"I'm not gonna miss out on the good stuff "

Ensinnäkin oon ihan innoissani!! Hihii, hii, C tulee takaisin Jenkkeihin käymään tänä kesänä kesäkuun lopussa pariksi viikoksi, oijjoijoi!

Sitten tulee pudotus. Kesäkuun loppuhan on aikalailla pian, eikö? Se on niin kuin ensi kuun loppu. Ja C on täällä sen pari viikkoa, mikä on todella kiva, koska en varmaan tämän vuoden puolella pääse Ruotsiin luultavasti (hyvää päivää opiskelijabudjetti!) MUTTA se kaksi viikkoa, minkä C täällä on niin on noin niin kuin suomenkielellä sanottuna minun 2 VIIMEISTÄ työviikkoa. Ai niin anteeksi kuinka? Tää sai mut melkein putoamaan tuoliltani kun tajusin, koska siis kun ajattelee että 2 kuukautta on semmoinen ihan mukava aika, mutta kun yhdistää tommoisen jutun, että C tulee silloin takaisin, siis puolentoista kuukauden päästä ja sitten se on melkein ohi ne minun työpäivät! Mitämitä?! Hei kuulkaas, eihän siitä nyt NIIN kauan voi olla kun tulin Yhdysvaltoihin!

Ja kyllä Yhdysvalloista on tullu mulle koti. Erilainen koti, mutta koti kumminkin. Ja täältä lähteminen on ihan erityislaatuista. Mutten haluu ajatella sitä ton enempää, kun kaikkea kivaa on tulossa ja jos haikailen sen perään että kohta pittää lähteä niin sitten en muista olla mukana kaikessa kivassa, kun se lähtö on eessä ihan sama aattelenko sitä joka sekunti vai enkö. En muuten aattele, kuka uskois että työnteko on terapeuttista?

Plus tällä blogitekstillä kysellään myös, että sattuisko joku olemaan NYCissä viikolla 29? Vois lähtee kahville minun ja minun kameran kanssa ;) Ja sitä seuraavana vkoloppuna ois tiijossa Washington D.C. ja sieltä New Orleans, sitten California. En muuten suunnitellu että noin menis 13. kuukausi, noin niin kuin loppujen lopuks, mutta tällä hetkellä se kuulostaa aikalailla täydelliseltä, hihii!

Ja my new love is coming, iPod nano, 5th generation, black, 8gb, video, thanks eBay!

Nyt on muuten mun ihanan hosttytsin synttärit, toinen on jo 6 vee, hurjaa! Siksipä lähden nyt paketoimaan tän lahjaa ja kohta jo hakemaan toiset koulusta ja auppaireilemaan ahkerana jälleen. Viikonlopuksi tiedossa tanssiesitystä, tyttöjen leffailtaa plus sunnuntaiksi molempien hostlapsien synttärit, joten nähdään tässä sitten silloin! Mitä teijjän viikonloppuna? Toivottavasti jottain kivvaa!

P.S. Voisitte sieltä Suomesta palauttaa ne meijjän kesäkelit kiitos!

"This was never the way I planned"

Pikainen aamupalapäivitys. Viime viikko oli aika kiireistä sekä tunteellisesti ailahtelevaa. Muun muassa mun synttäripäivänä lapset keksi viettää kamalimman päivänsä ikinä. Minen oo koskaan täällä oloni aikana nähny niitä niin ilkeinä ja huonostikäyttäytyvinä. Thanks kids. Illalla pakenin näkemään S:ää Andoverin Starbucksiin kovinkin juhlallisesti, ja sain ihanalta "The Carrie Diaries":in lahjaksi! Jonka muuten sain loppuun eilen. En nyt sanoisi, että se kirja on mikään mestariteos, mutta ehdottomasti luettavissa! Ja varsinkin kun päähenkilönä on Carrie, niin on jännä nähdä minkälainen Carrie oli ennen the Sex and the City:a. Ja koska mulla meni se 3 iltaa tuon lukemiseen niin jooo, se oli hyvä. Tiistaina juhlittiin hostpojan synttäreitä pienimuotoisesti illallisella, ja voi hemmetti, mun täytyy sanoa, että tossa sympatiassa on reenattavaa tytsillä, sillä toiselle oli ehkä maailman vaikein päivä tuo veljen synttäripäivä (Starbucksin Breakfast Blend on muuten NAM), voi herranen aika. Torstai ja perjantai oli lähinnä piiiiitkiä päiviä ja mua on väsyttänyt ja ärsyttänyt aikalailla tuo to/pe, onneksi sain jutella pitkästä aikaa A:n kanssa Suomessa,you saved my days ♥, mutta noh, nyt on viikonloppu!

Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)

Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.

"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."

Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)

"Been dreaming of blue skies"

Hooh, mulla oli ensinnäkin aivan nerokas idea että mistä kirjoittaisin, mutta sitten nukahdin kun ollaan pojan kanssa kahdestaan kotona ja mä laitoin toista päiväunille, oon siis hirmuisen tunnollinen nanny, eikös joo? No nukahdin 5 minuutiksi, I´m sorry, mutta niin nukahti poikakin ;)

Ensinnäkin, tämä on NIIN väärin. Viikonlopuksi on luvattu sellaista +20 celsiuksen aurinkoista keliä ja ulkona on vain täydelliset vappukelit! Miksi Yhdysvalloissa ei juhlita vappua? :( Noh, sepä on se ja sama kyllä, minähän teen simaa silti, vaikkei se kerkiäkään ihan vapuksi, tai siis vapuksi kerkiää muttei vapunaatoksi, mutta niin, simasta en luovu vaikka vappu meneekin aika epävappumaisissa merkeissä. Arvatkaas mitä teen, joo oon KOULUSSA. Ensimmäinen ja viimeinen vappu kun tämä menee näin, voin melkein luvata sen..! (Tosin Silver Bayhan on "niin rankkaa" että... aattelin hurjana hikkenä opiskella valokuvausta ja käydä vaeltamassa, I bet this is going to be the hardest course I´ve ever done!! Yeah right)

Mutta mun tosiaan piti kirjoittaa jotain järkevää, joka ei vissiin tule tapahtumaan kun jumitan kun ääh, mitäköhän mun piti informoida...? No joka tapauksessa, vapun kunniaks tässä ois teille maailman herkullisimman siman ohje, ja tää eroaa hyvin vappusimasta, joten tätä voi sippailla sitten koko kesän eikä tarvitse vain vappuun rajoittaa ;) Mulla maistu koko viime kesän, kun tehtiin reilusti ylppäreille ja tänään lähden ostamaan marjat että saan taas tehtyä, mutta siis niin äitiltä tuli vihdoin ohje (kiitos♥), joten kokeilkaa sillä eijjole vaikia tehdä!

MARJASIMA

4l vettä
5-8dl marjoja
250g fariinisokeria tai tummaa sokeria
250g hienoa sokeria
1/8 tl hiivaa

1. Soseuta tai survo marjat. Kuumenna 1l vettä. Lisää marjat ja sokeria kuumaan veteen. Anna kiehahtaa.
2. Lisää 3 l kylmää vettä. Liuota hiivanokare tilkkaan kädenlämpöistä vettä ja lisää seokseen.
3. Anna juoman käydä keittiön lämmössä seuraavaan päivään.
4. Siivilöi juoma ja pullota. Laita joka pulloon pari rusinaa. Sulje pullot ja säilytä viileässä. Valmista nautittavaksi parin päivän kuluttua tai kun rusinat nousevat pintaan.

Tämmöisillä terveisillä toivottelen oikein VAPPUMAISTA VAPPUA Suomeen, olkaa nätisti, me lähdetään lasten kanssa, kunhan tytsi tulee koulusta, niin puhaltelemaan saippuakuplia ulos ja huomenna B:n kansssa roadtrip kohti Silver Bayta, see you on Sunday! :)

Ai niin, mitkä on vappusuunnitelmat ite kullakin, Suomessa ja maailmalla...? (Voisin piirtää itelleni paperisen ylppärilakin ja iskee sen pinnillä päähän huomenna, loistava idea eikös? :D)

"And soon I will be knocking upon your door"

I HAD A KICK-ASS WEEKEND.Näillä mentiin viikonloppuna lähinnä, muttei kumminkaan samaan aikaan..

Plus tänään on tasan 4 kuukautta siihen että saatan hyvinkin olla kolkuttelemassa ovillanne dear friends ;)

Huaaah. Aletaanpas nyt purkamaan näitä viikonlopun tapahtumia. Kuten silloin viikonlopun ekoina tunteina ilmoittelin, niin minulla oli lauantaina Harvardin kurssini loppuesitelmä ja vielä en ole kattonu itteäni videolta, mutta sain ainakin paljon positiivista palautetta, yhden kielivirheen sinne menin tekemään mutta muuten tuli kehuja :) FEELS SO GOOD! Enää ei tarvitse mennä kuin tekemään testi ja that´s it, after next weekend it´s pretty sure that I´m a Harvard graduate! Olin kyllä ylpeä itestäni kun vapaaehtoisesti olin ensimmäisenä esittämässä esitelmääni, ja oli ihan kummallista, kun en sitten enää jännittänytkään niin paljon, meni omasta mielestäni sujuvasti ekoystävällisyyden ja USAn siihen suhtautumisen selostamiset ja HOH, en ois moista kuvitellukkaan tekeväni ennen tänne tuloa, siis 15 minuutin professional presentation plus 5 minuutin Q&A. (Plus kun perjantaina, keskittymisen puuttuessa, soittelin pikkusiskolle, ja sitten Saralle kirjoitin yhdessä vaiheessa, niin aika vaivattomasti sujui englannin ja suomen samanaikainen tuottaminen?! Onnistuneesti sekoitan näitä kieliä jee :DD) Viimeisten tuntien jälkeen S:n kanssa suorastaan hypittiin ilosta ja vapaudesta ja suunnattiin pikashoppailulle Urban Outfittersiin, josta löysin unelmatopin alesta ja mekon ja kengät. Se mekko iskeytyi päälle sitten lauantain menoihin, muttei se tuntunu minulta loppupeleissä, mutta sille on tiedossa jo muuta toimintaa, kun se on niin ihana ♥ Kengät, yllä olevassa kuvassa, hihhiii, oikea hinta oli $68 ja minä ostin ne hintaan $9.99, sometimes I love this overconsumerism here in the US! (Niistähän on kuva yllä, mitä tykkäätte?) Ja sitten tämä rakkaus:

