"If my dreams get real bizarre"

Mitenkohan tama viikko on jalleen mennyt nain hurjasti, ihan kummaa, on tapahtunut paljon, niin paljon, etta oon ollu ihan liian vasyny kirjoittaakseni. En oo viikosta siis kirjoittanu ollenkaan, eiko nain? No, nyt on kummiski ollu oikein kiva viikko! Amerikkalainen viikkohan alkaa sunnuntaista, joten aloitetaan silla, siis viimesunnuntailla. Mulla ei oikein ollut mitaan suunnitelmia sunnuntaille, joten paatin liittya paivasta aussi-B:n seuraan tan ryhman aupparimiittinkiin ja mentiin siis luistemaan sellaiseen onnettoman pieneen jenkkilaiskaukaloon. (Euroopan kaukalothan on isompia, kerranki jokin on pienempaa Yhdysvalloissa! Tanaan muuten huomasin, etta oravatkin on isompia taalla, noin niin kuin kaiken muun lisaksi.) Mulle yritettiin ensin tarjota kaunoluistimia ja mina vaan kysyin silmat pyoreena etta eiko teilla oo 'tavan' luistimia? Pojat vuokraamossa kysyi etta meinasitko sina hockeyluistimilla luistella, ja mina vastasin ehka liian toykeasti, etta no milla muullakaan? Minahan en osaa kaunoilla luistella, en ollenkaan. Sain sitten ihmettelevien naurahdusten seurauksena hockeyluistimet kateeni. Eiko ne muka ennen oo nahny ei-jaakiekkopelaajatyttoa luistelemassa hockeyluistimilla? Kummaa. Ensinnakin, ihana oli paasta jaalle ja tuntea se kylmyys ja koleus kasvoilla! Toisekseen, oli aika hassua kun parikymmenta aupparia vetaa ympari rinkia laidoista kiinni pitaen! Moni ei ollu koskaan luistellu, saatikka sitten lahiaikoihin. Itellakin tuntu toki vahan kummalta kun jai viime talvena luistelut hieman sikseen, mutta pian sita tunsi taas jaan, vaikkakin luistimet oli auttamattoman tylsat.. Mutta sain tehtya pari vaakaakin siella kuulkas, ei menny ihan hukkaan hyiset luistelutunnit koulussa!

Paivaa jatkettiin aussi-B:n kanssa kiirehtimalla Liberty Treelle, katsomaan Michael Jacksonin This Is It! ja kehoituksena kaikille, jotka viela kerkiaa, niin kaykaa katsomassa! Ensinnakin, Michaelin laulujen kuuleminen elokuvateatterissa sai selkaan aikaiseksi kylmia vareita koko ajan, sitten se show, joka valmistui, oli ihan samalla tavalla varisyttavia. En voi edes kuvitella, milta tuo show olisi lopullisena nayttanyt, olisi pitanyt kylla menna katsomaan! Varsinkin kun jo leffassa, lempparini Earth Song, oli mahtava. Mahtavamahtavamahtava. Leffan jalkeen tuli nalka ja lahdettiin hakemaan pitsa Sal's:sta, joka on muuten paras pizzeria johon olen tormannyt tahan mennessa. Sielta siis juustopizza mukaan ja jatkemaan leffasunnuntaita B:n kotiteatteriin, ja telkkarista tuli justiinsa sopivasti Knocked Up, jolle saattoi nauraa ihan huoletta. Sitten kotiin, jotain jumitin kai sunnutai-illan yksinani, kun perhe oli jossain ihan muualla.

