I need more time. For everything. Damnet.
perjantaina, huhtikuuta 9
keskiviikkona, huhtikuuta 7
"I'll tell you one thing, its always better when we're together"
Moikka kaverit! Kävin zumbaamassa, ja oon aina ollu aika stereotyyppinen suomalainen, tanssiminen... niih, hyvin kehnoisesti semmoinen on sujunut ja mua ei usein saa tanssilattialle ollenkaan ellen ole ensin ömmm juonut noin 3 siideriä/lonkeroa (tosin en oo juonu täällä ollessani oikeastaan, joten jos rajoitamme sen seuraavaksi siihen yhteen...) ja sittenkin, tykkään olla porukan keskellä aika huomaamattomissa. R, sinä tiiät tämän varsinkin ;) Mutta voi zumba, voivoi. Ja mun ihana openi, a real life latina, voivoi. Zumba, you have won my heart. Mun lihaksiin sattuu ja särkee, olin puolen tunnin jälkeen että eeeei jaksa, mutta silti tunnin pompin siellä ihan innoissani (pomppimiseksi mun zumbaamista voitaneen vielä kutsua) ja hei ensi keskiviikko, minä tuun taas!
Mulla on ollu kiva keskiviikko tosiaan, koska ulkona on tälläkin hetkellä +26 celsiusta, päivällä oli +31 korkeimmillaan ja arvatkaa mikä oli vielä parempaa! Se, että minulla oli tänään juuri se minun lyhyt päivä! Eli huimat nelisen tuntia töitä, kolmen aikaan olin FREE!!
Siihen tosin se, että soitin A:lle Suomeen, ja arvatkaa miksi en tykkää soitella? Kun juttelee ja tulee entistä isompi ikävä ja sitten tietää, ettei näe toista. Se on aikalailla riipivää. Eikä vaan aikalailla, vaan se on ihan hemmetin riipivää. Totta, nähdään ihan kohta, mutta jos keskustelussa on jotakin, joka vaan, se on se "it" ja mieli tekisi jutella tunteja ja päiviä ja kaikkea. Ja sitten ei voi. Ei vaan voi. Ei voi nähdä toisen kasvoja, eikä oo teetä. Eijjole Nordqvistin teetä. Eikä keittiön pöytää. Mullon ikävä teitä mussukat ♥
Iltapäivästä mullei ole sen enempää kerrottavaa kuin se, että meidän takapihalla oli kaksi pyyhettä, kaksi ihmistä, toisella läksykirjat ja toisella työdokumentit ja taivaalla paistoi aurinko. (Ja toista kutsuu ne läksykirjat jälleen...!)
Mulla on ollu kiva keskiviikko tosiaan, koska ulkona on tälläkin hetkellä +26 celsiusta, päivällä oli +31 korkeimmillaan ja arvatkaa mikä oli vielä parempaa! Se, että minulla oli tänään juuri se minun lyhyt päivä! Eli huimat nelisen tuntia töitä, kolmen aikaan olin FREE!!
Siihen tosin se, että soitin A:lle Suomeen, ja arvatkaa miksi en tykkää soitella? Kun juttelee ja tulee entistä isompi ikävä ja sitten tietää, ettei näe toista. Se on aikalailla riipivää. Eikä vaan aikalailla, vaan se on ihan hemmetin riipivää. Totta, nähdään ihan kohta, mutta jos keskustelussa on jotakin, joka vaan, se on se "it" ja mieli tekisi jutella tunteja ja päiviä ja kaikkea. Ja sitten ei voi. Ei vaan voi. Ei voi nähdä toisen kasvoja, eikä oo teetä. Eijjole Nordqvistin teetä. Eikä keittiön pöytää. Mullon ikävä teitä mussukat ♥
Iltapäivästä mullei ole sen enempää kerrottavaa kuin se, että meidän takapihalla oli kaksi pyyhettä, kaksi ihmistä, toisella läksykirjat ja toisella työdokumentit ja taivaalla paistoi aurinko. (Ja toista kutsuu ne läksykirjat jälleen...!)
