Anteeksi ensinnakin, etten ole kirjoittanut kunnolla, PITKAAN aikaan, mutta on ollut kiireita ja tekemista ihan riittamisiin. Niin siksi ei ole oikein saanut aikaiseksi mitaan kunnollista sepustusta. Tiistaina sain nyt kummiski onneksi joululahjat Suomeen lahetettya, niin putosi sekin taakka hartioilta, asia on hoidossa nyt siis. Arvioitu saapumispaiva on talla hetkella JO 9. joulukuuta. Ja kun laitoin paketin postiin niin sanoi lompakko auts ja pyysi amputaatiota. Etta jos valittamista on lahjoista, niin otetaan vastaan, mutta tasan ei kuunnella ;)
Sitten tasta paivasta. Aamulla kun herasin, niin satoi kaatamalla. Kun keitin kahvia, niin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Harjasin lasten hampaita, se oli taas sita kaatosadetta. Lahdettiin kouluun, niin aurinko paistoi ja auppari tunsi ittensa kovin ylipukeutuneeksi, kun oli puuvillatakin heittany paalle, etta josko parjais! Juu, ei ois tarvinnu sita kylla ollenkaan. Sanotaan siis vaikka nain. Tuuli oli kylla aika hurja, mutta se oli semmoinen suomalainen kesatuuli, ei mikaan viimova. Ja kun paasin takaisin kotiin ja vilkaisin konetta, niin asteina komeili +19 celsiusta. Ja tanaan on siis joulukuun 3. paiva. Tota joo. No kummiski, kun aurinko paistoi ja oli vahan hullu saa niin oli semmoinen tyhman iloinen paiva. Tai sitten se johtui siita etta hopotettiin ässän kanssa puoltoista tuntia skypessa. No kummiski, innoissani sitten lahdin lapsia kuskaamaan kun sain ajella hostmumin Chryslerilla (SYY seuraavassa kappaleessa...) ja laitoin sitten kirjastosta lainaamani Jason Mrazin levyn soimaan, silla se oli juuri sopiva tahan paivaan ja saahan ja kaikkeen! (Se levy on muuten varmaankin myohassa jo, mutten oo saanu aikaiseksi menna kirjastoon, tai siis ottaa sita levya mukaan samalla...!) Sitten kun olin tytsin jattanyt iltapaivakoululle, niin poitsun kanssa ajeltiin kotia, tama sai katsoa hetken Thomas & Friends -DVD:taan, koska olin niin hyvalla paalla, sitten syotiin nopeasti lounas, etsittiin rattaat ja suunnattiin kavely/juoksu/laahustus-lenkille, koska a) oli niin hieno paiva ja b) mun ei todellakaan tehnyt mieli viikata pyykkeja kun ulkona paistaa aurinko ja lampotila on kesalukemissa! Oli ihana leikkia etta ois jotenkin muka alkusyksy, kun oli niin lammin ja ruoho vaan vihersi. Lehdet oli tosin jo tippunu, mutta ei se haitannut. Kaytiin sellaiset puolisen toista tuntia niin, etta mina juoksin karryjen kanssa (on muuten tehokasta), valilla poitsu halus kavella ja valilla sitten jalleen auppari juoksi ja leikittiin ralliautoa sen karryn kanssa. Oli kivvaa kylla, mietin, etta miksi, miksi ihmeessa en ole ennemmin nain tehnyt? Loppupaiva tassa onkin mennyt kovin normaalisti, kun ollaan oltu kotosalla, tehty flash cardeja ja huomenna ois vuorossa Joulupukille kirjeen kirjoittaminen! Elamme jannia aikoja ystavat.
