Moi kaverit!
Täällä ollaan taas, vaan en tiedä kuinka kauan. Siis kotona. Tämän saman pöydän ääressä missä aloitinkin blogini. Ja hemmetti, että täällä on hyvä olla. Oon vähän huono ollu kertomaan missä mennään ja mitä tapahtuu ja kaikki tämmöinen, mutta oikeastaan se on hyvä asia, mä oon blogia kirjoitellut silloin kun on ollut aikaa miettiä sitä elämää, nyt ei oikeastaan ole, kai minun pitäis jotain fiksua tehdä tälläkin hetkellä, kuten pakata tavaroitani laatikoihin kun pitäis jossain vaiheessa vissiin muuttaakin Ouluun? Tarkoittaen sunnuntaita. Silloin vaihtuu sijainti Pohjois-Pohjanmaalle. Ja silloin saattaapi olla aikaa vielä kirjoitella blogin viimeiset henkäykset, sillä minun mielestä on ihan aiheellista lopetella blogi muutamalla matkakertomuksella ja hurjalla filosofisoinnilla siitä, että mikä on olotila aupparivuoden jälkeen. But now, as I wouldn´t have enough of it during my travelling, I´ll get back to some packing!
torstaina, elokuuta 26
lauantaina, elokuuta 14
"In fact I'm free this week"
Kaverit ette uskokaan miten uskomaton loma mulla on ollu ja se jatkuukin vielä, tällä hetkellä pienillä iltapäivänokosilla yöbussimatkan jälkeen San Franciscossa.
Loooove vacation.
Loooove vacation.
tiistaina, elokuuta 3
"I want candy, I want candy"
Keskiviikko. Ilta.
MURRURRUR ja PUR.
Syyt:
1. Dear Washington DC, could I have my heart back please?
2. Maksoin 20 hlön dormista ja mut laitettiin 4 hlön dormiin DC:ssä. En valita!
3. WiFi ei toimi niin mun pitää julkaista tää kirjoittamista myöhemmin, joka ei perfektionistille niin helppoa olekaan.
4. Mun pitäis siis tällä hetkellä ensinnäkin olla peruuttamassa yhtä hostellivarausta, itse asiassa kahta ja varaamassa toista ja sitten pitäis maksaa yliopistomaksutkin.
Nyt olen siis bussissa ja lähdettiin juuri äsken Pittsburghista, Pennsylvaniasta. Apua, ettisin teille kunnon kuvia, mutten oikein pysty kun ei tosiaan ole sitä nettiä ja tultiin sen verran myöhään, ettei kunnon kuviakaan oikein saanut otettua ja olin väärällä puolen bussia ja ilmeisesti ihan liian innokkaana juttelemasta euron kurssista mukavan yhdysvaltalaisherrasmiehen kanssa. Nyt mennään siis tässä iPodin akkua ladaten ja mietitään että kuinkakohan kauan kestää tämä läppärin akku sitten tätä. Kun muka latasin minun iPodia tässä niin ehei, sehän oli tyhjä ensimmäiset 6 ja puoli tuntia. Ja sitten tuolla Pittsbuirghissa sattui semmoista sählinkiä, etten saanut ladattua sitä kuin muutaman minuutin. Ja miksei voi olla bussiasemalla nettiä, minun mielestä ihan perusjuttuja, kun Bostonissa ja NYCissä oli ja Washington DC:ssä, muttei täällä. No katotaan sitten seuraavilla pysäkeillä. Ja pitäis postittaa toki toi yliopistoon ilmoittautumislomake.. Jotenkin oletin että sen pitää olla perillä joku 13. päivä, mutta katoin uudestaan sitä tänään ja hitto eihän se niin, kun sen pitää olla perillä 3. elokuuta! Kaikki on täytettynä, maksan netin kautta sen maksun, laitan kuitenkin vain tilisiirtolomakkeen kuitin jaja lähetän sen heti kun päästään Columbukseen, Ohioon, sieltä sen pitäisi mennä 3 päivässä eli olla maanantaina Oulussa, toivottavasti näin on. Koska muuten olen aikalailla PULASSA. Vähänkö ketuttaa tämä, koska viimeksi laitoin sen todella ajoissa, mutta en tiedä miksen aatellut asiaa tällä kertaa, ehkä siksi että jo yhden kerran ilmoittauduin sinne? Mielestäni ainakin laitoin jotain paperia. Mutta siis, ristikää sormet ja varpaat sen edestä että se minun kirje ehtii Ouluun tiistaina. Pitää muuten soittaa sinne maanantaina. Mahtavaa, pitää soittaa sinne joskus puolilta öin, koska Las Vegasistahan aikaeroa on se 10 tuntia. En muuten vieläkään tajua, että olen menossa Las Vegasiin. Mutta tällä hetkellä mua ärsyttää vaan ajattelemattomuuteni, kun on ollut liikaa asioita mielessä ja unohtanut tärkeitä juttuja. Mutta hei, onko kellekään käynyt niin, ettei opiskelupaikan vastaanottoilmoitus ole kerennyt ajoissa sinne? Jos on, niin kertokaa mulle mitä silloin tehdään!
