"Your mind's been rearranged"

Miksei sunnuntait voi jatkua ikuisesti? Tällä hetkellä on semmonen maailmalovefiilinki, että tän vois pullottaa johonki. On ollu semmoinen ihana mukava sunnuntai, nukuin aamulla pitkään (sunnuntai on tätä nykyä mun ainut päivä, jolloin voin nukkua pitempään kuin klo 7) ja aamupalalla juttelin perheelle Suomeen. Sen jälkeen tässä on kirjoiteltu kirjeitä, käyty pitkällä lenkillä, tankattu auto ja haettu orgaanista root beeriä niin että nyt voi sitten istua sohvalla ja mässätä ja kattoa Superbowlia, peliä josta en tajua yhtään mittään. Mutta mainoksia ootellessa!

"But still she craves more "

Tänään elikkäs eilen elikkäs launtaina oli minun eka päivä HARVARDISSA! Olin pirteenä peipposena hereillä jo 6.08 am mutta sitten aattelin että mulla on tasan 22 minuuttia nukkua, mikä jottei. Ja sitten kovin minulle ominaiseen tapaan nukuin sen 45 minuuttia enemmän. Eli 7.13 heräsin ja kirosin suomeksi. Ittensä siinä laittoi elävän näköiseksi ja aamupala ja kahvi autoon (tällaisissa tilanteissa rakastan automaattivaihteisia autoja!) ja tien päälle! Oak Groven asemalle huristelin, kirjoitin ohjeetkin ylös, kun tulin eri suunnasta mitä yleensä, mutta loppujen lopuksi en jaksanu kaivaa niitä laukusta sitten, sen verran vaan että tietäisin oikean exitin. Viimeksi kun S:n kanssa mentiin Harvardiin placement testiin, niin meidän aikataulu pikkasen petti.. Vaan tällä kertaa meillä oli loistavasti aikaa ja päädyttiin istumaan läheiseen Starbucksiin hetkeksi piiloon aamuviimalta S:n ja S:n äidin ja isäpuolen kanssa. Ilmainen naminami aamukahvi, kelpaa minulle :) Sitten tallusteltiin Harvard University Extension Schoolin rakennukselle ja parit kouluporttikuvat otettiin ja marssittiin sisälle S:n kanssa etsimään luokka, ja istumaan sinne jäätävän hiljaiseen ilmapiiriin. Huoneessa kuului lähinnä meidän kuiskuttelu ja se, kuinka meidän opettaja Prof. M mutisi itsekseen kovasti.

Sitten kun kello löi sekunnilleen 10 niin opettaja esitteli ittensä lyhyesti ja päivän tavoitteet ja minuuttiaikataulun ja antoi sitten ensimmäisen tehtävän eteen. Essee. Aika 30 minuuttia. Aiheena tarkastella väitettä: "Governmental limits on religion are a violation of human rights". Ai täh...?! Kaks asiaa mitkä tuntuu olevan tabu ainakin aamukahvipöydässä, niin on uskonto ja politiikka. Ekan tehtävän aiheena molemmat. Joo, tätähän minä oonkin käsitelly puolisen vuotta varsin ahkerasti! Ennoo. No, eihän siinä sitten kuin vilkastu kauhuissamme toisiamme S:n kanssa ja kynä sauhuamaan, ja miettimään että mitä sitä koulussa oikein oppi? Ja sain mä siihen yhden a4:n tekstiä, laadusta ei sitten puhuta. Vaan olikos hauskaa kun ei ollu sanakirjaa ja tiennyt ollenkaan esimerkiksi uskonnollisten vaatekappaleiden nimiä? Osaan mä ainakin kierrellä yksityiskohtia jos en muuta!

