maanantaina, maaliskuuta 29
"Hold tight, hold tight, hold tight"
Me, Boston and the pillow, Sat April 3rd. Especially the pillow.
"And I'm looking to the sky to save me"
Tiättekö kuinka vaikeaa on juostessa pitää kokispulloa niin, että kun se avaa niin kaikki ei vaahtoa ja katoa? Olo on pikkaisen kuin ravistellulla kokispullolla.
sunnuntaina, maaliskuuta 28
"I find it hard to take"
Tulossa hyvinkin minunoloistani tekstiä, joka on pakko purkaa jonnekin, elikkäs tänne, koska olen vain upset.
Menin tänään Lawrenceen Kristillisille elokuvafestivaaleille seuranani S, B, C ja R. Käytiin katsomassa Johnny-niminen elokuva, joka kertoi pojasta, joka olli kuolemassa leukemiaan, mutta uskoi kovasti olevansa erityisellä tehtävällä Jumalan toimesta. Ja näinhän kävi, Johnny auttoi lääkärinsä perheen takaisin ehjäksi ja rakastavaksi. Elokuva oli kaunis ja surullinen, sillä Johnny, no siis, orpopoika, jolla leukemia, rakastaa kuitenkin jokaista päivää, mutta sitten, äh, siihen lisättynä äidin tuska, tyttären rakkaudennälkä ja isän avuttomuus, se kaikki oli vain niin raastaavaa ja mminä itkin ainakin puolet leffasta.
MUTTA SITTEN. En tiedä, kuka tämä mies oikein oli, mutta hän tuli kumminkin siihen valkokankaan ääreen elokuvan loputtua, ja alkoi puhumaan uskosta, tarkemmin kristinuskosta, koska no, olihan kyseessä Kristilliset elokuvafestivaalit, niin ymmärsin toki pointin, ja olin että ok, no eihän tässä, kuuntelen kohteliaasti, voi kuitenkin muille olla hyvinkin tärkeä tapahtuma. Mies puhui lähimmäisenrakkaudesta, siitä kuinka Jumala rakastaa kaikkia ja kuinka Hän näyttää meille tien. Ok edelleen, oonhan ollu seurakunnan toiminnassa mukana usean vuoden ja pidän hommasta, uskon Jumalaan ja näin pois päin. SITTEN tämä mies alkaa selostamaan Helvetistä ja Saatanasta ja Pirusta, ja sanoo näin kutsuen rukoukseen: "Come on you guys back there, don´t let the DEVIL take over your soul, come and join us for praying forgiveness from Jesus Christ!" TASAN NOILLA SANOILLA. Siinä vaiheessa minulla napsahti. Juttu jatkuu, mies kertoo, että Jeesus täytyy päästää sisälle, täytyy antaa Jeesuksen ottaa sun elämäsi haltuun, tee näin, niin pääset Taivaaseen. Ja että, jos et näin tee niin lähetä kortti Helvetistä. Noin niin kuin suunnilleen sanottuna. Minä istuin siinä hetken, mielessäni kovin epäkristillisiä ajatuksia ja sitten siinä isossa elokuvasalissa huusin, että saanko minä kysyä sinulta jotakin. Vastaukseksi saan: "We´ll answer the questions after the SHOW". No minä ilmoitan siinä vaiheessa kavereille, että justiinsa, minä en kestä yhtään enempää ja lähden kävelemään, minä en ole osa mitään SHOW:ta.
Suunnattiin sitten restroomiin, jossa multa tulee sitten nainen kysymään, että mikä mun kysymykseni on, ja keskustellaan uskonnosta hetki, ja hän on oikein mukava ja on tavallaan samaa mieltä kanssani. Sitten tulee toinen nainen, ja hän on pelottavasti niin, että voi tyttökulta, sinä oot nyt kyllä ymmärtänyt tämän ihan väärin. Ja sitä en enää kuunnellut.
Tahdotte tietää, mitä olisin kysynyt. Tahdon sen kertoakin. Olisin kysynyt tältä mieheltä, että "If God loves us ALL, why would he sent someone to Hell?". Tämä toinen minulle vastasi, että kuules tyttöseni, jos et usko niin et myöskään pääse Taivaaseen. No voi... Tämä nainen oli tavallaan miehen kanssa samassa veneessä, sen huomasi, sillä mies saarnasi kovasti, kuinka "muissa uskonnoissa" täytyy noudattaa niitä ja näitä sääntöjä ja tehdä sitä ja tätä, mutta MEIDÄN kanssa ei sinun tarvitse tehdä yhtään mitään, koska Jumala rakastaa kaikkia. Uhhmm, dude I´m sorry, but you got something wrong there, you said that I need to AGREE with you to get to Heaven. Well, I don´t. Siis minun mielestä tässä on vaan ristiriita. Minun elämäni ehdottomasti tärkein lause on olllut, juuri se, että JUMALA RAKASTAA KAIKKIA. Ihan sama kuka olet ja mitä teet ja minne meet. Mutta hitto vie, jos alat sanomaan ensin että Jumala rakastaa kaikkia, ja sitten lisäät, että ai niin, tässä on se pikkuprintti, että jos uskot niin silloin.
EI.
Ei vaan mene minun järkeen. Minun mielestäni, tämä on puhtaasti oma mielipiteeni sitten, ei seurakuntani, ei kenenkään muun kuin minun, kun tämän tähän kirjoitan, mutta siis se, että jos sanotaan, ja sanon, että Jumala rakastaa KAIKKIA. Niin that´s it for me. KAIKKIA. Ihan kaikkia. Se ja sama uskotko vai et. Tämä on minun uskoni. Koska miten minun tulisi ajatella Taivaasta, jos siellä ei otettaisi vastaan KAIKKIA?! Kyllä, tiedän, että kymmenessä käskyssä ovat 3 ensimmäistä Jumalaan liittyviä, nimenomaan uskoon, mutta entä jos minulla on ystäviä, jotka eivät usko korkeampaan voimaan, eivät usko Jumalaan, enkö minä nää heitä Taivassa? Tämä kaikki on vain niin. ÄÄH. Eikö se vie koko pohjan siltä, kun vaaditaan tämmöisiä, että Jumala on rakastava ja anteeksiantava, Hänen armostaan on kaikki. Minua ahdistaa. Ihan oikeasti, minua ahdistaa tuommoinen ajatus, että sinun pitäisi tehdä jotakin ansaitaksesi Jumalan rakkaus. Minusta tuntuu että pää räjähtää sellaisesta. Ihan oikeasti räjähtää. (Ja minulla on migreeni, tiedän miltä tuntuu kun pää tuntuu räjähtävän, ja tämä räjähtämisen tunne on suunnattomasti suurempi.)Minä en yhtään ihmettele, kuinka uskonsodat saivat alkunsa, ristiretket, ne kaikki. Minä näin lukiossa uskonnontunnilla videon siitä, kuinka Yhdysvalloissa on oltu turhankin intensiivisiä uskon suhteen, että siinä on menty yli. Aattelin, että noh, tuskinpa se on jokapäiväistä. Voi kuulkaa, ei ole liioiteltuja ne jutut. Ei niin ollenkaan. Ja kun koko juttu, se tapa millä uskonnosta puhuttiin, vaikutti hemmetin MAINOKSELTA. Tyyliin: "Jos otat tämän pillerin, osta osta, sun elämäsi muuttuu paremmaksi". Se oli show´ta. It´s not what I am, what I believe, THIS is not what I signed up for. Mihin maailma menee tämmöisen kanssa? Voi apua.
Minä uskon siihen, että Jumala rakastaa kaikkia, ja että meille kaikille on syntimme anteeksi annettu. Minä uskon siihen, että jokainen maailmanuskonto on vaan erilainen tapa uskoa korkeampaan voimaan, minulle se korkeampi voima on Jumala. Luottamus. Rakkaus.
Tämä ei ole käännytystä. Tämä on moderni rukous. It´s your choice to join me. Minä tarvitsen jonkun minua nyt kantamaan.
Menin tänään Lawrenceen Kristillisille elokuvafestivaaleille seuranani S, B, C ja R. Käytiin katsomassa Johnny-niminen elokuva, joka kertoi pojasta, joka olli kuolemassa leukemiaan, mutta uskoi kovasti olevansa erityisellä tehtävällä Jumalan toimesta. Ja näinhän kävi, Johnny auttoi lääkärinsä perheen takaisin ehjäksi ja rakastavaksi. Elokuva oli kaunis ja surullinen, sillä Johnny, no siis, orpopoika, jolla leukemia, rakastaa kuitenkin jokaista päivää, mutta sitten, äh, siihen lisättynä äidin tuska, tyttären rakkaudennälkä ja isän avuttomuus, se kaikki oli vain niin raastaavaa ja mminä itkin ainakin puolet leffasta.
MUTTA SITTEN. En tiedä, kuka tämä mies oikein oli, mutta hän tuli kumminkin siihen valkokankaan ääreen elokuvan loputtua, ja alkoi puhumaan uskosta, tarkemmin kristinuskosta, koska no, olihan kyseessä Kristilliset elokuvafestivaalit, niin ymmärsin toki pointin, ja olin että ok, no eihän tässä, kuuntelen kohteliaasti, voi kuitenkin muille olla hyvinkin tärkeä tapahtuma. Mies puhui lähimmäisenrakkaudesta, siitä kuinka Jumala rakastaa kaikkia ja kuinka Hän näyttää meille tien. Ok edelleen, oonhan ollu seurakunnan toiminnassa mukana usean vuoden ja pidän hommasta, uskon Jumalaan ja näin pois päin. SITTEN tämä mies alkaa selostamaan Helvetistä ja Saatanasta ja Pirusta, ja sanoo näin kutsuen rukoukseen: "Come on you guys back there, don´t let the DEVIL take over your soul, come and join us for praying forgiveness from Jesus Christ!" TASAN NOILLA SANOILLA. Siinä vaiheessa minulla napsahti. Juttu jatkuu, mies kertoo, että Jeesus täytyy päästää sisälle, täytyy antaa Jeesuksen ottaa sun elämäsi haltuun, tee näin, niin pääset Taivaaseen. Ja että, jos et näin tee niin lähetä kortti Helvetistä. Noin niin kuin suunnilleen sanottuna. Minä istuin siinä hetken, mielessäni kovin epäkristillisiä ajatuksia ja sitten siinä isossa elokuvasalissa huusin, että saanko minä kysyä sinulta jotakin. Vastaukseksi saan: "We´ll answer the questions after the SHOW". No minä ilmoitan siinä vaiheessa kavereille, että justiinsa, minä en kestä yhtään enempää ja lähden kävelemään, minä en ole osa mitään SHOW:ta.
