"And they get so red in the head"

Taa viikko on kylla ollu ihan hullu. Ensinnakin se on tosiaan ollu pitka. Toisekseen ma olen ollut ihan alyttoman vasynyt lahes joka paiva, kahvilla on eletty paivat lapi, silloin kun ei kahvista ei oo enaa masu tykanny, niin sitten on vaihdettu teehen. Ja kaksinkertainen maara.

Muistelen tassa pitkan ajan paahan, kun ekan kuukauteni aikana hostmum pyyteli anteeksi sita, etta kuinka hullua meno on sen muuton kanssa ja kaikkea. Ja viime sunnuntaina kuulin sen taas: "Sorry about this crazyness". Hmm, never heard that before. Ja jotenkin viime sunnuntaina, kun tarjouduin vapaaehtoisesti auttamaan, niin sain kuulla valitusta siita, kuinka ensinnakin olin perjantaina kysynyt, etta teenko yhden koulujutun tyton kanssa, ja minulle sanottiin, etta ala tee, kun hostmum tekee sen tyton kanssa. No ei kerenny viikonloppuna, siksihan mina juuri kysyin kun vahan epailin sita etta kerkeaako tehda! Ja toisekseen, kun tarjouduin laittamaan lapsille nopeaa lounasta, niin kysyin, etta onko valia etta mita on. Vastaus oli ei. Ja poika halusi nutellaleivan, ja se oli ihan ok. Sitten kun keittiossa poika soi ja TOTTAKAI meni hieman poskille (hei, lapset, kylla, ne ei kamalan siististi osaa syoda, halloo!) niin sitten sain hermostuneen valituksen siita, kuinka pojalle ei saa antaa nutellaleipaa lounaaksi, ennen kuin toinen vanhemmista tulee hakemaan, silla tama ei pida siita. No voi vee, mika ajatustenlukija mina oon? Silloin jo pikkaisen kylla oli, etta EI JAKSA. No onneks mina en itsenaisyypaivana sitten tehnytkaan mitaan ihan vaan suomalaisuuden kunniaks! Vietin koko sunnuntain pyjamassa, enka oikein jaksanut paljoa liikkua tai aatella tai touhuta. Paitsi sitten paivan loppuhetkina paatin leipoa IKEAsta haetun ruisleipamixin! Ja ruotsalainen C tuli meille yokylaan, kun olin ihan yksin ja sitten yolla suoraan uunista ja vuuasta oikeella voilla syotiin ruisleipaa. Voin vannoa etta kavaisin seitsemannessa taivaassa. Tai jossain siella. Nam. Pienet on suomalaisuuden ilot ;)

Ohhoh, tuo oli siis kirjoitettu jossain perjantain paikkeilla. Ja nyt on jo maanantai. Hups. Ajattelin sunnuntain omistaa taysin kirjoittamiselle, kirjeiden, blogin ja joulukorttien, mutta ilmeisesti sain lauantaina ruokamyrkytyksen ja sunnuntaina nukuin iltapaivaneljaan asti. Mmmm. Kai minulla oli univelkaakin, sita kun ei tiia, mutta nukuttua tuli! Niin ei tullu sitten kirjoiteltua.

Mutta niin, tuo edellinen viikko oli aikamoista helvettia suoraansanoen. Se oli pitka, mina olin vasynyt, jokaikinen paiva soitti radio semmoista lallatusta, jossa joko laulettiin, etta "there's no place like home for the holidays" TAI "I'll be back home for the holidays". No kylla hitto oisinkin, jos mun lompakko vaan antas sen verran periksi, etta paasis kotiin ja ehka jos sais lomaakin toista niin tottakai tulisin! Vaan kun nain ei oo, niin I'm not back home for the holidays. I'll stay here. Mika on kylla ihan mukava, koska joulusta on tulossa kiva, ainakin suunnittelujen mukaan, mutta niin, joulu on kumminkin perhejuhla ja varsinkin viime viikolla musta ei yhtaan tuntunu, etta oisin taalla osa perhetta. Ensinnakaan, mulle ei oo edes omaa joulusukkaa :/ Tai ainakin noita joulusukan ripustimia on vaan kolme. Ja sitten ne viela muodostaa sanan JOY. Onko ironisempaa asiaa olemassa? No mutta, onneksi C pelasti mun joulun, kun ilmoitti, etta heidan kotonaan on myos minulle joulusukka! Oi! En ehka tulisi toimeen taalla ilman C:ta. Tiedoksenne vaan. Tosin sen joulusukan jaan C:n hostpojan dinosauruksen kanssa, mutta eikohan me sen kanssa samaan sukkaan sovita. On meilla jo diili. Se saa kaikki poikamaiset jutut ja mina sitten otan ne tyttomaiset jutut. Koska se on poikadino, niin siksi.

