"So many things I'd say if only I were able"

Kerkiäähän tässä jälleen rauhoittuakin välillä. Istuksin Starbuckissa kipiänä, juon Refresh-teetä siinä toivossa että tästä parantus ihmeellä sunnunaiksi. Voipi olla että näin ei käy, mutta paremmaksi ainakin, niin pääsisi hyppäämään. Ei rakas pieni nuha, minä en juuri nyt kaipaa sinua. Vaikka ei tietenkään sillä, että mun ois pakattava vuosi matkalaukkuun, sunnuntaina hypättävä lentokoneesta, juostava lauantaina asioilla, ja S tulee Cape Codista niin ois tosi kiva tehdäkin jottain, kun tämä viikonloppu on tavallaan minun viimeinen Andoverissa, ensi viikonloppuna ei S:n kanssa nähdä kun hän viilettää ties missä tätinsä kanssa. Ja B:kin ois tietty tulossa takas lakehousilta niin meillä on vissii viimeinen viikonloppu, että voitais tehä jottai yhessä. Niin ei tietenkään ois kiva tehä yhtään mittään. Eijjois. Ja kaikki on pää tukossa aikalailla raskaampaa. Ja paniikkiakin pitäis johonkin väliin vetää. Niin, että minä en sillä oo kaipailematta tietenkään jättäny. Kun en kyllä muutenkaan sinusta mitenkään tykkää. Että mene nuha pois. Kiitos.

Mutta sen jälkeen öö viime viikonloppuun. Herranen aika tää viikko on mennyt nopiasti. Ensi viikkohan on siis minun VIIMEINEN virallinen työviikko! Tittidaadaa duuupadiii!! Älkää nyt käsittäkö väärin, tykkään työstäni ja rakastan tätä paikkaa, mutta mulla on nyt lomafiilis ja paha paha halu lomalle vaan olemaan ja matkaamaan ja nousemaan sängystä ylös just silloin kuin haluan. Hostellissa voin vaikka vaan nousta aamupalalle ja mennä takasi nukkumaan. Ei niin kellekään kuulu että miksi niin tekisin ja että onko se järkevää. Buahhahhaa. Mutta niin tosiaan, mun mittani on täynnä ns. vieraassa perheessä asumista, sitä, ettei koskaan voi nostaa jalkoja pöydälle (vaikka kun oon yksin niin sen teenkin, hah) ja että pitää tosiaan hymyillä koko hemmetin ajan. Plus näin melkein vuoden jälkeen alkaa erityisesti hostmumissa ärsyttää pienet ja muille ehkä näkymättömät jutut niin paljon, että tekis mieli lyödä päätä seinään. Tästä voisi uumoilla, että miksi ostin sitten yksiön tulevalle opiskeluajalle. Mä, ömm, tarvitsen täysin omaa aikaa nyt todella paljon, koska vaikka on mukavaa asua uuden perheen kanssa ja tutustua heihin, niin se on myös raskasta. Mun kämppä ja mun säännöt, se kuulostaa aikalailla taivaalta.

Viime viikonloppu hei! K oli käymässä Andoverissa, joten ensin perjantaina raahasin itteni Bostoniin kun K oli condolla käymässä, tomerina tyttöinä pakattiin K:n laukut. (Miten voi ihmisellä olla niin paljon tavaraa...?? :D ♥) Fiilisteltiin kämpillä hetki ja otettiin sitten lautta Haymarketille, ja päästiin ilmaiseksi jee, ja oli auringonlasku ja Boston näytti todella kivalta.












Käytiin Quincy Marketilta hakemassa sushia ja ottamassa kuvat seiloreiden kanssa ja sitten huristeltiin Andoveriin muutaman minuutin jälkeen nukkumaahan! Lauantaina nukuttihin pitkään, pyörittiin Andoverissa, auttelin perhettä, kateltiin öö älyvapaita ohjelmia ja hengattiin vain :) Hajotettiin farkkuja! Ei vaan, mä olen rakastunut noihin revittyihin farkkushortseihin, vois keventää matkalaukkua ja ottaa vaan noi reissuun mukaan, eiksje? No ehhei. Mutta siis pääasia oli että minusta oli hirmu kivaa että K oli täällä mun vieraana viikonlopun ja mulla on sitä jo nytten hirmuinen ikävä ja nyt Starbucks sulkee ovensa ja mun on pakko päästä nukkumaan ja haluan nukkua aamulla pitkään ja filosofisoidaan joku päivä kun uskaltaa päästää ajatukset valloille ja nyt mua hätistellään jos pois eli pitää mennä hyvää yötä kiitti hei!