Suunnattiin sitten restroomiin, jossa multa tulee sitten nainen kysymään, että mikä mun kysymykseni on, ja keskustellaan uskonnosta hetki, ja hän on oikein mukava ja on tavallaan samaa mieltä kanssani. Sitten tulee toinen nainen, ja hän on pelottavasti niin, että voi tyttökulta, sinä oot nyt kyllä ymmärtänyt tämän ihan väärin. Ja sitä en enää kuunnellut.
Tahdotte tietää, mitä olisin kysynyt. Tahdon sen kertoakin. Olisin kysynyt tältä mieheltä, että "If God loves us ALL, why would he sent someone to Hell?". Tämä toinen minulle vastasi, että kuules tyttöseni, jos et usko niin et myöskään pääse Taivaaseen. No voi... Tämä nainen oli tavallaan miehen kanssa samassa veneessä, sen huomasi, sillä mies saarnasi kovasti, kuinka "muissa uskonnoissa" täytyy noudattaa niitä ja näitä sääntöjä ja tehdä sitä ja tätä, mutta MEIDÄN kanssa ei sinun tarvitse tehdä yhtään mitään, koska Jumala rakastaa kaikkia. Uhhmm, dude I´m sorry, but you got something wrong there, you said that I need to AGREE with you to get to Heaven. Well, I don´t. Siis minun mielestä tässä on vaan ristiriita. Minun elämäni ehdottomasti tärkein lause on olllut, juuri se, että JUMALA RAKASTAA KAIKKIA. Ihan sama kuka olet ja mitä teet ja minne meet. Mutta hitto vie, jos alat sanomaan ensin että Jumala rakastaa kaikkia, ja sitten lisäät, että ai niin, tässä on se pikkuprintti, että jos uskot niin silloin.
EI.
Ei vaan mene minun järkeen. Minun mielestäni, tämä on puhtaasti oma mielipiteeni sitten, ei seurakuntani, ei kenenkään muun kuin minun, kun tämän tähän kirjoitan, mutta siis se, että jos sanotaan, ja sanon, että Jumala rakastaa KAIKKIA. Niin that´s it for me. KAIKKIA. Ihan kaikkia. Se ja sama uskotko vai et. Tämä on minun uskoni. Koska miten minun tulisi ajatella Taivaasta, jos siellä ei otettaisi vastaan KAIKKIA?! Kyllä, tiedän, että kymmenessä käskyssä ovat 3 ensimmäistä Jumalaan liittyviä, nimenomaan uskoon, mutta entä jos minulla on ystäviä, jotka eivät usko korkeampaan voimaan, eivät usko Jumalaan, enkö minä nää heitä Taivassa? Tämä kaikki on vain niin. ÄÄH. Eikö se vie koko pohjan siltä, kun vaaditaan tämmöisiä, että Jumala on rakastava ja anteeksiantava, Hänen armostaan on kaikki. Minua ahdistaa. Ihan oikeasti, minua ahdistaa tuommoinen ajatus, että sinun pitäisi tehdä jotakin ansaitaksesi Jumalan rakkaus. Minusta tuntuu että pää räjähtää sellaisesta. Ihan oikeasti räjähtää. (Ja minulla on migreeni, tiedän miltä tuntuu kun pää tuntuu räjähtävän, ja tämä räjähtämisen tunne on suunnattomasti suurempi.)Minä en yhtään ihmettele, kuinka uskonsodat saivat alkunsa, ristiretket, ne kaikki. Minä näin lukiossa uskonnontunnilla videon siitä, kuinka Yhdysvalloissa on oltu turhankin intensiivisiä uskon suhteen, että siinä on menty yli. Aattelin, että noh, tuskinpa se on jokapäiväistä. Voi kuulkaa, ei ole liioiteltuja ne jutut. Ei niin ollenkaan. Ja kun koko juttu, se tapa millä uskonnosta puhuttiin, vaikutti hemmetin MAINOKSELTA. Tyyliin: "Jos otat tämän pillerin, osta osta, sun elämäsi muuttuu paremmaksi". Se oli show´ta. It´s not what I am, what I believe, THIS is not what I signed up for. Mihin maailma menee tämmöisen kanssa? Voi apua.
Minä uskon siihen, että Jumala rakastaa kaikkia, ja että meille kaikille on syntimme anteeksi annettu. Minä uskon siihen, että jokainen maailmanuskonto on vaan erilainen tapa uskoa korkeampaan voimaan, minulle se korkeampi voima on Jumala. Luottamus. Rakkaus.
Tämä ei ole käännytystä. Tämä on moderni rukous. It´s your choice to join me. Minä tarvitsen jonkun minua nyt kantamaan.
"I can see where I am, go-go, where I am"
Mulla oli tarkoitus lähteä lenkille, mutta sitten huomasin, ettei mun iPodissa ole virtaa, joten nyt tässä kulutan aikaani, että saan siihen sitä virtaa, että pääsen lähtemään lenkille tästä.
Humm, mun loppuviikko meni aika vauhdikkaasti, ja työviikon ehdoton kohokohta oli se, kun käytiin ostamassa lapsille uudet turvaistuimet minun autoon! You´ve been an au pair too long when you´re truly excited about the kids´ new carseats. Vailla myöhemminhän nämä tiesi sitten päänvaivaa ja kiroamista, kun niiden paikailleen laittaminen on niin pirun hankalaa. Miksi minä muistelen että meidän perheen autoissa se istuinten paikoilleen laitto kesti ehkä minuutin? No kumminkin, nyt ne on paikoillaan tuolla, autoon laitetaan vielä jotkut osat huoltamolla, mutta sen jälkeen pitäisi olla ihan ok istuinten eikä niitä tartte ottaa pois ja ne on hyvät ja lapset mahtuu niihin sopivasti ja JEE! Oon oikiasti innoissani =D
Perjantai meni nopeasti, kun oli pyykkiä ja tekemistä, pitkästä aikaa juttelin H:n kanssa skypetelleen meni puoltoista tuntia pyykkiä viikaten. Oli ihana jutella, koska ei öö pariin viikkoon olla juteltu? Ja kumminkin on kiva aina, maan ja taivaan väliltä kaikkea. Muun muassa tuohon ekologiseen liittyen. Kuten tuhannesti oon toistanu, niin vaikka mun äiti yritti minua saada viherpeikoksi niin nuorena omaa tahtoani härkäpäisesti arvostavana ihmisenä en kuunnellut kovinkaan. Mutta täällä sitten, ette uskokaan kuinka eilen tuntui ihan kamalalta kun mullei ollu laukkua mukana Marshallsissa ja aattelin jatkaa vielä shoppaamista, tai siis kiertelyä hetken, niin ja sitten heillä ei ollu paperipusseja. Argh. Ihan puistattaa. No joo, siellä mietitään, että yksi muovipussi sinne tänne, mutta jos aattelee, että aina silloin kun ei oo kaupassa paperipussia, niin sallii itselleen muovipussin, niin sitten sitä ei pitemmän päälle ees yritä. Mutta lauantai Liberty Treellä oli muutenkin syntinen, kun ostin uusia vaatteita, siis ihan uusia uusia. Mutta kaikki oli mun listalta! Semoinen valkea röyhelö, kiva farkkuhame, ja kukkamekko. Tosin haluun toisenkin kukkamekon, semmoisen perinteisen, kunhan löydän, sitten kesälle. Ja kohta on pakko viedä kampetta kirpparille, koska nuo ei yksinkertaisesti mahdu minun matkalaukkuun. Tuskin edes kahteen. Loppu tämä kulutusörvellys.
