"I won't let go of your hand"

Hophop, onpas ollut aika kiva maanantai kuulkaas! Päivä on mennyt nopiasti, pahimmilta meltdowneilta on vältytty kun lapset on nätisti leikkineet uusilla leluillaan (joita ne sai aika kasan sunnuntaina, whippidii) ja aupparikin sai uuden lelun, eli sen kauan odotetun iPodin, joka on ihana! Kun siinä on tilaa 8GB, videokamera jajaja se on jottain ihan toista kun minun 2nd generation tuo 5th niin tykkään :) Plus se on musta ja sain sen puoleen hintaan, kun ostin eBaysta. Eikä siinä oo ku kolme naarmua, tai no, pikkase enemmän, mutta mä oisin aiheuttanu noi naarmut päivässä! Ja se tuli täynnä musiikkia, mmm ^^ Ja joojoo, pikkusiskopieni, laitan huomenna postiin ton minun vanhan niin saat sen sitten, ja mä tahdon rahhaa!

Mutta mennääs kuitenkin viikonloppuun, joka hurahti ihan hurjalla vauhdilla kyllä. Lauantaiaamusta heräsin 7.30 am jaja en tiiä mikä minun lauantaiaamuissa tätä nykyä on, mutta harkitsin nukkuneeni ihan tarpeeksi pitkään ja kävin hakemassa kupin kahvia. Lauantai oli tosiaan minun hosttytsin iso päivä, eli tanssikoulun kevät näytös, joten siihen valmistauduttiin aamulla ja lähdettiin matkaan sitten. Mulle selvisi paikan päällä, että kyseessä olikin pikkasen isompi tanssikoulu, kun pelkästään tässä ekassa esityksessä oli 46 tanssia. Ja tanssijoita oli 3-vuotiaista minun ikäsiin, ja tyylejä oli monta, baletista hiphopin kautta moderniin. Mutta minä tykkäsin katsoa kyllä ja hosttytsikin tanssi oikein hienosti! Sitten mentiin päivän staran ja tukijoukkojen kanssa Wendy´siin lounaalle ja siitä lapset lähti isänsä mukaan ja me lähdetiin hostmumin kanssa kotia kohti, muutaman mutkan kautta. Costcosta haettiin kakku (lue: eksyttiin vähän katteleen muutakin...) ja jäätelöä kaupasta, ajettiin nää farmille, jossa hostlapsien synttärit sunnuntaina oli ja kotiin tekemään party favors, eli pussukat joissa karkkia, hyrrä ja saippuakuplia. Mun mielestä on edelleen suurta typeryyttä, että täällä saippuakuplapurnukoissa se tikku, jonka läpi niitä kuplia puhalletaan, niin eijjoo kiinnitetty siihen kanteen vaan se pitää noukkia sieltä purnukasta ja sormet menee saippuaan (ihan niin kuin ei muuten menis). Mutta niin, tämä on niitä elämän suuria kysymyksiä.

Sitten tää lähti B:n luokse, jonne S tuli myös, niin tyttöjen iltaan, tietty kaupan kautta että saatais leffoja, koska B:n talo oli tyhjä ja leffateatteri täten täysin ours. Mun täytyy ens kerralla ottaa kuva siitä. (Tai video, uus iPod hih!) Sitä leffateatteria tulee kyllä ikävä. Meidän leffalistan kuului Nine, Couple´s Retreat ja Sherlock Holmes. Ja näinpä, hedelmiä ja marjoja ja sipsiä ja dippiä ja cokista nenän eteen ja leffa pyörimään, surround-äänet ja tärinäefektit kunniaan! Nine oli aikalailla, hmm, erikoinen, hieno elokuva, muttei mun mielestä ainakaan kovin paljoa viihdytysmielessä tehty, ainakaan valtayleisön, mutta se oli silti hyvä. Couple´s Retreat was HILARIOUS! Ihan mahtava, naurettiin tyttöjen kanssa koko leffa läpi! (Tässä välissä huomattiin, että leffateatterin käyttää parhaiten tekemällä varjonukeilla näytelmää sille isolle valkokankaalle. Try it!) Ja sitten Sherlock Holmes oli edelleen loistava. Ja Jude Law on tasan mun future husband.

