Ja mulla on hirmuisen levoton olo, eilen ja tannaan, on koko ajan pakko tehda jotain, joka vie asioita eteenpain, ja sitten kyllastyn siihenkin, tai siis kun ei millaan malttaisi pysya paikallaan. (Nytkin viiden minuutin tauko, koska surffasin netissa paattomasti!!) Voi pojat jos nyt paasis Bostoniin riehumaan ja ottamaan kuvia kaupungin valojen loisteessa. Tulis hyvia kuvia kuulkaas. Ja ehka aika heilahtaneita kans. Ma oon paljon yrittany, enka mittaan oo kunnolla saattanu loppuun! Paitsi sita leipomista, en jattany sita kuiteskaa kesken. Aloitin kirjeen, kirjoitin sivun paivassa, VAIN, koska en jaksanut keskittya. Vaikka ois ollu aikaakin sunnuntaina, silla lunta myrskys vaikka kuinka, kello kolmeen asti, lumiaura kavi siina yhden aikoihin kolaamassa pihan, vaikka lunta oli tuiskuttanut jo 10 tuntia. Hidasta. Jenkeissa on ilmiselvasti ihan liikaa teita.
No josko ma saisin vaikka kerrottua mun viikonlopusta kuitenkin, etta tulee paivitettya! Lauantaina nukuin pitkaan, koska viime viikko oli taas ihan hullu, ja vasytti, vasytti, vasytti. Sitten kun vihdoin sain raahattua itseni ylos suihkun kautta, niin suuntasin saman tien C:n luo myohaiselle brunssille, plus lapsenvahtiseuraksi ja tallihommat tekemaan. Ja viela vapaaehtoisesti huomhuom, kuka kaipaa heppaansa hirmuisesti? En mina ainakaan. En toki en. Sitten valmistauduttin lahtemaan Pohjoisnavalle! Kyseessa oli siis Polar Express, jolle paasin ilmaiseksi kun lupauduin lapsenvahtihommiin sen ajaksi, eli C:n hostmumin siskon kahta suloista lasta kaitsin siella, ihan mielellani, kun kerran paasin Joulupukkia tapaamaan kans! Pyjamat paalle ja ajamaan. Google Maps, tama sai sitten olla eka ja vika kerta kun meidat petit. Tai sitten me vain kaannyttiin vaarin, mutta kuitenkin, huomattiin noin vartti ajettuamme etta nyt ollaan ihan vaaralla reitilla. Kartasta sitten uusi toimintasuunnitelma ja C stressasi hirmuisesti, etta ollaan myohassa, mina yritin rauhoitella vaikken yhtaan tienny, etta oltaisko ajoissa, mutta loppujen lopuksi... Oltiin etuajassa! :D Pojat ei oikein tienny mita aatella kun hekotettiin etupenkilla kun auto oli parkissa ja meilla oli noin kymmenisen minuuttia tapettavana. Sitten junaan! Itse junasta, no, suoraan sanottuna se oli nanny's hell. Tai varmasti ihan mukava, jos on kaks aikuista ja yksi lapsi, mutta kun tassa oli se, etta oli kaks aupparia ja 5 lasta! Ja kaikki ihan tapinoissaan Joulupukin nakemisesta, illalla saivat syodakseen ISON sokerikeksin ja sitten viela laulattivat lapsilla joululauluja siella kans! Ihana oli nahda se, kuinka lapset olivat innoissaan, mutta kaakaokuppien kanssa sai olla aika mestari, etta sais pidettya itsensa ja kanssamatkustajat puhtaina. Vaan olihan se kivaa kylla, ei mitaan hirmu ihmeellista, mutta ehka mun pitaisi olla vuosia vahemman noin tusinan verran niin oisin minakii innoissani siita!
Sen jalkeen oli tarkoitus toteuttaa minun lauantain tarkoitus, eli lahtea shoppaamaan joululahjoja (tok olen ajoissa!) ja koska oltiin laiskoja ja haluttiin saastaa ajassa, niin ajeltiin vaan C:n pihaan, vietiin lapset sisalle ja otettiin perhetuttu M kyytiin ja pyjamissa suunnaattiin kohti ostoskeskusta! Ja tiedattehan, etta kun se on AINA niin, etta kun lahtee ostamaan lahjoja, niin sitten loytaa itelleen kaikkea kivaa halvalla? Nain kavi mullekin! Yllatys, yllatys...