Lauantai meni muuten mukavasti, kun perjantai-iltana puolikuolleena olin tehnyt läksyt noin niin kuin jotenkuten, ja mennyt nukkumaankin aikaisin, niin olinkin sitten lauantaiaamuna innoissani hereillä jo kuudelta ILMAN herätyskelloa, ja ensimmäinen aamu koko kurssin aikana kun minulla oli oikeasti aikaa ihan ajatuksen kanssa askeltaa sen aamun aikana, söin jopa aamupalankin rauhassa ja kahvitkin pystyin laittamaan termariin nätisti. Ihan olimme S:n kanssa ihmeissämme kun ei ollut kiire, ei tarvinnut juosta ja ehti vielä hakea lisää kahvia Starbucksista ja sen sai juotuakin rauhassa. Ja sitten kerrankin, tämä on varmasti eka kerta kun ei tuntunut ylitsepääsemättömän tyhmältä siellä tunnilla! Pystyi osallistumaan joka keskusteluun ja miettimään niitä asioita. Keskusteluun osallistumisella tarkoitan, että mulla oli hyvin asiaperäistä kommentoitavaa, siis itestänikin tuntui siltä. Olipa kiva fiilinki. Ehkä niitä läksyjä pitäis tehdä ihan ajatuksen kanssa, voisi aloittaa vaikka tekstinlukemisella tänään, vaikkakin voisin netistä katsoa tuon Where The Wild Things Are, onhan se mulla kirjanakin, muttei tällä hetkellä ole aikaa keskittyä siihen, kun pitäisi tehdä Harvardin loppuesitelmä ihan juuri, ja ensi viikon aiheena on YMPÄRISTÖ. Hihhih, S pyöritteli silmiään jo kun muistutin häntä siitä... :DD
Mutta nyt sinne lenkille, iPod kestää sen ajan että käyn pyrähtämässä tuolla ja sitten suunnataan palmusunnuntain elokuvafestivaaliin Lawrenceen ja illalla olisi tiedossa C:n jäähyväisillallinen. Ja sitten villasukat <3
Humm, mun loppuviikko meni aika vauhdikkaasti, ja työviikon ehdoton kohokohta oli se, kun käytiin ostamassa lapsille uudet turvaistuimet minun autoon! You´ve been an au pair too long when you´re truly excited about the kids´ new carseats. Vailla myöhemminhän nämä tiesi sitten päänvaivaa ja kiroamista, kun niiden paikailleen laittaminen on niin pirun hankalaa. Miksi minä muistelen että meidän perheen autoissa se istuinten paikoilleen laitto kesti ehkä minuutin? No kumminkin, nyt ne on paikoillaan tuolla, autoon laitetaan vielä jotkut osat huoltamolla, mutta sen jälkeen pitäisi olla ihan ok istuinten eikä niitä tartte ottaa pois ja ne on hyvät ja lapset mahtuu niihin sopivasti ja JEE! Oon oikiasti innoissani =D
Perjantai meni nopeasti, kun oli pyykkiä ja tekemistä, pitkästä aikaa juttelin H:n kanssa skypetelleen meni puoltoista tuntia pyykkiä viikaten. Oli ihana jutella, koska ei öö pariin viikkoon olla juteltu? Ja kumminkin on kiva aina, maan ja taivaan väliltä kaikkea. Muun muassa tuohon ekologiseen liittyen. Kuten tuhannesti oon toistanu, niin vaikka mun äiti yritti minua saada viherpeikoksi niin nuorena omaa tahtoani härkäpäisesti arvostavana ihmisenä en kuunnellut kovinkaan. Mutta täällä sitten, ette uskokaan kuinka eilen tuntui ihan kamalalta kun mullei ollu laukkua mukana Marshallsissa ja aattelin jatkaa vielä shoppaamista, tai siis kiertelyä hetken, niin ja sitten heillä ei ollu paperipusseja. Argh. Ihan puistattaa. No joo, siellä mietitään, että yksi muovipussi sinne tänne, mutta jos aattelee, että aina silloin kun ei oo kaupassa paperipussia, niin sallii itselleen muovipussin, niin sitten sitä ei pitemmän päälle ees yritä. Mutta lauantai Liberty Treellä oli muutenkin syntinen, kun ostin uusia vaatteita, siis ihan uusia uusia. Mutta kaikki oli mun listalta! Semoinen valkea röyhelö, kiva farkkuhame, ja kukkamekko. Tosin haluun toisenkin kukkamekon, semmoisen perinteisen, kunhan löydän, sitten kesälle. Ja kohta on pakko viedä kampetta kirpparille, koska nuo ei yksinkertaisesti mahdu minun matkalaukkuun. Tuskin edes kahteen. Loppu tämä kulutusörvellys.
Lauantai meni muuten mukavasti, kun perjantai-iltana puolikuolleena olin tehnyt läksyt noin niin kuin jotenkuten, ja mennyt nukkumaankin aikaisin, niin olinkin sitten lauantaiaamuna innoissani hereillä jo kuudelta ILMAN herätyskelloa, ja ensimmäinen aamu koko kurssin aikana kun minulla oli oikeasti aikaa ihan ajatuksen kanssa askeltaa sen aamun aikana, söin jopa aamupalankin rauhassa ja kahvitkin pystyin laittamaan termariin nätisti. Ihan olimme S:n kanssa ihmeissämme kun ei ollut kiire, ei tarvinnut juosta ja ehti vielä hakea lisää kahvia Starbucksista ja sen sai juotuakin rauhassa. Ja sitten kerrankin, tämä on varmasti eka kerta kun ei tuntunut ylitsepääsemättömän tyhmältä siellä tunnilla! Pystyi osallistumaan joka keskusteluun ja miettimään niitä asioita. Keskusteluun osallistumisella tarkoitan, että mulla oli hyvin asiaperäistä kommentoitavaa, siis itestänikin tuntui siltä. Olipa kiva fiilinki. Ehkä niitä läksyjä pitäis tehdä ihan ajatuksen kanssa, voisi aloittaa vaikka tekstinlukemisella tänään, vaikkakin voisin netistä katsoa tuon Where The Wild Things Are, onhan se mulla kirjanakin, muttei tällä hetkellä ole aikaa keskittyä siihen, kun pitäisi tehdä Harvardin loppuesitelmä ihan juuri, ja ensi viikon aiheena on YMPÄRISTÖ. Hihhih, S pyöritteli silmiään jo kun muistutin häntä siitä... :DD
Mutta nyt sinne lenkille, iPod kestää sen ajan että käyn pyrähtämässä tuolla ja sitten suunnataan palmusunnuntain elokuvafestivaaliin Lawrenceen ja illalla olisi tiedossa C:n jäähyväisillallinen. Ja sitten villasukat <3
perjantaina, maaliskuuta 26
"And they told me I don't need to worry"
Where, who and when?
Kitchen table, Thursday March 25th, lunchtime, me (19 yrs) and T (3 yrs)
What?
T: But why mommy can't stay for the whole lunch?
Me: 'Cause that's how the world works
T: I wish the world would end!
Me: No, T, you can't wish that!
T: Why?
Me: 'Cause if the world would end, you wouldn't have any place to go, nowhere to stay.
T: That's okay, I'd just lock the doors and stay here!
Me: But T, we're part of the world, so if the world ends what would happen to us?
T: Do we end someday?
Me: Uhmmm, hopefully not anyday soon.
T: Am I going to DIE?
Me: Well, sweety, everyone has to go someday, but that's not gonna be for millions of days!
T: But I don't want to die.
Me: And you're not going to, not soon. But do you know what happens when you die?
T: What?
Me: You go to Heaven with God.
T: But I don't want to go to Heaven. I want to jump and turn into a rocketship and NEVER die!
Me: I wish you could do that, but why wouldn't you like to go to Heaven?
T: It's no fun.
Me: But you'll have everyone fun there someday.
T: Are you gonna be there?
Me: I hope so.
T: Yayyy!! I love you! Can I have a treat after I eat these carrots?
Kitchen table, Thursday March 25th, lunchtime, me (19 yrs) and T (3 yrs)
What?
T: But why mommy can't stay for the whole lunch?
Me: 'Cause that's how the world works
T: I wish the world would end!
Me: No, T, you can't wish that!
T: Why?
Me: 'Cause if the world would end, you wouldn't have any place to go, nowhere to stay.
T: That's okay, I'd just lock the doors and stay here!
Me: But T, we're part of the world, so if the world ends what would happen to us?
T: Do we end someday?
Me: Uhmmm, hopefully not anyday soon.
T: Am I going to DIE?
Me: Well, sweety, everyone has to go someday, but that's not gonna be for millions of days!
T: But I don't want to die.
Me: And you're not going to, not soon. But do you know what happens when you die?
T: What?
Me: You go to Heaven with God.
T: But I don't want to go to Heaven. I want to jump and turn into a rocketship and NEVER die!
Me: I wish you could do that, but why wouldn't you like to go to Heaven?
T: It's no fun.
Me: But you'll have everyone fun there someday.
T: Are you gonna be there?
Me: I hope so.
T: Yayyy!! I love you! Can I have a treat after I eat these carrots?
keskiviikkona, maaliskuuta 24
"Sooner or later"
Tänään mun iPodini on viskannut tämän biisin öö 3 kertaa jo, joka kerta siis kun oon autolla ajanut tän päivän aikana, eiku neljästi, kun lenkillä kuulin tän kans, sekoituksella siis. Mulle tuli lenkillä semmoinen tunne, ylitsepääsemätön kiva tunne, että sooner or later, after all, no matter how it goes, it´s gonna be just fine :) Uskokaa pois.
Ai niin, tiesittekö tätä KitKat-fanit? *klik*
(Plus olen vakaasti päättänyt, että jos joskus saan pojan, niin hänen nimekseen tulee Gabriel! Joten ihanaa nimipäivää pikkuinen tuleva! :D Tää kuulostaa myös hieman epäilyttävältä, mutta tahdoin vain ilmaista, että eikös Gabriel ole kiva nimi...?)
Ai niin, tiesittekö tätä KitKat-fanit? *klik*
(Plus olen vakaasti päättänyt, että jos joskus saan pojan, niin hänen nimekseen tulee Gabriel! Joten ihanaa nimipäivää pikkuinen tuleva! :D Tää kuulostaa myös hieman epäilyttävältä, mutta tahdoin vain ilmaista, että eikös Gabriel ole kiva nimi...?)
tiistaina, maaliskuuta 23
"I'll make you banana pancakes"
Tiedoksenne, ettei mun mökötystä kestäny kovinkaan pitkään kun maanantai-iltapäivän pelastajaksi saapui Ässän kirje ♥ Ja kun mun aikataulu nyt muuttui, niin saattaa olla luvassa jo suunnitelman tapaistakin sille :P Muttei tiedetä vielä, saa jatkaa ehdotuksien esittämistä! Kovasti mulla ainakin ideoita virtaa, muttei mikään vielä oikein nappaa. Yritin ehtiä sitä ekoprojektiviikkoleirisysteemiäkin, muttei oikein löytynyt, katselemme tarkemmin, jos päätän parantaa maailmaa tällä puolella tän kaiken bensan ja muun krääsän kulutusjuhlan jälkeen.
First of all, poimintoja ajatusten merestä. Mulla on ikävä seurakuntaa. Tuli yhtäkkiä tänään semmoinen ikävöinti, kun näin että nuoriso-ohjaajamme laittoi pari kuvaa pääsiäiseen liittyen facebookkiin (jep, se on tää tekniikan ihmemaa) niin aloin ikävöimää harkkarointia. Hitsi kun en tänä kesänä pääse. Tykkäsin siitä hommasta kyllä yli kaiken, ehkä meen kesällä 2011? Jos mut vielä sinne otetaan! Ainakin meidän seurakunnassa, ainakin silloin kun minä olin siellä, niin mulle tuli se fiilis, jota nuoriso-ohjaajamme peräänkuulutti:"Tämä on paikka, jossa itsensä munaaminen on ihan ok." Jos joku isosista, wanhoista varmaankin, lukee nyt tätä, niin niinhän se oli. Varsinkin töitä tehdessä, jos teki virheitä niin se oli ihan ok, eikä siitä tarvinnut sen kummemmin huolestua tai panikoida. Kun ei pelkää virheiden tekemistä, niin on paljon helpompi tehdä päätöksiä! (Plus onko olemassa sellaista asiaa kuin virhe, vai onko se vaan erilaisempi oppitunti?)
