"Lift my days, light up my nights"

Onko vahan hassua, etta kun viime kevaana haaveilen tasta aupparivuodesta, etta mita taalla teen, kun ois pitany elaa ehka sita lukioaikaa ja nauttia niista paivista. Nyt mun paassa pyorii vaan Oulu ja opiskelu, joka alkaa ens syksyna. Onkohan taa nyt ihan alytonta? Tai no, opiskeluhan alkaa helmikuussa, tanaan rekisteroidyn Harvardiin, oottelen vaan rahat hostmumilta. Mutta vietin eilen varmaan tunnin tai kaksi PSOASin sivuilla ja mietin kaikkea, etta missa asun, mita mun pitaa hankkia asuntoon ja nain pois pain. Osaankohan koskaan olla aloillani, noin niin kuin mielessani...?

"Take a sad song and make it better"

Hostmum ilmoitti mulle sunnuntaina ettei mulle niinkaan ois viikolla toita, tosin vahan epaselvia nama minun 'lomapaivat', mutta noh, ainakin hostmumin mukaan niita on tulossa enemman kevaalla. Tosin maanantaina tyoskentelin melkein 7 tuntia. Etta se siita vapaapaivasta. Etta vahan epaselva tama tilanne taalla, etta milloin mulla oikein on vapaata, mutta noh, eipa siina, se on otettava hyoty irti naista vapaistakin. Niin kuin vaikka nukkumalla yhteentoista meidan aurinkohuoneessa kissan kanssa. Mmmm.

Ja nyt juon kahvia iltapaivalla, ja oottelen etta joku tulis tekemaan jotain tuolle savupiipulle, silla kun eilen poistuin tasan kolmeksi minuutiksi ulos ja kun tulin sisaan niin kuului hirmuista ryminaa ja mina vaan huusin kissalle, etta "M mita hittoa sina oikein rymyat, uskallakki hajottaa jotaki!" Menin sitten katsomaan etta mita se kissa siella tekee, niin hei, 'iloinen' jalleennakeminen Mr. Squirrelin kans! Kun pikkuinenhan on kaynyt meilla ennnenkin! No, viime kerralla kun yksin huidoin ystavaista ulos eika meidan vuokraisanta taikka handyman ollenkaan uskonu, etta orava tuli savupiipusta sisalle, niin talla kertaa sattuikin niin, etta molemmat oli naapurissa, tai siis, vuokraisannan luona, joten en edes miettiny, laitoin kengat jalkaan ja tallustelin sille puolelle ja pimputin ovikelloa ja kun kysyttiin, etta mitas sina taalla teet, niin mina vaan vastasin: "Well, I though this time you'd like to see the squirrel in our house!" ja herrat katto vahan aikaa, etta mita?! Ja sitten vaaan naureskelin, etta joo, Mr Squirrel on talossa taas! No, nama oli vahan silmat ymmyrkaisina edelleen, mutta sitten kuitenkin laittoivat kengat jalkaansa ja tulivat katsomaan, ensin menivat katsomaan takkaa ja mina yritin etsia oravaa, mutta sita ei loytynyt mistaan, mutta sitten kuulin karjaisun ja kuinka handyman huutaa, etta: "It jumped right towards my face!" ja sitten kaksi miesta keltaisten pyyhkeiden kanssa jahtaa pienta harmaata oravaa. Paitsi etta se ei ollut pieni ei niin ollenkaan! Sama jattilainen kuin ennenkin. Ja sitten se juoksi ja meni syomaan tytsin piparkakkujunaa, tyytyvaisena mussutti sita siella, ja sitten juoksi suoraan takkaan taas. Miehet lahti ulos kattelemaan etta mista se tulee ulos ja mina seka vuokraisannan vaimo sytytettiin tuli, etta savustettaisiin se orava ulos sielta. No, oravaa ei ulkona nakyny ja soiteltiin sitten myos minun hostmumille, etta mita jalleen tapahtui ja sitten yhtakkia se orava hyppas siihen tuleen, tai siis juuri sen tulipesan viereen ja vuokraisannan vaimoa kohti ja viiletti minun jalkojen eesta, molemmat vaan kiljastiin ja mina lahdin ulos juoksemaan miehet sisalle jalleen, etta taalla se on. Sitten saatiin vihdoin se orava ulos talosta, ikkunasta pihalle kunnolla ja kylla sitten nauratti, kun nelja aikuista jahtaamassa yhta oravaa pihalle talosta!!

No niin, orava episodin jalkeen kavin kuvia sitten lapi ja otin muistitikun mukaan ja matkustin Walmartiin teettamaan kuvia, semmoiset 100 kappaletta nain vaihteeksi, jotta illan paasisi sitten scrapbookkailemaan C:n kanssa meidan aurinkohuoneessa. Artistic getaway. Ja ma alan ihan edistya siina hommassa! Oon tehny jopa "melkein" valmiiksi lahdon, koulun ja New Yorkin ekan reissun seka ihan valmiiksi Bostonin Freedom Trailin! Koska sain siihen niin hienon idean viimeksi. Ja nyt ois tarkoitus alkaa tekemaan Fairia, rodeota, syksya tai halloweenia. Wish me luck! Tammoiset "vapaapaivat" on oikein hieno kayttaa artistointiin!

Ja silla kun saa myos hieman parannettua tunnontuskia hyodyttomyydesta. Joskus toivois olevansa maapallon toisella puolella ihan hetken vain, parantelemassa maailmaa, mutta niinhan se on, etta toiselta puolelta palloa se on vaikeampaa. Anteeksi etta olen hieman hyodyton taalla, rakastan kumminkii ♥ Joo, vaan tarkoitukseni oli tosiaan olla hieman tehokas edes hetken ennen kuin menen nukkumaan, koska paivalla jumituin jalleen kiertelemaan kirppareja, niista lisaa ihan kohta, koska on postaus tiedossa, semmoinen mielentuote, joka on nain kaikkien uudenvuodenlupausten kanssa pyoriny paassa jo jonkin aikaa!

"Taking guesses at the actual date and time"

Alunperin piti sunnuntai viettaa toisen S:n kanssa kayden katsomassa vain naisille tarkoitettua urheilukauppaa ja Marimekkoa moikkaamassa kans, seka tankkaamassa auto siina samalla, mutta kun jo eilen tuntui niin kovin kylmalta, niin tanaan sitten herasin paa ihan tukossa. Nuha. Jeejee. Sittenpa kavi niin, etta peruin suunnitelmat, onneks S sai kayttoon varasuunnitelmansa, GG-maratonin! Mina taas paatin kayttaa "sisasunnuntain" (en ois kylla halunnukaan menna tuonne ulos kun satoi aamupaivalla ja lumi on kadonnu...sniif) vahemman huomioitujen asioiden parissa eli ihan kunnon ajalla perheen kanssa jutteluun, siivoamiseen ja kirjoittamiseen. Nain vahan vailla iltakahdeksan olen paassyt nyt tuohon kolmanteen kohtaan eli kirjoittamiseen! Piti nimittain valiin ujuttaa hieman neulomista ja LA Ink:ia. Tahtoo uuden tatuoinnin. Tammoinen kun loytyy jo ennestaan:

Mutta nyt siihen jouluun. Siita kun piti kirjoittaa. Noin toiden kannalta mun joulu oli semmoista sekasortoa, tyoskentelin ja en tyoskennellyt hyvin sekalaisesti, muttei me tunteja laskettu eika mulla ollu kylla lomapaiviakaan talla viikolla, mutta koko viikko meni vahan sekalaisten tyotuntien kanssa. Ei se kylla haitannut. Mina kun tykkaan kovasti joulun valmistelusta! Varsinaisesti valmistelut alkoi sitten aatonaattona, mina vietin aamupaivan pyykaten ja siivoten, vaikka olisi ollut vapaata, mutta niin, kumminkin laitoin taloa kuntoon lasten ollessa koulussa, koska aamupaivalla on yksinkertaisesti enemman energiaa ja hakiessani pojan koulusta ja laittaessani hanet nukkumaan, jatkoin jouluvalmisteluja kovasti jalleen ja pyykkaysta varsinkin, kun tiesin, ettei pyykkaamisesta tulisi aattona yhtaan mitaan. Sitten onneksi lapset lahtivat isansa luo kolmelta ja mina siivoilin viela parisen tuntia ennen kuin sain aikaiseksi lahdettya C:n luo leipomaan pipareita seka myohemmin alkaviin vuoden ekoihin ja vikoihin pikkujouluihin, jotka tyttojen kanssa jarjestettiin vain siksi, etta saataisiin vaihdettua lahjat. Ja koska porukasta 4/5 oli pohjoismaalaisia, niin riisipuuro kuului ehdottomasti meidan illallispoytaan, aussi-B totesi vain diplomaattisesti, etta: "It's... different!" Syotiin siis riisipuuroa ja napsittiin hedelmia, juteltiin kaikenlaista ja muuten vaan nautittiin laatuajasta yhdessa. Ja tulimme myos siihen tulokseen, etta koska emme ole lapsia, niin ihan hyvin voimme avata toistemme lahjat heti aatonaattona, ja teknisesti ottaen meidan kotimaissa oli jo pitkalla jouluaatto, niin ei se mitaan huijaamista ollut! Olin ihan hakeltynyt erityisesti yhdesta lahjasta, C:n antamasta kynttilasta nimittain. Joskus KAUAN KAUAN (eli noin 3 kk) sitten, kun etsittiin tietynvarista seinahyllya C:lle, niin ihan huvin vuoksi kaytiin Pottery Barnissa ja suorastaan rakastuin yhteen kynttilaan, joka siella oli. Nimittain tahan:

Sitten kun lahjapussista paljastuu hyvin kiinni teipattu Pottery Barnin pussi niin tuli semmoisen valahdys, etta mitamitamita? Olin ite ihan unohtanu tan kynttilarakkauteni, mutta C ei ja han oli sen kaynyt minulle joululahjaksi ostamassa sen! Oi ihana C ♥ Lisaksi samainen henkilo lahjoitti minulle kauan haaveilemani Boston Datebookin, joka on siis hyvin Boston-keskeinen kalenteri. Ja kasittaakseni jokaisesta suuresta USAn kaupungista on semmoinen. Ja on muuten aika tyylikas kanssa, ja hyvin kaytannollinen. Namnam. Ja rakkauteni ei rajoittunut ainoastaan naihin, toinen S lahjoitti minulle kauan haaveilemani Starbucks-termarimukin, joka on semmoinen ekotekomuki, ja sen sisalla oli suklaaeuroja ja minilahjakortti Starbucksiin. Hiih! Ja teemalleen orjalliset B ja toinen S lahjoittivat sitten ihanantuoksuisia kosteusvoiteita, kivaa ja varma valinta toki! Ihan olin innoissani joulusta sen jalkeen. Aikaisemmin suuntasin kotiin sitten, koska olin luvannut tulla hitusen aiemmin, jotta hostmum paasisi viela tekemaan viimehetken lahjaostoksia. Kannettiin sitten iso takakontillinen ruokaa meidan minikokoiseen jaakaappiin kun tulin ja osa vietiin autotalliinkin, kun ei mahtunut. Mina painelin aikaisin nukkumaan, silla aattona oli heratys kuudelta!

Ja herasin kakskyt yli kuus, taapersin alas keittioon heraamaan kun hostmum kiipesi portaita ylos nukkumaan. Avasin koneen ja yritin avata silmatkin. Oli nimittain perheen kanssa sovittu skype-treffit, jotta saisin 'reaaliajassa' nahda kun pikkuiset avaa multa saamansa lahjat! Ja oli kylla kiva nahda se, nuorin pikkusisko ihan innoissaan hyppi kun avasi paketin ja sielta paljastui juuri hanen toivomansa Aurora-prinsessamekko (ja ihan oikee Disneyn versio muutes!) ja niin hyppi toinenkin pikkusisko, joka merkkien orjana sai multa Victoria's Secretin pyjaman, laittoi sen paalleen ja rupes nukkumaan saman tien. Ja äitilta kuulin myohemmin, etta neiti oli hengannu pyjamassaan koko joulupaivan sitten myos! Pikkuveli sai NE Patriots-leikkikyparan ja peliasun, seka isin kanssa yhteiseksi NE Patriots-jalkapallon, jotta paasevat sitten pelailemaan! Isille lahetin kanssa paidan, jotta ihan oikeassa hengessa pelaavat sitten! Aitille lahjaksi lahti painava paketti scrapbooking-kit, koska tama hommahan on USAssa paljon suurempaa kuin Suomessa, siksipa oikein sopivaan maahan satuin nain joulun kannalta lahtemaan! Semmoista perheelle siis lahti ja oli kiva kylla hetken jutella, vaikkakin kello oli tosiaan ennen seitenta jouluaattoaamuna. Sen jalkeen laitoinkin kahvit ja menin ylakertaan nukkumaan. Jaa niin mika jarki tassa yhtalossa sitten olikaan...?

