"Been dreaming of blue skies"

Hooh, mulla oli ensinnäkin aivan nerokas idea että mistä kirjoittaisin, mutta sitten nukahdin kun ollaan pojan kanssa kahdestaan kotona ja mä laitoin toista päiväunille, oon siis hirmuisen tunnollinen nanny, eikös joo? No nukahdin 5 minuutiksi, I´m sorry, mutta niin nukahti poikakin ;)

Ensinnäkin, tämä on NIIN väärin. Viikonlopuksi on luvattu sellaista +20 celsiuksen aurinkoista keliä ja ulkona on vain täydelliset vappukelit! Miksi Yhdysvalloissa ei juhlita vappua? :( Noh, sepä on se ja sama kyllä, minähän teen simaa silti, vaikkei se kerkiäkään ihan vapuksi, tai siis vapuksi kerkiää muttei vapunaatoksi, mutta niin, simasta en luovu vaikka vappu meneekin aika epävappumaisissa merkeissä. Arvatkaas mitä teen, joo oon KOULUSSA. Ensimmäinen ja viimeinen vappu kun tämä menee näin, voin melkein luvata sen..! (Tosin Silver Bayhan on "niin rankkaa" että... aattelin hurjana hikkenä opiskella valokuvausta ja käydä vaeltamassa, I bet this is going to be the hardest course I´ve ever done!! Yeah right)

Mutta mun tosiaan piti kirjoittaa jotain järkevää, joka ei vissiin tule tapahtumaan kun jumitan kun ääh, mitäköhän mun piti informoida...? No joka tapauksessa, vapun kunniaks tässä ois teille maailman herkullisimman siman ohje, ja tää eroaa hyvin vappusimasta, joten tätä voi sippailla sitten koko kesän eikä tarvitse vain vappuun rajoittaa ;) Mulla maistu koko viime kesän, kun tehtiin reilusti ylppäreille ja tänään lähden ostamaan marjat että saan taas tehtyä, mutta siis niin äitiltä tuli vihdoin ohje (kiitos♥), joten kokeilkaa sillä eijjole vaikia tehdä!

MARJASIMA

4l vettä
5-8dl marjoja
250g fariinisokeria tai tummaa sokeria
250g hienoa sokeria
1/8 tl hiivaa

1. Soseuta tai survo marjat. Kuumenna 1l vettä. Lisää marjat ja sokeria kuumaan veteen. Anna kiehahtaa.
2. Lisää 3 l kylmää vettä. Liuota hiivanokare tilkkaan kädenlämpöistä vettä ja lisää seokseen.
3. Anna juoman käydä keittiön lämmössä seuraavaan päivään.
4. Siivilöi juoma ja pullota. Laita joka pulloon pari rusinaa. Sulje pullot ja säilytä viileässä. Valmista nautittavaksi parin päivän kuluttua tai kun rusinat nousevat pintaan.

Tämmöisillä terveisillä toivottelen oikein VAPPUMAISTA VAPPUA Suomeen, olkaa nätisti, me lähdetään lasten kanssa, kunhan tytsi tulee koulusta, niin puhaltelemaan saippuakuplia ulos ja huomenna B:n kansssa roadtrip kohti Silver Bayta, see you on Sunday! :)

Ai niin, mitkä on vappusuunnitelmat ite kullakin, Suomessa ja maailmalla...? (Voisin piirtää itelleni paperisen ylppärilakin ja iskee sen pinnillä päähän huomenna, loistava idea eikös? :D)

"We dined on oysters and champagne"

Hooh, 13 tunnin ja 20 minuutin työpäivä. Vihdoin takana. En sano tätä sillä, että mua ois se haitannu, vaan alkoi pikkaisen väsyttämään jo kun yhteen putkeen olet lasten kanssa tuon verran.. Mutta tänään olikin hieman spesiaalimpi päivä. Kaikki ois ollut suhkot ok, jos olisi ollut ihan normaali hostmumin matkustuspäivä, mutta tänäänpä oli sitten vielä pojan field trip Children´s Museumiin, jossa kipiästi kaipailtiin ekstrachaperonea, ja samalla hostmum oli sitä mieltä että tuo poika on aikamoinen haaveilija, että on ehkä parempi, että lähtisin mukaan. No, en laita vastaan kun tarjotaan ilmaista kyytiä ja lippua museoon, jonka käyminen onkin listalla keikkunut aikalailla! Ja enminätiä mikä mussa on vikana kun nautin matkasta, jolla mukana oli 18 ipanaa ikäjakaumalla 3-5, siis tässä P1-ryhmässä. Mutta mulla oli toi oma hoidokkini ja sitten semmoinen tosi mukava ja puhelias 4-vuotias tyttö vahdattavana niin meillä oli kivaa kun kateltiin vaikka mitä ja voinen julistaa, että on kuulkaas tähän mennessä maailman paras museo tullu käytyä! :)