Tule kesä tule jo! Sitten huristeltiin T:llä takaisin, autoon, ruokakahvimeikkishoppaus ja suunnistus B:n luokse valmistautumaan, kun tarkoituksena oli girls´ night out in Cambridge! Mentiin middlesex-klubille sinne jo suomalaisittan tavattoman aikaisin elikkäs puoli kymmenen kun ensin oltiin puoli tuntia kierrelty parkkipaikkaa etsien.. Minä olin vapaaehtoisena kuskina siellä, joten baarissa tilasin nätisti dietcoke:n limellä, mutta ei siinä mitään, kun alkoi paikka täyttyä kymmenen aikaan ja DJ suvaitsi saapua paikalle, niin uskokaa tai älkää, kaksi tuntia yhteen putkeen tanssimista tyttöjen kanssa, aaaahhhh ihanaa. Minun uuet korot ei tuottanu ees vaikeuksia ja olin aikalailla normipituinenkin enkä mikään pätkä niin kuin yleensä.. Ja tää klubi, niin oikeastaan se oli enemmän klubi, niin haaa, love the DJ, koska ilta oli täynnä loistavaa tanssittavaa musiikkia, kuten sitten illan piristeeksi vaikkapa Funkytown :DD We´ll be back! Ja sitten puolenyön jälkeen kun alkoi korot hieman sattuakin ja meitä väsytti, minua varsinkii, kun olinhan nukkunut hurjat 6 tuntia öööm neljänä edellisenä yönä niin juostiin sateen seassa parkkihalliin (loistavasti toki huomattiin tämä sen puolen tunnin sykkyrän jälkeen), auto käyntiin, kikatusta takapenkillä sekä mietintää että kukas sen aidan rakensikaan ja miksi Huckleberry Finn tulee ensimmäisenä mieleen.. hmm.. ja ruuhkassa istumista ja Mäkkärin autokaistan 3 kertaa toistetun tilauksen jälkeen mä päätin korkkarit jalassa viskoa talvirenkaat takakontista autotalliin. Yhymm, easy it is, sure! Ja sitten. SLEEP.

Semmoinen oli lauantai, nyt minua kutsuu peti jälleen, kun oli tää sunnuntaikin täynnä tapahtumaa, joten huomenna lisää tästä päivästä, mutta vinkkinä, että oli muun muassa seuraavanlaista tunnelmaa:
"Hey, ain't it good to know that you've got a friend?" ♥

"I'll tell you one thing, its always better when we're together"

Moikka kaverit! Kävin zumbaamassa, ja oon aina ollu aika stereotyyppinen suomalainen, tanssiminen... niih, hyvin kehnoisesti semmoinen on sujunut ja mua ei usein saa tanssilattialle ollenkaan ellen ole ensin ömmm juonut noin 3 siideriä/lonkeroa (tosin en oo juonu täällä ollessani oikeastaan, joten jos rajoitamme sen seuraavaksi siihen yhteen...) ja sittenkin, tykkään olla porukan keskellä aika huomaamattomissa. R, sinä tiiät tämän varsinkin ;) Mutta voi zumba, voivoi. Ja mun ihana openi, a real life latina, voivoi. Zumba, you have won my heart. Mun lihaksiin sattuu ja särkee, olin puolen tunnin jälkeen että eeeei jaksa, mutta silti tunnin pompin siellä ihan innoissani (pomppimiseksi mun zumbaamista voitaneen vielä kutsua) ja hei ensi keskiviikko, minä tuun taas!

Mulla on ollu kiva keskiviikko tosiaan, koska ulkona on tälläkin hetkellä +26 celsiusta, päivällä oli +31 korkeimmillaan ja arvatkaa mikä oli vielä parempaa! Se, että minulla oli tänään juuri se minun lyhyt päivä! Eli huimat nelisen tuntia töitä, kolmen aikaan olin FREE!!

Siihen tosin se, että soitin A:lle Suomeen, ja arvatkaa miksi en tykkää soitella? Kun juttelee ja tulee entistä isompi ikävä ja sitten tietää, ettei näe toista. Se on aikalailla riipivää. Eikä vaan aikalailla, vaan se on ihan hemmetin riipivää. Totta, nähdään ihan kohta, mutta jos keskustelussa on jotakin, joka vaan, se on se "it" ja mieli tekisi jutella tunteja ja päiviä ja kaikkea. Ja sitten ei voi. Ei vaan voi. Ei voi nähdä toisen kasvoja, eikä oo teetä. Eijjole Nordqvistin teetä. Eikä keittiön pöytää. Mullon ikävä teitä mussukat ♥

Iltapäivästä mullei ole sen enempää kerrottavaa kuin se, että meidän takapihalla oli kaksi pyyhettä, kaksi ihmistä, toisella läksykirjat ja toisella työdokumentit ja taivaalla paistoi aurinko. (Ja toista kutsuu ne läksykirjat jälleen...!)