Ja niin, se tuo minun auto. Taas. Tuota. Josko vaikka aloitamme nain niin kuin tiistaista. Kun ajoin tytsi iltapaivakouluun, niin kuulin sitten melkein koulun kohdalla mahtavan POP aanen. Aattelin etta no jaa, josko se ois vaikka joku muovipullon tapainen jonka joku aalio on jattanyt tielle luontoa roskaamaan jossain vaiheessa. No, tyton vein koulun pihaan ja kun lahdin niin ratti alkoi vetamaan oikealle. Olin kylla, etta ei, ei nyt taas, ei jaksa. Parkkeerasin koulun parkkipaikalle ja aloin katselemaan, etta hei, mikas tassa nyt on oikein vikana. Ja rengas oli tyhja. Empty. Noh, eihan siina auttanu mikaan muu kuin soitella kotio (onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistaina) ja sitten, kun hostmumilla oli tarkeammanluontoinen tyopuhelu niin lahdettiin poitsun kanssa syomaan lounasta 'ulos' ja poitsu oikein tyytyvaisena pisteli pannaria poskeensa ja kyseli multa jatkuvaan, etta tuleeko tireguyt korjaamaan mun renkaan (siis ne Cars-elokuvan Guidot ) ja mina vastaavasti join kahvia varsin tympiintyneena jalleen tallaisesta kaanteesta. Mutta poitsu jaksatti naurattaa kahta vanhaa miesta viereisessa poydassa pelleilyllaan ja hopottelyllaan, kun kovasti yritti saada muakin vissiin hymyilemaan. Sitten vihdoin ja viimein kahden tunnin jalkeen tuli hostmum kollegansa/alaisensa (joka aina valilla tyoskentelee kotona, tekevat presentaatioita sun muuta, meidat esiteltiin aikoja sitten seuraavasti: "This is Susanna, she keeps sure that everything runs smoothly at home, and this is T, he keeps sure that everything runs smoothly at work.") ja tama vaihtoi mun renkaan. Siis jos joku ois mulle kertonu, etta minun autossa on kuin onkin se vararengassa viela tallella niin oisin saanu minakin sen renkaan vaihettua! Ei ilmeisesti oo kovin suosittua taa itsenainen renkaiden vaihto, kun hostmumin kollega oli ihan yllattynyt kun ilmestyin auttamaan tata talvirenkaiden vaihdossa, ihan ihmeissaan kysy, etta osaatko sina renkaan vaihtaa? No tota joo. Miksen osaisi? :D No, takakesarenkaat ei sitten suostunu lahtemaan irti ja hostmum vei seuraavana paivana huoltamolle auton renkaineen. Ja on talvirenkaat alla nyt. Vaan sitten keskiviikkona, kun hostmum palasi kotiin, niin auto ilmoitti etta oljy on loppu. Ei elama. No onneksi on T, silla tama kun tuli toista puolen yon aikaan niin toi samalla oljya autoon ja vaihtoi minun kanssa oljyt ja naytti miten tarkistetaan oljyt nimenomaan siina autossa ja auttoi mua kantamaan roskat. Ja hostmum nukkui jo tassa vaiheessa! Oli pikkaisen koomista kun me siella pilkkopimeassa korjaillaan autoa ja viedaan roskia ja toinen tyytyvaisena nukkuu. Vaan nainhan se, we keep sure that everything runs smoothly!
Vaan hmm, nyt menee liian myohaiseksi, haluan katsoa viela Gleen, kun missasin sen keskiviikkona leivontajoulupippaloiden takia ja huomenna on varsin tiukka yhden paivan opiskelurupeama Harvardin testia varten. Palaan ajassa taaksepain ihan varmasti joku paiva tassa ihan heti, Harvardin testin jalkeen toivottavasti, lupaan! But now, keep your fingers crossed!
torstaina, joulukuuta 3
maanantaina, marraskuuta 30
"I have no wallet"
Kiitoksia kylla, huomenna sanon heiheit rahoille ja paketille, joka lahtee pitkalle matkalleen Suomen kamaralle (6-10 business paivaa, nain sanoo USPS)! Tassa valissa, kun olen ihan liian vasynyt kirjoittaakseni, niin voidaan pelata Guess what it is? -pelia! Koska joulussahan kaikkein kivointa on arvailla, etta mitas sielta paketista tulee, niin nyt saatte ihanaiset arvailla mita paketista voisi loytya ;) Suuren paljastuksen saatte tietty sitten joulun tienoilla, kunhan muistutatte! Eihan siina muuten ois mitaan jarkea, jos paljastaisin aiemmin, kun sitten ois lahjat jo tiedossa! (On sita luovia tapoja paikata kirjoittajan blokki...)
Numero 3
Numero 4
Numero 5
Numerot 6, 7 ja 8
Numero 9
Numero 10 (sisaltaa 4 pakettia)
Numerot 11, 12 & 13 (lahjat pikkusiskoille)
Numero 14 (eiko ookkin ihana arvailla pussien sisaltoa??)
Numero 1
Numero 2
Numero 3
Numero 4
Numero 5
Numerot 6, 7 ja 8
Numero 9 
Numero 10 (sisaltaa 4 pakettia)
Numerot 11, 12 & 13 (lahjat pikkusiskoille)
Numero 14 (eiko ookkin ihana arvailla pussien sisaltoa??)Numerot 15 ja 16
P.S. Tartten lisaa aikaa. Kiitos.
tiistaina, marraskuuta 24
"C'est un jour comme un autre"
Mais ce n'est pas vrai! Joulupukin paketointipalvelun Massachusettsin, USAn toimistosta paivaa. Talla hetkella emme voi ottaa vastaan puheluita, silla kaikki tonttumme ovat kiireisia ruskean lahjapaperin, seka kultaisen, valkean ja punaisen lahjanauhan kanssa. Ja kun emme ole kiireisia edelllisen aktiviteetin parissa, huolehdimme etta onkohan sita pakettia varaa edes laittaa Suomeen. Palaamme asiaan jokunen paiva kun tonttumme eivat meinaa nukahtaa het!
lauantaina, marraskuuta 21
"I don't know how to begin"
...but my day has been real bizarre. Kinda. Well, look at the picture. 