Mutta voi herranen aika kuinka paljon sitä on tullutkaan koettua. Näkisittepä pelkästään nämä maisemat bussista, kyllä mä mielelläni oon istunut ainakin tämän ekan 8 tuntia ihan ongelmitta ihaillen vain laaksoja ja rotkoja ja jokia ja peltoja ja mäkiä ja kaikkea. Ja miettinyt paljon. PALJON. Onpahan kerrankin aikaa miettiä. Ihan kunnolla. En tiedä, en stressaa netinkään puutteesta niin, kuin mitä pitäisi nuo hostellit hoitaa, kun minä oon ne hoitanut niin minun pitää ne peruuttaakin, eikä kanssamatkaajani B voi sitä tehdä. Ehkäpä tuo Las Vegasin hostelli on se kaikkein kiirellisin, mutta aattelin, että soitan sinne, kun niiden peruutusjärjestelmä ei toiminut. Tuolta Columbuksesta sitten.
Tässähän on nytten tullut matkattua jo viikko ja tullut koettuakin siitä edestä ehdottomasti! En edes muista milloin laitoin viimeksi postausta blogiin? Oletan, että tein sen NYCistä, torstain jälkeen, kerroin mun ja brittityttö S:n päivästä? No sillä oletuksella mennään nytten. Perjantaina S lähti Yankees-peliin ja jonnekin muualle seikkailemaan, minä lähdin tapaamaan M:n ja J:n, my favorites Swedish guys, jotka Connecticutista tuli mua viihdyttämään. NYChän ei tietenkään ole tarpeeksi viihdyttävä itsessään. Ei, ei suinkaan. Mutta siis, kumminkin. Sovittiin, että tavattaisiin 11.15 am American Museum of Natural Historylla, ja siellä tosiaan löydettiin toisemme, pulitin ruhtinaalliset 5 dollaria sisäänkäynnistä ja sitten aloitettiin afrikkalaisilla eläimillä. Kateltiin niitä, sitten kansoja idästä, tutkittiin vähän maapalloa ja sen kummallisia muutoksia, käytiin moikkaamassa dinosauruksia ja mammutteja ja sapellihammastiikeriä, ja kuulkaas kuulkaas oon koskettanu ihan oikiata dinosauruksen kalloa, uuuu! Plus bongasin samalla maailman söpöimmät dinosaurukset:
Ja kun oltiin näistä aika vanhoista kavereista saatu tarpeeksemme, niin suunnattin käymään vähän Australiassa ja Pääsiäissaarilla. Vähän oltiin pettyneitä kun B ei ollu AUstraliassa justiinsa silloin kun me oltiin siellä! Mut Pääsiäissaarilta löyty jälleen kaveri, jesh! Kun oltiin juostu museon läpi 3 ja puol tuntia, todettiin, että on nälkä ja mentiin syömään Applebee´siin, kerettiin lounaalle jee, soitetiin B:lle synttärionnittelut, katto muutama kun veisattiin kolmestaan puhelimen kaijuttimeen hyvää syntymäpäivää toiselle. Sit juhlittiin tän ei-skandinaavin synttäreitä skandinaavisesti poikien kanssa, mentiin käymään NYCin ruotsalaiskirkossa korvapuustikahveilla, kirjahyllystä löyty Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja mua alkoi melkein itkettää kun oli niin kotoisaa, vaikken ollutkaan suomalaiskirkossa, mutta ruotsalaiskirkossa oli ihan tarpeeksi suomalainen tunnelma. Vaan ei pojat osannu oikein Väinämöistä lausua, se on sanottava. Mutta noh, sitten saattelin pojat junalle ja ite mutkittelin MoMAan, jonne oli sopivasti Targetin sponsoroima vapaapääsy, eli lähdin senkin juoksemaan läpi, niin sen 3 ja puol tuntia vietin siellä siis, nyt on nähty muutama lempinaisvalokuvaaja ja Warholit ja van Goghit ja löydetty vihdoin ja viimein yksi Picasson teos, josta oikeastaan pidän! Uupuneena hostellille sieltä, jajaja mullei ole aavistustakaan miten mun perjantai-ilta hostellilla meni :D Luulisin, että istuin kattoterassilla normaaliin tapaan, mutten oikein muista että mitä tehden. Hmm. Hmm.
Torstai. Jälleen semmoinen aikamoinen ilta. Tai alkuilta. Itse asiassa ois ruoka-aika, mutta meillä ei ole vielä taukoa, jotenkas niin, ajattelin kirjoittaa. Myäh, tykkään bussissa matkustamisesta edelleen, vaikka oon ollut täällä yhteensä sen ööm 30 tuntia. Tarkoittaa siis sitä, että vielä 22 tuntia jäljellä, mutta se on ok, kun saa ruokaa niin nukahtaa, sitten vielä yksi vaihto ja sitten saa nukkua bussissa loppumatkan, ehkä nähdä auringonnousun aavikolla, kuka tietää? Ja että ketä tapaa, oon tähänkin mennessä tavannut uskomattomia persoonia, joista olisi ihana kertoa, mutten tiedä osaanko kertoa, koska se on vähän hassua, bussiseuralaiset. Jotenkin jännä. Mutta linja-autossa on tunnelmaa :)
MAANANTAI in La-La-Land.