"The lines on your face are a map to your soul"

Ihanaa iltaa hyvät lukijat and Happy Easter :)

Voisin melkeinpä sanoa, että ehdottomasti ensi keväänä tulisin kevääksi tänne taas, koska tykkään tämmöisestä huhtikuusta, kello on vartin yli seitsemän illalla ja minä istun mekko päällä ulkona, sillä vaikka aurinko on laskenut, niin ulkona on silti +23 celsiusta. Anyone joining? Sunnuntai on mennyt todella nopeasti, aamulla heräilin nautinnollisesti yhdeksän aikoihin (ihana kun tätä nykyä klo 9 on mun määritelmä pitkään nukkumisesta..) ja sitten muistin, että olin siskolle luvannu soittaa Suomen aikaa klo 15 eli minun aikaa klo 8, vaikka tarkoitin että oisin soittanu klo 9 aikaa minun aikaan eli klo 16 aikaan Suomessa. Elän edelleen siis siinä kahdessa viikossa jolloin aikaero oli VAIN 6 tuntia. Time to wake up, really. No ei, sunnuntait on minun osaltani hyvin aivottomia päiviä, jolloin ajatteleminen ei vaan kuulu mun repertuaariin noin suurimmilta osin. Mutta siis, tän jälkeen klo 10 aikaan mietin että hemmetti kun sisällä on liian kuuma (siellä on nyttenkin...) ja päätin lähteä ulos tekemään läksyjä eli lukemaan Accordion Crimesia ja ottamaan aurinkoa. Minä tiiän että Suomessa tykkäätte kun kerron että auringonotto on oikein huhtikuinen harrastus täällä!

Tän päivän ainut varsinainen aktiviitetti oli se, kun oli myöhäinen pääsiäislounas hostmumin serkkujen luona ja varmaan uskottekin että oli oikein mukavaa kun kerran vapaaehtoisesti vapaapäivänä lähdin mukaan sinne :) Jotenkin useampi kuukaus sitten kaipasin hirmuisesti sitä, ettei tarvitsisi viettää useampia päiviä perheen kanssa, koska kaipasi omaa aikaa, mutta nyt (vihdoin ja viimein) on vain oikein mukavaa viettää vapaapäivistä osa perheen kanssa, sukuloidessakin. En tiedä, sitten jotenkin kumma, että kun noissa sukupippaloissa jakautuvat ihmiset "vanhuksiin", keski-ikäisiin, teineihin ja lapsiin, niin mä poukkoilen aina keski-ikäisten ja lasten kanssa, en tiedä miksi. Jotenkin, kun olin nuorien kanssa, niin sanotustin, vanhin oli minun ikäinen ja jotenkin se niiden jutustelu, koulusta ja kaiken maailman draamasuhdekuvioista, siirryin mieluummin kuuntelemaan keskustelua USAn poliittisesta tilanteesta (jep, oon aika varma että sain auringonpistoksen lauantaina kun oli kesä silloinkin). Mut oli kiva silti, hyvin semmoista rentoa, hyvää ruokaa ja seuraa. Ja olin kyllä lasten keskuudessa uskomattoman suosittu, en ikinä ole näin suosittu silloin kun olen töissä! Mutta ei mitään. Ja arvaatka mikä oli mahtavaa myös? Pystyi ajamaan autolla ikkunat alhaalla ^^

Semmoista sunnuntaita siis, ei mitään uskomattoman maatamullistavaa ja lauantaista kuvakertomus seuraavaksi TATTADAA!
























And this last one just to let you guys know there ♥ (sitä pittää klikata isommaksi!)

I´m trying.

"When I look into your eyes, I feel what you feel"

Torstai. Aprillipäivä, mua ei ainakaan vielä oo huijattu. Enkä minäkään oo huijannu kettään. Ainakaan vielä! VAAN. Ihan toista juttuahan tässä piti tulla kertomaan. Ensinnäkin on HUHTIKUU. Totatota, mihinkäs tämä aika on oikein juossut? Huhtikuuksi voin melkein luvata että saattaapi olla, ettei päivityksiä tule niin usein, koska on Harvardin vikat viikot ja tämä tietää sitä, että minä ja kahvi ja tietokone ja lopputyö kuulutaan aika tiiviisti yhteen. Ja sitten ulkona kehtaa vielä ollakin tosi upea päivä ulkona, mutta tytsi on kipeänä niin me ei voida mennä ulos. Blaaaaahhh. Meitä kaikkia ketuttaa.