Tanaan siis kun tulin kotiin C:n luota, niin meilla olikin kissaherran kaverina tammoinen otus! Ja jos se ei kuvasta vality, niin tuo otus oli valtava. Siis oravaksi. En mina ikina oo nahny noin isoa oravaa! Ja se oli meian olkkarissa. En tienny etta mita tehda, itkeakko vai nauraako. No, en itkenyt nauroin kylla. Ja soitin hostmumille: "Umm hi, it's Susanna, I thought you'd like to know that there's a squirrel in our living room.." :D Noh, kun ei saatu yhteytta meidan yleensa aina niin ihanaan handymaniin (oikeasti oikein kultainen vanhempi herra, joka korjaa kaiken!) niin se oli sitte aupparin selatettava moinen hirvio. Kissaherra kellariin, ettei se luulis liikoja itestaan ja karkais jahtaamaan moista otusta ulkonakin. (Tosin kun tulin kotiin niin mirri vaan kulki mun jaloissa ja itki, sita saattoi vahan pelottaa..) Sitten KAIKKI ulos johtavat ovet auki, luuta kateen ja hirmuisesti morisemaan ja huitomaan ja paukuttamaan jalkoja hirvion lahelle. Ja kirkumaan. No niin, tietty kun mina moykkasin niin "pikkuinen" meni paniikkiin ja yritti hyppia ikkunasta ulos, mutta eihan se niista paanny kun ikkunat oli kiinni. Sitten se kiipeili verhoissa ja hyppas toiselle ikkunalle ja sitten takas ja sitten telkkarin paalle ja sitten MINUA kohti! Siina vaiheessa kirkasin jo kovemman kuuloisesti ja hyppasin penkille. Orava kipitti ohitseni lasitetulle terassille, mina juoksin sulkemaan oven perasta ja hetken kattelin kuinka toinen sinkoili kohti lasiovia, eihan se edelleenkaan lasia tajunnut, sitten ehka viidennen tormayksen jalkeen loysi oikean aukon ja pinkaisi ulos. Mina lahdin sulkemaan ovet ja etuovella tuli posteljooni vastaan ja kattoi vahan kummasti kun mulla oli luuta ja harava kadessa kun ovea avasin. Hihitin ja ilmoitin etta jahtasin juuri oravaa ulos talosta. Posteljooni ojensi postit ja katsoi edelleen kummasti. Ja toivotti hyvat paivanjatkot ja pinkoi pois. No eiko itellas muka oo koskaan ollu oravaa olohuoneessa?? Myohemmin perhe tuli kotiin ja kerroin sitten kaiken mita tapahtui ja tytsi kertoi isalleen puhelimessa saman homman, mutta tama ei uskonut! Etteka ois varmaan tekaan, onneksi niin fiksusti tein etta juoksin kameran ja nappasin kurren itseteossa. Mutta niin, kuten Zoobomafoo:ssa tanaan ilmoitettiin, niin elaimet ovat onnellisimmillaan silloin kun ovat kotonaan luonnossa. Tiedapa se kurre!
perjantaina, marraskuuta 20
"Hey, what a beautiful mess this is"
Olen ihan koukussa Jason Mrazin We Sing. We Dance. We Steal Things-levyyn, enka tieda miksi, varsinkin kun vannoin etta herraa en kuuntele kun meinasin menettaa hermoni silloin kun radioasemat tuntuivat vain soittavan I'm Yours-kappaletta. Mutta sitten paatin kokeilla ja lainasin levyn kirjastosta (Andoverin kirjasto on taivas ♥) ja huomasin, etta herrallahan on aivan mahtavia kappaleita! Ja siksi ei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Ja nyt voin kuvitella kuinka joku koto-Suomessa (krohom, krohom) saattaa pyoritella silmiaan katon kautta kellariin..! Mutta se ja sama :P
Ja oon muutenkin varmaan aikalailla sekasin, silla tiistaina tein ihan valtavan pitkan paivan, kun taalla vaihtuu yha kylmemmiksi kelit, ja on jo monta viikkoa suunniteltu hostmumin kanssa etta paivitetaan tuon tytsin vaatekaappi, varsinkin, kun siella oli hellevaatteita ja villapaitoja sekasin, niin se vahan pursusi. Ja kun hostmum halusi olla mukana sita tekemassa, niin no, aikataulujen kanssa oli hieman hankaluuksia. Tai no, mun aikatauluista viis, mutta hostmumin aikaa odotellessa meni aika kauan. Mutta nyt saatiin se vihdoin tehtya ja kun lapset kasvaa niin nopeasti etta hurja, joten jokaista vaatekappaletta melkein piti sovittaa paalle ja sitten jarjestaa asukokonaisuuksiksi kaikki, joten aikaahan siina meni kylla. Ja hermoja, kun piti siis sovittaa vaatteita 5-vuotiaalle (mulla ois 5-vuotiaana kylla menny hermo moiseen hommaan, mutta noh, leikittiin fashion show'ta siina niin tytsi oli aika