maanantaina, toukokuuta 31
"Speak slowly, I can't hear you"
I am SO sorry. Tää viikonloppu nyt vaan on... öö... mennyt! Ja hokasin, kun oon päivitelly, että MIKSI MIKSI ei tuu mun kotilentotietoja, niin öö, oisko vaikka etten oo submitannu mun kaikkia credittejä? Vois olla. Tässä hei kuitenkin muutama kuva tästä esseen kirjoituksen lomasta laitettuna! t. aikamoinen idiootti ^^
keskiviikkona, toukokuuta 26
"Ja maailma on sun"
Mutta se on myös kaikkien muiden. Tänään on ollut ihan mielettömän kiva päivä, sillä on ollut lämmin, mulla oli aamu vapaata, sitten lasten kanssa on ollut kivaa, käytiin ulkona leikkimässä vesisotaa ja kasteluletkulla viilenneltiin täällä helteessä. Aurinko paistoi, oli lämmintä, naurettiin, pikkuiset köllötteli mun sängyssä jälkeen päin ja pelasivat LeapPadeillaan, toin Cars-peliä ja toinen prinsessapeliä. Cute.
Ja sitten tää, miksi on maailma. Siksi, että siitä voi nauttia. Siksi, että voi kesäisin haistella sateista nurmikkoa, että voi tuulesta haistaa sen kuinka naapurit grillaa, aurinko paistaa lämpimästi ja taivas on sininen ja koko muu maailma on vihreä, ja kukat kukkii satenkaaren väreissä. Että voi sulkea silmänsä ja kun ne avaa niin on kaunista. Siksipä: (minun blogi, niin sanon mitä tahdon)
P.S. Allekirjoitin. Koska vaikka oon yksi ääni, ja vaikkei yhdellä äänellä eduskuntaan pääse, mutta jos yhden äänen kaverina on toinen ääni ja toisen äänen kaverina kolmas ja niin edelleen, niin silläpä voikin eduskuntaan pötkiä. Ja tehdä hyviä päätöksiä Hope so.
P.P.S. "Sitoumuksessa lupaat ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Ennen eduskuntavaaliäänestystä tulet saamaan sähköpostitse viestin miten nykyiset kansanedustajat äänestivät ydinvoimasta. Sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään eikä tietojasi julkaista."
Ja sitten tää, miksi on maailma. Siksi, että siitä voi nauttia. Siksi, että voi kesäisin haistella sateista nurmikkoa, että voi tuulesta haistaa sen kuinka naapurit grillaa, aurinko paistaa lämpimästi ja taivas on sininen ja koko muu maailma on vihreä, ja kukat kukkii satenkaaren väreissä. Että voi sulkea silmänsä ja kun ne avaa niin on kaunista. Siksipä: (minun blogi, niin sanon mitä tahdon)
P.S. Allekirjoitin. Koska vaikka oon yksi ääni, ja vaikkei yhdellä äänellä eduskuntaan pääse, mutta jos yhden äänen kaverina on toinen ääni ja toisen äänen kaverina kolmas ja niin edelleen, niin silläpä voikin eduskuntaan pötkiä. Ja tehdä hyviä päätöksiä Hope so.
P.P.S. "Sitoumuksessa lupaat ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Ennen eduskuntavaaliäänestystä tulet saamaan sähköpostitse viestin miten nykyiset kansanedustajat äänestivät ydinvoimasta. Sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään eikä tietojasi julkaista."
"I promise this, promise this"
Keskiviikkoaamu. Mun piti herätä aikaisin, mutta koska työt alkaa vasta puol kahdeltatoista tänään, lapset oli isällään yötä, niin en vaan jaksanut vaivautua, nukuin peräti kymmenen yli kahdeksaan. Ja sitten hereille Glee-biiseillä. Mä tykkään siitä, kuinka tää ohjelma tekee biiseistä erilaisia versioita ajoittain, ja ne on ihan hyviä, koska ne tuo sen alkuperäisen biisin toisella tavalla esile.