Muutenkin viime viikko, se oli semmoista, etta hostmumilta ei tuntunut tulevan kuin negatiivisia kommentteja ja huomioita, en edes muista olisinkin kuullut kiitosta sen viikon aikana. Kun vahan olen 'analysoinut' ja melkeinpa paatynyt siihen tulokseen, etta mun hostmumin on hyvin vaikea antaa positiivista palautetta. Tan oon huomannu myos sen tyoskentelytavasta. Ja sitten torstaina, viime viikolla, tuli breakdown. Mua vasytti ja tuntui etta kaikki kaatuu paalle, ja autokin hajos (TAAS) keskiivikkona ja ma en muuta tehny kuin itkeny sen paivan. Oli vaan yksinkertaisesti niin paha olo ja ikava perhetta ja Suomea ja kaikkea sita rakkautta mita siella on, semmoista ymmarrysta ja hyvaksyntaa. Stressiakin oli, kai, oli sita joo, enka oikein osannut tehda mitaan, ei ollut motivaatiota, ei naurattanut. Onneksi kaiken sai sitten purkaa skypen kautta äidille, joka aina yhta ihanasti kuuntelee nama minun huolet ja palauttaa maan pinnalle ja muistuttaa, etta jos ei muuten niin suomalaisella sisulla ♥ No, ei minun olo ollut mitenkaan mahtava sina paivana siis, mutta onneksi tyoni teen lasten parissa, silla 5-vuotias A piirsi minulle "iloisen kortin, jotta tulisin iloisemmaksi". Miten siina voi olla hymyilematta? Ja hostmumikin oli jotenkin paljon positiivisemmalla ja rennommalla paalla sen illan ja jutteli ja oli kaikinpuolin mukava. Ja meidan siivooja toi minulle joulukukan, on minun huoneessanikin nyt sitten jo toinen jouluinen asia (joulukalenterin lisaksi tietty!) ja illalla vaan vasytti niin paljon, etta oli pakko nukkua.

Perjantai meni. Hostmum oli puolipaivaisesti kotona, ja vihdoin ja viimein saatiin raivattua autotallia hanen kanssaan ja lapset leikki ulkona ja oli muuten vain mukavaa, sai levata ja nain pois pain. Torstaina haettu joulukuusikin oli jo siina kunnossa, etta lasten kanssa laitettiin kuuseen valot ja koristeet ja mina haistelin joulukuusta ja ajattelin Suomen kuusimetsia ja ihanaa Suomea yksinkertaisesti. Ohhoh, jos lennot eivat olisi niin pirun kalliita ja minulla olisi vapaapaiva, niin menisin kylla Suomeen jouluksi. Siella se on vaan jotenkin oikea viettaa. Oman perheen kanssa. Mutta niin, sinne en paase ja silla siisti. Niin, taalla kumminkin on joulusuunnitelmia sen verran, etta jouluaattoiltana tulee hostmumin perhe tanne syomaan ja viettamaan iltaa, aamupaivasta mina vietan suomalaista jouluaattoa perheen kanssa skypettaen ja joulupaivana sitten, avataan aamusta lahjat ja lapset lahtevat sitten isansa luo ja mina suuntaan C:n ja taman hostmumin kanssa joulupaivan ratsastusvaellukselle. Niin etta parempi pysya lumi maassa nytten, etta saa ratsastaa sitten valkeissa maisemissa!