tiistaina, huhtikuuta 6
"And though my window's got a view"
S järkytti minut eilen, kun kertoi, että hällä on 27 viikkoa siihen, että on takasi kotona Ruotsissa, ja sitten minä aloin laskemaan viikkojani... Niitä on 18!!! Eli 18 viikonloppua, joista 4 menee opiskellessa täysin, öö, 4 on 13. kuukauden puolella, se tietää 10 vkoloppua "työoloaikana", joista olisi kaksi mukava saada pitempänä, tai ainakin yksi, varattuna Miamille (:P) K:n kanssa, toinen S:n kanssa NYCiin kattomaan SATC2:sta (klisee, I know!) ja valokuvaamaan ja voisin tehdä toisenkin reissun NYCiin, vaikka sitten 13. kuukauden alussa, mutta pointti tässä nyt on SE, että mulla on tämmöisiä suunnittelemattomia viikonloppuja jäljellä KAHDEKSAN!!! Ymmärrättekö ihmiset, KAHDEKSAN! Herranen aika, minä kun luulin, että tänne tultiin vuodeksi. Voi hurjuus ja kurjuus ja jeejee!
Vähän mua harmittaa, että olisi voinut esimerkiksi matkustella enemmän (jos ois tajunnu säästääkin jotain, eikä tarttis silloin pähkäillä esimerkiksi sitä, että miten saa kaikki kamppeet mahtumaan lentolaukkuun, tai siis laukkuihin niin ettei tarvitse lisäkiloista huolehtia. Whuppiduu) tai jotakin, mutta yritän silti muistuttaa itteäni, että tämä on justiinsa minun vuosi ja kasvattava kokemus, ja kaikenlisäksi, vikalle kuukaudelle pukkaa matkaa ja kokemusta kyllä. Mutta tuo aika, mihin se katosi? Onko se juossut muuallakin yhtä nopiaa?
Tänään satoi, mutta oli silti +18 celsiusta lämmintä ja minä tiskatessani kun näin että ulkona satoi, niin avasin keittiön ikkunan innoissani ja sateinen kesäinen nurmikko on ehkä maailman huumaavin tuoksu. Siinä sitten kun nuuhkin sitä ulkoilmaa niin mietin, että näinkö sen pitääkin mennä, että kun ensin kesti 5 kuukautta asettua kodiksi.
(Tässä välissä ajoin kotiin, vrum vrum sanoi audi johon pitäisi vaihtaa kesärenkaat)
Jajaja niin, muutama kuukaus lisää niin voin ihan sanoa että nautin tästä todella paljon. Tietenkin, kuten joka työssä ja joka päivä, kaikessa on huonot ja hyvä puolensa, mutta nyt tunnen oloni oikein rennoksi täällä perheessä ja koko elämäni kanssa täällä, se tuntuu NORMAALILTA. Siksipä kun vihdoinkin tähän on tottunut, niin muuttaa koko hommaa suuntaansa.
Maanantaina soitin mahdolliselle uudelle aupparille Saksaan, kun ei Suomesta löytynyt sopivaa kuulemma, ja juttelin sellaiset 40 minuuttia tytön kanssa ja hän kuulostaa oikein mukavalta ja sen jälkeen tuli kyllä hurja tunne, että kohtahan ollaan kotiin menossa. Plus tajusin, että töitä on saman verran jäljellä, noin niin kuin kuukausina, tai melkeinpä koko hommaa, kun on aikaa joulusta pääsiäiseen. WHAT?? Ja jouluhan oli ihan vasta, eikö ollukkin? Apuva.
Tässä alkaa oikeasti aatella sitä lähtöään taas. Kaikki muuttuu. Se valtaa ajatukset yhä useammin päivässä, siis se, että kotiin pääsee kohta. Vastahan mä opin elämään tän ajatuksen kanssa, että oon toisella puolella palloa kaikesta, tavallaan, ja täällä on toinen kaikki ja silloin kun lähdin tänne niin vuosi tuntui hirmuisen pitkältä ajalta, mutta kohta se on ohi. Ja tota, minä olin lähinnä suunnitellu lähteväni tänne. Kaikki yliopistot sun muut on tiedossa, että ne tulee tapahtumaan, mutta kohtahan niitten kanssa alkaa pittää tehäkin jotakin, innoissani oon katsellu Oulun asuntoja, mutta kohta ois aika alkaa ostaakin moista. Whouh.
