"Little louder knockin''

Mulla on jalassa villasukat ja vesi lämpiää kaakaota varten. Kun teetä jos juopi niin valvoo liikaa. Ja kyllä, on kesä. Ja ulkona oli tänään lämmintä se reilu +40 celsiusta. Ja mulla oli suunnitteilla tänään kun oon iltahommissa, hostmum kattomassa ystäviensä kanssa Eclipseä (mua vähän naurattaa tän tilanteen koomisuus.. eikös mun pitäis olla kattomassa tätä leffaa ja hostmumin kotona..? Well, anyway!) niin että oisin tänään valikoinu kuvat postaukseen viikonlopusta, mutta olo on sen verran surkea ja tukkoinen ja väsynyt, että saatte nyt oottaa, huomiseen asti ainakin, jos oisin huomenna jo parempi, vois varmaan vaikka nukkua tänä yönä. Mut on ollu kivaa! Nyt on matkalaukku jo lattialla, siihen pakattu semmoisia juttuja joita ei varmasti tule tarviimaan missään enää täällä, vaatekappia jaottelen, että mitä lähtee reissuun, koska 2 viikon päästä oon sanonut jo heiheit Andoverille ja tällä nimenomaisella hetkellä kahden viikon päästä latailen varmaankin keskiviikon kuvia koneelle istuen hostelissa Central Parkin laidalla. Jos vaikka tervehtyis sitä ennen, vois olla jees. Mutta niin, auppariarjen kanssa viimeisiä viedään! 8 virallista työpäivää! Lähtö täältä ja koto-Suomeen paluu kolkuttelee kovempaa ja kovempaa vaan. Ja skydiving sunnuntaina. Ja mun pikkusisko on tänään 7 vee! Herranen aika toinen on jo iso tyttö. Mä muistan vielä kun toinen syntyi -03 ja oli maailman suloisin pikku nappula. Josko tää tykkäis synttärilahjastaan yhtä lailla mitä tykkäs joululahjastaan, kun piti ihan nukahtaa se päällä :D (Tälle lähtee muuten, kun minä missaan neidin ekan koulupäivän, niin ihan Ameriikasta asti Hello Kitty-koulureppu, neidin omasta ehdottomasta toiveesta!)

Eikö toinen osaakin olla maailman suloisin? Mut nyt, kaakao ja telkkari, ja UNTA.

"It's too high to get over "

Kävin heittämässä B:n lentokentälle, tuossa viiden aikaan ja mua ei sen kahvikupin jälkeen enää oo nukuttanut, joten oon päättänyt käyttää aikani hyödyllisesti nyt aamulla, eli lukea blogeja ja etsiä Eukonkanto-videoita youtubesta, kun kerran missaan tän vuotiset hulabaloot :( Mutta pidemmittä puheitta, a piece of Sonkajärvi for you ♥ (And Australia...)







I men, c´moon, how could this NOT be fun? See you in Sonkajärvi next year ;)

"Wake me up before you go-go"

Mullon ihan jääny kuvat NYCistä laittamatta! HUI! Varailin tänään lentolippua San Franciscosta Bostoniin ja bussi Los Angelesista San Franciscoon, toisin päin toki meen, siis eka San Franciscoon ja sitten lennän vasta pois sieltä, en tosin samana päivänä, siinä välissä on vaikka mitä jännää. Mutta tiättekö, lapset heräsi tänään 5.30 am (MIKSI, minä vaan kysyn!) ja hostmamalla oli kokoukseen lähtö klo 6 joten mun työt alkoi tänään 6 am. VOI JESSUS. Mutta lapset sai katella telkkaria ja mä vaan löhösin niiden kanssa. Kaiken lisäks maito oli loppu eli kahvia ei voinu juua. Ja lähikauppa on remontissa. Myyääääh. Ja note to self: NEVER EVER miss wife carrying weekend again! I could cry a river for missing it. Onneksi K tulee meille viikonlopuksi, hukutan sen eukonkantoinformaatioon ja videoihin, hehe! Ja nyt mä laitan nää kuvat ja sitten menen laittamaan pyykit ja suunnatan lasten kanssa tänään B:lle ja kun aurinko vaan tulis takaisin niin se tietäis muutamaa tuntia altaalla. Yhmmm :)

"I'm just a little bit caught in the middle"

Mulla pätkäsi eilen netti ihmeellisesti, niin en voinut illalla enää päivitellä. Nytten oon vielä töissä, iltahommissa, mutta lapset nukahti kuin naps vain niin mullei ole muutakaan tekemistä kuin kirjoitella tänne. Ja syy kirjoittamiseen on toki se, että pitikin kirjoittaa!

