Mulla pätkäsi eilen netti ihmeellisesti, niin en voinut illalla enää päivitellä. Nytten oon vielä töissä, iltahommissa, mutta lapset nukahti kuin naps vain niin mullei ole muutakaan tekemistä kuin kirjoitella tänne. Ja syy kirjoittamiseen on toki se, että pitikin kirjoittaa!
Viikonlopusta vielä sen verran, että sunnuntai, siis lauantai-sunnuntai välinen yö, kun ensin käveltiin New Yorkin valojen loisteessa Grand Central Stationille, ja juostiin junaan, joka meidät kiidätti Greenwichiin, Connecticutiin, jossa ooteltiin sitten taksia öö reilut puoli tuntia ja naurattaa edelleen, kun poikia niin harmitti, ettei saatu taksia heti ja me tytöt naurettiin vaan jotain typerää. Mutta hei, jos aikaa pitää kuluttaa niin sama on pitää hauskaa, oltiin sitten Greenwichin juna-asemalla tai ei. Autoseikkailujen ja taloon hiippailuljen jälkeen löydettiin porukkana jälleen toisemme J:n luona, kun hän asuu erillisessä pikkuisessa pihakämpässä (kyllä mullekin kelpais!) ja istuttiin siinä J:n sängyllä kaikki viis pelaten meidän versiota perinteisemmästä juomapelistä ja kun ei löytyny kortteja, niin piti sitten pelata M:n puhelimen nopilla. Olipas jännää! Eiku oli oikiasti hauskaa, plus sitten illan hauskin osio oli ehkä se, kun minä, K ja M lähdetiin M:n luo ja hiippailtiin kirjaimellisesti varpaisillaan M:n huoneeseen nukkumaan. Mulle tuli PIKKASE teinimäinen olo pienessä hiprakassa kyllä, vieläkin naurattaa, että kun ei isona ihmisenä vaikka hostelliin reteesti mennä vaan hiljaa pitää aamuyöstä hiippailla nukkumaan.
Siinähän keretiin sitten sellaiset nätit 5 tuntia nukkua ennen kuin kaikki sunnuntaiaamun kunniaksi klo 8 suunnattiin suihkuun ja pakaten huristeltiin hakemaan kyyhkyläiset kyytiin kans ja suunnattiin takasin Greenwichin juna-asemalle, jossa jälleen vähän ooteltiin sitä junaa joka oli myöhässä, siitä kun M lähti sitten katteleen peliä johonki, niin me saavuttiin Grand Centralille ja suunnattiin sunnuntaibrunssin mättöön kahdeksi tunniksi. Oli muuten aika erikoinen brunssi meillä: Oreo-keksejä, tuoremehua, kahvia (tää on vielä normaalia), hedelmäsalaattia, sushia ja teriyaki-kanaa ja riisiä! Ja maistoin kuulkaas elämäni ensimmäisen kerran sushia K:n lautaselta ja namnam oli hyvää kuulkaas, California rolls, yummy. Mutta niin, sen 2 tunnin yleisen maailmanparannuksen jälkeen törmättiin tuttuihin kun saksapoika R bongasi meidät ja suunnistettiin sitten ylös sieltä maanalaisesta luolastamme melkein ahdistavaan kuumuuteen. Käveltiin hetki, metroiltiin toinen, nähtiin NYC Pride, käveltiin toinen hetki, mullei ollu energiaa ottaa kuvia sen mun valtavan laukun kantamisen lisäks (jossa oli puolet tarpeetonta kamaa kun suunnitelmat pikkase muuttu) joten otin viikonlopun aikana vain sellaiset 200 kuvaa. Sunnuntain, niin istuskeltiin katsomassa komiikkoa hetki, sitten oli liian kuuma, järjestettin epäonnekas suuri kameranmetsästys, metroiltiin ja KÄVELTIIN jälleen mun ja B:n bussille, koomailtiin 4 tunnin matka Bostoniin. Ja kun saavuttiin Bostoniin, niin ois ihan kuin ois saapunu kotiin. Pystyi jälleen hengittämään semmoista mukavan viileää ilmaa, oli vaan jotenkin niin kotoisaa. Ja metrollakin osasi kulkea. Because my friend B and I, we don´t speak New York yet!
Ja kun on tullu nukuttua niin runsaasti edellisinäkin öinä niin muahan väsyttää edelleen, vaikka on ollu varsin mukavia päiviä, eilen oli töitä vain vähän, sitten juttelin pikkusiskon kanssa pitkästä aikaa, sitten oli hieroja, vihdoin ja viimein. Mä en tiedä mitä ne siellä hierojakoulussa opettaa, but damn it feels goooooooood. Sitten kirjastosta levyjen metsästykseen, ja vielä illan päätteeksi O:n kanssa jätskille, juttelemaan ja sitten kotiin nukkumaan ja tänään mulla on ollut hieman pitempi mutta silti oikein mukava päivä, jonka kruunasi se, että C tuli soittamaan ovikelloa ja matkalla majapaikkaansa sanomaan moi ja halaamaan. JEEE, C on täällä nytten ja on seuraavat 2 viikkoa ja se on tosi tosi kivaa!
Mutta sitten vähemmän kivaa on mun vatsassa kiristyvä solmu, joka johtuu siitä, että tässä ollaan lähössä kotia kohti pian. Älkää nyt käsittäkö väärin, mä olen edelleen innoissani tulossa kotiin, mutta muun muassa tässä yksi päivä kun panikoin J:lle niin kommentti kuului vaan, että "äsken sitä oltiin innoissaan kotiin menossa ja nyt ei haluta lähteä, mikä sun mieltä muuttelee?" No, oon ensinnäkin tyttö, se selittänee jo aika paljon ja toisekseen tottakai kaikki paranee loppua kohti. (Nytkin saan ehkä töistä yllätyspitkän viikonlopun, jeees!) Niin mä en halua lähtiä. Mutta samalla haluan tulla kotiin. Mutta tää aupparivuosi, se on ollut jotain niin toista kuin mitä oon odottanu. En mä tajua että kohta pitäis pakata koko huone kuntoon, 2 viikon päästä pitäis olla jo muuttamassa periaatteessa, siis tonne aurinkohuoneeseen kun uus auppari tulee 2 viikon päästä perjantaina. Hassua. Eikä ollenkaan hauskaa kuitenkaan. Mutta no, sehän nähdään sitten kohta taas mikä tässä on mieli. Sen minä tiiän että Suomessa tullaan kuulemaan ihan tarpeeksi juttuja siitä, kuinka silloin USAssa tehtiin näin ja näin ja sitten meille kävi näin ja yhyy mulla on ikävä sinne. Kun ikävä kyllä tulee. Juteltiin eilen B:n kanssa asiasta ja mulle tulee ihan HIRMUINEN ikävä mun aussiani joka tänne jää, meistä on tullut kovin läheisiä kyllä, voisin lukea hänet ehdottomasti yhdeksi rakkaimmista ystävistäni ja muitakin täältä, ja se se vasta kipeää tekeekin. Onneksi on K ja J, jotka asuvat Suomessa, niin täältä Massachusettsin alueelta. K varmaan on vilissyt tekstissä kertaan jos toiseen, hän on aivan ihana ja J on mulle kuin isoveli, ja aivan upea tyyppi. Vuan asuvat molemmat piäkaupunkiseuvvulla samperi. Niin tää mun solmu kiristyy kiristymistään. Taijjan tarvita kaikki ne bussi- ja lentomatkat tämmöisten juttujen selvittelyyn. Ja niin, saatan tirauttaa muutaman kyyneleen elokuun puolivälissä. Ja heinäkuun lopussa. Niin silloin kun pitää sanoa heihei suuntaan kuin toiseen. Ja tiedättekö, ei mua näin ahistanut lähtiä Suomesta. Kun tiesin, että tuun takasin. Mutta kun täältä lähtee, niin ei tule tasan tänne takaisin. Eikä varmaksi tiedä näkeekö kaikkia täällä tapaamiaan tyyppejä enää ikinä. On sen verran loputtoman oloisia ajatuksia etten tiedä onko niitä mukava aatella. Mä oon tässä kahden elämän välissä nytten, palaamassa ja lähtemässä jajaja niin. On aika vaikiata. Vaan availlaan tätä solmua. Tässä jälleen joku päivä.
Psssst. Heinäkuu on mun viimeinen kokonainen kuukausi Yhdysvalloissa. Moro.
keskiviikkona, kesäkuuta 30
maanantaina, kesäkuuta 28
"Asfaltti polttaa"
Ja se muuten polttaa ihan tosissaan, kun poltin jalkapohjani tuossa perjantaina kun käppäilin kotipihatiellä, oli ällölämmin ja hirmuisen aurinkoista, joten asfalttihan oli nätisti koko päivän saanut sitä lämpöä ja minä kävin vaan hakemassa muutaman pussin autosta, kun sitten seisahin paikalleni ja voi jumankauta, mun oli hypättävä autoon poimimaan kamppeet ja päkiä kirkui punaisena. Miten näin voi käydä?
Oh, anteeksi viikonlopun päivittämättömyys, mutta oli sen verran kiireisempi vkoloppu ja kotiin pääsinkin vasta 10 pm sunnutai-iltana ja reissuun lähdin 6 pm perjantai-iltana. Ja olin hieman väsynyt kun tuli nukuttua vajaa 10 tuntia yhteensä viikonlopun aikana? Ja pojat tuli vielä jätskille sen jälkeen niin minua on pikkase väsyttäny tässä maanantain. Olin innoissani menossa Y:lle töiden jälkeen, se tuntui hyvältä idealta aamutauon jälkeen, mutta nytten on taisteltava vaan sen kanssa, etten nukahda hetimiten. Väsyttääpi.. mutta I guess this is what you get from having fun!
Missasin jussin, tai siis juhannusaaton juhlimiset, kun olin töissä, lapset oli hirveällä päällä eikä huvittanu mihkään lähtiä sitten juhlistamaan jussia, vaan pakkasin kampeet ja sovin O:n kanssa että mennään hengailemaan johonkin. Herra vei mut ihan superhyvään kiinalaiseen syömään, miten oon voinu missata sen, vaikka se on vain tyyliin 5 minuuttia lasten koululta? Oijjoij. Namnam. Istuttiin se pari tuntia siellä, ja tuumattiin, että ihan liian myöhäistä lähtiä Rockingham Park Mallille enää, joten Loopiin lähdettiin katsastamaan, että mitä leffoissa ja ettimään jalkapallokenkiä. Minähän oonkin siinä expertti! No ei löytyny, mutta päädyttiin kattomaan Karate Kid, joka.. yhmm.. tarina oli hyvä, joten täytyy ehdottomasti katsoa se vanhempi versio, mutta en ainakaan muista nähneeni yhtä hidasta alkua missään elokuvassa. Ja sitten se "treenauskohta", jonka oisin halunnu nähdä niin tietenkin se oli nopeutettu oikein sopivasti. Ja leffa päättyi oikein onnellisesti! Hjyvä niin, hollywoodkliseitä kun oli muutenkin niin niinhän se on päätettäväkin. Mutta Jayden Smith is the cutest kid, definitely! Aateltiin molemmat, ettei 10 pm alkava leffa nyt niin myöhään mene, mutta 12.30 am huomasin että B:ltä oli tullut 4 puhelua ja yksi tekstiviesti. Jjoo, oli pitempi leffa. No, huristelinpa sitten B:lle yömyöhällä, mikä oli tietenkin erittäin fiksua aatellen, että herätyskello soi 6.15 am. Eikä tietenkään juteltu yöllä mistään ollenkaan. Never.
No, aamulla aikasi sitten suihku ja uudellenpakkaus ja hidas möngerrys autoon asti, auto parkkiin T:lle, T:llä bussiasemalle ja saapumisaika South Stationille siis 9.01 am. Bussi lähti yhdeksältä.. Hihi. No ei me edes juostu metrolta, kun todettiin, että ei olla syöty aamupalaa niin ei jakseta stressata, voijjaan ottaa kymmenenkin bussi. Joten käytiin vaihtamassa liput ja bongattiin Honey Dew, josta sain maailman parasta mokkakahvia tavan kahvin hintaan. Oi namnam. Jonnekin hunnikkoon Dunkin Donutsit, minä haluan Honey Dew-putiikkeja pitkin maata! Bussimatka NYCiin, hmm, minä taisin torkkua, soiteltiin S:lle joka sillä nimenomaisella hetkellä makasi jossain Cape Codin rantahietikolla! Ja ah, koska olemme Yhdysvalloissa niin tietenkin bussi pysähtyi MÄKKÄRILLÄ! B:n kanssa seikkailtiin sitten Chinatownilta Grand Centralille, jossa alkoi operaatio metsästä pieni suomalainen tyttö ja pitkä ruotsalainen poika. K ja J löytyi kyllä tunnin sisään ja suunnaattin Central Parkiin juhannuspäivän piknikille kera ruotsalaispoppoon. M oli saanut perheeltään Ruotsista paljon ruotsalaisia nameja ja joukossa oli pari Geishaa ja Dumleakin, mutta ne oli sulanut, voi surkeus :( Muttei sillä niin väliä. Juhannus oli aivan mahtava. Aivan ihana mahtava justiinsa jussimainen jussi! Vaikkei kaikki kaverit päässykkään paikalle, mutta sen murehtimiseen menisi maailma. Istuttiin siinä, leikittiin koiran kanssa, se söi ruotsalaisia lihapullia oikein mielissään, ruotsitytöt tanssi perinteiset tanssit salon ympärillä, pyydystettiin tuliötököitä, kuunneltiin tarinaa mun ruotsalaisesta kaksosesta, opeteltiin kuinka koreaksi sanotaan rakkaus&rauha&vapaus, pelattiin jalkapalloa lapsia vastaan, B letitteli meiän hiuksia, otettiin kuvia ja naurettiin. Jee jussia! Illan kruunasi myöhäinen illallinen AQ Cafessa, jossa tarjottiin eurooppalaista, lähinnä ruotsalaista eli suomalaistakin, ruokaa. Taivas. Minä vaan kerron teille. Oijjoijoi. Nam.
