"I got to stand up and take a step"

Jatketaan samalla laululla. Ajattelin nyt sitten selvittää vielä ajatuksiani kirjoittamalla tästä nykyisestä matchistani. Jotenkin kummasti tämä tarve kirjoittaa iskee aina silloin kun pitäisi oikeasti olla jo nukkumassa. No mutta kuitenkin, eilen oli hieman epäilevä katsanto siihen perheeseen ja oikeastaan vaan siitä syystä, että tosiaan kesti se 3 viikkoa ja sittenkin ottivat yhteyttä noin yllättäen. Mutta niin, kuten ajattelin sen koko 3 viikkoa, niin elämässä tulee aina esteitä ja jotkin asiat vain viivästyvät vaikkei niitä niin tarkoittaisi.

Tänään on kuitenkin ollut paljon positiivisempi suhtautuminen matchiini, vaikkei se missään vaiheessa olekaan ollut negatiivinen, mutta nyt entistä positiivisempi! Luin uudestaan tietoja tästä perheestä ja muistin taas miksi olin niin innoissani silloin 3 viikkoa sitten ja olen kyllä innoissani nytkin, sillä perheen äidin kanssa oli todella helppo puhua ja perheestä ei minulla ole vieläkään mitään pahaa sanottavaa. Juttelin myös tänään perheen nykyisen au pairin kanssa, joka myös on suomalainen, ja oli kyllä erittäin mukavaa kuulla asioista myös au pairin näkökulmasta. Enkä nyt ole joutunut mainospuheiden uhriksi, sillä au pair kertoi minulle hyvin avoimesti niin hyvistä kuin huonoistakin puolista ja kuulosti kaikin puolin kertovan ihan totta, kuten perheen äitikin eilenillalla. Joten nyt tässä odottelen vain sähköpostia perheeltä, sillä perheen äiti sanoi soittelevansa suosittelijoilleni ja laittavan sitten sähköpostia, että saisin hänen osoitteensa lisäkysymyksiä varten. Miksiköhän extranetissä ei näy tätä sähköpostia? Ai hemmetti, tänään piti soittaa myös sinne toimistolle. Voihan.. No se menee huomiseen sitten. Olen tällä hetkellä kyllä innoissani, sillä perhe kuulostaa hyvältä, kuten sijaintikin ja kaikenlainen, oikein mukavalta. Hoh. Sellaiset 4 kuukautta vielä. Hiphip! Kyllä näin jälkeenpäin mietittynä oli tuo soitto hassu tapaus, tai siis sen ajoitus, puuttui kohtalo peliin! :D Joo. Nyt nukkumaan. Good night, sleep tight!

"Stop helping God across the road like a little old lady"

Tämä ei todellakaan ole mikään maailman paras idea, blogin kirjoittaminen keskellä yötä. Mutta minkäs teet kun olet armottomasti sekoittanut unirytmisi kiitos kirjoitusten loppumisen! (You-passiivi johtuu ihan vain siitä että puhuin tänään englantia hurjasti!) Mutta niin, pää on nyt täynnä joitain, joita ajatuksiksi kutsutaan ja koska en millään jaksa enää yo-kokeiden jälkeen kynään tarttua niin laiskuuden innoittamana päätin siis päivittää blogiani. Kun en ole tehnyt sitä pitkäänpitkään aikaan ja nyt on jopa jotain oikeatakin au pair-asiaa.

Ensin kuitenkin tällainen ilmoitusluontoinen asia: LUKIO on kohdaltani ohitse! Perjantaina oli kuulkaas hyvin hyvin helpottavaa kävellä ulos kirjoitussalista (liikuntasali) ja huokaista pitkään ja hartaasti ja antaa aivojen vaipua off-asentoon. Tietenkään asia ei nyt ole niin yksinkertainen, kuvisdiplomi pitää vielä suorittaa ja lakki hakea, mutta eiköhän se tästä :)

Sitten siihen au paireiluun. 3 viikkoa sitten siis ilmestyi tämä ensimmäinen matchini extranettiin, ja tänään sain yllätyssoiton! Oikeastaan olin jo melkein luovuttanut tämän perheen suhteen ihan ajatuksissani niin nyt oli sitten hieman sekoittavaa kuitenkin vastata perheenäidin kysymyksiin ja itsekin yrittää kysellä jotain järkevää (ei muuten kovin hyvin onnistunut...). Oli kuitenkin oikein mukava ja rento puhua, vaikkakin ravasin edestakaisin huoneessani koko puhelun ajan ja yritin saada sanoja ulos suustani. Perhe on edelleen kiinnostunut minusta ja huomenna saan soiton perheen nykyiseltä au pairilta, joka on myös suomalainen. Sitä odotellessa :) En nyt oikeastaan haluaisi sanoa mitään varmaa vielä tämän perheen osalta, sillä vaikka perhe kuulostaa mukavalta ja kaikkea niin en tiedä, onkohan tämä sitten se oikea perhe minulle kuitenkaan? Liian aikaista sanoa, ja olen suorastaan melkein ehkä jopa unohtanut perheen tiedot, kun en ollenkaan odottanut enää yhteydenottoa ja suunnittelin huomenna soittavani EF:lle, että poistaisivat tuon perheen sieltä tietojeni kohdalta, kun en millään olisi jaksanut odottaa enää ja tänään sitten tulikin se soitto! Kyllä maailma osaa hemmetti sekoittaa kun on muka suunnitelmat selvillä jonkin asian suhteen. Tällä hetkellä näen huonona puolena sen että EF:n systeemissä ei voi katsella useita perheitä yhtä aikaa, kun olisi mukava jos olisi hieman vertailupohjaa. En tiedä, loin profiilin tuonne GreatAuPair.comiinkin, ja siellä olen lueskellut noita perheiden hakemuksia ja en yhtään tiedä nyt mitä tehdä! Onneksi huomenna soittaa tämän matchin nykyinen au pair, joten saa sitä au pairin näkökulmaa kyseiseen työhön, ja vielä suomeksi :D Vaikka englanniksi puhuminen ei tuota mitään ongelmia sinäänsä, mutta kun on kovin tottunut ilmaisemaan itseään suomeksi. Mutta viisainta mitä voin nyt tehdä on nukkua yön yli, eikös?