Viikonlopusta vielä sen verran, että sunnuntai, siis lauantai-sunnuntai välinen yö, kun ensin käveltiin New Yorkin valojen loisteessa Grand Central Stationille, ja juostiin junaan, joka meidät kiidätti Greenwichiin, Connecticutiin, jossa ooteltiin sitten taksia öö reilut puoli tuntia ja naurattaa edelleen, kun poikia niin harmitti, ettei saatu taksia heti ja me tytöt naurettiin vaan jotain typerää. Mutta hei, jos aikaa pitää kuluttaa niin sama on pitää hauskaa, oltiin sitten Greenwichin juna-asemalla tai ei. Autoseikkailujen ja taloon hiippailuljen jälkeen löydettiin porukkana jälleen toisemme J:n luona, kun hän asuu erillisessä pikkuisessa pihakämpässä (kyllä mullekin kelpais!) ja istuttiin siinä J:n sängyllä kaikki viis pelaten meidän versiota perinteisemmästä juomapelistä ja kun ei löytyny kortteja, niin piti sitten pelata M:n puhelimen nopilla. Olipas jännää! Eiku oli oikiasti hauskaa, plus sitten illan hauskin osio oli ehkä se, kun minä, K ja M lähdetiin M:n luo ja hiippailtiin kirjaimellisesti varpaisillaan M:n huoneeseen nukkumaan. Mulle tuli PIKKASE teinimäinen olo pienessä hiprakassa kyllä, vieläkin naurattaa, että kun ei isona ihmisenä vaikka hostelliin reteesti mennä vaan hiljaa pitää aamuyöstä hiippailla nukkumaan.

Siinähän keretiin sitten sellaiset nätit 5 tuntia nukkua ennen kuin kaikki sunnuntaiaamun kunniaksi klo 8 suunnattiin suihkuun ja pakaten huristeltiin hakemaan kyyhkyläiset kyytiin kans ja suunnattiin takasin Greenwichin juna-asemalle, jossa jälleen vähän ooteltiin sitä junaa joka oli myöhässä, siitä kun M lähti sitten katteleen peliä johonki, niin me saavuttiin Grand Centralille ja suunnattiin sunnuntaibrunssin mättöön kahdeksi tunniksi. Oli muuten aika erikoinen brunssi meillä: Oreo-keksejä, tuoremehua, kahvia (tää on vielä normaalia), hedelmäsalaattia, sushia ja teriyaki-kanaa ja riisiä! Ja maistoin kuulkaas elämäni ensimmäisen kerran sushia K:n lautaselta ja namnam oli hyvää kuulkaas, California rolls, yummy. Mutta niin, sen 2 tunnin yleisen maailmanparannuksen jälkeen törmättiin tuttuihin kun saksapoika R bongasi meidät ja suunnistettiin sitten ylös sieltä maanalaisesta luolastamme melkein ahdistavaan kuumuuteen. Käveltiin hetki, metroiltiin toinen, nähtiin NYC Pride, käveltiin toinen hetki, mullei ollu energiaa ottaa kuvia sen mun valtavan laukun kantamisen lisäks (jossa oli puolet tarpeetonta kamaa kun suunnitelmat pikkase muuttu) joten otin viikonlopun aikana vain sellaiset 200 kuvaa. Sunnuntain, niin istuskeltiin katsomassa komiikkoa hetki, sitten oli liian kuuma, järjestettin epäonnekas suuri kameranmetsästys, metroiltiin ja KÄVELTIIN jälleen mun ja B:n bussille, koomailtiin 4 tunnin matka Bostoniin. Ja kun saavuttiin Bostoniin, niin ois ihan kuin ois saapunu kotiin. Pystyi jälleen hengittämään semmoista mukavan viileää ilmaa, oli vaan jotenkin niin kotoisaa. Ja metrollakin osasi kulkea. Because my friend B and I, we don´t speak New York yet!

Ja kun on tullu nukuttua niin runsaasti edellisinäkin öinä niin muahan väsyttää edelleen, vaikka on ollu varsin mukavia päiviä, eilen oli töitä vain vähän, sitten juttelin pikkusiskon kanssa pitkästä aikaa, sitten oli hieroja, vihdoin ja viimein. Mä en tiedä mitä ne siellä hierojakoulussa opettaa, but damn it feels goooooooood. Sitten kirjastosta levyjen metsästykseen, ja vielä illan päätteeksi O:n kanssa jätskille, juttelemaan ja sitten kotiin nukkumaan ja tänään mulla on ollut hieman pitempi mutta silti oikein mukava päivä, jonka kruunasi se, että C tuli soittamaan ovikelloa ja matkalla majapaikkaansa sanomaan moi ja halaamaan. JEEE, C on täällä nytten ja on seuraavat 2 viikkoa ja se on tosi tosi kivaa!