"You would not believe your eyes"

Mä olen edelleen kipiä. Oon nukkunut viimeisen 24 tunnin aikana sen 14 tuntia, onneksi oli tännään lyhyt työpäivä. Ja sen lisäks kattonu mitä omituisempia ja tyhjäpäisempiä tv-sarjoja kuten You´re cut off ja Clean House. Ja syöny omituisia ruokia. Kuten pb and jelly sandwich (I KNOW!!) ja voisin jatkaa nukkumista kun huomenna ois kumminkin töitä jälleen. Yääääähhh. Mutta tässä muutama kuva tuosta 4th of Julysta Bostonissa. Eli lähinnä fireworkseista. Ja kuten aina, you should´ve been there to believe how awesome it was.
















Oh, when it´s 4th of July, you people in the US got the stuff for that! Nice.

"I'm just a little bit caught in the middle"

Mulla pätkäsi eilen netti ihmeellisesti, niin en voinut illalla enää päivitellä. Nytten oon vielä töissä, iltahommissa, mutta lapset nukahti kuin naps vain niin mullei ole muutakaan tekemistä kuin kirjoitella tänne. Ja syy kirjoittamiseen on toki se, että pitikin kirjoittaa!

Viikonlopusta vielä sen verran, että sunnuntai, siis lauantai-sunnuntai välinen yö, kun ensin käveltiin New Yorkin valojen loisteessa Grand Central Stationille, ja juostiin junaan, joka meidät kiidätti Greenwichiin, Connecticutiin, jossa ooteltiin sitten taksia öö reilut puoli tuntia ja naurattaa edelleen, kun poikia niin harmitti, ettei saatu taksia heti ja me tytöt naurettiin vaan jotain typerää. Mutta hei, jos aikaa pitää kuluttaa niin sama on pitää hauskaa, oltiin sitten Greenwichin juna-asemalla tai ei. Autoseikkailujen ja taloon hiippailuljen jälkeen löydettiin porukkana jälleen toisemme J:n luona, kun hän asuu erillisessä pikkuisessa pihakämpässä (kyllä mullekin kelpais!) ja istuttiin siinä J:n sängyllä kaikki viis pelaten meidän versiota perinteisemmästä juomapelistä ja kun ei löytyny kortteja, niin piti sitten pelata M:n puhelimen nopilla. Olipas jännää! Eiku oli oikiasti hauskaa, plus sitten illan hauskin osio oli ehkä se, kun minä, K ja M lähdetiin M:n luo ja hiippailtiin kirjaimellisesti varpaisillaan M:n huoneeseen nukkumaan. Mulle tuli PIKKASE teinimäinen olo pienessä hiprakassa kyllä, vieläkin naurattaa, että kun ei isona ihmisenä vaikka hostelliin reteesti mennä vaan hiljaa pitää aamuyöstä hiippailla nukkumaan.