Mutta niin, samalla jatkettiin, kuuntelutehtävä koski rotuasiaa ja Obaman ehdokkuuden vaikutusta tästä kulmasta. Ja tästä sitten luotiin ryhmäkeskustelu ja ette arvaakaan kuinka haastavaa, nautinnollisella tavalla, on kun saa puolen vuoden lapsi-auppari-kommunikoinnin jälkeen keskustella ihan aikuisten kanssa aikuisten asioista. Ja tosiaan, on semmoinen kiva ryhmä tuo kyllä, minä oon luultavasti koko porukan nuorin, meitä on 3 aupparia, yksi saksalainen tyttö mun ja S:n lisäksi, muuten porukasta löytyy lähinnä business-opiskelijoita, 2 tiedemiestä, yks öö energia-alalla työskentelevä, kotiäiti, sosiaalityöntekijä ja aikalailla sekalaista porukkaa kyllä! Mutta ihana tavata välillä joitain muitakin kuin auppareita ja keskustella jostain muustakin kun lapsista!

Tunnit jatkui nopeaan tahtiin ja haastavien tehtävien perusteella, muun muassa opin ainakin 5 uutta synonyymia sekä increase ja decrease sanoille ja yksikään niistä ei periaatteessa tarkoita samaa asiaa! Love it :) Niin, vaikka nuo Harvardin tunnit sai mut tuntemaan itteni täysin ÄÄLIÖKSI ja miettimään että tiesinkös minä yhtään mitään tästä maasta, jossa oon majaillu reilut puoli vuotta? Mutta silti, olen hyvin hyvin hyvin onnellinen että niin on, sillä se tarkoittaa että ihan turhaan en noista kursseista ole maksanut ja tosiaankin jotain tulen oppimaan! Vaan melkein vois sanoa huijaukseks sitä lähtötasotestiä kun se oli naurettavan helppo ja sitten tuolla tunneilla istuin silmät pyöreinä välillä. Vaikka kun meillä oli harkness-keskustelu lopussa niin pakkohan mun oli päästä ääneen vaikka tuntui etten mittään ossaakaan. Vaan niin, voin kertoa teille, että opiskelijana en kumminkaan oo ihan tyhymä niin kyllä nuo tunnit on aikalailla haastavia! Ja semmoinen hyppy arkikielestä akateemisen kielen maailmaan, se on aika iso. Olin ihan poikki niiden tuntien jälkeen kyllä, ja tyhmänä kiertelin hetken Cambridgessa. (En löytäny sopivia Harvard-kollareita, joten ostin Totoro-laukun, fiksua eikös? :P)

Nyt oon tässä tilaillu kirjat aamusta ja sormet ristissä ootan, että ne tulis ennen seuraavaa tuntia, tulis tulis tulis joojoojoo! Pakko tulla. Vaan niin, jos ei tuu niin ovelasti käyn ostamassa kirjan kirjakaupasta ja palautan sitten tuntien jälkeen. Toivottavasti onnistuu.. Koska en halunnu ostaa uusia kirjoja tän mun ekoiluni takia yksinkertaisesti, nii onneksi on Better World Books! ♥ Mutta nyttenpä, illasta lisää tänään myöhemmin, mutta nyt on sitten kirjeiden kirjailua ja auringon paisteessa lenkkeilyä tiedossa! Sekavaakivaa sunnuntaita, sinnekin suuntaan! :)

"Heeey, heeeey, heeeey!"

Mullon joku käsittämätön kirjoitusvimma, ilmeisesti koska en jaksa tehdä mitään muuta ja sitten kun aloitan kirjoittelemaan niin sitten unohdan että mistäs mun pitikään kirjoittaa ja sitten tästä tulee varmaan jälleen semmoista silliä että!

Mutta nyt kun tietenkään kun ei ole kameraa niin iskee semmoinen käsittämätön kuvausinto kaikesta niin voisin tarjota teille mun tän hetkisiä lempiasioita käsittämättömän laadukkaalla webcamlaadulla! (No kerranki jää se paasaus..)