Uhh.. Too tired to write about Vegas. But loooooove Vegas. Ja Vegasin saldo:
- $50 in gambling (win!)
- 12 hrs of free drinks
- got kicked out of the poker room twice in Caesar´s (ups, forgot my ID..)
- and uhmm.. a bit of tan from HOURS at Caesar´s Palace´s pools
- few awesome friends!
- and pictures and stuff that I´ll think more later..
Good night, see you soon!♥
MURRURRUR ja PUR.
Syyt:
1. Dear Washington DC, could I have my heart back please?
2. Maksoin 20 hlön dormista ja mut laitettiin 4 hlön dormiin DC:ssä. En valita!
3. WiFi ei toimi niin mun pitää julkaista tää kirjoittamista myöhemmin, joka ei perfektionistille niin helppoa olekaan.
4. Mun pitäis siis tällä hetkellä ensinnäkin olla peruuttamassa yhtä hostellivarausta, itse asiassa kahta ja varaamassa toista ja sitten pitäis maksaa yliopistomaksutkin.
Nyt olen siis bussissa ja lähdettiin juuri äsken Pittsburghista, Pennsylvaniasta. Apua, ettisin teille kunnon kuvia, mutten oikein pysty kun ei tosiaan ole sitä nettiä ja tultiin sen verran myöhään, ettei kunnon kuviakaan oikein saanut otettua ja olin väärällä puolen bussia ja ilmeisesti ihan liian innokkaana juttelemasta euron kurssista mukavan yhdysvaltalaisherrasmiehen kanssa. Nyt mennään siis tässä iPodin akkua ladaten ja mietitään että kuinkakohan kauan kestää tämä läppärin akku sitten tätä. Kun muka latasin minun iPodia tässä niin ehei, sehän oli tyhjä ensimmäiset 6 ja puoli tuntia. Ja sitten tuolla Pittsbuirghissa sattui semmoista sählinkiä, etten saanut ladattua sitä kuin muutaman minuutin. Ja miksei voi olla bussiasemalla nettiä, minun mielestä ihan perusjuttuja, kun Bostonissa ja NYCissä oli ja Washington DC:ssä, muttei täällä. No katotaan sitten seuraavilla pysäkeillä. Ja pitäis postittaa toki toi yliopistoon ilmoittautumislomake.. Jotenkin oletin että sen pitää olla perillä joku 13. päivä, mutta katoin uudestaan sitä tänään ja hitto eihän se niin, kun sen pitää olla perillä 3. elokuuta! Kaikki on täytettynä, maksan netin kautta sen maksun, laitan kuitenkin vain tilisiirtolomakkeen kuitin jaja lähetän sen heti kun päästään Columbukseen, Ohioon, sieltä sen pitäisi mennä 3 päivässä eli olla maanantaina Oulussa, toivottavasti näin on. Koska muuten olen aikalailla PULASSA. Vähänkö ketuttaa tämä, koska viimeksi laitoin sen todella ajoissa, mutta en tiedä miksen aatellut asiaa tällä kertaa, ehkä siksi että jo yhden kerran ilmoittauduin sinne? Mielestäni ainakin laitoin jotain paperia. Mutta siis, ristikää sormet ja varpaat sen edestä että se minun kirje ehtii Ouluun tiistaina. Pitää muuten soittaa sinne maanantaina. Mahtavaa, pitää soittaa sinne joskus puolilta öin, koska Las Vegasistahan aikaeroa on se 10 tuntia. En muuten vieläkään tajua, että olen menossa Las Vegasiin. Mutta tällä hetkellä mua ärsyttää vaan ajattelemattomuuteni, kun on ollut liikaa asioita mielessä ja unohtanut tärkeitä juttuja. Mutta hei, onko kellekään käynyt niin, ettei opiskelupaikan vastaanottoilmoitus ole kerennyt ajoissa sinne? Jos on, niin kertokaa mulle mitä silloin tehdään!
Mutta voi herranen aika kuinka paljon sitä on tullutkaan koettua. Näkisittepä pelkästään nämä maisemat bussista, kyllä mä mielelläni oon istunut ainakin tämän ekan 8 tuntia ihan ongelmitta ihaillen vain laaksoja ja rotkoja ja jokia ja peltoja ja mäkiä ja kaikkea. Ja miettinyt paljon. PALJON. Onpahan kerrankin aikaa miettiä. Ihan kunnolla. En tiedä, en stressaa netinkään puutteesta niin, kuin mitä pitäisi nuo hostellit hoitaa, kun minä oon ne hoitanut niin minun pitää ne peruuttaakin, eikä kanssamatkaajani B voi sitä tehdä. Ehkäpä tuo Las Vegasin hostelli on se kaikkein kiirellisin, mutta aattelin, että soitan sinne, kun niiden peruutusjärjestelmä ei toiminut. Tuolta Columbuksesta sitten.
