tiistaina, syyskuuta 7
keskiviikkona, syyskuuta 1
"Fools rush in, where wise men never go"
JOOO-O. On ollu hieman taukoa täsät kirjoittelusta ja ois ollu tänäänkin, mutta sitten tajusin kotiin tullessani, että asuntotoimisto on auki viiteen vain maanantaisin ja tiistaisin, joten perjantain ratoksi poljen suoraan yliopistolta asuntotoimistulle rankumaan että allekirjoittaisivat minulle KELAn lomakkeen, että saisin rahhaa ja siitä sitten takaisin yliopistolle ennen kuin opintoasioiden toimisto suljetaan ja SITTEN kottiin. Hohoo, 20 kilometriä pyöräilyä on minunkin mielestäni mahtava tapa juhlistaa perjantaita!
Mutta niin, nyt on tän viikon aikana ollut kyllä aikamoinen yliopistojeejee-fiilis, joka jatkuu, vaikka huomenna onkin aamukahdeksalta eka luento, mutta sen luennon pitää aivan ihana harmaahapsuinen skottiprofessori ja se on tietenkin englantia, joten joten ei vaan voi olla pois siltä luennolta, eikä kurssilta, vaikka se kurssi viekin meikän syysloman. Noh, onneksi on sentään englantia!
Ja sitten eilen erehdyin katselemaan kuvia auppariajalta ja varsinkin lomalta ja nostalgiahan sitten valtasi. Minen tiedä, minun loma on täynnä sellaisia juttuja, jotka tavallaan saa ihan eri merkityksen, tai siis semmoiset ns merkityksettömät jutut oli justiinsa niitä parhaita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta samalla en halua, kun tiedän, että niiden takana on niin pitkä juttu, että se olisi vain öö melko bizarrea luettavaa. Annan esimerkin. Sanooko loooove to gamble lausahdus teille mitään? Minussa se aiheuttaa hillittömän naurukohtauksen :DD Voinette ymmärtää siis? Minä laitan vielä myöhemmin kunhan saan kuvat seulottua niin kuvapostauksen, mutta minun loma kun meni niin nappiin, että vaikkei se ollut semmoista kaikki-nähtävyydet-on-pakko-nähdä-tyyppistä enkä varmaan nähnyt kaikkea, mikä "piti" nähdä, niin silti, olen ihan varma, kun se oli MUN loma niin nähtiin kaikki mikä oli tarpeellista nähdä. Tykkäsin ihan hirmuisesti kaikesta ja kaikista ja hoh hoh, kyllä nyt on hyvä muistella ainakin niitä maailman parhaita dollarin hot doggeja Venicellä kun opiskelijan jääkaappi ammottaa tyhjyyttään :P
Sen sijaan mua on mietityttäny se, että mitäs tästä aupparivuodesta on jäänyt käteen? Se varmaan auttaisi myös sellaisia, jotka saattaa lukea minun sälätyksiä ja harkitsee auppariksi lähtöä. Noh, aupparihommissahan on niin hyvät kuin huonotkin puolensa, MUTTA niinhän kaikessa ja minä SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI auppariksi lähtöä. Mutta painotan, että kaikki on niin paljon itestä kiinni, että kannattaako sinne toiselle puolelle palloa lähteä. Töitä on tehtävä, se on raskasta olla erossa kaikista tutuista ja uudessa kulttuurissa ja perhekin saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja sitten paluu Suomeenkiin voipi olla hankalaa, kun ensin on lähtö niin sitten vielä paluukin, minusta ainakin välillä tuntui, ettei mikään ole helppoa. Silti kun kysyttiin juurikin tuolla M.Edin esittelysysteemeissä että mitä mieltä olin vuodestani, niin pakko oli vastata, että: "It was one of the most awesome years I´ve had so far. Or pretty much the most awesome of them". Eikait siinä sitten mitään lisättävää. Jos noin tiivistetysti haluaa sanoa, niin miettikääpä nytten, että kuinka paljon siinä kokee vuoden aikana? Minun lista näyttää esimerkiksi seuraavalta:
- Pärjäsin vuoden englannilla ja kielitaito koheni niin huomattavasti että mä vaan pyörittelen päätäni täällä, että miten ne hyväksy mut tänne yliopistoon ennen tätä vuotta?!
