"This was never the way I planned"

Pikainen aamupalapäivitys. Viime viikko oli aika kiireistä sekä tunteellisesti ailahtelevaa. Muun muassa mun synttäripäivänä lapset keksi viettää kamalimman päivänsä ikinä. Minen oo koskaan täällä oloni aikana nähny niitä niin ilkeinä ja huonostikäyttäytyvinä. Thanks kids. Illalla pakenin näkemään S:ää Andoverin Starbucksiin kovinkin juhlallisesti, ja sain ihanalta "The Carrie Diaries":in lahjaksi! Jonka muuten sain loppuun eilen. En nyt sanoisi, että se kirja on mikään mestariteos, mutta ehdottomasti luettavissa! Ja varsinkin kun päähenkilönä on Carrie, niin on jännä nähdä minkälainen Carrie oli ennen the Sex and the City:a. Ja koska mulla meni se 3 iltaa tuon lukemiseen niin jooo, se oli hyvä. Tiistaina juhlittiin hostpojan synttäreitä pienimuotoisesti illallisella, ja voi hemmetti, mun täytyy sanoa, että tossa sympatiassa on reenattavaa tytsillä, sillä toiselle oli ehkä maailman vaikein päivä tuo veljen synttäripäivä (Starbucksin Breakfast Blend on muuten NAM), voi herranen aika. Torstai ja perjantai oli lähinnä piiiiitkiä päiviä ja mua on väsyttänyt ja ärsyttänyt aikalailla tuo to/pe, onneksi sain jutella pitkästä aikaa A:n kanssa Suomessa,you saved my days ♥, mutta noh, nyt on viikonloppu!

Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)

Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.

"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."

Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)

''You won't live any longer but it'll feel like it''

Ensinnäkin oikein hyviä uutisia! Ihanainen ruotsalainen S tajusi alkaa ehtimään näitä ääkkösiä täältä koneelta ja nehän löytyikin! Nyt on vain totutteleminen siihen, että voi kirjoittaa näinkin, koska tietokoneen näppäimistöhän on edelleen usalainen, mutta tietokone vain ottaa sen suomalaisena. Eli paras on kun ei katso näppäimistöä ollenkaan ja vaan kirjoittaa niin kuin vähän alle puoli vuotta sitten koto-Suomessa kirjoitti. On aika pirun hankala kyllä, koska olenhan jo tottunut näihin usalaisiin näppäimiin, mutta NYT ne tekee ääkkösiä. On mun pienelle mielelle aikas hankalaa.

Nyt on kyllä oikea sunnuntaijumitus menossa, siksi jos teksti tökkii, nii se on sitä sekä mun ääkkösopettelua! Tää viikonloppu on ollu semmoinen normal special weekend. Ei tullut tehtyä paljoa, mutta tehtyä tuli sitäkin enemmnän! Perjantaina ensinnäkin työaikani venyi tuntia ilmoitettua pitemmäksi, mutta nooh. Suunnitelmissa ei kummiskaan ollut kuin leffan kattelu, niin olin valmis kun työt loppu ja juoksin autoon ja huristelin ehkä pikkaise liian hurjaa vauhia Liberty Treelle ja olin jopa minuutin tai kaksi etuajassa! Hyvä minä. Mentiin S:n ja B:n kanssa katsomaan Sherlock Holmes ja minun on vaa kerrottava teille, että kun tulee siihen lähelle moinen elokuva niin menkää katsomaan! Se oli loistava. Ensinnäkin syyksi riittää ihan se, että toinen päänäyttelijöistä on Jude Law. Muuta syytähän ei siis tarvita.

Maanantaijumitukseen sunnuntaijumituksesta. Tai no, pitkään päivään. Vaan tulipahan nytten se ihan ensimmäinen lumimyrskykin tänne! Mutta niin, siitä Sherlock Holmesista. On muuten ollu aikamoinen nero toinen, herranen aika. Olisinpa yhtä fiksu kuin Sherlock Holmes.

