"Tell me how do you feel?"

Kuis ois vaikka tired? Päästiin kotio hetkinen sitten aika intensiiviseltä reissulta enkä vois olla onnellisempi! Tulin kotio niin portailla ootti kirja ja mun Nikonin korjattu palanen ja postilaatikossa 3 kirjettä! Wippiajeidei! Nyt vois mennä nukkumaan, kun huomenna on pitkä päivä, muttette arvaakaan kuinka good on mennä nukkumaan omaan petiin omaan huoneeseen ja kissakin kehrää vieressä? Hyvä on!

"You need a light, I'd find a match"

Oon ihan rättikuittiväsypoikki. Oon töissä. Pyykkään. Lähdetään huomenna roadtripille, hostmumilla on joku businessmatka New Yorkin osavaltioon, ei vielä tarkkaa tietoa että minne sinne.

Oli kiva viikonloppu, tänään oli kevättä ilmassa. Sen näki, haistoi, maistoi ja tunsi. Voi kun olisi jo kevät. Ja olisipa jo kesäkin. Mulla on yhtä hullunmyllyä täällä nytten. Ensin on lapsilla loma, niiden dad on ollut Euroopassa yli viikon ja mun työtunnit on ylittyny tällä hetkellä 6 tunnilla. Arvatkaa muistetaanko edes kysyä mistään korvaamisesta? Tuskin. Mun pitäis edelleen kertoa hostmumille, etten oo pidentämässä. Sitten mun pitäis saada henkistä voimaa läksyjen tekoon. Lupauduin kaiken lisäksi tekemään esitelmän yhden kirjamme kappaleista Harvardin tunnille ensi viikolle. Missäköhän vaiheessa? Mullei ole sitä kirjaakaan vielä täällä. Sen piti tulla enintään 6 päivässä, eli viimeistään tänään. No, eipä tullu. Mä soittelen huomenna UPSille että alkavat toimittaa ja äkkiä. Jotta saisin sen edes matkalukemiseksi tai jotakin. Että voisin ees vilkuilla. Koska en löytäny nettiversiota siitä. Jees. Ja mitä muuta? Niin mulla ois paketteja laittelematta Suomeen, rahaakaan ei ois kovin paljoa, pitäis varata spring break jo, että pääseekin jonnekin, ällö olo suklaista, yhtä huolta Suomessa, toista täällä. Yksi läheisistä ystävistäni, hän harkitsee ihan vakavissaan lähtöä täältä, koska perheily on mennyt niin alamäkeen kuin vain olla ja voi. Ihan oikeasti. En halua kertoa, koska en halua loukata tapauksen yksityisyyttä. Oma perhe, siis hostperhe tuntuu ihanalta kumminkin tällä hetkellä. Vaikka oon oikeasti rättiväsynyt. Haluisin vaan mennä nukkumaan, mutten voi, kun pitää pyykit viikata. Laitan ne paikoilleen sitten huomenna. Hitto, pöydästä lähti osa. Tiedättekö kun nyt olisi ikävä kotiin. Siihen paikkaan, jossa voisi vaan lysähtää sohvalle, sille kahdenistuttavalle ja sulkea silmät, ottaa viltti lattialta ja nukahtaa kasvot selkänojaan päin lasten ohjelmien ajaksi. Sitten olisi vähän uninen, mutta olisi illallista ja saisi taas energiaa sitten ja jaksaisi tehdäkin jotakin. Hmm, hmmm, hmmm, mun pitäisi saada unta. Ja pestä kasvot.