- Tutustuin mahtaviin ihmisiin, joista tuli ehdottomasti elinikäisiä ystäviä, ja heitä on ympäri maailmaa
- Opiskelin Harvardissa, ja saan muuten hyväksilukuja tännekin siitä kurssista, eli ei ollenkaan menny hukkaan mun siellä raataminen! (Ja muutenkin sekin paransi mun kielitaitoa niin paljon)
- Laskuvarjohyppäsin (eikä mulla ehkä ois ollu rohkeutta tehä sitä täällä, tai semmoista jännää olotilaa)
- Matkustin läpi Yhdysvaltojen bussissa
- Bussissakin tutustuin yhteen tyyppiin, jonka kanssa pidetään edelleen yhteyttä
- Elin vuoden Yhdysvalloissa, joka avarsi mun maailmankuvaa niin paljon, ettei sitä voi kuvitella (ja vaikka Yhdysvallat on kyllä ihan kokemisen arvoinen paikka, niin tällä hetkellä Suomi tuntuu aivan mahtavalta kyllä!)
- ITSENÄISTYMINEN
- Okei, kaikki paikat mitä näki, siis yhdessä vuodessa pelkästään, kaupungit Boston, New York, Washington D.C., Las Vegas, Los Angeles, San Francisco
- Itsestään oppiminen, ja itsevarmuus, ennen tätä mun aupparivuotta olin kovin epävarma itsestäni ja pyrin miellyttämään muita välillä itteni kustannuksella, mutta kaverit, ei se niin toimi, tavallaan voisi sanoa, että löysin isomman palan itestäni Yhdysvalloissa. Tää on mun mielestä mittaamattoman arvokasta.
- Apua, mitä kaikkea muuta mä tein? :D No se lukenee näillä sivuilla
(filosofisointitauko aka fuksiviikonloppu)
Mutta niin, nyt on tän viikon aikana ollut kyllä aikamoinen yliopistojeejee-fiilis, joka jatkuu, vaikka huomenna onkin aamukahdeksalta eka luento, mutta sen luennon pitää aivan ihana harmaahapsuinen skottiprofessori ja se on tietenkin englantia, joten joten ei vaan voi olla pois siltä luennolta, eikä kurssilta, vaikka se kurssi viekin meikän syysloman. Noh, onneksi on sentään englantia!
Ja sitten eilen erehdyin katselemaan kuvia auppariajalta ja varsinkin lomalta ja nostalgiahan sitten valtasi. Minen tiedä, minun loma on täynnä sellaisia juttuja, jotka tavallaan saa ihan eri merkityksen, tai siis semmoiset ns merkityksettömät jutut oli justiinsa niitä parhaita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta samalla en halua, kun tiedän, että niiden takana on niin pitkä juttu, että se olisi vain öö melko bizarrea luettavaa. Annan esimerkin. Sanooko loooove to gamble lausahdus teille mitään? Minussa se aiheuttaa hillittömän naurukohtauksen :DD Voinette ymmärtää siis? Minä laitan vielä myöhemmin kunhan saan kuvat seulottua niin kuvapostauksen, mutta minun loma kun meni niin nappiin, että vaikkei se ollut semmoista kaikki-nähtävyydet-on-pakko-nähdä-tyyppistä enkä varmaan nähnyt kaikkea, mikä "piti" nähdä, niin silti, olen ihan varma, kun se oli MUN loma niin nähtiin kaikki mikä oli tarpeellista nähdä. Tykkäsin ihan hirmuisesti kaikesta ja kaikista ja hoh hoh, kyllä nyt on hyvä muistella ainakin niitä maailman parhaita dollarin hot doggeja Venicellä kun opiskelijan jääkaappi ammottaa tyhjyyttään :P