Mun ajatus katkesi nyt totaalisesti, kun taistelen parhaista tv-tunnareista suomi-J:n kanssa! Plus varasin bussin Washington DC:stä Las Vegasiin! Hehe, se on vähän pitempi reissu se :D
Mutta kuulkaas, mun täytyy nyt purkaa möykkyäni tässä. Kerron teille loput ja kuvat NYCistä huomenna, hiljaisesti panikoin lähdöstäni nyt!
Oh, anteeksi viikonlopun päivittämättömyys, mutta oli sen verran kiireisempi vkoloppu ja kotiin pääsinkin vasta 10 pm sunnutai-iltana ja reissuun lähdin 6 pm perjantai-iltana. Ja olin hieman väsynyt kun tuli nukuttua vajaa 10 tuntia yhteensä viikonlopun aikana? Ja pojat tuli vielä jätskille sen jälkeen niin minua on pikkase väsyttäny tässä maanantain. Olin innoissani menossa Y:lle töiden jälkeen, se tuntui hyvältä idealta aamutauon jälkeen, mutta nytten on taisteltava vaan sen kanssa, etten nukahda hetimiten. Väsyttääpi.. mutta I guess this is what you get from having fun!
Missasin jussin, tai siis juhannusaaton juhlimiset, kun olin töissä, lapset oli hirveällä päällä eikä huvittanu mihkään lähtiä sitten juhlistamaan jussia, vaan pakkasin kampeet ja sovin O:n kanssa että mennään hengailemaan johonkin. Herra vei mut ihan superhyvään kiinalaiseen syömään, miten oon voinu missata sen, vaikka se on vain tyyliin 5 minuuttia lasten koululta? Oijjoij. Namnam. Istuttiin se pari tuntia siellä, ja tuumattiin, että ihan liian myöhäistä lähtiä Rockingham Park Mallille enää, joten Loopiin lähdettiin katsastamaan, että mitä leffoissa ja ettimään jalkapallokenkiä. Minähän oonkin siinä expertti! No ei löytyny, mutta päädyttiin kattomaan Karate Kid, joka.. yhmm.. tarina oli hyvä, joten täytyy ehdottomasti katsoa se vanhempi versio, mutta en ainakaan muista nähneeni yhtä hidasta alkua missään elokuvassa. Ja sitten se "treenauskohta", jonka oisin halunnu nähdä niin tietenkin se oli nopeutettu oikein sopivasti. Ja leffa päättyi oikein onnellisesti! Hjyvä niin, hollywoodkliseitä kun oli muutenkin niin niinhän se on päätettäväkin. Mutta Jayden Smith is the cutest kid, definitely! Aateltiin molemmat, ettei 10 pm alkava leffa nyt niin myöhään mene, mutta 12.30 am huomasin että B:ltä oli tullut 4 puhelua ja yksi tekstiviesti. Jjoo, oli pitempi leffa. No, huristelinpa sitten B:lle yömyöhällä, mikä oli tietenkin erittäin fiksua aatellen, että herätyskello soi 6.15 am. Eikä tietenkään juteltu yöllä mistään ollenkaan. Never.
No, aamulla aikasi sitten suihku ja uudellenpakkaus ja hidas möngerrys autoon asti, auto parkkiin T:lle, T:llä bussiasemalle ja saapumisaika South Stationille siis 9.01 am. Bussi lähti yhdeksältä.. Hihi. No ei me edes juostu metrolta, kun todettiin, että ei olla syöty aamupalaa niin ei jakseta stressata, voijjaan ottaa kymmenenkin bussi. Joten käytiin vaihtamassa liput ja bongattiin Honey Dew, josta sain maailman parasta mokkakahvia tavan kahvin hintaan. Oi namnam. Jonnekin hunnikkoon Dunkin Donutsit, minä haluan Honey Dew-putiikkeja pitkin maata! Bussimatka NYCiin, hmm, minä taisin torkkua, soiteltiin S:lle joka sillä nimenomaisella hetkellä makasi jossain Cape Codin rantahietikolla! Ja ah, koska olemme Yhdysvalloissa niin tietenkin bussi pysähtyi MÄKKÄRILLÄ! B:n kanssa seikkailtiin sitten Chinatownilta Grand Centralille, jossa alkoi operaatio metsästä pieni suomalainen tyttö ja pitkä ruotsalainen poika. K ja J löytyi kyllä tunnin sisään ja suunnaattin Central Parkiin juhannuspäivän piknikille kera ruotsalaispoppoon. M oli saanut perheeltään Ruotsista paljon ruotsalaisia nameja ja joukossa oli pari Geishaa ja Dumleakin, mutta ne oli sulanut, voi surkeus :( Muttei sillä niin väliä. Juhannus oli aivan mahtava. Aivan ihana mahtava justiinsa jussimainen jussi! Vaikkei kaikki kaverit päässykkään paikalle, mutta sen murehtimiseen menisi maailma. Istuttiin siinä, leikittiin koiran kanssa, se söi ruotsalaisia lihapullia oikein mielissään, ruotsitytöt tanssi perinteiset tanssit salon ympärillä, pyydystettiin tuliötököitä, kuunneltiin tarinaa mun ruotsalaisesta kaksosesta, opeteltiin kuinka koreaksi sanotaan rakkaus&rauha&vapaus, pelattiin jalkapalloa lapsia vastaan, B letitteli meiän hiuksia, otettiin kuvia ja naurettiin. Jee jussia! Illan kruunasi myöhäinen illallinen AQ Cafessa, jossa tarjottiin eurooppalaista, lähinnä ruotsalaista eli suomalaistakin, ruokaa. Taivas. Minä vaan kerron teille. Oijjoijoi. Nam.
Mun ajatus katkesi nyt totaalisesti, kun taistelen parhaista tv-tunnareista suomi-J:n kanssa! Plus varasin bussin Washington DC:stä Las Vegasiin! Hehe, se on vähän pitempi reissu se :D
Mutta kuulkaas, mun täytyy nyt purkaa möykkyäni tässä. Kerron teille loput ja kuvat NYCistä huomenna, hiljaisesti panikoin lähdöstäni nyt!
sunnuntaina, kesäkuuta 27
"To the left and to the right, buildings towering to the sky"
Viikonlopun soitetuin biisi? Oh baby, you better believe that! Susette ♥ NYC (just as a friend, Boston is my darling!)
torstaina, kesäkuuta 24
"'Cause it's too much"
Mä lupasin sitä toimintakertomusta! Tässä on tosiaan viimepäivät vietetty "lomaillen" Connecticutissa, Old Saybrookissa tarkemmin sanoen. Lomailuahan tää ei niinkään ollut, kun tämä oli oikeastaan hostmumin business trip, eli toinen oli koko ajan töissä.
Tarkoitus oli tosiaan lähtiä maanatai-iltapäivästä, mutta kuten aina niin autohan starttasi vasta puoli yhdeksän maissa kohti etelää. Oltiin hotellilla yhdentoista jälkeen ja lapset pysyi herällä YÖKAHTEEN. Auta armias. Onneksi oli pehmyt sohva, jolla minä punkkasin, koska ei minua houkuttanut nukkua samassa makuuhuoneessa kovalla varasängyllä. Ah, hostmum lähti sitten tiistaiaamuna aikaisin kokouksiin, ja oli tilannut mulle tosiaan huoneeseen aamiaisen, ja lapset nukkui pitkään, joten minä istuin parvekkeella ja nautin höyryävästä kahvista ja katselin laivoja ja jotakuta aamu-uinnilla altaalla. Lapset herättyään söivät aamupalaa ja me suunnaattiin sitten altaalle leikkimään ja sieltä takasin lounaalle ja nukkumaan ja sitten hostmum tuli takaisin, koska oli tullut kipiäksi, joten me lähdettiin pois häiritsemästä toiselle altaalle reiluksi tunniksi, käveltiin satamassa, päivällistä, telkkaria, nukkumaan. Aupparille hetki vapaa-aikaa kun kaikki nukkuu. Ahhh.
Keskiviikkona aamupalaa, telkkaria, siivoilua ja pakkailua, altaalla riehumista, check-out, ajeltiin kattelemassa isoja rantataloja ja tytsi tokaisi vaan, kun näki leikkikentän ja siinä luki, että private, niin "I don´t like this people, they don´t SHARE!!" No, onneksi löydettiin kumminkin sellainen 10 dollarin hintaan jaettava ranta, jossa lueskeltiin hostmumin kanssa lehtiä kun lapset leikki hiekassa, kateltiin kuinka erakkorapu vaihtoi kotinsa toiseen, minä sain hieman punaista väriä vaikka oli SPF 50, hullua tuo aurinko. Haikailin Long Islandia, joka sinisenä viivana näkyi horisontissa. Syötiin jäätelöä. Kookosmehujätski on mun ehdoton uusi suosikki. Saako sitä Suomesta? Huaaah. Sellainen pikalomahkoreissu.
Mulla on ilmeisesti liikaa bussiaikatauluja ja järjestelyjä ja rahoja ja varaamisia ja suunnitteluja noin yleisesti mielessä kun ei tämän kummaisempaa hengentuotetta tule nyt. Lauantaina ois suuntana NYC. Ja 11. heinäkuuta ois skydiving. Toivottavasti. And I´d rather not think about leaving. Meaning I´ll get back to Franny and Zooey now :) And this, ´cause I just can´t get enough of it!
Tarkoitus oli tosiaan lähtiä maanatai-iltapäivästä, mutta kuten aina niin autohan starttasi vasta puoli yhdeksän maissa kohti etelää. Oltiin hotellilla yhdentoista jälkeen ja lapset pysyi herällä YÖKAHTEEN. Auta armias. Onneksi oli pehmyt sohva, jolla minä punkkasin, koska ei minua houkuttanut nukkua samassa makuuhuoneessa kovalla varasängyllä. Ah, hostmum lähti sitten tiistaiaamuna aikaisin kokouksiin, ja oli tilannut mulle tosiaan huoneeseen aamiaisen, ja lapset nukkui pitkään, joten minä istuin parvekkeella ja nautin höyryävästä kahvista ja katselin laivoja ja jotakuta aamu-uinnilla altaalla. Lapset herättyään söivät aamupalaa ja me suunnaattiin sitten altaalle leikkimään ja sieltä takasin lounaalle ja nukkumaan ja sitten hostmum tuli takaisin, koska oli tullut kipiäksi, joten me lähdettiin pois häiritsemästä toiselle altaalle reiluksi tunniksi, käveltiin satamassa, päivällistä, telkkaria, nukkumaan. Aupparille hetki vapaa-aikaa kun kaikki nukkuu. Ahhh.
Keskiviikkona aamupalaa, telkkaria, siivoilua ja pakkailua, altaalla riehumista, check-out, ajeltiin kattelemassa isoja rantataloja ja tytsi tokaisi vaan, kun näki leikkikentän ja siinä luki, että private, niin "I don´t like this people, they don´t SHARE!!" No, onneksi löydettiin kumminkin sellainen 10 dollarin hintaan jaettava ranta, jossa lueskeltiin hostmumin kanssa lehtiä kun lapset leikki hiekassa, kateltiin kuinka erakkorapu vaihtoi kotinsa toiseen, minä sain hieman punaista väriä vaikka oli SPF 50, hullua tuo aurinko. Haikailin Long Islandia, joka sinisenä viivana näkyi horisontissa. Syötiin jäätelöä. Kookosmehujätski on mun ehdoton uusi suosikki. Saako sitä Suomesta? Huaaah. Sellainen pikalomahkoreissu.
Mulla on ilmeisesti liikaa bussiaikatauluja ja järjestelyjä ja rahoja ja varaamisia ja suunnitteluja noin yleisesti mielessä kun ei tämän kummaisempaa hengentuotetta tule nyt. Lauantaina ois suuntana NYC. Ja 11. heinäkuuta ois skydiving. Toivottavasti. And I´d rather not think about leaving. Meaning I´ll get back to Franny and Zooey now :) And this, ´cause I just can´t get enough of it!
keskiviikkona, kesäkuuta 23
"Or else my heart is going to pop"
Back in Massachusetts. Kuvia Old Saybrookista hieman. Toimintakertomusta luvassa huomenna. Plus muuta infoa. Nyt väsy! Ja elintärkeä kysymys, että missä on mun after sun?!
tiistaina, kesäkuuta 22
"Life is a maze and love is a riddle"
Moi pörriäiset!
Mulle tuotiin tossa vähän aikaa sitten room service aamupalaa, lapset nukku pitkäään ja nyt kattoo telkkaria tyytyväisenä, sain kämpän (mulla on ihka oikia OMA koti!!!) ja tää hotelli... No, palataanpa asiaan myöhemmin, koska me lähetään kohta myöhäisen aamupalan jälkeen tohon uima-altaalle polskimaan!
It´s so damn hard to be an au pair sometimes..! ;)
Mulle tuotiin tossa vähän aikaa sitten room service aamupalaa, lapset nukku pitkäään ja nyt kattoo telkkaria tyytyväisenä, sain kämpän (mulla on ihka oikia OMA koti!!!) ja tää hotelli... No, palataanpa asiaan myöhemmin, koska me lähetään kohta myöhäisen aamupalan jälkeen tohon uima-altaalle polskimaan!