Viikko meni aika huolettomasti. Maanantaina kavin paivasta etsimassa kortteja isanpaivaksi, kunnes minulle valkeni, etta hei, Yhdysvalloissahan isanpaiva on kesakuussa! Ei niita kortteja siis enaa loydy. Siihenhan ei auttanut muu kuin A.C. Mooreen oli paastava ja ostettava tarroja ja muita systeemeja ja ite askartelin isille ja papalle kortit. Ja siina se menikin se maanantai oikeastaan, lasten kanssa kotona hengatessa, koska olivat sen verran vasyneita maanantain koulujen jalkeen, etten yrittanytkaan tehda mitaan muuta. Tiistaina oli hostmum kotona ja teki toita, joten samaa tein minakin, en pinnannut edes pojan paikkareitten aikaan! No joo, kun olin tehny kaiken enka yksinkertaisesti keksinyt mitaan mita olisi pitanyt viela tehda, niin kirjoittelin kirjetta, silla oli sopivasti aikaa. Tiistai meni sitten kirjoja lukiessa ja ulkona hyppiessa, ilta meni jonkinnakoisessa horroksessa, torkkuessa koko ilta. Keskiviikko meni nopeasti, kun lapset menivat isansa kanssa leikkimaan illaksi, niin mina suuntasin ensin lenkille ja sitten ruotsalaisen C:n luo syomaan illallista, kun teki mieli jalleen olla sosiaalinen. Torstaina hengailtiin jalleen kotona, ihan huoletta, eikun ei, kylla me jotain tehtiin, miksen yhtaan muista etta mita...? Hmmhmm, ilmeisesti jotain siis tein kun en ollenkaan muista etta mita.. Luultavasti ollut siis normaaliakin normaalimpi paiva, aamutoimet, lenkki, ja toita paivalliseen asti. Ilta meni puuhatessa, hostmumin kanssa venyi Project Runwayn katsominen parituntiseksi kun samalla purettiin tauluja ja kuljettiin ympari taloa niiden kanssa sovitellen niita joka nurkkaan, etta mika taulu menee minneki..

..ja tama maanantai alkoi kummallisella unella jostain vampyyreista (?!) ja valituksella siita, etta varityskirjat oli leikkihuoneen pyodalta ja se naytti liian sotkuiselta. Voi jee. Etta maanantaita!

"You close your eyes and hope that this is just imagination"

"I got a monster in my closet"

Minen tajua miten voi vasyttaa talla tavalla, kello on vasta kymmenen illalla mutta mina oon ihan rattipoikkikuitti. Kaiken lisaks kissa nukkuu tuossa vieressa ihan vaan varmaan minua kiusatakseen, etta hah, mina kun olen kissa niin nukun silloin kun minua huvittaa, sinet voi! Jo en niin. Ja sitten se sanoo etta purpur. Ja mina sanon etta murmur.

No niin, mutta nain justiinsa, on tanaan ollu kovin ahkera, silla sain vihdoin ja viimein askartelua isanpaivakortit loppuun ja kirjekuoriin ja matkalle ja isille lahjan postiin. Ja se oli taman paivan suuri tehtava, silla Yhdysvalloistahan ei marraskuussa loydy isanpaivakortteja, kun jenkit juhlii isanpaivaa kesakuussa, joten eipa ollut vaihtoehtoja oikein etta lahteako etsimaan kortteja vai askarrellako ite. Ja oli kylla kiva askarrella nuo kortit, silla tekosyylla kun paasi A.C.Mooreen tarroja! Innostuin kortteilusta sen verran etta voisinpa melkein harkita, etta ainakin osan joulukorteista kehittaisin itte, koska taalla on saatavilla niin paljon kaikkea kivaa askartelusysteemia eika tuo minun scrapbook voi kovin paljoa sisaltaa! Tosin eipa se ole edistynytkaan niin kamalasti, mutta eikohan tassa jos sais vaikka ekan sivun tehtya ennen kuin on puolisen vuotta ollut. Josko huomenna...?