Alkuviikko on menny tässä normaalisti, aurinkoisen lämpimästi, täällä on kyllä ollut hellekelit ja kesä. Ja se on hyvä. Mutta kesä, se tietää lähtöä. Niin se teki viime vuonnakin.
Minäkin oon leikkiny tällä "what if"-ajatusleikillä. Että mitäs jos oisin ollut vaikkapa eri isäntäperheessä? Monilta osin olisi voinut varmasti olla helpompaa, mutten voi olla aattelematta että justiinsa tää isäntäperhe oli se, mitä tarvitsin. Tavallaan. Vaikka mieleni tekisi hokea jo, että joojoo, oon oppinu läksyni, päästäkee minut kotiin, mutta silti. Tän perheen kanssa eläminen on kyllä ottanu aikaa, että sen on oppinut siis. Vaan aikaahan tässä on ollut. Ja nyt mä oon oppinu, että vaikka kuinka paljon tykkäänkin tästä perheestä, koko perhe on ihana, niin ei musta ole elämään täällä, siis tässä kodissa. Välillä tää elämäntyyli on vaan niin päinvastaista, mitä meillä kotona oli ja mä tykkään siitä kodin elämäntyylistä paljon enemmän. Täällä on niin paljon minun mielestä turhaa stressiä. Eikä sitä pitäis kotona olla mun mielestä. (Olin muuten äitin kanssa puhelimessa ja äiti siinä välissä minun nuorinta pikkusiskoa komensi, niin minä huomasin, että ei hemmetti, minähän kuulostan ihan äitiltäni välistä kun lapsia komennan! :D)
Toisaalta, kun eihän se ole vaan arki, joka ois vaihtunu perhettä vaihtamalla. Samalla tavallan ainakaan en olisi tavannut kaikkia näitä ihmisiä täällä. Ennois välttämättä tavannut ollenkaan jos oisin muuttanutkin johonkin toiseen osavaltioon esimerkiksi. Miten erilainen mun koko aupparivuosi vois olla. Sen huomaa, kun juttelee toisten aupparien kanssa, että millainen heidän aupparivuotensa on ollut, niin aupparivuosi voi olla melkein mitä vain! Meitä yhdistää tää meidän työ, sekin suurpiirteisesti ja loppu riippuukin sitten paikasta ja henkilöstä ja toiveista ja niin monesta asiasta, ettei sitä voi kuvailla tai kertoa, että minkälainen on tyypillinen aupparivuosi. Se pittää kokeilla, että minkälainen sun aupparivuotes olisi.
Mun aupparivuosi (josta on päiviä perheessä jäljellä muuten 50...!) on ollut kyllä hyvä. Minä oon tykänny. En osaa sanoa, että oisinko lähteny, jos oisin tiennyt sen olevan tälläinen, mutta nyt oon tyytyväinen, että oon lähtenyt. Ja tosiaan, jos minä välivuoteni jotenkin vietän, niin kyllä teen sen tällä tavalla. Tän vuoden jälkeen on intoa mennä opiskelemaan yliopistoon, ehdottomasti! Mullon jopa ikävä koulua. Harvardissa kun sai käydä, niin se oli mahtavaa. Opiskelua jee! (Kuulostan pelottavalta, mutta ehkä tää kertoo siitä että ura kasvatuksen ja luultavasti koulun parissa on mulle ihan oikia valinta) Ja Oulu on uusi seikkailu.
Senkin minä oon täällä oppinu. Vaikken ole paljoakaan matkaillu ja liikkunu tästä MA:n alueelta kauas, niin oon silti kokenut vaikka mitä. Ja rakastunut Bostoniin. Mä vaan toivon, että kun tuun Suomeen, niin voisin tän asenteen ottaa käyttöön myös Oulun kanssa. Koska Bostonista löytyy aina jotain uutta. Ouluhan on REILUSTI pienempi paikka mitä Boston on, mutta silti, jos tyytyy esimerkiksi Bostonissa vaan turistijuttuihin ja samoihin paikkoihin, niin ei löydä uutta ja monta hienoa juttua olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Että jaksaisi etsiä uutta, koska sitä löytyy. (Ja ne, jotka kaipaa matkailujuttuja, niin teiän pitää oottaa öö heinäkuulle, mutta sitten niitä tuleekin ihan urakalla kuukauden ajan, tai no, yritän urakalla päivittää, mutta matkailujuttuja on ainakin kerrottavaksi)
Jotenkas. Summa summarum, this is just perfect. Probably not what I originally wanted or still what I want, but that´s exactly why it´s perfect. So, have a perfect Wednesday guys :) I´ll head outside to take a nap. And write a letter. First I´ll quickly book some bus tickets for August. (Hihi, June, July, AUGUST!!)