It´s so damn hard to be an au pair sometimes..! ;)
sunnuntaina, kesäkuuta 20
"And in the evening she's still singing with the band"
Oh. Minä en voi uskoa, että jälleen yksi viikonloppu on takana ja yksi viikko edessä. Minun neljänneksi viimeinen työviikko. Kuinka hullua se oikein on? Kerronpa teille, että se on hullua.
Viihdytän itteäni The Soupin ääressä täällä, jotain viihdyttävää löytyy E!:ltäkin :D Mutta palataan tässä USAn lukemattomien tositv-sarjojen klipeille naureskelun välillä tuohon viikonloppuun. (Extreme Poodels?!) Miksi nämä viikonloput vähenee? Ja hauskenee samalla? Kertokaa! No mutta, kunhan ensin auttelin pari tuntia perhettä saamaan jälleen ittensä ovesta ulos, sen jälkeen kävin takapihalla lukemassa kirjaa kun aurinko paistoi nätisti. Oletteko muuten lukeneet The Nanny Diaries -kirjan? Jos olette ja tykkäsitte, niin lukekaa myös samojen kirjailijoiden Citizen Girl, lopetin sen lukemisen justiinsa, ja se oli kyllä jälleen loistava, kuten The Nanny Diaries oli myös, ihanaa kesälukemista. Tän jälkeen oli juteltava äitin kanssa bisnesasioita ja saattaapi ystäväiseni olla niin, että mulla on huomenna oma kämppä elokuun alusta alkaen, HUI!
Mutta niin, sitten suuntasin B:n luo viettämään nätin aurinkoista päivää sisälle, kun B oli saanut jonkinmoisen viruksen, ilmeisesti B:n hostpoika oli mennyt juomaan B:n juomapullosta ja B oli juonut samasta pullosta sitten myöhemmin, niin oli sitten saanut ihtensä kipiäksi! No, minä lähdin mustikoiden ja Marie Antoinette -leffan kanssa parantelemaan tytsiä, ja mustikkarasian, lasillisen kokista, Marie Antoinetten ja It´s Complicated:in jälkeen B oli sitä mieltä, että hän on parempi ja suuntasi minun kanssa Andoveriin, jonne saapuivat myös suomalais-J ja norjalais-O ja kun oltiin ensin saatu itsemme valmiiksi, siis minä ja B, pojat tyytyi kattomaan Transformersia ja juttelemaan lapsista (oh au pairs!) ja sitten suunnaattiin J:n maantielaivaan ja ajettiin Newburyportiin, jossa T oli jälleen tullut takaisin ja näinpä oli juhlat jälleen tiedossa. Ja oli kivaa! Oli viiniä, oli seuraa, oli naurua. O nautti kun sai arvuutella melkein jokaiselta, että mistä on kotoisin (hänhän on alunperin Norsunluurannikolta, mutta muutti 5-vuotiaana Norjaan, niin tähän mennessä kukaan ei ole Norjaa arvannut :D) ja J pääsi leikkimään baarimikkoa jälleen ja myönnettävä on, että poju on kyllä ihan taitava! Minä ja B oltiin ihan onnellisia vaan siitä, että sai laittaa kukalliset mekot päälle ja laittautua, kun ei tuohon jokapäiväiseen arkeen oikein jaksa vaivautua, lapset sotkee naaman kuiteskin! Mutta niin, viihdyttiin ihan hyvin kyllä aupparien ja brazilialaisten kanssa. Aika uskomatonta, että heidänkin pippaloihin eksynee ehkä vain kerran enää, ennen kuin lähden täältä. En taho! Mutta niin, päästiin joskus ööö, varttia vaille kolme takaisin Andoveriin, J ajoi B:n kotiin ja O lähti kotiin myös ja minä... ajattelin tiskata keskellä yötä! Kyllä, ärsytti vain hirmuisesti likaiset astiat ja astianpesukonetta ei oltu tyhjennetty niin tiskasin.
Tänään. Olen nukkunut liian vähän ja jumittanut, käynyt B:lle pitämässä seuraa, kun toinen eilisen ihmeparantumisen jälkeen on taas vähän huonommassa kunnossa :( Joten lisää mustikoita, maistoin muuten vegemitea, siis australialaista öö öö levitettä? Oli aika ... erilaista. En tiedä oliko se pahaa vai hyvää :D But we´ll get used to it! Niin, jutellut J:n kanssa, eilisten juttujen jälkiselvittelyjä siis, käynyt Victoria´s Secretillä, kun siellä oli ale ja minulla meni rahaa hieman... Mutta ostin vain mitä tarvitsin! (Plus yhden herätysostoksen, mutta se oli ihana ja alennuksessa sekin kuulkaas) Jaja jumittanut vähän lisää. On vähän sunnuntai. Niin ja oon ollut täällä USAssa tänään sen 11 kuukautta. Eli tasan 1 kuukausi aupparointia jäljellä. Ohhoh. Niin. Niin. Niin. Paniikki?! Eikun meen lukemaan kirjaa. Ja pakkaan. Mennään rannikolle 2 päivää huomenna, kun hostmamalla on kokouksia koko tiistai niin me lasten kanssa päässään jälleen elämään rentoa hotellielämää. Not complaining! Ja sitten huomenna tulee varmistus asunnosta..? Oijjoijoi! Jee ♥ Kivaa alkavaa viikkoa :)
P.S. Did I tell you that I love it here?
Viihdytän itteäni The Soupin ääressä täällä, jotain viihdyttävää löytyy E!:ltäkin :D Mutta palataan tässä USAn lukemattomien tositv-sarjojen klipeille naureskelun välillä tuohon viikonloppuun. (Extreme Poodels?!) Miksi nämä viikonloput vähenee? Ja hauskenee samalla? Kertokaa! No mutta, kunhan ensin auttelin pari tuntia perhettä saamaan jälleen ittensä ovesta ulos, sen jälkeen kävin takapihalla lukemassa kirjaa kun aurinko paistoi nätisti. Oletteko muuten lukeneet The Nanny Diaries -kirjan? Jos olette ja tykkäsitte, niin lukekaa myös samojen kirjailijoiden Citizen Girl, lopetin sen lukemisen justiinsa, ja se oli kyllä jälleen loistava, kuten The Nanny Diaries oli myös, ihanaa kesälukemista. Tän jälkeen oli juteltava äitin kanssa bisnesasioita ja saattaapi ystäväiseni olla niin, että mulla on huomenna oma kämppä elokuun alusta alkaen, HUI!
Mutta niin, sitten suuntasin B:n luo viettämään nätin aurinkoista päivää sisälle, kun B oli saanut jonkinmoisen viruksen, ilmeisesti B:n hostpoika oli mennyt juomaan B:n juomapullosta ja B oli juonut samasta pullosta sitten myöhemmin, niin oli sitten saanut ihtensä kipiäksi! No, minä lähdin mustikoiden ja Marie Antoinette -leffan kanssa parantelemaan tytsiä, ja mustikkarasian, lasillisen kokista, Marie Antoinetten ja It´s Complicated:in jälkeen B oli sitä mieltä, että hän on parempi ja suuntasi minun kanssa Andoveriin, jonne saapuivat myös suomalais-J ja norjalais-O ja kun oltiin ensin saatu itsemme valmiiksi, siis minä ja B, pojat tyytyi kattomaan Transformersia ja juttelemaan lapsista (oh au pairs!) ja sitten suunnaattiin J:n maantielaivaan ja ajettiin Newburyportiin, jossa T oli jälleen tullut takaisin ja näinpä oli juhlat jälleen tiedossa. Ja oli kivaa! Oli viiniä, oli seuraa, oli naurua. O nautti kun sai arvuutella melkein jokaiselta, että mistä on kotoisin (hänhän on alunperin Norsunluurannikolta, mutta muutti 5-vuotiaana Norjaan, niin tähän mennessä kukaan ei ole Norjaa arvannut :D) ja J pääsi leikkimään baarimikkoa jälleen ja myönnettävä on, että poju on kyllä ihan taitava! Minä ja B oltiin ihan onnellisia vaan siitä, että sai laittaa kukalliset mekot päälle ja laittautua, kun ei tuohon jokapäiväiseen arkeen oikein jaksa vaivautua, lapset sotkee naaman kuiteskin! Mutta niin, viihdyttiin ihan hyvin kyllä aupparien ja brazilialaisten kanssa. Aika uskomatonta, että heidänkin pippaloihin eksynee ehkä vain kerran enää, ennen kuin lähden täältä. En taho! Mutta niin, päästiin joskus ööö, varttia vaille kolme takaisin Andoveriin, J ajoi B:n kotiin ja O lähti kotiin myös ja minä... ajattelin tiskata keskellä yötä! Kyllä, ärsytti vain hirmuisesti likaiset astiat ja astianpesukonetta ei oltu tyhjennetty niin tiskasin.
Tänään. Olen nukkunut liian vähän ja jumittanut, käynyt B:lle pitämässä seuraa, kun toinen eilisen ihmeparantumisen jälkeen on taas vähän huonommassa kunnossa :( Joten lisää mustikoita, maistoin muuten vegemitea, siis australialaista öö öö levitettä? Oli aika ... erilaista. En tiedä oliko se pahaa vai hyvää :D But we´ll get used to it! Niin, jutellut J:n kanssa, eilisten juttujen jälkiselvittelyjä siis, käynyt Victoria´s Secretillä, kun siellä oli ale ja minulla meni rahaa hieman... Mutta ostin vain mitä tarvitsin! (Plus yhden herätysostoksen, mutta se oli ihana ja alennuksessa sekin kuulkaas) Jaja jumittanut vähän lisää. On vähän sunnuntai. Niin ja oon ollut täällä USAssa tänään sen 11 kuukautta. Eli tasan 1 kuukausi aupparointia jäljellä. Ohhoh. Niin. Niin. Niin. Paniikki?! Eikun meen lukemaan kirjaa. Ja pakkaan. Mennään rannikolle 2 päivää huomenna, kun hostmamalla on kokouksia koko tiistai niin me lasten kanssa päässään jälleen elämään rentoa hotellielämää. Not complaining! Ja sitten huomenna tulee varmistus asunnosta..? Oijjoijoi! Jee ♥ Kivaa alkavaa viikkoa :)
P.S. Did I tell you that I love it here?
torstaina, kesäkuuta 17
"All together now"
Tää kattoo täällä Celtics-Lakers-peliä. Eikä tahdo lähteä kotiin. Tai siis, kattoo nyt telkkarista Hollywood-kylttiä ja miettii, että kohta pääsee ihan ite pällistelemään sen kupeeseen! Eiku takasin juttuun, kun aika tuntuu loppuvan kesken (miksi Celticsien korinteko ei onnistu nyt?! Hakekaa ne reboundit samperi!) niin niin, että totta kai haluan tulla kotiin mutta samalla en halua lähteä täältä! Eikä tässä ole nyt syynä edes se, että oisin jotenkin muka päässy helpolla töissä, oon lopettanu reilusti yhdeksän pintaan, aloittanu seittemältä ja tehny normaalia työpäiviä, paitsi keskiviikkona, kun työt loppu kolmelta. Joten (nyt ne alkaa menettää pallojakin jo....!!) olen ihan rättipoikki enkä jaksa aatella yhtään mittään, tän viikonlopun aikana pitäis vielä päättää, otanko Oulusta kämpän jota mulle on tarjottu, äiti sai onneks puhuttua sen viikonlopun lisäaikaa, muuten ois huomenna pitänyt jo päättää, eikä semmoinen oo mahollista kun ihminen tekee 12-tuntisia työpäiviä suurimmin osin!
Joten tuo on nyt mielen päällä ekana, koripallon lisäksi tietty. Mulle tarjottiin siis Oulusta kaksiota Koskelasta, jolla ois täydellinen sijainti, yliopiston ja keskustan välillä. Kämpästä löytyy neliöitä 37,5, pohjaratkaisu on mahtava jaja siinä on parveke, vuokra 400, sisältäen lämmityksen ja veden. Netti vedetään yhtiöön ens vuoden alussa. Jaja mainitsinko jo että sillä on täydellinen sijainti? Niin, tosiaan, en vaan tiä on kämppä ja vuokra isompia kuin tarvitsisin? Kuulostaapa hullulta. Toisaalta kämppä ois sellainen jossa vois kuvitella viihtyvänsä oikein hyvin sen 5 vuotta? Mutta silti miettii. No toki miettii kun onhan se iso päätös! Siis oma kämppä, ja ihka eka vuokrakin, siksi se ehkä tuntuu niin isolta :D Plus tuun varmaankin aikalailla tyhjätaskuna täällä. Nooh. Ei syyä sitten muutamaan päivään! Plus Ässä, sä maksat mun syömiset Helsingissä ;)
Toinen on, että tykkään tästä viikosta! (Uskomatonta, NBA Finals mainoksessa soi Beatles´, I love basketball!) Ihan uskomatonta kyllä. En yhtään tykkää pitkistä päivistä, mutta mun hostmum on ollut sen verran stressaantun. ut ison paperiurakan kanssa, joten minä oon mielelläni helpottanu sitä urakkaa. Plus eilen oli minun viimeinen aupparimiittinki! Ja tahon mennä usiampiin, tapasin muutaman todella mukava tyypin siellä, muun muassa norjalaispoika-aupparin, joka asuu käytännössä katsoen naapurissa. No nyt mä ymmärrän miks ois ollu hyödyllistä, että ois ollu toi LCC vaikka sen koko ajan kun olin täällä. No, mutta onhan tässä vielä 21 työpäivää jäljellä, eli 4 viikkoa (?!?!?!?!?!?!) joten pittää poijjalle näyttää Andoveria ja tutustuttaa mun uuuten auppariin sitten. Plus oli mukava kuunnella tän pojan mielipiteitä kaikesta, koska hän on lähtöisin Norsunluurannikolta, muutti Norjaan 5-vuotiaana ja on tavallaan sekä eurooppalainen että afrikkalainen. Ja mahtavaa kun ei valiteta vaan nautitaan vaan elämästä! Minen jaksa enää valittaa, ainakaan koko ajan tai tosissani myöriä ja pyöriä jossain itsesäälissä ja murhinnoissa, kun mitäs se muuttaa? Ei niin tasan yhtään mitään. Jos joku asia ei miellyä, niin sille pittää tehä jotaki. Jos ei sille asialle tekeminen motivoi, niin sitten se tuskin ärsyttää niin paljoa kuin annetaan ymmärtää.