innoissaan!) ja sitten 3-vuotias piti pitaa kiireisena. Kiitos YouTube ja kaikki Cars-elokuvan innokkaat fanit, jotka on koonnu elokuvan parhaimpia paloja erinaisiin patkiin, pelastitte iltamme. Illallinenkin myohastyi hieman, silla haluttiin vaan saada valmista, kun keskiviikkona tuli uusi matto, niin ei voinut jattaa niita vaatteita vaan lojumaan sinne lattialle. Ruokapoydassa sitten lahes nuokuttiin hostmumin kanssa, kun 3 tuntia oli juostu paikasta toiseen ympari taloa ja ihan vaan vaatekaappia jarjestaessa. Kevaan suursiivousta odotellessa nytten. No kello naytti jo kahdeksaa kun kaikki oli saatu valmiiksi, eika mulla ollu minkaanlaista intoa jarjestaa mitaan sosiaalista toimintaa, joten karkasin kirjastoon, kun piti muutenkin palauttaa muutama kirja, jonka lapset oli lainannu. Jain jumittamaan sinne sitten, minnekas muualle kuin musiikkiosastolle, silla kirjoja mulla on jonossa jo kolme ja kun loysin netista aivan ihanan suuren kaytettyjen kirjojen kaupan, niin ajattelin alkaa odottelemaan yhden lempikirjailijani koko tuotannon pakettia kotiovelle. 5 kirjaa lahetyskuluineen hintaan $22, ei paha :) Nyt ei sitten jutella siita miten saan kirjat Suomeen asti. Onneks ne on pokkareita! Niin, kirjastossa jumitin ja sitten huomasin etta hitto kello on jo yhdeksan ja kauppa sulkee ovensa silloin, joten hurautin kaupan pihaan, kello naytti 9.03 pm ja juoksin ovelle natisti hymyillen etta saiskos akkia kaapattua mukaan maitotonkan? Kiltti kaupan seta paasti mut sisaan ja sano, etta juoksehan sitten. Niin mina nappasin sitten mukaan sen maitotonkan, bageleita, tuorejuustoa ja kaurapuuroa. Kaupan seta sitten ovella naureskeli, etta ei se koskaan oo pelkastaan maitoa. No ei niin!
Ja tiistaina tein sitten marraskuun automokan kans! Kattovalo autossa, jota en ikina kayta, niin olin maanantaina jattany sen paalle, huitassu repulla tai jotain, ja kun valosan aikaan parkkeerasin kotipihaan niin mina sita mitaan tajunnu. Sittenpa aamulla tiistaina, kun ensin hostmum halusi vieda lapset kouluun (MYOHASSA...!!) ja sitten se koituikin minun hommaksi, niin ei kaynnistynyt auto. Ei mitaan valoja ei mitaan. Hehheh. Akku tyhja. No, onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistain niin hurautin hanen autollaan koululle ja takas ja sitten kun olin pihassa niin AAA:n tiimi olikin siella jo kattelemassa moottoria etta mikas tahan on nyt iskenyt. Sellainen mukava vanha seta jutusteli autosta kaikkea ja onnitteli sitten, etta hienosti tehty, et onnistunut pilaamaan akkua. JES! :D Hostmumin kanssa naureskeltiin, etta no niin, joskos tassa ois ollu sitten marraskuun auto-ongelmat, joulukuuta odotellessa :P
Keskiviikkona olin ihan innoissani, etta jee, mulla on lyhyt paiva jeejeejee! No ei ollu. Aamulla lapset ylos ja kouluun, sitten takasin kotio. Ja mulle ilmoitettiin, etta ei oo taukoa mulla paivalla ei. Voi veemaisyys. Syyna tietenkin mikas muu kuin se uuden maton tuleminen. Hostmumia autoin siivoomaan taman huonetta, ripustelemaan tauluja ja purkamaan muuttolaatikoita ja tallaista. Ei kai ihan mun tyonkuvaa, mutta noh, oisko siina pitany raivarit vetaa ja sanoa etta en hitto jaksa? Juu ei tosiaan. No jaa. Sitten kuskaus ja pojan kanssa touhuilu kun tytsi oli viety kouluun. Siina vaiheessa tuntuikin jo etta katto romahtaa paalle, kun tyomiehet oli saapunu ja alkanu raahaamaan tavaroita ylakerrassa ja repimaan mattoa lattiasta. Pojan kanssa lounastettiin vasaroiden paukkeessa ja sulkeuduttiin sitten tuonne lasitetulle terassille (joka on oikeasti vain 3-season huone, mutta noh, viltteja!) ja lueskeltiin kirjaa ja otettiin paikkarit. Sitten tulikin lasten isa hakemaan lapset ja mina siirryin projektini pariin, eli neulomaan niita sukkia kummipojalle, ja ne sukat pitais laittaa tosiaan viimeistaan maanantaina postiin, niin ne meneekin, nyt kun ei tanaan yksinkertaisesti saa laitettua, niin se on sama maanantaina laittaa. Tai lauantaina, taalla kun kulkee posti