Mutta se siitä ihmettelystä. Nyt mun täytyy alkaa tosissaan tekemään läksyjä, koska S:n kanssa piti olla studynight, mutta keskityttiin lähinnä keskittymään erään herran vlogia, jonka pikkusisko mulle löysi netistä, ja pikkusisko, tiedoksesi vain, tää on mun soulmate ehdottomasti nyt! Brittimurrekiharatukkamuusikkonörtti ♥ Ei mutta oikeasti, kelpuuttaisin kyllä, mutta näin kaiken tämmöisen ohella, siirryttäköön toteamaan että hän on hilarious, piristäkää päiviänne :) Plus toi ääni videon lopussa, semmoinen british butler, right? Ja mullekin kelpaisi tommoinen rakkauslaulu..
Vähän mua harmittaa, että olisi voinut esimerkiksi matkustella enemmän (jos ois tajunnu säästääkin jotain, eikä tarttis silloin pähkäillä esimerkiksi sitä, että miten saa kaikki kamppeet mahtumaan lentolaukkuun, tai siis laukkuihin niin ettei tarvitse lisäkiloista huolehtia. Whuppiduu) tai jotakin, mutta yritän silti muistuttaa itteäni, että tämä on justiinsa minun vuosi ja kasvattava kokemus, ja kaikenlisäksi, vikalle kuukaudelle pukkaa matkaa ja kokemusta kyllä. Mutta tuo aika, mihin se katosi? Onko se juossut muuallakin yhtä nopiaa?
Tänään satoi, mutta oli silti +18 celsiusta lämmintä ja minä tiskatessani kun näin että ulkona satoi, niin avasin keittiön ikkunan innoissani ja sateinen kesäinen nurmikko on ehkä maailman huumaavin tuoksu. Siinä sitten kun nuuhkin sitä ulkoilmaa niin mietin, että näinkö sen pitääkin mennä, että kun ensin kesti 5 kuukautta asettua kodiksi.
(Tässä välissä ajoin kotiin, vrum vrum sanoi audi johon pitäisi vaihtaa kesärenkaat)
Jajaja niin, muutama kuukaus lisää niin voin ihan sanoa että nautin tästä todella paljon. Tietenkin, kuten joka työssä ja joka päivä, kaikessa on huonot ja hyvä puolensa, mutta nyt tunnen oloni oikein rennoksi täällä perheessä ja koko elämäni kanssa täällä, se tuntuu NORMAALILTA. Siksipä kun vihdoinkin tähän on tottunut, niin muuttaa koko hommaa suuntaansa.
Maanantaina soitin mahdolliselle uudelle aupparille Saksaan, kun ei Suomesta löytynyt sopivaa kuulemma, ja juttelin sellaiset 40 minuuttia tytön kanssa ja hän kuulostaa oikein mukavalta ja sen jälkeen tuli kyllä hurja tunne, että kohtahan ollaan kotiin menossa. Plus tajusin, että töitä on saman verran jäljellä, noin niin kuin kuukausina, tai melkeinpä koko hommaa, kun on aikaa joulusta pääsiäiseen. WHAT?? Ja jouluhan oli ihan vasta, eikö ollukkin? Apuva.
Tässä alkaa oikeasti aatella sitä lähtöään taas. Kaikki muuttuu. Se valtaa ajatukset yhä useammin päivässä, siis se, että kotiin pääsee kohta. Vastahan mä opin elämään tän ajatuksen kanssa, että oon toisella puolella palloa kaikesta, tavallaan, ja täällä on toinen kaikki ja silloin kun lähdin tänne niin vuosi tuntui hirmuisen pitkältä ajalta, mutta kohta se on ohi. Ja tota, minä olin lähinnä suunnitellu lähteväni tänne. Kaikki yliopistot sun muut on tiedossa, että ne tulee tapahtumaan, mutta kohtahan niitten kanssa alkaa pittää tehäkin jotakin, innoissani oon katsellu Oulun asuntoja, mutta kohta ois aika alkaa ostaakin moista. Whouh.
