"Pelasta maailma, tee se jo tänään, tee jotakin mahdotonta"

Juup, viimeisestä päivityksestä onkin jo kiitettävästi aikaa, mutta minulla on syyni! :D

Elikkäs Nro Yksi: Yleinen lukulomahässäkkä ja stressi ja muutaman aineen tentit.

Nro Kaksi: Sain vierailevan tähden tänne kotio etelästä, joten aika on mennyt tähteäni kaitsiessa.

Nro Kolme: Liittyy oikeastaan edelliseen, unirytmi on oikein mukavasti sekaisin kiitos kaupungin kutsun ja näin ei ole oikein energiakaan riittänyt.
Nro Neljä: Vuorokaudessa on liian vähän tunteja!

Mutta nyt olen onnistunut varastamaan hieman aikaa (matikan kustannuksella..) päivittääkseni kuulumisiani tänne. Toivottavasti joku niitä lukeekin :D Ensimmäinen huomionarvoinen asia on se, että sain perjantaina ensimmäisen matchini! Ja järkytyin! Lueskelin nimittäin jostain EF:n lehtisestä, tai netistä, että matching alkaa normaalisti noin 2-3 kuukautta ennen lähtöä, joten olinkin jo tavallaan lakannut odottamasta matchia lähipäivinä, mutta sitten perjantaina erehdyin illasta katsomaan sähköpostini ja siellä se oli, ensimmäisenä saapuneissa loisti teksti: "You have a match!" Olin ystävälläni ja onneksi hiljaisuus ei ollut vielä alkanut, sillä taisin päästää korkeahkon tyttömäisen kiljaisun havaitessani viestin! Onnistuin pelästyttämään ystäväni siinä samalla. Ihan täpinöissäni lueskelin tästä kyseisestä perheestä enkä voinut olla hymyilemättä kuin Hangon keksi ja Naantalin aurinko yhteen rutattuna! Perheeseen kuuluu äiti ja kaksi lasta: 5-vuotias tyttö ja 3-vuotias poika. Kissoja näkyy myös taloudessa olevan :) Asustelevat lähellä Bostonia (noin 45 minuutin päässä) ja perheen äidin kirjoituksen mukaan tämän "kylän" lähellä on kuitenkin oikein mukavasti tekemistä, lisäksi läheltä löytyy isohko puisto, mistä tämä au pair ainakin pitäisi! Noin kirjoitettuna jo tämä ensimmäinen match kuulostaa oikein hyvältä, ja tällä hetkellä odottelen vain puhelinsoittoa ja hypähdän noin 63,4 cm ilmaan joka kerta kun puhelin soi. Mutta näin siis täällä tämän hakuprosessin kohdalla.

Muuten elämä täällä kyläpahaisessa on rullannut normaaliin malliin. Tai no, tänäänhän tiedossa oli sitten vesikatkos ja nyt jokainen törppö ja purnukka on täytetty vedellä, jotta joskos tässä pärjäisi sen aikaa kun putkimiehet lyövät päänsä yhteen ja yrittävät selvittää, että miksi ihmeessä vesitorni vuotaa!

Kuitenkin, viikko meni nopeasti, lukiessa niin psykologian kuin englanninkin tenttiin ja viihdyttäessä tähtöstä. Nyt on pienoinen stressi lukulomasta, joka tuntuu valuneen suuresti hukkaan eikä oikein mitään ole tullut luettua ja kirjoituksiin on viikko. Whippii. Noh, stressiä hälventämään lähdettiin sitten perjantaina vastaamalla läheisen kaupungin kutsuun. Ensinnäkin maailman ihanimmat kengät kävelivät vastaan (nököttivät kaupan hyllyllä) ja huutelivat allekirjoittanaalle niin, ettei siihen huutoon voinut olla vastaamatta. Näinpä siis kengät tuli, rahaa meni. Kengät kiittävät edelleen päkiöitteni kipeyttämisellä, mutta kauneuden eteen on kärsittävä. Ja sen, että saa kerrankin olla yli 160 senttiä pitkä! Korkoa löytyy siis 9 cm, hullua lähes. Tanssittuakin tuli lähes varastoon ja hauskaa pidettyä ja parannettua maailmaa jajajaja ehkäpä seuraavat 3 viikkoa voisi sitten keskittyä täysillä siihen pänttäämiseen. (Paitsi että nörttäämään pitää aina välillä päästä ja täytyykin, sillä kehottaahan järjestökin lukemaan sähköpostia ja käväisemään extranetissä säännöllisesti!) Mutta näillä näkymin kutsuvat kirjat ja telefoonin päivystäminen :)