JA nyt kun otin nuo kuvat niin huomasin että varsinkin tämmöiselle laatuvalaistuksella kuvat on niin rakeisia ja epävalaistuja että SATTUU!! Mutta antakaa anteeksi, ajatushan se on tärkein, ainakin siihen astin kun saan rakkaan Nikonini takaisin ♥

ASIAAN.

Niinhän siinä kävi, että ainoa asia jota toivoin jouluksi, niin vei voiton sitten muista joululahjoista! Tää on mun metrokartta ja työtuntikirja ja päiväkirja ja osoitekirja kaikki samassa, sekä joka viikolle on semmoisia kovin filosofia lauseita, love it ♥ (Tän viikon kuuluu: "I don´t even know the key to success, but the key to failure is to try to please everyone" -Bill Cosby) Ai niin, on se kalenteri kanssa.

Mun sauffööripussukka! Tän mä nappaan aina helposti mukaani aamuisin kun lähden viemään lapsia ja se sisältää kaiken tarpeellisen: puhelin, lompakko, iPod, kansainvälinen ajokortti, migreenilääkkeet, muistitikut, pompuloita ja pinnejä, purkkaa, allergialääkkeen (sain kerran turvotettua mun käden kaksinkertaiseksi hiplailemalla nikkeliä sisältäviä koruja, fiksua.), käsidesin, huulirasvan ja kuulakärkikynän. Selviytymispakkaus. Plus äitin tekemä pussukka!

Tähän hajuveteen olen yksinkertaisesti är aa koo aa äs tee uu än uu tee. Tuoksuu ihan hattaralle! Kannattaa käydä tuoksuttelemassa, tää saa mut aina hymyilemään!

Mikä on aamulla eka asia kun nousen ylös sängystä? Laitan mun rannekellon käteen. Ja se on aina viis minuuttia etuajassa, kun mulle on kehittyny kamala tapa täällä että oon enemmän tai vähemmän myöhässä. Mut nyt oon ainakin viis minuuttia vähemmän myöhässä. Lisäksi Anne Kleinin suunnittelu on niin yksinkertaisen nerokkaan nätti.

Muistilaput, mun ja mun hostmumin kommunikointimuoto. Tai no lähinnä mun, jos meen jonnekin, niin näppään lapuille tiedot että minne meen ja kenen kanssa ja puhelinnumerot ja osoitteet jos tarvis. Mitäpä sitä turhia soittelemaan! (Tietty näin on jos tiiän ettei mua tarvita justiinsa silloin ja haluan vaan lähtee johki!) Ai niin ja merkkaan kaikki mun mielessä juoksevat toimitettavat asiat näille ja semmoisia yhden sanan to do-listoja löytyy jo aika urakalla!

Pientä mainostusta. My pink notebook. Sisältää kaiken tärkeistä numeroista ja ajo-ohjeista äitin piimäpiirakkaohjeeseen! Oon edelleen hukassa jos tää on hukassa :D

Eka asia jonka sain mun hosttytsiltä, tämmöinen taikasauva, joka suojelee nannyja. Cutie ^^

Andoverin kirjaston musiikkiosasto. Saan aina kummaksuvia katseita kun vierailen teinien puolellakin ettimässä mieleisiä levyjä :D Vaan kun järjestys ei oo aina ihan oikeassa. Tällä hetkellä mun luona majailee Metro Station, Band of Horses, KT Tunstall, Tegan and Sara, Colbie Caillat, Sara Bareilles, The Cardigans, COldplay, Jack Johnson ja Regina Spektor. Ja kai mun pitäis lähteä kirjastoon taas pian, eilen viimeksi kävin! :O

Samaisesta kirjastosta etin Dan Rhodesin kirjaa, jota en löytäny, mut eteen sattui sitten Will Rhoden Paperback Original, joka vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta kirjalta, vaikken ookaan vielä kovin pitkälle lukenut, mutta mielenkiintoinen on oikea sana ehdottomasti!