Lumesta puheen ollen, minun pitaa nyt kylla menna pyykkaamaan, silla aussi-B tulee tanaan lastensa kanssa tuossa tunnin paasta tanne ja me suunnataan ulos rakentamaan semmoinen pikkuinen pulkkamaki tuosta lumesta, kun sellaista ei takapihalla oo, niin semmoinen rakennetaan sitten!

"Cause we're so uninspired, so sick and tired, of all the hatred you harbour"

It's been a long long week, full of ups and downs, downs mostly. And I should go and pick up the kids in 3 minutes. I dunno, it felt like everything was falling apart here, it felt like I was loosing myself somewehere here. Then came the Christmas tree and teary eyes and suddenly, the sun shines again. I just dunno how long.

"But it’s nice today, oh the wait was so worth it"

Ma olen taas ollut kylla niin saamaton, mutta meneillaan on niin paljon, jajaja mulla on joulukortitkin viela lahettamatta, ne pitaa taman viikon aikana hoitaa, vahintaan, meinasin, etta nyt, mutta sitten tuntui silta etta haluan kirjoittaa kumminkin jotakin.

Taalla on ensinnakin maailma ihan sekasin, kun on 'lumimyrsky' eli toisin sanoen oisko sellaiset kymmenisen senttia tullu yon aikana ja teilla nyt ei ajella kuin se 25 mph korkeintaan. Etta jee, normaalisti kun vie sen puolisen tuntia vieda lapset kouluun ja tulla takasin, nyt meni sellainen tunti. Tosin kavin ostamassa uudet talvikengat siina valissa, ehka se johtuu siis siita, etta meni hieman enemman aikaa. No ei, mulla meni tasan 5 minuuttia niiden kenkien ostamiseen, koska olin valkannut ne jo eilen ja nyt kavin vaan ostamassa pois. Koska olin niin kesafiilingeissa, ja ehka ois pitanyt varata enemman aikaakin, niin kun pakkasin, niin mina mitaan talvea aatellu kovinkaan paljoa! No nyt se sitten tuli ja lunta on hirmuisesti ja mina haluan toppahousut! Nyt kiitos. Vaan niin, ei niita tunnu loytyvan. No, ei se oo ennenkaan tosin estany ulkona olemista, tarpeeks kun on vaatetta paalla niin parjaa siella. Ja taalla kun on hassua, kun ei oo pakkasta niinkaan, on vaan lunta. Ja paljon.

Viime viikko meni ihan mukavissa tunnelmissa, saan kannalta aika hurjissa, kun torstaina oli hellelukemat taalla ja sitten lauantaina pyrytti lunta kunnolla. If you don't like the weather in New England, wait a minute, as the saying goes. Tuli kylla todistettua se todeksi. Nyt taalla jalleen pyryttaa urakalla, ja auto hautautuu lumeen noin viidessa minuutissa. Toisin sanoen olen autoa putsannut lumesta jo 3 kertaa tana aamuna, etta on edes hetken nahnyt ulos. Vaan en mina valita, kun tykkaan lumesta ihan hirmuisesti ♥