Sivuraiteille (2 neljänneksen jälkeen Celtics johtaa 40-34! Joten lopetaanko peli tähän? Jee kiitos!) menin. Mullon tosiaan 29 päivää viralliseen lomaan jäljellä. Eli 21 työpäivää jäljellä. Jos viikot menee yhtä nopiasti kuin ennekin niin voisin kai alkaa pakkaamaan vai kuinka? Pitänee vielä ostaa toinen laukku, sillä otan sinne lennolle tosiaan toisen laukun, koska ylimääräinen laukku maksaa sen $48, joten onhan se paljonkin halvempaa kuin kamojen kotiin lähettäminen. Yks asia vaan sucks. Se, että pitää San Franciscosta lentää Bostoniin "vaan" hakemaan 2 isoa laukkua. No, mutta ehkäpä selviämme asiasta. Plus ois ollu kiva saada vielä myöhäisempi lento, kun ei mulla NIIN kiire kotiin ole, varsinkaan vikoina päivinä! Toi 6 pm on aika hankalakin sillä, että mulle on kyllä lupailtu, että voidaan tuua kamppeita, siis kaverit, mutta se, että kamppeet pitäis olla siellä viimeistään 4 pm, niin voi tuua vähän onkelmaa! Pitänee lentää yön yli länsirannikolta, mikä tarkoittaa jotain surkeaa, ei lennon vaan lupauksien puolesta, mutta jos kuitenkin yrittäisin päästä sinne kotilennolle, vai mitä luulette? Tämmöisiä asioiden loppuun- ja yhteensaattamisia tosiaan täällä menossa. Suunitelmaa, suunnitelmaa, suunnitelmaa, päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä! Plus huoemnna pitänee herätä 6 am juttelemaan äitin kanssa tuosta kämpästä! :) Jee ♥ Mutta niin, voisinen katsoa ton Game Sevenin loppuun ihan siihen keskittyen ja palaillaan asiaaan, eli kirjoittelemaan totatota, tässä ihan kohta ;) Jos ei huomenna kerkiä, niin sitten LOISTAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! Ja anteeksi sekavasta tekstistä, mutta kun NBA Finals Game 7...! :P
Note. PRKL. Josko jätän Celticsien paijjan kottiin kun lähen sinne länsirannikolle. Vaan olihan peli!
Joten tuo on nyt mielen päällä ekana, koripallon lisäksi tietty. Mulle tarjottiin siis Oulusta kaksiota Koskelasta, jolla ois täydellinen sijainti, yliopiston ja keskustan välillä. Kämpästä löytyy neliöitä 37,5, pohjaratkaisu on mahtava jaja siinä on parveke, vuokra 400, sisältäen lämmityksen ja veden. Netti vedetään yhtiöön ens vuoden alussa. Jaja mainitsinko jo että sillä on täydellinen sijainti? Niin, tosiaan, en vaan tiä on kämppä ja vuokra isompia kuin tarvitsisin? Kuulostaapa hullulta. Toisaalta kämppä ois sellainen jossa vois kuvitella viihtyvänsä oikein hyvin sen 5 vuotta? Mutta silti miettii. No toki miettii kun onhan se iso päätös! Siis oma kämppä, ja ihka eka vuokrakin, siksi se ehkä tuntuu niin isolta :D Plus tuun varmaankin aikalailla tyhjätaskuna täällä. Nooh. Ei syyä sitten muutamaan päivään! Plus Ässä, sä maksat mun syömiset Helsingissä ;)
Toinen on, että tykkään tästä viikosta! (Uskomatonta, NBA Finals mainoksessa soi Beatles´, I love basketball!) Ihan uskomatonta kyllä. En yhtään tykkää pitkistä päivistä, mutta mun hostmum on ollut sen verran stressaantun. ut ison paperiurakan kanssa, joten minä oon mielelläni helpottanu sitä urakkaa. Plus eilen oli minun viimeinen aupparimiittinki! Ja tahon mennä usiampiin, tapasin muutaman todella mukava tyypin siellä, muun muassa norjalaispoika-aupparin, joka asuu käytännössä katsoen naapurissa. No nyt mä ymmärrän miks ois ollu hyödyllistä, että ois ollu toi LCC vaikka sen koko ajan kun olin täällä. No, mutta onhan tässä vielä 21 työpäivää jäljellä, eli 4 viikkoa (?!?!?!?!?!?!) joten pittää poijjalle näyttää Andoveria ja tutustuttaa mun uuuten auppariin sitten. Plus oli mukava kuunnella tän pojan mielipiteitä kaikesta, koska hän on lähtöisin Norsunluurannikolta, muutti Norjaan 5-vuotiaana ja on tavallaan sekä eurooppalainen että afrikkalainen. Ja mahtavaa kun ei valiteta vaan nautitaan vaan elämästä! Minen jaksa enää valittaa, ainakaan koko ajan tai tosissani myöriä ja pyöriä jossain itsesäälissä ja murhinnoissa, kun mitäs se muuttaa? Ei niin tasan yhtään mitään. Jos joku asia ei miellyä, niin sille pittää tehä jotaki. Jos ei sille asialle tekeminen motivoi, niin sitten se tuskin ärsyttää niin paljoa kuin annetaan ymmärtää.
Sivuraiteille (2 neljänneksen jälkeen Celtics johtaa 40-34! Joten lopetaanko peli tähän? Jee kiitos!) menin. Mullon tosiaan 29 päivää viralliseen lomaan jäljellä. Eli 21 työpäivää jäljellä. Jos viikot menee yhtä nopiasti kuin ennekin niin voisin kai alkaa pakkaamaan vai kuinka? Pitänee vielä ostaa toinen laukku, sillä otan sinne lennolle tosiaan toisen laukun, koska ylimääräinen laukku maksaa sen $48, joten onhan se paljonkin halvempaa kuin kamojen kotiin lähettäminen. Yks asia vaan sucks. Se, että pitää San Franciscosta lentää Bostoniin "vaan" hakemaan 2 isoa laukkua. No, mutta ehkäpä selviämme asiasta. Plus ois ollu kiva saada vielä myöhäisempi lento, kun ei mulla NIIN kiire kotiin ole, varsinkaan vikoina päivinä! Toi 6 pm on aika hankalakin sillä, että mulle on kyllä lupailtu, että voidaan tuua kamppeita, siis kaverit, mutta se, että kamppeet pitäis olla siellä viimeistään 4 pm, niin voi tuua vähän onkelmaa! Pitänee lentää yön yli länsirannikolta, mikä tarkoittaa jotain surkeaa, ei lennon vaan lupauksien puolesta, mutta jos kuitenkin yrittäisin päästä sinne kotilennolle, vai mitä luulette? Tämmöisiä asioiden loppuun- ja yhteensaattamisia tosiaan täällä menossa. Suunitelmaa, suunnitelmaa, suunnitelmaa, päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä! Plus huoemnna pitänee herätä 6 am juttelemaan äitin kanssa tuosta kämpästä! :) Jee ♥ Mutta niin, voisinen katsoa ton Game Sevenin loppuun ihan siihen keskittyen ja palaillaan asiaaan, eli kirjoittelemaan totatota, tässä ihan kohta ;) Jos ei huomenna kerkiä, niin sitten LOISTAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! Ja anteeksi sekavasta tekstistä, mutta kun NBA Finals Game 7...! :P
Note. PRKL. Josko jätän Celticsien paijjan kottiin kun lähen sinne länsirannikolle. Vaan olihan peli!
tiistaina, kesäkuuta 15
"I feel it coming together"
August 18th 2010
Boston 18:00 - London 05:05 (+1 day)
August 19th 2010
London 07:30 - Helsinki 12:20
Baggage: 1 bag per traveller
Että semmosia juttuja extranetissä tällä kertaa.
Boston 18:00 - London 05:05 (+1 day)
August 19th 2010
London 07:30 - Helsinki 12:20
Baggage: 1 bag per traveller
Että semmosia juttuja extranetissä tällä kertaa.
maanantaina, kesäkuuta 14
"Another heart skips a beat"
Ahh. Hienosti hienosti alkaa viikko, kun päivä on muuten mennyt ihan loistavasti ja oon ollut hyvällä tuulella, mutta sitten kun miut vihdoin ja viimein päästetään 9.30 pm töistä niin sitten tulee listaa, että "hei, tän viikon aikana pitäis saada tehtyä tää ja tää ja tää..." Oh fun. Tässä vaiheessa mun ajatuksissa kulkee: "5 viikkoa, 5 viikkoa, 5 viikkoa, VIISI!!" Vaikka kuinka oikiasti rakastankin tätä miun hostperhettä, en vaihtais heitä mistään hinnasta, mutta silti, nyt on MAANANTAI-ilta. Onneksi tänään sai edes nähtyä B:tä puistossa lasten kanssa ja käytä kirjastossa ihan rauhassa vihdoin...!
Ja viikonloppukin meni taas ihan hujauksessa. Launtaina nukuin myöhempään, eli puoli kymmeneen, juttelin S: ja C:n kanssa, jotka ovat nyt siis Ruotsissa ja oli ihana kuulla heidän ääntään ja kuulla, että mitä heille kuuluu tällä hetkellä siellä maailman toisella puolella. Hyvin siinä sen 2 tuntia kulutti! Päivän ohjelmaksi muodostui loppujen lopuksi sitten se, että lähdin suomipoju J:n mukaan Sommerfesteille. Ja mä luulin ihan tosissani, että saksalaiset ois osanna jonkinmoiset festit järjestää, mut ei... Nono, päädyttiin sitten, kun moikkailtiin ensin J:n saksalaiskavereita, sen jälkeen siis istumaan sadetta sellaiseen kivaan kahvilaan ja lukemaan sanomalehtiä, plus sen jälkeen väittelemään että miten korkkareilla kävellään. Ei vaan löydetty J:lle tarpeeks isoja kenkiä, niin ei herra voinu ite todeta että aikalailla normaalisti niillä mennään. Siitä palattiin hetkeksi vielä kuuntelemaan saksalaisa kansanlauluja, melkein lähdetiin humpallekin, mutta sitten aateltiin, että antaa muitten näyttää miten osaa eikä mennä sössimään. Illan päätteksi suunnattiin vielä syömään kahden saksalaistytön kanssa ja väsyneinä nauramaan toisillemme ja tarjoilija liittyi myös touhuun mukaan, eikä saksalaistytöt aina ihan ymmärtäny. Se on suomalainen hulluus se.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähtiä salille heti aamusta ja kirjastoon ja postiin ja kauppaan, mutta se vähän jäi, kun R Suomessa sattui koneelle samaan aikaan ja kun ei olla skypetelty usiampaan kuukauteen, niin 3 tuntia hujahti maailmaa parantaessa, ihana oli ja maailma oli kuulkaas heti parempi! :) Sen jälkeen neuvottiin iPodin käyttöä pikkusiskolle, käytiin asuntoneuvotteluja äitin kanssa ja juhlittiin pikkuveljen "lottovoittoa" (hei 21,20 € on iso raha 9-vuotiaalle!) jajaja niin, sitten suihkuun ja maailmalle elikkäs Bostoniin tapaamaan K:ta ja tän perheen uutta aupparia R:ää, joten sinne siis, ihastelin hetken finaalimeininkejä (GO CELTICS!!) ja mietin että miksei mulla oo lippua sinne. Ai niin siksi että halvimmat liput on $350 per tiketti. Mutta tytöt tulikin aika nopiasti sen jälkeen ja lähdettiin kirjaimellisesti kävelemään läpi Bostonin!
Kuvasaldo:
I know, voisin opetella pitämään käden vakaana kuvatessa! Harjoitellaan jjjuu :) Mutta oli hirmuisen kiva viikonloppu kyllä, suomalaismeiningeillä mentiin pitkälti ja nyt mä painun vihdoin ja viimein lukemaan Dan Rhodesin Anthropology-novellikokoelmaa, joka on tuo oranssi kirja tuolla, semmoinen, jossa on vaaleanpunaisia pilkkuja! Hihi, palaillaan!