Mutta se siitä ihmettelystä. Nyt mun täytyy alkaa tosissaan tekemään läksyjä, koska S:n kanssa piti olla studynight, mutta keskityttiin lähinnä keskittymään erään herran vlogia, jonka pikkusisko mulle löysi netistä, ja pikkusisko, tiedoksesi vain, tää on mun soulmate ehdottomasti nyt! Brittimurrekiharatukkamuusikkonörtti ♥ Ei mutta oikeasti, kelpuuttaisin kyllä, mutta näin kaiken tämmöisen ohella, siirryttäköön toteamaan että hän on hilarious, piristäkää päiviänne :) Plus toi ääni videon lopussa, semmoinen british butler, right? Ja mullekin kelpaisi tommoinen rakkauslaulu..
sunnuntaina, huhtikuuta 4
"The lines on your face are a map to your soul"
Ihanaa iltaa hyvät lukijat and Happy Easter :)
Voisin melkeinpä sanoa, että ehdottomasti ensi keväänä tulisin kevääksi tänne taas, koska tykkään tämmöisestä huhtikuusta, kello on vartin yli seitsemän illalla ja minä istun mekko päällä ulkona, sillä vaikka aurinko on laskenut, niin ulkona on silti +23 celsiusta. Anyone joining? Sunnuntai on mennyt todella nopeasti, aamulla heräilin nautinnollisesti yhdeksän aikoihin (ihana kun tätä nykyä klo 9 on mun määritelmä pitkään nukkumisesta..) ja sitten muistin, että olin siskolle luvannu soittaa Suomen aikaa klo 15 eli minun aikaa klo 8, vaikka tarkoitin että oisin soittanu klo 9 aikaa minun aikaan eli klo 16 aikaan Suomessa. Elän edelleen siis siinä kahdessa viikossa jolloin aikaero oli VAIN 6 tuntia. Time to wake up, really. No ei, sunnuntait on minun osaltani hyvin aivottomia päiviä, jolloin ajatteleminen ei vaan kuulu mun repertuaariin noin suurimmilta osin. Mutta siis, tän jälkeen klo 10 aikaan mietin että hemmetti kun sisällä on liian kuuma (siellä on nyttenkin...) ja päätin lähteä ulos tekemään läksyjä eli lukemaan Accordion Crimesia ja ottamaan aurinkoa. Minä tiiän että Suomessa tykkäätte kun kerron että auringonotto on oikein huhtikuinen harrastus täällä!
Tän päivän ainut varsinainen aktiviitetti oli se, kun oli myöhäinen pääsiäislounas hostmumin serkkujen luona ja varmaan uskottekin että oli oikein mukavaa kun kerran vapaaehtoisesti vapaapäivänä lähdin mukaan sinne :) Jotenkin useampi kuukaus sitten kaipasin hirmuisesti sitä, ettei tarvitsisi viettää useampia päiviä perheen kanssa, koska kaipasi omaa aikaa, mutta nyt (vihdoin ja viimein) on vain oikein mukavaa viettää vapaapäivistä osa perheen kanssa, sukuloidessakin. En tiedä, sitten jotenkin kumma, että kun noissa sukupippaloissa jakautuvat ihmiset "vanhuksiin", keski-ikäisiin, teineihin ja lapsiin, niin mä poukkoilen aina keski-ikäisten ja lasten kanssa, en tiedä miksi. Jotenkin, kun olin nuorien kanssa, niin sanotustin, vanhin oli minun ikäinen ja jotenkin se niiden jutustelu, koulusta ja kaiken maailman draamasuhdekuvioista, siirryin mieluummin kuuntelemaan keskustelua USAn poliittisesta tilanteesta (jep, oon aika varma että sain auringonpistoksen lauantaina kun oli kesä silloinkin). Mut oli kiva silti, hyvin semmoista rentoa, hyvää ruokaa ja seuraa. Ja olin kyllä lasten keskuudessa uskomattoman suosittu, en ikinä ole näin suosittu silloin kun olen töissä! Mutta ei mitään. Ja arvaatka mikä oli mahtavaa myös? Pystyi ajamaan autolla ikkunat alhaalla ^^
Semmoista sunnuntaita siis, ei mitään uskomattoman maatamullistavaa ja lauantaista kuvakertomus seuraavaksi TATTADAA!
And this last one just to let you guys know there ♥ (sitä pittää klikata isommaksi!)
I´m trying.