Alkuviikko on menny tässä normaalisti, aurinkoisen lämpimästi, täällä on kyllä ollut hellekelit ja kesä. Ja se on hyvä. Mutta kesä, se tietää lähtöä. Niin se teki viime vuonnakin.
Minäkin oon leikkiny tällä "what if"-ajatusleikillä. Että mitäs jos oisin ollut vaikkapa eri isäntäperheessä? Monilta osin olisi voinut varmasti olla helpompaa, mutten voi olla aattelematta että justiinsa tää isäntäperhe oli se, mitä tarvitsin. Tavallaan. Vaikka mieleni tekisi hokea jo, että joojoo, oon oppinu läksyni, päästäkee minut kotiin, mutta silti. Tän perheen kanssa eläminen on kyllä ottanu aikaa, että sen on oppinut siis. Vaan aikaahan tässä on ollut. Ja nyt mä oon oppinu, että vaikka kuinka paljon tykkäänkin tästä perheestä, koko perhe on ihana, niin ei musta ole elämään täällä, siis tässä kodissa. Välillä tää elämäntyyli on vaan niin päinvastaista, mitä meillä kotona oli ja mä tykkään siitä kodin elämäntyylistä paljon enemmän. Täällä on niin paljon minun mielestä turhaa stressiä. Eikä sitä pitäis kotona olla mun mielestä. (Olin muuten äitin kanssa puhelimessa ja äiti siinä välissä minun nuorinta pikkusiskoa komensi, niin minä huomasin, että ei hemmetti, minähän kuulostan ihan äitiltäni välistä kun lapsia komennan! :D)
Toisaalta, kun eihän se ole vaan arki, joka ois vaihtunu perhettä vaihtamalla. Samalla tavallan ainakaan en olisi tavannut kaikkia näitä ihmisiä täällä. Ennois välttämättä tavannut ollenkaan jos oisin muuttanutkin johonkin toiseen osavaltioon esimerkiksi. Miten erilainen mun koko aupparivuosi vois olla. Sen huomaa, kun juttelee toisten aupparien kanssa, että millainen heidän aupparivuotensa on ollut, niin aupparivuosi voi olla melkein mitä vain! Meitä yhdistää tää meidän työ, sekin suurpiirteisesti ja loppu riippuukin sitten paikasta ja henkilöstä ja toiveista ja niin monesta asiasta, ettei sitä voi kuvailla tai kertoa, että minkälainen on tyypillinen aupparivuosi. Se pittää kokeilla, että minkälainen sun aupparivuotes olisi.
Mun aupparivuosi (josta on päiviä perheessä jäljellä muuten 50...!) on ollut kyllä hyvä. Minä oon tykänny. En osaa sanoa, että oisinko lähteny, jos oisin tiennyt sen olevan tälläinen, mutta nyt oon tyytyväinen, että oon lähtenyt. Ja tosiaan, jos minä välivuoteni jotenkin vietän, niin kyllä teen sen tällä tavalla. Tän vuoden jälkeen on intoa mennä opiskelemaan yliopistoon, ehdottomasti! Mullon jopa ikävä koulua. Harvardissa kun sai käydä, niin se oli mahtavaa. Opiskelua jee! (Kuulostan pelottavalta, mutta ehkä tää kertoo siitä että ura kasvatuksen ja luultavasti koulun parissa on mulle ihan oikia valinta) Ja Oulu on uusi seikkailu.