Muuten aatto meni kovasti valmistellessa, lapset herasi kahdeksan aikaisin suhkot virkean aupparin kanssa (kahden kahvikupin jalkeen) ja syotiin kerrankin rauhassa aamupalaa ja tanssittiin joululaulujen tahdissa keittiossa ja katsottiin Muumeja! (Englanniksi tietty, kiitos YouTube!) ja rakennettiin piparkakkutalot ja koristeltiin kans, vaikka pojalla se menikin vahan maisteluksi, yksi karkki kattoon ja toinen suuhun, yksi kattoon ja toinen suuhun. Puhumattakaan siita kuorrutteesta! Sitten lapset paivalevolle ja ruuanlaitto alkakoon! Siita lahtien sitten juostiinkin vahan paikasta toiseen laittaen kaikki valmiiksi ja sitten alkoikin ihmisia valumaan mina olin puolitoissa siita alkaen, valilla keittiossa, valilla lasten kanssa, valilla small talkia, valilla ruokaa. Semmoisella mukavalla puolijoutenololla ja hymyilylla meni aatto. Illalla rentoa, siivousta ja nukkumaan!

Jouluaamuna elattelin kovasti toivoa siita, etta lapset heraisivat hieman myohemmin, koska menivat aika myohaan nukkkumaankin, mutta eihan semmoinen nyt tule kysymykseenkaan, koska oli jouluaamu! Siispa puolikahdeksalta ylos, muutama kuva joululahjojen hukuttamasta joulukuusesta ja sakset kateen ja valmiina auttamaan lapsia joululahjojen avaamisessa. Vaikka osashan nuo ite kylla paperit repia! Vaan piti kerailla ne paperit heti sen jalkeen, etta ylipaataan nakis maton jalleen, silla oli paketteja sen jalkeen kun joulupukki oli yolla kaynyt!

Ja mina hakellyin siita lahjojen maarasta ihan taysin. Siita siis, mita mulle oli! Mina ootin jotain yleispatevaa jenkkikulttuurikirjaa tai jotain, mutta lahjoja oli ihan yli ymmarryksen! Sain hosttytolta semmoisen pienen pehmoisen ponin ja muistikirjan (ponit ovat yhteinen rakkautemme ja tytto on oikein osannut ostaa mulle muistikirjan kans, hostmum sanoi, etta tytsi oli vaatimalla vaatinut saada ostaa sen muistikirjan mulle!), pojalta sain candy truckin, siis semmoisen pienen PEZ-karkkirekan, jonka taa ahmatti haluskin syoda itse sen jalkeen kun olin avannu paketin! You wish. Isovanhemmilta sain kirjan Prinsessa Dianasta, muistiinpanovalineita ja koruja ja semmoista kaikeka pienta, jotka oli kaikki paketoitu eri paketteihin! Olin iha hakeltyny kylla siitakin, silla en odottanut heilta mitaan. Ja viela vahemman odotin pakettia hostmumin miesystavalta! Kyseessahan oli tosin 'vain' suklaata, mutta silti oli uskomattoman kilttia ajatella minuakin! Hostmum sitten oli ihan uskomaton. Koska ensinnakin, kun oon miettiny, etta miksi minun kadet on kokoajan kuivana niin sain pakkauksen bodybuttereita, semmoisia hydrakosteuttavia ja sitten semmoisen hauskan omituisen kasilaukun. Olin vaan, etta WAU, sain jotain muutakin kuin suklaata halta! No sitten hostmum sanoo, etta hei, avasithan sen kasilaukun. No mina avasin, siella oli kolme kirjekuorta. Avasin ekan, siella oli lahjakortti Starbucksiin, avasin tokan siella oli ISO lahjakortti Marshallsiin, ja viimeisen kohdalla hostmum sitten sanoi, etta normaalisti en antaisi tammoista joululahjaksi, mutta oon ihan varma etta sina tykkaat siita. Ja siellahan oli lahjakortti mun lempikirpparille Andoverissa! Sitten minusta tuntui pahalta, silla en tiennyt miten lahjoja minulle olisi, niin olin ostanut kaksi lahjakorttia Elementsiin, ja naiden lahjojen jalkeen hyvin salaperaisesti vaihdoin hostmumin lahjan semmoiseen isompaan, silla tajusin etta ois kannattanu vaan kuunnella vaistoja ja laittaa se heti siihen pussukkaan. Mutta no, parempi myohaan kuin ei milloinkaan! Parin tunnin lahjojen availun jalkeen syotiin viela oikein mukava joulubrunssi amerikkalaisen aamupalan tapaan, kananmunia, pekonia, bageleita, hedelmia ja Starbuck-kahvia. Nam. Etta semmoinen joulu minulla, kuinkas teilla? :)

"I'll believe it all"

Johan meni joulu. Ja olihan se kylla joulukin. Vaikkakin suomalaista joulua oli hirmuisen ikava, niin taytyyhan minun se kylla sanoa, etta tama jenkkijoulu oli kylla hieno kokea. Ja se oli hakellyttava! Ja se oli ihana. Joulua tosin on koettu tassa vajaa kuukausi, ylikin oikeastaan,mutta jouluaattoon ja -paivaan se kaikki sitten kiteytyi, juhlinta ja lahjat ja ruoka. Uh. Ja mulla oli kylla oikein mukavaa. Ja nyt olen ihan uupunut, koska on joulua vietetty ja koettu eika kaikkia lahjojakaan oo viela avattu! Joten se on niin, etta huomenna tulee enemman tekstia, uskokaa pois, tai niin, huomenna kovasti yritetaan, kun on NIIN paljon kerrottavaa ja naytettavaa etta uuvuttaa jo pelkka asian ajatteleminen! Ja voi kun haluaisi kylla uskoa Joulupukkiin. Vaan totuus on karu. Vai onko?

"Tip-top, tip-top, tipe-tipe, tip-top, tip, tip, top!"

"All I want for Christmas is my two front teeth, my two front teeth, see my two fron teeth"

Johan oli taas aamu. Hostmumilla paniikki siita, etta tytto ei ollu tehny kortteja kahdelle opelleen ja poika kayttaytyi taas niin alyttomasti, ettei mitaan. Joka kerta kun yritin auttaa niin tama alkaa huutamaan ja kiljumaan ja potkimaan ja saa vaan kauhean kohtauksen. Yrita siina sitten, panikoivan mumin, kiljuvan pojan ja neuvoja tarvitsevan mumin kanssa aamukahdeksalta paassa johonkin. Voin kertoa, ei oo niin helppoa se ei. Ja kaiken lisaksi, arsyttaa edelleen, kun hostmum ei antanu mun ite hoitaa sita pojan draamakuningatarkohtausta, vaan tuli ite sinne ja poika siis sai mumin luokseen eli juuri sen mita halusi. Nainhan nama kohtaukset lopetetaan, jes. Ja sitten viela kai poikaa rauhoittaakseen mum laittoi talle telkkarin paalle. Voi jessus. Ja tytto, joka oli ihanan reipas koko aamun, ei saanu kattoa telkkaria, koska ei ollu aikaa. Ja mua arsytti, tottakai toinen on upset kun veli joka kiljuu ja on muuten vain ihan hirmuinen niin saa kattoa telkkaria ja han ei. Oisin minakin. Tosin mina olinkin upset sen pojan kaytoksesta, koska se oli pelkkaa showta. Se oli vaan siksi, etta han ei saanu tehda mita halusi, ja sitten se johti siihen tulokseen, etta han sai tehda mita halusi. Katotaanko seuraavana kouluaamuna, voisi olla sama homma kenties...? Mutta noh. Huomenna ei oo kouluaamua, JES. Ei kiiretta, ei paniikkia, ei kiljuvia lapsia ja panikoivaa mumia. Tai no, katotaan vain. Kopkopkop.

"Hän pullat kakut leipoo siellä"

No kakkuja ei oo viela tehtya, mutta kaksi puolen litran pulla taikinaa on tullut tuossa jo pyoraytettya! Korvapuusteja, namnam! Ai miksi? Koska mina kun en oikein osaa ostaa lahjoja, tai siis, esimerkiksi meidan siivoojalle ja talonmiehelle, jotka on ihan huippuja! Seka tietty hostmumin vanhemmille ja siskolle, niin olen paattanyt koota heille semmoisen suomalaisen herkkukorin, tai no, amerikkalaisversion, kun ei kaikkea taaltakaan loydy! (Kutenpa vaikka pomeranssinkuorta.. toivottavasti ei piparit mee ihan pilalle ku se puuttuu..) Niin semmoista oon tassa leiponu, eilen ja tanaan ja tanaan pitais tehda se piparitaikina, etta vois sitten muutaman leipoa aamulla talle meidan siivojalle, seka sitten pitais kayda ostamassa voitaikinaa, jotta sais tehtya joulutorttuja. Ruisleivan taidan itsekkaasti jattaa itelleni :D

Ja mulla on hirmuisen levoton olo, eilen ja tannaan, on koko ajan pakko tehda jotain, joka vie asioita eteenpain, ja sitten kyllastyn siihenkin, tai siis kun ei millaan malttaisi pysya paikallaan. (Nytkin viiden minuutin tauko, koska surffasin netissa paattomasti!!) Voi pojat jos nyt paasis Bostoniin riehumaan ja ottamaan kuvia kaupungin valojen loisteessa. Tulis hyvia kuvia kuulkaas. Ja ehka aika heilahtaneita kans. Ma oon paljon yrittany, enka mittaan oo kunnolla saattanu loppuun! Paitsi sita leipomista, en jattany sita kuiteskaa kesken. Aloitin kirjeen, kirjoitin sivun paivassa, VAIN, koska en jaksanut keskittya. Vaikka ois ollu aikaakin sunnuntaina, silla lunta myrskys vaikka kuinka, kello kolmeen asti, lumiaura kavi siina yhden aikoihin kolaamassa pihan, vaikka lunta oli tuiskuttanut jo 10 tuntia. Hidasta. Jenkeissa on ilmiselvasti ihan liikaa teita.


No josko ma saisin vaikka kerrottua mun viikonlopusta kuitenkin, etta tulee paivitettya! Lauantaina nukuin pitkaan, koska viime viikko oli taas ihan hullu, ja vasytti, vasytti, vasytti. Sitten kun vihdoin sain raahattua itseni ylos suihkun kautta, niin suuntasin saman tien C:n luo myohaiselle brunssille, plus lapsenvahtiseuraksi ja tallihommat tekemaan. Ja viela vapaaehtoisesti huomhuom, kuka kaipaa heppaansa hirmuisesti? En mina ainakaan. En toki en. Sitten valmistauduttin lahtemaan Pohjoisnavalle! Kyseessa oli siis Polar Express, jolle paasin ilmaiseksi kun lupauduin lapsenvahtihommiin sen ajaksi, eli C:n hostmumin siskon kahta suloista lasta kaitsin siella, ihan mielellani, kun kerran paasin Joulupukkia tapaamaan kans! Pyjamat paalle ja ajamaan. Google Maps, tama sai sitten olla eka ja vika kerta kun meidat petit. Tai sitten me vain kaannyttiin vaarin, mutta kuitenkin, huomattiin noin vartti ajettuamme etta nyt ollaan ihan vaaralla reitilla. Kartasta sitten uusi toimintasuunnitelma ja C stressasi hirmuisesti, etta ollaan myohassa, mina yritin rauhoitella vaikken yhtaan tienny, etta oltaisko ajoissa, mutta loppujen lopuksi... Oltiin etuajassa! :D Pojat ei oikein tienny mita aatella kun hekotettiin etupenkilla kun auto oli parkissa ja meilla oli noin kymmenisen minuuttia tapettavana. Sitten junaan! Itse junasta, no, suoraan sanottuna se oli nanny's hell. Tai varmasti ihan mukava, jos on kaks aikuista ja yksi lapsi, mutta kun tassa oli se, etta oli kaks aupparia ja 5 lasta! Ja kaikki ihan tapinoissaan Joulupukin nakemisesta, illalla saivat syodakseen ISON sokerikeksin ja sitten viela laulattivat lapsilla joululauluja siella kans! Ihana oli nahda se, kuinka lapset olivat innoissaan, mutta kaakaokuppien kanssa sai olla aika mestari, etta sais pidettya itsensa ja kanssamatkustajat puhtaina. Vaan olihan se kivaa kylla, ei mitaan hirmu ihmeellista, mutta ehka mun pitaisi olla vuosia vahemman noin tusinan verran niin oisin minakii innoissani siita!

