Mua taas vätystää ja väsyttää aikalailla ja tunnelmia heittelee ties mihinkä suuntaan, mun tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää vaikka mitä, mutten yksinkertaisesti jaksa.
Mun auton tuulilasiin lensi kivi eilen. Ja siinä ei toimi airbag. Minä en enää jaksa taistella sen kanssa!
Kävin tänään ihka ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa oloni aikana TJ Maxx:ssa (I know, I know!) ja löysin sieltä unelmieni kesämekon, jota oon metsästäny ja meinasin melkein ostaa UO:sta $68 maksavan kukkamekon, mutten onneksi niin tehnyt sillä nyt oli kukkamekko ihana minun näköinen ja hintaa $14.99. Kiitos.
Tän ostaminen toi kuitenkin mulle rahahuolia.
Oon varannu kaikki hostellit 13. kuukaudelle, muutama bussilippu on varaamatta ja lento takaisin Bostoniin (ahistaa etten tajunnut että Bostoniin pitää lähteä aamusta vasta kun ihan liian myöhään. Myääääääh) plus matkalla pitäisi tosiaan päästä liikkumaan ja syömäänkin kai.
Oulusta on löytynyt ihan unelmakämppä. Isi ja äiti on suostunut takaajiksi mulle, ja auttavat myös rahallisesti kämpän hankkimisessa. Tosin, kun maksan oman osuuteni takuusta niin mulle jää Suomen tilille tasan 1€. Jes. Millä mä pääsen Helsinki-Vantaalta kotiin?
Ja jos haluan tän kämpän niin mun on luovuttava jostakin täällä, reissusta, josta oon haaveillu koko vuoden. Koska vuokrasopimus on mitä luultavammin aloitettava aikaisemmin kun en vielä saa opintotukea sille. Voi jessus.
Mutta haluan sen kämpän. Loistava sijainti, loistava kunto, loistava vuokra, loistava pohjaratkaisu. Kämppä on mahtava. Miksi pitää olla näin vaikeaa...? Tai siis, kun on ihan kamalaa, ääh, reissua on hehkutettu viimeiset puoli vuotta, vaikkei mitään varmaa ole sovittu, mutta silti on, mutta apua. Se on periaatteessa että reissu tai kämppä.
Ja reissun vois tehdä muuten, mutta kun mun pitää elättää itteni täällä sen kuukauden ajan ja matkustankin samalla. Niin mistä mä vielä luopuisin? En haluaisi kyhjöttää kotona viimeistä 6 vkoloppua, vaikka niin melkein pitääkin tehdä, sama mitä tekee, jos kämpän saapi. Ja minä tarvitsen kämpän. Tässä kämpässä voisi asuakin sen 5 vuotta ilman suurempia kommelluksia. Voi auttakaa minua nytten, mitä tehdä?!
Sain Harvardin certificaten, josta paljastuu kopioidessa salainen viesti. Hah.
Jos tän kaiken ois vaan tienny aikaisemmin. Yyäääääääääääähhhhh.
1 kommentti:
tuttu tunne. ja maailman arsyttavin lause: kaikki jarjestyy kyl! oota vaa, asiat menee niinuku niiden pitaa :) oot ihana! <3
Lähetä kommentti