Se on loppu nyt. Blogi siis. Kiitos ja anteeksi ♥ Have a wonderful forever!
lauantaina, syyskuuta 11
tiistaina, syyskuuta 7
keskiviikkona, syyskuuta 1
"Fools rush in, where wise men never go"
JOOO-O. On ollu hieman taukoa täsät kirjoittelusta ja ois ollu tänäänkin, mutta sitten tajusin kotiin tullessani, että asuntotoimisto on auki viiteen vain maanantaisin ja tiistaisin, joten perjantain ratoksi poljen suoraan yliopistolta asuntotoimistulle rankumaan että allekirjoittaisivat minulle KELAn lomakkeen, että saisin rahhaa ja siitä sitten takaisin yliopistolle ennen kuin opintoasioiden toimisto suljetaan ja SITTEN kottiin. Hohoo, 20 kilometriä pyöräilyä on minunkin mielestäni mahtava tapa juhlistaa perjantaita!
Mutta niin, nyt on tän viikon aikana ollut kyllä aikamoinen yliopistojeejee-fiilis, joka jatkuu, vaikka huomenna onkin aamukahdeksalta eka luento, mutta sen luennon pitää aivan ihana harmaahapsuinen skottiprofessori ja se on tietenkin englantia, joten joten ei vaan voi olla pois siltä luennolta, eikä kurssilta, vaikka se kurssi viekin meikän syysloman. Noh, onneksi on sentään englantia!
Ja sitten eilen erehdyin katselemaan kuvia auppariajalta ja varsinkin lomalta ja nostalgiahan sitten valtasi. Minen tiedä, minun loma on täynnä sellaisia juttuja, jotka tavallaan saa ihan eri merkityksen, tai siis semmoiset ns merkityksettömät jutut oli justiinsa niitä parhaita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta samalla en halua, kun tiedän, että niiden takana on niin pitkä juttu, että se olisi vain öö melko bizarrea luettavaa. Annan esimerkin. Sanooko loooove to gamble lausahdus teille mitään? Minussa se aiheuttaa hillittömän naurukohtauksen :DD Voinette ymmärtää siis? Minä laitan vielä myöhemmin kunhan saan kuvat seulottua niin kuvapostauksen, mutta minun loma kun meni niin nappiin, että vaikkei se ollut semmoista kaikki-nähtävyydet-on-pakko-nähdä-tyyppistä enkä varmaan nähnyt kaikkea, mikä "piti" nähdä, niin silti, olen ihan varma, kun se oli MUN loma niin nähtiin kaikki mikä oli tarpeellista nähdä. Tykkäsin ihan hirmuisesti kaikesta ja kaikista ja hoh hoh, kyllä nyt on hyvä muistella ainakin niitä maailman parhaita dollarin hot doggeja Venicellä kun opiskelijan jääkaappi ammottaa tyhjyyttään :P
Sen sijaan mua on mietityttäny se, että mitäs tästä aupparivuodesta on jäänyt käteen? Se varmaan auttaisi myös sellaisia, jotka saattaa lukea minun sälätyksiä ja harkitsee auppariksi lähtöä. Noh, aupparihommissahan on niin hyvät kuin huonotkin puolensa, MUTTA niinhän kaikessa ja minä SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI auppariksi lähtöä. Mutta painotan, että kaikki on niin paljon itestä kiinni, että kannattaako sinne toiselle puolelle palloa lähteä. Töitä on tehtävä, se on raskasta olla erossa kaikista tutuista ja uudessa kulttuurissa ja perhekin saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja sitten paluu Suomeenkiin voipi olla hankalaa, kun ensin on lähtö niin sitten vielä paluukin, minusta ainakin välillä tuntui, ettei mikään ole helppoa. Silti kun kysyttiin juurikin tuolla M.Edin esittelysysteemeissä että mitä mieltä olin vuodestani, niin pakko oli vastata, että: "It was one of the most awesome years I´ve had so far. Or pretty much the most awesome of them". Eikait siinä sitten mitään lisättävää. Jos noin tiivistetysti haluaa sanoa, niin miettikääpä nytten, että kuinka paljon siinä kokee vuoden aikana? Minun lista näyttää esimerkiksi seuraavalta:
- Pärjäsin vuoden englannilla ja kielitaito koheni niin huomattavasti että mä vaan pyörittelen päätäni täällä, että miten ne hyväksy mut tänne yliopistoon ennen tätä vuotta?!