Ja viikonloppukin meni taas ihan hujauksessa. Launtaina nukuin myöhempään, eli puoli kymmeneen, juttelin S: ja C:n kanssa, jotka ovat nyt siis Ruotsissa ja oli ihana kuulla heidän ääntään ja kuulla, että mitä heille kuuluu tällä hetkellä siellä maailman toisella puolella. Hyvin siinä sen 2 tuntia kulutti! Päivän ohjelmaksi muodostui loppujen lopuksi sitten se, että lähdin suomipoju J:n mukaan Sommerfesteille. Ja mä luulin ihan tosissani, että saksalaiset ois osanna jonkinmoiset festit järjestää, mut ei... Nono, päädyttiin sitten, kun moikkailtiin ensin J:n saksalaiskavereita, sen jälkeen siis istumaan sadetta sellaiseen kivaan kahvilaan ja lukemaan sanomalehtiä, plus sen jälkeen väittelemään että miten korkkareilla kävellään. Ei vaan löydetty J:lle tarpeeks isoja kenkiä, niin ei herra voinu ite todeta että aikalailla normaalisti niillä mennään. Siitä palattiin hetkeksi vielä kuuntelemaan saksalaisa kansanlauluja, melkein lähdetiin humpallekin, mutta sitten aateltiin, että antaa muitten näyttää miten osaa eikä mennä sössimään. Illan päätteksi suunnattiin vielä syömään kahden saksalaistytön kanssa ja väsyneinä nauramaan toisillemme ja tarjoilija liittyi myös touhuun mukaan, eikä saksalaistytöt aina ihan ymmärtäny. Se on suomalainen hulluus se.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähtiä salille heti aamusta ja kirjastoon ja postiin ja kauppaan, mutta se vähän jäi, kun R Suomessa sattui koneelle samaan aikaan ja kun ei olla skypetelty usiampaan kuukauteen, niin 3 tuntia hujahti maailmaa parantaessa, ihana oli ja maailma oli kuulkaas heti parempi! :) Sen jälkeen neuvottiin iPodin käyttöä pikkusiskolle, käytiin asuntoneuvotteluja äitin kanssa ja juhlittiin pikkuveljen "lottovoittoa" (hei 21,20 € on iso raha 9-vuotiaalle!) jajaja niin, sitten suihkuun ja maailmalle elikkäs Bostoniin tapaamaan K:ta ja tän perheen uutta aupparia R:ää, joten sinne siis, ihastelin hetken finaalimeininkejä (GO CELTICS!!) ja mietin että miksei mulla oo lippua sinne. Ai niin siksi että halvimmat liput on $350 per tiketti. Mutta tytöt tulikin aika nopiasti sen jälkeen ja lähdettiin kirjaimellisesti kävelemään läpi Bostonin!
Kuvasaldo:
I know, voisin opetella pitämään käden vakaana kuvatessa! Harjoitellaan jjjuu :) Mutta oli hirmuisen kiva viikonloppu kyllä, suomalaismeiningeillä mentiin pitkälti ja nyt mä painun vihdoin ja viimein lukemaan Dan Rhodesin Anthropology-novellikokoelmaa, joka on tuo oranssi kirja tuolla, semmoinen, jossa on vaaleanpunaisia pilkkuja! Hihi, palaillaan!
perjantaina, kesäkuuta 11
"I would turn on the TV"
Ohhoh. Johan tää viikko alkaa olla ohitse.
Kello lähentelee puoltayötä ja puolessa tunnissa kirjoitin jopa huokauksen ja yhden toteamuslauseen. Jes. Täällä aletaan tuntea nuo aupparin lähdön seuraukset, kaksi lasta, kaksi erilaista tapaa. Vanhin, tyttöpien, kiukuttelee ja on mulle vihainen kuin mikäkin, mikä tekee mun työstä noin viis kertaa tuskallisempaa kun ennen siitä on nautittu ihan muitta mutkitta, mutta nytten minua ei todellakaan kuunnella eikä anneta auttaa ja paiskotaan ovia ja ei vaan kuunnella. Nuorin, poika, on sitten päinvastainen. Tiskasin tänään niin tämä roikku jaloissa ja höpötti ja sanoi kymmeneen kertaan vaan, että "Susanna, I love you" ja koko sen ajan siinä vaan mietti ja höpötti ja kun olin tiskannut niin poika päätti, että on apina ja halus ylös puuhun. Niin minä olin se puu.
Tää mulla on jäänyt vähiin, siis tämän asian miettiminen, lähdön tiimoilta. Koska olen kaikkea tämmöistä käytännöllistä ajatellut, lentoja, pakkaamista ynnä muuta, mutten ole oikeastaan kestänyt ajatella varsinaista LÄHTEMISTÄ tästä perheestä, jossa oon kohta asunut kokonaisen vuoden. Oon noin 50 viikkoa viettäny lasten kanssa. Suunnilleen 40 h per viikko. Se tekee 2 000 tuntia. Ohhoh. Tämä mun mielestä tässä auppariudessa on huonoa, lähteminen. Ei sitä oikeastaan ole tajunnut, tai siis ainakaan alkanut ajattelemaan, että kuinka vaikeata tämä on lapsille. Vaikka tämä onkin myös sellaista, joka varmasti antaa lapsille paljon, mutta onhan se myös vaikeaa, ensin luottaa ja muodostaa suhde aikalailla ventovieraaseen ihmiseen ja sitten kun on lähellä ja lapsi luottaa niin sitten tää ihminen lähteekin jo, toiselle puolen palloa. Onhan se nyt vaikeaa käsittää. Tää 6-vuotias tytsi varsinkin miettii niin paljon. Torstaina selostin 6-vuotiaalle, että miksi auton ikkunassa on tarkastustarra ja mitä tarkoittaa vakuutus ja tänään tuli kysymyksiä rekisterilaatasta. Kaikki mietityttää. Varsinkin tämä sitten, että miksi minä lähden?
Tänään tyttö oli ollut kotona tunnin verran kunnes sitten päätti, että minä en ole kiva ja että haluaa nähdä äitinsä, vaikka äitinsä puhui työpuhelua ja tyttö tietää, että silloin ollaan hiljaa. Mutta itkupotkuraivaria aloitteli, kunnes kysyin sitten, että onko tämä upset koska minä lähden jonkin ajan päästä? Tuli hiljaista ja nyökytys. Ja sen jälkeen kun juteltiin uudesta aupparitytöstä, joka tulee Saksasta, ja kun kerroin, että tiedäkkö että tämä tyttö on kaikkein mukavin tyttö kun vaan voi olla, että mitäs hälle näytetään? Käytiin läpi kirjastot ja leikkipuistot ja leikkihuone ja koulut ja kaverien kodit ja sitten väritettiin prinsessakuvia, joissa oli glitteriä ja nyt minun naama on glitterissä. Että niin.
En minä oikein vieläkään ole hyvä miettimään tätä lähtemistä, vaikka se on niin, kun kello on hieman yli puolen yön, että kuukauden päästä "minun" perheen tuleva auppari on ainakin matkalla jo Long Islandille aupparikouluun. How weird is that?!
Kello lähentelee puoltayötä ja puolessa tunnissa kirjoitin jopa huokauksen ja yhden toteamuslauseen. Jes. Täällä aletaan tuntea nuo aupparin lähdön seuraukset, kaksi lasta, kaksi erilaista tapaa. Vanhin, tyttöpien, kiukuttelee ja on mulle vihainen kuin mikäkin, mikä tekee mun työstä noin viis kertaa tuskallisempaa kun ennen siitä on nautittu ihan muitta mutkitta, mutta nytten minua ei todellakaan kuunnella eikä anneta auttaa ja paiskotaan ovia ja ei vaan kuunnella. Nuorin, poika, on sitten päinvastainen. Tiskasin tänään niin tämä roikku jaloissa ja höpötti ja sanoi kymmeneen kertaan vaan, että "Susanna, I love you" ja koko sen ajan siinä vaan mietti ja höpötti ja kun olin tiskannut niin poika päätti, että on apina ja halus ylös puuhun. Niin minä olin se puu.
Tää mulla on jäänyt vähiin, siis tämän asian miettiminen, lähdön tiimoilta. Koska olen kaikkea tämmöistä käytännöllistä ajatellut, lentoja, pakkaamista ynnä muuta, mutten ole oikeastaan kestänyt ajatella varsinaista LÄHTEMISTÄ tästä perheestä, jossa oon kohta asunut kokonaisen vuoden. Oon noin 50 viikkoa viettäny lasten kanssa. Suunnilleen 40 h per viikko. Se tekee 2 000 tuntia. Ohhoh. Tämä mun mielestä tässä auppariudessa on huonoa, lähteminen. Ei sitä oikeastaan ole tajunnut, tai siis ainakaan alkanut ajattelemaan, että kuinka vaikeata tämä on lapsille. Vaikka tämä onkin myös sellaista, joka varmasti antaa lapsille paljon, mutta onhan se myös vaikeaa, ensin luottaa ja muodostaa suhde aikalailla ventovieraaseen ihmiseen ja sitten kun on lähellä ja lapsi luottaa niin sitten tää ihminen lähteekin jo, toiselle puolen palloa. Onhan se nyt vaikeaa käsittää. Tää 6-vuotias tytsi varsinkin miettii niin paljon. Torstaina selostin 6-vuotiaalle, että miksi auton ikkunassa on tarkastustarra ja mitä tarkoittaa vakuutus ja tänään tuli kysymyksiä rekisterilaatasta. Kaikki mietityttää. Varsinkin tämä sitten, että miksi minä lähden?
Tänään tyttö oli ollut kotona tunnin verran kunnes sitten päätti, että minä en ole kiva ja että haluaa nähdä äitinsä, vaikka äitinsä puhui työpuhelua ja tyttö tietää, että silloin ollaan hiljaa. Mutta itkupotkuraivaria aloitteli, kunnes kysyin sitten, että onko tämä upset koska minä lähden jonkin ajan päästä? Tuli hiljaista ja nyökytys. Ja sen jälkeen kun juteltiin uudesta aupparitytöstä, joka tulee Saksasta, ja kun kerroin, että tiedäkkö että tämä tyttö on kaikkein mukavin tyttö kun vaan voi olla, että mitäs hälle näytetään? Käytiin läpi kirjastot ja leikkipuistot ja leikkihuone ja koulut ja kaverien kodit ja sitten väritettiin prinsessakuvia, joissa oli glitteriä ja nyt minun naama on glitterissä. Että niin.
En minä oikein vieläkään ole hyvä miettimään tätä lähtemistä, vaikka se on niin, kun kello on hieman yli puolen yön, että kuukauden päästä "minun" perheen tuleva auppari on ainakin matkalla jo Long Islandille aupparikouluun. How weird is that?!
torstaina, kesäkuuta 10
"Forever changing my mind"
En saanu eilen nukuttua kuin ehkä hyvällä lykyllä sen 5 tuntia, mutta onneks mulla on maailman parhaat ystävät, ehrottomasti ♥ :)
keskiviikkona, kesäkuuta 9
"The patience and the peace"
Mua taas vätystää ja väsyttää aikalailla ja tunnelmia heittelee ties mihinkä suuntaan, mun tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää vaikka mitä, mutten yksinkertaisesti jaksa.
Mun auton tuulilasiin lensi kivi eilen. Ja siinä ei toimi airbag. Minä en enää jaksa taistella sen kanssa!
Kävin tänään ihka ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa oloni aikana TJ Maxx:ssa (I know, I know!) ja löysin sieltä unelmieni kesämekon, jota oon metsästäny ja meinasin melkein ostaa UO:sta $68 maksavan kukkamekon, mutten onneksi niin tehnyt sillä nyt oli kukkamekko ihana minun näköinen ja hintaa $14.99. Kiitos.
Tän ostaminen toi kuitenkin mulle rahahuolia.
Oon varannu kaikki hostellit 13. kuukaudelle, muutama bussilippu on varaamatta ja lento takaisin Bostoniin (ahistaa etten tajunnut että Bostoniin pitää lähteä aamusta vasta kun ihan liian myöhään. Myääääääh) plus matkalla pitäisi tosiaan päästä liikkumaan ja syömäänkin kai.
Oulusta on löytynyt ihan unelmakämppä. Isi ja äiti on suostunut takaajiksi mulle, ja auttavat myös rahallisesti kämpän hankkimisessa. Tosin, kun maksan oman osuuteni takuusta niin mulle jää Suomen tilille tasan 1€. Jes. Millä mä pääsen Helsinki-Vantaalta kotiin?
Ja jos haluan tän kämpän niin mun on luovuttava jostakin täällä, reissusta, josta oon haaveillu koko vuoden. Koska vuokrasopimus on mitä luultavammin aloitettava aikaisemmin kun en vielä saa opintotukea sille. Voi jessus.
Mutta haluan sen kämpän. Loistava sijainti, loistava kunto, loistava vuokra, loistava pohjaratkaisu. Kämppä on mahtava. Miksi pitää olla näin vaikeaa...? Tai siis, kun on ihan kamalaa, ääh, reissua on hehkutettu viimeiset puoli vuotta, vaikkei mitään varmaa ole sovittu, mutta silti on, mutta apua. Se on periaatteessa että reissu tai kämppä.
Ja reissun vois tehdä muuten, mutta kun mun pitää elättää itteni täällä sen kuukauden ajan ja matkustankin samalla. Niin mistä mä vielä luopuisin? En haluaisi kyhjöttää kotona viimeistä 6 vkoloppua, vaikka niin melkein pitääkin tehdä, sama mitä tekee, jos kämpän saapi. Ja minä tarvitsen kämpän. Tässä kämpässä voisi asuakin sen 5 vuotta ilman suurempia kommelluksia. Voi auttakaa minua nytten, mitä tehdä?!
Sain Harvardin certificaten, josta paljastuu kopioidessa salainen viesti. Hah.
Jos tän kaiken ois vaan tienny aikaisemmin. Yyäääääääääääähhhhh.
Mun auton tuulilasiin lensi kivi eilen. Ja siinä ei toimi airbag. Minä en enää jaksa taistella sen kanssa!