Senkin minä oon täällä oppinu. Vaikken ole paljoakaan matkaillu ja liikkunu tästä MA:n alueelta kauas, niin oon silti kokenut vaikka mitä. Ja rakastunut Bostoniin. Mä vaan toivon, että kun tuun Suomeen, niin voisin tän asenteen ottaa käyttöön myös Oulun kanssa. Koska Bostonista löytyy aina jotain uutta. Ouluhan on REILUSTI pienempi paikka mitä Boston on, mutta silti, jos tyytyy esimerkiksi Bostonissa vaan turistijuttuihin ja samoihin paikkoihin, niin ei löydä uutta ja monta hienoa juttua olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Että jaksaisi etsiä uutta, koska sitä löytyy. (Ja ne, jotka kaipaa matkailujuttuja, niin teiän pitää oottaa öö heinäkuulle, mutta sitten niitä tuleekin ihan urakalla kuukauden ajan, tai no, yritän urakalla päivittää, mutta matkailujuttuja on ainakin kerrottavaksi)
Jotenkas. Summa summarum, this is just perfect. Probably not what I originally wanted or still what I want, but that´s exactly why it´s perfect. So, have a perfect Wednesday guys :) I´ll head outside to take a nap. And write a letter. First I´ll quickly book some bus tickets for August. (Hihi, June, July, AUGUST!!)
maanantaina, toukokuuta 24
"All you need are your kicks when you need 'em"
Hohhoi. Maanantai. Väsy. Jännä kuinka tässä laskeskelin, että minulla on enää 7 maanantaityöaamua jäljellä. Tai itse asiassa 6 työaamua, kun ensi maanantai on vapaa. Ihana Memorial Day.
Viikonloppu meni... mukavasti. Lauantaiaamuna nykästiin jälleen pientä draamanpoikasta tyhjästä ja ihan teini-ikään se draama ylsikin, mutta onneksi oli sovittuna mukava viikonlopun aloitus, kun S:n kanssa nähtiin kymmenen aikoihin YMCA:n eessä ja käytiin pari tuntia treenamassa ja saunan kautta Starbucksiin ja kirpparille kiertelemään, CVS:stä tarpeellisuuksia ja sitten kotio. Kotona minua ei aamuisen välikohtauksen johdosta oikein innostanu oottaa, että milloin perhe pyörähtää kotona, niin onneksi S oli halukas lähtemään ensin Chili´siin lauantain kunniaksi syömään ja sitten NH:n puolelle shoppaamaan. Eihän meillä sen kummempaa suunnitelmaa päivälle ollutkaan, joten mikäs siinä kattellessa ja aikalailla kuulkaas järkevästi shoppaillessa ja päivälle löytyi tasan yksi turhake, semmoinen vanhanajan Reese´s-purkki, joka lähti kirpparilta 50 sentillä, ennoo vaan vielä keksiny että mitä sinne piilotan sitten ku se kotiin pääsee! Mutta onhan tässä aikaa miettiä. Reilut 80 päivää.
Niin sitten kun eijjollut tarkoitus siellä niin kauaa viipyä, siis ostarilla, vaan vähän venähti, niin kotona laitettiin pyörimään ihana teinihömppäleffaa ja sivistyneesti kaveriksi cheese&crackers, well balanced indeed :P Illan päätteeksi vielä scrapbookkausta ja suomalaista kulttuuria, eli naurettiin ansiokkaasti Duudsoneille ja niiden idioottimaisuudelle, oh boys will always be boys.
Minä venytin sunnuntaiaamua puoli kymmeneen, jonkinnäköistä ennätystä ilmassa kyllä! Aamusta skypetystä jee :) Ja sitten loppupäivä menikin öö jumittaessa, lisää scrapbookkausta, suunnitelmien tekoa, hostellien ja bussien varausta, perheen auttamista, kirjastoilua jajaja leffaa ja nukkumista melkein ajoissa.