Tässähän on nytten tullut matkattua jo viikko ja tullut koettuakin siitä edestä ehdottomasti! En edes muista milloin laitoin viimeksi postausta blogiin? Oletan, että tein sen NYCistä, torstain jälkeen, kerroin mun ja brittityttö S:n päivästä? No sillä oletuksella mennään nytten. Perjantaina S lähti Yankees-peliin ja jonnekin muualle seikkailemaan, minä lähdin tapaamaan M:n ja J:n, my favorites Swedish guys, jotka Connecticutista tuli mua viihdyttämään. NYChän ei tietenkään ole tarpeeksi viihdyttävä itsessään. Ei, ei suinkaan. Mutta siis, kumminkin. Sovittiin, että tavattaisiin 11.15 am American Museum of Natural Historylla, ja siellä tosiaan löydettiin toisemme, pulitin ruhtinaalliset 5 dollaria sisäänkäynnistä ja sitten aloitettiin afrikkalaisilla eläimillä. Kateltiin niitä, sitten kansoja idästä, tutkittiin vähän maapalloa ja sen kummallisia muutoksia, käytiin moikkaamassa dinosauruksia ja mammutteja ja sapellihammastiikeriä, ja kuulkaas kuulkaas oon koskettanu ihan oikiata dinosauruksen kalloa, uuuu! Plus bongasin samalla maailman söpöimmät dinosaurukset:
Ja kun oltiin näistä aika vanhoista kavereista saatu tarpeeksemme, niin suunnattin käymään vähän Australiassa ja Pääsiäissaarilla. Vähän oltiin pettyneitä kun B ei ollu AUstraliassa justiinsa silloin kun me oltiin siellä! Mut Pääsiäissaarilta löyty jälleen kaveri, jesh! Kun oltiin juostu museon läpi 3 ja puol tuntia, todettiin, että on nälkä ja mentiin syömään Applebee´siin, kerettiin lounaalle jee, soitetiin B:lle synttärionnittelut, katto muutama kun veisattiin kolmestaan puhelimen kaijuttimeen hyvää syntymäpäivää toiselle. Sit juhlittiin tän ei-skandinaavin synttäreitä skandinaavisesti poikien kanssa, mentiin käymään NYCin ruotsalaiskirkossa korvapuustikahveilla, kirjahyllystä löyty Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja mua alkoi melkein itkettää kun oli niin kotoisaa, vaikken ollutkaan suomalaiskirkossa, mutta ruotsalaiskirkossa oli ihan tarpeeksi suomalainen tunnelma. Vaan ei pojat osannu oikein Väinämöistä lausua, se on sanottava. Mutta noh, sitten saattelin pojat junalle ja ite mutkittelin MoMAan, jonne oli sopivasti Targetin sponsoroima vapaapääsy, eli lähdin senkin juoksemaan läpi, niin sen 3 ja puol tuntia vietin siellä siis, nyt on nähty muutama lempinaisvalokuvaaja ja Warholit ja van Goghit ja löydetty vihdoin ja viimein yksi Picasson teos, josta oikeastaan pidän! Uupuneena hostellille sieltä, jajaja mullei ole aavistustakaan miten mun perjantai-ilta hostellilla meni :D Luulisin, että istuin kattoterassilla normaaliin tapaan, mutten oikein muista että mitä tehden. Hmm. Hmm.
Torstai. Jälleen semmoinen aikamoinen ilta. Tai alkuilta. Itse asiassa ois ruoka-aika, mutta meillä ei ole vielä taukoa, jotenkas niin, ajattelin kirjoittaa. Myäh, tykkään bussissa matkustamisesta edelleen, vaikka oon ollut täällä yhteensä sen ööm 30 tuntia. Tarkoittaa siis sitä, että vielä 22 tuntia jäljellä, mutta se on ok, kun saa ruokaa niin nukahtaa, sitten vielä yksi vaihto ja sitten saa nukkua bussissa loppumatkan, ehkä nähdä auringonnousun aavikolla, kuka tietää? Ja että ketä tapaa, oon tähänkin mennessä tavannut uskomattomia persoonia, joista olisi ihana kertoa, mutten tiedä osaanko kertoa, koska se on vähän hassua, bussiseuralaiset. Jotenkin jännä. Mutta linja-autossa on tunnelmaa :)
MAANANTAI in La-La-Land.
Uhh.. Too tired to write about Vegas. But loooooove Vegas. Ja Vegasin saldo:
- $50 in gambling (win!)
- 12 hrs of free drinks
- got kicked out of the poker room twice in Caesar´s (ups, forgot my ID..)
- and uhmm.. a bit of tan from HOURS at Caesar´s Palace´s pools
- few awesome friends!
- and pictures and stuff that I´ll think more later..
Good night, see you soon!♥
keskiviikkona, heinäkuuta 21
"Give me a sign, a light"
Oooh, hyvää iltaa New York City ja muu maailma! Istuksin täällä Jazz On The Park -nimisen hostellin aulassa ja mun kone ei suostu tunnistamaan nettiä, joten pöh, mutta onneksi koneella on muitakin kirjoitusohjelmia, niin voin kirjailla tän tekstin ja laittaa sen sitten kun netti suostu pelittämään jälleen.