Voisin melkeinpä sanoa, että ehdottomasti ensi keväänä tulisin kevääksi tänne taas, koska tykkään tämmöisestä huhtikuusta, kello on vartin yli seitsemän illalla ja minä istun mekko päällä ulkona, sillä vaikka aurinko on laskenut, niin ulkona on silti +23 celsiusta. Anyone joining? Sunnuntai on mennyt todella nopeasti, aamulla heräilin nautinnollisesti yhdeksän aikoihin (ihana kun tätä nykyä klo 9 on mun määritelmä pitkään nukkumisesta..) ja sitten muistin, että olin siskolle luvannu soittaa Suomen aikaa klo 15 eli minun aikaa klo 8, vaikka tarkoitin että oisin soittanu klo 9 aikaa minun aikaan eli klo 16 aikaan Suomessa. Elän edelleen siis siinä kahdessa viikossa jolloin aikaero oli VAIN 6 tuntia. Time to wake up, really. No ei, sunnuntait on minun osaltani hyvin aivottomia päiviä, jolloin ajatteleminen ei vaan kuulu mun repertuaariin noin suurimmilta osin. Mutta siis, tän jälkeen klo 10 aikaan mietin että hemmetti kun sisällä on liian kuuma (siellä on nyttenkin...) ja päätin lähteä ulos tekemään läksyjä eli lukemaan Accordion Crimesia ja ottamaan aurinkoa. Minä tiiän että Suomessa tykkäätte kun kerron että auringonotto on oikein huhtikuinen harrastus täällä!
Tän päivän ainut varsinainen aktiviitetti oli se, kun oli myöhäinen pääsiäislounas hostmumin serkkujen luona ja varmaan uskottekin että oli oikein mukavaa kun kerran vapaaehtoisesti vapaapäivänä lähdin mukaan sinne :) Jotenkin useampi kuukaus sitten kaipasin hirmuisesti sitä, ettei tarvitsisi viettää useampia päiviä perheen kanssa, koska kaipasi omaa aikaa, mutta nyt (vihdoin ja viimein) on vain oikein mukavaa viettää vapaapäivistä osa perheen kanssa, sukuloidessakin. En tiedä, sitten jotenkin kumma, että kun noissa sukupippaloissa jakautuvat ihmiset "vanhuksiin", keski-ikäisiin, teineihin ja lapsiin, niin mä poukkoilen aina keski-ikäisten ja lasten kanssa, en tiedä miksi. Jotenkin, kun olin nuorien kanssa, niin sanotustin, vanhin oli minun ikäinen ja jotenkin se niiden jutustelu, koulusta ja kaiken maailman draamasuhdekuvioista, siirryin mieluummin kuuntelemaan keskustelua USAn poliittisesta tilanteesta (jep, oon aika varma että sain auringonpistoksen lauantaina kun oli kesä silloinkin). Mut oli kiva silti, hyvin semmoista rentoa, hyvää ruokaa ja seuraa. Ja olin kyllä lasten keskuudessa uskomattoman suosittu, en ikinä ole näin suosittu silloin kun olen töissä! Mutta ei mitään. Ja arvaatka mikä oli mahtavaa myös? Pystyi ajamaan autolla ikkunat alhaalla ^^
Semmoista sunnuntaita siis, ei mitään uskomattoman maatamullistavaa ja lauantaista kuvakertomus seuraavaksi TATTADAA!
And this last one just to let you guys know there ♥ (sitä pittää klikata isommaksi!)
I´m trying.
torstaina, huhtikuuta 1
"When I look into your eyes, I feel what you feel"
Torstai. Aprillipäivä, mua ei ainakaan vielä oo huijattu. Enkä minäkään oo huijannu kettään. Ainakaan vielä! VAAN. Ihan toista juttuahan tässä piti tulla kertomaan. Ensinnäkin on HUHTIKUU. Totatota, mihinkäs tämä aika on oikein juossut? Huhtikuuksi voin melkein luvata että saattaapi olla, ettei päivityksiä tule niin usein, koska on Harvardin vikat viikot ja tämä tietää sitä, että minä ja kahvi ja tietokone ja lopputyö kuulutaan aika tiiviisti yhteen. Ja sitten ulkona kehtaa vielä ollakin tosi upea päivä ulkona, mutta tytsi on kipeänä niin me ei voida mennä ulos. Blaaaaahhh. Meitä kaikkia ketuttaa.