Tassa nyt on hieman huono valoitus, mutta antaakaa anteeksi. Kyseessa on kuitenkin ihan ampparijaatelon varinen perustoppi, se oli vain pakko saada, vaikka silla syylla vaan, etta sunnuntaina oli se lumimyrsky, niin tassa oli kiva kesailla kun ulkona tuiskutti!
Ja sitten mun ikuisuusrakkaus. Pipot. (Seka vastaus kysymyksiinne, tukkani hapsottaa ihan miten sattuu edelleen, ellei pahemminkin kun en oo saanu kaytya kampaajalla, seka kylla, huoneeni, oli se missa pain maailmaa tahansa, niin se on silla tavalla sopivasti sotkuinen!)
Sellaista jallen GAPista, olen rakastunut kauppaan, kerta kerralta enemman. Oottakaas, kun tammikuussa ois tarkoitus matkata Outlet Mallille, ja mina pidan huolen, etta se Outlet Mall, jolle suunnataan, niin saa kylla luvan sisaltaa GAPin outletin. No niin, tulihan niita joululahjojakin shopattua! Tosin siihen en tarvinnut kuin yhden kaupan, Barnes&Noblesin, silla rakkauteni kirjoja kohtaan on niin suuri, etta niita tulvii lahjoina muillekin! (Suomen lahjoissa oli kirjojen maaraa vahan rajoitettava, silla ei ois riittany mun varat niiden lahettamiseen.) Onnellisena pyjamassa ja teekupin kanssa vaeltelin kirjakaupassa kaikkea katsellen ja paadyin sitten ostamaan itselleni viela ehka heti Muumien jalkeen parhaan lastenkirjan "Around the world in 80 days". Tai no, minun lapsuuslempparijuttuja, silla Phileas Fox on edelleen meilla VCRlla, ellei joku ole onnistunut sita hajottamaan kotona jo. Semmoista ois tarkoitus taalla urakoida jossain vaiheessa, kunhan saa ensin kaikki jouluhommelit tehtya!
Sunnuntaina tuiskutti tosiaan ja marsysin huoneessani lohoten puolisen paivaa ja sitten lahdin ostelemaan LISAA kirjoja ja leipomistarvikkeita, tammoisesta joulunvalmistelusta mina tykkaan! Sunnuntainahan mulla tuli tayteen 5 kuukautta USAssa ja aika hassua. Vitonen on maaginen numero, silla 5 kuukauden jalkeen voi tata taloa kutsua kodiksi. Ihan oikeasti. Vaikka mun koti on edelleen Suomessa, mutta talla puolen maapalloa olen nyt mielestani kotiutunut. Aika kauan se kesti, eikos? ;D Olen joskus vahan hidas. Yllatysyllatys C tuli jalleen juhlimaan minun kanssa tata merkkipaivaa uintisessionsa jalkeen, koska olin ihan yksin kotona, niin katsoimme Julie&Julia-elokuvan, joka lukeutui heti suosikkeihin mainoksen nahdessani! Ihanan positiivinen elokuva, joka vahan rauhoittikin, koska valilla kai stressaan liikaa siita, kuinka en ole viela opiskelemassa sita ammattia itselleni, mutta tavoitteita on hyva olla niita lyhytaikaisiakin. Kuten vaikkapa villasukkien neulominen loppuun!
Ai niin, vissiin tuo sunnuntain tuisku oli aikamoinen myrskykin, silla kun mall suljettiin yhdentoista aikaan illalla ja suunnattiin kohti kotia niin tien varressa oli tusinan verran lumiauroja odottamassa sita lunta!! Ja silti meille asti kerkesivat vasta iltapaivalla. Mutta niin, semmoista taalla ja tanaan. Nyt vois suunnata sen piparitaikinan tekoon!
P.S. Ei meilla ollukaan neilikkaa niin kuin oletin. Ei tuu piparitaikinaa tannaan siis :/ Suunitelma B, lahjat paketteihin!
1 kommentti:
Viis kuukautta miullakin kesti, ei pari, kolme tai neljä, vaan viisi! Outoa.
Ja voi, tule tännekin leipomaan :( Jouluostokset jäi tekemättä näiden lumipäivien vuoksi, joten kai sitä pitäis kipasta lähikauppaan ostamaan leipomistarvikkeita, että sais edes jotakin ihmisille annettua. Ei vaan ole niin reipas olo, että jaksais alottaa sen rumban.
Lähetä kommentti