Mutta eilisestä ensinnäkin. Oli semmoinen 2 suuren asian päivä: pikkuveli täytti YHDEKSÄN vuotta, onnea vielä lillabro ♥, pakettia tulleepi ihan kohta! Ja toinen juttu oli se, että C lähti takas Ruotsiin eilen. Haikea olo siitä vieläkin, jännä oli kun toinen tänään soitti mulle Ruotsista ihan asioikseen kertoakseen, että on turvallisesti perillä. Ihan totta se on, toinen on vaan puhelinsoiton päässä. Plus kun seisottiin Loganin lentokentän lähtöterminaali E:n maailmankartalla, niin tajuttiin, että C:n mahdollisesta tulevasta asuinpaikasta (poikaystävänsä kanssa ehkä!) mun tulevaan asuinpaikkaan on ainoastaan 3 ja puolen tunnin ajomatka, jjjeeee! On se Ruotsi lähellä. Hassuahan tässä on se, että C:n luo on melkeinpä sama matka kuin kotio Oulusta. Mutten valita :) Kuitenkin, lentokentät on kyllä jänniä paikkoja. Semmoinen iloinen, surullinen, jännittynyt fiilis niissä. Mulla oli onnekkaasti lyhyt päivä keskiviikkona, joten pystyin ajamaan C:n lentokentälle. Haluttiin mennä ajoissa, jotta C:n ei ehkä tarvitsisi maksaa liikakiloista, ainakaan toisen laukun kanssa toivottavasti, ja hienostihan alkoi C:n matka kun autosta (mun pikku-Audihan on kyllä ihan oikea tilaihme!) otettin se kaikkein isoin laukku niin YKSI sen pyöristä irtosi ja se ei suostunut enää liikkumaan kunnolla. Minen tienny itkeäkö vai nauraako kun raahasin sitä laukkua yli sen suojatien ja autoilijat kattoi ömmm, huvittuneen ja kettuuntuneen välimaastoisilla ilmeillään minua.. No, onneksi saatiin se laukku semmoisella kärryllä ylös ja check-inniin, jossa nähtiin että siellähän oli semmoinen aikas nuori poika niitä lappuja kattelemassa ja C:lle kuiskasin että hymyä nytten ja tää sai molemmat laukut ruumaan eikä kuulemma ollu MITTÄÄN LIIKAKILOJA, koska vaaka oli "rikki"! (Toisessa laukussa oli 5 kiloa liikaa ja toisessa 8... Eihän se ollu ku ainakin 100 dollarin säästö) Kierreltiin ja juteltiin hetki, ennen kuin C suuntasi turvatarkastukseen ja minä katselin Bostonia taustapeilistä. No niin, se on sitten mun vuoro seuraavaks. Siis lähteä. Kohta. 3 ja puoli kuukautta töitä. Plus 13. kuukausi, jolle on kuulkaa monenlaista suunnitelmaa ;)

Tää lähteminen tänne, vuosi täällä ja Suomeen paluu, sanotaanko, että on ristiriitaisia tunteita, kuten muutos aina. Tän aupparihomman kanssa oon aika done, ja oikeastaan ois tosi kiva tulla Suomeen jo, "lomalle", mutta USAn kanssa ei olla ollenkaan done vielä kyllä, koska on vielä niin paljon näkemättä (enhän oo vielä ees Harvard graduate, miten täältä vois takasin tulla)! Toisaalta mua alkaa aina hymyilyttämään ajatus, että silloin elokuussa nään lentokentällä ensinnäkin Ässän, sitten vkoloppuna nään oman perheen ja saan halia kaikkia ja nähdä kaikki ja hiii, en saa revittyä tätä hymyä kasvoilta kun aattelen Suomeen paluuta! (Plus tietenkin sitä edeltävää kuukautta, voi kuulkaas!) Mutta niin, oon todella onnellinen että tuun kotiin kesän jälkeen, tuntuu jo siltä, että pitää hieman päästä lataamaan akkuja kotio päiväksi tai pariksi makoilemaan sinne sohvalle (sitten se on kai ruettava muuttohommiin, huoh, jos siis tiedätte kesän lopulla vapautuvia kämppiä Oulusta, ilmotelkaa!)

Humm, nyt on aika rueta laittelemaan välipalaa lapsille, sitten tehhään vaikka värittämishommia lasten kanssa, ei oo liikaa aktiviteettia tuolle kipiälle :) MIKSEI PÄÄSSÄ ULOS?? It´s driving me bananas! Ehkä mennään tohon sunroomiin koska se on lämmin ja valoisa, ulkonahan on se +17 celsiusta, whhiii, kesä tullee!

"I'll make you banana pancakes"

Tiedoksenne, ettei mun mökötystä kestäny kovinkaan pitkään kun maanantai-iltapäivän pelastajaksi saapui Ässän kirje ♥ Ja kun mun aikataulu nyt muuttui, niin saattaa olla luvassa jo suunnitelman tapaistakin sille :P Muttei tiedetä vielä, saa jatkaa ehdotuksien esittämistä! Kovasti mulla ainakin ideoita virtaa, muttei mikään vielä oikein nappaa. Yritin ehtiä sitä ekoprojektiviikkoleirisysteemiäkin, muttei oikein löytynyt, katselemme tarkemmin, jos päätän parantaa maailmaa tällä puolella tän kaiken bensan ja muun krääsän kulutusjuhlan jälkeen.