Ai niin, mitäs Jenkkilän viikonloppuun kuului? Ainakin semmoista, että lauantai kun oli "vapaa" eli mulla ja S:llä ei ollu Harvardia tänä viikonloppuna ja sää näytti aurinkoa ja +20 celsiuksen lämpöä niin päätettiin että sisällä ei märehditä! Aamusta kun autoin tota perhettä lähtemään menoihinsa niin päätin suunnata saman tien salille hetkeksi aloittamaan sen lauantaiaamun nätisti ennen yheksää urheilemalla (no minä tiedän ihmiset, minä tiedän..!!) ja sitten otin aamupalan ja Accordion Crimes -novellin ulos mukaani (läksyjä) ja auringossa maaten join sitä aamukahvia ja tuoksuin ihan Hawaiian Tropicilta ^^ Kun S suuntasi tänne omien aamulenkkeilyjensä jälkeen niin suunnattiin Andoveriin hakemaan Starbucksista jääkahvia ja kiertämään kirpparit läpitte, jonka jälkeen takasi kotio ja auttelin hostmumia pakkailemaan, kun perhe suuntasi Atlantin rannalle lauantai&sunnuntaiksi (eli minä sain talon itelleni, whhiiii!!) Ja sen jälkeen lähti mukaan viltti ja auringonottoon, hyvällä omalla tunnolla kahdeksi tunniksi makaamaan siihen nurmikolle. Ettekä arvaa mitä, minä rusketuin, haaah! (Siihen tosin loppui auringonotto kun nyt siellä on satanut koko päivän, maanantanakin ja perjantaina voi olla räntäkuuroja. Tule kevät takaisin...!) Ilman viiletessä sen verran, että piti laittaa ihan t-paita päälle niin suunnattiin scrapbookkailemaan sisälle ja kun se ei oikein sujunu, luovuus jumitti, niin päätettiin lähteä katsastamaan Avatar (joo, oon pikkase myöhässä) ja voi että tykkäsin. Ensinnäkin se visuaalisuus!! ♥ Sitten toisekseen, juoni ei ollut mikään omaperäisin, ja löydettiin S:n kanssa esimerkiksi Pocahontasta ja Star Warsia siitä leffasta, mutta jos hyviä leffoja yhdistää niin sehän on ihan ok jos lopputuloskin on tuommoinen ihana maailmastapakenemishetki! (Leffan jatkoksi muuten suunnitellaan vielä vissiin 2 osaa, niitä odotellessa) Loppuillan/yön hetket menikin sitten siihen, kun kerroin S:lle ja K:lle (skypen kautta) savolaisuuksista ruokahelmistä :DD Tuli aika äijämäinen olo kun totesi että pystyy syömään sekä mykyrokkaa että kalakukkoa, ja jopa pitääkin niistä!
Ja niin livahti lauantai, sunnuntaista myöhemmin hieman, nyt mulla painuu silmät kiinni ja hartiat vihoittelee edelleen (kyllä, kyllä, menen sinne hierojalle HETI kun kerkiän) ja huomenna voisi ehkä jopa päästä ulos juoksemaan kun on taukoa, jos hyvin vain käypi! (Jenkeillä ei ole kunnon viemärijärjestelmää, joten ei tartte ku pikkasen sataa niin sitten lainehtii kadut)
Ai niin, tiesittekö muuten (/ootteko huomannu) että jenkkiläiset siviilipoliisiautot on suorastaan nerokkaan ovelia? Rekisterikilvet on siniset ja niissä lukee että POLICE...
First of all, poimintoja ajatusten merestä. Mulla on ikävä seurakuntaa. Tuli yhtäkkiä tänään semmoinen ikävöinti, kun näin että nuoriso-ohjaajamme laittoi pari kuvaa pääsiäiseen liittyen facebookkiin (jep, se on tää tekniikan ihmemaa) niin aloin ikävöimää harkkarointia. Hitsi kun en tänä kesänä pääse. Tykkäsin siitä hommasta kyllä yli kaiken, ehkä meen kesällä 2011? Jos mut vielä sinne otetaan! Ainakin meidän seurakunnassa, ainakin silloin kun minä olin siellä, niin mulle tuli se fiilis, jota nuoriso-ohjaajamme peräänkuulutti:"Tämä on paikka, jossa itsensä munaaminen on ihan ok." Jos joku isosista, wanhoista varmaankin, lukee nyt tätä, niin niinhän se oli. Varsinkin töitä tehdessä, jos teki virheitä niin se oli ihan ok, eikä siitä tarvinnut sen kummemmin huolestua tai panikoida. Kun ei pelkää virheiden tekemistä, niin on paljon helpompi tehdä päätöksiä! (Plus onko olemassa sellaista asiaa kuin virhe, vai onko se vaan erilaisempi oppitunti?)
Ai niin, mitäs Jenkkilän viikonloppuun kuului? Ainakin semmoista, että lauantai kun oli "vapaa" eli mulla ja S:llä ei ollu Harvardia tänä viikonloppuna ja sää näytti aurinkoa ja +20 celsiuksen lämpöä niin päätettiin että sisällä ei märehditä! Aamusta kun autoin tota perhettä lähtemään menoihinsa niin päätin suunnata saman tien salille hetkeksi aloittamaan sen lauantaiaamun nätisti ennen yheksää urheilemalla (no minä tiedän ihmiset, minä tiedän..!!) ja sitten otin aamupalan ja Accordion Crimes -novellin ulos mukaani (läksyjä) ja auringossa maaten join sitä aamukahvia ja tuoksuin ihan Hawaiian Tropicilta ^^ Kun S suuntasi tänne omien aamulenkkeilyjensä jälkeen niin suunnattiin Andoveriin hakemaan Starbucksista jääkahvia ja kiertämään kirpparit läpitte, jonka jälkeen takasi kotio ja auttelin hostmumia pakkailemaan, kun perhe suuntasi Atlantin rannalle lauantai&sunnuntaiksi (eli minä sain talon itelleni, whhiiii!!) Ja sen jälkeen lähti mukaan viltti ja auringonottoon, hyvällä omalla tunnolla kahdeksi tunniksi makaamaan siihen nurmikolle. Ettekä arvaa mitä, minä rusketuin, haaah! (Siihen tosin loppui auringonotto kun nyt siellä on satanut koko päivän, maanantanakin ja perjantaina voi olla räntäkuuroja. Tule kevät takaisin...!) Ilman viiletessä sen verran, että piti laittaa ihan t-paita päälle niin suunnattiin scrapbookkailemaan sisälle ja kun se ei oikein sujunu, luovuus jumitti, niin päätettiin lähteä katsastamaan Avatar (joo, oon pikkase myöhässä) ja voi että tykkäsin. Ensinnäkin se visuaalisuus!! ♥ Sitten toisekseen, juoni ei ollut mikään omaperäisin, ja löydettiin S:n kanssa esimerkiksi Pocahontasta ja Star Warsia siitä leffasta, mutta jos hyviä leffoja yhdistää niin sehän on ihan ok jos lopputuloskin on tuommoinen ihana maailmastapakenemishetki! (Leffan jatkoksi muuten suunnitellaan vielä vissiin 2 osaa, niitä odotellessa) Loppuillan/yön hetket menikin sitten siihen, kun kerroin S:lle ja K:lle (skypen kautta) savolaisuuksista ruokahelmistä :DD Tuli aika äijämäinen olo kun totesi että pystyy syömään sekä mykyrokkaa että kalakukkoa, ja jopa pitääkin niistä!
Ja niin livahti lauantai, sunnuntaista myöhemmin hieman, nyt mulla painuu silmät kiinni ja hartiat vihoittelee edelleen (kyllä, kyllä, menen sinne hierojalle HETI kun kerkiän) ja huomenna voisi ehkä jopa päästä ulos juoksemaan kun on taukoa, jos hyvin vain käypi! (Jenkeillä ei ole kunnon viemärijärjestelmää, joten ei tartte ku pikkasen sataa niin sitten lainehtii kadut)
Ai niin, tiesittekö muuten (/ootteko huomannu) että jenkkiläiset siviilipoliisiautot on suorastaan nerokkaan ovelia? Rekisterikilvet on siniset ja niissä lukee että POLICE...
maanantaina, maaliskuuta 22
"Potkitaan ovia"
Ihan tyhmä maanantai. Mun olo on tosi unmotivated eikä periaatteessa oo syytä olla mitenkään tyhmä päivä, paitsi että sataa ja mun perhe ei pääsekään Jenkkeihin tänä kesänä :/ Kyllähän mä sen ymmärrän, 5 henkilön tänne lennättäminen ja täällä eläminen ei oo halpaa huvia. Mutta ensinnäkin kun tavallaan tiesin sen jo, ettei kuitenkaan tuu onnistumaan, mutta sitten toiveikkaana suunnittelin sen ympärille asioita ja ois voinu ajoittaa joitakin asioita toisin niin ois ollu parempi mutta se on nytten jo myöhäistä, joten näillä mennään ja laitetaan asiat toimimaan! Toisekseen oishan se kiva ollu jos perhe ois ollu täällä reilun viikon mun kanssa tutkimassa Jenkkejä. Mutta onneksi tänne pääsee uudestaan jos haluaapi, ei tietenkään sama tilanne tai muuta, mutta maailma pienenee koko ajan :) Plus ootin innoissani että ois päästy pikkusiskon kans NYCiin käymään kahdestaan. Hohhoi, minkäs teet. Typerä raha.