Sen sijaan mua on mietityttäny se, että mitäs tästä aupparivuodesta on jäänyt käteen? Se varmaan auttaisi myös sellaisia, jotka saattaa lukea minun sälätyksiä ja harkitsee auppariksi lähtöä. Noh, aupparihommissahan on niin hyvät kuin huonotkin puolensa, MUTTA niinhän kaikessa ja minä SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI auppariksi lähtöä. Mutta painotan, että kaikki on niin paljon itestä kiinni, että kannattaako sinne toiselle puolelle palloa lähteä. Töitä on tehtävä, se on raskasta olla erossa kaikista tutuista ja uudessa kulttuurissa ja perhekin saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja sitten paluu Suomeenkiin voipi olla hankalaa, kun ensin on lähtö niin sitten vielä paluukin, minusta ainakin välillä tuntui, ettei mikään ole helppoa. Silti kun kysyttiin juurikin tuolla M.Edin esittelysysteemeissä että mitä mieltä olin vuodestani, niin pakko oli vastata, että: "It was one of the most awesome years I´ve had so far. Or pretty much the most awesome of them". Eikait siinä sitten mitään lisättävää. Jos noin tiivistetysti haluaa sanoa, niin miettikääpä nytten, että kuinka paljon siinä kokee vuoden aikana? Minun lista näyttää esimerkiksi seuraavalta:
- Pärjäsin vuoden englannilla ja kielitaito koheni niin huomattavasti että mä vaan pyörittelen päätäni täällä, että miten ne hyväksy mut tänne yliopistoon ennen tätä vuotta?!
- Tutustuin mahtaviin ihmisiin, joista tuli ehdottomasti elinikäisiä ystäviä, ja heitä on ympäri maailmaa
- Opiskelin Harvardissa, ja saan muuten hyväksilukuja tännekin siitä kurssista, eli ei ollenkaan menny hukkaan mun siellä raataminen! (Ja muutenkin sekin paransi mun kielitaitoa niin paljon)
- Laskuvarjohyppäsin (eikä mulla ehkä ois ollu rohkeutta tehä sitä täällä, tai semmoista jännää olotilaa)
- Matkustin läpi Yhdysvaltojen bussissa
- Bussissakin tutustuin yhteen tyyppiin, jonka kanssa pidetään edelleen yhteyttä
- Elin vuoden Yhdysvalloissa, joka avarsi mun maailmankuvaa niin paljon, ettei sitä voi kuvitella (ja vaikka Yhdysvallat on kyllä ihan kokemisen arvoinen paikka, niin tällä hetkellä Suomi tuntuu aivan mahtavalta kyllä!)
- ITSENÄISTYMINEN
- Okei, kaikki paikat mitä näki, siis yhdessä vuodessa pelkästään, kaupungit Boston, New York, Washington D.C., Las Vegas, Los Angeles, San Francisco
- Itsestään oppiminen, ja itsevarmuus, ennen tätä mun aupparivuotta olin kovin epävarma itsestäni ja pyrin miellyttämään muita välillä itteni kustannuksella, mutta kaverit, ei se niin toimi, tavallaan voisi sanoa, että löysin isomman palan itestäni Yhdysvalloissa. Tää on mun mielestä mittaamattoman arvokasta.
- Apua, mitä kaikkea muuta mä tein? :D No se lukenee näillä sivuilla
(filosofisointitauko aka fuksiviikonloppu)
torstaina, elokuuta 26
"From the west to the east I have flown to be near you"
Moi kaverit!
Täällä ollaan taas, vaan en tiedä kuinka kauan. Siis kotona. Tämän saman pöydän ääressä missä aloitinkin blogini. Ja hemmetti, että täällä on hyvä olla. Oon vähän huono ollu kertomaan missä mennään ja mitä tapahtuu ja kaikki tämmöinen, mutta oikeastaan se on hyvä asia, mä oon blogia kirjoitellut silloin kun on ollut aikaa miettiä sitä elämää, nyt ei oikeastaan ole, kai minun pitäis jotain fiksua tehdä tälläkin hetkellä, kuten pakata tavaroitani laatikoihin kun pitäis jossain vaiheessa vissiin muuttaakin Ouluun? Tarkoittaen sunnuntaita. Silloin vaihtuu sijainti Pohjois-Pohjanmaalle. Ja silloin saattaapi olla aikaa vielä kirjoitella blogin viimeiset henkäykset, sillä minun mielestä on ihan aiheellista lopetella blogi muutamalla matkakertomuksella ja hurjalla filosofisoinnilla siitä, että mikä on olotila aupparivuoden jälkeen. But now, as I wouldn´t have enough of it during my travelling, I´ll get back to some packing!