- Tutustuin mahtaviin ihmisiin, joista tuli ehdottomasti elinikäisiä ystäviä, ja heitä on ympäri maailmaa
- Opiskelin Harvardissa, ja saan muuten hyväksilukuja tännekin siitä kurssista, eli ei ollenkaan menny hukkaan mun siellä raataminen! (Ja muutenkin sekin paransi mun kielitaitoa niin paljon)
- Laskuvarjohyppäsin (eikä mulla ehkä ois ollu rohkeutta tehä sitä täällä, tai semmoista jännää olotilaa)
- Matkustin läpi Yhdysvaltojen bussissa
- Bussissakin tutustuin yhteen tyyppiin, jonka kanssa pidetään edelleen yhteyttä
- Elin vuoden Yhdysvalloissa, joka avarsi mun maailmankuvaa niin paljon, ettei sitä voi kuvitella (ja vaikka Yhdysvallat on kyllä ihan kokemisen arvoinen paikka, niin tällä hetkellä Suomi tuntuu aivan mahtavalta kyllä!)
- ITSENÄISTYMINEN
- Okei, kaikki paikat mitä näki, siis yhdessä vuodessa pelkästään, kaupungit Boston, New York, Washington D.C., Las Vegas, Los Angeles, San Francisco
- Itsestään oppiminen, ja itsevarmuus, ennen tätä mun aupparivuotta olin kovin epävarma itsestäni ja pyrin miellyttämään muita välillä itteni kustannuksella, mutta kaverit, ei se niin toimi, tavallaan voisi sanoa, että löysin isomman palan itestäni Yhdysvalloissa. Tää on mun mielestä mittaamattoman arvokasta.
- Apua, mitä kaikkea muuta mä tein? :D No se lukenee näillä sivuilla
(filosofisointitauko aka fuksiviikonloppu)
Mutta niin, nyt on tän viikon aikana ollut kyllä aikamoinen yliopistojeejee-fiilis, joka jatkuu, vaikka huomenna onkin aamukahdeksalta eka luento, mutta sen luennon pitää aivan ihana harmaahapsuinen skottiprofessori ja se on tietenkin englantia, joten joten ei vaan voi olla pois siltä luennolta, eikä kurssilta, vaikka se kurssi viekin meikän syysloman. Noh, onneksi on sentään englantia!
Ja sitten eilen erehdyin katselemaan kuvia auppariajalta ja varsinkin lomalta ja nostalgiahan sitten valtasi. Minen tiedä, minun loma on täynnä sellaisia juttuja, jotka tavallaan saa ihan eri merkityksen, tai siis semmoiset ns merkityksettömät jutut oli justiinsa niitä parhaita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta samalla en halua, kun tiedän, että niiden takana on niin pitkä juttu, että se olisi vain öö melko bizarrea luettavaa. Annan esimerkin. Sanooko loooove to gamble lausahdus teille mitään? Minussa se aiheuttaa hillittömän naurukohtauksen :DD Voinette ymmärtää siis? Minä laitan vielä myöhemmin kunhan saan kuvat seulottua niin kuvapostauksen, mutta minun loma kun meni niin nappiin, että vaikkei se ollut semmoista kaikki-nähtävyydet-on-pakko-nähdä-tyyppistä enkä varmaan nähnyt kaikkea, mikä "piti" nähdä, niin silti, olen ihan varma, kun se oli MUN loma niin nähtiin kaikki mikä oli tarpeellista nähdä. Tykkäsin ihan hirmuisesti kaikesta ja kaikista ja hoh hoh, kyllä nyt on hyvä muistella ainakin niitä maailman parhaita dollarin hot doggeja Venicellä kun opiskelijan jääkaappi ammottaa tyhjyyttään :P
Sen sijaan mua on mietityttäny se, että mitäs tästä aupparivuodesta on jäänyt käteen? Se varmaan auttaisi myös sellaisia, jotka saattaa lukea minun sälätyksiä ja harkitsee auppariksi lähtöä. Noh, aupparihommissahan on niin hyvät kuin huonotkin puolensa, MUTTA niinhän kaikessa ja minä SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI auppariksi lähtöä. Mutta painotan, että kaikki on niin paljon itestä kiinni, että kannattaako sinne toiselle puolelle palloa lähteä. Töitä on tehtävä, se on raskasta olla erossa kaikista tutuista ja uudessa kulttuurissa ja perhekin saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja sitten paluu Suomeenkiin voipi olla hankalaa, kun ensin on lähtö niin sitten vielä paluukin, minusta ainakin välillä tuntui, ettei mikään ole helppoa. Silti kun kysyttiin juurikin tuolla M.Edin esittelysysteemeissä että mitä mieltä olin vuodestani, niin pakko oli vastata, että: "It was one of the most awesome years I´ve had so far. Or pretty much the most awesome of them". Eikait siinä sitten mitään lisättävää. Jos noin tiivistetysti haluaa sanoa, niin miettikääpä nytten, että kuinka paljon siinä kokee vuoden aikana? Minun lista näyttää esimerkiksi seuraavalta:
- Pärjäsin vuoden englannilla ja kielitaito koheni niin huomattavasti että mä vaan pyörittelen päätäni täällä, että miten ne hyväksy mut tänne yliopistoon ennen tätä vuotta?!