Joten, tää jättää mulle 13. kuukaudestani noin 20 päivää jolle ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Olisi kiva esimerkiksi kiertää Yhdysvaltojen isoja cityja, mutten tiedä onko siihen rahaa tai seuraa. Sitten toinen, mikä olisi tosi kiva, olisi joku vapaaehtois/eko-työleiri-systeemi, mutta mulle tuotti ainakin hankaluuksia näin pikaisesti löytää semmoista. Katselemme tarkemmin kun odottavilta kouluhommilta kerkeämme. Mutta hei, ehdotuksia, mitä TE haluaisitte tehdä tämmöisellä ajalla jos teille annettaisiin mahdollisuus? I need inspiration ♥
(Plus että ulkona sataa niin en tykkää vaikka siellä tuoksuukin tosi kivalle!)
Joten, tää jättää mulle 13. kuukaudestani noin 20 päivää jolle ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Olisi kiva esimerkiksi kiertää Yhdysvaltojen isoja cityja, mutten tiedä onko siihen rahaa tai seuraa. Sitten toinen, mikä olisi tosi kiva, olisi joku vapaaehtois/eko-työleiri-systeemi, mutta mulle tuotti ainakin hankaluuksia näin pikaisesti löytää semmoista. Katselemme tarkemmin kun odottavilta kouluhommilta kerkeämme. Mutta hei, ehdotuksia, mitä TE haluaisitte tehdä tämmöisellä ajalla jos teille annettaisiin mahdollisuus? I need inspiration ♥
(Plus että ulkona sataa niin en tykkää vaikka siellä tuoksuukin tosi kivalle!)
keskiviikkona, maaliskuuta 17
"But we don't worry"
Mahtava päivä kyllä kuulkaas! Ensinnäkin aamulla tunsi jo ilmassa sen, että jes, tänään paistaa aurinko ja se lämmittää. Ja niinhän se teki, kävin klo 10 pintaan juoksemassa hetken t-paidassa ja ylemmäs käärityissä kollareissa (koska tuli kuuma) ja olisi tarjennut kyllä shortseissakin. Niin, että kysytään nyt, ihan kaikella rakkaudella, kuinkas siellä Suomessa? Täällä huomattiin siinä yhteen aikaan S:n kanssa, että katos, sitähän on varjossa +17 celsiusta! Ja juostiin aurinkoon.
Toisekseen, Happy St. Patrick´s Day! Juhlistettiin sitä täällä sillä tavalla, että sovittiin harvinaisuus, eka playdate S:n ja poikien kanssa! Kun oli pyhäpäivä, niin "minun lapset" oli vaan aamusta koulussa ja koska hostmum oli liikematkalla koko päivän, niin meillehän kävi oikein mainiosti playdate iltapäiväksi. Puolenpäivän aikaan ihanat ipanat autoon (josta piti rullata ikkunoita alemmas kun oli niin kuuma) ja kotio pakkaamaan lounas ja muutama lelu tytsille, sitten suunnistettiin kohti Middletonia. Noh, tässähän kävi heti niin iloisesti, että molemmat, rte 28 ja 133 oli suljettu justiinsa siltä kohtaa, mistä oisin päässy länten päin, joten highwaylle vei tie ja siellä sai sitten huomata, että katsos, täällähän seisoo liikenne. Jee! Eiku takasi päin ja sormet ristissä ajamaan ettei törmättäis tulvan katkaisemiin teihin. Ihan hullua kuinka kolmen päivän sade saa aikaan semmoista tuhoa, tavallaan, ja tää on jo toinen aurinkoinen päivä. Vitsi, jos ei ois ollu niin kiire niin oisin pysähtyny ottamaan niistä tulva-altaista useammankin kuvan!
Mutta niin, S:n luo siis, ja lapset lähtivät heti iloisesti leikkimään! Käy minulle :) S oli askarrellut nelilehtiä ja suunnitellut aarrejahdin browniecupcakesille. Siispä, kun oltiin piilotettu onnenapilat, joissa siis luki että missä seuraava neliapila on, niin lapset lähtivät matkaan ja joukon ainoa tytsi, minun hostkid siis, löysi kaikki vihjeet ja innoissaan pomppi kun kehuttiin! Ihana nähdä kun toinen oli niin ylpeä itestään. Ja vielä enemmän ne oli innoissaan siitä, kun näkivät browniecupcaket!
Ja aupparille kävi onnellisesti (tai onnettomasti) kun molemmat hostkidit kiikuttivat puolikkaat browniecupcaket minulle, että ei jakseta. No en minä valittanu kyllä. Sittenhän ne syöksyi leikkimään, pomppimaan trampoliinille, "linnaan" leikkimään ritareita ja prinsessaa, pelaamaan jenkkifutista, viihdyttämään itseään täydellisen itsenäisesti. Ei siinä tarttenu ku hymyillä ja ottaa aurinkoa! Ja tietty snackit pöytään ja pikkasen viilentyessä, tai siis alkoi tuulla pikkase liikaa, sisällekin hetkeksi leikkimään, ja minä ja S päätettiin sitten jakaa keskenämme C:n ylimääräiset kamppeet, C kun lähtee tän kuun viimeinen päivä. Ja se romppeen määrä, siis ylimääräisen niin sai kattomaan tuota minun vaatekappia pikkasen eri tavalla. Ja minun huonetta. MITEN HITOSSA MINÄ RAAHAAN KAIKEN SUOMEEN? Äiti apua. Aattelin tosin tässä kevään pinnalla tehdä ekan vuosineljänneksen hyvän teon ja lahjoittaa vaatteita, joista oon tajunnu etten pidä, niin tuohon kirkon kirppikselle :) Mutta sitten katoin loppua huonetta ja mietin, että eeehhhhehhei. Liikaa kampetta. Joku vois myös lukutoukalle huomautella, että hei, ne kirjat on aika painavia. Ja pelottavinta on, että eihän täältä vielä olla ees mihinkään menossa :DD
Mutta no niin, tämmöinen pikapäivitys mun ihanasta päivästä (loppupäivä meni taloa siivotessa, laittaessa päivällsitä ja pyykätessä), oon nytten ihan rättiväsynyt, kun kahdeksalta pääsin töistä ja aattelin tästä alkaa urakoimaan ton toisen Harvardin romaanin kanssa, Accordion Crimes! On muutes pretty interesting. And to let you all know, couldn´t be happier now :) Huomista auringonnousua odotellessa! ♥
Toisekseen, Happy St. Patrick´s Day! Juhlistettiin sitä täällä sillä tavalla, että sovittiin harvinaisuus, eka playdate S:n ja poikien kanssa! Kun oli pyhäpäivä, niin "minun lapset" oli vaan aamusta koulussa ja koska hostmum oli liikematkalla koko päivän, niin meillehän kävi oikein mainiosti playdate iltapäiväksi. Puolenpäivän aikaan ihanat ipanat autoon (josta piti rullata ikkunoita alemmas kun oli niin kuuma) ja kotio pakkaamaan lounas ja muutama lelu tytsille, sitten suunnistettiin kohti Middletonia. Noh, tässähän kävi heti niin iloisesti, että molemmat, rte 28 ja 133 oli suljettu justiinsa siltä kohtaa, mistä oisin päässy länten päin, joten highwaylle vei tie ja siellä sai sitten huomata, että katsos, täällähän seisoo liikenne. Jee! Eiku takasi päin ja sormet ristissä ajamaan ettei törmättäis tulvan katkaisemiin teihin. Ihan hullua kuinka kolmen päivän sade saa aikaan semmoista tuhoa, tavallaan, ja tää on jo toinen aurinkoinen päivä. Vitsi, jos ei ois ollu niin kiire niin oisin pysähtyny ottamaan niistä tulva-altaista useammankin kuvan!
Mutta niin, S:n luo siis, ja lapset lähtivät heti iloisesti leikkimään! Käy minulle :) S oli askarrellut nelilehtiä ja suunnitellut aarrejahdin browniecupcakesille. Siispä, kun oltiin piilotettu onnenapilat, joissa siis luki että missä seuraava neliapila on, niin lapset lähtivät matkaan ja joukon ainoa tytsi, minun hostkid siis, löysi kaikki vihjeet ja innoissaan pomppi kun kehuttiin! Ihana nähdä kun toinen oli niin ylpeä itestään. Ja vielä enemmän ne oli innoissaan siitä, kun näkivät browniecupcaket!
Ja aupparille kävi onnellisesti (tai onnettomasti) kun molemmat hostkidit kiikuttivat puolikkaat browniecupcaket minulle, että ei jakseta. No en minä valittanu kyllä. Sittenhän ne syöksyi leikkimään, pomppimaan trampoliinille, "linnaan" leikkimään ritareita ja prinsessaa, pelaamaan jenkkifutista, viihdyttämään itseään täydellisen itsenäisesti. Ei siinä tarttenu ku hymyillä ja ottaa aurinkoa! Ja tietty snackit pöytään ja pikkasen viilentyessä, tai siis alkoi tuulla pikkase liikaa, sisällekin hetkeksi leikkimään, ja minä ja S päätettiin sitten jakaa keskenämme C:n ylimääräiset kamppeet, C kun lähtee tän kuun viimeinen päivä. Ja se romppeen määrä, siis ylimääräisen niin sai kattomaan tuota minun vaatekappia pikkasen eri tavalla. Ja minun huonetta. MITEN HITOSSA MINÄ RAAHAAN KAIKEN SUOMEEN? Äiti apua. Aattelin tosin tässä kevään pinnalla tehdä ekan vuosineljänneksen hyvän teon ja lahjoittaa vaatteita, joista oon tajunnu etten pidä, niin tuohon kirkon kirppikselle :) Mutta sitten katoin loppua huonetta ja mietin, että eeehhhhehhei. Liikaa kampetta. Joku vois myös lukutoukalle huomautella, että hei, ne kirjat on aika painavia. Ja pelottavinta on, että eihän täältä vielä olla ees mihinkään menossa :DD
Mutta no niin, tämmöinen pikapäivitys mun ihanasta päivästä (loppupäivä meni taloa siivotessa, laittaessa päivällsitä ja pyykätessä), oon nytten ihan rättiväsynyt, kun kahdeksalta pääsin töistä ja aattelin tästä alkaa urakoimaan ton toisen Harvardin romaanin kanssa, Accordion Crimes! On muutes pretty interesting. And to let you all know, couldn´t be happier now :) Huomista auringonnousua odotellessa! ♥
tiistaina, maaliskuuta 16
"Well no more, well no more blue days for you my dear "
Oh, did I mention that it rained the other day here? To be more exact, it rained for damn three and half days in a row..! And it was pouring rain. See:
maanantaina, maaliskuuta 15
"Varpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom "
Täällä on satanut tauotta kolmatta päivää jo. Naapurin kellarissa jo muutama sentti vettä, yks tie evakuoitu osittain, toinen suljettu, muut enemmän tai vähemmän lätäkköä. Meidän takapihan nurmikolla on ihan turha kuvitella kävelevänsäkään ellei halua uppoutua johonkin mudan tapaiseen löllöön. Huomenna ois auringon kuva sääennustuksessa. Ja joku puhui jotain että Massachusettsissa ois state of emergency tulvien sun muiden takia? Että niin, kyllä sitä tosiaan on sadellu tuota vettä. Riittäiskö jo? Huomenna meen uimaan takapihalle. Anyone coming with me?
sunnuntaina, maaliskuuta 14
"Like a midnight sun, you're the only one who can set me free"
Ajauduin eilen lueskelemaan koulukirjojen sijasta vanhaa päiväkirjaani. Ja auringon paistaessa, kun hiukset oli suihkun jälkeen kevyet ja heilui tuulessa, niin halusin, että on kesä, että on aikaa istua nurmikolla ja ottaa kuvia uusista kuvakulmista.