Plus sitten elämänpelastuskolmikko. Giovannin tehohoito mun latvoille, Burt´s Beesin Hand Repair Creme ja Kiss My Face kosteusvoide. Kaikki on muuten orgaanista, ja toimii mahtavasti, tuo hiushoito ainakin, mun latvat näyttää kun ne ois eilen leikattu ton jälkeen (ja totuushan on että kävin kampaajalla joskus öö heinäkuussa?). Sitten Burt´s auttaa tohon talvi-ilmaan, jonne jotenkin kummasti aina käsineensä unohtaa kun lähtee lapsia kuskaamaan, mutta noo ja sitten Kiss My Face on vaan kiva orgaaninen perussysteemi jolla iho pidetään kunnossa. Että näillä mennään joka päivä.

Ja pienellä sosialisoinnilla ja aamukahvilla ♥

"Might as well JUMP"

Juttelin juuri S:n kanssa, tai siis skypetin, vaistoista ja kuinka vaikeaa on itseensä luottaminen, että sisällään tuntisi sen, mitä oikeasti haluaa ja sitten Pandora heittää minulle Glee:n version JUMP:ista. Mutta siis juuri silloin kun sanoin S:lle noin niin kuin suunnilleen että niin kai se on vähän jokaisessa vikana, ettei loppujen lopuksi uskalla hypätä vaistojensa varassa. Niin sitten tämä alkaa soida.



En minä tiiä. Vaikka jotenkin tosiaan oon oppinu luottamaan täällä itseeni, niin silti, jotenkin joskus silloin tällöin yritän järkeistää asioita liikaa, onko tuttua? Ja kuka onkaan nähnyt maailman toimivan järjellä koskaan? Living la vida loca. Mulle voi kertoo esimerkkejä kiitos. Mutta siis kun nyt puhtaasti tunteillaan miettii (kyllä, tunteilla voi miettiä) niin jotkut asiat vaan tuntuu oikeelta. Niin kuin mitä tää elämä nytten on ja mihin oon menossa ja kenen kanssa. Vaikka kaikki onkin ihan hullua, rakkaita ihmisiä on maailman joka puolella ja tän vuoden jälkeen on edelleen ja se tulee raastamaan, mutta mikä ei tulisi? Musta on kivaa kun mun koti on joka puolella palloa, vaikka se sydän ehkä eniten siellä Suomessa, ja niin sen kuuluu ollakin, on tullu tässä jenkkilöitymisen aikana huomattua kuinka kiva paikka Suomi on :) Ja kuinka se on mun koti ja kuinka mä haluan että siellä on mun ihkaoma eka koti jonne voi tulla ystävät ja joka on mun, jonka oven mä voin sulkea ja sanoa, että tänne et tuu tv-lupatarkastaja! Ja sitten jos en oo ennen hehkuttanu niin mullahan on maailman upein yliopistopaikka tiedossa ♥ joskus yläasteella oisin aatellu että oon ihan hullu kun oon innoissani tämmöisestä, vaan oonkohan mä aikuistunu vaan onko se vaan epänormaalia tykätä opiskelusta? :D En tiiä.

Ää mut jäi vähän vaiheeseen tämä, mutta pitää mennä, kun hostkidillä on sama homma kai kun mulla oli maanantai-iltana, joku pöpö ja uskokaa pois, ei oo kiva olla sen kourissa. Yih. Toivottavasti ootte terveempinä mitä täällä ollaan, parannetaan maailmaa taas joskus myöhemmin, eiks je?

"I thought I thought of every possibility"

Ei mulla sen kummempia aatoksia, kun oon ollu kipeenä maanantain ja tiistain eikä oo paljoa tullu kirjoiteltua tai tehtyäkään mitään, vieläkin pikkasen heikottaa, mutta Pandora iski tän kappaleen mun eteen ja olin itse asiassa aatellut jakaa sen kanssanne muutenkin, kun se on niin hyväntuulinen. Mutta nyt mä juttelen pikkusisaruksille, niitä ihanaisia on hirmuinen ikävä ♥