Sen jalkeen oli tarkoitus toteuttaa minun lauantain tarkoitus, eli lahtea shoppaamaan joululahjoja (tok olen ajoissa!) ja koska oltiin laiskoja ja haluttiin saastaa ajassa, niin ajeltiin vaan C:n pihaan, vietiin lapset sisalle ja otettiin perhetuttu M kyytiin ja pyjamissa suunnaattiin kohti ostoskeskusta! Ja tiedattehan, etta kun se on AINA niin, etta kun lahtee ostamaan lahjoja, niin sitten loytaa itelleen kaikkea kivaa halvalla? Nain kavi mullekin! Yllatys, yllatys...

Tassa nyt on hieman huono valoitus, mutta antaakaa anteeksi. Kyseessa on kuitenkin ihan ampparijaatelon varinen perustoppi, se oli vain pakko saada, vaikka silla syylla vaan, etta sunnuntaina oli se lumimyrsky, niin tassa oli kiva kesailla kun ulkona tuiskutti!

Ja sitten mun ikuisuusrakkaus. Pipot. (Seka vastaus kysymyksiinne, tukkani hapsottaa ihan miten sattuu edelleen, ellei pahemminkin kun en oo saanu kaytya kampaajalla, seka kylla, huoneeni, oli se missa pain maailmaa tahansa, niin se on silla tavalla sopivasti sotkuinen!)

Sellaista jallen GAPista, olen rakastunut kauppaan, kerta kerralta enemman. Oottakaas, kun tammikuussa ois tarkoitus matkata Outlet Mallille, ja mina pidan huolen, etta se Outlet Mall, jolle suunnataan, niin saa kylla luvan sisaltaa GAPin outletin. No niin, tulihan niita joululahjojakin shopattua! Tosin siihen en tarvinnut kuin yhden kaupan, Barnes&Noblesin, silla rakkauteni kirjoja kohtaan on niin suuri, etta niita tulvii lahjoina muillekin! (Suomen lahjoissa oli kirjojen maaraa vahan rajoitettava, silla ei ois riittany mun varat niiden lahettamiseen.) Onnellisena pyjamassa ja teekupin kanssa vaeltelin kirjakaupassa kaikkea katsellen ja paadyin sitten ostamaan itselleni viela ehka heti Muumien jalkeen parhaan lastenkirjan "Around the world in 80 days". Tai no, minun lapsuuslempparijuttuja, silla Phileas Fox on edelleen meilla VCRlla, ellei joku ole onnistunut sita hajottamaan kotona jo. Semmoista ois tarkoitus taalla urakoida jossain vaiheessa, kunhan saa ensin kaikki jouluhommelit tehtya!

Sunnuntaina tuiskutti tosiaan ja marsysin huoneessani lohoten puolisen paivaa ja sitten lahdin ostelemaan LISAA kirjoja ja leipomistarvikkeita, tammoisesta joulunvalmistelusta mina tykkaan! Sunnuntainahan mulla tuli tayteen 5 kuukautta USAssa ja aika hassua. Vitonen on maaginen numero, silla 5 kuukauden jalkeen voi tata taloa kutsua kodiksi. Ihan oikeasti. Vaikka mun koti on edelleen Suomessa, mutta talla puolen maapalloa olen nyt mielestani kotiutunut. Aika kauan se kesti, eikos? ;D Olen joskus vahan hidas. Yllatysyllatys C tuli jalleen juhlimaan minun kanssa tata merkkipaivaa uintisessionsa jalkeen, koska olin ihan yksin kotona, niin katsoimme Julie&Julia-elokuvan, joka lukeutui heti suosikkeihin mainoksen nahdessani! Ihanan positiivinen elokuva, joka vahan rauhoittikin, koska valilla kai stressaan liikaa siita, kuinka en ole viela opiskelemassa sita ammattia itselleni, mutta tavoitteita on hyva olla niita lyhytaikaisiakin. Kuten vaikkapa villasukkien neulominen loppuun!

Ai niin, vissiin tuo sunnuntain tuisku oli aikamoinen myrskykin, silla kun mall suljettiin yhdentoista aikaan illalla ja suunnattiin kohti kotia niin tien varressa oli tusinan verran lumiauroja odottamassa sita lunta!! Ja silti meille asti kerkesivat vasta iltapaivalla. Mutta niin, semmoista taalla ja tanaan. Nyt vois suunnata sen piparitaikinan tekoon!

P.S. Ei meilla ollukaan neilikkaa niin kuin oletin. Ei tuu piparitaikinaa tannaan siis :/ Suunitelma B, lahjat paketteihin!

"I was taking a walk"

Oon taas ollu kovin saamaton kaiken taman kanssa, siis kirjoittamisen, mutta sen voinen laittaa kiireisen viikon piikkiin, enkos voikin? Heti tahan karkeen kerrottakoon koko viikon highlight: mun auto toimii taas niin kuin sen pitaakin! Keskiviikkona siihen vaihdettiin kokonaan uudet tuulilasinpyyhkijat moottoreineen kaikkineen ja en oo viela ees uskaltanu niita testata, etten vaan riko! Mutta sitten kun ajoin silla, niin se piti hirmuista aanta, semmoista rummutusta kuului auton etuosasta, no, sita on kuulunut kylla jo viikon tai kaksi, siita asti kun laitettiin talvirenkaat alle. Tai siis laitatettiin. Kumminkin ajoin silla muutaman mailin, koska oli pakko paasta ulos talosta. Ja lehteen ;D Huristelin nimittain meidan jo perinteikkaaksi tulleelle tapaamispaikalle tapaamaan ruotsalaista C:ta seka uutta tyttoa Kiinasta, R:aa, suuntana sitten C:n ja R:n auppariryhman 'pikkujoulut'. Ja syotiin pitsaa. Pikkujouluissa? Eijjei, mina kaipaan entista enemman jouluruokaa, jota juuri nyt saisi ihan varmasti, ainakin E:n luota, josko jo marraskuusta asti...? Mutta niin, siella oltiin, oli kylla hyvaa pitsaa ja italialaislahtoisella ravintolalla oli oma kaatuva torninsakin, vaan ei se kaatunut. Sitten kuitenkin kun onnellisena jo aikaisin kotiin huristelin, niin kerroin hostmumille, etta nyt pitaa auto kylla pelottavaa aanta, se suorastaan tarisi yhdessa vaiheessa! Hostmum soitti uskolliselle kaikkitietavalle assistentilleen ja sitten AAA:han, josta laittoivat VALTAVAN hinausauton tuohon tien ulkopuolelle ja kiltti seta tarkasti rakkaan Audin ja totesi etta kuljettajan puoleinen eturengas on tippumaisillaan! Kiva! Ystavallisesti mekaanikkoseta kiristi sitten kaikki mutterit siita autosta, mutta huh. Kun miettii, etta se oli tippumaisillaan, niin jos olisin aamulla lahtenyt viemaan lapsia vaikka kouluun, ja kun tuossa valissa pitaa menna moottoritiella. I-93 aamulla, aamuruuhkassa, min 65 mph ja rengas lahtee irti. Ei kiitos. Vaan nyt on auto kunnossa ja mieli kevea, onneksi selvittiin 'vaan' hienoisella valvomisella!

Tana iltana mulla oli vaikka mita mielen paalla, mutta sitten eksyin katselemaan ruotsalaisen C:n valokuvapaivakirjaa talta ajalta mita taalla on ollut. Antaakas kun kerron jotain C:sta, C on ehkapa suloisin, herttaisin ja kiltein ihminen, jonka olen koskaan tavannut! Enka yhtaan tieda miten taalla selviaisin ilman C:ta. Jotenkin, en tieda miten, on vaan hyva ja rento olla C:n kanssa ja naureskellaan aina kaikelle omituiselle ja loydetaan semmoista tekemista, josta kummatkin tykkaa. Ja kaiken lisaksi, kun C ymmartaa. Ja meilla on meidan projektit, joille ei loppua oo nakyvissa :D Viimeisimpana piparimuumitalo, joka on jaany koristelematta, koska sunnuntaina kun se tehtiin niin mulla olikin jokin ruokamyrkytys tosiaan, enka ollenkaan voinu hyvin. Projektit alkoi meidan keskiviikkokavelyista. Tai juoksuista, tai semmoisista. Kaytiin reilu tunti poukkoilemassa teilla ja metissa ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan valilla ja suunniteltiin ja purkauduttiin siita, etta mika huolestuttaa ja on huonosti, iloista toki myos, mutta kaikki, mika piti saada ulos puhumalla jonkun kanssa, niin se kans tuli ulos. Ja koska keskiviikko oli terveytta ja hyvinvointia niin juoksulenkkikavelyn jalkeen suunnattiin ulos syomaan, puoleenmatkaan, seka minulta kotoa etta C:lta, Panera Breadiin syomaan suorastaan herkullista soppaa! Namnam, meilta on jaanyt nyt kylla kaikkien kiireiden sun muiden kanssa keskiviikot pitkalti kavelematta, mullakin kaks viimeista keskiviikkoa ollu kiinni, tai siis oon ollu myohaan toissa, normaalistihan paasen kolmen aikoihin. C:n kanssa ollaan molemmat pohjiltamme maalaistyttoja, heppailusta tykataan, semmoisesta rennosta, sita mita ei ite opi niin ei tarttekaan oppia! (No ei nyt ihan, mutta melkein) Ja perinteista! Ma oon loytany ihan uuden puolen ittestani taalla kylla, haikailen kaikkien suomalaisten perinteiden peraan ja mietin, etta eijjei, nain ei voi menna, ei se oo ennenkaan menny! Ja ennen kaikkea ollaan siella toisiamme varten. Jutellaan yomyohaan, katotaan yhdessa Ugly Bettya (sain koukutettua C:n, joka ei paljoo tv:ta kato, niin siihen! Hah!) ja joskus ehka saatetaan katsoa mita kuuluu Jonas Brothersille...Ehka! No hei, pojat osaa laulaa (jotenkuten) ja silmaniloa on oltava. Ja piirrettyja kanssa! C kokkaa mulle, leipoo ja kaikkea ja mina tappelen C:n tietokoneen kanssa ja fiksuilen muuten vaan minka ossaan. Voi kuinka on hassua, etta muutamassa kuukaudessa tulee ihmisesta nain rakas!

Noh, nyt minun ehka tulisi nukkua ennen kuin menee liian tunteelliseksi tama hopina! Ja aamulla pitais herata suihkuun, C:n luo hengaamaan ja Polar Expressin kyytiin ja ostamaan joululahjoja, suuntana siis Barnes&Noble. Ai miksi? Koska hirmuisesti tykkaan kirjoista!!! ♥

"12 days of Christmas"

On tullu pakettia ja korttia kaikkialta maailmasta, ihanaa ihanaa kiitoksia! Nyt on kylla joulumieli niin korkealla ettei aika riita muuhun kuin joulun valmisteluun, eilen lahti reilut 20 korttia maailmalle (no enka oo myohassa!) ja tanaan siivoillaan ja valmistellaan viikonlopun leipomuksia ja huomenna paassaan ehka joulujunan kyytiin ja jouluaatto on ihan kohta! Kassakoneet kilistelee joululauluja, puuttuvat katuvalot on katevasti korvattu jouluvaloilla taalla ja kolme joululauluradiokanavaa on jatkuvassa kuuntelussa ja tama on ehdottomasti joulun paras biisi!

"And they get so red in the head"

Taa viikko on kylla ollu ihan hullu. Ensinnakin se on tosiaan ollu pitka. Toisekseen ma olen ollut ihan alyttoman vasynyt lahes joka paiva, kahvilla on eletty paivat lapi, silloin kun ei kahvista ei oo enaa masu tykanny, niin sitten on vaihdettu teehen. Ja kaksinkertainen maara.