silloinkin luojan kiitos. Neuloin jo yhden parin, mutta sitten tajusin etta se lanka on 100% akryylia niin pisti hieman vihaksi. Onhan se akryylikin ihan hyva, mutta voi arsyttaa vauvan ihoa, niin sitten sunnuntaina kavin hakemassa uutta lankaa, bambu-villa-silkki-sekoitusta ja pehmeampaa lankaa en ole ikina nahnyt tai tuntenut. Ymm. Ja vasarat paukkas ylakerrassa ja mina katoin rikossarjoja jalleen, Law&Order-maraton tuli sopivasti. No, sitten piti hostmumin lahtea kokoukseen, joten mina jain vahtaamaan niita tyomiehia. Hohhoh, se minun lyhyesta paivasta. Saivat maton paikalleen ja kaiken valmiiksi vasta seittemalta. Ja tietenkin sen jalkeen oli kaikki lelut sun muut pikkuasiat ihan sekaisin ja mulla kesti tunti sen jalkeen siivota paikka inhimillisen nakoiseksi. Etta nain! Vaan sitten karkasin Starbucksiin, kun en ollut nahnyt ruotsalaista C:ta lahes viikkoon ja tuli jo hirmuinen ikava! Ja kerron teille nyt, etta vajaa 2 tuntia pelkkaa juttelua ja istumista ja Starbucksin kahvia (decaf tottakai, ei yota passaa valvoa!) on niin rentouttavaa. Ihana oli nahda C:ta, jonka voisin melkein sanoa olevan laheisin ystavani taalla. Hokasin, etta mun ystavapiiri taalla on aika ruotsalaispainoitteinen, hih, mutta se on ihan hyva, niin saan harjoitella tuota ruotsiakin valilla, ettei ihan unohdu!
Nyt nama loppupaivat on menny mukavissa tunnelmissa, semmoisissa normaaleissa, eilen kavin maistamassa pubitunnelmaa kun C:n hostmum jarjesti pubissaan semmoisen "naisten illan", jossa oli kaikkea pienta kivaa, hieroja, ennustaja yms. Tietty pubin juomia vain katseltiin, kun alaikaisia molemmat ollaan, muttei se nyt haitannut. Ruoka oli hyvaa ja seura ja kaikkea hauskaa siella oli! Vitsi jos ois rikas niin oisin ostanut jonkun ihanan korun silta korufirman leidilta, silla ne korut oli upeita. Vaan ei oo rikas kun menee rahat esimerkiksi tanaan loppuihin joululahjoihin ja ens viikon rahat menee sitten niiden joululahjojen postaamiseen. Jes. Etta parempi siella koto-Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikkuruisiin lahjoihin rakkaat! ;)
Ja nyt on tosiaan, tanaan tuli tayteen 4 kuukautta Jenkeissa. Aika naurettavan lyhyt ja pitka aika samalla. Tai siis, 4 kuukauttaa tuntuu tosi pitkalta, tai siis kuulostaa, mutta sen tuntuu niin lyhyelta, ihan niin kuin oisin ollu taalla ehka sen 4 viikkoa vaan. No ehka hieman pitempaan. Mutta etta 4 kuukautta! Hullua. Tamahan tarkoittaa sita, etta jo 9 kuukauden paasta tuun koti-Suomeen! :D Vaan niin, en silla "laske", etta mulla olisi taalla jotenkin huono olla, ei ollenkaan, tottakai vaikeuksia tulee eteen melkein joka paiva, mutta sitten pienet kauniit asiat piristaa paivaa kummasti. Niita on taalla oppinu kattelemaan paivittain. Ja eilenkin oli kivaa kun hostmumin kanssa katottiin Project Runwayn finaali (paras voitti, ehdottomasti) ja arvosteltiin niita asuja ja sitten katottin The Citya ja naureskeltiin vain kaikelle alyttomalle ja lapsille ja niiden reaktioille. Varsinkin mun hostpojalle, koska se 3-vuotias on niin ihana kun kuulee Taylor Swiftia radiosta ja laulaa mukana: "You wear high heels, I were sneakers..!" , voiko siina muka olla hymyilematta? Ja tuo hosttytsi on niin uskomattoman fiksu (toki myos karsimaton...), silla yksi paiva, kun poju ikavoi hostmumia ja tama oli toissa niin tytsi alkaa vain selittamaan, kuinka ei tartte olla surullinen, koska vaikkei mum olekaan kotona, niin tama on silti aina sen pojan sydamessa, koska poika rakastaa aitiaan. Etta vaikka joku henkilo oliskin jossain muualla, mutta jos tama henkilo on sulle rakas niin han on kuitenkin sun sydamessa aina. Etka sa koskaan oo yksin, koska jos ei muuten, niin Jumala on sun kanssa sun sydamessa. Oo, anteeksi, niin 5-vuotias olit? Niin taytyy mun sanoa, etta olen kiitollinen siita, etta saan paivani viettaa nain uskomattomien lasten kanssa. Vaikka niin, lapsiahan he vain ovat, lasten tavat ja karsivallisyys ja kaikki, mutta kuitenkin.