Mutta no niin, tää päivä on ollut the Big Day elikkäs lähdin hostperheestäni tänään jaja. No, ensinnäkin oli en tiedä, tuntui kamalan tyhjältä kun oon lähteny Andoverista nytten. Ja niin, olihan se aika pirun vaikeaa sanoa heipat hostmumille ja lapsille ja uudelle aupparille ja jopa kisulille. Mutta noh, minkäs sille teet, kyllähän tää tiedettiin, että näin tulee käymään. Mutten minä silti kestä aatella sitä, muistan edelleen hosttytsin ilmeen kun lähdin beach campilta, koska tytsi tiesi, ettei tule enää näkemään minua sen jälkeen. Heartbreaking on varmaan oikea sana sille. En mä oikein suostu tajuamaan, sitä, että tää voi hyvinkin olla viimeinen kerta, kun näin lapset noin niin kuin livenä. Tiedän, ainahan heitä voi mennä moikkaamaan, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu hieman mahdottomalta, että niin kävisi. Mutta niin, ei se mitään, tästä on ylipäästävä. Ja onhan mulla tässä aikaa saada ajatukseni jonnekin muualle. Kuten tänään vaikkapa se 6 tunnin matkustus NYCiin. Tosin en minä oikein osannu ajatella mitään sen suhteen, tai minkään suhteen. Nukuin ja istuin tyhmänä ja kuuntelin musiikkia. Jotain osaa voi tietenkin olla silläkin, että olin niin väsynyt, kun en viime yönä oikein unta saanut. Mutta ehkäpä niin on parempi.
Hyvä mun on kumminkin nytten olla, en minä yhtään enempää olisi jaksanut olla töissä. Vuosi töitä putkeen, vaikka olisi kuinka kivaa, niin on se silti raskasta. Ja kuten Ässä mua rohkaisi, niin pitää nyt elää hetkessä. Hyvin se on onnistunutkin. Mun suunnitelmat tälle NYCin reissulle oli oikeastaan ne, että noh, minä tuun tänne ja hostelli on tämä ja tähän aikaan lähden. MoMAssa ja Museum of Natural Historyssa olisi aika kiva käydä. Mutta nyt, ah, I loooooove this hostel. Tapasin melkein heti tultuani kattoterassilla (niiiice) muutaman miehen Uudesta-Seelannista, ja juteltiin Yhdysvalloista ja heidän seikkailuistaan ja (netti pelittää jeee!!) mun suunnitelmista ja viisumeista ja kaikesta matkustamiseen liittyvästä ja tuntemattomassakin seurassa vitsailusta jää kyllä erittäin hyvä mieli. Plus alakerrassa on elokuvia, tosin viimeisin pyörivä oli mun makuuni ihan liian pelottava ja suuntasin takaisin huoneeseen kirjettä kirjoittelemaan, mikä sekin osoittautui erittäin hienoksi ideaksi, sillä ensinnäkin mulle selvisi, että en suinkaan ole ainut tyttö 12 hlön huoneessa, vaan on siellä 2 muutakin! Ja toinen heistä, brittitytsi ihan suoraan Lontoosta, on täällä maanantaihin kuten minäkin ja hänestä saan seuraa huomiseksi, tiedossa on public reading Bryant Parkissa ja sitten Chelseaan taidegallerioiden avajaisiin, joissa kuulemma tarjoillaan ilmaista viiniä ja ruokaa. Eikä mitään jos mulle ei viiniä tarjota, mutta silti, onhan tota kiva kokeilla, plus tää tytsi on kyllä ihan mahtavan oloinen ja siksipä on kivaa. Ja sitten perjantaiksikin on ilmestynyt suunitelmia jo, ihanat ruotsalaispojut M ja J tulee Connecticutista tänne mua viihdyttämään jossain vaiheessa, suunnitelmissa ois tehdä pientä museokierrosta poikien kanssa ja ehkä käydä öö, eikun se onkin torstaina, täytyy kysyä tältä mun torstai-seuralaiselta, että josko hän haluais käydä katsomassa lounasaikaan Bryant Parkissa ilmaisen Broadway-konsertin. Minä ainakin haluan! Maistiaisia ois huomenna tiedossa esityksistä Chicago/Rock of Ages/A Little Night Music/Falling for Eve. EXCITED!! Mutta perjantaina tulee pojat mua viihdyttämään ja viikonloppu onkin sitten auki. Voipi siirtyä toi Central Park hengailu mulla lauantaiksi, silloin ois nätti ilma jajaja tällä hetkellä ei mitään tekemistä. Katsoo mitä keksii ja ketä tapaa täällä ja mitä vielä ilmestyy!
Ihanaa tää elämä ja sattumat, tämä on justiinsa mitä tarvitsen toipuakseni ajatuksesta, että mun tähän astinen elämä, aupparivuosi siis, on loppunut ja uusi alku Suomessa odottaa. Plus sain rutosti matkavinkkejä koskien länsirannikkoa, niitä voisi tosiaan lähtiä testaamaan.. Mutta nyt kuitenkin suihkuun ja nukkumaan ja ajoissa aamupalalle, huomenna voitaisiin katsella tuota kaapunkia täällä, että mitäs sillä on tarjottavaa :P Kisses from New York!