Siinähän keretiin sitten sellaiset nätit 5 tuntia nukkua ennen kuin kaikki sunnuntaiaamun kunniaksi klo 8 suunnattiin suihkuun ja pakaten huristeltiin hakemaan kyyhkyläiset kyytiin kans ja suunnattiin takasin Greenwichin juna-asemalle, jossa jälleen vähän ooteltiin sitä junaa joka oli myöhässä, siitä kun M lähti sitten katteleen peliä johonki, niin me saavuttiin Grand Centralille ja suunnattiin sunnuntaibrunssin mättöön kahdeksi tunniksi. Oli muuten aika erikoinen brunssi meillä: Oreo-keksejä, tuoremehua, kahvia (tää on vielä normaalia), hedelmäsalaattia, sushia ja teriyaki-kanaa ja riisiä! Ja maistoin kuulkaas elämäni ensimmäisen kerran sushia K:n lautaselta ja namnam oli hyvää kuulkaas, California rolls, yummy. Mutta niin, sen 2 tunnin yleisen maailmanparannuksen jälkeen törmättiin tuttuihin kun saksapoika R bongasi meidät ja suunnistettiin sitten ylös sieltä maanalaisesta luolastamme melkein ahdistavaan kuumuuteen. Käveltiin hetki, metroiltiin toinen, nähtiin NYC Pride, käveltiin toinen hetki, mullei ollu energiaa ottaa kuvia sen mun valtavan laukun kantamisen lisäks (jossa oli puolet tarpeetonta kamaa kun suunnitelmat pikkase muuttu) joten otin viikonlopun aikana vain sellaiset 200 kuvaa. Sunnuntain, niin istuskeltiin katsomassa komiikkoa hetki, sitten oli liian kuuma, järjestettin epäonnekas suuri kameranmetsästys, metroiltiin ja KÄVELTIIN jälleen mun ja B:n bussille, koomailtiin 4 tunnin matka Bostoniin. Ja kun saavuttiin Bostoniin, niin ois ihan kuin ois saapunu kotiin. Pystyi jälleen hengittämään semmoista mukavan viileää ilmaa, oli vaan jotenkin niin kotoisaa. Ja metrollakin osasi kulkea. Because my friend B and I, we don´t speak New York yet!

Ja kun on tullu nukuttua niin runsaasti edellisinäkin öinä niin muahan väsyttää edelleen, vaikka on ollu varsin mukavia päiviä, eilen oli töitä vain vähän, sitten juttelin pikkusiskon kanssa pitkästä aikaa, sitten oli hieroja, vihdoin ja viimein. Mä en tiedä mitä ne siellä hierojakoulussa opettaa, but damn it feels goooooooood. Sitten kirjastosta levyjen metsästykseen, ja vielä illan päätteeksi O:n kanssa jätskille, juttelemaan ja sitten kotiin nukkumaan ja tänään mulla on ollut hieman pitempi mutta silti oikein mukava päivä, jonka kruunasi se, että C tuli soittamaan ovikelloa ja matkalla majapaikkaansa sanomaan moi ja halaamaan. JEEE, C on täällä nytten ja on seuraavat 2 viikkoa ja se on tosi tosi kivaa!

Mutta sitten vähemmän kivaa on mun vatsassa kiristyvä solmu, joka johtuu siitä, että tässä ollaan lähössä kotia kohti pian. Älkää nyt käsittäkö väärin, mä olen edelleen innoissani tulossa kotiin, mutta muun muassa tässä yksi päivä kun panikoin J:lle niin kommentti kuului vaan, että "äsken sitä oltiin innoissaan kotiin menossa ja nyt ei haluta lähteä, mikä sun mieltä muuttelee?" No, oon ensinnäkin tyttö, se selittänee jo aika paljon ja toisekseen tottakai kaikki paranee loppua kohti. (Nytkin saan ehkä töistä yllätyspitkän viikonlopun, jeees!) Niin mä en halua lähtiä. Mutta samalla haluan tulla kotiin. Mutta tää aupparivuosi, se on ollut jotain niin toista kuin mitä oon odottanu. En mä tajua että kohta pitäis pakata koko huone kuntoon, 2 viikon päästä pitäis olla jo muuttamassa periaatteessa, siis tonne aurinkohuoneeseen kun uus auppari tulee 2 viikon päästä perjantaina. Hassua. Eikä ollenkaan hauskaa kuitenkaan. Mutta no, sehän nähdään sitten kohta taas mikä tässä on mieli. Sen minä tiiän että Suomessa tullaan kuulemaan ihan tarpeeksi juttuja siitä, kuinka silloin USAssa tehtiin näin ja näin ja sitten meille kävi näin ja yhyy mulla on ikävä sinne. Kun ikävä kyllä tulee. Juteltiin eilen B:n kanssa asiasta ja mulle tulee ihan HIRMUINEN ikävä mun aussiani joka tänne jää, meistä on tullut kovin läheisiä kyllä, voisin lukea hänet ehdottomasti yhdeksi rakkaimmista ystävistäni ja muitakin täältä, ja se se vasta kipeää tekeekin. Onneksi on K ja J, jotka asuvat Suomessa, niin täältä Massachusettsin alueelta. K varmaan on vilissyt tekstissä kertaan jos toiseen, hän on aivan ihana ja J on mulle kuin isoveli, ja aivan upea tyyppi. Vuan asuvat molemmat piäkaupunkiseuvvulla samperi. Niin tää mun solmu kiristyy kiristymistään. Taijjan tarvita kaikki ne bussi- ja lentomatkat tämmöisten juttujen selvittelyyn. Ja niin, saatan tirauttaa muutaman kyyneleen elokuun puolivälissä. Ja heinäkuun lopussa. Niin silloin kun pitää sanoa heihei suuntaan kuin toiseen. Ja tiedättekö, ei mua näin ahistanut lähtiä Suomesta. Kun tiesin, että tuun takasin. Mutta kun täältä lähtee, niin ei tule tasan tänne takaisin. Eikä varmaksi tiedä näkeekö kaikkia täällä tapaamiaan tyyppejä enää ikinä. On sen verran loputtoman oloisia ajatuksia etten tiedä onko niitä mukava aatella. Mä oon tässä kahden elämän välissä nytten, palaamassa ja lähtemässä jajaja niin. On aika vaikiata. Vaan availlaan tätä solmua. Tässä jälleen joku päivä.

