semmoinen käsittämätön kuvausinto kaikesta niin voisin tarjota teille mun tän hetkisiä lempiasioita käsittämättömän laadukkaalla webcamlaadulla! (No kerranki jää se paasaus..)
JA nyt kun otin nuo kuvat niin huomasin että varsinkin tämmöiselle laatuvalaistuksella kuvat on niin rakeisia ja epävalaistuja että SATTUU!! Mutta antakaa anteeksi, ajatushan se on tärkein, ainakin siihen astin kun saan rakkaan Nikonini takaisin ♥
ASIAAN.
Niinhän siinä kävi, että ainoa asia jota toivoin jouluksi, niin vei voiton sitten muista joululahjoista! Tää on mun metrokartta ja työtuntikirja ja päiväkirja ja osoitekirja kaikki samassa, sekä joka viikolle on semmoisia kovin filosofia lauseita, love it ♥ (Tän viikon kuuluu: "I don´t even know the key to success, but the key to failure is to try to please everyone" -Bill Cosby) Ai niin, on se kalenteri kanssa.
Mun sauffööripussukka! Tän mä nappaan aina helposti mukaani aamuisin kun lähden viemään lapsia ja se sisältää kaiken tarpeellisen: puhelin, lompakko, iPod, kansainvälinen ajokortti, migreenilääkkeet, muistitikut, pompuloita ja pinnejä, purkkaa, allergialääkkeen (sain kerran turvotettua mun käden kaksinkertaiseksi hiplailemalla nikkeliä sisältäviä koruja, fiksua.), käsidesin, huulirasvan ja kuulakärkikynän. Selviytymispakkaus. Plus äitin tekemä pussukka!
Tähän hajuveteen olen yksinkertaisesti är aa koo aa äs tee uu än uu tee. Tuoksuu ihan hattaralle! Kannattaa käydä tuoksuttelemassa, tää saa mut aina hymyilemään!
Mikä on aamulla eka asia kun nousen ylös sängystä? Laitan mun rannekellon käteen. Ja se on aina viis minuuttia etuajassa, kun mulle on kehittyny kamala tapa täällä että oon enemmän tai vähemmän myöhässä. Mut nyt oon ainakin viis minuuttia vähemmän myöhässä. Lisäksi Anne Kleinin suunnittelu on niin yksinkertaisen nerokkaan nätti.
Muistilaput, mun ja mun hostmumin kommunikointimuoto. Tai no lähinnä mun, jos meen jonnekin, niin näppään lapuille tiedot että minne meen ja kenen kanssa ja puhelinnumerot ja osoitteet jos tarvis. Mitäpä sitä turhia soittelemaan! (Tietty näin on jos tiiän ettei mua tarvita justiinsa silloin ja haluan vaan lähtee johki!) Ai niin ja merkkaan kaikki mun mielessä juoksevat toimitettavat asiat näille ja semmoisia yhden sanan to do-listoja löytyy jo aika urakalla!
Pientä mainostusta. My pink notebook. Sisältää kaiken tärkeistä numeroista ja ajo-ohjeista äitin piimäpiirakkaohjeeseen! Oon edelleen hukassa jos tää on hukassa :D
Eka asia jonka sain mun hosttytsiltä, tämmöinen taikasauva, joka suojelee nannyja. Cutie ^^
Andoverin kirjaston musiikkiosasto. Saan aina kummaksuvia katseita kun vierailen teinien puolellakin ettimässä mieleisiä levyjä :D Vaan kun järjestys ei oo aina ihan oikeassa. Tällä hetkellä mun luona majailee Metro Station, Band of Horses, KT Tunstall, Tegan and Sara, Colbie Caillat, Sara Bareilles, The Cardigans, COldplay, Jack Johnson ja Regina Spektor. Ja kai mun pitäis lähteä kirjastoon taas pian, eilen viimeksi kävin! :O
Samaisesta kirjastosta etin Dan Rhodesin kirjaa, jota en löytäny, mut eteen sattui sitten Will Rhoden Paperback Original, joka vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta kirjalta, vaikken ookaan vielä kovin pitkälle lukenut, mutta mielenkiintoinen on oikea sana ehdottomasti!
Plus sitten elämänpelastuskolmikko. Giovannin tehohoito mun latvoille, Burt´s Beesin Hand Repair Creme ja Kiss My Face kosteusvoide. Kaikki on muuten orgaanista, ja toimii mahtavasti, tuo hiushoito ainakin, mun latvat näyttää kun ne ois eilen leikattu ton jälkeen (ja totuushan on että kävin kampaajalla joskus öö heinäkuussa?). Sitten Burt´s auttaa tohon talvi-ilmaan, jonne jotenkin kummasti aina käsineensä unohtaa kun lähtee lapsia kuskaamaan, mutta noo ja sitten Kiss My Face on vaan kiva orgaaninen perussysteemi jolla iho pidetään kunnossa. Että näillä mennään joka päivä.
Ja pienellä sosialisoinnilla ja aamukahvilla ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)