Mutta niin, ajatukset pomppii, samalla teen kaikenlaisia muita asioita netissa kun yritan saada mahdollisimman paljon tehtya tanaan, ettei tarvitsisi stressata. Multitasking indeed. Ihan hullua, eihan mulla ole periaatteessa edes mitaan stressattavaa, mutta tiedatteko sen tunteen kun on niin paljon tekemattomia asioita etta ne ajaa melkein hulluksi? Jep, tilanne on tama. Ja kun on vaan semmoisia asioita, jotka sais tehtya noin niin kuin naps vain jos vain ottais itteaan niskasta kiinni. Vaan ei. Tassa mun to-do-stressi-lista:
- hanki heijastinliivi (kun jenkit ei yksinkertaisesti tunne katuvaloja niin kuin suomalaiset..taikka heijastimia. Tiesitteko muuten etta heijastin on suomalainen keksinto? Kylla sen huomaa!)
- kirjeet ässälle ja Girouetelle (ovat jo aluillaan! :P)
- lisaa korttien lahettelya (havettaa myontaa tamakin viela, onhan jo neljas kuukausi menossa..)
- tallin vapaaehtoisohjelmaan ilmoittautuminen (no siis mina soitin sinne toissa viikolla, muttei oo soitettu takaisin!)
- YMCA:n tukihakemus (Mina en maksa kuntosalista $50 kuukaudessa!)
- pikkuiset villasukat kummipojalle (tan viikon tehtava etta kerkeavat perille toivottavasti!)
- paivakirjan paivitys (pelkastaan menneesta paivasta kirjoittaminen ja pohtiminen on luksusta..)
- JOULULAHJASHOPPAILUT!
Ja samalla pitaisi ehka hoitaa ne tyotkin taalla. Kun ne uuvuttaa aikalailla. Varsinkin kun viime viikolla ilmeisesti alkoi tuon 5-vuotiaan tyton uhmaika. Niin yhtaan mitaan ei voi kuunnella varsinkaan aamuisin vaan pitaa ilkeasti nauraen laittaa kaikelle vastaan. Ja kun hostmum viela rohkaisee kaytosta antamalla huomiota yha enemman kun yrittaa saada tyton jarkiinsa, mutta niin.. Huoh.

Vaan pitanee kertoa viime viikonlopusta! Kun se oli se kuuluisa Halloween! Lauantaiaamuhan alkoi oikein hyvin kun herasin kahdeksan aikoihin auttamaan perhetta, joka oli herannyt liian myohaan ja me vaan juostiin saadaksemme lapset autoon puettuina ja suunnilleen hereilla. Sitten tosin painuin takaisin pehkuihin, kun ei huvittanut nousta lauantaiaamuna ihan niin aikaisin. Ja kaiken lisaksi kun perjantai-iltana kavin lenkkeilemassa, niin kaaduin tielle ja jotenkin oudosti nilkkani paalle ja perjantai-ilta meni hurjasti katsellessa telkkaria kaks jaapalapussia nilkan ymparille huivilla kiedottuna. Niin lauantaina ei oikein vielakaan tykannyt jalka siita, etta astuin sen paalle, mutta nooh. Herailin koko lauantaipaivan kai ja pakkailin, silla halloweenin vietto ei sujuisi kotona mulla. Perhe tuli kotiin lepailemaan ja kun hostmum nukahti itse niin lapset tuli pyorimaan minun huoneeseen, luettiin Cars-kirjaa ja tytsi piirteli. Sitten lapset kostyymeihinsa ja perhe lahti halloweenin viettoon ensin hostmumin uuden miesystavan luo, sitten siskonsa luo. Minua ei kysytty mukaan niin en angennytkaan. Mun halloween-alkuillan onneksi pelasti ruotsalainen C, jonka mukaan olin enemman kuin tervetullut heidan perheensa mukana trick-or-treat -kierrokselle. Kaytiin siis hakemassa hepat sisalle ensin C:n kotoa ja sitten suunnattiin C:n lasten isoaidin luo herkuttelemaan ja laittamaan kostyymit paalle ja sitten serkkukatraan kanssa kaduille. Tama on kylla ihan hullua tama touhu taalla! Lapsilla oli ensinnakin varmaankin kolme kertaa paansa kokoiset sankot kasissa ja melkein joka ovella istui vanhempia ottamassa vastaan keppostelevia lapsia ja kadut oli taynna lapsia vanhempiensa kanssa, jotkut kulkivat karryissa, tai sellaisissa "vanhan-ajan" Radio Flyereissa, yksi oli muunneltu jopa piraattilaivaksi! Minun kamera oli latauksessa kepposkierroksen aikana, niin kuvia ei minulla ole viela, mutta huomenna olisi ne tarkoitus saada, ehkapa kuvakollaasi siis ilmestyy huomenna. Kepposkierroksella oli kuitenkin tosi hauskaa! Vaikak jannitystakin oli, kun yksi pojista paatti lahtea ihan omin luvin takaisin mummolaan, eika ilmoittanut kellekaan mitaan ja yhtakkia oli vaan kadonnut ja HUI. Ei oo kiva kun halloweenina kesken kierroksen, pilkkopimeassa huomaa, etta hei, meilta puuttuu yks! Mutta loytyi kuitenkin ja me saatettiin kierros loppuun ja sitten suunnattiin takaisin sisalle sielta oikeasta halloweensaasta (oli pelottavan lammin ja sitten tuuli aika hemmetisti, lehdet vaan lenteli ja oli melkein taysikuu, hui!) nauttimaan kierroksen antimista. C:n kanssa ihan kaytannon syista jaettiin sankkomme, tai siis, C kavi ensin ovilla lasten kanssa ja mina huidoin kameran kanssa, sitten toisin pain. Namnam! Kierroksen jalkeen alkoi minua huolestuttaa vahan, etta mitenkas se loppuilta ja kuuluisa Salem. Noh, ilmaantui, etta kaikki oli menossa junalla, MUTTA kukaan ei tiennyt etta mihin aikaan ja mista sita lahtisi. Voi jee. Siita sita mentiinkin sitten alamakeen, kun tuli pikkaisen kiirelahto, yksi ei halunnutkaan lahtea, mutta sitten muutti mielensa kun oltiin jo Salemissa ja toinen pahoitti mielensa siita ja phuuh. Draama. Vaan Salem oli kiva, puvut oli mahtavia! Halloweenin loppuillan saldona noin lyhyesti oli se, etta paasin Kelly Cutronen perhealbumiin, melkein uutisiin ja hurjasti mainostetut kotibileet vaihtuivat minun ja ruotsalaisen S:n bensan metsastykseen ja karkkibileisiin CVS:n parkkipaikalla autiossa Andoverissa! Eli halloweenina kaikki oli upside down.