Mutta no niin, tää päivä on ollut the Big Day elikkäs lähdin hostperheestäni tänään jaja. No, ensinnäkin oli en tiedä, tuntui kamalan tyhjältä kun oon lähteny Andoverista nytten. Ja niin, olihan se aika pirun vaikeaa sanoa heipat hostmumille ja lapsille ja uudelle aupparille ja jopa kisulille. Mutta noh, minkäs sille teet, kyllähän tää tiedettiin, että näin tulee käymään. Mutten minä silti kestä aatella sitä, muistan edelleen hosttytsin ilmeen kun lähdin beach campilta, koska tytsi tiesi, ettei tule enää näkemään minua sen jälkeen. Heartbreaking on varmaan oikea sana sille. En mä oikein suostu tajuamaan, sitä, että tää voi hyvinkin olla viimeinen kerta, kun näin lapset noin niin kuin livenä. Tiedän, ainahan heitä voi mennä moikkaamaan, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu hieman mahdottomalta, että niin kävisi. Mutta niin, ei se mitään, tästä on ylipäästävä. Ja onhan mulla tässä aikaa saada ajatukseni jonnekin muualle. Kuten tänään vaikkapa se 6 tunnin matkustus NYCiin. Tosin en minä oikein osannu ajatella mitään sen suhteen, tai minkään suhteen. Nukuin ja istuin tyhmänä ja kuuntelin musiikkia. Jotain osaa voi tietenkin olla silläkin, että olin niin väsynyt, kun en viime yönä oikein unta saanut. Mutta ehkäpä niin on parempi.
Hyvä mun on kumminkin nytten olla, en minä yhtään enempää olisi jaksanut olla töissä. Vuosi töitä putkeen, vaikka olisi kuinka kivaa, niin on se silti raskasta. Ja kuten Ässä mua rohkaisi, niin pitää nyt elää hetkessä. Hyvin se on onnistunutkin. Mun suunnitelmat tälle NYCin reissulle oli oikeastaan ne, että noh, minä tuun tänne ja hostelli on tämä ja tähän aikaan lähden. MoMAssa ja Museum of Natural Historyssa olisi aika kiva käydä. Mutta nyt, ah, I loooooove this hostel. Tapasin melkein heti tultuani kattoterassilla (niiiice) muutaman miehen Uudesta-Seelannista, ja juteltiin Yhdysvalloista ja heidän seikkailuistaan ja (netti pelittää jeee!!) mun suunnitelmista ja viisumeista ja kaikesta matkustamiseen liittyvästä ja tuntemattomassakin seurassa vitsailusta jää kyllä erittäin hyvä mieli. Plus alakerrassa on elokuvia, tosin viimeisin pyörivä oli mun makuuni ihan liian pelottava ja suuntasin takaisin huoneeseen kirjettä kirjoittelemaan, mikä sekin osoittautui erittäin hienoksi ideaksi, sillä ensinnäkin mulle selvisi, että en suinkaan ole ainut tyttö 12 hlön huoneessa, vaan on siellä 2 muutakin! Ja toinen heistä, brittitytsi ihan suoraan Lontoosta, on täällä maanantaihin kuten minäkin ja hänestä saan seuraa huomiseksi, tiedossa on public reading Bryant Parkissa ja sitten Chelseaan taidegallerioiden avajaisiin, joissa kuulemma tarjoillaan ilmaista viiniä ja ruokaa. Eikä mitään jos mulle ei viiniä tarjota, mutta silti, onhan tota kiva kokeilla, plus tää tytsi on kyllä ihan mahtavan oloinen ja siksipä on kivaa. Ja sitten perjantaiksikin on ilmestynyt suunitelmia jo, ihanat ruotsalaispojut M ja J tulee Connecticutista tänne mua viihdyttämään jossain vaiheessa, suunnitelmissa ois tehdä pientä museokierrosta poikien kanssa ja ehkä käydä öö, eikun se onkin torstaina, täytyy kysyä tältä mun torstai-seuralaiselta, että josko hän haluais käydä katsomassa lounasaikaan Bryant Parkissa ilmaisen Broadway-konsertin. Minä ainakin haluan! Maistiaisia ois huomenna tiedossa esityksistä Chicago/Rock of Ages/A Little Night Music/Falling for Eve. EXCITED!! Mutta perjantaina tulee pojat mua viihdyttämään ja viikonloppu onkin sitten auki. Voipi siirtyä toi Central Park hengailu mulla lauantaiksi, silloin ois nätti ilma jajaja tällä hetkellä ei mitään tekemistä. Katsoo mitä keksii ja ketä tapaa täällä ja mitä vielä ilmestyy!
Ihanaa tää elämä ja sattumat, tämä on justiinsa mitä tarvitsen toipuakseni ajatuksesta, että mun tähän astinen elämä, aupparivuosi siis, on loppunut ja uusi alku Suomessa odottaa. Plus sain rutosti matkavinkkejä koskien länsirannikkoa, niitä voisi tosiaan lähtiä testaamaan.. Mutta nyt kuitenkin suihkuun ja nukkumaan ja ajoissa aamupalalle, huomenna voitaisiin katsella tuota kaapunkia täällä, että mitäs sillä on tarjottavaa :P Kisses from New York!
sunnuntaina, heinäkuuta 18
"Soon she's down the stairs"
Voipi tosiaan olla, että tässä seuraavan kuukauden aikana tulee monenlaista blogipäivitystä tai ei tule, mutta kyllä mulla ainakin riittää bussimatkoja, että pidetään sormet ristissä sille, että bussissa toimii wi-fi.