Täällä ollaan taas, vaan en tiedä kuinka kauan. Siis kotona. Tämän saman pöydän ääressä missä aloitinkin blogini. Ja hemmetti, että täällä on hyvä olla. Oon vähän huono ollu kertomaan missä mennään ja mitä tapahtuu ja kaikki tämmöinen, mutta oikeastaan se on hyvä asia, mä oon blogia kirjoitellut silloin kun on ollut aikaa miettiä sitä elämää, nyt ei oikeastaan ole, kai minun pitäis jotain fiksua tehdä tälläkin hetkellä, kuten pakata tavaroitani laatikoihin kun pitäis jossain vaiheessa vissiin muuttaakin Ouluun? Tarkoittaen sunnuntaita. Silloin vaihtuu sijainti Pohjois-Pohjanmaalle. Ja silloin saattaapi olla aikaa vielä kirjoitella blogin viimeiset henkäykset, sillä minun mielestä on ihan aiheellista lopetella blogi muutamalla matkakertomuksella ja hurjalla filosofisoinnilla siitä, että mikä on olotila aupparivuoden jälkeen. But now, as I wouldn´t have enough of it during my travelling, I´ll get back to some packing!
lauantaina, elokuuta 14
"In fact I'm free this week"
Kaverit ette uskokaan miten uskomaton loma mulla on ollu ja se jatkuukin vielä, tällä hetkellä pienillä iltapäivänokosilla yöbussimatkan jälkeen San Franciscossa.
Loooove vacation.
Loooove vacation.
tiistaina, elokuuta 3
"I want candy, I want candy"
Keskiviikko. Ilta.
MURRURRUR ja PUR.
Syyt:
1. Dear Washington DC, could I have my heart back please?
2. Maksoin 20 hlön dormista ja mut laitettiin 4 hlön dormiin DC:ssä. En valita!
3. WiFi ei toimi niin mun pitää julkaista tää kirjoittamista myöhemmin, joka ei perfektionistille niin helppoa olekaan.
4. Mun pitäis siis tällä hetkellä ensinnäkin olla peruuttamassa yhtä hostellivarausta, itse asiassa kahta ja varaamassa toista ja sitten pitäis maksaa yliopistomaksutkin.
Nyt olen siis bussissa ja lähdettiin juuri äsken Pittsburghista, Pennsylvaniasta. Apua, ettisin teille kunnon kuvia, mutten oikein pysty kun ei tosiaan ole sitä nettiä ja tultiin sen verran myöhään, ettei kunnon kuviakaan oikein saanut otettua ja olin väärällä puolen bussia ja ilmeisesti ihan liian innokkaana juttelemasta euron kurssista mukavan yhdysvaltalaisherrasmiehen kanssa. Nyt mennään siis tässä iPodin akkua ladaten ja mietitään että kuinkakohan kauan kestää tämä läppärin akku sitten tätä. Kun muka latasin minun iPodia tässä niin ehei, sehän oli tyhjä ensimmäiset 6 ja puoli tuntia. Ja sitten tuolla Pittsbuirghissa sattui semmoista sählinkiä, etten saanut ladattua sitä kuin muutaman minuutin. Ja miksei voi olla bussiasemalla nettiä, minun mielestä ihan perusjuttuja, kun Bostonissa ja NYCissä oli ja Washington DC:ssä, muttei täällä. No katotaan sitten seuraavilla pysäkeillä. Ja pitäis postittaa toki toi yliopistoon ilmoittautumislomake.. Jotenkin oletin että sen pitää olla perillä joku 13. päivä, mutta katoin uudestaan sitä tänään ja hitto eihän se niin, kun sen pitää olla perillä 3. elokuuta! Kaikki on täytettynä, maksan netin kautta sen maksun, laitan kuitenkin vain tilisiirtolomakkeen