First of all, poimintoja ajatusten merestä. Mulla on ikävä seurakuntaa. Tuli yhtäkkiä tänään semmoinen ikävöinti, kun näin että nuoriso-ohjaajamme laittoi pari kuvaa pääsiäiseen liittyen facebookkiin (jep, se on tää tekniikan ihmemaa) niin aloin ikävöimää harkkarointia. Hitsi kun en tänä kesänä pääse. Tykkäsin siitä hommasta kyllä yli kaiken, ehkä meen kesällä 2011? Jos mut vielä sinne otetaan! Ainakin meidän seurakunnassa, ainakin silloin kun minä olin siellä, niin mulle tuli se fiilis, jota nuoriso-ohjaajamme peräänkuulutti:"Tämä on paikka, jossa itsensä munaaminen on ihan ok." Jos joku isosista, wanhoista varmaankin, lukee nyt tätä, niin niinhän se oli. Varsinkin töitä tehdessä, jos teki virheitä niin se oli ihan ok, eikä siitä tarvinnut sen kummemmin huolestua tai panikoida. Kun ei pelkää virheiden tekemistä, niin on paljon helpompi tehdä päätöksiä! (Plus onko olemassa sellaista asiaa kuin virhe, vai onko se vaan erilaisempi oppitunti?)

Ai niin, mitäs Jenkkilän viikonloppuun kuului? Ainakin semmoista, että lauantai kun oli "vapaa" eli mulla ja S:llä ei ollu Harvardia tänä viikonloppuna ja sää näytti aurinkoa ja +20 celsiuksen lämpöä niin päätettiin että sisällä ei märehditä! Aamusta kun autoin tota perhettä lähtemään menoihinsa niin päätin suunnata saman tien salille hetkeksi aloittamaan sen lauantaiaamun nätisti ennen yheksää urheilemalla (no minä tiedän ihmiset, minä tiedän..!!) ja sitten otin aamupalan ja Accordion Crimes -novellin ulos mukaani (läksyjä) ja auringossa maaten join sitä aamukahvia ja tuoksuin ihan Hawaiian Tropicilta ^^ Kun S suuntasi tänne omien aamulenkkeilyjensä jälkeen niin suunnattiin Andoveriin hakemaan Starbucksista jääkahvia ja kiertämään kirpparit läpitte, jonka jälkeen takasi kotio ja auttelin hostmumia pakkailemaan, kun perhe suuntasi Atlantin rannalle lauantai&sunnuntaiksi (eli minä sain talon itelleni, whhiiii!!) Ja sen jälkeen lähti mukaan viltti ja auringonottoon, hyvällä omalla tunnolla kahdeksi tunniksi makaamaan siihen nurmikolle. Ettekä arvaa mitä, minä rusketuin, haaah! (Siihen tosin loppui auringonotto kun nyt siellä on satanut koko päivän, maanantanakin ja perjantaina voi olla räntäkuuroja. Tule kevät takaisin...!) Ilman viiletessä sen verran, että piti laittaa ihan t-paita päälle niin suunnattiin scrapbookkailemaan sisälle ja kun se ei oikein sujunu, luovuus jumitti, niin päätettiin lähteä katsastamaan Avatar (joo, oon pikkase myöhässä) ja voi että tykkäsin. Ensinnäkin se visuaalisuus!! ♥ Sitten toisekseen, juoni ei ollut mikään omaperäisin, ja löydettiin S:n kanssa esimerkiksi Pocahontasta ja Star Warsia siitä leffasta, mutta jos hyviä leffoja yhdistää niin sehän on ihan ok jos lopputuloskin on tuommoinen ihana maailmastapakenemishetki! (Leffan jatkoksi muuten suunnitellaan vielä vissiin 2 osaa, niitä odotellessa) Loppuillan/yön hetket menikin sitten siihen, kun kerroin S:lle ja K:lle (skypen kautta) savolaisuuksista ruokahelmistä :DD Tuli aika äijämäinen olo kun totesi että pystyy syömään sekä mykyrokkaa että kalakukkoa, ja jopa pitääkin niistä!

Ja niin livahti lauantai, sunnuntaista myöhemmin hieman, nyt mulla painuu silmät kiinni ja hartiat vihoittelee edelleen (kyllä, kyllä, menen sinne hierojalle HETI kun kerkiän) ja huomenna voisi ehkä jopa päästä ulos juoksemaan kun on taukoa, jos hyvin vain käypi! (Jenkeillä ei ole kunnon viemärijärjestelmää, joten ei tartte ku pikkasen sataa niin sitten lainehtii kadut)

Ai niin, tiesittekö muuten (/ootteko huomannu) että jenkkiläiset siviilipoliisiautot on suorastaan nerokkaan ovelia? Rekisterikilvet on siniset ja niissä lukee että POLICE...

"But we don't worry"

Mahtava päivä kyllä kuulkaas! Ensinnäkin aamulla tunsi jo ilmassa sen, että jes, tänään paistaa aurinko ja se lämmittää. Ja niinhän se teki, kävin klo 10 pintaan juoksemassa hetken t-paidassa ja ylemmäs käärityissä kollareissa (koska tuli kuuma) ja olisi tarjennut kyllä shortseissakin. Niin, että kysytään nyt, ihan kaikella rakkaudella, kuinkas siellä Suomessa? Täällä huomattiin siinä yhteen aikaan S:n kanssa, että katos, sitähän on varjossa +17 celsiusta! Ja juostiin aurinkoon.