P.S. Mitas tykkaatte blogin uudesta ulkoasusta? Tunnustaako minulta...?

"I have a hard time taking the easy way"

Ooh, joo, siitahan on jo hurjan kauan kun viimeksi kirjoitin, tiedetaan. Kai. Joo. No mutta, viikonloppuna ei tehny yhtaan mieli kirjoitella, tai no, kirjoitin ihan vanhanaikaista paivakirjaa kun mun paa oli levita kun olin kirjoittanu joskus kuukaus sitten viimeks. Voi aalio. Ja sitten ma vaan halusin paasta ohi viikonlopusta, silla kun ei ollut autoa niin olin stuck taalla talossa. Eihan kotiviikonlopussa sinaansa mitaan, mutta kun TIETAA, ettei paase ulos talosta, tai siis ulos paasee, muttei kovin kauas, koska Jenkkila on oikeasti rakennettu autoille, niin silloin tuntuu etta on kuin vankilassa. Onneks tytot kavi vuoronperaan piristamassa! Lauantaina aussi-B hurautti leffan, kurpitsapiirakan ja taivaallisen suklaakakkupalan kanssa katselemaan leffaa Dance Flick, joka yksinkertaisesti oli niin huono, etta sille oli pakko nauraa. Just sellaisia leffoja sita kylla kaipaakin semmoisen alyttoman huonon paivan paatteeksi, aivotonta naurua vaan ja illan paatteksi sitten harvinainen puhelu A:n kanssa ja Ugly Betty -maraton! Sunnuntaina sitten lenkkeilin sateessa ja juttelin perheen kanssa melkeinpa koko alkupaivan ja illasta sitten ruotsalaiset S, S ja C saapuivat vierailulle ja lahdettiin pitkalle kavelylle pimeaan ja hopotettiin vaan kaikenlaista se sunnuntai, löhöttiin ja nautittiin viimeisesta vapaapaivasta ennen aikaimoisen hurjaaviikkoa, joka myos Halloweenia edeltavana viikkona tunnetaan.