Ja vaikka ei kaikki paivat olekaan mitaan taivasta ja Amerikan hienoutta (missa ne muka ois?) niin vitsi etta odotan tulevia paivia taalla, tulossa on kaikkea kivaa! Kuten se Harvard, jonka testeihin ilmoittaudun ihan kohtakohtakohta! Ja musikaalit ja konsertit jajajaja se kun minun ikiomaihana perhe tulee heinakuussa tanne ja autoillaan ympari Amerikkaa (no varmaan vaan itarannikolla, vaan kuiteski..) ja sitten mulla on edelleen se Kaliforninan reissu plus roadtrip haaveissa! Ja ilmainen reissu Washington D.C.:hen kans, sitten kevaammalla. Nyt vaan jumittaa. Varsinkin kun nuo joululahjat, voi plaah, miksi Joulupukki ei oikeasti voisi olla olemassa? Nii-in. Ja huomenna paasee tallille, vihdoin ja viimein! Siihen onkin hyva lopettaa, huomenna on parempi paistaa aurinko yhta kirkkaasti kuin tanaan! (Vaikka aamulla satoi KAATAMALLA, mutta nyt aurinko paistaa ja lampoa on +16 *C!!) Ja eilen, voin vannoa, etta paivalla oli ainakin +18 *C. Etta se siita ilmojen kylmenemisesta sitte.. Vaan eilen oli kylla aamulla huurretta maassa, ehka se valkea joulu saapuu tannekin! (Sunnuntaina kun aloitetaan jo joululeipomiset C:n kanssa! Hihhii. Ihanaa viikonloppua ihmiset!!
Plus katsokaas kun kommentoidakin saa tuommoisen kommenttiosion avulla, it's not rocket science! with ♥ Susette
Ja oon muutenkin varmaan aikalailla sekasin, silla tiistaina tein ihan valtavan pitkan paivan, kun taalla vaihtuu yha kylmemmiksi kelit, ja on jo monta viikkoa suunniteltu hostmumin kanssa etta paivitetaan tuon tytsin vaatekaappi, varsinkin, kun siella oli hellevaatteita ja villapaitoja sekasin, niin se vahan pursusi. Ja kun hostmum halusi olla mukana sita tekemassa, niin no, aikataulujen kanssa oli hieman hankaluuksia. Tai no, mun aikatauluista viis, mutta hostmumin aikaa odotellessa meni aika kauan. Mutta nyt saatiin se vihdoin tehtya ja kun lapset kasvaa niin nopeasti etta hurja, joten jokaista vaatekappaletta melkein piti sovittaa paalle ja sitten jarjestaa asukokonaisuuksiksi kaikki, joten aikaahan siina meni kylla. Ja hermoja, kun piti siis sovittaa vaatteita 5-vuotiaalle (mulla ois 5-vuotiaana kylla menny hermo moiseen hommaan, mutta noh, leikittiin fashion show'ta siina niin tytsi oli aika innoissaan!) ja sitten 3-vuotias piti pitaa kiireisena. Kiitos YouTube ja kaikki Cars-elokuvan innokkaat fanit, jotka on koonnu elokuvan parhaimpia paloja erinaisiin patkiin, pelastitte iltamme. Illallinenkin myohastyi hieman, silla haluttiin vaan saada valmista, kun keskiviikkona tuli uusi matto, niin ei voinut jattaa niita vaatteita vaan lojumaan sinne lattialle. Ruokapoydassa sitten lahes nuokuttiin hostmumin kanssa, kun 3 tuntia oli juostu paikasta toiseen ympari taloa ja ihan vaan vaatekaappia jarjestaessa. Kevaan suursiivousta odotellessa nytten. No kello naytti jo kahdeksaa kun kaikki oli saatu valmiiksi, eika mulla ollu minkaanlaista intoa jarjestaa mitaan sosiaalista toimintaa, joten karkasin kirjastoon, kun piti muutenkin palauttaa muutama kirja, jonka lapset oli lainannu. Jain jumittamaan sinne sitten, minnekas muualle kuin musiikkiosastolle, silla kirjoja mulla on jonossa jo kolme ja kun loysin netista aivan ihanan suuren kaytettyjen kirjojen kaupan, niin ajattelin alkaa odottelemaan yhden lempikirjailijani koko tuotannon pakettia kotiovelle. 5 kirjaa lahetyskuluineen hintaan $22, ei paha :) Nyt ei sitten jutella siita miten saan kirjat Suomeen asti. Onneks ne on pokkareita! Niin, kirjastossa jumitin ja sitten huomasin etta hitto kello on jo yhdeksan ja kauppa sulkee ovensa silloin, joten hurautin kaupan pihaan, kello naytti 9.03 pm ja juoksin ovelle natisti hymyillen etta saiskos akkia kaapattua mukaan maitotonkan? Kiltti kaupan seta paasti mut sisaan ja sano, etta juoksehan sitten. Niin mina nappasin sitten mukaan sen maitotonkan, bageleita, tuorejuustoa ja kaurapuuroa. Kaupan seta sitten ovella naureskeli, etta ei se koskaan oo pelkastaan maitoa. No ei niin!