Mutta asiat tuntuu järjestyvän pikkuhiljaa. Mulla ja mun "korvaajalla", hyi kuinka ilkeä sana, eli siis perheen uudella aupparilla oli upia lauantai, kun ensin nukuttiin suhkot pitkään ja datattiin kaunis lauantai, hoidellen asioita, M soitteli kotiin ja nauroi Yhdysvaltojen ihmeellisyyksiä. Musta oli hassua, tuntui kuin muistaisin miten itse tunsi kun ensimmäisen kerran tuli perheeseen. Ja mitä teinkään ensimmäisenä viikonloppuna? En edes muista! Kaivaisin sen esiin päiväkirjani kätköistä mutta kun päiväkirja on laukun kätköissä. Siis ISOn laukkun. Ja sitä en muuten avaa. Kun eilen yöllä sain kaiken pakattua, kattokaas!
Ja sitten sain kuulkaas nytten tässä älynväläyksen, kun mähän oon blogia kirjoitellu koko ajalta, josko täältä näkysi! Ilmeisesti oon vaan hengaillu ja rentoillu ja nauttinu faktasta että oon Yhdysvalloissa. No, eipä oo tän uuden tytön viikonloppu ollu kovinkaan samanlainen, kun oon raahannu toista mukanani sinne ja tänne. Ensin kun tosiaan melkein koomailtiin plus syötiin kotona, niin sitten suunnattiin läheiseen motelliin (:DD) jossa ootti tutulla tavalla B ja saksalainen S plus Connecticutin pojat. Naureskeltiin vanhoille hyville ajoille ja sille, että vessassa (!!!) oli kiinitetty seinään, eikun itseasiassa ovenkarmiin pullon avaaja, jossa luki että Open bottle here ja nuoli alaspäin. MITÄ?! No, mutta siitä sitten suunnaattiin hieman etelämpään B:n kaverin synttäripippaloihin, joista no, kuvat sen kertokoon!
Tästäpä näistä lähdettiin kotio sitten puolen yön aikoihin, kun minä olin ihan poikki ja sunnuntai meni samaa mallia koomatessa. Ja kaikki lauantai-illan amerikkalaisille (siis kyllä, ihan oikeille amerikkalaisille) lataillut Eurooppa-hehkkutukset tais saada vähän ikävän poikasta pintahan.
No, iltapäivällä iskeydyttiin jälleen liikenteeseen ja M tarttui rattiinkin, eikä tytöllä vissiin ollu mitään ongelmaa asian kanssa, minen ainakaan huomannu. Rentoiltiin hetki B:n elokuvateatterissa (kävin tänään muuten hyvästelemässä sen talon, enkä tiedä miten nyt kestän kun eijjoo monella kaverilla uima-allasta ja poreallasta ja omaa elokuvateatteria ja hierovaa tuolia ja Shrek-flipperiä jajajaja... niin, I´ll miss you house ♥) ja sitten suunnattiin tiepähkäilyjen jälkeen hakemaan poikien auto, hurautettiin B:n auto parkkiin asemalle ja sitten aikalailla minimaalisten eksymisten jälkeen päädyttiin Bertucci´siin byebye-dinnerille. Tyhmä Veggie Planet oli ihan täynnä kun siellä oli joku esitys eikä me isona porukkana istumaan mahduttu, eikä sitten tajuttu että ulkona oli sen verran kiva ilma että ois kai sitä voinu ottaa mukaankin sitä mössöä ja syyä ulkona. No Bertucci´sissa on namia leipää ja tässä nimenomaisessa Harvard Squarella oli ehkäpä maailman paras tarjoilija, josta tuli mieleen Rocky Horrorin Riffraff (kuinka ikinä kirjoitetaankaan...!) jajaja kuinka mulle tulekaan ikävä ihmisiä :( Ketään en varsinaisesti nähnyt vikaa kertaa, kun öö, no M:n kanssa oon hengaillu tässä, B:n kanssa lomaillaan Kaliforniassa, Connecticutin M tulee pelastamaan mut NYCiin ja kiertämään mun kanssa museoita ja CT:n J:n kanssa mennään ehkä kävelemään sunnuntaina dinosaurusten kanssa ja tää mun suomi-J on vannottanu tulevansa kentälle vielä moikkaamaan ennen kuin lähden. Parempi sen on tullakin! Mulle tulee jokaista niin hirmuinen ikävä ♥ Öhöh.
PORUKKA
Ja sitten vielä pitkä ja pätkä, pätkä ja pitkä.