Muistelen tassa pitkan ajan paahan, kun ekan kuukauteni aikana hostmum pyyteli anteeksi sita, etta kuinka hullua meno on sen muuton kanssa ja kaikkea. Ja viime sunnuntaina kuulin sen taas: "Sorry about this crazyness". Hmm, never heard that before. Ja jotenkin viime sunnuntaina, kun tarjouduin vapaaehtoisesti auttamaan, niin sain kuulla valitusta siita, kuinka ensinnakin olin perjantaina kysynyt, etta teenko yhden koulujutun tyton kanssa, ja minulle sanottiin, etta ala tee, kun hostmum tekee sen tyton kanssa. No ei kerenny viikonloppuna, siksihan mina juuri kysyin kun vahan epailin sita etta kerkeaako tehda! Ja toisekseen, kun tarjouduin laittamaan lapsille nopeaa lounasta, niin kysyin, etta onko valia etta mita on. Vastaus oli ei. Ja poika halusi nutellaleivan, ja se oli ihan ok. Sitten kun keittiossa poika soi ja TOTTAKAI meni hieman poskille (hei, lapset, kylla, ne ei kamalan siististi osaa syoda, halloo!) niin sitten sain hermostuneen valituksen siita, kuinka pojalle ei saa antaa nutellaleipaa lounaaksi, ennen kuin toinen vanhemmista tulee hakemaan, silla tama ei pida siita. No voi vee, mika ajatustenlukija mina oon? Silloin jo pikkaisen kylla oli, etta EI JAKSA. No onneks mina en itsenaisyypaivana sitten tehnytkaan mitaan ihan vaan suomalaisuuden kunniaks! Vietin koko sunnuntain pyjamassa, enka oikein jaksanut paljoa liikkua tai aatella tai touhuta. Paitsi sitten paivan loppuhetkina paatin leipoa IKEAsta haetun ruisleipamixin! Ja ruotsalainen C tuli meille yokylaan, kun olin ihan yksin ja sitten yolla suoraan uunista ja vuuasta oikeella voilla syotiin ruisleipaa. Voin vannoa etta kavaisin seitsemannessa taivaassa. Tai jossain siella. Nam. Pienet on suomalaisuuden ilot ;)

Ohhoh, tuo oli siis kirjoitettu jossain perjantain paikkeilla. Ja nyt on jo maanantai. Hups. Ajattelin sunnuntain omistaa taysin kirjoittamiselle, kirjeiden, blogin ja joulukorttien, mutta ilmeisesti sain lauantaina ruokamyrkytyksen ja sunnuntaina nukuin iltapaivaneljaan asti. Mmmm. Kai minulla oli univelkaakin, sita kun ei tiia, mutta nukuttua tuli! Niin ei tullu sitten kirjoiteltua.

Mutta niin, tuo edellinen viikko oli aikamoista helvettia suoraansanoen. Se oli pitka, mina olin vasynyt, jokaikinen paiva soitti radio semmoista lallatusta, jossa joko laulettiin, etta "there's no place like home for the holidays" TAI "I'll be back home for the holidays". No kylla hitto oisinkin, jos mun lompakko vaan antas sen verran periksi, etta paasis kotiin ja ehka jos sais lomaakin toista niin tottakai tulisin! Vaan kun nain ei oo, niin I'm not back home for the holidays. I'll stay here. Mika on kylla ihan mukava, koska joulusta on tulossa kiva, ainakin suunnittelujen mukaan, mutta niin, joulu on kumminkin perhejuhla ja varsinkin viime viikolla musta ei yhtaan tuntunu, etta oisin taalla osa perhetta. Ensinnakaan, mulle ei oo edes omaa joulusukkaa :/ Tai ainakin noita joulusukan ripustimia on vaan kolme. Ja sitten ne viela muodostaa sanan JOY. Onko ironisempaa asiaa olemassa? No mutta, onneksi C pelasti mun joulun, kun ilmoitti, etta heidan kotonaan on myos minulle joulusukka! Oi! En ehka tulisi toimeen taalla ilman C:ta. Tiedoksenne vaan. Tosin sen joulusukan jaan C:n hostpojan dinosauruksen kanssa, mutta eikohan me sen kanssa samaan sukkaan sovita. On meilla jo diili. Se saa kaikki poikamaiset jutut ja mina sitten otan ne tyttomaiset jutut. Koska se on poikadino, niin siksi.

Muutenkin viime viikko, se oli semmoista, etta hostmumilta ei tuntunut tulevan kuin negatiivisia kommentteja ja huomioita, en edes muista olisinkin kuullut kiitosta sen viikon aikana. Kun vahan olen 'analysoinut' ja melkeinpa paatynyt siihen tulokseen, etta mun hostmumin on hyvin vaikea antaa positiivista palautetta. Tan oon huomannu myos sen tyoskentelytavasta. Ja sitten torstaina, viime viikolla, tuli breakdown. Mua vasytti ja tuntui etta kaikki kaatuu paalle, ja autokin hajos (TAAS) keskiivikkona ja ma en muuta tehny kuin itkeny sen paivan. Oli vaan yksinkertaisesti niin paha olo ja ikava perhetta ja Suomea ja kaikkea sita rakkautta mita siella on, semmoista ymmarrysta ja hyvaksyntaa. Stressiakin oli, kai, oli sita joo, enka oikein osannut tehda mitaan, ei ollut motivaatiota, ei naurattanut. Onneksi kaiken sai sitten purkaa skypen kautta äidille, joka aina yhta ihanasti kuuntelee nama minun huolet ja palauttaa maan pinnalle ja muistuttaa, etta jos ei muuten niin suomalaisella sisulla ♥ No, ei minun olo ollut mitenkaan mahtava sina paivana siis, mutta onneksi tyoni teen lasten parissa, silla 5-vuotias A piirsi minulle "iloisen kortin, jotta tulisin iloisemmaksi". Miten siina voi olla hymyilematta? Ja hostmumikin oli jotenkin paljon positiivisemmalla ja rennommalla paalla sen illan ja jutteli ja oli kaikinpuolin mukava. Ja meidan siivooja toi minulle joulukukan, on minun huoneessanikin nyt sitten jo toinen jouluinen asia (joulukalenterin lisaksi tietty!) ja illalla vaan vasytti niin paljon, etta oli pakko nukkua.

Perjantai meni. Hostmum oli puolipaivaisesti kotona, ja vihdoin ja viimein saatiin raivattua autotallia hanen kanssaan ja lapset leikki ulkona ja oli muuten vain mukavaa, sai levata ja nain pois pain. Torstaina haettu joulukuusikin oli jo siina kunnossa, etta lasten kanssa laitettiin kuuseen valot ja koristeet ja mina haistelin joulukuusta ja ajattelin Suomen kuusimetsia ja ihanaa Suomea yksinkertaisesti. Ohhoh, jos lennot eivat olisi niin pirun kalliita ja minulla olisi vapaapaiva, niin menisin kylla Suomeen jouluksi. Siella se on vaan jotenkin oikea viettaa. Oman perheen kanssa. Mutta niin, sinne en paase ja silla siisti. Niin, taalla kumminkin on joulusuunnitelmia sen verran, etta jouluaattoiltana tulee hostmumin perhe tanne syomaan ja viettamaan iltaa, aamupaivasta mina vietan suomalaista jouluaattoa perheen kanssa skypettaen ja joulupaivana sitten, avataan aamusta lahjat ja lapset lahtevat sitten isansa luo ja mina suuntaan C:n ja taman hostmumin kanssa joulupaivan ratsastusvaellukselle. Niin etta parempi pysya lumi maassa nytten, etta saa ratsastaa sitten valkeissa maisemissa!

Lumesta puheen ollen, minun pitaa nyt kylla menna pyykkaamaan, silla aussi-B tulee tanaan lastensa kanssa tuossa tunnin paasta tanne ja me suunnataan ulos rakentamaan semmoinen pikkuinen pulkkamaki tuosta lumesta, kun sellaista ei takapihalla oo, niin semmoinen rakennetaan sitten!

"Cause we're so uninspired, so sick and tired, of all the hatred you harbour"

It's been a long long week, full of ups and downs, downs mostly. And I should go and pick up the kids in 3 minutes. I dunno, it felt like everything was falling apart here, it felt like I was loosing myself somewehere here. Then came the Christmas tree and teary eyes and suddenly, the sun shines again. I just dunno how long.

"But it’s nice today, oh the wait was so worth it"

Ma olen taas ollut kylla niin saamaton, mutta meneillaan on niin paljon, jajaja mulla on joulukortitkin viela lahettamatta, ne pitaa taman viikon aikana hoitaa, vahintaan, meinasin, etta nyt, mutta sitten tuntui silta etta haluan kirjoittaa kumminkin jotakin.

Taalla on ensinnakin maailma ihan sekasin, kun on 'lumimyrsky' eli toisin sanoen oisko sellaiset kymmenisen senttia tullu yon aikana ja teilla nyt ei ajella kuin se 25 mph korkeintaan. Etta jee, normaalisti kun vie sen puolisen tuntia vieda lapset kouluun ja tulla takasin, nyt meni sellainen tunti. Tosin kavin ostamassa uudet talvikengat siina valissa, ehka se johtuu siis siita, etta meni hieman enemman aikaa. No ei, mulla meni tasan 5 minuuttia niiden kenkien ostamiseen, koska olin valkannut ne jo eilen ja nyt kavin vaan ostamassa pois. Koska olin niin kesafiilingeissa, ja ehka ois pitanyt varata enemman aikaakin, niin kun pakkasin, niin mina mitaan talvea aatellu kovinkaan paljoa! No nyt se sitten tuli ja lunta on hirmuisesti ja mina haluan toppahousut! Nyt kiitos. Vaan niin, ei niita tunnu loytyvan. No, ei se oo ennenkaan tosin estany ulkona olemista, tarpeeks kun on vaatetta paalla niin parjaa siella. Ja taalla kun on hassua, kun ei oo pakkasta niinkaan, on vaan lunta. Ja paljon.

Viime viikko meni ihan mukavissa tunnelmissa, saan kannalta aika hurjissa, kun torstaina oli hellelukemat taalla ja sitten lauantaina pyrytti lunta kunnolla. If you don't like the weather in New England, wait a minute, as the saying goes. Tuli kylla todistettua se todeksi. Nyt taalla jalleen pyryttaa urakalla, ja auto hautautuu lumeen noin viidessa minuutissa. Toisin sanoen olen autoa putsannut lumesta jo 3 kertaa tana aamuna, etta on edes hetken nahnyt ulos. Vaan en mina valita, kun tykkaan lumesta ihan hirmuisesti ♥

Hmm, niin, mitas viikonloppuna tapahtuikaan. Niin joo, kavin siella Harvardin testeissa! Tietenkin, tapamme mukaisesti, hieman aliarvioimme matkustamiseen tarvittavan ajan ja huristelimme ensin metroasemalle, kahvien kanssa, siita juosten metroon ja stressaamaan ja vilkuilemaan kelloa vahan valista ja sitten juosten Downtown Crossingilla linjanvaihto ja sitten justinsa missattiin kahdella minuutilla se edellinen 'metro' ja seuraavaa odoteltiin raastavat 8 minuuttia. Sitten istumaan ja hermoilemaan lisaa, etta ollaankohan ajoissa ollenkaan, aa, apuaa... Sitten kun vihdoin oltiin Harvardin asemalla niin juoksuksi, kun aikaa oli sellaiset 10 minuuttia menna sinne testipaikalle, eika me mitaan karttaa siita alueesta tajuttu tulostaa. Testi oli kumminki tiedekeskuksessa, joten valittiin se kummallisimman nakoinen rakennus ja sehan se olikin. Ja miksi juoksimme ja hatailimme, etta paasisimme sinne ajoissa? Vain liittyaksemme PITKAAN jonoon. Voi jes. Jonot oli sukunimen mukaan ja tietenkin paadyimme siihen pisimpaan jonoon. Kunnes tuli ryhma espanjalaisia ja tekivat siita alkupaan jonosta pisimman. Hieman katseltiin siina jo ymparille ja siella kuului kaikkea muuta kuin englantia. Jaaha. Ja no, olihan ne selvasti tehty silla tavalla, etta ihminen, jonka aidinkieli ei ole englanti, osaisi tehda sen. Jo sen alkuinfon aikana, kun ohjeet oli kirjoitettu taululle, sitten ne selostettiin ja naytettiin paperista oikeat kohdat. Ja sitten se ensimmainen kuullunymmartamistehtava, en tiennyt etta itkeako vai nauraako. Koska se oli... helppo. No, siihen mina sitten aattelinkin etta kompastun, siihen helppouteen, koska en osannut keskittya, koska tuntui ettei tarvinnut, koska se oli melkein ilmiselva! Niin en vaan osannut keskittya ollenkaan siihen, en millaan tavalla. Mutta tulipahan tehtya se testi sitten. Ja tulokset tuli jo maanantaina ja... paasin tasolle E, joka on se korkein taso siis! Hiiiiii! Nyt tarvitsee enaa valita se kurssi ja rekisteroitya, jeejeeejeeeee! Ja maksaa se. Heh. Mutta onneksi hostmum tarjoaa talle kurssille sen koko tuen, niin mun tarvitsee kevaalla sitten huolehtia 'vaan' siita toisesta puoliskosta sitten. Josko olisin perusauppari ja menisin Silver Bayn 'kurssille' viikonlopuksi, saisi ne creditit sitten sielta, kun ensin Harvardissa on opiskellut.