Ja sitten olikin jälleen maanantai. Ja maanantaina oli lämmin ja aurinko paistoi ja kaikki oli normaalia ja B tuli kertomaan Kanadan matkastaan ja lapset leikki ulkona ja me istuttiin auringossa ja hikoiltiin kun on niin kuuma. Kello on piru vie puoli kymmenen nyt ja ulkona on +26 C, vaan en valita, mua vaan väsyttää :D Tässä ois aikalilla normaali viikko tiedossa, ei kovinkaan paljoa, mielen solmuja jonkun verran, järjestelyä, läksyjä, ensi viikonlopusta en vielä tiedä...? We´ll see. En muista oonko jakanu tän videon kanssanne jo, mutta jos en niin nyt se tulleepi, enjoy, and enjoy the week too ;) Palaillaan.
Plus on aika kiva saada paketteja, tositositositosi kivaa! Kiitti Ässä ♥
Viikonloppu meni... mukavasti. Lauantaiaamuna nykästiin jälleen pientä draamanpoikasta tyhjästä ja ihan teini-ikään se draama ylsikin, mutta onneksi oli sovittuna mukava viikonlopun aloitus, kun S:n kanssa nähtiin kymmenen aikoihin YMCA:n eessä ja käytiin pari tuntia treenamassa ja saunan kautta Starbucksiin ja kirpparille kiertelemään, CVS:stä tarpeellisuuksia ja sitten kotio. Kotona minua ei aamuisen välikohtauksen johdosta oikein innostanu oottaa, että milloin perhe pyörähtää kotona, niin onneksi S oli halukas lähtemään ensin Chili´siin lauantain kunniaksi syömään ja sitten NH:n puolelle shoppaamaan. Eihän meillä sen kummempaa suunnitelmaa päivälle ollutkaan, joten mikäs siinä kattellessa ja aikalailla kuulkaas järkevästi shoppaillessa ja päivälle löytyi tasan yksi turhake, semmoinen vanhanajan Reese´s-purkki, joka lähti kirpparilta 50 sentillä, ennoo vaan vielä keksiny että mitä sinne piilotan sitten ku se kotiin pääsee! Mutta onhan tässä aikaa miettiä. Reilut 80 päivää.
Niin sitten kun eijjollut tarkoitus siellä niin kauaa viipyä, siis ostarilla, vaan vähän venähti, niin kotona laitettiin pyörimään ihana teinihömppäleffaa ja sivistyneesti kaveriksi cheese&crackers, well balanced indeed :P Illan päätteeksi vielä scrapbookkausta ja suomalaista kulttuuria, eli naurettiin ansiokkaasti Duudsoneille ja niiden idioottimaisuudelle, oh boys will always be boys.
Minä venytin sunnuntaiaamua puoli kymmeneen, jonkinnäköistä ennätystä ilmassa kyllä! Aamusta skypetystä jee :) Ja sitten loppupäivä menikin öö jumittaessa, lisää scrapbookkausta, suunnitelmien tekoa, hostellien ja bussien varausta, perheen auttamista, kirjastoilua jajaja leffaa ja nukkumista melkein ajoissa.
Ja sitten olikin jälleen maanantai. Ja maanantaina oli lämmin ja aurinko paistoi ja kaikki oli normaalia ja B tuli kertomaan Kanadan matkastaan ja lapset leikki ulkona ja me istuttiin auringossa ja hikoiltiin kun on niin kuuma. Kello on piru vie puoli kymmenen nyt ja ulkona on +26 C, vaan en valita, mua vaan väsyttää :D Tässä ois aikalilla normaali viikko tiedossa, ei kovinkaan paljoa, mielen solmuja jonkun verran, järjestelyä, läksyjä, ensi viikonlopusta en vielä tiedä...? We´ll see. En muista oonko jakanu tän videon kanssanne jo, mutta jos en niin nyt se tulleepi, enjoy, and enjoy the week too ;) Palaillaan.
Plus on aika kiva saada paketteja, tositositositosi kivaa! Kiitti Ässä ♥
sunnuntaina, toukokuuta 23
"Oh we are reaching"
Oon tänään ensin suunnitellu, ja sitten oon ollu luovalla tuulella, ja tehokkaallakin, jotakuinkin, VAAN en kirjoituksellisesti. Jotenkas see you tomorrow! Miten teidän viikonloppu meni? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)