Mulle iskee keväisin aina joku luovuusinnostusinspiraatiopurskaus. Ja tietenkin kun mulla on Harvard, niin on huonompi varata aikaa esimerkiksi maalamiselle ja kaikelle mitä ikävöin kamalasti. Onneksi on sentään kamera. Ja se on ehjä. Ja toimii automaattinen tarkennus nytten. Love it. Couldn´t live without it. Tajusin sen kun kamera oli korjauksessa. Vaikka jjjuuu, enhän minä ookaan mikään ammattikuvaaja tai mitään, niin silti tärkeintä on se, että minä ite nautin valokuvaamisesta ja joskus, sen tuhannen kuvan joukosta löytyy yksi tai kaksi ihan hyvääkin kuvaa. Eikös?
Mutta niin, viime keväänä oli onni se, että oli se kuviksen projekti, nyt ei ole mittään. Tietty on toi scrapbookkailu, mutta no, onhan sekin luovaa puuhaa, mutta ei se ole sama asia kuin piirtäminen tai maalaaminen. Tai asioilla ja niiden merkityksillä leikkiminen. Siis maalatessa. Kuvatessakin voi toki toteuttaa samaa, mutta mielestäni se on kuitenkin hieman hankalampaa. Vaikka onkin ihanaa kun arkisia asioita voi yhdistää yhdellä kuvalla toisiinsa ja luoda silloin mielikuvia, joiden olemassaoloa ei ehkä muuten ajattelisi.
Viime kesänä, kun olin töissä ripareilla, ja oikeastaan mitä oon seurakunnan toiminnassa ollut mukana aktiivisesti omasta riparistani lähtien, niinniin, nuoriso-ohjaaja seurakunnassamme, H, on myös valokuvaaja ja yleensä summauttaa viestinsä yhdellä kuvalla, kertoen tarinan siitä, kuinka sen kuvan eri asiat, yksityiskohdat kuvastaa milloin mitäkin. Minäkin haluan kertoa kuvillani tarinaa. Joskus haluan vain leikkiä väreillä, ja kuvioilla ja asioilla, mutta kaikella on tarina. Jokainen kuva kuvastaa jotakin hetkeä mietettä. Hooo.
Nytkin, ulkona riehuu myrsky, sataa yhteen mittaan jo toista päivää ja tiet lainehtii, mutta minä oon innoissani! Tavallaan, koska huomenna voi saada aika upeita kuvia. Tai viimeistään tiistaina, kun sade loppuu ja aurinko paistaa. Hummummmum. Tämmöinen sunnuntaijumitus päällä, vaikkakin pään sisällä juoksee ja lujaa. Kevättä on tiedossa, tänään siirrettiin kelloja eteenpäin tällä puolella maailmaa ja niin, en oo ihan mukana vielä. Hassua että Suomeen on nytten vain 6 tuntia aikaeroa, aina öö, tämän viikon ajan?
No niiin, kumminkin, kun tänä viikonloppuna oli 5. tuntisessio Harvardissa ja ensi viikolla ei ole koulua, niin päätettiin S:n kanssa jumitella viikonloppuna leffojen parissa. Käytiin ensin katsomassa lauantaiyönä Dear John, sitten tänään iskettiin katsoen The Hangover ja Up In The Air. Ensinnäkin Dear John, emotionally confused. Sanotaanpa nyt vaikka näin. Mun poskiin koski ja silmiä vetisti koko leffan ajan kun se oli niin kaunista ja surullista samaan aikaan! Pitkän sunnuntaiaamun jälkeen, siis nukuttiin tosiaan pitkään, puolille päivin, tosin yhteentoista oikeastaan koska ne kellot siirtyi piru vie, niin iskettiin sitten The Hangover soittimeen ja kikatettiin leffalle innoissamme, toiseenkin kertaan katsottuna niin on kyllä mahtava leffa. Hostäitikin istui kanssamme hetkeksi naureskelemaan, kun tuli se kohta, jossa pieni kiinalaismies hyppää takakontista! Sitten Up In The Air, yksi leffa jollei ole ihan selkeää tarkoitusta, tai loppua, tai ratkaisua. Voisi kai sitä analysoida. Tyydyimme tosin vain S:n kanssa toteamaan, että jos meidän tulevaisuuden miehet näyttää viiskymppisinä George Clooneyilta, niin emme valita.
Nyt alkaa teksti ja ajatus pomppia kyllä sen verran että ehkäpä laitan nuo puhtaat lakanat sänkyyn ja menen suosiolla nukkumaan, että jaksaa jälleen viikon ahertaa! Vaikka mulla ois kyllä vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta katselemme josko maanantai-iltana saisin jottain lissää aikaiseksi :)Bonne nuit!
Mulle iskee keväisin aina joku luovuusinnostusinspiraatiopurskaus. Ja tietenkin kun mulla on Harvard, niin on huonompi varata aikaa esimerkiksi maalamiselle ja kaikelle mitä ikävöin kamalasti. Onneksi on sentään kamera. Ja se on ehjä. Ja toimii automaattinen tarkennus nytten. Love it. Couldn´t live without it. Tajusin sen kun kamera oli korjauksessa. Vaikka jjjuuu, enhän minä ookaan mikään ammattikuvaaja tai mitään, niin silti tärkeintä on se, että minä ite nautin valokuvaamisesta ja joskus, sen tuhannen kuvan joukosta löytyy yksi tai kaksi ihan hyvääkin kuvaa. Eikös?
Mutta niin, viime keväänä oli onni se, että oli se kuviksen projekti, nyt ei ole mittään. Tietty on toi scrapbookkailu, mutta no, onhan sekin luovaa puuhaa, mutta ei se ole sama asia kuin piirtäminen tai maalaaminen. Tai asioilla ja niiden merkityksillä leikkiminen. Siis maalatessa. Kuvatessakin voi toki toteuttaa samaa, mutta mielestäni se on kuitenkin hieman hankalampaa. Vaikka onkin ihanaa kun arkisia asioita voi yhdistää yhdellä kuvalla toisiinsa ja luoda silloin mielikuvia, joiden olemassaoloa ei ehkä muuten ajattelisi.
Viime kesänä, kun olin töissä ripareilla, ja oikeastaan mitä oon seurakunnan toiminnassa ollut mukana aktiivisesti omasta riparistani lähtien, niinniin, nuoriso-ohjaaja seurakunnassamme, H, on myös valokuvaaja ja yleensä summauttaa viestinsä yhdellä kuvalla, kertoen tarinan siitä, kuinka sen kuvan eri asiat, yksityiskohdat kuvastaa milloin mitäkin. Minäkin haluan kertoa kuvillani tarinaa. Joskus haluan vain leikkiä väreillä, ja kuvioilla ja asioilla, mutta kaikella on tarina. Jokainen kuva kuvastaa jotakin hetkeä mietettä. Hooo.
Nytkin, ulkona riehuu myrsky, sataa yhteen mittaan jo toista päivää ja tiet lainehtii, mutta minä oon innoissani! Tavallaan, koska huomenna voi saada aika upeita kuvia. Tai viimeistään tiistaina, kun sade loppuu ja aurinko paistaa. Hummummmum. Tämmöinen sunnuntaijumitus päällä, vaikkakin pään sisällä juoksee ja lujaa. Kevättä on tiedossa, tänään siirrettiin kelloja eteenpäin tällä puolella maailmaa ja niin, en oo ihan mukana vielä. Hassua että Suomeen on nytten vain 6 tuntia aikaeroa, aina öö, tämän viikon ajan?
No niiin, kumminkin, kun tänä viikonloppuna oli 5. tuntisessio Harvardissa ja ensi viikolla ei ole koulua, niin päätettiin S:n kanssa jumitella viikonloppuna leffojen parissa. Käytiin ensin katsomassa lauantaiyönä Dear John, sitten tänään iskettiin katsoen The Hangover ja Up In The Air. Ensinnäkin Dear John, emotionally confused. Sanotaanpa nyt vaikka näin. Mun poskiin koski ja silmiä vetisti koko leffan ajan kun se oli niin kaunista ja surullista samaan aikaan! Pitkän sunnuntaiaamun jälkeen, siis nukuttiin tosiaan pitkään, puolille päivin, tosin yhteentoista oikeastaan koska ne kellot siirtyi piru vie, niin iskettiin sitten The Hangover soittimeen ja kikatettiin leffalle innoissamme, toiseenkin kertaan katsottuna niin on kyllä mahtava leffa. Hostäitikin istui kanssamme hetkeksi naureskelemaan, kun tuli se kohta, jossa pieni kiinalaismies hyppää takakontista! Sitten Up In The Air, yksi leffa jollei ole ihan selkeää tarkoitusta, tai loppua, tai ratkaisua. Voisi kai sitä analysoida. Tyydyimme tosin vain S:n kanssa toteamaan, että jos meidän tulevaisuuden miehet näyttää viiskymppisinä George Clooneyilta, niin emme valita.