Sunnuntai meni sitten synttäritunnelmissa farmilla (ikävä tallille!):

Mun kamerasta ei tosiaan löydy paljoakaan kuvia juhlista, kun juoksin toimittamassa joka toista asiaa ja olinkin sitten sen päivän jälkeen sen verran väsynyt, etten ois ihmetelly vaikka oisin nukahtanu rattiin ja jumitin lähinnä koko illan. A perfect Sunday indeed! Nytten ois sellainen aikalailla normaaliviikko tiedossa, tehdään esseitä sitä Silver Bayn kurssia varten ja suunnitellaan vähän Kaliforniaa, vaan eipä koskaan tiiä mitä tapahtuu. Ai niin, ja meijjän takapihalla asuu vielä muitakin, kuten vaikka tosi söpö pupu ja kolme oravaa ainakin! Ehkä mä jonkun päivän vietän niitä vakoillen. Mutta hei, hyvää viikkoa kaikille! :) (Ja Girouette, mä vastaan sun kysymykseen huomenna, nyt painuu simmut kii ihan väkisin..! :P) JA mulla on enää 9 työviikkoa jäljellä! :o

Plus aivan mahtavaa ihanaa hienoa synttäriä rakas A! ♥ Oothan nyt jo iso tyttö ^^

"I'm not gonna miss out on the good stuff "

Ensinnäkin oon ihan innoissani!! Hihii, hii, C tulee takaisin Jenkkeihin käymään tänä kesänä kesäkuun lopussa pariksi viikoksi, oijjoijoi!

Sitten tulee pudotus. Kesäkuun loppuhan on aikalailla pian, eikö? Se on niin kuin ensi kuun loppu. Ja C on täällä sen pari viikkoa, mikä on todella kiva, koska en varmaan tämän vuoden puolella pääse Ruotsiin luultavasti (hyvää päivää opiskelijabudjetti!) MUTTA se kaksi viikkoa, minkä C täällä on niin on noin niin kuin suomenkielellä sanottuna minun 2 VIIMEISTÄ työviikkoa. Ai niin anteeksi kuinka? Tää sai mut melkein putoamaan tuoliltani kun tajusin, koska siis kun ajattelee että 2 kuukautta on semmoinen ihan mukava aika, mutta kun yhdistää tommoisen jutun, että C tulee silloin takaisin, siis puolentoista kuukauden päästä ja sitten se on melkein ohi ne minun työpäivät! Mitämitä?! Hei kuulkaas, eihän siitä nyt NIIN kauan voi olla kun tulin Yhdysvaltoihin!

Ja kyllä Yhdysvalloista on tullu mulle koti. Erilainen koti, mutta koti kumminkin. Ja täältä lähteminen on ihan erityislaatuista. Mutten haluu ajatella sitä ton enempää, kun kaikkea kivaa on tulossa ja jos haikailen sen perään että kohta pittää lähteä niin sitten en muista olla mukana kaikessa kivassa, kun se lähtö on eessä ihan sama aattelenko sitä joka sekunti vai enkö. En muuten aattele, kuka uskois että työnteko on terapeuttista?

Plus tällä blogitekstillä kysellään myös, että sattuisko joku olemaan NYCissä viikolla 29? Vois lähtee kahville minun ja minun kameran kanssa ;) Ja sitä seuraavana vkoloppuna ois tiijossa Washington D.C. ja sieltä New Orleans, sitten California. En muuten suunnitellu että noin menis 13. kuukausi, noin niin kuin loppujen lopuks, mutta tällä hetkellä se kuulostaa aikalailla täydelliseltä, hihii!

Ja my new love is coming, iPod nano, 5th generation, black, 8gb, video, thanks eBay!

Nyt on muuten mun ihanan hosttytsin synttärit, toinen on jo 6 vee, hurjaa! Siksipä lähden nyt paketoimaan tän lahjaa ja kohta jo hakemaan toiset koulusta ja auppaireilemaan ahkerana jälleen. Viikonlopuksi tiedossa tanssiesitystä, tyttöjen leffailtaa plus sunnuntaiksi molempien hostlapsien synttärit, joten nähdään tässä sitten silloin! Mitä teijjän viikonloppuna? Toivottavasti jottain kivvaa!

P.S. Voisitte sieltä Suomesta palauttaa ne meijjän kesäkelit kiitos!

"I used to dream about, the life I’m living now"

Hieman päälle 2 kuukautta niin lähden Suomesta, lennän Yhdysvaltoihin. Ja olen siellä sitten vuoden. Kokonaisen vuoden, jonka vietän täysin irrallaan tästä elämästä, jota nyt elän. Tai no, en täysin, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Siellä olen sitten vain minä ja minun au pair-vuoteni. Ja siihen on vain vähän päälle 2 kuukautta. Juttelin uuden tuttavan kanssa pari päivää sitten aamulla tästä vuodestani. Tuttavani kysyi, että milloin lähden. Vastasin, että heinäkuun 20. päivä. Tuttavani kysyi, että eikö minua ollenkaan pelota. Vastasin, että ihan helvetisti.