kuitin jaja lähetän sen heti kun päästään Columbukseen, Ohioon, sieltä sen pitäisi mennä 3 päivässä eli olla maanantaina Oulussa, toivottavasti näin on. Koska muuten olen aikalailla PULASSA. Vähänkö ketuttaa tämä, koska viimeksi laitoin sen todella ajoissa, mutta en tiedä miksen aatellut asiaa tällä kertaa, ehkä siksi että jo yhden kerran ilmoittauduin sinne? Mielestäni ainakin laitoin jotain paperia. Mutta siis, ristikää sormet ja varpaat sen edestä että se minun kirje ehtii Ouluun tiistaina. Pitää muuten soittaa sinne maanantaina. Mahtavaa, pitää soittaa sinne joskus puolilta öin, koska Las Vegasistahan aikaeroa on se 10 tuntia. En muuten vieläkään tajua, että olen menossa Las Vegasiin. Mutta tällä hetkellä mua ärsyttää vaan ajattelemattomuuteni, kun on ollut liikaa asioita mielessä ja unohtanut tärkeitä juttuja. Mutta hei, onko kellekään käynyt niin, ettei opiskelupaikan vastaanottoilmoitus ole kerennyt ajoissa sinne? Jos on, niin kertokaa mulle mitä silloin tehdään!
Mutta voi herranen aika kuinka paljon sitä on tullutkaan koettua. Näkisittepä pelkästään nämä maisemat bussista, kyllä mä mielelläni oon istunut ainakin tämän ekan 8 tuntia ihan ongelmitta ihaillen vain laaksoja ja rotkoja ja jokia ja peltoja ja mäkiä ja kaikkea. Ja miettinyt paljon. PALJON. Onpahan kerrankin aikaa miettiä. Ihan kunnolla. En tiedä, en stressaa netinkään puutteesta niin, kuin mitä pitäisi nuo hostellit hoitaa, kun minä oon ne hoitanut niin minun pitää ne peruuttaakin, eikä kanssamatkaajani B voi sitä tehdä. Ehkäpä tuo Las Vegasin hostelli on se kaikkein kiirellisin, mutta aattelin, että soitan sinne, kun niiden peruutusjärjestelmä ei toiminut. Tuolta Columbuksesta sitten.
Tässähän on nytten tullut matkattua jo viikko ja tullut koettuakin siitä edestä ehdottomasti! En edes muista milloin laitoin viimeksi postausta blogiin? Oletan, että tein sen NYCistä, torstain jälkeen, kerroin mun ja brittityttö S:n päivästä? No sillä oletuksella mennään nytten. Perjantaina S lähti Yankees-peliin ja jonnekin muualle seikkailemaan, minä lähdin tapaamaan M:n ja J:n, my favorites Swedish guys, jotka Connecticutista tuli mua viihdyttämään. NYChän ei tietenkään ole tarpeeksi viihdyttävä itsessään. Ei, ei suinkaan. Mutta siis, kumminkin. Sovittiin, että tavattaisiin 11.15 am American Museum of Natural Historylla, ja siellä tosiaan löydettiin toisemme, pulitin ruhtinaalliset 5 dollaria sisäänkäynnistä ja sitten aloitettiin afrikkalaisilla eläimillä. Kateltiin niitä, sitten kansoja idästä, tutkittiin vähän maapalloa ja sen kummallisia muutoksia, käytiin moikkaamassa dinosauruksia ja mammutteja ja sapellihammastiikeriä, ja kuulkaas kuulkaas oon koskettanu ihan oikiata dinosauruksen kalloa, uuuu! Plus bongasin samalla maailman söpöimmät dinosaurukset:
Ja kun oltiin näistä aika vanhoista kavereista saatu tarpeeksemme, niin suunnattin käymään vähän Australiassa ja Pääsiäissaarilla. Vähän oltiin pettyneitä kun B ei ollu AUstraliassa justiinsa silloin kun me oltiin siellä! Mut Pääsiäissaarilta löyty jälleen kaveri, jesh! Kun oltiin juostu museon läpi 3 ja puol tuntia, todettiin, että on nälkä ja mentiin syömään Applebee´siin, kerettiin lounaalle jee, soitetiin B:lle synttärionnittelut, katto muutama kun veisattiin kolmestaan puhelimen kaijuttimeen hyvää syntymäpäivää toiselle. Sit juhlittiin tän ei-skandinaavin synttäreitä skandinaavisesti poikien kanssa, mentiin käymään NYCin ruotsalaiskirkossa korvapuustikahveilla, kirjahyllystä löyty Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja mua alkoi melkein itkettää kun oli niin kotoisaa, vaikken ollutkaan suomalaiskirkossa, mutta ruotsalaiskirkossa oli ihan tarpeeksi suomalainen tunnelma. Vaan ei pojat osannu oikein Väinämöistä lausua, se on sanottava. Mutta noh, sitten saattelin pojat junalle ja ite mutkittelin MoMAan, jonne oli sopivasti Targetin sponsoroima vapaapääsy, eli lähdin senkin juoksemaan läpi, niin sen 3 ja puol tuntia vietin siellä siis, nyt on nähty muutama lempinaisvalokuvaaja ja Warholit ja van Goghit ja löydetty vihdoin ja viimein yksi Picasson teos, josta oikeastaan pidän! Uupuneena hostellille sieltä, jajaja mullei ole aavistustakaan miten mun perjantai-ilta hostellilla meni :D Luulisin, että istuin kattoterassilla normaaliin tapaan, mutten oikein muista että mitä tehden. Hmm. Hmm.
Torstai. Jälleen semmoinen aikamoinen ilta. Tai alkuilta. Itse asiassa ois ruoka-aika, mutta meillä ei ole vielä taukoa, jotenkas niin, ajattelin kirjoittaa. Myäh, tykkään bussissa matkustamisesta edelleen, vaikka oon ollut täällä yhteensä sen ööm 30 tuntia. Tarkoittaa siis sitä, että vielä 22 tuntia jäljellä, mutta se on ok, kun saa ruokaa niin nukahtaa, sitten vielä yksi vaihto ja sitten saa nukkua bussissa loppumatkan, ehkä nähdä auringonnousun aavikolla, kuka tietää? Ja että ketä tapaa, oon tähänkin mennessä tavannut uskomattomia persoonia, joista olisi ihana kertoa, mutten tiedä osaanko kertoa, koska se on vähän hassua, bussiseuralaiset. Jotenkin jännä. Mutta linja-autossa on tunnelmaa :)
MAANANTAI in La-La-Land.
Uhh.. Too tired to write about Vegas. But loooooove Vegas. Ja Vegasin saldo:
- $50 in gambling (win!)
- 12 hrs of free drinks
- got kicked out of the poker room twice in Caesar´s (ups, forgot my ID..)
- and uhmm.. a bit of tan from HOURS at Caesar´s Palace´s pools
- few awesome friends!
- and pictures and stuff that I´ll think more later..
Good night, see you soon!♥
MURRURRUR ja PUR.
Syyt:
1. Dear Washington DC, could I have my heart back please?
2. Maksoin 20 hlön dormista ja mut laitettiin 4 hlön dormiin DC:ssä. En valita!
3. WiFi ei toimi niin mun pitää julkaista tää kirjoittamista myöhemmin, joka ei perfektionistille niin helppoa olekaan.
4. Mun pitäis siis tällä hetkellä ensinnäkin olla peruuttamassa yhtä hostellivarausta, itse asiassa kahta ja varaamassa toista ja sitten pitäis maksaa yliopistomaksutkin.
