Kerkiäähän tässä jälleen rauhoittuakin välillä. Istuksin Starbuckissa kipiänä, juon Refresh-teetä siinä toivossa että tästä parantus ihmeellä sunnunaiksi. Voipi olla että näin ei käy, mutta paremmaksi ainakin, niin pääsisi hyppäämään. Ei rakas pieni nuha, minä en juuri nyt kaipaa sinua. Vaikka ei tietenkään sillä, että mun ois pakattava vuosi matkalaukkuun, sunnuntaina hypättävä lentokoneesta, juostava lauantaina asioilla, ja S tulee Cape Codista niin ois tosi kiva tehdäkin jottain, kun tämä viikonloppu on tavallaan minun viimeinen Andoverissa, ensi viikonloppuna ei S:n kanssa nähdä kun hän viilettää ties missä tätinsä kanssa. Ja B:kin ois tietty tulossa takas lakehousilta niin meillä on vissii viimeinen viikonloppu, että voitais tehä jottai yhessä. Niin ei tietenkään ois kiva tehä yhtään mittään. Eijjois. Ja kaikki on pää tukossa aikalailla raskaampaa. Ja paniikkiakin pitäis johonkin väliin vetää. Niin, että minä en sillä oo kaipailematta tietenkään jättäny. Kun en kyllä muutenkaan sinusta mitenkään tykkää. Että mene nuha pois. Kiitos.
Mutta sen jälkeen öö viime viikonloppuun. Herranen aika tää viikko on mennyt nopiasti. Ensi viikkohan on siis minun VIIMEINEN virallinen työviikko! Tittidaadaa duuupadiii!! Älkää nyt käsittäkö väärin, tykkään työstäni ja rakastan tätä paikkaa, mutta mulla on nyt lomafiilis ja paha paha halu lomalle vaan olemaan ja matkaamaan ja nousemaan sängystä ylös just silloin kuin haluan. Hostellissa voin vaikka vaan nousta aamupalalle ja mennä takasi nukkumaan. Ei niin kellekään kuulu että miksi niin tekisin ja että onko se järkevää. Buahhahhaa. Mutta niin tosiaan, mun mittani on täynnä ns. vieraassa perheessä asumista, sitä, ettei koskaan voi nostaa jalkoja pöydälle (vaikka kun oon yksin niin sen teenkin, hah) ja että pitää tosiaan hymyillä koko hemmetin ajan. Plus näin melkein vuoden jälkeen alkaa erityisesti hostmumissa ärsyttää pienet ja muille ehkä näkymättömät jutut niin paljon, että tekis mieli lyödä päätä seinään. Tästä voisi uumoilla, että miksi ostin sitten yksiön tulevalle opiskeluajalle. Mä, ömm, tarvitsen täysin omaa aikaa nyt todella paljon, koska vaikka on mukavaa asua uuden perheen kanssa ja tutustua heihin, niin se on myös raskasta. Mun kämppä ja mun säännöt, se kuulostaa aikalailla taivaalta.
Viime viikonloppu hei! K oli käymässä Andoverissa, joten ensin perjantaina raahasin itteni Bostoniin kun K oli condolla käymässä, tomerina tyttöinä pakattiin K:n laukut. (Miten voi ihmisellä olla niin paljon tavaraa...?? :D ♥) Fiilisteltiin kämpillä hetki ja otettiin sitten lautta Haymarketille, ja päästiin ilmaiseksi jee, ja oli auringonlasku ja Boston näytti todella kivalta.
Käytiin Quincy Marketilta hakemassa sushia ja ottamassa kuvat seiloreiden kanssa ja sitten huristeltiin Andoveriin muutaman minuutin jälkeen nukkumaahan! Lauantaina nukuttihin pitkään, pyörittiin Andoverissa, auttelin perhettä, kateltiin öö älyvapaita ohjelmia ja hengattiin vain :) Hajotettiin farkkuja! Ei vaan, mä olen rakastunut noihin revittyihin farkkushortseihin, vois keventää matkalaukkua ja ottaa vaan noi reissuun mukaan, eiksje? No ehhei. Mutta siis pääasia oli että minusta oli hirmu kivaa että K oli täällä mun vieraana viikonlopun ja mulla on sitä jo nytten hirmuinen ikävä ja nyt Starbucks sulkee ovensa ja mun on pakko päästä nukkumaan ja haluan nukkua aamulla pitkään ja filosofisoidaan joku päivä kun uskaltaa päästää ajatukset valloille ja nyt mua hätistellään jos pois eli pitää mennä hyvää yötä kiitti hei!
Mulla on jalassa villasukat ja vesi lämpiää kaakaota varten. Kun teetä jos juopi niin valvoo liikaa. Ja kyllä, on kesä. Ja ulkona oli tänään lämmintä se reilu +40 celsiusta. Ja mulla oli suunnitteilla tänään kun oon iltahommissa, hostmum kattomassa ystäviensä kanssa Eclipseä (mua vähän naurattaa tän tilanteen koomisuus.. eikös mun pitäis olla kattomassa tätä leffaa ja hostmumin kotona..? Well, anyway!) niin että oisin tänään valikoinu kuvat postaukseen viikonlopusta, mutta olo on sen verran surkea ja tukkoinen ja väsynyt, että saatte nyt oottaa, huomiseen asti ainakin, jos oisin huomenna jo parempi, vois varmaan vaikka nukkua tänä yönä. Mut on ollu kivaa! Nyt on matkalaukku jo lattialla, siihen pakattu semmoisia juttuja joita ei varmasti tule tarviimaan missään enää täällä, vaatekappia jaottelen, että mitä lähtee reissuun, koska 2 viikon päästä oon sanonut jo heiheit Andoverille ja tällä nimenomaisella hetkellä kahden viikon päästä latailen varmaankin keskiviikon kuvia koneelle istuen hostelissa Central Parkin laidalla. Jos vaikka tervehtyis sitä ennen, vois olla jees. Mutta niin, auppariarjen kanssa viimeisiä viedään! 8 virallista työpäivää! Lähtö täältä ja koto-Suomeen paluu kolkuttelee kovempaa ja kovempaa vaan. Ja skydiving sunnuntaina. Ja mun pikkusisko on tänään 7 vee! Herranen aika toinen on jo iso tyttö. Mä muistan vielä kun toinen syntyi -03 ja oli maailman suloisin pikku nappula. Josko tää tykkäis synttärilahjastaan yhtä lailla mitä tykkäs joululahjastaan, kun piti ihan nukahtaa se päällä :D (Tälle lähtee muuten, kun minä missaan neidin ekan koulupäivän, niin ihan Ameriikasta asti Hello Kitty-koulureppu, neidin omasta ehdottomasta toiveesta!)
Eikö toinen osaakin olla maailman suloisin? Mut nyt, kaakao ja telkkari, ja UNTA.