Kävin tänään ihka ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa oloni aikana TJ Maxx:ssa (I know, I know!) ja löysin sieltä unelmieni kesämekon, jota oon metsästäny ja meinasin melkein ostaa UO:sta $68 maksavan kukkamekon, mutten onneksi niin tehnyt sillä nyt oli kukkamekko ihana minun näköinen ja hintaa $14.99. Kiitos.
Tän ostaminen toi kuitenkin mulle rahahuolia.
Oon varannu kaikki hostellit 13. kuukaudelle, muutama bussilippu on varaamatta ja lento takaisin Bostoniin (ahistaa etten tajunnut että Bostoniin pitää lähteä aamusta vasta kun ihan liian myöhään. Myääääääh) plus matkalla pitäisi tosiaan päästä liikkumaan ja syömäänkin kai.
Oulusta on löytynyt ihan unelmakämppä. Isi ja äiti on suostunut takaajiksi mulle, ja auttavat myös rahallisesti kämpän hankkimisessa. Tosin, kun maksan oman osuuteni takuusta niin mulle jää Suomen tilille tasan 1€. Jes. Millä mä pääsen Helsinki-Vantaalta kotiin?
Ja jos haluan tän kämpän niin mun on luovuttava jostakin täällä, reissusta, josta oon haaveillu koko vuoden. Koska vuokrasopimus on mitä luultavammin aloitettava aikaisemmin kun en vielä saa opintotukea sille. Voi jessus.
Mutta haluan sen kämpän. Loistava sijainti, loistava kunto, loistava vuokra, loistava pohjaratkaisu. Kämppä on mahtava. Miksi pitää olla näin vaikeaa...? Tai siis, kun on ihan kamalaa, ääh, reissua on hehkutettu viimeiset puoli vuotta, vaikkei mitään varmaa ole sovittu, mutta silti on, mutta apua. Se on periaatteessa että reissu tai kämppä.
Ja reissun vois tehdä muuten, mutta kun mun pitää elättää itteni täällä sen kuukauden ajan ja matkustankin samalla. Niin mistä mä vielä luopuisin? En haluaisi kyhjöttää kotona viimeistä 6 vkoloppua, vaikka niin melkein pitääkin tehdä, sama mitä tekee, jos kämpän saapi. Ja minä tarvitsen kämpän. Tässä kämpässä voisi asuakin sen 5 vuotta ilman suurempia kommelluksia. Voi auttakaa minua nytten, mitä tehdä?!
Sain Harvardin certificaten, josta paljastuu kopioidessa salainen viesti. Hah.
Jos tän kaiken ois vaan tienny aikaisemmin. Yyäääääääääääähhhhh.
maanantaina, kesäkuuta 7
"I'd only ask for one thing more if sometime soon"
REISSU.
July 1st - 4th Miami (??)
July 21st - 26th New York City
July 26th - 28th Washington D.C.
July 28th - 30th A bus trip across the States
July 30th - August 2nd Las Vegas
August 2nd - 7th Los Angeles
August 8th - 18th San Francisco (+ LA once more)
August 18th Leaving the States
August 19th Back in Finland
Jos CC ei varaa mulle lentoa 18. elokuuta niin suutun niille. Varsinkin jos ne ei varaa mulle iltalentoa. Sitten suutun tosissani. Mutta katellaan. Hostellit Kaliforniassa ois nyt varattu. Tiedossa bussit ja hostellit idässä, bussit halki Jenkkien ja muutama Kaliforniassa vielä. Ja tuo Miami, ristikää nyt sormet ja varpaat ja peukut pystyyn että saan vapaaksi nuo päivät :) Jatkan kirjeiden kirjailua ja nukkumaankin voisi mennä.. God natt ♥
July 1st - 4th Miami (??)
July 21st - 26th New York City
July 26th - 28th Washington D.C.
July 28th - 30th A bus trip across the States
July 30th - August 2nd Las Vegas
August 2nd - 7th Los Angeles
August 8th - 18th San Francisco (+ LA once more)
August 18th Leaving the States
August 19th Back in Finland
Jos CC ei varaa mulle lentoa 18. elokuuta niin suutun niille. Varsinkin jos ne ei varaa mulle iltalentoa. Sitten suutun tosissani. Mutta katellaan. Hostellit Kaliforniassa ois nyt varattu. Tiedossa bussit ja hostellit idässä, bussit halki Jenkkien ja muutama Kaliforniassa vielä. Ja tuo Miami, ristikää nyt sormet ja varpaat ja peukut pystyyn että saan vapaaksi nuo päivät :) Jatkan kirjeiden kirjailua ja nukkumaankin voisi mennä.. God natt ♥
sunnuntaina, kesäkuuta 6
"I know at once there was no place I'd rather be"
Hyvää iltaa MTV Movie Awardsien ja NBA:n finaalien toisen pelin välistä, joten pitihän siihen nyt lisätä vielä bloginkin päivitys!
Kuvasaldo viikonlopulta on nolla (jos ei lasketa kun kuvailin pupuja takapihalla, ensin niitä oli yksi, nytten niitä on kaksi!) koska tässä on vietetty tämmöistä ihan vaan chillailuviikonloppua enkä siinä oo jaksanu kannella kameraa mukana. Joten täytellään sitten videoilla ja musiikilla hieman tätä selostusta! Ensinnäkin kun perjantain tein koko päivän töitä, siis ihan oikiasti koko päivän, 7.15 am to midnight. Joten niin, nukuin makoisasti ja auttelin perhettä aamusta, (ja tällä hetkellä toivon, että Taco Bellin $2 meal deal kestää koko kesän, niin minä pysyn hengissä vikan kuukauden aikana) sitten Y:lle kun en viikolla ole kerennyt ja ette kyllä arvaa että mitä! Se Y:n "sauna" oli LÄMMIN. Voin vannoa että siellä oli ainakin melkein 60 celsiusta, olipas kiva kyllä. Siitä sitten kirjaston, jonne jumitin puoleksi tunniksi hihhih, ja löysin mitä etsinkin, eli uuden rakkauden eli The Bird and the Bee:n Ray Guns Are Not Just the Future, jonka yhteen kappaleeseen olen aivan täysin koukussa:
Kuuntelin tän eilen illalla öö melkein kymmeneneen kertaan, mahtava biisi :) Plus kirjastosta tarttui mukaan pari kirjaa ja HAIR, jota B ei vielä ollut nähnyt, joten se piti näyttää ehdottomasti. Ensin kuitenkin kun ooteltiin suomalaispoju J:tä ja tän kaveria M:ää, niin katottiin loistavaa australialaiskoomikko Carl Barronia, jota B:kin kuvaili, että tää nyt on vähän kusipää, mutta sen takia juurikin hauska, heh, en tiedä kuinka tykkäätte, mutta minä ainakin nauroin ihan kippurassa. Loppujoukon saavuttua katottiin tää loppuun ja aloitettiin sitten HAIR, josta J nyt ei oikein perustanut, tai ainakin näin anto ymmärtää, mutta me tytöt tykättiin kovastikin. Tän jälkeen vähän pelailtiin, ah, mun toiden addiktio, mikä on ilmestyny B:n luo, eli The Shrek Pinball Machine. I´m truly addicted. Enkä tiedä kuinka enää kykenen pelaamaan millään tietokoneella mitään, kun se oikea laite on nostalgiaa. Sori kaverit, musta tuntuu, että ainut mitä tuon täältä niin on se kone. No mutta, palataan viikonloppuun, sen lisäksi pieksin J:n koripallossa (semmoinen hoop systeemi, minikoripalloja ja ajalla pelataan) niin 4 pisteellä 3. pelissä, hei en mä ihan surkia ole vaikken olekaan vuoteen pelannu heh. Ja J ihan harrasti koripalloa sen 10 vuotta, että niin. Ja niistä kahesta aiemmasta pelistä ei sitten sen enempää.
Tän jälkeen lähdetiin leffaa kohti, kun aivan aivan aivan aivan mahtava leffa Get Him to the Greek, joka, hei, kun se tulee Suomeen, tai jos on tullu jo, niin menkää kahtomaan. Nauratte, tai ainakin minä nauroin ihan kippurassa melkein koko sen leffan ajan, se sisälsi niin monta hyvää ja naurettavaa kohtausta ja oijjoivoivoi. Menkää nyt kahtomaan vaan se!!! Tässä esimakua
STROKE THE FURRY WALL, BREATHE, STROKE THE FURRY WALL. Love it!
Sunnuntai on mennyt nopiasti ja leppoisasti. Aamusta juttelin perheelle, pikkusiskolla oli niin ikävä että sitä melkein itketti, nuorimmaisella siis :( Äh, minen kestä aatella asiaa, koska muuten itkettäisi, mulla on hirmuinen ikävä mun perhettä ♥ Ei tässä oo kuin sellaiset reilu 70 päivää kun oon takasi Suomessa kaikkien rakkaitten kanssa, hihii. Mutta niin, kun oltiin se melkein pari tuntia hölisty, niin B tuli sitten tänne Andoveriin, ja suunniteltiin tuota meiän reissua elokuulle ja huomenna VARAILLAAN lennot ja bussit ja hostellit jjjei!. Minoon aika vakaasti päättänyt, että sen sijaan, että menisin San Diegoon, koska oisin siellä öö päivän ja se maksais ihan liikaa, niin nousen Washington D.C.:stä Greyhoundin bussiin ja matkaan bussilla läpi Yhdysvaltojen, 2 päivää 3 tuntia ja 30 minuuttia kunnes oon Las Vegasissa B:tä vastassa. Näin mä suunnittelin aikoja sitten, ja nyt, niin mä kyllä teenkin (GO CELTICS!!! The Finals are now 1-1, whippidii!!) koska oon halunnu tehdä niin ja niin, mua vaan kiehtoo tää ajatus! Kuulostaako tää ihan hullulta teille..? Kertokaa mulle, perjantaina varaan ton bussin mitä luultavammin, koska se vaan, en tiedä, mä haluun tehä niin :D
Näiden suunnitelmien jälkeen sunnuntai-ilta meni Walmart-mielikuvitusshoppaillessa (kävin teettämässä kuvia) ja sen jälkeen kateltiin romantiikkaa vuodelta 1995, leffa nimeltään Sabrina
Ja olen löytänyt jälleen yhden ihanan leffan, kuinka ihanan perinteikästä ja niin vaan ihanaa! :D Huomaa, että olen väsynyt, kun en jaksa enää käyttää uusia sanoja. Hohoh. Voisin siis mennä tiskaamaan ja vaihtamaan lampun, filosofisointia ehkä joskus taas! Hihii 39 päivää 13. kuukauden alkuun, jjjei :) Have a great start of the week, meaning Monday..!
Kuvasaldo viikonlopulta on nolla (jos ei lasketa kun kuvailin pupuja takapihalla, ensin niitä oli yksi, nytten niitä on kaksi!) koska tässä on vietetty tämmöistä ihan vaan chillailuviikonloppua enkä siinä oo jaksanu kannella kameraa mukana. Joten täytellään sitten videoilla ja musiikilla hieman tätä selostusta! Ensinnäkin kun perjantain tein koko päivän töitä, siis ihan oikiasti koko päivän, 7.15 am to midnight. Joten niin, nukuin makoisasti ja auttelin perhettä aamusta, (ja tällä hetkellä toivon, että Taco Bellin $2 meal deal kestää koko kesän, niin minä pysyn hengissä vikan kuukauden aikana) sitten Y:lle kun en viikolla ole kerennyt ja ette kyllä arvaa että mitä! Se Y:n "sauna" oli LÄMMIN. Voin vannoa että siellä oli ainakin melkein 60 celsiusta, olipas kiva kyllä. Siitä sitten kirjaston, jonne jumitin puoleksi tunniksi hihhih, ja löysin mitä etsinkin, eli uuden rakkauden eli The Bird and the Bee:n Ray Guns Are Not Just the Future, jonka yhteen kappaleeseen olen aivan täysin koukussa:
Kuuntelin tän eilen illalla öö melkein kymmeneneen kertaan, mahtava biisi :) Plus kirjastosta tarttui mukaan pari kirjaa ja HAIR, jota B ei vielä ollut nähnyt, joten se piti näyttää ehdottomasti. Ensin kuitenkin kun ooteltiin suomalaispoju J:tä ja tän kaveria M:ää, niin katottiin loistavaa australialaiskoomikko Carl Barronia, jota B:kin kuvaili, että tää nyt on vähän kusipää, mutta sen takia juurikin hauska, heh, en tiedä kuinka tykkäätte, mutta minä ainakin nauroin ihan kippurassa. Loppujoukon saavuttua katottiin tää loppuun ja aloitettiin sitten HAIR, josta J nyt ei oikein perustanut, tai ainakin näin anto ymmärtää, mutta me tytöt tykättiin kovastikin. Tän jälkeen vähän pelailtiin, ah, mun toiden addiktio, mikä on ilmestyny B:n luo, eli The Shrek Pinball Machine. I´m truly addicted. Enkä tiedä kuinka enää kykenen pelaamaan millään tietokoneella mitään, kun se oikea laite on nostalgiaa. Sori kaverit, musta tuntuu, että ainut mitä tuon täältä niin on se kone. No mutta, palataan viikonloppuun, sen lisäksi pieksin J:n koripallossa (semmoinen hoop systeemi, minikoripalloja ja ajalla pelataan) niin 4 pisteellä 3. pelissä, hei en mä ihan surkia ole vaikken olekaan vuoteen pelannu heh. Ja J ihan harrasti koripalloa sen 10 vuotta, että niin. Ja niistä kahesta aiemmasta pelistä ei sitten sen enempää.