Nyt alkaa teksti ja ajatus pomppia kyllä sen verran että ehkäpä laitan nuo puhtaat lakanat sänkyyn ja menen suosiolla nukkumaan, että jaksaa jälleen viikon ahertaa! Vaikka mulla ois kyllä vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta katselemme josko maanantai-iltana saisin jottain lissää aikaiseksi :)Bonne nuit!
keskiviikkona, maaliskuuta 10
"That stuff, that stuff"
Who is the idiot, who who who? Me me me! I mean, SERIOUSLY, why does someone choose to go to Harvard during one's gap year? Tell me, please. (Especially if they know that they're perfectionists like I am and want to get everything just right.) Now, back to studying! ♥"I Came Up With A Million Excuses"
.JPG)
Tänään päätin, että pidän rannekelloa epänormaalisti oikeassa kädessä. Aarikan puuhelmikorut eivät edelleenkään suostu kertomaan kellonaikaa, vaikka kuinka monesti vilkuilisin.
www.mylifeisaverage.com
maanantaina, maaliskuuta 8
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
sunnuntaina, maaliskuuta 7
"Keskipäivällä säpsähdän"
Täällä on kevät. Se on joka paikassa. Aurinko lämmittää, eilen Cambridgessa näkyi monta shortsit+flip-flopit yhdistelmää. Lunta ei ole kuin paikoittain ja pyörät ovat teillä jälleen. Kyseisestä syystä lähdin tänään heti lenkille, kunhan siis ensin saavuin kotiin. Tuntui siltä, että nyt olisi selkiintymisen ja suomalaisen musiikin aika. Tarkemmin sanottuna SMG:n ja UB:n. Nam.
Lenkillä minun mietteeni palautuivat pitkälti tähän päivään. Tai viime päiviin, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Sunnuntai, tämä päivä siis, oli meidän tyttönelikön ( 3 SWE, 1 FIN) viimeinen yhteinen päivä tällä rannikolla. Tällä mantereella. Au paireina.
Lenkillä minun mietteeni palautuivat pitkälti tähän päivään. Tai viime päiviin, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Sunnuntai, tämä päivä siis, oli meidän tyttönelikön ( 3 SWE, 1 FIN) viimeinen yhteinen päivä tällä rannikolla. Tällä mantereella. Au paireina.
Lauantaina käytiin mun ja S:n koulupäivän jälkeen syomässä FiRE&iCE:ssa, kyseessä siis toisen S:n jäähyväisillallinen. Ja voi kuulkaas, kyllä tykkäsin paikasta, todella paljon. No ensinnäkin kyllä odotettiin sitä meidän pöytää se vajaat 3 tuntia (ehhheh, niinpä) but it was worth it. FiRE&iCE on semmoinen improvisaatio baari&grilli ja tämä grillipuoli ainakin toimi niin, että ruokasalin toisessa päässä oli The Market, eli kaikki ruoka.
Ruoka-ainekset olivat erillään kulhoissa, ja ensinnäkin salaattinsa sai valita itse, eikä tämä ollut mikään salaattia&tomaattia&kurkkua-eikä-muuta salaattibaari, vaan oli pähkinöitä ja ituja ja juustoja ja pastaa ja kaikkea, sekä salaatinkastikkeitakin usiampi. Sitten olikin entreen vuoro. Kaikki liha ja pasta ja kaikki oli raakaa. JOO-O, ihme ettei oo joku haastanu oikeuteen kyseistä paikkaa saatuaan ruokamyrkytksen, vaikka siellä olikin varoitukset, että EI SAA SYÖDÄ RAAKAA LIHAA. Vaan niin idea oli tavallaan sama kuin salaatissa, sait itse valita, että mitä lihaa ja pastaa ja vihanneksia halusit, kokosit ne semmoiseen metallikippoon , valitsit sitten kastikkeen niille ja menit grillin puolelle. Tai no, äärelle.
Siinä sitten ootteli hetken pienoisen, että sun kuppisi sisältö kumottasiin grillille ja kokit hyöri ja pyöri ja paistoi sun ruokasi juuri siinä ja lisäsi kastikkeen ja samalla viihdytti ihmisiä heittelemällä hampurilaisia kokoon, laulamalla onnittelulauluja synttärisankarille jos toiselle, ja huijaamalla esimerkiksi yhtä suomalaista että kaatais sen kastikkeen jonkun toisen annokseen. Viihdyttävää ruuanlaittoa! Ja hyvää ruokaa, minä rakastuin miekkakalaan siellä, ymmymmmym.. Sitä ja lohta ja tofua ja kidney beanseja ja egg noodleseja jajaja jottain muuta ja semmoinen ginger-kastike. Nam. En sano muuta. Ja illallinenhan oli unlimited, joten niin monta kertaa kun vaan jaksoi niin sai täyttää lautasensa, ja niin vaihtoehtoina oli vaikka mitä! Namnam.
Tän jälkeen suunnattiin Middletoniin S:n luokse yhden Beverly-kesiyöseikkailun jälkeen (tottakai tiedettiin koko ajan minne oltiin menossa!) ja ömöm, minä olin aika onnistuneesti pihalla pe-la yön valvomisen jälkeen ja eipä menny kauaakaan ennen kuin olin sen verran väsynyt, että ilmoitin tytöille, että tästä sohvalta en muuten liiku, tässä nukun! Nämä vaan nauroivat ja antoivat nukkua sitten. Kiitos.
Pitkän aamun, jota vietettiin odotellen heräämistä, istuen portaikolla auringonpaisteessa (varjossa +14 celsiusta!) ja lakaten kynsiä ja jutellen ja nauraen hauraasti, sen jälkeen lähdimme brunssipannareille (kellohan oli tässä vaiheessa 2 pm), jenkkimaassa viimeisille. Jälleen. Hitaasti porautuu kaikki tämä aivoihin. Että S lähtee huomenna 4.30 pm takaisin Ruotsiin. Ja menee yli 5 kuukautta, että nähdään taas.
Mutta sitten tajusin, että hitto, minähän lähden kohta kans. Mitä?! Vastahan minä tulin. Vaan ei. Se on kohta 5 kuukautta siihen, että mun lentoni lähtee. HURJAA. On se kyllä. (Tajusin nyt, että mun pittää varata koulua huhtikuun loppuun. Whuupsis, tarviin sen $300 aika pian, hehhei, eihän tässä muuten oiskaan sitä rahanmenoa jeesjees.) Niin että kaikki alkaa taas muuttumaan, ihan niin kuin isosti muuttui viime vuoden heinäkuussa. Niin muutto takaisin, tavallaan. Aika pelottavaa. Koska justiinsahan minä oon päässy mukaan tähän kaikkeen niin sitten se on paluu "arkeen", joka ei ole enää minun arkea. Ei saa käsittää väärin, minusta on ihana nähdä mun perhe ja tytöt ja kaikki jälleen kohta taas, mutta kuulunko minä sinne enää? En kuitenkaan ole se sama ihminen, jona lähdin. Miten voisin olla? Ei se mene niin. Ihmiset muuttuu, tottakai. Mutta mun mieleeni hiipi ajatus lenkin loppupuolella sitten. It would be so easy to be just someone, who gets along with everyone, to be something they want me to be, but I want to be me.
Saknar dig redan ♥
lauantaina, maaliskuuta 6
"I remember when I lost my mind"
Back in business. Tai no melkein, istutaan S:n kanssa Starbucksissa ja kommunikoidaan mesen välityksellä. Joo, ihan kivoja on lauantai-iltapäivät. Voisin varmaan päivitelläkin vai mitä luulette? Oon niin ahkerasti kirjoittanu viime viikon aikana! No mutta niin, meni pikkasen kiireiseksi, kun joka ilta on mennyt porukoiden kanssa vähintään iltakahdeksaan ja sen jälkeen on kyllä ollut läksyt etusijalla.
Ensimmäisenä kerrottakoon, että kävin eilen katsomassa Alice in the Wonderland ja ah, ihana. I know, eihän se nyt ollut juonellisesti mitenkään yllättävä ja hämmästyttävä ja muuta, mutta hei, sehän perustuikin Lewis Carrollin satuun. Joten mitä odottaa? Huikeita värejä ja maailmaa, jota ei ennen ole nähnyt, sekä aikamoisen mukavanoloisia ja vakuuttavia näyttelijäsuorituksia! Ensinnäkin Johnny Deppin jo aikoja sitten kuulutettu näyttelijäsuoritus Mad Hatterin roolissa. Nerokasta. Ja kuka olisi oikeasti parempi ohjaaja kyseiselle sadulle kuin Tim Burton? Juu ei niin kukaan. Muuta mieltä saa toki olla, mutta pah, koko idealle ja mielikuvalle ja kaikelle sille visiolle mikä MINULLA on Alicen maailmasta, niin tämä oli melkeinpä täydellistä. Minä ainakin nautin siitä, ja niin nautti muutkin tytöt, B, 3 S:ää, T ja C, mut sitten tää uusi suomipoika-auppari J oli vähän sitä mieltä ettei ollu oikein men´s movie. Noo, itepähän lähti :D Mutta niin, siis minähän en oo pitkään aikaan lukenu kyseistä Satua, joten en nyt tiedä, mutta siis elokuvasta nautin todella paljon, vaikka niin, eihän se kumminkaan ihan ollut mikään lasten versio, hyvä niin! Minä tykkäsin. Harmi vain, että IMAX 3D oli myyty loppuun, mutta noin niin kuin tavankin versiona oli kyllä AWESOME :)
Omom, kerroinko mä teille minun viime viikonlopusta? En vissii. No, sehän oli niin huikean jännittävä, että lauantaina S:n kanssa fiksuiltiin (kovasti ainakin yritettiin!) ja sitten istuttiin koko ilta Starbucksissa. Ja kun sanon että koko ilta, niin tarkoitan kans että koko ilta, sillä tultiin istumaan tähän siinä kolmen jälkeen ja lähdettiin öö kahdeksan aikaan UO:n kautta kotiin, sopivasti kattomaan PRONSSIPELIÄ! Voin nyt oikein ylpeänä sanoa, että käännytin ruotsalaisen suomalaiseksi, eijjoo moni niin tehny! (No kahdeksi tunniksi, mutta kumminkii) ja oikein hyvästä syystä, kun tulihan sitä pronssia! Sen verran täytyy kumminkin sanoa, että kun Slovakia iski 3. maalin niin minun kommenttini oli: "Ore-cake. Here. Now" Ah, ihana päätös lauantaille, joka meni ensin kovin kouluisesti, sitten jutustellessa A:n kanssa kaikesta, muun muassa siitä mitä on rakkaus, mitä on pakko tehdä. Oli kiva. Kiitos :) Jajaja niin, nukkumaan.