Ja sitten loppupäivä. Se on... mennyt! Ensinnäkin sain elämäni ensimmäistä kertaa pullopostia! (Tosin mua vähän epäilyttää, että se pullo on saanut jostakin avustusta kun meidän postilaatikko eijjole meressä, mutta oikein asiallista kumminkin näin tuhkapilvien aikakautena laittaa pullopostina, tulee ehkäpä varmemmin ja nopeammin perille)Sitten pyykättiin (minä pyykkäsin), tiskattiin (minä tiskasin), leikittiin (lapset leikki), tehtiin ruokaa (minä tein), syötiin (kaikki syötiin), katottiin telkkaria (kaikki katottiin) ja mentiin nukkumaan (eka lapset, sitten minä, ihan kohta, promise!). Semmoinen kiva päivä. Vaikka olikin pitkä. Mutta mullon jotenkin uutta intoa tähän aupparointiin taas noin niin kuin yleisesti. Maanantaikin oli tosi kiva, vaikka lapset oli kummatki väsyneitä kun oli eka kokonainen koulupäivä loman jälkeen, pojan kanssa riideltiin taas erinäisistä asioista, joissa hänen äitinsä antaa periksi varsinkin lomalla ja nyt se oli taas maailman suurin ja surullisin asia(poika selvisi päivästä hymyssä sain kuitenkin, muutaman itkupotkun kanssa, mutta tietää etten anna periksi, haa) ja hostmum työskenteli kotoa, mutta silti, en tiedä oli kiva päivä. Ja olin niin hyvällä tuulella, että juoksin perheen asioita vielä töiden jälkeen, kävin teetättämässä ekstra-avaimet ja ostamassa paperikuppeja ja -pusseja. Ja oli kuulkaas hyvä että kävinkin! KOSKA ETTE ARVAA MITÄ LÖYSIN!!! Mulla on ollu säästäminen päällä kun stressaan ton rahan kanssa, mutta eksyin sitten maanantai-iltana Bordersiin ostamaan lapsille synttärilahjat (molemmilla toukokuun alussa, oi hitto, kohta on TOUKOKUU!!) ja kun juoksin kassalle sulkemisaikaan niin sitten siinä oli vieressä ale-hyllyllä...:
Ja näin napsahti ihan itelleni tarkoitettu eka dvd-ostos koko vuoden aikana! Kaiken lisäksi hintaa oli hurjat $4.99, ja mullei ole aavistustakaan miksi, mutta Bonanza on yksinkertaisesti loistava tv-sarja. Joskus "nuorempana" alakouluikäisenä kun tulin koulusta kotiin yksin ja ketään ei ollu kotona niin sopivasti ehdin aina Bonanzan alkuun ja nykyäänkin sen sarjan alkumusiikki vain on nerokas, tai siis olen edelleen sitä mieltä, Bonanzahan eijjole enää olemassa, tai siis sitä ei tuoteta. Mutta nyt mulla on 34 jaksoa Bonanzaa (plus 3 Wagon Trainia [??]) eli I´m covered muutamaksi vuodeksi.

(Ai niin, jos joku ei kommenttiboksikeskustelua seurannut, niin tiedoksenne, että sunnuntai-illla, tai no, yöllä, menin ja ostin semmoisen ticketing joka takaa SKYDIVINGIN!! Tittidii, yes mum, I´ll be careful when I jump off from the aeroplane!)

Nyt mä fiilistelen tota Bonanzan alkuteemaa vielä hetken ja meen sitten lukemaan ja nukkumaan, good night!PLUS piti viittamani tuohon otsikkoon, että mun hostlapset kun on tuota.. kröhömm.. hieman nirsompia, niin taisteluvoitto aupparille, molemmat ipanat söi useamman lusikallisen perunamuussia!!

"Make my way back home when I learn to…"

Ettepä ikinä arvaa mitä tein!! (Krista ei saa sannoo!) Vai arvaatteko? :P
So not me! :D

"And darlin', you have to think about yourself"

Onhan taas vierähtänyt peräti neljä päivää kirjoittamatta. Aika mukavasti ne on kyllä vierähtänyt, perjantaina tehtiinkin sitten melkein koko viikon puuttuvat työtunnit from 9 am until midnight muutamilla tauoilla, mutten oikeastaan edes jaksanut mäkättää siitä, kun viikko on ollut niin epätasainen töiden jakautumisen suhteen ja oli ihan kiva tehdä töitä :)

Lauantaina sitten oli Harvardin kurssin viimeinen päivä, mikä tiesi siis ekasta tuntirupeamasta loppuesitelmiä ja vitsi, meillä oli kyllä mahtava porukka Harvardissa, sillä loppuesitelmiä oli ilo seurata kun kaikki olivat niihin panostaneet ja oli mielenkiintoisia aiheita. Neljä esitelmää kahteen tuntiin on ihan hyvä saavutus, ja esitelmissä aiheina oli Supersized America, King Corn, Finance ja Discourses (lähinnä miten kieltä käytetään mediassa ja poliitiikassa, siis englantia). Ja minä haluan ainakin kahdesta jakaa teidän kanssa hieman..