Toisekseen, Happy St. Patrick´s Day! Juhlistettiin sitä täällä sillä tavalla, että sovittiin harvinaisuus, eka playdate S:n ja poikien kanssa! Kun oli pyhäpäivä, niin "minun lapset" oli vaan aamusta koulussa ja koska hostmum oli liikematkalla koko päivän, niin meillehän kävi oikein mainiosti playdate iltapäiväksi. Puolenpäivän aikaan ihanat ipanat autoon (josta piti rullata ikkunoita alemmas kun oli niin kuuma) ja kotio pakkaamaan lounas ja muutama lelu tytsille, sitten suunnistettiin kohti Middletonia. Noh, tässähän kävi heti niin iloisesti, että molemmat, rte 28 ja 133 oli suljettu justiinsa siltä kohtaa, mistä oisin päässy länten päin, joten highwaylle vei tie ja siellä sai sitten huomata, että katsos, täällähän seisoo liikenne. Jee! Eiku takasi päin ja sormet ristissä ajamaan ettei törmättäis tulvan katkaisemiin teihin. Ihan hullua kuinka kolmen päivän sade saa aikaan semmoista tuhoa, tavallaan, ja tää on jo toinen aurinkoinen päivä. Vitsi, jos ei ois ollu niin kiire niin oisin pysähtyny ottamaan niistä tulva-altaista useammankin kuvan!

Mutta niin, S:n luo siis, ja lapset lähtivät heti iloisesti leikkimään! Käy minulle :) S oli askarrellut nelilehtiä ja suunnitellut aarrejahdin browniecupcakesille. Siispä, kun oltiin piilotettu onnenapilat, joissa siis luki että missä seuraava neliapila on, niin lapset lähtivät matkaan ja joukon ainoa tytsi, minun hostkid siis, löysi kaikki vihjeet ja innoissaan pomppi kun kehuttiin! Ihana nähdä kun toinen oli niin ylpeä itestään. Ja vielä enemmän ne oli innoissaan siitä, kun näkivät browniecupcaket!

Ja aupparille kävi onnellisesti (tai onnettomasti) kun molemmat hostkidit kiikuttivat puolikkaat browniecupcaket minulle, että ei jakseta. No en minä valittanu kyllä. Sittenhän ne syöksyi leikkimään, pomppimaan trampoliinille, "linnaan" leikkimään ritareita ja prinsessaa, pelaamaan jenkkifutista, viihdyttämään itseään täydellisen itsenäisesti. Ei siinä tarttenu ku hymyillä ja ottaa aurinkoa! Ja tietty snackit pöytään ja pikkasen viilentyessä, tai siis alkoi tuulla pikkase liikaa, sisällekin hetkeksi leikkimään, ja minä ja S päätettiin sitten jakaa keskenämme C:n ylimääräiset kamppeet, C kun lähtee tän kuun viimeinen päivä. Ja se romppeen määrä, siis ylimääräisen niin sai kattomaan tuota minun vaatekappia pikkasen eri tavalla. Ja minun huonetta. MITEN HITOSSA MINÄ RAAHAAN KAIKEN SUOMEEN? Äiti apua. Aattelin tosin tässä kevään pinnalla tehdä ekan vuosineljänneksen hyvän teon ja lahjoittaa vaatteita, joista oon tajunnu etten pidä, niin tuohon kirkon kirppikselle :) Mutta sitten katoin loppua huonetta ja mietin, että eeehhhhehhei. Liikaa kampetta. Joku vois myös lukutoukalle huomautella, että hei, ne kirjat on aika painavia. Ja pelottavinta on, että eihän täältä vielä olla ees mihinkään menossa :DD

Mutta no niin, tämmöinen pikapäivitys mun ihanasta päivästä (loppupäivä meni taloa siivotessa, laittaessa päivällsitä ja pyykätessä), oon nytten ihan rättiväsynyt, kun kahdeksalta pääsin töistä ja aattelin tästä alkaa urakoimaan ton toisen Harvardin romaanin kanssa, Accordion Crimes! On muutes pretty interesting. And to let you all know, couldn´t be happier now :) Huomista auringonnousua odotellessa! ♥

"Varpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom "

Täällä on satanut tauotta kolmatta päivää jo. Naapurin kellarissa jo muutama sentti vettä, yks tie evakuoitu osittain, toinen suljettu, muut enemmän tai vähemmän lätäkköä. Meidän takapihan nurmikolla on ihan turha kuvitella kävelevänsäkään ellei halua uppoutua johonkin mudan tapaiseen löllöön. Huomenna ois auringon kuva sääennustuksessa. Ja joku puhui jotain että Massachusettsissa ois state of emergency tulvien sun muiden takia? Että niin, kyllä sitä tosiaan on sadellu tuota vettä. Riittäiskö jo? Huomenna meen uimaan takapihalle. Anyone coming with me?

"Keskipäivällä säpsähdän"

Täällä on kevät. Se on joka paikassa. Aurinko lämmittää, eilen Cambridgessa näkyi monta shortsit+flip-flopit yhdistelmää. Lunta ei ole kuin paikoittain ja pyörät ovat teillä jälleen. Kyseisestä syystä lähdin tänään heti lenkille, kunhan siis ensin saavuin kotiin. Tuntui siltä, että nyt olisi selkiintymisen ja suomalaisen musiikin aika. Tarkemmin sanottuna SMG:n ja UB:n. Nam.