Tama viikko on oikeastaan mennyt mukavasti, vaikka sainkin Audini korjatuksi vasta keskiviikkona, mutta autoahdingolleni oli onneksi ymmartajia taallakin! Viikon ekan paivan kummallisin asia oli se, kun loydettiin lasten vedella tayttyneesta hiekkalaatikosta hukkunut maaorava. Mita paassa liikkuu kun pitaa hypata isoon sammakon sisalle...? Maanantai-ilta meni kirjaimellisesti Strabucksissa istuessa, kun ladattin ruotsalaisen S:n (siis ei eri S kuin edella mainitut) konetta siella minun johdolla, toinen oli unohtanu johtonsa NYC:iin, voi kiva! Mutta Starbucksissa istuminenhan on aina mukavaa, se taytyy sanoa! Tiistai-aamuna meinasi tuo hosttytto kylla repia hermoja kun ei yksinkertaisesti voinut kuunnella... Minen yhtaan tieda mika sita on vaivannut koko taman viikon oikeastaan kun aamuisin ei ole kuullut yhtaan mitaan mita mina sanon ja laittanut vastaan joka asiassa ja yksinkertaisesti tehny minun elaman mahdollisimman hankalaksi aamuisin, etta saisin jotenkin tyytyvaisena lapset kouluun asti. Sitten iltapaivisin ei ole oikeastaan ollut mitaan ongelmaa, toki toista on vasyttanyt, mutta sepa siina on vain ollut. En tajua. Mutta tiistai siis, se hurahti ihan mukavissa merkeissa eika minuakaan niin kamalasti arsyttanyt vaikka hostmum oli kotona ja ulkona satoi niin sisalla piti olla ja nain, mutta hyvin meni ja iltakin meni hyvin perheen kanssa kun lahdettiin vihdoin ja viimein visiteeraamaan Andoverin kirjastoon ja rakastuin het! Ihana iso kirjasto, kolme tai nelja kerrosta, en ole viela ainakaan selvinnyt siihen neljanteen asti, mutta sellainen vaikuttaisi olevan siella. Kirjastokortinkin sain heti ja mukaan lahti "teinilevyosastolta" Lily Allenin uusin, Counting Crows, John Mayer ja Gnarls Barkley eli Kakkonen sai vahan lisaa taytetta ja iTunes lahti pyorimaan kans ja vooooi, kohta pitaisi kylla paasta uudestaan kaymaan siella, lisaa musiikkia ja kirjoja! (Tassa vaiheessa arsyttaa kun sahkomies ei oo tullu vielakaan ja mun pitaa tunnin paasta jo lahtea lapset hakemaan! Eiku tulihan se sielta...! No niin, hyvahyva, mutta eipa paassy auppari lenkille nyt sitten kun vahtii sahkomiesta. Voi...)

Keskiviikko sitten, minun lempparipaiva kun toita on noin yleensa hurjat 4 tuntia! Koska lasten isa viettaa iltapaivan lasten kanssa niin tosiaan mulla on pitka vapaa toiden jalkeen. Ja perinteeksi melkeinpa on jo muodostunu etta ruotsalaisen C:n kanssa kaydaan ensin juoksemassa pitempi lenkki ja sitten mennaan herkuttelemaan Panera Breadiin suussasulavalla sopalla ja tuoreella leivalla, nam! Nain tanakin keskiviikkona, vaikka satoikin kaatamalla, mutta lenkilla oli silti oikein mukava kayda, koska ilma oli niin raikas ja oli helppo hengittaa ja jotenkin tuntui vaan kovin palkitsevalta kayda lenkilla, mika ois kiva nytkin jos toi pirun sahkomies ei ois taalla talossa niin paasisin minakin lenkille. Voisin tosin kayda pikaisesti lenkilla toki vaikka tama onkin taalla mutta no niin, en tieda, harkitsemme. Kirjoitetaas nyt ensin kummiski. Sitten suunnattiin viela Barnes & Noblesiin kahville kahden ruotsalaisen S:n kanssa, turisemaan tietenkin. Ja sitten kotio ja pehkuihin. Jesh!