Hmm, niin, mitas viikonloppuna tapahtuikaan. Niin joo, kavin siella Harvardin testeissa! Tietenkin, tapamme mukaisesti, hieman aliarvioimme matkustamiseen tarvittavan ajan ja huristelimme ensin metroasemalle, kahvien kanssa, siita juosten metroon ja stressaamaan ja vilkuilemaan kelloa vahan valista ja sitten juosten Downtown Crossingilla linjanvaihto ja sitten justinsa missattiin kahdella minuutilla se edellinen 'metro' ja seuraavaa odoteltiin raastavat 8 minuuttia. Sitten istumaan ja hermoilemaan lisaa, etta ollaankohan ajoissa ollenkaan, aa, apuaa... Sitten kun vihdoin oltiin Harvardin asemalla niin juoksuksi, kun aikaa oli sellaiset 10 minuuttia menna sinne testipaikalle, eika me mitaan karttaa siita alueesta tajuttu tulostaa. Testi oli kumminki tiedekeskuksessa, joten valittiin se kummallisimman nakoinen rakennus ja sehan se olikin. Ja miksi juoksimme ja hatailimme, etta paasisimme sinne ajoissa? Vain liittyaksemme PITKAAN jonoon. Voi jes. Jonot oli sukunimen mukaan ja tietenkin paadyimme siihen pisimpaan jonoon. Kunnes tuli ryhma espanjalaisia ja tekivat siita alkupaan jonosta pisimman. Hieman katseltiin siina jo ymparille ja siella kuului kaikkea muuta kuin englantia. Jaaha. Ja no, olihan ne selvasti tehty silla tavalla, etta ihminen, jonka aidinkieli ei ole englanti, osaisi tehda sen. Jo sen alkuinfon aikana, kun ohjeet oli kirjoitettu taululle, sitten ne selostettiin ja naytettiin paperista oikeat kohdat. Ja sitten se ensimmainen kuullunymmartamistehtava, en tiennyt etta itkeako vai nauraako. Koska se oli... helppo. No, siihen mina sitten aattelinkin etta kompastun, siihen helppouteen, koska en osannut keskittya, koska tuntui ettei tarvinnut, koska se oli melkein ilmiselva! Niin en vaan osannut keskittya ollenkaan siihen, en millaan tavalla. Mutta tulipahan tehtya se testi sitten. Ja tulokset tuli jo maanantaina ja... paasin tasolle E, joka on se korkein taso siis! Hiiiiii! Nyt tarvitsee enaa valita se kurssi ja rekisteroitya, jeejeeejeeeee! Ja maksaa se. Heh. Mutta onneksi hostmum tarjoaa talle kurssille sen koko tuen, niin mun tarvitsee kevaalla sitten huolehtia 'vaan' siita toisesta puoliskosta sitten. Josko olisin perusauppari ja menisin Silver Bayn 'kurssille' viikonlopuksi, saisi ne creditit sitten sielta, kun ensin Harvardissa on opiskellut.

Lauantain jatkoina suunnattiin ruotsalaisille joulumessuille (lahinna suomalaista perinnetta taas nuo ruotsalaisten joulumessut), kunhan sinne siis ensin loydettiin, kun kukkakauppias neuvoi meille ihan totaalisen vaaran reitin ja tuhlattiin se puol tuntia 5 minuutin kaveymatkaan. Hienosti. No, naimme kuitenkin Lucian ja mina sain vietya viimeisen glogipullon koko markkinoilta, joten hyvin meni se! Ja sitten jalleen metroon istumaan ja kohti pohjoista ja siina vaiheessa kun paastiin takas autolle, niin oli semmoista jaatavaa sadetta alkanut sadella ja liikenne oli tukossa. Voi jes. Ja siina vaiheessa kun paastiin S:n kotio ja mina lahdin omalla autollani kotio, niin se muuttui rännäksi se vesisade. Ja siita sitten lumeksi, jota tosiaan satelee nyt kuin viimeista paivaa. Joten lumihommiin kutsuu tuon ulkoilma minua nyt, etta paasee lapset sitten koulusta hakemaan, josko siella ois lumiaura tiella vieraillu. Ja nyt on sitten jouluistakin ihan, eika jouluaattoon ole kuin 15 paivaa enaa, tai 14 plus tama paiva, kaks viikkoa enaa siis! Tai no, taallahan se on odotettava jouluaamuun asti, etta saa lahjat avata, mutta noh, ehka se menee nukkuessa se jouluyo. Ja ihana vaikken ole kotona jouluna, niin on jo sovittu skypetreffit perheen kanssa, etta oon sentaan mukana jouluaaton tunnelmissa. Skype on ihana :) Ja joulu :) Ja perhe :) Ja paiva :)