Lenkillä minun mietteeni palautuivat pitkälti tähän päivään. Tai viime päiviin, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Sunnuntai, tämä päivä siis, oli meidän tyttönelikön ( 3 SWE, 1 FIN) viimeinen yhteinen päivä tällä rannikolla. Tällä mantereella. Au paireina.

Lauantaina käytiin mun ja S:n koulupäivän jälkeen syomässä FiRE&iCE:ssa, kyseessä siis toisen S:n jäähyväisillallinen. Ja voi kuulkaas, kyllä tykkäsin paikasta, todella paljon. No ensinnäkin kyllä odotettiin sitä meidän pöytää se vajaat 3 tuntia (ehhheh, niinpä) but it was worth it. FiRE&iCE on semmoinen improvisaatio baari&grilli ja tämä grillipuoli ainakin toimi niin, että ruokasalin toisessa päässä oli The Market, eli kaikki ruoka.



Ruoka-ainekset olivat erillään kulhoissa, ja ensinnäkin salaattinsa sai valita itse, eikä tämä ollut mikään salaattia&tomaattia&kurkkua-eikä-muuta salaattibaari, vaan oli pähkinöitä ja ituja ja juustoja ja pastaa ja kaikkea, sekä salaatinkastikkeitakin usiampi. Sitten olikin entreen vuoro. Kaikki liha ja pasta ja kaikki oli raakaa. JOO-O, ihme ettei oo joku haastanu oikeuteen kyseistä paikkaa saatuaan ruokamyrkytksen, vaikka siellä olikin varoitukset, että EI SAA SYÖDÄ RAAKAA LIHAA. Vaan niin idea oli tavallaan sama kuin salaatissa, sait itse valita, että mitä lihaa ja pastaa ja vihanneksia halusit, kokosit ne semmoiseen metallikippoon , valitsit sitten kastikkeen niille ja menit grillin puolelle. Tai no, äärelle.



Siinä sitten ootteli hetken pienoisen, että sun kuppisi sisältö kumottasiin grillille ja kokit hyöri ja pyöri ja paistoi sun ruokasi juuri siinä ja lisäsi kastikkeen ja samalla viihdytti ihmisiä heittelemällä hampurilaisia kokoon, laulamalla onnittelulauluja synttärisankarille jos toiselle, ja huijaamalla esimerkiksi yhtä suomalaista että kaatais sen kastikkeen jonkun toisen annokseen. Viihdyttävää ruuanlaittoa! Ja hyvää ruokaa, minä rakastuin miekkakalaan siellä, ymmymmmym.. Sitä ja lohta ja tofua ja kidney beanseja ja egg noodleseja jajaja jottain muuta ja semmoinen ginger-kastike. Nam. En sano muuta. Ja illallinenhan oli unlimited, joten niin monta kertaa kun vaan jaksoi niin sai täyttää lautasensa, ja niin vaihtoehtoina oli vaikka mitä! Namnam.

Tän jälkeen suunnattiin Middletoniin S:n luokse yhden Beverly-kesiyöseikkailun jälkeen (tottakai tiedettiin koko ajan minne oltiin menossa!) ja ömöm, minä olin aika onnistuneesti pihalla pe-la yön valvomisen jälkeen ja eipä menny kauaakaan ennen kuin olin sen verran väsynyt, että ilmoitin tytöille, että tästä sohvalta en muuten liiku, tässä nukun! Nämä vaan nauroivat ja antoivat nukkua sitten. Kiitos.

Pitkän aamun, jota vietettiin odotellen heräämistä, istuen portaikolla auringonpaisteessa (varjossa +14 celsiusta!) ja lakaten kynsiä ja jutellen ja nauraen hauraasti, sen jälkeen lähdimme brunssipannareille (kellohan oli tässä vaiheessa 2 pm), jenkkimaassa viimeisille. Jälleen. Hitaasti porautuu kaikki tämä aivoihin. Että S lähtee huomenna 4.30 pm takaisin Ruotsiin. Ja menee yli 5 kuukautta, että nähdään taas.

Mutta sitten tajusin, että hitto, minähän lähden kohta kans. Mitä?! Vastahan minä tulin. Vaan ei. Se on kohta 5 kuukautta siihen, että mun lentoni lähtee. HURJAA. On se kyllä. (Tajusin nyt, että mun pittää varata koulua huhtikuun loppuun. Whuupsis, tarviin sen $300 aika pian, hehhei, eihän tässä muuten oiskaan sitä rahanmenoa jeesjees.) Niin että kaikki alkaa taas muuttumaan, ihan niin kuin isosti muuttui viime vuoden heinäkuussa. Niin muutto takaisin, tavallaan. Aika pelottavaa. Koska justiinsahan minä oon päässy mukaan tähän kaikkeen niin sitten se on paluu "arkeen", joka ei ole enää minun arkea. Ei saa käsittää väärin, minusta on ihana nähdä mun perhe ja tytöt ja kaikki jälleen kohta taas, mutta kuulunko minä sinne enää? En kuitenkaan ole se sama ihminen, jona lähdin. Miten voisin olla? Ei se mene niin. Ihmiset muuttuu, tottakai. Mutta mun mieleeni hiipi ajatus lenkin loppupuolella sitten. It would be so easy to be just someone, who gets along with everyone, to be something they want me to be, but I want to be me.

Saknar dig redan ♥