Ensinnäkin tehtävä kaikille Jenkeissä majaileville auppareille, yrittäkääpä löytää jääkaapista mahdollisimman monta yksittäistä ruokapakkausta, jotka EIVÄT sisällä maissia tai high fructose corn syruppia? Eli jos ruoka-aineen lapussa lukeepi joku tältä listalta löytyvistä asioista niin se voi sisältää maissia. Aika järkyttävää eikö? Suomen tai muiden maiden tilanteista en tiedä, mutta ainakin täällä melkeinpä KAIKKI sisältää maissia. Plus klikkaapa tälle sivustolle, niin näät mitä kaikkea maissiallergikon neuvotaan väistävän. "Sallittavien" ruokien listalta löytyy tällä hetkellä 19 (!!!) varmasti turvallista perusruokaa. YHDEKSÄNTOISTA!!! Ja niin, tämähän johtuu oikeastaan sitä, että Yhdysvallat tukee tämän maissin kasvattamita ja kyseessä eijjole se "makea maissi", jonka kaikki tunnemme, vaan maissi joka ei sellaisenaan sovi ihmisen syötäväksi!!! Tällä maissilla tosin ruokitaan karjaa, koska silloin se kasvaa nopeammin ja saadan markkinoille nopeammin (versus "laiduntava" karja, joka liikkuu luonnossa, niin ottaa 2 vuotta kasvaa markkinakuntoon, kun jyvä(maissi)ruokittu karja ottaa sen 140 päivää), mutta koska lihakarjan (lehmien) maha ei sovellu täysin jyväruokailuun, niin karjalle annetaan antiobiootteja, jotta se voi syödä sitä maissia ja elää sen 140 päivää markkinakuntoon asti ja sitten teuraaksi. So, you are what you eat, but what don you eat exactly?
Toinen juttu onkin sitten auppari-V:n esitys Supersized America, joka pohjautui pitkälti Supersize Me (yök McDonalds, tässä muutama fakta kun virallinen nettisivu ei tunnu toimivan juuri nyt) ja voi yök. Yök. Yök. Jos ajattelitte, että ei voi oll mahdollista tuommoinen, ei vaan VOI! Niin kyllä se voi kuulkaas. Ja se on. Joten yök. Yök. Ja sitten jos järkytetään vielä pikkasen lisää:Mutta ihmiset hei, tää nyt ei ole niinkään mukavaa kuultavaa, mutta silti, eikö se ole tärkeeä kuitenkin ajatella pikkasen? Kehottaisin, jos mahdollista, niin katsomaan ainakin yhden noista dokumenteista, ihan vaan sen takia, koska musta tuntui noiden jälkeen, että I´m full of s**t. Meen syömään omenan ja lenkille, moi! (Ja seuraava postaus on jo vähän kevyempää, koittakaa kestää välillä siellä ^^ ♥) Ja hei, vielä, kuten tuossa trailerin lopussa sanotaan: "But you have the power" :)

"Don't say that later will be better"

Happy Earth-day dear friends!
Täällä on tosiaan poikkeuksellisen leppoisissa tunnelmissa vietetty maapallopäivää ja vaikka ihan sillä merkinnällä, etten ees harkinnu ajavani autolla tai mitään muuta superkuluttavaa tehnyt, vaan aamulla nousin tavalliseen tapaan seittemältä, työskentelin puoli yhteen ja kun hostperhe lähti, niin minä vaihdoin takapihalle viettämään aikaani. Oon ollu tällä viikolla hirmuisen väsynyt, voipi olla, että keho yrittää kertoa, että heeeei, oisit ehkä voinu nukkua sen Harvardin kurssinkin aikana. Okay, noted. (Täytyy muuten yksi asia sanoa, että ärsyttää välillä suunnattomasti, en tiedä pitäisikö, mutta noh, tänään mun piti aloittaa työt kuudelta uudestaan, ja sillä olin valmiina että aloittaisin silloin, mutta sitten perhe suvaitsee saapua 8.30 pm. Siis eihän asia minulle kuulu, ja tuntuu väärältä valittaa kun aloitin hommat myöhemmin, mutta ois siitä kiva ollu tietää. Koska jos oottaa että aloittelee ihan kohta työt niin ei oikein osaa, ainakaan minä en osaa, tehdä mitään suurta joka keskittymistä vaatisi, koska oon valmis aloittamaan työt heti kun hostperhe tulee kotiin. Niin ymmärrättekö miksi ärsyttää pikkasen? Waiting for nothing basically.)