'On hanget, korkeat nietokset'

Jos ne vaikka ois hetken, tai kaksi, jos aamulla, kun heraisi niin olisi valkeaa jalleen. En millaan malttaisi nukkua, en niin ollenkaan! Vaan ei auta kuin katsoa The Joulukalenterin 5. luukku, painua unten maille ja huomenna lumen kunniaksi ostamaan karhuntassut sitten. Se on nyt talvi, ja joulukin on kohta! SNOW ♥

"But I'll be back all around the way"

Anteeksi ensinnakin, etten ole kirjoittanut kunnolla, PITKAAN aikaan, mutta on ollut kiireita ja tekemista ihan riittamisiin. Niin siksi ei ole oikein saanut aikaiseksi mitaan kunnollista sepustusta. Tiistaina sain nyt kummiski onneksi joululahjat Suomeen lahetettya, niin putosi sekin taakka hartioilta, asia on hoidossa nyt siis. Arvioitu saapumispaiva on talla hetkella JO 9. joulukuuta. Ja kun laitoin paketin postiin niin sanoi lompakko auts ja pyysi amputaatiota. Etta jos valittamista on lahjoista, niin otetaan vastaan, mutta tasan ei kuunnella ;)

Sitten tasta paivasta. Aamulla kun herasin, niin satoi kaatamalla. Kun keitin kahvia, niin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Harjasin lasten hampaita, se oli taas sita kaatosadetta. Lahdettiin kouluun, niin aurinko paistoi ja auppari tunsi ittensa kovin ylipukeutuneeksi, kun oli puuvillatakin heittany paalle, etta josko parjais! Juu, ei ois tarvinnu sita kylla ollenkaan. Sanotaan siis vaikka nain. Tuuli oli kylla aika hurja, mutta se oli semmoinen suomalainen kesatuuli, ei mikaan viimova. Ja kun paasin takaisin kotiin ja vilkaisin konetta, niin asteina komeili +19 celsiusta. Ja tanaan on siis joulukuun 3. paiva. Tota joo. No kummiski, kun aurinko paistoi ja oli vahan hullu saa niin oli semmoinen tyhman iloinen paiva. Tai sitten se johtui siita etta hopotettiin ässän kanssa puoltoista tuntia skypessa. No kummiski, innoissani sitten lahdin lapsia kuskaamaan kun sain ajella hostmumin Chryslerilla (SYY seuraavassa kappaleessa...) ja laitoin sitten kirjastosta lainaamani Jason Mrazin levyn soimaan, silla se oli juuri sopiva tahan paivaan ja saahan ja kaikkeen! (Se levy on muuten varmaankin myohassa jo, mutten oo saanu aikaiseksi menna kirjastoon, tai siis ottaa sita levya mukaan samalla...!) Sitten kun olin tytsin jattanyt iltapaivakoululle, niin poitsun kanssa ajeltiin kotia, tama sai katsoa hetken Thomas & Friends -DVD:taan, koska olin niin hyvalla paalla, sitten syotiin nopeasti lounas, etsittiin rattaat ja suunnattiin kavely/juoksu/laahustus-lenkille, koska a) oli niin hieno paiva ja b) mun ei todellakaan tehnyt mieli viikata pyykkeja kun ulkona paistaa aurinko ja lampotila on kesalukemissa! Oli ihana leikkia etta ois jotenkin muka alkusyksy, kun oli niin lammin ja ruoho vaan vihersi. Lehdet oli tosin jo tippunu, mutta ei se haitannut. Kaytiin sellaiset puolisen toista tuntia niin, etta mina juoksin karryjen kanssa (on muuten tehokasta), valilla poitsu halus kavella ja valilla sitten jalleen auppari juoksi ja leikittiin ralliautoa sen karryn kanssa. Oli kivvaa kylla, mietin, etta miksi, miksi ihmeessa en ole ennemmin nain tehnyt? Loppupaiva tassa onkin mennyt kovin normaalisti, kun ollaan oltu kotosalla, tehty flash cardeja ja huomenna ois vuorossa Joulupukille kirjeen kirjoittaminen! Elamme jannia aikoja ystavat.