Tän jälkeen lähdetiin leffaa kohti, kun aivan aivan aivan aivan mahtava leffa Get Him to the Greek, joka, hei, kun se tulee Suomeen, tai jos on tullu jo, niin menkää kahtomaan. Nauratte, tai ainakin minä nauroin ihan kippurassa melkein koko sen leffan ajan, se sisälsi niin monta hyvää ja naurettavaa kohtausta ja oijjoivoivoi. Menkää nyt kahtomaan vaan se!!! Tässä esimakua
STROKE THE FURRY WALL, BREATHE, STROKE THE FURRY WALL. Love it!
Sunnuntai on mennyt nopiasti ja leppoisasti. Aamusta juttelin perheelle, pikkusiskolla oli niin ikävä että sitä melkein itketti, nuorimmaisella siis :( Äh, minen kestä aatella asiaa, koska muuten itkettäisi, mulla on hirmuinen ikävä mun perhettä ♥ Ei tässä oo kuin sellaiset reilu 70 päivää kun oon takasi Suomessa kaikkien rakkaitten kanssa, hihii. Mutta niin, kun oltiin se melkein pari tuntia hölisty, niin B tuli sitten tänne Andoveriin, ja suunniteltiin tuota meiän reissua elokuulle ja huomenna VARAILLAAN lennot ja bussit ja hostellit jjjei!. Minoon aika vakaasti päättänyt, että sen sijaan, että menisin San Diegoon, koska oisin siellä öö päivän ja se maksais ihan liikaa, niin nousen Washington D.C.:stä Greyhoundin bussiin ja matkaan bussilla läpi Yhdysvaltojen, 2 päivää 3 tuntia ja 30 minuuttia kunnes oon Las Vegasissa B:tä vastassa. Näin mä suunnittelin aikoja sitten, ja nyt, niin mä kyllä teenkin (GO CELTICS!!! The Finals are now 1-1, whippidii!!) koska oon halunnu tehdä niin ja niin, mua vaan kiehtoo tää ajatus! Kuulostaako tää ihan hullulta teille..? Kertokaa mulle, perjantaina varaan ton bussin mitä luultavammin, koska se vaan, en tiedä, mä haluun tehä niin :D
Näiden suunnitelmien jälkeen sunnuntai-ilta meni Walmart-mielikuvitusshoppaillessa (kävin teettämässä kuvia) ja sen jälkeen kateltiin romantiikkaa vuodelta 1995, leffa nimeltään Sabrina
Ja olen löytänyt jälleen yhden ihanan leffan, kuinka ihanan perinteikästä ja niin vaan ihanaa! :D Huomaa, että olen väsynyt, kun en jaksa enää käyttää uusia sanoja. Hohoh. Voisin siis mennä tiskaamaan ja vaihtamaan lampun, filosofisointia ehkä joskus taas! Hihii 39 päivää 13. kuukauden alkuun, jjjei :) Have a great start of the week, meaning Monday..!
torstaina, kesäkuuta 3
"I've got a secret or two"
Viikonlopuilla mennään aika pitkälle, eikös näin? On jo torstai ja minen oo vieläkään kirjoittanu sunnuntaista. Anteeksi. Mutta melko hyväksi tekosyyksi voidaanhan juurikin luetella tuo kouluhommien valmiiksi saaminen? No, sehän on nyt tehty, ensi viikon alusta olisi tarkoitus tulla Silver Bay:n certificate ja huomenna pitäis tulla Harvardista samainen paperi. Noh, ainakin jälkimmäinen näyttää aikailailla hienolta CV:ssä jos ei muuta. (Ja se kurssi oli kyllä mahtava kokemus, eipä sillä)
No mutta sunnuntai. Oli aikalailla paras sunnuntain aikoihin :) Kun lauantain reissun jälkeen jumitettiin B:n kanssa vielä katsoen Proposal-leffaa (jossa muuten en veneajelukohtaukset on kuvattu Rockportissa, eikä suinkaan missään Alaskassa kuulkaas!) niin nukuttiin sunnuntaina pitkään, kymmeneen (herranen aika, mullehan tää oli hirmuisen aikaista vielä vuos sitten) ja sitten todettiin olevamme nälkäisiä ja mentiin alakertaan syömään Reese´s peanutbutter cup-muroja. Ja tämähän on erittäin tärkeä mainita siksi, että aattelin kysyä, onko lukijoitten joukossa sielunsiskoja/veljiä, joiden mielestä aamupala maistuu lähes aina paremmalta kun sen syö aputason päällä? Me todettiin se sunnuntaina, sitä on turha selitellä, kun se vain on niin! S tuli tämän jälkeen paikalle, ja suunnistettiin siivoamaan uima-allas ja nauttimaan polttavista säteistä. Ja kuvista näkeekin sitten, että uima-allas on kiva juttu!
Anna aupparille vapaapäivä, niin mitä se keksii tehdä? No leikkiä tietty!
Oli kyllä niin kuuma ja aurinkoinen sunnuntai, ettei oikein tienny että tykätäkö vai eikö, koska palan niin helposti (ja muuten rusketuinkin sunnuntaina ihan mukavasti, H siellä Suomessa kuules, taitaa mun rusketus voittaa sun rusketuksen tänä kesänä, turha mittään yrittää kuule!) ja muutenkin mun on vain kauhean vaikea olla paikoillani pitkän aikaa. Mutta yhden aikoihin sitten suunnistinkin jo sisään vaihtamaan, kun suuntana oli Boston, suomalainen aupparikoulukaveri J kavereineen oli tulossa Bostoniin, joten lupauduin Harvardia näyttämään, tai no, paremminkin Cambridgea, plus oli mahtava nähdä J:tä kun ei olla nähty tämän aupparointimme aikana kertaakaan, vaikka toinen asuu vain ja ainoastaan CT:ssä. Jep, onhan se vähän noloa olla aikalailla saamaton. Mutta nyt kuitenkin saatiin aikaiseksi, ja sitten liittyi K:kin joukkoon, kun kivasti Bostonissa seikkaili samaan aikaan. Tavattiin kaikki Quincy Hallin tienoilla, katsastettiin yksi turistikrääsäkauppa ja suunnattiin T:llä Harvardiin, siellä pällisteltiin jälleen Harvardin campusta, käytiin Coop:ssa katsomassa kirjoja ja paitoja ja J:n aussikaveri E lueskeli meille suomea! Ah, mahtavaa viihdettä suoraan sanoen, sai muuten muutama suomalainen sanakin ihan uuden merkityksen kun aussiaksentilla niitä lueskeli. Välipalaksi käytiin metsästämässä Ben&Jerry´siä, käytiin kävelemässä ympäri Cambridgea, Charles Riverin rannalla, katsomassa dorm halleja (aiemmin yhden saksalaisen mukaan sitä paikka, "where the ritch bitches live". Couldn´t say it better myself, ha!)ja mutkia pitkin löydettiin sitten se Harvardin "iso" portti ja istuskeltiin kirjaston vierustalla nauraen ja jutellen. Kello alkoi sitten jo lähestyä kahdeksaa, joten CT:n porukan oli aika lähteä takaisin kotikonnuille, joten hypättiin kaikki metroon jälleen ja sanottiin metrossa hyvästit, oli ihana kyllä nähdä! Minä lähdin sitten saman tien takaisin Middletoniin ja K:kin takaisin Charlestowniin, joten metrolla ajellen jatkettiin. Tän jälkeen huristelin Middletoniin hakemaan S:n ja B:n ja leffaan katsomaan Sex and the City 2!! Ja leffa oli hyvä. Eihän se nyt juonellisesti mikään yltiöyllättävä ollut (varsinkin kun täällä pyörinyt traileri jo tavallaan antoi ymmärtää aika paljon leffan tapahtumista) mutta se oli kaivattua jatkoa hienolle sarjalle :) Ja leffasta huristeltiin suoraan nukkumaan.
Vapaa maanantai menikin sitten aamusta kattoessa teiniromantiikkaa, altaalla hieman, kotiin siirtelemään puutarhahuonekaluja ja "innokkaasti" tekemään tuota Silver Bay:n toista esseetä. Jonka sain siis tiistaina valmiiksi ja oon done done done kouluhommien kanssa jjjjeee!! Mutta nyt seuraamaan vielä loppuosa NBA:n Finals:eista, Celtics vs. Lakers, so GO CELTICS!
No mutta sunnuntai. Oli aikalailla paras sunnuntain aikoihin :) Kun lauantain reissun jälkeen jumitettiin B:n kanssa vielä katsoen Proposal-leffaa (jossa muuten en veneajelukohtaukset on kuvattu Rockportissa, eikä suinkaan missään Alaskassa kuulkaas!) niin nukuttiin sunnuntaina pitkään, kymmeneen (herranen aika, mullehan tää oli hirmuisen aikaista vielä vuos sitten) ja sitten todettiin olevamme nälkäisiä ja mentiin alakertaan syömään Reese´s peanutbutter cup-muroja. Ja tämähän on erittäin tärkeä mainita siksi, että aattelin kysyä, onko lukijoitten joukossa sielunsiskoja/veljiä, joiden mielestä aamupala maistuu lähes aina paremmalta kun sen syö aputason päällä? Me todettiin se sunnuntaina, sitä on turha selitellä, kun se vain on niin! S tuli tämän jälkeen paikalle, ja suunnistettiin siivoamaan uima-allas ja nauttimaan polttavista säteistä. Ja kuvista näkeekin sitten, että uima-allas on kiva juttu!
Anna aupparille vapaapäivä, niin mitä se keksii tehdä? No leikkiä tietty!
Oli kyllä niin kuuma ja aurinkoinen sunnuntai, ettei oikein tienny että tykätäkö vai eikö, koska palan niin helposti (ja muuten rusketuinkin sunnuntaina ihan mukavasti, H siellä Suomessa kuules, taitaa mun rusketus voittaa sun rusketuksen tänä kesänä, turha mittään yrittää kuule!) ja muutenkin mun on vain kauhean vaikea olla paikoillani pitkän aikaa. Mutta yhden aikoihin sitten suunnistinkin jo sisään vaihtamaan, kun suuntana oli Boston, suomalainen aupparikoulukaveri J kavereineen oli tulossa Bostoniin, joten lupauduin Harvardia näyttämään, tai no, paremminkin Cambridgea, plus oli mahtava nähdä J:tä kun ei olla nähty tämän aupparointimme aikana kertaakaan, vaikka toinen asuu vain ja ainoastaan CT:ssä. Jep, onhan se vähän noloa olla aikalailla saamaton. Mutta nyt kuitenkin saatiin aikaiseksi, ja sitten liittyi K:kin joukkoon, kun kivasti Bostonissa seikkaili samaan aikaan. Tavattiin kaikki Quincy Hallin tienoilla, katsastettiin yksi turistikrääsäkauppa ja suunnattiin T:llä Harvardiin, siellä pällisteltiin jälleen Harvardin campusta, käytiin Coop:ssa katsomassa kirjoja ja paitoja ja J:n aussikaveri E lueskeli meille suomea! Ah, mahtavaa viihdettä suoraan sanoen, sai muuten muutama suomalainen sanakin ihan uuden merkityksen kun aussiaksentilla niitä lueskeli. Välipalaksi käytiin metsästämässä Ben&Jerry´siä, käytiin kävelemässä ympäri Cambridgea, Charles Riverin rannalla, katsomassa dorm halleja (aiemmin yhden saksalaisen mukaan sitä paikka, "where the ritch bitches live". Couldn´t say it better myself, ha!)ja mutkia pitkin löydettiin sitten se Harvardin "iso" portti ja istuskeltiin kirjaston vierustalla nauraen ja jutellen. Kello alkoi sitten jo lähestyä kahdeksaa, joten CT:n porukan oli aika lähteä takaisin kotikonnuille, joten hypättiin kaikki metroon jälleen ja sanottiin metrossa hyvästit, oli ihana kyllä nähdä! Minä lähdin sitten saman tien takaisin Middletoniin ja K:kin takaisin Charlestowniin, joten metrolla ajellen jatkettiin. Tän jälkeen huristelin Middletoniin hakemaan S:n ja B:n ja leffaan katsomaan Sex and the City 2!! Ja leffa oli hyvä. Eihän se nyt juonellisesti mikään yltiöyllättävä ollut (varsinkin kun täällä pyörinyt traileri jo tavallaan antoi ymmärtää aika paljon leffan tapahtumista) mutta se oli kaivattua jatkoa hienolle sarjalle :) Ja leffasta huristeltiin suoraan nukkumaan.
Vapaa maanantai menikin sitten aamusta kattoessa teiniromantiikkaa, altaalla hieman, kotiin siirtelemään puutarhahuonekaluja ja "innokkaasti" tekemään tuota Silver Bay:n toista esseetä. Jonka sain siis tiistaina valmiiksi ja oon done done done kouluhommien kanssa jjjjeee!! Mutta nyt seuraamaan vielä loppuosa NBA:n Finals:eista, Celtics vs. Lakers, so GO CELTICS!
keskiviikkona, kesäkuuta 2
"And I just can't contain, this feeling that remains"
Ohhoh. Mä tahdon leikkaamaan nurmikkoa. Miten se on niin, että silloin kun kotona ois pitäny nurmikkoa leikata niin ei muka jaksanu ja nyt kun tänäänkin meidän nurmikko ihan käytiin leikkaamassa jonkun puutarhafirman puolesta niin minä oisin halunnu mennä sen aamusta leikkaamaan? Elämän suuria mysteerejä. Tahtoo aina sitä, mitä ei saa. No mutta, eihän tässä oo kuin öö 76 päivää siihen, että kone lähtee Suomea kohti. Ja 43 päivää lomaan, joista 32 päivää on töitä. Paitsi että niitä on vain 30 jos se minun loma onnistuu siihen mihin sen haluan (oiskin eka ja vika se sitten) jajaja NIIN. Eihän tässä oo kovin paljoa jäljellä. Aikalailla pelottavaa. Pitäis tämän kuun lopussa vissiin alkaa ajattelemaan pakkaamistakin? Koska jos lähden reissuun aiemmin, niin sitten tänne tai jonnekin pitää jättää niitä matkalaukkuja, jotenkas, pitäis olla pakattuna. Ja ostettuna toinen laukku. Hurjaa kun on lukenut ja kuullut lähtövalmisteluista auppareilta ja kohta pitäis olla niitä ite tekemässä. Nii.