Lauantain jatkoina suunnattiin ruotsalaisille joulumessuille (lahinna suomalaista perinnetta taas nuo ruotsalaisten joulumessut), kunhan sinne siis ensin loydettiin, kun kukkakauppias neuvoi meille ihan totaalisen vaaran reitin ja tuhlattiin se puol tuntia 5 minuutin kaveymatkaan. Hienosti. No, naimme kuitenkin Lucian ja mina sain vietya viimeisen glogipullon koko markkinoilta, joten hyvin meni se! Ja sitten jalleen metroon istumaan ja kohti pohjoista ja siina vaiheessa kun paastiin takas autolle, niin oli semmoista jaatavaa sadetta alkanut sadella ja liikenne oli tukossa. Voi jes. Ja siina vaiheessa kun paastiin S:n kotio ja mina lahdin omalla autollani kotio, niin se muuttui rännäksi se vesisade. Ja siita sitten lumeksi, jota tosiaan satelee nyt kuin viimeista paivaa. Joten lumihommiin kutsuu tuon ulkoilma minua nyt, etta paasee lapset sitten koulusta hakemaan, josko siella ois lumiaura tiella vieraillu. Ja nyt on sitten jouluistakin ihan, eika jouluaattoon ole kuin 15 paivaa enaa, tai 14 plus tama paiva, kaks viikkoa enaa siis! Tai no, taallahan se on odotettava jouluaamuun asti, etta saa lahjat avata, mutta noh, ehka se menee nukkuessa se jouluyo. Ja ihana vaikken ole kotona jouluna, niin on jo sovittu skypetreffit perheen kanssa, etta oon sentaan mukana jouluaaton tunnelmissa. Skype on ihana :) Ja joulu :) Ja perhe :) Ja paiva :)

'On hanget, korkeat nietokset'

Jos ne vaikka ois hetken, tai kaksi, jos aamulla, kun heraisi niin olisi valkeaa jalleen. En millaan malttaisi nukkua, en niin ollenkaan! Vaan ei auta kuin katsoa The Joulukalenterin 5. luukku, painua unten maille ja huomenna lumen kunniaksi ostamaan karhuntassut sitten. Se on nyt talvi, ja joulukin on kohta! SNOW ♥

"But I'll be back all around the way"

Anteeksi ensinnakin, etten ole kirjoittanut kunnolla, PITKAAN aikaan, mutta on ollut kiireita ja tekemista ihan riittamisiin. Niin siksi ei ole oikein saanut aikaiseksi mitaan kunnollista sepustusta. Tiistaina sain nyt kummiski onneksi joululahjat Suomeen lahetettya, niin putosi sekin taakka hartioilta, asia on hoidossa nyt siis. Arvioitu saapumispaiva on talla hetkella JO 9. joulukuuta. Ja kun laitoin paketin postiin niin sanoi lompakko auts ja pyysi amputaatiota. Etta jos valittamista on lahjoista, niin otetaan vastaan, mutta tasan ei kuunnella ;)

Sitten tasta paivasta. Aamulla kun herasin, niin satoi kaatamalla. Kun keitin kahvia, niin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Harjasin lasten hampaita, se oli taas sita kaatosadetta. Lahdettiin kouluun, niin aurinko paistoi ja auppari tunsi ittensa kovin ylipukeutuneeksi, kun oli puuvillatakin heittany paalle, etta josko parjais! Juu, ei ois tarvinnu sita kylla ollenkaan. Sanotaan siis vaikka nain. Tuuli oli kylla aika hurja, mutta se oli semmoinen suomalainen kesatuuli, ei mikaan viimova. Ja kun paasin takaisin kotiin ja vilkaisin konetta, niin asteina komeili +19 celsiusta. Ja tanaan on siis joulukuun 3. paiva. Tota joo. No kummiski, kun aurinko paistoi ja oli vahan hullu saa niin oli semmoinen tyhman iloinen paiva. Tai sitten se johtui siita etta hopotettiin ässän kanssa puoltoista tuntia skypessa. No kummiski, innoissani sitten lahdin lapsia kuskaamaan kun sain ajella hostmumin Chryslerilla (SYY seuraavassa kappaleessa...) ja laitoin sitten kirjastosta lainaamani Jason Mrazin levyn soimaan, silla se oli juuri sopiva tahan paivaan ja saahan ja kaikkeen! (Se levy on muuten varmaankin myohassa jo, mutten oo saanu aikaiseksi menna kirjastoon, tai siis ottaa sita levya mukaan samalla...!) Sitten kun olin tytsin jattanyt iltapaivakoululle, niin poitsun kanssa ajeltiin kotia, tama sai katsoa hetken Thomas & Friends -DVD:taan, koska olin niin hyvalla paalla, sitten syotiin nopeasti lounas, etsittiin rattaat ja suunnattiin kavely/juoksu/laahustus-lenkille, koska a) oli niin hieno paiva ja b) mun ei todellakaan tehnyt mieli viikata pyykkeja kun ulkona paistaa aurinko ja lampotila on kesalukemissa! Oli ihana leikkia etta ois jotenkin muka alkusyksy, kun oli niin lammin ja ruoho vaan vihersi. Lehdet oli tosin jo tippunu, mutta ei se haitannut. Kaytiin sellaiset puolisen toista tuntia niin, etta mina juoksin karryjen kanssa (on muuten tehokasta), valilla poitsu halus kavella ja valilla sitten jalleen auppari juoksi ja leikittiin ralliautoa sen karryn kanssa. Oli kivvaa kylla, mietin, etta miksi, miksi ihmeessa en ole ennemmin nain tehnyt? Loppupaiva tassa onkin mennyt kovin normaalisti, kun ollaan oltu kotosalla, tehty flash cardeja ja huomenna ois vuorossa Joulupukille kirjeen kirjoittaminen! Elamme jannia aikoja ystavat.

Ja niin, se tuo minun auto. Taas. Tuota. Josko vaikka aloitamme nain niin kuin tiistaista. Kun ajoin tytsi iltapaivakouluun, niin kuulin sitten melkein koulun kohdalla mahtavan POP aanen. Aattelin etta no jaa, josko se ois vaikka joku muovipullon tapainen jonka joku aalio on jattanyt tielle luontoa roskaamaan jossain vaiheessa. No, tyton vein koulun pihaan ja kun lahdin niin ratti alkoi vetamaan oikealle. Olin kylla, etta ei, ei nyt taas, ei jaksa. Parkkeerasin koulun parkkipaikalle ja aloin katselemaan, etta hei, mikas tassa nyt on oikein vikana. Ja rengas oli tyhja. Empty. Noh, eihan siina auttanu mikaan muu kuin soitella kotio (onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistaina) ja sitten, kun hostmumilla oli tarkeammanluontoinen tyopuhelu niin lahdettiin poitsun kanssa syomaan lounasta 'ulos' ja poitsu oikein tyytyvaisena pisteli pannaria poskeensa ja kyseli multa jatkuvaan, etta tuleeko tireguyt korjaamaan mun renkaan (siis ne Cars-elokuvan Guidot ) ja mina vastaavasti join kahvia varsin tympiintyneena jalleen tallaisesta kaanteesta. Mutta poitsu jaksatti naurattaa kahta vanhaa miesta viereisessa poydassa pelleilyllaan ja hopottelyllaan, kun kovasti yritti saada muakin vissiin hymyilemaan. Sitten vihdoin ja viimein kahden tunnin jalkeen tuli hostmum kollegansa/alaisensa (joka aina valilla tyoskentelee kotona, tekevat presentaatioita sun muuta, meidat esiteltiin aikoja sitten seuraavasti: "This is Susanna, she keeps sure that everything runs smoothly at home, and this is T, he keeps sure that everything runs smoothly at work.") ja tama vaihtoi mun renkaan. Siis jos joku ois mulle kertonu, etta minun autossa on kuin onkin se vararengassa viela tallella niin oisin saanu minakin sen renkaan vaihettua! Ei ilmeisesti oo kovin suosittua taa itsenainen renkaiden vaihto, kun hostmumin kollega oli ihan yllattynyt kun ilmestyin auttamaan tata talvirenkaiden vaihdossa, ihan ihmeissaan kysy, etta osaatko sina renkaan vaihtaa? No tota joo. Miksen osaisi? :D No, takakesarenkaat ei sitten suostunu lahtemaan irti ja hostmum vei seuraavana paivana huoltamolle auton renkaineen. Ja on talvirenkaat alla nyt. Vaan sitten keskiviikkona, kun hostmum palasi kotiin, niin auto ilmoitti etta oljy on loppu. Ei elama. No onneksi on T, silla tama kun tuli toista puolen yon aikaan niin toi samalla oljya autoon ja vaihtoi minun kanssa oljyt ja naytti miten tarkistetaan oljyt nimenomaan siina autossa ja auttoi mua kantamaan roskat. Ja hostmum nukkui jo tassa vaiheessa! Oli pikkaisen koomista kun me siella pilkkopimeassa korjaillaan autoa ja viedaan roskia ja toinen tyytyvaisena nukkuu. Vaan nainhan se, we keep sure that everything runs smoothly!

Vaan hmm, nyt menee liian myohaiseksi, haluan katsoa viela Gleen, kun missasin sen keskiviikkona leivontajoulupippaloiden takia ja huomenna on varsin tiukka yhden paivan opiskelurupeama Harvardin testia varten. Palaan ajassa taaksepain ihan varmasti joku paiva tassa ihan heti, Harvardin testin jalkeen toivottavasti, lupaan! But now, keep your fingers crossed!

"I have no wallet"

Kiitoksia kylla, huomenna sanon heiheit rahoille ja paketille, joka lahtee pitkalle matkalleen Suomen kamaralle (6-10 business paivaa, nain sanoo USPS)! Tassa valissa, kun olen ihan liian vasynyt kirjoittaakseni, niin voidaan pelata Guess what it is? -pelia! Koska joulussahan kaikkein kivointa on arvailla, etta mitas sielta paketista tulee, niin nyt saatte ihanaiset arvailla mita paketista voisi loytya ;) Suuren paljastuksen saatte tietty sitten joulun tienoilla, kunhan muistutatte! Eihan siina muuten ois mitaan jarkea, jos paljastaisin aiemmin, kun sitten ois lahjat jo tiedossa! (On sita luovia tapoja paikata kirjoittajan blokki...)

Numero 1

Numero 2

Numero 3

Numero 4

Numero 5

Numerot 6, 7 ja 8

Numero 9

Numero 10 (sisaltaa 4 pakettia)

Numerot 11, 12 & 13 (lahjat pikkusiskoille)

Numero 14 (eiko ookkin ihana arvailla pussien sisaltoa??)

Numerot 15 ja 16

P.S. Tartten lisaa aikaa. Kiitos.

"C'est un jour comme un autre"

Mais ce n'est pas vrai! Joulupukin paketointipalvelun Massachusettsin, USAn toimistosta paivaa. Talla hetkella emme voi ottaa vastaan puheluita, silla kaikki tonttumme ovat kiireisia ruskean lahjapaperin, seka kultaisen, valkean ja punaisen lahjanauhan kanssa. Ja kun emme ole kiireisia edelllisen aktiviteetin parissa, huolehdimme etta onkohan sita pakettia varaa edes laittaa Suomeen. Palaamme asiaan jokunen paiva kun tonttumme eivat meinaa nukahtaa het!

"I don't know how to begin"

...but my day has been real bizarre. Kinda. Well, look at the picture.

Tanaan siis kun tulin kotiin C:n luota, niin meilla olikin kissaherran kaverina tammoinen otus! Ja jos se ei kuvasta vality, niin tuo otus oli valtava. Siis oravaksi. En mina ikina oo nahny noin isoa oravaa! Ja se oli meian olkkarissa. En tienny etta mita tehda, itkeakko vai nauraako. No, en itkenyt nauroin kylla. Ja soitin hostmumille: "Umm hi, it's Susanna, I thought you'd like to know that there's a squirrel in our living room.." :D Noh, kun ei saatu yhteytta meidan yleensa aina niin ihanaan handymaniin (oikeasti oikein kultainen vanhempi herra, joka korjaa kaiken!) niin se oli sitte aupparin selatettava moinen hirvio. Kissaherra kellariin, ettei se luulis liikoja itestaan ja karkais jahtaamaan moista otusta ulkonakin. (Tosin kun tulin kotiin niin mirri vaan kulki mun jaloissa ja itki, sita saattoi vahan pelottaa..) Sitten KAIKKI ulos johtavat ovet auki, luuta kateen ja hirmuisesti morisemaan ja huitomaan ja paukuttamaan jalkoja hirvion lahelle. Ja kirkumaan. No niin, tietty kun mina moykkasin niin "pikkuinen" meni paniikkiin ja yritti hyppia ikkunasta ulos, mutta eihan se niista paanny kun ikkunat oli kiinni. Sitten se kiipeili verhoissa ja hyppas toiselle ikkunalle ja sitten takas ja sitten telkkarin paalle ja sitten MINUA kohti! Siina vaiheessa kirkasin jo kovemman kuuloisesti ja hyppasin penkille. Orava kipitti ohitseni lasitetulle terassille, mina juoksin sulkemaan oven perasta ja hetken kattelin kuinka toinen sinkoili kohti lasiovia, eihan se edelleenkaan lasia tajunnut, sitten ehka viidennen tormayksen jalkeen loysi oikean aukon ja pinkaisi ulos. Mina lahdin sulkemaan ovet ja etuovella tuli posteljooni vastaan ja kattoi vahan kummasti kun mulla oli luuta ja harava kadessa kun ovea avasin. Hihitin ja ilmoitin etta jahtasin juuri oravaa ulos talosta. Posteljooni ojensi postit ja katsoi edelleen kummasti. Ja toivotti hyvat paivanjatkot ja pinkoi pois. No eiko itellas muka oo koskaan ollu oravaa olohuoneessa?? Myohemmin perhe tuli kotiin ja kerroin sitten kaiken mita tapahtui ja tytsi kertoi isalleen puhelimessa saman homman, mutta tama ei uskonut! Etteka ois varmaan tekaan, onneksi niin fiksusti tein etta juoksin kameran ja nappasin kurren itseteossa. Mutta niin, kuten Zoobomafoo:ssa tanaan ilmoitettiin, niin elaimet ovat onnellisimmillaan silloin kun ovat kotonaan luonnossa. Tiedapa se kurre!