Lauantaina kun aattelin että jes nyt haluan nukkua pitkään niin sitten pomppasin 8.20 ylös, mikäköhän mulla ja näillä aamuherätyksillä nytten on, koskaan ei oo toisistamme tykätty. Mutta no, autoin perhettä lähtemään harrastuksiinsa ja istuin rauhassa syömään aamupalaa ja juttelin H:n kanssa pitkästä aikaa, kuten H:n isoveljenkin kanssa hetkisen. Olipa kyllä mukava, ihan pieni hetki, semmoinen yhteys sinne Suomenmaallekin jopa jossain vaiheessa! Sitten ihmeellisen lauantaiaamupirteinä S:n kanssa päätettiin lähteä pitemmälle kävelylenkille pomppimaan ja tutkimaan Andoverin traileja ja mehtiä ja viivyttiin siinä tajuttoman lämpimässä ilmassa se pari tuntia kävellen ja jutellen, sitten takaisin kotio ja koska ulkona oli niin kesäinen ilma niin kävi näin. Sitten tulikin minun hostperhe kotiin niin juostiin yläkertaan vaihtamaan vaatteet, ettei lapset sais ideakseen tehdä samaa minkä aupparit niin fiksuina kekkasi! Scrapbookkingia harrastettiin ja laittauduttiin valmiiksi toiseen elokuvaan tälle viikonlopulle, jonne mukaan kerkesi myös toinen S, ihanaa! Niin elokuvahan oli Leap Year. Ja kuten arveltua niin se oli sellainen varsinainen hyvän mielen elokuva, se sai hakkaamaan nyrkkejä kun ei eka käyny niin kuin piti, nauramaan Declanin (Matthew Gooden) puolisarkasmille ja Annan (Amy Adams) pikkuvanhuudelle ja kihertämään onnesta! Että tuli vierailtua niin Irlannissa kuin Iso-Britanniassakin tänä viikonloppuna, minne seuraavaksi?

Leffan jälkeen ajeltiin CVS:n epäterveellisyksien kotio ja koska minun hostperhe oli poissa yön yli niin toinen S jäi yöksi ja yömyöhään oltiin luovalla tuulella ja tehtiin scrapbook-sivuja, minun saldoksi tuli 2,5 sivua, se on aikamoinen tahti kuulkaas! Sunnuntaiaamuna tulikin sitten nukuttua pitkään kun aurinko paistoi niin lämpimästi kasvoille. Ja paremman tekemisen puutteessa 3 ässää lähti sitten Burlingtoniin shoppailemaan. Ja rahaa meni ehkä enemmän kuin olisi pitänyt?? Mutta silti, tuli oikein tarpeellisia ostoksia! Kutenpa vaikka Free Countryn ihanaihana laskettelutakki, josta itse pulitin peräti 4 dollaria (kiitos Marshalls, ja tietysti osa hostmumin joululahjasta...! Oikea hinta 160 dollaria. Kihkih :P linkistä klikkaamalla näkee, mutta minun takissa ei oo noita pinkkejä viivoja!) ja sitten tämmöinen taivaallinen löytö, jonka S mulle bongasi ja minä rakastuin.(Ihan hulluna, varsinkin kun se on GAPista, ja olin hullumpana vielä sen jälkeen, kun sain tietää että hinta OLI 88 dollaria, lähti normaalista alesta 21 dollarilla! Ahh.. even better)
Kuvitelkaa kyseinen vaatekappale kevään ja syksyn vaihtelevissa tuulissa, lauantaina kun lähtee käymään kahvilla, tai sunnuntaiaamuna kun menee hakemaan maitoa lähikaupasta. Tai kuten S asian ilmaisi, se on täydellinen Starbucks-kuppien leffateatteriin salakuljettamiseen! Ja muun muassa tämmöisten ihanien löytöjen jälkeen Green Tea Latte käteen ja läpi sateen ja tuiskun jälleen kotia kohti ja olemaan boring. Oli semmoinen boring olo. Joskus on kiva olla boring. Eikös? Mulla oli joku hieno ajatus mielessä, mutta se juoksi karkuun. Noh, karatkoon. Josko se tulis joskus takas.