Nyt olen siis bussissa ja lähdettiin juuri äsken Pittsburghista, Pennsylvaniasta. Apua, ettisin teille kunnon kuvia, mutten oikein pysty kun ei tosiaan ole sitä nettiä ja tultiin sen verran myöhään, ettei kunnon kuviakaan oikein saanut otettua ja olin väärällä puolen bussia ja ilmeisesti ihan liian innokkaana juttelemasta euron kurssista mukavan yhdysvaltalaisherrasmiehen kanssa. Nyt mennään siis tässä iPodin akkua ladaten ja mietitään että kuinkakohan kauan kestää tämä läppärin akku sitten tätä. Kun muka latasin minun iPodia tässä niin ehei, sehän oli tyhjä ensimmäiset 6 ja puoli tuntia. Ja sitten tuolla Pittsbuirghissa sattui semmoista sählinkiä, etten saanut ladattua sitä kuin muutaman minuutin. Ja miksei voi olla bussiasemalla nettiä, minun mielestä ihan perusjuttuja, kun Bostonissa ja NYCissä oli ja Washington DC:ssä, muttei täällä. No katotaan sitten seuraavilla pysäkeillä. Ja pitäis postittaa toki toi yliopistoon ilmoittautumislomake.. Jotenkin oletin että sen pitää olla perillä joku 13. päivä, mutta katoin uudestaan sitä tänään ja hitto eihän se niin, kun sen pitää olla perillä 3. elokuuta! Kaikki on täytettynä, maksan netin kautta sen maksun, laitan kuitenkin vain tilisiirtolomakkeen kuitin jaja lähetän sen heti kun päästään Columbukseen, Ohioon, sieltä sen pitäisi mennä 3 päivässä eli olla maanantaina Oulussa, toivottavasti näin on. Koska muuten olen aikalailla PULASSA. Vähänkö ketuttaa tämä, koska viimeksi laitoin sen todella ajoissa, mutta en tiedä miksen aatellut asiaa tällä kertaa, ehkä siksi että jo yhden kerran ilmoittauduin sinne? Mielestäni ainakin laitoin jotain paperia. Mutta siis, ristikää sormet ja varpaat sen edestä että se minun kirje ehtii Ouluun tiistaina. Pitää muuten soittaa sinne maanantaina. Mahtavaa, pitää soittaa sinne joskus puolilta öin, koska Las Vegasistahan aikaeroa on se 10 tuntia. En muuten vieläkään tajua, että olen menossa Las Vegasiin. Mutta tällä hetkellä mua ärsyttää vaan ajattelemattomuuteni, kun on ollut liikaa asioita mielessä ja unohtanut tärkeitä juttuja. Mutta hei, onko kellekään käynyt niin, ettei opiskelupaikan vastaanottoilmoitus ole kerennyt ajoissa sinne? Jos on, niin kertokaa mulle mitä silloin tehdään!
Mutta voi herranen aika kuinka paljon sitä on tullutkaan koettua. Näkisittepä pelkästään nämä maisemat bussista, kyllä mä mielelläni oon istunut ainakin tämän ekan 8 tuntia ihan ongelmitta ihaillen vain laaksoja ja rotkoja ja jokia ja peltoja ja mäkiä ja kaikkea. Ja miettinyt paljon. PALJON. Onpahan kerrankin aikaa miettiä. Ihan kunnolla. En tiedä, en stressaa netinkään puutteesta niin, kuin mitä pitäisi nuo hostellit hoitaa, kun minä oon ne hoitanut niin minun pitää ne peruuttaakin, eikä kanssamatkaajani B voi sitä tehdä. Ehkäpä tuo Las Vegasin hostelli on se kaikkein kiirellisin, mutta aattelin, että soitan sinne, kun niiden peruutusjärjestelmä ei toiminut. Tuolta Columbuksesta sitten.