"Hey, what a beautiful mess this is"

Olen ihan koukussa Jason Mrazin We Sing. We Dance. We Steal Things-levyyn, enka tieda miksi, varsinkin kun vannoin etta herraa en kuuntele kun meinasin menettaa hermoni silloin kun radioasemat tuntuivat vain soittavan I'm Yours-kappaletta. Mutta sitten paatin kokeilla ja lainasin levyn kirjastosta (Andoverin kirjasto on taivas ♥) ja huomasin, etta herrallahan on aivan mahtavia kappaleita! Ja siksi ei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Ja nyt voin kuvitella kuinka joku koto-Suomessa (krohom, krohom) saattaa pyoritella silmiaan katon kautta kellariin..! Mutta se ja sama :P

Ja oon muutenkin varmaan aikalailla sekasin, silla tiistaina tein ihan valtavan pitkan paivan, kun taalla vaihtuu yha kylmemmiksi kelit, ja on jo monta viikkoa suunniteltu hostmumin kanssa etta paivitetaan tuon tytsin vaatekaappi, varsinkin, kun siella oli hellevaatteita ja villapaitoja sekasin, niin se vahan pursusi. Ja kun hostmum halusi olla mukana sita tekemassa, niin no, aikataulujen kanssa oli hieman hankaluuksia. Tai no, mun aikatauluista viis, mutta hostmumin aikaa odotellessa meni aika kauan. Mutta nyt saatiin se vihdoin tehtya ja kun lapset kasvaa niin nopeasti etta hurja, joten jokaista vaatekappaletta melkein piti sovittaa paalle ja sitten jarjestaa asukokonaisuuksiksi kaikki, joten aikaahan siina meni kylla. Ja hermoja, kun piti siis sovittaa vaatteita 5-vuotiaalle (mulla ois 5-vuotiaana kylla menny hermo moiseen hommaan, mutta noh, leikittiin fashion show'ta siina niin tytsi oli aika innoissaan!) ja sitten 3-vuotias piti pitaa kiireisena. Kiitos YouTube ja kaikki Cars-elokuvan innokkaat fanit, jotka on koonnu elokuvan parhaimpia paloja erinaisiin patkiin, pelastitte iltamme. Illallinenkin myohastyi hieman, silla haluttiin vaan saada valmista, kun keskiviikkona tuli uusi matto, niin ei voinut jattaa niita vaatteita vaan lojumaan sinne lattialle. Ruokapoydassa sitten lahes nuokuttiin hostmumin kanssa, kun 3 tuntia oli juostu paikasta toiseen ympari taloa ja ihan vaan vaatekaappia jarjestaessa. Kevaan suursiivousta odotellessa nytten. No kello naytti jo kahdeksaa kun kaikki oli saatu valmiiksi, eika mulla ollu minkaanlaista intoa jarjestaa mitaan sosiaalista toimintaa, joten karkasin kirjastoon, kun piti muutenkin palauttaa muutama kirja, jonka lapset oli lainannu. Jain jumittamaan sinne sitten, minnekas muualle kuin musiikkiosastolle, silla kirjoja mulla on jonossa jo kolme ja kun loysin netista aivan ihanan suuren kaytettyjen kirjojen kaupan, niin ajattelin alkaa odottelemaan yhden lempikirjailijani koko tuotannon pakettia kotiovelle. 5 kirjaa lahetyskuluineen hintaan $22, ei paha :) Nyt ei sitten jutella siita miten saan kirjat Suomeen asti. Onneks ne on pokkareita! Niin, kirjastossa jumitin ja sitten huomasin etta hitto kello on jo yhdeksan ja kauppa sulkee ovensa silloin, joten hurautin kaupan pihaan, kello naytti 9.03 pm ja juoksin ovelle natisti hymyillen etta saiskos akkia kaapattua mukaan maitotonkan? Kiltti kaupan seta paasti mut sisaan ja sano, etta juoksehan sitten. Niin mina nappasin sitten mukaan sen maitotonkan, bageleita, tuorejuustoa ja kaurapuuroa. Kaupan seta sitten ovella naureskeli, etta ei se koskaan oo pelkastaan maitoa. No ei niin!

Ja tiistaina tein sitten marraskuun automokan kans! Kattovalo autossa, jota en ikina kayta, niin olin maanantaina jattany sen paalle, huitassu repulla tai jotain, ja kun valosan aikaan parkkeerasin kotipihaan niin mina sita mitaan tajunnu. Sittenpa aamulla tiistaina, kun ensin hostmum halusi vieda lapset kouluun (MYOHASSA...!!) ja sitten se koituikin minun hommaksi, niin ei kaynnistynyt auto. Ei mitaan valoja ei mitaan. Hehheh. Akku tyhja. No, onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistain niin hurautin hanen autollaan koululle ja takas ja sitten kun olin pihassa niin AAA:n tiimi olikin siella jo kattelemassa moottoria etta mikas tahan on nyt iskenyt. Sellainen mukava vanha seta jutusteli autosta kaikkea ja onnitteli sitten, etta hienosti tehty, et onnistunut pilaamaan akkua. JES! :D Hostmumin kanssa naureskeltiin, etta no niin, joskos tassa ois ollu sitten marraskuun auto-ongelmat, joulukuuta odotellessa :P

Keskiviikkona olin ihan innoissani, etta jee, mulla on lyhyt paiva jeejeejee! No ei ollu. Aamulla lapset ylos ja kouluun, sitten takasin kotio. Ja mulle ilmoitettiin, etta ei oo taukoa mulla paivalla ei. Voi veemaisyys. Syyna tietenkin mikas muu kuin se uuden maton tuleminen. Hostmumia autoin siivoomaan taman huonetta, ripustelemaan tauluja ja purkamaan muuttolaatikoita ja tallaista. Ei kai ihan mun tyonkuvaa, mutta noh, oisko siina pitany raivarit vetaa ja sanoa etta en hitto jaksa? Juu ei tosiaan. No jaa. Sitten kuskaus ja pojan kanssa touhuilu kun tytsi oli viety kouluun. Siina vaiheessa tuntuikin jo etta katto romahtaa paalle, kun tyomiehet oli saapunu ja alkanu raahaamaan tavaroita ylakerrassa ja repimaan mattoa lattiasta. Pojan kanssa lounastettiin vasaroiden paukkeessa ja sulkeuduttiin sitten tuonne lasitetulle terassille (joka on oikeasti vain 3-season huone, mutta noh, viltteja!) ja lueskeltiin kirjaa ja otettiin paikkarit. Sitten tulikin lasten isa hakemaan lapset ja mina siirryin projektini pariin, eli neulomaan niita sukkia kummipojalle, ja ne sukat pitais laittaa tosiaan viimeistaan maanantaina postiin, niin ne meneekin, nyt kun ei tanaan yksinkertaisesti saa laitettua, niin se on sama maanantaina laittaa. Tai lauantaina, taalla kun kulkee posti silloinkin luojan kiitos. Neuloin jo yhden parin, mutta sitten tajusin etta se lanka on 100% akryylia niin pisti hieman vihaksi. Onhan se akryylikin ihan hyva, mutta voi arsyttaa vauvan ihoa, niin sitten sunnuntaina kavin hakemassa uutta lankaa, bambu-villa-silkki-sekoitusta ja pehmeampaa lankaa en ole ikina nahnyt tai tuntenut. Ymm. Ja vasarat paukkas ylakerrassa ja mina katoin rikossarjoja jalleen, Law&Order-maraton tuli sopivasti. No, sitten piti hostmumin lahtea kokoukseen, joten mina jain vahtaamaan niita tyomiehia. Hohhoh, se minun lyhyesta paivasta. Saivat maton paikalleen ja kaiken valmiiksi vasta seittemalta. Ja tietenkin sen jalkeen oli kaikki lelut sun muut pikkuasiat ihan sekaisin ja mulla kesti tunti sen jalkeen siivota paikka inhimillisen nakoiseksi. Etta nain! Vaan sitten karkasin Starbucksiin, kun en ollut nahnyt ruotsalaista C:ta lahes viikkoon ja tuli jo hirmuinen ikava! Ja kerron teille nyt, etta vajaa 2 tuntia pelkkaa juttelua ja istumista ja Starbucksin kahvia (decaf tottakai, ei yota passaa valvoa!) on niin rentouttavaa. Ihana oli nahda C:ta, jonka voisin melkein sanoa olevan laheisin ystavani taalla. Hokasin, etta mun ystavapiiri taalla on aika ruotsalaispainoitteinen, hih, mutta se on ihan hyva, niin saan harjoitella tuota ruotsiakin valilla, ettei ihan unohdu!

Nyt nama loppupaivat on menny mukavissa tunnelmissa, semmoisissa normaaleissa, eilen kavin maistamassa pubitunnelmaa kun C:n hostmum jarjesti pubissaan semmoisen "naisten illan", jossa oli kaikkea pienta kivaa, hieroja, ennustaja yms. Tietty pubin juomia vain katseltiin, kun alaikaisia molemmat ollaan, muttei se nyt haitannut. Ruoka oli hyvaa ja seura ja kaikkea hauskaa siella oli! Vitsi jos ois rikas niin oisin ostanut jonkun ihanan korun silta korufirman leidilta, silla ne korut oli upeita. Vaan ei oo rikas kun menee rahat esimerkiksi tanaan loppuihin joululahjoihin ja ens viikon rahat menee sitten niiden joululahjojen postaamiseen. Jes. Etta parempi siella koto-Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikkuruisiin lahjoihin rakkaat! ;)

Ja nyt on tosiaan, tanaan tuli tayteen 4 kuukautta Jenkeissa. Aika naurettavan lyhyt ja pitka aika samalla. Tai siis, 4 kuukauttaa tuntuu tosi pitkalta, tai siis kuulostaa, mutta sen tuntuu niin lyhyelta, ihan niin kuin oisin ollu taalla ehka sen 4 viikkoa vaan. No ehka hieman pitempaan. Mutta etta 4 kuukautta! Hullua. Tamahan tarkoittaa sita, etta jo 9 kuukauden paasta tuun koti-Suomeen! :D Vaan niin, en silla "laske", etta mulla olisi taalla jotenkin huono olla, ei ollenkaan, tottakai vaikeuksia tulee eteen melkein joka paiva, mutta sitten pienet kauniit asiat piristaa paivaa kummasti. Niita on taalla oppinu kattelemaan paivittain. Ja eilenkin oli kivaa kun hostmumin kanssa katottiin Project Runwayn finaali (paras voitti, ehdottomasti) ja arvosteltiin niita asuja ja sitten katottin The Citya ja naureskeltiin vain kaikelle alyttomalle ja lapsille ja niiden reaktioille. Varsinkin mun hostpojalle, koska se 3-vuotias on niin ihana kun kuulee Taylor Swiftia radiosta ja laulaa mukana: "You wear high heels, I were sneakers..!" , voiko siina muka olla hymyilematta? Ja tuo hosttytsi on niin uskomattoman fiksu (toki myos karsimaton...), silla yksi paiva, kun poju ikavoi hostmumia ja tama oli toissa niin tytsi alkaa vain selittamaan, kuinka ei tartte olla surullinen, koska vaikkei mum olekaan kotona, niin tama on silti aina sen pojan sydamessa, koska poika rakastaa aitiaan. Etta vaikka joku henkilo oliskin jossain muualla, mutta jos tama henkilo on sulle rakas niin han on kuitenkin sun sydamessa aina. Etka sa koskaan oo yksin, koska jos ei muuten, niin Jumala on sun kanssa sun sydamessa. Oo, anteeksi, niin 5-vuotias olit? Niin taytyy mun sanoa, etta olen kiitollinen siita, etta saan paivani viettaa nain uskomattomien lasten kanssa. Vaikka niin, lapsiahan he vain ovat, lasten tavat ja karsivallisyys ja kaikki, mutta kuitenkin.