Ja tiistaina tein sitten marraskuun automokan kans! Kattovalo autossa, jota en ikina kayta, niin olin maanantaina jattany sen paalle, huitassu repulla tai jotain, ja kun valosan aikaan parkkeerasin kotipihaan niin mina sita mitaan tajunnu. Sittenpa aamulla tiistaina, kun ensin hostmum halusi vieda lapset kouluun (MYOHASSA...!!) ja sitten se koituikin minun hommaksi, niin ei kaynnistynyt auto. Ei mitaan valoja ei mitaan. Hehheh. Akku tyhja. No, onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistain niin hurautin hanen autollaan koululle ja takas ja sitten kun olin pihassa niin AAA:n tiimi olikin siella jo kattelemassa moottoria etta mikas tahan on nyt iskenyt. Sellainen mukava vanha seta jutusteli autosta kaikkea ja onnitteli sitten, etta hienosti tehty, et onnistunut pilaamaan akkua. JES! :D Hostmumin kanssa naureskeltiin, etta no niin, joskos tassa ois ollu sitten marraskuun auto-ongelmat, joulukuuta odotellessa :P
Keskiviikkona olin ihan innoissani, etta jee, mulla on lyhyt paiva jeejeejee! No ei ollu. Aamulla lapset ylos ja kouluun, sitten takasin kotio. Ja mulle ilmoitettiin, etta ei oo taukoa mulla paivalla ei. Voi veemaisyys. Syyna tietenkin mikas muu kuin se uuden maton tuleminen. Hostmumia autoin siivoomaan taman huonetta, ripustelemaan tauluja ja purkamaan muuttolaatikoita ja tallaista. Ei kai ihan mun tyonkuvaa, mutta noh, oisko siina pitany raivarit vetaa ja sanoa etta en hitto jaksa? Juu ei tosiaan. No jaa. Sitten kuskaus ja pojan kanssa touhuilu kun tytsi oli viety kouluun. Siina vaiheessa tuntuikin jo etta katto romahtaa paalle, kun tyomiehet oli saapunu ja alkanu raahaamaan tavaroita ylakerrassa ja repimaan mattoa lattiasta. Pojan kanssa lounastettiin vasaroiden paukkeessa ja sulkeuduttiin sitten tuonne lasitetulle terassille (joka on oikeasti vain 3-season huone, mutta noh, viltteja!) ja lueskeltiin kirjaa ja otettiin paikkarit. Sitten tulikin lasten isa hakemaan lapset ja mina siirryin projektini pariin, eli neulomaan niita sukkia kummipojalle, ja ne sukat pitais laittaa tosiaan viimeistaan maanantaina postiin, niin ne meneekin, nyt kun ei tanaan yksinkertaisesti saa laitettua, niin se on sama maanantaina laittaa. Tai lauantaina, taalla kun kulkee posti silloinkin luojan kiitos. Neuloin jo yhden parin, mutta sitten tajusin etta se lanka on 100% akryylia niin pisti hieman vihaksi. Onhan se akryylikin ihan hyva, mutta voi arsyttaa vauvan ihoa, niin sitten sunnuntaina kavin hakemassa uutta lankaa, bambu-villa-silkki-sekoitusta ja pehmeampaa lankaa en ole ikina nahnyt tai tuntenut. Ymm. Ja vasarat paukkas ylakerrassa ja mina katoin rikossarjoja jalleen, Law&Order-maraton tuli sopivasti. No, sitten piti hostmumin lahtea kokoukseen, joten mina jain vahtaamaan niita tyomiehia. Hohhoh, se minun lyhyesta paivasta. Saivat maton paikalleen ja kaiken valmiiksi vasta seittemalta. Ja tietenkin sen jalkeen oli kaikki lelut sun muut pikkuasiat ihan sekaisin ja mulla kesti tunti sen jalkeen siivota paikka inhimillisen nakoiseksi. Etta nain! Vaan sitten karkasin Starbucksiin, kun en ollut nahnyt ruotsalaista C:ta lahes viikkoon ja tuli jo hirmuinen ikava! Ja kerron teille nyt, etta vajaa 2 tuntia pelkkaa juttelua ja istumista ja Starbucksin kahvia (decaf tottakai, ei yota passaa valvoa!) on niin rentouttavaa. Ihana oli nahda C:ta, jonka voisin melkein sanoa olevan laheisin ystavani taalla. Hokasin, etta mun ystavapiiri taalla on aika ruotsalaispainoitteinen, hih, mutta se on ihan hyva, niin saan harjoitella tuota ruotsiakin valilla, ettei ihan unohdu!