Mutta eilisestä ensinnäkin. Oli semmoinen 2 suuren asian päivä: pikkuveli täytti YHDEKSÄN vuotta, onnea vielä lillabro ♥, pakettia tulleepi ihan kohta! Ja toinen juttu oli se, että C lähti takas Ruotsiin eilen. Haikea olo siitä vieläkin, jännä oli kun toinen tänään soitti mulle Ruotsista ihan asioikseen kertoakseen, että on turvallisesti perillä. Ihan totta se on, toinen on vaan puhelinsoiton päässä. Plus kun seisottiin Loganin lentokentän lähtöterminaali E:n maailmankartalla, niin tajuttiin, että C:n mahdollisesta tulevasta asuinpaikasta (poikaystävänsä kanssa ehkä!) mun tulevaan asuinpaikkaan on ainoastaan 3 ja puolen tunnin ajomatka, jjjeeee! On se Ruotsi lähellä. Hassuahan tässä on se, että C:n luo on melkeinpä sama matka kuin kotio Oulusta. Mutten valita :) Kuitenkin, lentokentät on kyllä jänniä paikkoja. Semmoinen iloinen, surullinen, jännittynyt fiilis niissä. Mulla oli onnekkaasti lyhyt päivä keskiviikkona, joten pystyin ajamaan C:n lentokentälle. Haluttiin mennä ajoissa, jotta C:n ei ehkä tarvitsisi maksaa liikakiloista, ainakaan toisen laukun kanssa toivottavasti, ja hienostihan alkoi C:n matka kun autosta (mun pikku-Audihan on kyllä ihan oikea tilaihme!) otettin se kaikkein isoin laukku niin YKSI sen pyöristä irtosi ja se ei suostunut enää liikkumaan kunnolla. Minen tienny itkeäkö vai nauraako kun raahasin sitä laukkua yli sen suojatien ja autoilijat kattoi ömmm, huvittuneen ja kettuuntuneen välimaastoisilla ilmeillään minua.. No, onneksi saatiin se laukku semmoisella kärryllä ylös ja check-inniin, jossa nähtiin että siellähän oli semmoinen aikas nuori poika niitä lappuja kattelemassa ja C:lle kuiskasin että hymyä nytten ja tää sai molemmat laukut ruumaan eikä kuulemma ollu MITTÄÄN LIIKAKILOJA, koska vaaka oli "rikki"! (Toisessa laukussa oli 5 kiloa liikaa ja toisessa 8... Eihän se ollu ku ainakin 100 dollarin säästö) Kierreltiin ja juteltiin hetki, ennen kuin C suuntasi turvatarkastukseen ja minä katselin Bostonia taustapeilistä. No niin, se on sitten mun vuoro seuraavaks. Siis lähteä. Kohta. 3 ja puoli kuukautta töitä. Plus 13. kuukausi, jolle on kuulkaa monenlaista suunnitelmaa ;)
Tää lähteminen tänne, vuosi täällä ja Suomeen paluu, sanotaanko, että on ristiriitaisia tunteita, kuten muutos aina. Tän aupparihomman kanssa oon aika done, ja oikeastaan ois tosi kiva tulla Suomeen jo, "lomalle", mutta USAn kanssa ei olla ollenkaan done vielä kyllä, koska on vielä niin paljon näkemättä (enhän oo vielä ees Harvard graduate, miten täältä vois takasin tulla)! Toisaalta mua alkaa aina hymyilyttämään ajatus, että silloin elokuussa nään lentokentällä ensinnäkin Ässän, sitten vkoloppuna nään oman perheen ja saan halia kaikkia ja nähdä kaikki ja hiii, en saa revittyä tätä hymyä kasvoilta kun aattelen Suomeen paluuta! (Plus tietenkin sitä edeltävää kuukautta, voi kuulkaas!) Mutta niin, oon todella onnellinen että tuun kotiin kesän jälkeen, tuntuu jo siltä, että pitää hieman päästä lataamaan akkuja kotio päiväksi tai pariksi makoilemaan sinne sohvalle (sitten se on kai ruettava muuttohommiin, huoh, jos siis tiedätte kesän lopulla vapautuvia kämppiä Oulusta, ilmotelkaa!)
Humm, nyt on aika rueta laittelemaan välipalaa lapsille, sitten tehhään vaikka värittämishommia lasten kanssa, ei oo liikaa aktiviteettia tuolle kipiälle :) MIKSEI PÄÄSSÄ ULOS?? It´s driving me bananas! Ehkä mennään tohon sunroomiin koska se on lämmin ja valoisa, ulkonahan on se +17 celsiusta, whhiii, kesä tullee!