Mutta sitten vähemmän kivaa on mun vatsassa kiristyvä solmu, joka johtuu siitä, että tässä ollaan lähössä kotia kohti pian. Älkää nyt käsittäkö väärin, mä olen edelleen innoissani tulossa kotiin, mutta muun muassa tässä yksi päivä kun panikoin J:lle niin kommentti kuului vaan, että "äsken sitä oltiin innoissaan kotiin menossa ja nyt ei haluta lähteä, mikä sun mieltä muuttelee?" No, oon ensinnäkin tyttö, se selittänee jo aika paljon ja toisekseen tottakai kaikki paranee loppua kohti. (Nytkin saan ehkä töistä yllätyspitkän viikonlopun, jeees!) Niin mä en halua lähtiä. Mutta samalla haluan tulla kotiin. Mutta tää aupparivuosi, se on ollut jotain niin toista kuin mitä oon odottanu. En mä tajua että kohta pitäis pakata koko huone kuntoon, 2 viikon päästä pitäis olla jo muuttamassa periaatteessa, siis tonne aurinkohuoneeseen kun uus auppari tulee 2 viikon päästä perjantaina. Hassua. Eikä ollenkaan hauskaa kuitenkaan. Mutta no, sehän nähdään sitten kohta taas mikä tässä on mieli. Sen minä tiiän että Suomessa tullaan kuulemaan ihan tarpeeksi juttuja siitä, kuinka silloin USAssa tehtiin näin ja näin ja sitten meille kävi näin ja yhyy mulla on ikävä sinne. Kun ikävä kyllä tulee. Juteltiin eilen B:n kanssa asiasta ja mulle tulee ihan HIRMUINEN ikävä mun aussiani joka tänne jää, meistä on tullut kovin läheisiä kyllä, voisin lukea hänet ehdottomasti yhdeksi rakkaimmista ystävistäni ja muitakin täältä, ja se se vasta kipeää tekeekin. Onneksi on K ja J, jotka asuvat Suomessa, niin täältä Massachusettsin alueelta. K varmaan on vilissyt tekstissä kertaan jos toiseen, hän on aivan ihana ja J on mulle kuin isoveli, ja aivan upea tyyppi. Vuan asuvat molemmat piäkaupunkiseuvvulla samperi. Niin tää mun solmu kiristyy kiristymistään. Taijjan tarvita kaikki ne bussi- ja lentomatkat tämmöisten juttujen selvittelyyn. Ja niin, saatan tirauttaa muutaman kyyneleen elokuun puolivälissä. Ja heinäkuun lopussa. Niin silloin kun pitää sanoa heihei suuntaan kuin toiseen. Ja tiedättekö, ei mua näin ahistanut lähtiä Suomesta. Kun tiesin, että tuun takasin. Mutta kun täältä lähtee, niin ei tule tasan tänne takaisin. Eikä varmaksi tiedä näkeekö kaikkia täällä tapaamiaan tyyppejä enää ikinä. On sen verran loputtoman oloisia ajatuksia etten tiedä onko niitä mukava aatella. Mä oon tässä kahden elämän välissä nytten, palaamassa ja lähtemässä jajaja niin. On aika vaikiata. Vaan availlaan tätä solmua. Tässä jälleen joku päivä.

Psssst. Heinäkuu on mun viimeinen kokonainen kuukausi Yhdysvalloissa. Moro.

"Asfaltti polttaa"

Ja se muuten polttaa ihan tosissaan, kun poltin jalkapohjani tuossa perjantaina kun käppäilin kotipihatiellä, oli ällölämmin ja hirmuisen aurinkoista, joten asfalttihan oli nätisti koko päivän saanut sitä lämpöä ja minä kävin vaan hakemassa muutaman pussin autosta, kun sitten seisahin paikalleni ja voi jumankauta, mun oli hypättävä autoon poimimaan kamppeet ja päkiä kirkui punaisena. Miten näin voi käydä?

Oh, anteeksi viikonlopun päivittämättömyys, mutta oli sen verran kiireisempi vkoloppu ja kotiin pääsinkin vasta 10 pm sunnutai-iltana ja reissuun lähdin 6 pm perjantai-iltana. Ja olin hieman väsynyt kun tuli nukuttua vajaa 10 tuntia yhteensä viikonlopun aikana? Ja pojat tuli vielä jätskille sen jälkeen niin minua on pikkase väsyttäny tässä maanantain. Olin innoissani menossa Y:lle töiden jälkeen, se tuntui hyvältä idealta aamutauon jälkeen, mutta nytten on taisteltava vaan sen kanssa, etten nukahda hetimiten. Väsyttääpi.. mutta I guess this is what you get from having fun!