Mutta takana on nytten 3-päiväinen vapaa, eli viikonloppu plus Memorial Day, jolloin ei tarvinnut töitä tehdä (joten istuin koneella tekemässä kotiläksyjä. Perfect waste of a perfect day outside). Lauantaina kuitenkin minä nousin aikaisin ylös, ihan kuulkaas 6.30 am, ja suunnistin seittemän maissa kohti Middletonia, josta napattiin B:n auto ja suunnattiin hakemaan S ja sitten matka kohti lounaista Massachusettsia, kohteena tarkemmin Agawam, jossa sijaitsee SIX FLAGS NEW ENGLAND!! Kun oli napattu huoltsikalta kaks isoa (siis ihan Amerikan isoa) kahvia ja yksi iso kokis niin oltiin valmiita uhmaamaan lauantaiaamun aikaista herätystä ja rullailtiin moottoritiellä mukavasti Agawamiin.
Six Flagsin porteilla tavattiin J, ruotsalaispoika, joka B:n kanssa tavattiin Silver Bayssa ja sisällä ootti lisää tuttuja, ruotsalaiset M ja M, saksalainen R ja suomalaisista vanha tuttavuus M ja uusi tuttavuus M. Kovin oli M-valtainen porukka. Noh, CT:n porukka (eli muut kuin minä, S ja B) oli tullu Six Flagsiin jo aikaisemmin ja käyneet testaamassa yhden vuoristoradankin. Ja minähän en Six Flagsiin saapumista ennen muistanut että heei, sähän et nyt niinkään tykännyt mistään ns "hurjista" laitteista. Niin muistin sen kun näin ne laitteet. No mutta, enhän mä nyt aikailailla tyhjästä aupparilompakosta turhia lipusta maksanu, niin pitihän sitä lähtiä vaikka mihin. Aloitettiin sellaisella Karate Kid-leffamainoksella kyljystetyllä laitteella, joka oli pikku vuoristorata, jossa istui neljä ja sitten se ns. koppi pyöri miten sattui. Me oltiin siinä, minä B ja M, kakskymppiset tytöt nätisti ilosta kiljuen, kun meidän täyttöseuralainen, joku 11-vuotias, totesi näin: "I´m 11 years old and I´M not afraid. What a wusses you are." No hei, ei vuoristoradat ole mittään ilman pientä kiljumista, vai onko muka? Ei mun mielestä. Seuraavat 8 tuntia menikin sitten kierrellessä ja jonottaessa ja nauraessa, syötiinkiin välissä. American Classic VALTAVA vanha vuoristorata oli ah ihana, semmoinen Lintsin puuradan tunnelma, aika hiton paljon isompi versio vaan. Ja ei, en tajunnu kattoa että se korkein kohta tuntui olevan ihan liikaa eka ja kun se oli vanha niin meikä oli ilmassa penkistä välillä kun oon tämmöinen töppöjalkainen eikä mulle ole suunniteltu niitä vaunuja, mutta noh, sehän vaan lisäsi jännitystä. Sitten käytiin tukkijoessa, joka oli oikeastaan vaan ylös ja alas ja spläsh. Jee. Toinen semmoinen, jossa oltiin renkaassa, Särkänniemessä on joku sen oloinen, en muista että mikä? Tää imitoi white water raftingia tämä..
Sitten suurempi osa porukasta lähti Bizarroon, kun minä ja B ja ruotsalaiset M&M ilmoitettiin että JUUEI, tuohon ei mennä. Otettiin kuvia kuitenkin tosta radasta hurjaa.
Sitten löydettiinkin teekupit ja sitten semmoinen tavallaan vesiliukumäki, jossa renkaassa istutaan jälleen, mennään ylös ja liukuen ja pyörien tullaan alas. Ja alhaalla sopivasti vastassa oli loppuporukka vesipyssyjen kanssa. Sääliksi kävi sitä pikkupoikaa lasien kanssa, joka oli meidän kanssa samassa renkaassa. On siinäkin malliaupparit meillä. Tosin se pikkupoika vaan nauroi kun me kiljuttiin loppuporukalle että ei saa. Yeap, typical kid! Kiikkuihin kuivattelemaan ja lentelemään, sitten hajuduttiin ja minä tein jälleen jotain typerää kun menin jonottamaan Screamiin.
En tiedä kuka mun kanssa oli viimeksi Linnanmäellä, mutta silloin mua ei saanu edes harkitsemaan koko laitetta. Nyt: "Well, what the heck, let´s go!" Ahhaa, ja opin nytten, että laitteen korkeus on 20 ja ½ kerrosta. Ohops. Linnanmäen vastaava on 60 metriä korkea. Ootappas nytten. No en löydä, enkä jaksa ehtiä, kertokaa mulle onko nuo saman korkuisia? :D Mutta hei, löysin YouTubesta kumminkin videon tästä Screamista, tai siis kun joku on siinä ollut ja tästä näkee aikalailla hyvin sitä puistoa, se kauimmainen puinen rata on se missä minä kävin. En tajunnutkaan että se oli aikaimoisen valtava rakennus! Ja hitto kun tota kattoo tuota videota, niin maha muistaa ton vapaapudotuksen kyllä. Se oli aivan MAHTAVA!
Tässä välissä saapui suomalainen J:kin paikalle, kun oli ensin käynyt töitä ahkerasti tekemässä ja tämä tuli ja voitti 4 valtavaa pehmolelua. Että niin. No mutta, aikamme eri näköisissä porukoissa seikkailtiin ja sitten kokoonnuttiin kun CT:n porukan oli aika suunnata kotia päin.
Tän jälkeen me suunnattiin tyttöjen ja J:n kanssa Hurricane Harboriin, nopsasti laskettiin muutaman vesiliukumäet ja harmiksemme ei keretty sellaiseen vesivuoristorataan, mutta kuka tietää jos mennään kesällä uudestaan? Noh, kumminkin. Sitten lähti J ja me tyttöjen kanssa oltiin myös sitä mieltä että pikkasen väsyttääpi, joten bucket-o-fries energiaksi ja kotia kohti, tosin piti pysähtyä karusellihepoilla ratsastamaan välistä vielä! Miten voi olla hauskanpito niin uuvuttavaa, kertokaa mulle? Mutta hoh, tämmönen rollercoasterkammoksuja alkaa muuttua rollercoasterloveriksi nytten tällaisen lauantain myötä. Huuhaa oli hauskaa, sellainen oli Six Flags New England ja minun lauantai. Love it!
Mutta takana on nytten 3-päiväinen vapaa, eli viikonloppu plus Memorial Day, jolloin ei tarvinnut töitä tehdä (joten istuin koneella tekemässä kotiläksyjä. Perfect waste of a perfect day outside). Lauantaina kuitenkin minä nousin aikaisin ylös, ihan kuulkaas 6.30 am, ja suunnistin seittemän maissa kohti Middletonia, josta napattiin B:n auto ja suunnattiin hakemaan S ja sitten matka kohti lounaista Massachusettsia, kohteena tarkemmin Agawam, jossa sijaitsee SIX FLAGS NEW ENGLAND!! Kun oli napattu huoltsikalta kaks isoa (siis ihan Amerikan isoa) kahvia ja yksi iso kokis niin oltiin valmiita uhmaamaan lauantaiaamun aikaista herätystä ja rullailtiin moottoritiellä mukavasti Agawamiin.
Six Flagsin porteilla tavattiin J, ruotsalaispoika, joka B:n kanssa tavattiin Silver Bayssa ja sisällä ootti lisää tuttuja, ruotsalaiset M ja M, saksalainen R ja suomalaisista vanha tuttavuus M ja uusi tuttavuus M. Kovin oli M-valtainen porukka. Noh, CT:n porukka (eli muut kuin minä, S ja B) oli tullu Six Flagsiin jo aikaisemmin ja käyneet testaamassa yhden vuoristoradankin. Ja minähän en Six Flagsiin saapumista ennen muistanut että heei, sähän et nyt niinkään tykännyt mistään ns "hurjista" laitteista. Niin muistin sen kun näin ne laitteet. No mutta, enhän mä nyt aikailailla tyhjästä aupparilompakosta turhia lipusta maksanu, niin pitihän sitä lähtiä vaikka mihin. Aloitettiin sellaisella Karate Kid-leffamainoksella kyljystetyllä laitteella, joka oli pikku vuoristorata, jossa istui neljä ja sitten se ns. koppi pyöri miten sattui. Me oltiin siinä, minä B ja M, kakskymppiset tytöt nätisti ilosta kiljuen, kun meidän täyttöseuralainen, joku 11-vuotias, totesi näin: "I´m 11 years old and I´M not afraid. What a wusses you are." No hei, ei vuoristoradat ole mittään ilman pientä kiljumista, vai onko muka? Ei mun mielestä. Seuraavat 8 tuntia menikin sitten kierrellessä ja jonottaessa ja nauraessa, syötiinkiin välissä. American Classic VALTAVA vanha vuoristorata oli ah ihana, semmoinen Lintsin puuradan tunnelma, aika hiton paljon isompi versio vaan. Ja ei, en tajunnu kattoa että se korkein kohta tuntui olevan ihan liikaa eka ja kun se oli vanha niin meikä oli ilmassa penkistä välillä kun oon tämmöinen töppöjalkainen eikä mulle ole suunniteltu niitä vaunuja, mutta noh, sehän vaan lisäsi jännitystä. Sitten käytiin tukkijoessa, joka oli oikeastaan vaan ylös ja alas ja spläsh. Jee. Toinen semmoinen, jossa oltiin renkaassa, Särkänniemessä on joku sen oloinen, en muista että mikä? Tää imitoi white water raftingia tämä..
Sitten suurempi osa porukasta lähti Bizarroon, kun minä ja B ja ruotsalaiset M&M ilmoitettiin että JUUEI, tuohon ei mennä. Otettiin kuvia kuitenkin tosta radasta hurjaa.
Sitten löydettiinkin teekupit ja sitten semmoinen tavallaan vesiliukumäki, jossa renkaassa istutaan jälleen, mennään ylös ja liukuen ja pyörien tullaan alas. Ja alhaalla sopivasti vastassa oli loppuporukka vesipyssyjen kanssa. Sääliksi kävi sitä pikkupoikaa lasien kanssa, joka oli meidän kanssa samassa renkaassa. On siinäkin malliaupparit meillä. Tosin se pikkupoika vaan nauroi kun me kiljuttiin loppuporukalle että ei saa. Yeap, typical kid! Kiikkuihin kuivattelemaan ja lentelemään, sitten hajuduttiin ja minä tein jälleen jotain typerää kun menin jonottamaan Screamiin.
En tiedä kuka mun kanssa oli viimeksi Linnanmäellä, mutta silloin mua ei saanu edes harkitsemaan koko laitetta. Nyt: "Well, what the heck, let´s go!" Ahhaa, ja opin nytten, että laitteen korkeus on 20 ja ½ kerrosta. Ohops. Linnanmäen vastaava on 60 metriä korkea. Ootappas nytten. No en löydä, enkä jaksa ehtiä, kertokaa mulle onko nuo saman korkuisia? :D Mutta hei, löysin YouTubesta kumminkin videon tästä Screamista, tai siis kun joku on siinä ollut ja tästä näkee aikalailla hyvin sitä puistoa, se kauimmainen puinen rata on se missä minä kävin. En tajunnutkaan että se oli aikaimoisen valtava rakennus! Ja hitto kun tota kattoo tuota videota, niin maha muistaa ton vapaapudotuksen kyllä. Se oli aivan MAHTAVA!
Tässä välissä saapui suomalainen J:kin paikalle, kun oli ensin käynyt töitä ahkerasti tekemässä ja tämä tuli ja voitti 4 valtavaa pehmolelua. Että niin. No mutta, aikamme eri näköisissä porukoissa seikkailtiin ja sitten kokoonnuttiin kun CT:n porukan oli aika suunnata kotia päin.
Tän jälkeen me suunnattiin tyttöjen ja J:n kanssa Hurricane Harboriin, nopsasti laskettiin muutaman vesiliukumäet ja harmiksemme ei keretty sellaiseen vesivuoristorataan, mutta kuka tietää jos mennään kesällä uudestaan? Noh, kumminkin. Sitten lähti J ja me tyttöjen kanssa oltiin myös sitä mieltä että pikkasen väsyttääpi, joten bucket-o-fries energiaksi ja kotia kohti, tosin piti pysähtyä karusellihepoilla ratsastamaan välistä vielä! Miten voi olla hauskanpito niin uuvuttavaa, kertokaa mulle? Mutta hoh, tämmönen rollercoasterkammoksuja alkaa muuttua rollercoasterloveriksi nytten tällaisen lauantain myötä. Huuhaa oli hauskaa, sellainen oli Six Flags New England ja minun lauantai. Love it!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)