Voisin muuten mennä nukkumaan vaikka heti nyt, sillä olen superväsynyt, kun AITW:n jälkeen opiskeluilta muuttui Wiin peluuillaksi S:n ja J:n osalta ja minä luin ainakin sen 2 sivua sitä kirjaa mitä piti lukea. Ja olin silti äänessä tunnilla tänään. Of course. Mutta niin, illasta, noin kaks viikkoa sitten tuli tohon lähelle uus suomalaisauppari. Ohhoh unohduin johonkin.. Niin siis tähän J:hin tutustuin sähköpostitse, kun minun entinen LCC laittoi osoitteen, että hei, lissää suomalaisia! Ja voi kuulkaa, kuinka suomalisuus on rasittavaa :DD We must be the most annoying people in the world I think. Love it!
JJJUUU. Vähänkö ei nuo 4 tunnin yöunet oo minun juttu. Voisin tehdä jotain kehittävää kun ei jaksa luovuus näin kirjoittamisen alailla kukoistaa. Nyt. Ja ärsyttää, kun en löydä kohtuuhintaista ekologista messenger bagia, kertokaa joku mulle jos löytyypi!! Thank you very much and good night, from the reader of Alice Walker, whose poem ends this post. Think about it.
Ensimmäisenä kerrottakoon, että kävin eilen katsomassa Alice in the Wonderland ja ah, ihana. I know, eihän se nyt ollut juonellisesti mitenkään yllättävä ja hämmästyttävä ja muuta, mutta hei, sehän perustuikin Lewis Carrollin satuun. Joten mitä odottaa? Huikeita värejä ja maailmaa, jota ei ennen ole nähnyt, sekä aikamoisen mukavanoloisia ja vakuuttavia näyttelijäsuorituksia! Ensinnäkin Johnny Deppin jo aikoja sitten kuulutettu näyttelijäsuoritus Mad Hatterin roolissa. Nerokasta. Ja kuka olisi oikeasti parempi ohjaaja kyseiselle sadulle kuin Tim Burton? Juu ei niin kukaan. Muuta mieltä saa toki olla, mutta pah, koko idealle ja mielikuvalle ja kaikelle sille visiolle mikä MINULLA on Alicen maailmasta, niin tämä oli melkeinpä täydellistä. Minä ainakin nautin siitä, ja niin nautti muutkin tytöt, B, 3 S:ää, T ja C, mut sitten tää uusi suomipoika-auppari J oli vähän sitä mieltä ettei ollu oikein men´s movie. Noo, itepähän lähti :D Mutta niin, siis minähän en oo pitkään aikaan lukenu kyseistä Satua, joten en nyt tiedä, mutta siis elokuvasta nautin todella paljon, vaikka niin, eihän se kumminkaan ihan ollut mikään lasten versio, hyvä niin! Minä tykkäsin. Harmi vain, että IMAX 3D oli myyty loppuun, mutta noin niin kuin tavankin versiona oli kyllä AWESOME :)
Omom, kerroinko mä teille minun viime viikonlopusta? En vissii. No, sehän oli niin huikean jännittävä, että lauantaina S:n kanssa fiksuiltiin (kovasti ainakin yritettiin!) ja sitten istuttiin koko ilta Starbucksissa. Ja kun sanon että koko ilta, niin tarkoitan kans että koko ilta, sillä tultiin istumaan tähän siinä kolmen jälkeen ja lähdettiin öö kahdeksan aikaan UO:n kautta kotiin, sopivasti kattomaan PRONSSIPELIÄ! Voin nyt oikein ylpeänä sanoa, että käännytin ruotsalaisen suomalaiseksi, eijjoo moni niin tehny! (No kahdeksi tunniksi, mutta kumminkii) ja oikein hyvästä syystä, kun tulihan sitä pronssia! Sen verran täytyy kumminkin sanoa, että kun Slovakia iski 3. maalin niin minun kommenttini oli: "Ore-cake. Here. Now" Ah, ihana päätös lauantaille, joka meni ensin kovin kouluisesti, sitten jutustellessa A:n kanssa kaikesta, muun muassa siitä mitä on rakkaus, mitä on pakko tehdä. Oli kiva. Kiitos :) Jajaja niin, nukkumaan.
Voisin muuten mennä nukkumaan vaikka heti nyt, sillä olen superväsynyt, kun AITW:n jälkeen opiskeluilta muuttui Wiin peluuillaksi S:n ja J:n osalta ja minä luin ainakin sen 2 sivua sitä kirjaa mitä piti lukea. Ja olin silti äänessä tunnilla tänään. Of course. Mutta niin, illasta, noin kaks viikkoa sitten tuli tohon lähelle uus suomalaisauppari. Ohhoh unohduin johonkin.. Niin siis tähän J:hin tutustuin sähköpostitse, kun minun entinen LCC laittoi osoitteen, että hei, lissää suomalaisia! Ja voi kuulkaa, kuinka suomalisuus on rasittavaa :DD We must be the most annoying people in the world I think. Love it!
JJJUUU. Vähänkö ei nuo 4 tunnin yöunet oo minun juttu. Voisin tehdä jotain kehittävää kun ei jaksa luovuus näin kirjoittamisen alailla kukoistaa. Nyt. Ja ärsyttää, kun en löydä kohtuuhintaista ekologista messenger bagia, kertokaa joku mulle jos löytyypi!! Thank you very much and good night, from the reader of Alice Walker, whose poem ends this post. Think about it.
They were women thenMy mama's generation
Husky of voice - Stout of
Step
With fists as well as
Hands
How they battered down
Doors
And ironed
Starched white
Shirts
How they led
Armies
Headragged Generals
Across mined
Fields
Booby-trapped
Kitchens
To discover books
Desks
A place for us
How they knew what we
Must know
Without knowing a page
Of it
Themselves"
Mullon tänään toisen S:n goodbye dinner. Too much, too soon. I guess.
perjantaina, maaliskuuta 5
"Hei, hei, kuule Suomi"
It´s Friday, and I was feeling spontaneous, so I walked to Coco´s here and asked if someone would have time to cut my bangs back, and this is the answer:
So what do you think? I´m sorry I haven´t wrote that much, it´s been crazy, again... But I´ll be back! ♥
So what do you think? I´m sorry I haven´t wrote that much, it´s been crazy, again... But I´ll be back! ♥
tiistaina, maaliskuuta 2
"Enkä löydä keittiöstä katkaisijaa"
Ja nyt musta tuntuu ihan hirveeltä kun valitin, koska juttelin portaikossa hostmumin kanssa juuri äsken yli tunnin ja KOSKAAN ei pitäisi mennä mitään sanomaan ennen koko totuutta. Enkö oo muka sitä tätä ennen hokassu jo? Juu en. Mutta muistutukseksi itelleni jätän tekstin näkyviin, jotta voin sitten hävetä ja miettiä että olinpa taas fiksu. Josko oisin fiksumpi ens kerralla, toivoa soppii! Eli nytten sitten kumminkin, hyvää yötä! :)
maanantaina, maaliskuuta 1
"Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin"
Maanantait voi näköjään edelleen olla oikein tehokkaita maanantaita. Tai siis, tarkoitamme sanalla tehokas sitä, että ne on aikalailla hell. Kuten tämä maanantai. Ensinnäkin sain tietää, että toinen S lähtee takas Ruotsiin viikon päästä klo 16. Joo jee. S:n kannalta näin on kyllä paras, mutta hitto sattuuhan se nähdä kun toinen lähtee. Ja sittn, eilen juteltuamme, on hyvin luultavaa että C saattaa lähteä myös pian. Tämäkin on hänen parhaakseen, sillä tilanne perheessä on mennyt niin sotkuiseksi, että minä oisin lähteny jo aikoja sitten. Muttei siitä sen enempää. I hate to see this, but I can´t close my eyes. Ja sitten tähän varsinaiseen maanantaihin. No siis noin kello viiteen asti meni oikein hyvin. Lapset puhui dadillekiin oikein nätisti. Mut sitten sain tietää, että tän lentoaikataulu oli muuttunu, ja uus lento is 5 pm. No täähä pilasi mun suunnitelmat tiistain osalta ihan täysin. JJEI. No eipä siinä mittään, pakkohan mulla on joku ilta olla hieman vappaampi, niin josko sais uusia suunnitelmia tehtyä sitten. Mutta sitten, tänään mun hostäidin miesystävä tuli synttäri-illalliselle ja minä vietin suurimman osan iltapäivästäni, okei, koko iltapäivän niin kokatessa ja valmistellessa ja arvakkaa saiko molemmat lapset sitten itkupotkuraivarit illallispöydässä? Ja mä nään pohjimmaisen syyn tähän, koska niin, joo, pidänpä pääni kiinni nytten kun oon edelleen hieman hermona. Siis sääliksi käy semmoisesta hirmukäytöksestä niin tuota hostmumin miesystävää, ja sittennitten niin, minä olin välissä ja oottelin että mitä hostmum hermoaa. Että oon aika rättiväsypoikki. Vaikka päivässä olikin muutama OIKEIN kiva asia niin niistäpä ehkä myöhemmin. Nytten ei vaan jaksa. Kysyn vaan että kuinka sitä ilman aupparia voi elää...? JOO. Hieman valaistusta myrskyyn, että joo, krijoitellaan kun jaksaa taas olla ärsyyntymättä tämmösistä, kun MAANANTAI on ohi. Whuuuuuuuuuuuuuuuuuaaaaaaaah. Ja yöt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)