Psssst. Heinäkuu on mun viimeinen kokonainen kuukausi Yhdysvalloissa. Moro.

"Another heart skips a beat"

Ahh. Hienosti hienosti alkaa viikko, kun päivä on muuten mennyt ihan loistavasti ja oon ollut hyvällä tuulella, mutta sitten kun miut vihdoin ja viimein päästetään 9.30 pm töistä niin sitten tulee listaa, että "hei, tän viikon aikana pitäis saada tehtyä tää ja tää ja tää..." Oh fun. Tässä vaiheessa mun ajatuksissa kulkee: "5 viikkoa, 5 viikkoa, 5 viikkoa, VIISI!!" Vaikka kuinka oikiasti rakastankin tätä miun hostperhettä, en vaihtais heitä mistään hinnasta, mutta silti, nyt on MAANANTAI-ilta. Onneksi tänään sai edes nähtyä B:tä puistossa lasten kanssa ja käytä kirjastossa ihan rauhassa vihdoin...!



Ja viikonloppukin meni taas ihan hujauksessa. Launtaina nukuin myöhempään, eli puoli kymmeneen, juttelin S: ja C:n kanssa, jotka ovat nyt siis Ruotsissa ja oli ihana kuulla heidän ääntään ja kuulla, että mitä heille kuuluu tällä hetkellä siellä maailman toisella puolella. Hyvin siinä sen 2 tuntia kulutti! Päivän ohjelmaksi muodostui loppujen lopuksi sitten se, että lähdin suomipoju J:n mukaan Sommerfesteille. Ja mä luulin ihan tosissani, että saksalaiset ois osanna jonkinmoiset festit järjestää, mut ei... Nono, päädyttiin sitten, kun moikkailtiin ensin J:n saksalaiskavereita, sen jälkeen siis istumaan sadetta sellaiseen kivaan kahvilaan ja lukemaan sanomalehtiä, plus sen jälkeen väittelemään että miten korkkareilla kävellään. Ei vaan löydetty J:lle tarpeeks isoja kenkiä, niin ei herra voinu ite todeta että aikalailla normaalisti niillä mennään. Siitä palattiin hetkeksi vielä kuuntelemaan saksalaisa kansanlauluja, melkein lähdetiin humpallekin, mutta sitten aateltiin, että antaa muitten näyttää miten osaa eikä mennä sössimään. Illan päätteksi suunnattiin vielä syömään kahden saksalaistytön kanssa ja väsyneinä nauramaan toisillemme ja tarjoilija liittyi myös touhuun mukaan, eikä saksalaistytöt aina ihan ymmärtäny. Se on suomalainen hulluus se.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähtiä salille heti aamusta ja kirjastoon ja postiin ja kauppaan, mutta se vähän jäi, kun R Suomessa sattui koneelle samaan aikaan ja kun ei olla skypetelty usiampaan kuukauteen, niin 3 tuntia hujahti maailmaa parantaessa, ihana oli ja maailma oli kuulkaas heti parempi! :) Sen jälkeen neuvottiin iPodin käyttöä pikkusiskolle, käytiin asuntoneuvotteluja äitin kanssa ja juhlittiin pikkuveljen "lottovoittoa" (hei 21,20 € on iso raha 9-vuotiaalle!) jajaja niin, sitten suihkuun ja maailmalle elikkäs Bostoniin tapaamaan K:ta ja tän perheen uutta aupparia R:ää, joten sinne siis, ihastelin hetken finaalimeininkejä (GO CELTICS!!) ja mietin että miksei mulla oo lippua sinne. Ai niin siksi että halvimmat liput on $350 per tiketti. Mutta tytöt tulikin aika nopiasti sen jälkeen ja lähdettiin kirjaimellisesti kävelemään läpi Bostonin!