- Tutustuin mahtaviin ihmisiin, joista tuli ehdottomasti elinikäisiä ystäviä, ja heitä on ympäri maailmaa
- Opiskelin Harvardissa, ja saan muuten hyväksilukuja tännekin siitä kurssista, eli ei ollenkaan menny hukkaan mun siellä raataminen! (Ja muutenkin sekin paransi mun kielitaitoa niin paljon)
- Laskuvarjohyppäsin (eikä mulla ehkä ois ollu rohkeutta tehä sitä täällä, tai semmoista jännää olotilaa)
- Matkustin läpi Yhdysvaltojen bussissa
- Bussissakin tutustuin yhteen tyyppiin, jonka kanssa pidetään edelleen yhteyttä
- Elin vuoden Yhdysvalloissa, joka avarsi mun maailmankuvaa niin paljon, ettei sitä voi kuvitella (ja vaikka Yhdysvallat on kyllä ihan kokemisen arvoinen paikka, niin tällä hetkellä Suomi tuntuu aivan mahtavalta kyllä!)
- ITSENÄISTYMINEN
- Okei, kaikki paikat mitä näki, siis yhdessä vuodessa pelkästään, kaupungit Boston, New York, Washington D.C., Las Vegas, Los Angeles, San Francisco
- Itsestään oppiminen, ja itsevarmuus, ennen tätä mun aupparivuotta olin kovin epävarma itsestäni ja pyrin miellyttämään muita välillä itteni kustannuksella, mutta kaverit, ei se niin toimi, tavallaan voisi sanoa, että löysin isomman palan itestäni Yhdysvalloissa. Tää on mun mielestä mittaamattoman arvokasta.
- Apua, mitä kaikkea muuta mä tein? :D No se lukenee näillä sivuilla
(filosofisointitauko aka fuksiviikonloppu)
torstaina, elokuuta 26
"From the west to the east I have flown to be near you"
Moi kaverit!
Täällä ollaan taas, vaan en tiedä kuinka kauan. Siis kotona. Tämän saman pöydän ääressä missä aloitinkin blogini. Ja hemmetti, että täällä on hyvä olla. Oon vähän huono ollu kertomaan missä mennään ja mitä tapahtuu ja kaikki tämmöinen, mutta oikeastaan se on hyvä asia, mä oon blogia kirjoitellut silloin kun on ollut aikaa miettiä sitä elämää, nyt ei oikeastaan ole, kai minun pitäis jotain fiksua tehdä tälläkin hetkellä, kuten pakata tavaroitani laatikoihin kun pitäis jossain vaiheessa vissiin muuttaakin Ouluun? Tarkoittaen sunnuntaita. Silloin vaihtuu sijainti Pohjois-Pohjanmaalle. Ja silloin saattaapi olla aikaa vielä kirjoitella blogin viimeiset henkäykset, sillä minun mielestä on ihan aiheellista lopetella blogi muutamalla matkakertomuksella ja hurjalla filosofisoinnilla siitä, että mikä on olotila aupparivuoden jälkeen. But now, as I wouldn´t have enough of it during my travelling, I´ll get back to some packing!
Täällä ollaan taas, vaan en tiedä kuinka kauan. Siis kotona. Tämän saman pöydän ääressä missä aloitinkin blogini. Ja hemmetti, että täällä on hyvä olla. Oon vähän huono ollu kertomaan missä mennään ja mitä tapahtuu ja kaikki tämmöinen, mutta oikeastaan se on hyvä asia, mä oon blogia kirjoitellut silloin kun on ollut aikaa miettiä sitä elämää, nyt ei oikeastaan ole, kai minun pitäis jotain fiksua tehdä tälläkin hetkellä, kuten pakata tavaroitani laatikoihin kun pitäis jossain vaiheessa vissiin muuttaakin Ouluun? Tarkoittaen sunnuntaita. Silloin vaihtuu sijainti Pohjois-Pohjanmaalle. Ja silloin saattaapi olla aikaa vielä kirjoitella blogin viimeiset henkäykset, sillä minun mielestä on ihan aiheellista lopetella blogi muutamalla matkakertomuksella ja hurjalla filosofisoinnilla siitä, että mikä on olotila aupparivuoden jälkeen. But now, as I wouldn´t have enough of it during my travelling, I´ll get back to some packing!
lauantaina, elokuuta 14
"In fact I'm free this week"
Kaverit ette uskokaan miten uskomaton loma mulla on ollu ja se jatkuukin vielä, tällä hetkellä pienillä iltapäivänokosilla yöbussimatkan jälkeen San Franciscossa.
Loooove vacation.
Loooove vacation.
Tunnisteet:
maailmanparannus,
matkailu,
Yhdysvallat,
ystävät
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)