Torstai oli... hurja! Ihanaa aamussa oli se, etta hostmum ei ollu kotona aamuvalmistelujen aikaan! En tarkoita talla sita, etta jee, hostmum ei oo kotona, jeejeejee. No tarkoitan oikeastaan, mutta vain siksi etta lapset kuuntelee ja kayttaytyy NIIN paljon paremmin kun ne ei ole kinuamassa hostmumilta koko ajan jotakin ja viela kun naiden lempikeinona tahtonsa lapi saamiseen on se ihana tekoitku, johon hostmum aina hermostuu ja sitten antaa tietty periksi. Niin ei ollut tallaista aamulla ja sain lapsoset ajoissa kouluun ja ite kotiin tuliin ensin ja sitten lahdin hoitamaan asioita jalleen ihanalla Audillani ajellen! Tuli saavutettua monen paivan edesta ja tasta syysta sain sitten aikamoisen mielenrauhan, vaikkkakin kampaaja aika on vielakin varaamatta, mutta nooo... Ehka mulla joulukuussa on rahaa siihen, kun marraskuun rahat menee joululahjoihin. Noin niin kuin pitkalti. Ja sitten lapset koulusta, tai no, tytto toiseen kouluun ja poika kotiin ja hirmuinen taistelu siita, etta poika sois palan makkaraa. Hirmuinen show, ikina en ole nahnyt kylla noin nirsoa syojaa, se taytyy sanoa! Mutta mina sain tahtoni lapi ja poika soi sen palan. Ja ilmeesta naki etta tykkaskin siita! Sitten paivaunille ja auppari yritti vain pysytella poissa siivoojan tielta, ei sen kummempia. Loppupaivasta pyykkaysta ja valmistelua, silla illalla oli aupparimiittinki WITCH'S WOODS!

Ja en tieda kuvista, mutta se oli pelottava! Kyseessahan oli pienimuotoinen teemapuisto rakennettu Halloweenin pelottavaa puolta ajatellen. Ja kylla, nyt olen kokenut Halloweenin pelottavan puolen. Kiitos kysymasta. Ja se oli kirkumista. Saatiin siis liput, joilla paasi neljaan kohteeseen: 3D Keeper's Crypt, Castle Morbid, Nightmare Mansion ja Haunted Hayride. Ensiksi suunnattiin ylla nakyvalla porukalla 3D systeemiin, ja voi apua. 3D-efekteista en niinkaan tieda, mutta nayttelijat oli hyvia! Ja kun ei yhtaan tienny etta mita odottaa niin sitten vaan odotti ja yritti katella ymparilleen ja ennustaa etta mita ehka tulis tapahtumaan, mutta niin. Tama oli kuin kauhuelokuvien kokoelma ja yksi huoneista muun muassa, iso tila, joka oli taynna klovneja! Ja sitten niiden valista piti kavella, molemmilla puolilla oli siis klovneja, jotkut nayttelijoita, jotkut nukkeja, yritapa siina sitten miettia etta kuka hitto naista oikein hyppaa paalle! Ja kun ainut kauhuelokuva jonka muistan katsoneeni on IT, koska se on melkeinpa klassikko ja en yhtaan tykkaa klovneista jotka on pelottavia. Sirkusklovnit ei mitaan, mutta nailla oli sellainen hullu katse! Ja niin sita vaan kaveltiin yhdessa moykyssa, mina mahdollisimman keskella, etta olis muka jotenkin turvassa. Voi aa. Se oli pelottava. Ja sitten oli kaytava, joka oli taynna kasia, jotka tuli seinasta ja jotkut tosiaan liikkui! Ja oli Liisa Ihmemaassakin siella, mutta kauhuversiona ja ää! Minun sydan hakkas tuhatta ja sataa kun ensimmaisesta lapi paastiin. Sitten edessa oli Haunted Hayride, joka sinallaan oli helpompi, kun sai istua kyydissa eika tarttenu ite kavella! Mutta sai se minut silti kirkumaan! Ja kyydissa oli myos 7-vuotias poika, joka huusi melkein joka valissa kun mina kirkaisin ja jotain pelottavaa tuli, niin "AWESOME!!!" Rohkee poju. Kauhein kohta tassa metsassa tapahtuvassa ajelussa oli se, kun muutama tyyppi hyokkas karryn lahelle moottorisahojen kanssa! Eihan ne oikeita ollu, semmoisia saa kayttaa ollenkaan ei, mutta niissa oli se aani ja sitten bensan tuoksu niin oli se pimeassa aika pirun oikean tuntuinen! Sitten jaljella viela Nightmare Mansion ja Castle Morbid, joissa jalkimmainen oli ehka vahiten pelottava. Mutta silti ihan hiton pelottava! Ja Nightmare Mansion, siina oli kylla kestamista, koska kaytavat oli ahtaita ja oltiin sisalla ja seinat melkein kaatuili paalle ja huhhuh. Sellaista menoa torstaina, ja nyt vaan semmoinen juttu, etta...