Ja niin, se tuo minun auto. Taas. Tuota. Josko vaikka aloitamme nain niin kuin tiistaista. Kun ajoin tytsi iltapaivakouluun, niin kuulin sitten melkein koulun kohdalla mahtavan POP aanen. Aattelin etta no jaa, josko se ois vaikka joku muovipullon tapainen jonka joku aalio on jattanyt tielle luontoa roskaamaan jossain vaiheessa. No, tyton vein koulun pihaan ja kun lahdin niin ratti alkoi vetamaan oikealle. Olin kylla, etta ei, ei nyt taas, ei jaksa. Parkkeerasin koulun parkkipaikalle ja aloin katselemaan, etta hei, mikas tassa nyt on oikein vikana. Ja rengas oli tyhja. Empty. Noh, eihan siina auttanu mikaan muu kuin soitella kotio (onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistaina) ja sitten, kun hostmumilla oli tarkeammanluontoinen tyopuhelu niin lahdettiin poitsun kanssa syomaan lounasta 'ulos' ja poitsu oikein tyytyvaisena pisteli pannaria poskeensa ja kyseli multa jatkuvaan, etta tuleeko tireguyt korjaamaan mun renkaan (siis ne Cars-elokuvan Guidot ) ja mina vastaavasti join kahvia varsin tympiintyneena jalleen tallaisesta kaanteesta. Mutta poitsu jaksatti naurattaa kahta vanhaa miesta viereisessa poydassa pelleilyllaan ja hopottelyllaan, kun kovasti yritti saada muakin vissiin hymyilemaan. Sitten vihdoin ja viimein kahden tunnin jalkeen tuli hostmum kollegansa/alaisensa (joka aina valilla tyoskentelee kotona, tekevat presentaatioita sun muuta, meidat esiteltiin aikoja sitten seuraavasti: "This is Susanna, she keeps sure that everything runs smoothly at home, and this is T, he keeps sure that everything runs smoothly at work.") ja tama vaihtoi mun renkaan. Siis jos joku ois mulle kertonu, etta minun autossa on kuin onkin se vararengassa viela tallella niin oisin saanu minakin sen renkaan vaihettua! Ei ilmeisesti oo kovin suosittua taa itsenainen renkaiden vaihto, kun hostmumin kollega oli ihan yllattynyt kun ilmestyin auttamaan tata talvirenkaiden vaihdossa, ihan ihmeissaan kysy, etta osaatko sina renkaan vaihtaa? No tota joo. Miksen osaisi? :D No, takakesarenkaat ei sitten suostunu lahtemaan irti ja hostmum vei seuraavana paivana huoltamolle auton renkaineen. Ja on talvirenkaat alla nyt. Vaan sitten keskiviikkona, kun hostmum palasi kotiin, niin auto ilmoitti etta oljy on loppu. Ei elama. No onneksi on T, silla tama kun tuli toista puolen yon aikaan niin toi samalla oljya autoon ja vaihtoi minun kanssa oljyt ja naytti miten tarkistetaan oljyt nimenomaan siina autossa ja auttoi mua kantamaan roskat. Ja hostmum nukkui jo tassa vaiheessa! Oli pikkaisen koomista kun me siella pilkkopimeassa korjaillaan autoa ja viedaan roskia ja toinen tyytyvaisena nukkuu. Vaan nainhan se, we keep sure that everything runs smoothly!

Vaan hmm, nyt menee liian myohaiseksi, haluan katsoa viela Gleen, kun missasin sen keskiviikkona leivontajoulupippaloiden takia ja huomenna on varsin tiukka yhden paivan opiskelurupeama Harvardin testia varten. Palaan ajassa taaksepain ihan varmasti joku paiva tassa ihan heti, Harvardin testin jalkeen toivottavasti, lupaan! But now, keep your fingers crossed!