Otsikkona on muuten lausahdus U2:n uudelta levyltä No Line on the Horizon ja biisistä Stand Up Comedy. En tiedä miksi, mutta jotenkin tämä lausahdus vain on onnistunut tunkeutumaan tajuntaani viikko sitten eikä ole suostunut tulemaan pois sieltä. Ja tämähän ei ole mainostusta. (Se levy on loistava!) Njoo. Hyvät yöt.

"Pelasta maailma, tee se jo tänään, tee jotakin mahdotonta"

Juup, viimeisestä päivityksestä onkin jo kiitettävästi aikaa, mutta minulla on syyni! :D

Elikkäs Nro Yksi: Yleinen lukulomahässäkkä ja stressi ja muutaman aineen tentit.

Nro Kaksi: Sain vierailevan tähden tänne kotio etelästä, joten aika on mennyt tähteäni kaitsiessa.

Nro Kolme: Liittyy oikeastaan edelliseen, unirytmi on oikein mukavasti sekaisin kiitos kaupungin kutsun ja näin ei ole oikein energiakaan riittänyt.
Nro Neljä: Vuorokaudessa on liian vähän tunteja!

Mutta nyt olen onnistunut varastamaan hieman aikaa (matikan kustannuksella..) päivittääkseni kuulumisiani tänne. Toivottavasti joku niitä lukeekin :D Ensimmäinen huomionarvoinen asia on se, että sain perjantaina ensimmäisen matchini! Ja järkytyin! Lueskelin nimittäin jostain EF:n lehtisestä, tai netistä, että matching alkaa normaalisti noin 2-3 kuukautta ennen lähtöä, joten olinkin jo tavallaan lakannut odottamasta matchia lähipäivinä, mutta sitten perjantaina erehdyin illasta katsomaan sähköpostini ja siellä se oli, ensimmäisenä saapuneissa loisti teksti: "You have a match!" Olin ystävälläni ja onneksi hiljaisuus ei ollut vielä alkanut, sillä taisin päästää korkeahkon tyttömäisen kiljaisun havaitessani viestin! Onnistuin pelästyttämään ystäväni siinä samalla. Ihan täpinöissäni lueskelin tästä kyseisestä perheestä enkä voinut olla hymyilemättä kuin Hangon keksi ja Naantalin aurinko yhteen rutattuna! Perheeseen kuuluu äiti ja kaksi lasta: 5-vuotias tyttö ja 3-vuotias poika. Kissoja näkyy myös taloudessa olevan :) Asustelevat lähellä Bostonia (noin 45 minuutin päässä) ja perheen äidin kirjoituksen mukaan tämän "kylän" lähellä on kuitenkin oikein mukavasti tekemistä, lisäksi läheltä löytyy isohko puisto, mistä tämä au pair ainakin pitäisi! Noin kirjoitettuna jo tämä ensimmäinen match kuulostaa oikein hyvältä, ja tällä hetkellä odottelen vain puhelinsoittoa ja hypähdän noin 63,4 cm ilmaan joka kerta kun puhelin soi. Mutta näin siis täällä tämän hakuprosessin kohdalla.

Muuten elämä täällä kyläpahaisessa on rullannut normaaliin malliin. Tai no, tänäänhän tiedossa oli sitten vesikatkos ja nyt jokainen törppö ja purnukka on täytetty vedellä, jotta joskos tässä pärjäisi sen aikaa kun putkimiehet lyövät päänsä yhteen ja yrittävät selvittää, että miksi ihmeessä vesitorni vuotaa!

Kuitenkin, viikko meni nopeasti, lukiessa niin psykologian kuin englanninkin tenttiin ja viihdyttäessä tähtöstä. Nyt on pienoinen stressi lukulomasta, joka tuntuu valuneen suuresti hukkaan eikä oikein mitään ole tullut luettua ja kirjoituksiin on viikko. Whippii. Noh, stressiä hälventämään lähdettiin sitten perjantaina vastaamalla läheisen kaupungin kutsuun. Ensinnäkin maailman ihanimmat kengät kävelivät vastaan (nököttivät kaupan hyllyllä) ja huutelivat allekirjoittanaalle niin, ettei siihen huutoon voinut olla vastaamatta. Näinpä siis kengät tuli, rahaa meni. Kengät kiittävät edelleen päkiöitteni kipeyttämisellä, mutta kauneuden eteen on kärsittävä. Ja sen, että saa kerrankin olla yli 160 senttiä pitkä! Korkoa löytyy siis 9 cm, hullua lähes. Tanssittuakin tuli lähes varastoon ja hauskaa pidettyä ja parannettua maailmaa jajajaja ehkäpä seuraavat 3 viikkoa voisi sitten keskittyä täysillä siihen pänttäämiseen. (Paitsi että nörttäämään pitää aina välillä päästä ja täytyykin, sillä kehottaahan järjestökin lukemaan sähköpostia ja käväisemään extranetissä säännöllisesti!) Mutta näillä näkymin kutsuvat kirjat ja telefoonin päivystäminen :)