Tuolla tavalla kirjoitin viime toukokuussa. Oon lueskellu tässsä hieman vanhoja blogimerkintöjäni, huomannu muun muassa sen, että vuoden 2009 aikana mulla oli 88 blogimerkintää, ja nyt niitä on tähän päivään mennessä vuodelle 2010 niin 81 ja ollaan vasta toukokuussa. Kyllä huomaa että elämä ja ajatukset on muuttunu.

Kuuntelen tällä hetkellä tosin sitä samaa, mitä silloinkin. Tuomoa. Eilen kuuntelin SMG:tä ja kaipasin siskoa, kun siskolta tuli niin ihana kortti. Tiäkkö mitä pikkusisko toivoisin nyt melkeinpä yli kaiken? Sitä että pääsisit mun kans NYCiin, tai Bostoniin, tai molempiin, silloin heinäkuun lopulla justiisa. Vaan et sinä taijja päästä :/ Vaan ois meillä kivvaa siellä ♥ Mutta noh, kaikkea ei voi saada, ehkä me lähdetään joskus maailmanympärireissulle, eikös joo?

Mutta niin, asiaan, mun silmiin osui toi mitä kirjoitin viime toukokuussa, koska silloin tuntui siltä. No arvatkaa tuntuuko nyt samalta? Kyllä vaan tuntuu, koska pelottaa lähteä täältä. Tai siis, en nyt sanoisi että pelottaa, mutta en valehtele, sekavin tuntein tuun Suomeen kyllä. Ja koska oon tämmöinen ennakkopanikoija silloin tällöin, varsinkin kun justiinsa fb-laskuri sanoi että tänään on 98 päivää kotiin. Se on alle sata. Hurja. Siis tosiaan, tossa Silver Bayn vkolopun jälkeen minusta alkoi tavallaan tuntua, että vaikka haluankin kotiin, niin en ihan oikeasti halua lähteä täältä! Miksi työkin tuntuu ajoittain siedettävämmältä? Plus ensinnäkin B asuu Australiassa asti ja se on kaukana :( Tosin mulle kuulemma löytyy vartin varoitusajalla noin suunnilleen ilmainen majapaikka jos sellaista kaipaa, joten opiskelijabudjetti, mä revin susta lentolippurahat. Toisekseen S asuu Ruotsissa, eikä sekään nyt ihan lähellä ole, kun toinen asuu Tukholmassa, lähtee talveksi ehkä Alpeille jajaja ei oo kummatkaan enää 25 minuutin ajomatkan päässä. Joten ähpähpyh. Taidan oikeasti olla ennakkopanikoija? No mutta, kohta alkaa kesä niin ehkä mä osaan taas elää enemmän hetkessä!

Mutta apuapuapua. En minä tahdo tulla kottiin. Tai siis tahdon tulla kottiin, mutten tahdo lähtiä täältä. No muttamutta, tultava mikä tultava. Onneksi ennen sitä on vielä NIIN paljon kaikkea että jos en itke erosta niin itken väsymyksestä kun pittää lähtiä. Mutta miten voi olla näin samanlaisia ajatuksia kuin oli vuosi sitten? Koska enkös minä nyt kumminkin oo palaamassa Suomeen? Tulossa takasin kotia. Niin minä olettaisin ainakin. Siis että oon palaamassa, en lähdössä. Mutta samalla oon lähdössä. Se lähtemisosa ei oikein nytten sovi mun palapeliin. Ehkä sitä tässä. Pikkupaniikki aina näin välistä. Nyt väsyttää liikaa, että saisi järkevää tekstiä tähän, jotenkas alan editoimaan kuvia. Niitä on melkein 10 000 tällä koneella. Ja ostin tän koneen täältä. Että nii. Samanlaisia ajatuksia huomenna nuhaisuuden keskellä? Tai jottain muuuta tekemistä? We´ll see.

Hei, yksi kysymys! Ettäpä, kommentoikaa nyt, koska en ite osaa ajatella aina olevani nimenomaan Jenkkilässä, että oisko tähän maahan, sen tapoihin, kulttuuriin, aupparointiin, ihan mihin tahansa liittyen jotain kysymyksiä? Iskekää kommenttilaatikkoon ihan mitä tahansa (melkein) niin minä vastaan! :) God natt eller god morgon!