Mutta eilisestä ensinnäkin. Oli semmoinen 2 suuren asian päivä: pikkuveli täytti YHDEKSÄN vuotta, onnea vielä lillabro ♥, pakettia tulleepi ihan kohta! Ja toinen juttu oli se, että C lähti takas Ruotsiin eilen. Haikea olo siitä vieläkin, jännä oli kun toinen tänään soitti mulle Ruotsista ihan asioikseen kertoakseen, että on turvallisesti perillä. Ihan totta se on, toinen on vaan puhelinsoiton päässä. Plus kun seisottiin Loganin lentokentän lähtöterminaali E:n maailmankartalla, niin tajuttiin, että C:n mahdollisesta tulevasta asuinpaikasta (poikaystävänsä kanssa ehkä!) mun tulevaan asuinpaikkaan on ainoastaan 3 ja puolen tunnin ajomatka, jjjeeee! On se Ruotsi lähellä. Hassuahan tässä on se, että C:n luo on melkeinpä sama matka kuin kotio Oulusta. Mutten valita :) Kuitenkin, lentokentät on kyllä jänniä paikkoja. Semmoinen iloinen, surullinen, jännittynyt fiilis niissä. Mulla oli onnekkaasti lyhyt päivä keskiviikkona, joten pystyin ajamaan C:n lentokentälle. Haluttiin mennä ajoissa, jotta C:n ei ehkä tarvitsisi maksaa liikakiloista, ainakaan toisen laukun kanssa toivottavasti, ja hienostihan alkoi C:n matka kun autosta (mun pikku-Audihan on kyllä ihan oikea tilaihme!) otettin se kaikkein isoin laukku niin YKSI sen pyöristä irtosi ja se ei suostunut enää liikkumaan kunnolla. Minen tienny itkeäkö vai nauraako kun raahasin sitä laukkua yli sen suojatien ja autoilijat kattoi ömmm, huvittuneen ja kettuuntuneen välimaastoisilla ilmeillään minua.. No, onneksi saatiin se laukku semmoisella kärryllä ylös ja check-inniin, jossa nähtiin että siellähän oli semmoinen aikas nuori poika niitä lappuja kattelemassa ja C:lle kuiskasin että hymyä nytten ja tää sai molemmat laukut ruumaan eikä kuulemma ollu MITTÄÄN LIIKAKILOJA, koska vaaka oli "rikki"! (Toisessa laukussa oli 5 kiloa liikaa ja toisessa 8... Eihän se ollu ku ainakin 100 dollarin säästö) Kierreltiin ja juteltiin hetki, ennen kuin C suuntasi turvatarkastukseen ja minä katselin Bostonia taustapeilistä. No niin, se on sitten mun vuoro seuraavaks. Siis lähteä. Kohta. 3 ja puoli kuukautta töitä. Plus 13. kuukausi, jolle on kuulkaa monenlaista suunnitelmaa ;)
Tää lähteminen tänne, vuosi täällä ja Suomeen paluu, sanotaanko, että on ristiriitaisia tunteita, kuten muutos aina. Tän aupparihomman kanssa oon aika done, ja oikeastaan ois tosi kiva tulla Suomeen jo, "lomalle", mutta USAn kanssa ei olla ollenkaan done vielä kyllä, koska on vielä niin paljon näkemättä (enhän oo vielä ees Harvard graduate, miten täältä vois takasin tulla)! Toisaalta mua alkaa aina hymyilyttämään ajatus, että silloin elokuussa nään lentokentällä ensinnäkin Ässän, sitten vkoloppuna nään oman perheen ja saan halia kaikkia ja nähdä kaikki ja hiii, en saa revittyä tätä hymyä kasvoilta kun aattelen Suomeen paluuta! (Plus tietenkin sitä edeltävää kuukautta, voi kuulkaas!) Mutta niin, oon todella onnellinen että tuun kotiin kesän jälkeen, tuntuu jo siltä, että pitää hieman päästä lataamaan akkuja kotio päiväksi tai pariksi makoilemaan sinne sohvalle (sitten se on kai ruettava muuttohommiin, huoh, jos siis tiedätte kesän lopulla vapautuvia kämppiä Oulusta, ilmotelkaa!)
Humm, nyt on aika rueta laittelemaan välipalaa lapsille, sitten tehhään vaikka värittämishommia lasten kanssa, ei oo liikaa aktiviteettia tuolle kipiälle :) MIKSEI PÄÄSSÄ ULOS?? It´s driving me bananas! Ehkä mennään tohon sunroomiin koska se on lämmin ja valoisa, ulkonahan on se +17 celsiusta, whhiii, kesä tullee!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)