Tässähän on nytten tullut matkattua jo viikko ja tullut koettuakin siitä edestä ehdottomasti! En edes muista milloin laitoin viimeksi postausta blogiin? Oletan, että tein sen NYCistä, torstain jälkeen, kerroin mun ja brittityttö S:n päivästä? No sillä oletuksella mennään nytten. Perjantaina S lähti Yankees-peliin ja jonnekin muualle seikkailemaan, minä lähdin tapaamaan M:n ja J:n, my favorites Swedish guys, jotka Connecticutista tuli mua viihdyttämään. NYChän ei tietenkään ole tarpeeksi viihdyttävä itsessään. Ei, ei suinkaan. Mutta siis, kumminkin. Sovittiin, että tavattaisiin 11.15 am American Museum of Natural Historylla, ja siellä tosiaan löydettiin toisemme, pulitin ruhtinaalliset 5 dollaria sisäänkäynnistä ja sitten aloitettiin afrikkalaisilla eläimillä. Kateltiin niitä, sitten kansoja idästä, tutkittiin vähän maapalloa ja sen kummallisia muutoksia, käytiin moikkaamassa dinosauruksia ja mammutteja ja sapellihammastiikeriä, ja kuulkaas kuulkaas oon koskettanu ihan oikiata dinosauruksen kalloa, uuuu! Plus bongasin samalla maailman söpöimmät dinosaurukset:
Ja kun oltiin näistä aika vanhoista kavereista saatu tarpeeksemme, niin suunnattin käymään vähän Australiassa ja Pääsiäissaarilla. Vähän oltiin pettyneitä kun B ei ollu AUstraliassa justiinsa silloin kun me oltiin siellä! Mut Pääsiäissaarilta löyty jälleen kaveri, jesh! Kun oltiin juostu museon läpi 3 ja puol tuntia, todettiin, että on nälkä ja mentiin syömään Applebee´siin, kerettiin lounaalle jee, soitetiin B:lle synttärionnittelut, katto muutama kun veisattiin kolmestaan puhelimen kaijuttimeen hyvää syntymäpäivää toiselle. Sit juhlittiin tän ei-skandinaavin synttäreitä skandinaavisesti poikien kanssa, mentiin käymään NYCin ruotsalaiskirkossa korvapuustikahveilla, kirjahyllystä löyty Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja mua alkoi melkein itkettää kun oli niin kotoisaa, vaikken ollutkaan suomalaiskirkossa, mutta ruotsalaiskirkossa oli ihan tarpeeksi suomalainen tunnelma. Vaan ei pojat osannu oikein Väinämöistä lausua, se on sanottava. Mutta noh, sitten saattelin pojat junalle ja ite mutkittelin MoMAan, jonne oli sopivasti Targetin sponsoroima vapaapääsy, eli lähdin senkin juoksemaan läpi, niin sen 3 ja puol tuntia vietin siellä siis, nyt on nähty muutama lempinaisvalokuvaaja ja Warholit ja van Goghit ja löydetty vihdoin ja viimein yksi Picasson teos, josta oikeastaan pidän! Uupuneena hostellille sieltä, jajaja mullei ole aavistustakaan miten mun perjantai-ilta hostellilla meni :D Luulisin, että istuin kattoterassilla normaaliin tapaan, mutten oikein muista että mitä tehden. Hmm. Hmm.
Torstai. Jälleen semmoinen aikamoinen ilta. Tai alkuilta. Itse asiassa ois ruoka-aika, mutta meillä ei ole vielä taukoa, jotenkas niin, ajattelin kirjoittaa. Myäh, tykkään bussissa matkustamisesta edelleen, vaikka oon ollut täällä yhteensä sen ööm 30 tuntia. Tarkoittaa siis sitä, että vielä 22 tuntia jäljellä, mutta se on ok, kun saa ruokaa niin nukahtaa, sitten vielä yksi vaihto ja sitten saa nukkua bussissa loppumatkan, ehkä nähdä auringonnousun aavikolla, kuka tietää? Ja että ketä tapaa, oon tähänkin mennessä tavannut uskomattomia persoonia, joista olisi ihana kertoa, mutten tiedä osaanko kertoa, koska se on vähän hassua, bussiseuralaiset. Jotenkin jännä. Mutta linja-autossa on tunnelmaa :)
MAANANTAI in La-La-Land.
Uhh.. Too tired to write about Vegas. But loooooove Vegas. Ja Vegasin saldo:
- $50 in gambling (win!)
- 12 hrs of free drinks
- got kicked out of the poker room twice in Caesar´s (ups, forgot my ID..)
- and uhmm.. a bit of tan from HOURS at Caesar´s Palace´s pools
- few awesome friends!
- and pictures and stuff that I´ll think more later..
Good night, see you soon!♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)