Kuvasaldo:





















I know, voisin opetella pitämään käden vakaana kuvatessa! Harjoitellaan jjjuu :) Mutta oli hirmuisen kiva viikonloppu kyllä, suomalaismeiningeillä mentiin pitkälti ja nyt mä painun vihdoin ja viimein lukemaan Dan Rhodesin Anthropology-novellikokoelmaa, joka on tuo oranssi kirja tuolla, semmoinen, jossa on vaaleanpunaisia pilkkuja! Hihi, palaillaan!

"I know at once there was no place I'd rather be"

Hyvää iltaa MTV Movie Awardsien ja NBA:n finaalien toisen pelin välistä, joten pitihän siihen nyt lisätä vielä bloginkin päivitys!

Kuvasaldo viikonlopulta on nolla (jos ei lasketa kun kuvailin pupuja takapihalla, ensin niitä oli yksi, nytten niitä on kaksi!) koska tässä on vietetty tämmöistä ihan vaan chillailuviikonloppua enkä siinä oo jaksanu kannella kameraa mukana. Joten täytellään sitten videoilla ja musiikilla hieman tätä selostusta! Ensinnäkin kun perjantain tein koko päivän töitä, siis ihan oikiasti koko päivän, 7.15 am to midnight. Joten niin, nukuin makoisasti ja auttelin perhettä aamusta, (ja tällä hetkellä toivon, että Taco Bellin $2 meal deal kestää koko kesän, niin minä pysyn hengissä vikan kuukauden aikana) sitten Y:lle kun en viikolla ole kerennyt ja ette kyllä arvaa että mitä! Se Y:n "sauna" oli LÄMMIN. Voin vannoa että siellä oli ainakin melkein 60 celsiusta, olipas kiva kyllä. Siitä sitten kirjaston, jonne jumitin puoleksi tunniksi hihhih, ja löysin mitä etsinkin, eli uuden rakkauden eli The Bird and the Bee:n Ray Guns Are Not Just the Future, jonka yhteen kappaleeseen olen aivan täysin koukussa:

Kuuntelin tän eilen illalla öö melkein kymmeneneen kertaan, mahtava biisi :) Plus kirjastosta tarttui mukaan pari kirjaa ja HAIR, jota B ei vielä ollut nähnyt, joten se piti näyttää ehdottomasti. Ensin kuitenkin kun ooteltiin suomalaispoju J:tä ja tän kaveria M:ää, niin katottiin loistavaa australialaiskoomikko Carl Barronia, jota B:kin kuvaili, että tää nyt on vähän kusipää, mutta sen takia juurikin hauska, heh, en tiedä kuinka tykkäätte, mutta minä ainakin nauroin ihan kippurassa. Loppujoukon saavuttua katottiin tää loppuun ja aloitettiin sitten HAIR, josta J nyt ei oikein perustanut, tai ainakin näin anto ymmärtää, mutta me tytöt tykättiin kovastikin. Tän jälkeen vähän pelailtiin, ah, mun toiden addiktio, mikä on ilmestyny B:n luo, eli The Shrek Pinball Machine. I´m truly addicted. Enkä tiedä kuinka enää kykenen pelaamaan millään tietokoneella mitään, kun se oikea laite on nostalgiaa. Sori kaverit, musta tuntuu, että ainut mitä tuon täältä niin on se kone. No mutta, palataan viikonloppuun, sen lisäksi pieksin J:n koripallossa (semmoinen hoop systeemi, minikoripalloja ja ajalla pelataan) niin 4 pisteellä 3. pelissä, hei en mä ihan surkia ole vaikken olekaan vuoteen pelannu heh. Ja J ihan harrasti koripalloa sen 10 vuotta, että niin. Ja niistä kahesta aiemmasta pelistä ei sitten sen enempää.