Ja vaikka ei kaikki paivat olekaan mitaan taivasta ja Amerikan hienoutta (missa ne muka ois?) niin vitsi etta odotan tulevia paivia taalla, tulossa on kaikkea kivaa! Kuten se Harvard, jonka testeihin ilmoittaudun ihan kohtakohtakohta! Ja musikaalit ja konsertit jajajaja se kun minun ikiomaihana perhe tulee heinakuussa tanne ja autoillaan ympari Amerikkaa (no varmaan vaan itarannikolla, vaan kuiteski..) ja sitten mulla on edelleen se Kaliforninan reissu plus roadtrip haaveissa! Ja ilmainen reissu Washington D.C.:hen kans, sitten kevaammalla. Nyt vaan jumittaa. Varsinkin kun nuo joululahjat, voi plaah, miksi Joulupukki ei oikeasti voisi olla olemassa? Nii-in. Ja huomenna paasee tallille, vihdoin ja viimein! Siihen onkin hyva lopettaa, huomenna on parempi paistaa aurinko yhta kirkkaasti kuin tanaan! (Vaikka aamulla satoi KAATAMALLA, mutta nyt aurinko paistaa ja lampoa on +16 *C!!) Ja eilen, voin vannoa, etta paivalla oli ainakin +18 *C. Etta se siita ilmojen kylmenemisesta sitte.. Vaan eilen oli kylla aamulla huurretta maassa, ehka se valkea joulu saapuu tannekin! (Sunnuntaina kun aloitetaan jo joululeipomiset C:n kanssa! Hihhii. Ihanaa viikonloppua ihmiset!!

Plus katsokaas kun kommentoidakin saa tuommoisen kommenttiosion avulla, it's not rocket science! with ♥ Susette

"Theoretically, yes ain't we lucky"

Jumittaa. Ja mietityttaa. Ja joululahjat stressaa.

Jumittaa edelleen. Aloitin kirjoittamisen, tota noin, ehka, kaks tuntia sitten ja siita lahtien ei oo muodostunutkaan kuin taman verran. Jumituin kattelemaan kuvia ja etsimaan kaytettyja kirjoja ja pikkuisimman pikkusiskon joululahjaa. Ei ehka se mita pitais tehda.

Miten teidan viikonloppu meni? Mun meni ajellen. Perjantaina oltiin taas pikkase myohassa, tai siis hostmum oli ja ma tein ruokaa ja ootin siina, etta milloinkahan han tulee kotio ja sitten syotiin taas melko kiireessa ja mina siivosin keittion kiireessa ja juoksin ulos talosta hakemaan uuden tyton, saksalaisen S:n jostain Boxfordin metista, sitten suuntaus aussi-B:n luo, autonvaihto ja pakollinen Super Stop&Shopin esittelykierros S:lle, samalla redboxista Confessions of a Shopaholic (no, onhan se tullu jo nahtya, mutta se oli tietokoneen ruudulta elokuvateatterista salaa kuvattu versio, niin pitihan tama oikeakin katsastaa..!) Vaikka H-kultasein, ei teidan tietokoneessa mitaan vikaa ole, mutta aussi-B:n luona kun on privaatti miniteatteri plus mun ehdottomasti paras kaveri elikkas hierontatuoli. Mmm. Massya mukaan ja kahvia (kenen idea juoda kahvia kahdeksan aikaan illalla, kenen, voi elama...?) ja suuntaus takaisin B:n "kartanolle", siella jutusteltiin hetki B:n hostvanhempien kanssa ennen kuin sulkeuduttiin kellarin leffateatteriin ihastelemaan Hugh Dancyn jumalaista aksenttia (ja ulkonakoa) seka Isla Fisherin uskomatonta roolisuoritusta, ja niita vaatteita! Seka tappelemaan siita, kuinka kauan kukin sai hierontatuolissa istua. Leffailu meni odotettua pitemmaksi ja huristelin aika hurjasti kotio, ja ajaessa pikkuisen joskos unetti puolenyon aikaan, mutta kun paasi talolle, niin sitten oli jalleen ihan pirtea (kenties kahvin syyta...?) ja paatin katsoa viela Holy Smoke:n, koska se jai joskus kesken ja se loytyi sopivasti netistakin suhkot hyvalaatuisena versiona. Puoli neljalta nukkumaan, fiksuako? Ei joo ei.

Lauantaina herasin aamuun sateiseen ja hylkasin saman tien kaiken maailman juoksemiset ja asioinnilla kaynnit, ei huvittanut. Sen sijaan jumitin tietokoneen aareen ja aloitimme H:n kanssa skypetysmaratonin, jonka kestoksi loppujen lopuksi tuli paalle 5 tuntia...? Siinahan se meni se lauantaipaiva, 4 kuukauden jutut paivittaessa...! Illaksi suuntasin sitten ekstrahommiin toisen aupparin perheeseen kolmea poikaa illaksi kaitsemaan. Pojilla kun oon lauantaisin leffailta niin katsoimme Tintin ruotsiksi (perhe on siis ruotsalaissyntyinen, vaikka kaikki pojat tosiaan ovat syntyneet Yhdysvalloissa, mutta puhuvat silti oikein sujuvasti ruotsia!) popkornien kera ja olipas aika hassua kylla, silla kommunikoimmekin koko illan ruotsiksi. Tai Swenglish taisi se illan kieli kylla olla, kun en mina aina osannut...On vahan paassyt tuo ruotsi ruostumaan mutta ymmarrys saavutettiin aikalailla aina, joten onnistunut babysitterkeikka oli kylla! Ja lastenkirjaa ruotsiksi lukiessa olisittepa kuulleet kun jenkkiaksentilla ruotsia lueskelin! Hihhih, onneksi oli kohteliaita poikia niin silla eivat varmaankaan nauraneet!

Sunnuntaina oltiin taas menossa, saksalaisen S:n hain jalleen sielta Boxfordin metsista ja suuntasimme ensin aamupalalle IHOPiin ja sitten erinaisten pysahdysten kautta Rockingham Park Mallille ja siella oli... JOULUPUKKI! Oli vahan rahavarat vahissa, muuten olisin mennyt Joulupukin kanssa juttelemaan vahan ja kyselemaan etta joskos sita loytyisi halta ruisleipaa, vois kayda poroillaan kipasemassa sunnuntai-illan ratoksi! Mutta niin, ei tosiaan dollareita moiseen huviin oikein riittanyt. Vaikkakin sunnuntain teemana oli joululahjashoppaus, niin ei se ihan siihen jaanyt. Joululahjojahan en luonnollisesti paljasta, mutta itelle mukaan tarttui WetSealista hauska hiuspanta seka yksinkertaisesti hurmaavat legginsit (sanokaa mita sanotte, mutta oli pakko ottaa mukaan!) seka Forever 21:sta ihana musta löllötupsupipo. Ja Macy'silta kauan haaveksittu Jessica Simpsonin Fancy -tuoksu, joka on ihan hattara! Se on semmoinen kivan makea ja raikas ja ihana yksinkertaisesti, ihanasti tuoksuu minun huoneessa nyt hienoisesti! Sittenpa heitin S:n taas talolleen ja suuntasin pikaisesti CVS:n korttishoppailun (Ihanaa synttaria E, kortti on tulossa kylla jo ;]) kotiin lohoilemaan ja neulomaan ja katsomaan rikossarjoja siina neulonnan lomassa. Taydellinen yhdistelma.

Maanantai on nyt ollut maanantai. Ostin lisaa joululahjoja, netin kautta tilaten siis ja voi etta arsyttaa, kun joku on varastanut minun sahkopostin! Tai siis, en voi luoda PayPal-tilia sahkopostillani, koska se on jo muka johonkin tiliin liitetty, mutta minun sahkopostilaatikossa ei ole MINKAANLAISTA viestia mistaan tilin perustamisesta tai mistaan. Ihan alytonta. 45 minuuttia piti kuunnella sita, etta voivoi kun ei me voida tehda talle mitaan, se pitaa se tilin haltijan muuttaa se sahkoposti eika me voida lahettaa mitaan viestia etta tarkistapa onko sahkopostiosoite oikein. Voi prkl kiitos tyhjasta Varmaan taas muistan kattoo jonkun uuden sahkopostin. Hiton aaliosysteemi tuo.

Tuon episodin ohella on kylla ollut oikein mukava paiva, aamuvapaan skypettelin, sitten toita leppoisesti tein kun hostmum on Chicagossa, niin lasten kanssa on vaan hengailtu, otettiin projektiksi tehda semmoinen kimallepehmomosaiikkikuvat kun loytyi semmoinen setti, jossa on 13 numeroa ja jokaiselle numerolle on oma vari ja sitten kuvassa on ruutuja, joissa numeroita ja sitten niita kimallepalasia sijoitellaan numeroiden mukaan. Aika kivaa kieltamatta. Lisaksi tanaan on grandma ja grandpa ollut auttelemassa illasta ja syotiin pitkaan ja hartaasti herkullista pitsaa ja salaattia, nam! Oon tanaan vaan rauhassa touhuilllu ja on ollut kovin kiireeton mukava paiva. Tammoinen parempi maanantai :)



Vaan mieli kylla huitelee jossain Kalifornian rannoilla! Matkustuskuume. Argh. Kuka lahtee elokuun puolessa valissa Kaliforniaan mun kanssa? Matkustusseuran julkinen haku kaynnissa NYT! (Hausta puheen ollen, ens maanantaina aukeaa Harvardin placement testeihin ilmoittautuminen!!) Ooh joo, maanantaita!

" 'Cause it'll give me time to think"

Varoituksen sana kaikille tuleville auppareille. Hankkikaa tekemista ainakin joka kolmannelle paivalle. Muuten iskee mokkihoperyys. Tuli huomattua eilen. Keskiviikko kun oli Veteran's Day ja hostmum pyysi nimenomaan pysymaan kotona, siis minun ja lasten, kun han halusi tehda jottain kivaa lasten kanssa iltapaivalla. Mutta sitten tyoskentelikin viiteen asti ja lahti hoitamaan kyntensa tyton kanssa kello 5.15 pm ja mina ja poika jaatiin kotiin kattelemaan Cars-elokuvan patkia youtubesta ja arsytti, koska olisin voinut lahtea lasten kanssa pienelle "vaellukselle" kolmen muun aupparin kanssa, C:n kotitalon metsiin koska oli niin natti ilma ja lapsilla ei ollu koulua pyhan takia, mutta EI, me jumitettiin kotona ihan turhan paiten. Ja sitten kun siita olin raivonnut puhelimessa C:lle, niin hostmum ja tytto pyorahtavat takaisin 45 minuuttia myohemmin ja olin ihan innoissani etta jee, nyt mina paasen lahtemaan aikaisemmin S:n luo, mutta ei, hostmum kysyi minulta etta voisinko kuitenkin tyoskennella seittemaan, kun han haluaisi ottaa pitkan kylvyn. Anteeksi?? No eihan mulla nyt ole paljoakaan sananvaltaa siihen, koska hostmum tekee ihan miten haluaa, hanhan se minun pomo on. Meinasin siina sitten jo panikoida etta eijjeijei, tytot tapaa seitteman aikaan, etta pitaisi lahtea aikaisemmin, mutta onneksi C oli ihana ja sanoi, etta voi odottaa sen puolisen tuntia minua, etta voidaan menna yhdessa. Mita tekisinkaan ilman ihanaista C:tani? No, tein sitten ruokaa ja leikin lasten kanssa sen aikaa kun hostmum nautti kylvystaan ja kun paivallinen oli valmis, niin tama oli EDELLEEN kylvyssa. Voi vinetto, sanon mina. Mutta niin, sain kuitenkin lahdettya vain 5 minuuttia myohassa, joten menihan se ihan hyvin sitten. Paasin ulos talosta. Vaikka niin, tykkaan perheestani tosi paljon, mutta kuitenkin, ei sita talossa jaksa koko aikaa olla, kun se kuitenkin on myos tyopaikka. Tapasin uuden aupparin, muistaakseni saksalaisen, S:n, joka oli saapunut Jenkkeihin puolitoista viikkoa sitten. The new girl indeed! S vaikutti oikein mukavalta ja sovittiin jo, etta voitais jotakin tehda viikonloppuna, kun ruotsalaiset tytsyt matkaavat kurssilleen Philadelphiaan. Ja jotain tekemista ma tarttenkin, muuten tuun taas mokkihoperoks ja alan varmaan puhua itselleni! Kissalle kun puhun jo. Opin ehka kohta maukumaan niin, etta voidaan alkaa keskustella ydinfysiikastakin, nyt on vaan avaruustekniikkaan tyydytty. Herra kun on aika itsepainen, tanaan se potki (kylla, kissatkin potkivat) minun jalan alas sohvalta, koska halla ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tilaa. Mutta niin, keskiviikkoilta meni sitten hiusvarihuuruissa, kun varjattiin molempien ruotsalaisten S:ien hiukset ja huuhdottiin vari pois tiskialtaassa. Ei oo ennen tullu sitakaan tehtya, ja kun se on vahan semmoinen riskialtis paikka, niin hiustenvarjaamiseen tuli todistetusti tarpeeseen 5 tyttoa. Varjattava, varjaaja, korvien pyyhkija (se on tosi inhtottava kun korviin menee varia, siis korvanlehtiin, eikos?), sitten huuhtelija ja hoitoaineen levittaja. Paljon on hommaa moisessa. Nain siis keskiviikko, hopistiin ja paivitettiin viikkoa, ihana. Saa puhua ikaisillekiin joskus. Ja haipyi mun mokkihoperyys hetkessa kun sai purkaa ajatuksiaan poikke!