Missasin jussin, tai siis juhannusaaton juhlimiset, kun olin töissä, lapset oli hirveällä päällä eikä huvittanu mihkään lähtiä sitten juhlistamaan jussia, vaan pakkasin kampeet ja sovin O:n kanssa että mennään hengailemaan johonkin. Herra vei mut ihan superhyvään kiinalaiseen syömään, miten oon voinu missata sen, vaikka se on vain tyyliin 5 minuuttia lasten koululta? Oijjoij. Namnam. Istuttiin se pari tuntia siellä, ja tuumattiin, että ihan liian myöhäistä lähtiä Rockingham Park Mallille enää, joten Loopiin lähdettiin katsastamaan, että mitä leffoissa ja ettimään jalkapallokenkiä. Minähän oonkin siinä expertti! No ei löytyny, mutta päädyttiin kattomaan Karate Kid, joka.. yhmm.. tarina oli hyvä, joten täytyy ehdottomasti katsoa se vanhempi versio, mutta en ainakaan muista nähneeni yhtä hidasta alkua missään elokuvassa. Ja sitten se "treenauskohta", jonka oisin halunnu nähdä niin tietenkin se oli nopeutettu oikein sopivasti. Ja leffa päättyi oikein onnellisesti! Hjyvä niin, hollywoodkliseitä kun oli muutenkin niin niinhän se on päätettäväkin. Mutta Jayden Smith is the cutest kid, definitely! Aateltiin molemmat, ettei 10 pm alkava leffa nyt niin myöhään mene, mutta 12.30 am huomasin että B:ltä oli tullut 4 puhelua ja yksi tekstiviesti. Jjoo, oli pitempi leffa. No, huristelinpa sitten B:lle yömyöhällä, mikä oli tietenkin erittäin fiksua aatellen, että herätyskello soi 6.15 am. Eikä tietenkään juteltu yöllä mistään ollenkaan. Never.

No, aamulla aikasi sitten suihku ja uudellenpakkaus ja hidas möngerrys autoon asti, auto parkkiin T:lle, T:llä bussiasemalle ja saapumisaika South Stationille siis 9.01 am. Bussi lähti yhdeksältä.. Hihi. No ei me edes juostu metrolta, kun todettiin, että ei olla syöty aamupalaa niin ei jakseta stressata, voijjaan ottaa kymmenenkin bussi. Joten käytiin vaihtamassa liput ja bongattiin Honey Dew, josta sain maailman parasta mokkakahvia tavan kahvin hintaan. Oi namnam. Jonnekin hunnikkoon Dunkin Donutsit, minä haluan Honey Dew-putiikkeja pitkin maata! Bussimatka NYCiin, hmm, minä taisin torkkua, soiteltiin S:lle joka sillä nimenomaisella hetkellä makasi jossain Cape Codin rantahietikolla! Ja ah, koska olemme Yhdysvalloissa niin tietenkin bussi pysähtyi MÄKKÄRILLÄ! B:n kanssa seikkailtiin sitten Chinatownilta Grand Centralille, jossa alkoi operaatio metsästä pieni suomalainen tyttö ja pitkä ruotsalainen poika. K ja J löytyi kyllä tunnin sisään ja suunnaattin Central Parkiin juhannuspäivän piknikille kera ruotsalaispoppoon. M oli saanut perheeltään Ruotsista paljon ruotsalaisia nameja ja joukossa oli pari Geishaa ja Dumleakin, mutta ne oli sulanut, voi surkeus :( Muttei sillä niin väliä. Juhannus oli aivan mahtava. Aivan ihana mahtava justiinsa jussimainen jussi! Vaikkei kaikki kaverit päässykkään paikalle, mutta sen murehtimiseen menisi maailma. Istuttiin siinä, leikittiin koiran kanssa, se söi ruotsalaisia lihapullia oikein mielissään, ruotsitytöt tanssi perinteiset tanssit salon ympärillä, pyydystettiin tuliötököitä, kuunneltiin tarinaa mun ruotsalaisesta kaksosesta, opeteltiin kuinka koreaksi sanotaan rakkaus&rauha&vapaus, pelattiin jalkapalloa lapsia vastaan, B letitteli meiän hiuksia, otettiin kuvia ja naurettiin. Jee jussia! Illan kruunasi myöhäinen illallinen AQ Cafessa, jossa tarjottiin eurooppalaista, lähinnä ruotsalaista eli suomalaistakin, ruokaa. Taivas. Minä vaan kerron teille. Oijjoijoi. Nam.

Mun ajatus katkesi nyt totaalisesti, kun taistelen parhaista tv-tunnareista suomi-J:n kanssa! Plus varasin bussin Washington DC:stä Las Vegasiin! Hehe, se on vähän pitempi reissu se :D

Mutta kuulkaas, mun täytyy nyt purkaa möykkyäni tässä. Kerron teille loput ja kuvat NYCistä huomenna, hiljaisesti panikoin lähdöstäni nyt!