Nyt nama loppupaivat on menny mukavissa tunnelmissa, semmoisissa normaaleissa, eilen kavin maistamassa pubitunnelmaa kun C:n hostmum jarjesti pubissaan semmoisen "naisten illan", jossa oli kaikkea pienta kivaa, hieroja, ennustaja yms. Tietty pubin juomia vain katseltiin, kun alaikaisia molemmat ollaan, muttei se nyt haitannut. Ruoka oli hyvaa ja seura ja kaikkea hauskaa siella oli! Vitsi jos ois rikas niin oisin ostanut jonkun ihanan korun silta korufirman leidilta, silla ne korut oli upeita. Vaan ei oo rikas kun menee rahat esimerkiksi tanaan loppuihin joululahjoihin ja ens viikon rahat menee sitten niiden joululahjojen postaamiseen. Jes. Etta parempi siella koto-Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikkuruisiin lahjoihin rakkaat! ;)
Ja nyt on tosiaan, tanaan tuli tayteen 4 kuukautta Jenkeissa. Aika naurettavan lyhyt ja pitka aika samalla. Tai siis, 4 kuukauttaa tuntuu tosi pitkalta, tai siis kuulostaa, mutta sen tuntuu niin lyhyelta, ihan niin kuin oisin ollu taalla ehka sen 4 viikkoa vaan. No ehka hieman pitempaan. Mutta etta 4 kuukautta! Hullua. Tamahan tarkoittaa sita, etta jo 9 kuukauden paasta tuun koti-Suomeen! :D Vaan niin, en silla "laske", etta mulla olisi taalla jotenkin huono olla, ei ollenkaan, tottakai vaikeuksia tulee eteen melkein joka paiva, mutta sitten pienet kauniit asiat piristaa paivaa kummasti. Niita on taalla oppinu kattelemaan paivittain. Ja eilenkin oli kivaa kun hostmumin kanssa katottiin Project Runwayn finaali (paras voitti, ehdottomasti) ja arvosteltiin niita asuja ja sitten katottin The Citya ja naureskeltiin vain kaikelle alyttomalle ja lapsille ja niiden reaktioille. Varsinkin mun hostpojalle, koska se 3-vuotias on niin ihana kun kuulee Taylor Swiftia radiosta ja laulaa mukana: "You wear high heels, I were sneakers..!" , voiko siina muka olla hymyilematta? Ja tuo hosttytsi on niin uskomattoman fiksu (toki myos karsimaton...), silla yksi paiva, kun poju ikavoi hostmumia ja tama oli toissa niin tytsi alkaa vain selittamaan, kuinka ei tartte olla surullinen, koska vaikkei mum olekaan kotona, niin tama on silti aina sen pojan sydamessa, koska poika rakastaa aitiaan. Etta vaikka joku henkilo oliskin jossain muualla, mutta jos tama henkilo on sulle rakas niin han on kuitenkin sun sydamessa aina. Etka sa koskaan oo yksin, koska jos ei muuten, niin Jumala on sun kanssa sun sydamessa. Oo, anteeksi, niin 5-vuotias olit? Niin taytyy mun sanoa, etta olen kiitollinen siita, etta saan paivani viettaa nain uskomattomien lasten kanssa. Vaikka niin, lapsiahan he vain ovat, lasten tavat ja karsivallisyys ja kaikki, mutta kuitenkin.
Ja vaikka ei kaikki paivat olekaan mitaan taivasta ja Amerikan hienoutta (missa ne muka ois?) niin vitsi etta odotan tulevia paivia taalla, tulossa on kaikkea kivaa! Kuten se Harvard, jonka testeihin ilmoittaudun ihan kohtakohtakohta! Ja musikaalit ja konsertit jajajaja se kun minun ikiomaihana perhe tulee heinakuussa tanne ja autoillaan ympari Amerikkaa (no varmaan vaan itarannikolla, vaan kuiteski..) ja sitten mulla on edelleen se Kaliforninan reissu plus roadtrip haaveissa! Ja ilmainen reissu Washington D.C.:hen kans, sitten kevaammalla. Nyt vaan jumittaa. Varsinkin kun nuo joululahjat, voi plaah, miksi Joulupukki ei oikeasti voisi olla olemassa? Nii-in. Ja huomenna paasee tallille, vihdoin ja viimein! Siihen onkin hyva lopettaa, huomenna on parempi paistaa aurinko yhta kirkkaasti kuin tanaan! (Vaikka aamulla satoi KAATAMALLA, mutta nyt aurinko paistaa ja lampoa on +16 *C!!) Ja eilen, voin vannoa, etta paivalla oli ainakin +18 *C. Etta se siita ilmojen kylmenemisesta sitte.. Vaan eilen oli kylla aamulla huurretta maassa, ehka se valkea joulu saapuu tannekin! (Sunnuntaina kun aloitetaan jo joululeipomiset C:n kanssa! Hihhii. Ihanaa viikonloppua ihmiset!!
Plus katsokaas kun kommentoidakin saa tuommoisen kommenttiosion avulla, it's not rocket science! with ♥ Susette
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)