Ja iasta puheenollen, kun juttelin suomalaisen A:n kanssa muutama tunti sitten, niin tajusin, etta ALLE (jos lasken oikein kuukaudet) puolen vuoden paasta taytan 20! Herranen aika, aloin miettimaan etta oon melko vanhus jo ;D No ei, mutta oikeasti, kun mietin vaikkapa äitiäni, niin kun han oli 21 niin han meni naimisiin isäni kanssa ja 22-vuotiaana han sai minut. Hah, ei taida mun kohdalla haakellot soida 21-vuotiaana ei juu ei, ois se mieskin pitany vissiin loytaa jo, etta vois ens kesana alkaa haasuunnitelmat ja sita seuraavana sitten haat. Ja vauva ois sitten sita seuraavana. Juu ei. Tai no, koskaan ei pida sanoa ei koskaan, mutta minusta vahan niin kuin tuntuu, etta en ole suunnittelemassa haita kesalla 2010! Mutta siis, aloin miettimaan vahan turhan kauas ehka, mutta aika menee hurjan akkia. Tammoinen ikakriisin pilkahdus melkein kai jo, hui. Oottakaas vaan kevaalle niin hypin ehka seinille.

Ja viime viikonloppu oli kiva. Lauantaina kaytiin IKEAssa jalleen, mutta eri seurassa, kolmen ruotsalaisen, yhden suomalaisen ja yhden aussin voimin. Ja hieman pidemmalla aikataululla kuin viime kerralla, kun viime kerralla lahdettiin viiden aikoihin ja IKEA meni kiinni seittemalta. Ja piti ajaa Bostonin ruuhkan lapi. FIKSUA. No nyt oltiin hereilla jo kahdeksan aikoihin, ja kylla, oli lauantaiaamu ja puoli yhdeksalta oltiin jo menossa, suunnattiiin aussi-B:n luo, sielta yhteen autoon kaikki, sitten Dunkin' Donuts:in aamupala autoon mukaan ja moottoritielle kohti "kotia". IKEA oli yhta hurmaava kuin aina, kaikki ne skandinaaviset variyhdistelmat ja kankaat ja kaikki, ihanaa, tuntui kuin olisi ollut kotona tosiaan, oi. Mukaan sielta nyt ei kovin paljoa tarttunut: orkidea, semmoiset kiva valkeat pyoreat sailytyslaatikot ja ruukku ja lautanen orkidealle. Katellaan etta miten kauan se pysyy hengissa, silla talla hetkella ylakerrassa ei oo lammitysta ollenkaan, siina on joku tosissaan vikana! Sitten Swedish Market oli jalleen houkutteleva, ja urheasti ostin VAIN Maraboun suklaata ja ruisleipamixin (no tottahan toki, miten amerikkalaiset tulisivat ilman mixeja toimeen...?) Ja tottahan toki, siella oli edelleen minun pikku unelmaolohuone, jonka joku paiva viela saan. Oottakaas vaan. Sohvakin oli niin taydellisen pehmea, voi etta. Mutta kahvikupissa oli polya. Silla tavalla mullehan ei koskaan kavisi. Ei ikuna!

Sitten kotio, hurautin autolla ihan Andoveriin asti auttamaan perhetta, kun lasten daddyn aikataulut oli jalleen hieman erikoiset niin mina "paivystin" kotona ja autoin perhetta lahtemaan ja sitten suuntasin takaisin itaan pain, pikaisille joulushoppailuille. Ja oli muuten tuloksekasta, loysin pikkuveljelleni ehka maailman mahtavimman joululahjan! Vaan en paljasta sita nyt, silla pikkusiskoni, joka ehka tata lukee niin sitten saisi sen tietaa ja voisi vaikka vuotaa pikkuveikalle, se ei ois kiva ollenkaan ei. Ja oisin ostanu pikkuruisimman pikkusiskoni joululahjan kans, mutta mulla ei silla hetkella ollu $80 takataskussa Disneyn prinsessamekkoon. Taytynee kehitella jotain muuta. Ja oi ihanat ystavaiseni, olen jo valmiiksi pahoillani, etten voi lahettaa juuri sita mita haluaisin, mutta pakettien postitus on pirun kallista, joten jokainen saanee jotakin, muttei kannata korkeita odotuksia minun suhteen pitaa. Katotaan sitten kun tuun takas ;) Ellen silloin oo vielakin rahattomampi. Mutta lauantai olisi kruunattu viela Richardson's:in jatskilla, mutta mokomat olivat sulkeneet paikan jo.

Sunnuntaina herasin jalleen aikaisin (mikakohan mua oikein vaivaa??), tai no, oikeastaan jutellakseni iskalle, silla olihan isanpaiva. Jenkit viettaa jostain syysta isanpaivaa ihan eriaikaan niin mina aikaisemmin askartelin kortit isille ja papalle, vaan eivat olleet tulleet perille ajoissa :/ Mutta no, ajatushan se on tarkein, ei ajoitus! Mutta sen jalkeen suunnattiin neljan porukalla Bostoniin, toteuttamaan minulle Freedom Trail nro 2. Paiva oli uskomattoman lammin, auringossa olisiko noussut melkein pariinkymmeneen asteeseen ja kun oli selvitetty Freedom Trail plus sivureitit (!), niin kotona huomasin, etta minun jalat olivat verilla saappailla kavelyn johdosta. Ehka voisi korjauttaa ne kannat. Vaan oli kivaa :) Ja tata viikonloppua odotan, silla paasen tutustumaan saksalaiseen S:aan ja toivottavasti saan lauantai-iltana vahan ekstrarahaa ekstratoista! Toimin vahan laittomasti, juu, mutta hyssssh!

"If my dreams get real bizarre"

Mitenkohan tama viikko on jalleen mennyt nain hurjasti, ihan kummaa, on tapahtunut paljon, niin paljon, etta oon ollu ihan liian vasyny kirjoittaakseni. En oo viikosta siis kirjoittanu ollenkaan, eiko nain? No, nyt on kummiski ollu oikein kiva viikko! Amerikkalainen viikkohan alkaa sunnuntaista, joten aloitetaan silla, siis viimesunnuntailla. Mulla ei oikein ollut mitaan suunnitelmia sunnuntaille, joten paatin liittya paivasta aussi-B:n seuraan tan ryhman aupparimiittinkiin ja mentiin siis luistemaan sellaiseen onnettoman pieneen jenkkilaiskaukaloon. (Euroopan kaukalothan on isompia, kerranki jokin on pienempaa Yhdysvalloissa! Tanaan muuten huomasin, etta oravatkin on isompia taalla, noin niin kuin kaiken muun lisaksi.) Mulle yritettiin ensin tarjota kaunoluistimia ja mina vaan kysyin silmat pyoreena etta eiko teilla oo 'tavan' luistimia? Pojat vuokraamossa kysyi etta meinasitko sina hockeyluistimilla luistella, ja mina vastasin ehka liian toykeasti, etta no milla muullakaan? Minahan en osaa kaunoilla luistella, en ollenkaan. Sain sitten ihmettelevien naurahdusten seurauksena hockeyluistimet kateeni. Eiko ne muka ennen oo nahny ei-jaakiekkopelaajatyttoa luistelemassa hockeyluistimilla? Kummaa. Ensinnakin, ihana oli paasta jaalle ja tuntea se kylmyys ja koleus kasvoilla! Toisekseen, oli aika hassua kun parikymmenta aupparia vetaa ympari rinkia laidoista kiinni pitaen! Moni ei ollu koskaan luistellu, saatikka sitten lahiaikoihin. Itellakin tuntu toki vahan kummalta kun jai viime talvena luistelut hieman sikseen, mutta pian sita tunsi taas jaan, vaikkakin luistimet oli auttamattoman tylsat.. Mutta sain tehtya pari vaakaakin siella kuulkas, ei menny ihan hukkaan hyiset luistelutunnit koulussa!

Paivaa jatkettiin aussi-B:n kanssa kiirehtimalla Liberty Treelle, katsomaan Michael Jacksonin This Is It! ja kehoituksena kaikille, jotka viela kerkiaa, niin kaykaa katsomassa! Ensinnakin, Michaelin laulujen kuuleminen elokuvateatterissa sai selkaan aikaiseksi kylmia vareita koko ajan, sitten se show, joka valmistui, oli ihan samalla tavalla varisyttavia. En voi edes kuvitella, milta tuo show olisi lopullisena nayttanyt, olisi pitanyt kylla menna katsomaan! Varsinkin kun jo leffassa, lempparini Earth Song, oli mahtava. Mahtavamahtavamahtava. Leffan jalkeen tuli nalka ja lahdettiin hakemaan pitsa Sal's:sta, joka on muuten paras pizzeria johon olen tormannyt tahan mennessa. Sielta siis juustopizza mukaan ja jatkemaan leffasunnuntaita B:n kotiteatteriin, ja telkkarista tuli justiinsa sopivasti Knocked Up, jolle saattoi nauraa ihan huoletta. Sitten kotiin, jotain jumitin kai sunnutai-illan yksinani, kun perhe oli jossain ihan muualla.

Viikko meni aika huolettomasti. Maanantaina kavin paivasta etsimassa kortteja isanpaivaksi, kunnes minulle valkeni, etta hei, Yhdysvalloissahan isanpaiva on kesakuussa! Ei niita kortteja siis enaa loydy. Siihenhan ei auttanut muu kuin A.C. Mooreen oli paastava ja ostettava tarroja ja muita systeemeja ja ite askartelin isille ja papalle kortit. Ja siina se menikin se maanantai oikeastaan, lasten kanssa kotona hengatessa, koska olivat sen verran vasyneita maanantain koulujen jalkeen, etten yrittanytkaan tehda mitaan muuta. Tiistaina oli hostmum kotona ja teki toita, joten samaa tein minakin, en pinnannut edes pojan paikkareitten aikaan! No joo, kun olin tehny kaiken enka yksinkertaisesti keksinyt mitaan mita olisi pitanyt viela tehda, niin kirjoittelin kirjetta, silla oli sopivasti aikaa. Tiistai meni sitten kirjoja lukiessa ja ulkona hyppiessa, ilta meni jonkinnakoisessa horroksessa, torkkuessa koko ilta. Keskiviikko meni nopeasti, kun lapset menivat isansa kanssa leikkimaan illaksi, niin mina suuntasin ensin lenkille ja sitten ruotsalaisen C:n luo syomaan illallista, kun teki mieli jalleen olla sosiaalinen. Torstaina hengailtiin jalleen kotona, ihan huoletta, eikun ei, kylla me jotain tehtiin, miksen yhtaan muista etta mita...? Hmmhmm, ilmeisesti jotain siis tein kun en ollenkaan muista etta mita.. Luultavasti ollut siis normaaliakin normaalimpi paiva, aamutoimet, lenkki, ja toita paivalliseen asti. Ilta meni puuhatessa, hostmumin kanssa venyi Project Runwayn katsominen parituntiseksi kun samalla purettiin tauluja ja kuljettiin ympari taloa niiden kanssa sovitellen niita joka nurkkaan, etta mika taulu menee minneki..

..ja tama maanantai alkoi kummallisella unella jostain vampyyreista (?!) ja valituksella siita, etta varityskirjat oli leikkihuoneen pyodalta ja se naytti liian sotkuiselta. Voi jee. Etta maanantaita!