Mut nyt meen nukkumaan. Eihän me kuin nukuttu sunnuntai-iltana. Kai mulla on muutakin fiilisteltävää huomenna? Katsomme. On vaan ollu ja menny aika. HUOMENNA TULEE 1 VUOSI TÄYTEEN JENKEISSÄ!! Ohhoh. Johan on. Siksipä mennään nukkumaan, että päässään sitten sitä miettimään ja kattelee ja fiilistelemään. Tänään oli muuten mun viimeinen ihan papereissakin viralliseksi ilmoitettu auppari-päivä! Guys, I made it! :)
Mutta asiat tuntuu järjestyvän pikkuhiljaa. Mulla ja mun "korvaajalla", hyi kuinka ilkeä sana, eli siis perheen uudella aupparilla oli upia lauantai, kun ensin nukuttiin suhkot pitkään ja datattiin kaunis lauantai, hoidellen asioita, M soitteli kotiin ja nauroi Yhdysvaltojen ihmeellisyyksiä. Musta oli hassua, tuntui kuin muistaisin miten itse tunsi kun ensimmäisen kerran tuli perheeseen. Ja mitä teinkään ensimmäisenä viikonloppuna? En edes muista! Kaivaisin sen esiin päiväkirjani kätköistä mutta kun päiväkirja on laukun kätköissä. Siis ISOn laukkun. Ja sitä en muuten avaa. Kun eilen yöllä sain kaiken pakattua, kattokaas!
Ja sitten sain kuulkaas nytten tässä älynväläyksen, kun mähän oon blogia kirjoitellu koko ajalta, josko täältä näkysi! Ilmeisesti oon vaan hengaillu ja rentoillu ja nauttinu faktasta että oon Yhdysvalloissa. No, eipä oo tän uuden tytön viikonloppu ollu kovinkaan samanlainen, kun oon raahannu toista mukanani sinne ja tänne. Ensin kun tosiaan melkein koomailtiin plus syötiin kotona, niin sitten suunnattiin läheiseen motelliin (:DD) jossa ootti tutulla tavalla B ja saksalainen S plus Connecticutin pojat. Naureskeltiin vanhoille hyville ajoille ja sille, että vessassa (!!!) oli kiinitetty seinään, eikun itseasiassa ovenkarmiin pullon avaaja, jossa luki että Open bottle here ja nuoli alaspäin. MITÄ?! No, mutta siitä sitten suunnaattiin hieman etelämpään B:n kaverin synttäripippaloihin, joista no, kuvat sen kertokoon!
Tästäpä näistä lähdettiin kotio sitten puolen yön aikoihin, kun minä olin ihan poikki ja sunnuntai meni samaa mallia koomatessa. Ja kaikki lauantai-illan amerikkalaisille (siis kyllä, ihan oikeille amerikkalaisille) lataillut Eurooppa-hehkkutukset tais saada vähän ikävän poikasta pintahan.
No, iltapäivällä iskeydyttiin jälleen liikenteeseen ja M tarttui rattiinkin, eikä tytöllä vissiin ollu mitään ongelmaa asian kanssa, minen ainakaan huomannu. Rentoiltiin hetki B:n elokuvateatterissa (kävin tänään muuten hyvästelemässä sen talon, enkä tiedä miten nyt kestän kun eijjoo monella kaverilla uima-allasta ja poreallasta ja omaa elokuvateatteria ja hierovaa tuolia ja Shrek-flipperiä jajajaja... niin, I´ll miss you house ♥) ja sitten suunnattiin tiepähkäilyjen jälkeen hakemaan poikien auto, hurautettiin B:n auto parkkiin asemalle ja sitten aikalailla minimaalisten eksymisten jälkeen päädyttiin Bertucci´siin byebye-dinnerille. Tyhmä Veggie Planet oli ihan täynnä kun siellä oli joku esitys eikä me isona porukkana istumaan mahduttu, eikä sitten tajuttu että ulkona oli sen verran kiva ilma että ois kai sitä voinu ottaa mukaankin sitä mössöä ja syyä ulkona. No Bertucci´sissa on namia leipää ja tässä nimenomaisessa Harvard Squarella oli ehkäpä maailman paras tarjoilija, josta tuli mieleen Rocky Horrorin Riffraff (kuinka ikinä kirjoitetaankaan...!) jajaja kuinka mulle tulekaan ikävä ihmisiä :( Ketään en varsinaisesti nähnyt vikaa kertaa, kun öö, no M:n kanssa oon hengaillu tässä, B:n kanssa lomaillaan Kaliforniassa, Connecticutin M tulee pelastamaan mut NYCiin ja kiertämään mun kanssa museoita ja CT:n J:n kanssa mennään ehkä kävelemään sunnuntaina dinosaurusten kanssa ja tää mun suomi-J on vannottanu tulevansa kentälle vielä moikkaamaan ennen kuin lähden. Parempi sen on tullakin! Mulle tulee jokaista niin hirmuinen ikävä ♥ Öhöh.
PORUKKA
Ja sitten vielä pitkä ja pätkä, pätkä ja pitkä.Mut nyt meen nukkumaan. Eihän me kuin nukuttu sunnuntai-iltana. Kai mulla on muutakin fiilisteltävää huomenna? Katsomme. On vaan ollu ja menny aika. HUOMENNA TULEE 1 VUOSI TÄYTEEN JENKEISSÄ!! Ohhoh. Johan on. Siksipä mennään nukkumaan, että päässään sitten sitä miettimään ja kattelee ja fiilistelemään. Tänään oli muuten mun viimeinen ihan papereissakin viralliseksi ilmoitettu auppari-päivä! Guys, I made it! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)