Tän jälkeen lähdetiin leffaa kohti, kun aivan aivan aivan aivan mahtava leffa Get Him to the Greek, joka, hei, kun se tulee Suomeen, tai jos on tullu jo, niin menkää kahtomaan. Nauratte, tai ainakin minä nauroin ihan kippurassa melkein koko sen leffan ajan, se sisälsi niin monta hyvää ja naurettavaa kohtausta ja oijjoivoivoi. Menkää nyt kahtomaan vaan se!!! Tässä esimakua

STROKE THE FURRY WALL, BREATHE, STROKE THE FURRY WALL. Love it!

Sunnuntai on mennyt nopiasti ja leppoisasti. Aamusta juttelin perheelle, pikkusiskolla oli niin ikävä että sitä melkein itketti, nuorimmaisella siis :( Äh, minen kestä aatella asiaa, koska muuten itkettäisi, mulla on hirmuinen ikävä mun perhettä ♥ Ei tässä oo kuin sellaiset reilu 70 päivää kun oon takasi Suomessa kaikkien rakkaitten kanssa, hihii. Mutta niin, kun oltiin se melkein pari tuntia hölisty, niin B tuli sitten tänne Andoveriin, ja suunniteltiin tuota meiän reissua elokuulle ja huomenna VARAILLAAN lennot ja bussit ja hostellit jjjei!. Minoon aika vakaasti päättänyt, että sen sijaan, että menisin San Diegoon, koska oisin siellä öö päivän ja se maksais ihan liikaa, niin nousen Washington D.C.:stä Greyhoundin bussiin ja matkaan bussilla läpi Yhdysvaltojen, 2 päivää 3 tuntia ja 30 minuuttia kunnes oon Las Vegasissa B:tä vastassa. Näin mä suunnittelin aikoja sitten, ja nyt, niin mä kyllä teenkin (GO CELTICS!!! The Finals are now 1-1, whippidii!!) koska oon halunnu tehdä niin ja niin, mua vaan kiehtoo tää ajatus! Kuulostaako tää ihan hullulta teille..? Kertokaa mulle, perjantaina varaan ton bussin mitä luultavammin, koska se vaan, en tiedä, mä haluun tehä niin :D

Näiden suunnitelmien jälkeen sunnuntai-ilta meni Walmart-mielikuvitusshoppaillessa (kävin teettämässä kuvia) ja sen jälkeen kateltiin romantiikkaa vuodelta 1995, leffa nimeltään Sabrina

Ja olen löytänyt jälleen yhden ihanan leffan, kuinka ihanan perinteikästä ja niin vaan ihanaa! :D Huomaa, että olen väsynyt, kun en jaksa enää käyttää uusia sanoja. Hohoh. Voisin siis mennä tiskaamaan ja vaihtamaan lampun, filosofisointia ehkä joskus taas! Hihii 39 päivää 13. kuukauden alkuun, jjjei :) Have a great start of the week, meaning Monday..!

"I've got a secret or two"

Viikonlopuilla mennään aika pitkälle, eikös näin? On jo torstai ja minen oo vieläkään kirjoittanu sunnuntaista. Anteeksi. Mutta melko hyväksi tekosyyksi voidaanhan juurikin luetella tuo kouluhommien valmiiksi saaminen? No, sehän on nyt tehty, ensi viikon alusta olisi tarkoitus tulla Silver Bay:n certificate ja huomenna pitäis tulla Harvardista samainen paperi. Noh, ainakin jälkimmäinen näyttää aikailailla hienolta CV:ssä jos ei muuta. (Ja se kurssi oli kyllä mahtava kokemus, eipä sillä)

No mutta sunnuntai. Oli aikalailla paras sunnuntain aikoihin :) Kun lauantain reissun jälkeen jumitettiin B:n kanssa vielä katsoen Proposal-leffaa (jossa muuten en veneajelukohtaukset on kuvattu Rockportissa, eikä suinkaan missään Alaskassa kuulkaas!) niin nukuttiin sunnuntaina pitkään, kymmeneen (herranen aika, mullehan tää oli hirmuisen aikaista vielä vuos sitten) ja sitten todettiin olevamme nälkäisiä ja mentiin alakertaan syömään Reese´s peanutbutter cup-muroja. Ja tämähän on erittäin tärkeä mainita siksi, että aattelin kysyä, onko lukijoitten joukossa sielunsiskoja/veljiä, joiden mielestä aamupala maistuu lähes aina paremmalta kun sen syö aputason päällä? Me todettiin se sunnuntaina, sitä on turha selitellä, kun se vain on niin! S tuli tämän jälkeen paikalle, ja suunnistettiin siivoamaan uima-allas ja nauttimaan polttavista säteistä. Ja kuvista näkeekin sitten, että uima-allas on kiva juttu!