Ja huomenna tulostaa yksi kirja, tai semmoinen kirjake, jossa on ihan kuvalliset ohjeet englannin vokaalien ja konsonanttien ääntämisestä. Harvard sai mut tuntemaan itteni jälleen NIIN tyhmäksi. Ja sitten kadotin mun the notebookin, mutta onneksi yksi minun kurssikavereista oli sen vain vahingossa ottanut. Ei siinä, onneksi se löytyi, kaikki hyvin siis. En tarvitse sitä heti nyt. Mut tarvitsen sen kirjan. Kunhan saan opiskelun taas kohalleen niin kaikki on hyvin. Ja kun minä luulin, että osasinkin englantia. "Pah!" sanoi Harvard sellaisille luuloille. Mutta ehkäpä osaan sitä tämän kurssin jälkeen? Haluatteko tietää, mikä on mun esitelmän aihe: "Critical Thinking as a Social Activity" ja minä oon innoissani! Haluisin vaan saada sen kirjan jo. Meillä oli Sokrateen seminaari eilen kurssilla ja aiheena Ways of Seeing ja pääosassa taide. Aloin kaipaamaan kuviksen tunteja, taidetta, mun on pakko päästä museoon kohta. On se kumma, kun pakko on minun olla äänessä vaikken osaisi oikeita sanojakaan. Mielipiteet on vaan tuotava esille jos jotain on. Vaikkei ois ihan varma, niin mun on sanottava jotakin. Muistaako joku joka on ollu samalla tunnilla? Ihan niin kuin oisin ollu hiljaa siellä. Täällä sama homma. Oon porukan nuorin varmaankin, mutta eihän siinä mittään, silti on päästävä ääneen ja kerrottava mitä mun päässä liikkuu. Niin kuin nytten. Vaikkei ois aikaa periaatteessa blogata ollenkaan, mutta piti vain hieman jakaa että mitä on tapahtunut. Yritän päivitellä sitten matkalta, jos mahdollista, jos hotellin aulassa vaikka ois wi-fi. Ei tiiä vielä, mutta mun tekisi hirmuisesti mieli kertoa teille mun viikonlopusta! Varsinkin lauantaista, kun ei tullu syötyä kun lounas ja vähän väsytti ja nauratti ja oli kivvaa. Ja kuinka 3,5 tunnissa sain luettua opiskelumateriaalia 8 sivua. Whoooops. Tuntuu pikkase tyhmältä. Johtuuko siitä että aivot on liian väsyneet minkäänlaiseen järkevään toimintaan? Joooooooo. Viikkaan siis pyykit nyt! (Vaikka mieleni tekisi vain nukahtaa jonkun syliin nytten. Olla heikko ja voimaton hetken, olla vain.)


P.S. Sain Valentine´s kortin hostperheeltä. Muistatteko mun ja jenkkikurrejen tapaamiset?

"All my loving I will send to you"

But these ones I'll eat myself!! Whippidii, Happy Valentine's Day ♥

"They read all the books but they can't find the answers"

I got inspired. Mullon tänään ollu tämmöinen eettisen elämän ja ekologisuuden ja rakkauden ja kaiken oikean partaalla pohtiva möykkyinen poukkuinen. Jotenkin oon vaan miettiny, että miten pieni ihminen voi vaikuttaa ja mihin sen tulisi vaikuttaa? Päätin kuitenkin ahkerana tyttönä tehdä tänään Harvardin läksyjä, ihanpa vaikka siksi, että on pakko, koska muuten ei tykkää Prof. M minusta ollenkaan! Läksyjen osana oli lukea seuraava artikkeli: "Are Your Friends Making You Fat?", joka lyhennettynä kertoi lähinnä siitä, kuin sosiaaliset suhteesi vaikuttavat elämäntapoihisi, kutenpa vaikka siihen, että lihotko tai että aloitatko/lopetatko tupakoinnin. Tiedän, että artikkeli on pitkä, mutta silti, jos on aikaa niin kannattaisi lukea se. Pähkinään voisin laittaa sen vielä semmoiseen sanontaan kuin "No man is an island". Mutta sekään ei kuvaisi tarpeeksi hyvin, oikeasti, LUKEKAA! Minä oon toki pääkoppani pohjalla jotenkin tiennyt, tai siis, jotenkin se on ollut selkeä, että toki se porukka, missä liikut niin voi vaikuttaa sinuun ja elämäntapoihisi paljonkin, mulla on kokemusta siitä myös, mutta asiat astuvat aina ihan eri valoon, kun niistä tehdään tieteellisiä tutkimuksia. Siksipä tämä artikkeli olikin niin kiehtova ja minun teki mieli lukea sitä loputtomiin! Tottakai, jos tupakoit niin hakeudut tupakoivien seuraan tai tupakoivien seura voi saada sinut tupakoimaan, mutta tässäpä kuitenkin mentiin vielä pidemmälle, ettei vaikutus olekaan niin lyhytaikainen. Se voi olla sinun anoppisi työkaverin mies, joka saa sun painon nousuun. Ei mutta näin se voi olla, oikeasti! Koska voit välittää alitajuisia viestejä, jotka vaikuttaa sitten sun lähipiirisi käyttäytymiseen ja eteenpäin. Tää oli aika voimakas artikkeli siitä, kuinka ihminen ei oikeastaan ole kovin pieni, kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa. Sillä ihan matemaattisiin laskelmiin loppui artikkeli, minun on pakko lainata siitä tuo loppukappale:

As Fowler pointed out, if you want to improve the world with your good behavior, math is on your side. For most of us, within three degrees we are connected to more than 1,000 people — all of whom we can theoretically help make healthier, fitter and happier just by our contagious example. “If someone tells you that you can influence 1,000 people,” Fowler said, “it changes your way of seeing the world.”

Että niin!

Minä aloin tosissani miettimään tätä ja se tekee niin järkeä, menee oikeasti niin järkeen, että hei, tää on totta! Tuskinpa vähään aikaan keksitään tapaa, jolla tämän voisi täysin varmaksi todistaa, mutta se on vain yksinkertaisesti niin järkeenkäypää! Sitähän ainakin minun vanhemmat on minulle toitottanu vaikka kuinka kauan, että kun kattoo porukkaa niin voi ainakin ounastella että minkälainen tyyppi on kyseessä. Tietenkään ei pidä tuomita porukan perusteella, mutta jos mietitään, niin kyllä ne kaverit vaikuttaa jokaiseen ihmisenä, sitä on turha rueta kiertelemään. Ja me vaikutetaan kavereihimme. Eikö se oo hyvä? Koska tämä tarkoittaa, ettei yhden ihmisen omistautuneisuus oo ihan turhaa. Yhden ihmisen maailmanpelastusajatus ei ole turha. Äänestäminenkään ei ole turhaa. Kierrättäminen ei ole turhaa, ei ole ekopeikkoilu ollenkaan, koska ei oo yksin.Tässä artikkelissa on myös prosenttiluvut siitä, että onnellisuus leviää paljon helpommin kuin epäonnellisuus! Ja että onnellisuuden kannalta olisi tärkeää nauttia pienistä onnen hetkistä pitkin päivää. Eikös voitais tehdä näin? Mun on PAKKO mennä nukkumaan nyt, mutta halusin tulla jakamaan tuon mahtavan artikkelin teidän kanssa, lukekaa se! God natt, sov gott!

"So I can ask myself really what is goin' wrong"

Pitäkää kliseisenä jos haluatte, mutta mullon teemietehetki nytten. Miksi on niin pirun vaikeaa olla onnellinen jonkun toisen puolesta? Miksei vois toivoa muiden onnellisuutta? Miksi ihmisistä pitää juoruta? Miksi aina on enemmän negatiivista kuin positiivista? Koska ei sitä oo jos kattoo niin. Mun orkidea tekee kuolemaa. Mä kovin yritin sitä parhaani mukaan hoitaa, muttei se vissiin jaksanu tän talven yli. No, saan tehtyä sen kukista äitille syntymäpäiväkortin. Seuraava biisi on ikivanha, mutta se on periaatteessa semmoinen kovin sopiva tilanteisiin. Aika nerokas omalla tavanomaisella tavallaan. Että semmoisiin keskiviikkomeininkeihin! (Kaikki on tosin hyvin täällä perheessä, ei mitään hätiä, kunhan mietin taas elämän suuria kysymyksiä)