"Mistakes and lonely nights lead where the wisdom lies"

Katsotaas nyt mita mulle on tanaan tapahtunu...
- eka autohaaveri? CHECK.
- autohaaveri vieraassa maassa? CHECK.
- autohaaveri jonkun toisen autolla? CHECK.
- maailman nervebreaking iltapaiva? CHECK.
- totaalinen breakdown? CHECK.

Eli ei ollu hyva paiva, ei niin ollenkaan. Tai siis aamusta oli, mutta sitten kun oli aika hauskanpidolle, eli lahdin hostpojan kanssa taman kaverin synttareille, niin sitten ei ollu hauskaa. Irrotin katseen tiesta ehka sekunniksi ja sitten huomasin, etta olin liian lahella tien reunaa ja siina oli puita ja moyskis! Sivupeili sapaleina ja auppari paniikissa. Auton sivussakin oli muutamia lommoja ja mina olin viela enemman paniikissa. Yritin soittaa hostmumille, ei vastausta. Yritin soittaa hostmumin siskolle, ei vastausta. Voi elaman kevat. Yritin soittaa LCC:lle, ei vastausta. Prkl. Onneksi en ollut kovin kaukana kotoa, ehka sata metria, joten kaannyin takasin ja ajoin pihaan ja soitin Cultural Carelle ja voinko sanoa kuinka arsyttavaa on kun haluais vaan puhua JOLLEKIN niin automaatti sanoo: "Your call might be monitored for quality issues. Press 1 if..." No ihan se ja sama onko laadukasta vai ei, mutta ma haluan puhua jollekin joka osaa neuvoa mulle mita tehda! Asiaahan toki helpotti se, etta hostmum oli Washington D.C.:ssa just tanaan. Eli ei helpottanu. Soitin sitten talle hostmumin ystavallekin, jonka pojan synttarit tosiaan oli ja pahoittelin asiaa ja tama vaan sanoi, etta ala huoli siita, ei hatia mitia juhlista, kunhan siella ootte kunnossa. Ja sitten soitti hostmum ja oli menossa kokoukseen ja kiireinen ja puhelin patki eika yhtaan helpottanu oloa. Sitten soitin hostmumin siskolle, ja ihana, kuinka perhe valittaa, tai siis, kuinka on osa perhetta, niin se on hyva. Hostmumin sisko rauhoitteli minua, etta autohan se vain on, sen saa korjattua, kuhan mina ja hostpoika oltiin kunnossa niin kaikki hyvin. Ja jutteli mun kanssa asian lapi noin suunnilleen, vaikka ite oli synttarijuhlilla. Ihana, vitsi etta olin kiitollinen halle! No, kaikki jarjestyi kuitenkin, mutta olin edelleen jarkyttynyt ja paassa pyori tuhat ajatusta niin siihen oli vaan yksi ratkaisu. Soitin äitille ja KAIKKI mika on paassa pyoriny ja stressannu tan kolmen kuukauden aikana niin se vaan tuli ja itkin ja puhuin ja kuuntelin eika voi kuin sanoa etta äiti on paras ♥

Etta semmoinen iltapaiva ja ilta tanaan. Osaa kylla olla, toivottavasti huomenna on aurinkoinen paiva, etta paasen pyoralla Andoveriin, muuten hajoo Pää! Hoo, ma vaan haluun sen auton saada korjatuks, ettei tartte katella sita rikkinaista peilia ja miettia etta no niin, tollasen mina kehitin kahdessa sekunnissa, hyvahyva! Kylla taa osaa joskus olla niin vaikeaa, niin vaikeaa.. Mutta mitenkas tassa muuten eteenpain mentais? Accidents DO happen. If they didn't, it wouldn't be life.

Damn Seagulls - The City Takes Care Of It (LIVE)

Damn Seagulls | MySpace Video