Anna aupparille vapaapäivä, niin mitä se keksii tehdä? No leikkiä tietty!

Oli kyllä niin kuuma ja aurinkoinen sunnuntai, ettei oikein tienny että tykätäkö vai eikö, koska palan niin helposti (ja muuten rusketuinkin sunnuntaina ihan mukavasti, H siellä Suomessa kuules, taitaa mun rusketus voittaa sun rusketuksen tänä kesänä, turha mittään yrittää kuule!) ja muutenkin mun on vain kauhean vaikea olla paikoillani pitkän aikaa. Mutta yhden aikoihin sitten suunnistinkin jo sisään vaihtamaan, kun suuntana oli Boston, suomalainen aupparikoulukaveri J kavereineen oli tulossa Bostoniin, joten lupauduin Harvardia näyttämään, tai no, paremminkin Cambridgea, plus oli mahtava nähdä J:tä kun ei olla nähty tämän aupparointimme aikana kertaakaan, vaikka toinen asuu vain ja ainoastaan CT:ssä. Jep, onhan se vähän noloa olla aikalailla saamaton. Mutta nyt kuitenkin saatiin aikaiseksi, ja sitten liittyi K:kin joukkoon, kun kivasti Bostonissa seikkaili samaan aikaan. Tavattiin kaikki Quincy Hallin tienoilla, katsastettiin yksi turistikrääsäkauppa ja suunnattiin T:llä Harvardiin, siellä pällisteltiin jälleen Harvardin campusta, käytiin Coop:ssa katsomassa kirjoja ja paitoja ja J:n aussikaveri E lueskeli meille suomea! Ah, mahtavaa viihdettä suoraan sanoen, sai muuten muutama suomalainen sanakin ihan uuden merkityksen kun aussiaksentilla niitä lueskeli. Välipalaksi käytiin metsästämässä Ben&Jerry´siä, käytiin kävelemässä ympäri Cambridgea, Charles Riverin rannalla, katsomassa dorm halleja (aiemmin yhden saksalaisen mukaan sitä paikka, "where the ritch bitches live". Couldn´t say it better myself, ha!)ja mutkia pitkin löydettiin sitten se Harvardin "iso" portti ja istuskeltiin kirjaston vierustalla nauraen ja jutellen. Kello alkoi sitten jo lähestyä kahdeksaa, joten CT:n porukan oli aika lähteä takaisin kotikonnuille, joten hypättiin kaikki metroon jälleen ja sanottiin metrossa hyvästit, oli ihana kyllä nähdä! Minä lähdin sitten saman tien takaisin Middletoniin ja K:kin takaisin Charlestowniin, joten metrolla ajellen jatkettiin. Tän jälkeen huristelin Middletoniin hakemaan S:n ja B:n ja leffaan katsomaan Sex and the City 2!! Ja leffa oli hyvä. Eihän se nyt juonellisesti mikään yltiöyllättävä ollut (varsinkin kun täällä pyörinyt traileri jo tavallaan antoi ymmärtää aika paljon leffan tapahtumista) mutta se oli kaivattua jatkoa hienolle sarjalle :) Ja leffasta huristeltiin suoraan nukkumaan.

Vapaa maanantai menikin sitten aamusta kattoessa teiniromantiikkaa, altaalla hieman, kotiin siirtelemään puutarhahuonekaluja ja "innokkaasti" tekemään tuota Silver Bay:n toista esseetä. Jonka sain siis tiistaina valmiiksi ja oon done done done kouluhommien kanssa jjjjeee!! Mutta nyt seuraamaan vielä loppuosa NBA:n Finals:eista, Celtics vs. Lakers, so GO CELTICS!