Hmm, mitäs tänne pitikään tulla kirjoittamaan. Ei mun päivästäni paljoa ainakaan, tyytväisenä makoilin auringossa ja luin "Where The Wild Things Are"-leffan kirjaversiota, sitten reippailin lenkille ja kaikki oli niin vihreää tahi värikästä tahi muuten vaan kaunista kevättä! ♥ Yhdessä vaiheessa matkaa tuoksui ihan meidän mökin pihalle kun sauna on lämmin ja tuli ikävä Suomeen. Ja saunaan. Hurjaa kuinka tää aika on menny (ja raha..whups) ja jatkan sitä ajan ihmettelyä varmaan tän vajaan 4 kuukauden ajan tässä vielä, sitten ollaankin Suomessa. Hoh. Mutta niin, muutama linkki lisättäköön tän tekstin loppuun, mun aivot ei toimi kun eijjoo ollu tekemistä tai siis töitä tänään kovinkaan niin eijjoo tarvinnu laittaa toimimaan. Vaihtelua tämäkin. Painun takaisin ton kirjan lumoihin, se on ihana!!

But all for one! (Earth♥)
Vihreää bloggailua
Miksi en nyt oo Suomessa kun tää on tullu...?
Ja lisää löytyy
For idiots: *klik*

"The weirdest thing"

With a bunch of reasons, I had nothing to do on Tuesday night, so me and my suomikaveri J discovered that his hotel room's tv was way too small for the game, and well, with a discovery like that, you just got to do what you got to do.

Ai niin, Celtics voitti Heatin 106-77, ja samaan aikaan Fenwaylla Red Sox peittosi Texasin 7-6. A great night for Boston! :)

"On a silver platter"

Johan taas yllättää, kun silloin kun oikeasti tykkäis tehdä töitä ja oleilla lasten kanssa, niin ensin on maanantai vapaa ja sitten lapset lähtee isänsä luo tiistaina. Siis tänään, tuossa puolisen tuntia sitten. Juuu, niin mullahan ei tosiaan ollu suuremmin sitä koulustressiä tässä tälle viikolle, joten oisin voinu ottaa sitä vapaa-aikaa tosiaan viime viikolle :D Mutten valita! Saanpahan tulla pölisemään turhia tänne. Ja valokuvata. Meidän keittiötasolla on ihana maljakko tulppaaneineen. Kevät ♥




Mutta jottei tää elämä kävis kumminkaan ihan liian tylsäksi täällä, niin perheet ne jaksaapi olla oikullisia ja aupparielämä is never so simple as it seems. Still, you love it. Tästä asiasta enemmän kun tiiän enemmän ja on enemmän julki..

Niin tosiaan, täytyy sanoa nyt kiitos niille tuhkapilville hetkellisesti, sillä tiedän että ne Euroopassa tuottaa ihan hitosti ongelmia, mutta ite hyödyin siitä, sillä mulle ois ollu tiedossa 2 päivän rupeama lasten kanssa kun hostmum on matkoilla, toki ois isovanhemmat tullu käymään jossain vaiheessa mutta 2 vuorokautta putkeen talossa lasten kanssa, on ne miten ihania tahansa niin onhan se väsyttävää. Mutta tuhkien takia ei lasten isä päässyt lähtemään Eurooppaan ja lapset lähti siis tänään isänsä luo, mikä jättää mulle huomisen pitkän päivän vain. (Ok, en oikeasti ole iloinen siitä, että ne on tuottanut monille muille niin paljon ongelmia lentoliikenteessä, but my situation was this..)

Hmm, kumminkin olen tunnollinen auppari niin lupasin tänään pyykätä ihan sydämeni kyllyydestä, kun pitkän rantaviikonlopun aikana lapsille kertyi kovin paljon hiekallista vaatetta, jotenkas taidan tosiaan alkaa toimittamaan sitä tunnollisen aupparin roolia ja samalla muuten voinen hehkutella että oon ollu Jenkeissä 9 kuukautta, mullon hirmuinen ikävä suomikavereita tänään jajaja see you soon! (And sometimes I´m just laughing to my pictures, amateur indeed.. I guess I really should take a class or something to get some real pictures, or what do you think?)

"Good times never seemed so good"

Kiitos ensinnäkin amerikkalaisille, että niillä on jonkinlainen taipumus laittaa vapaiksi melkein jokainen juhlittavan arvoinen asia, ja sen asiosta minullakin on joskus tämmöisiä yllätysvapaapäiviä, kuten tänään :) Tai en minä oikeastaan edes tiedä onko tänään juhlapäivä koska ei mun kalenterissa lue. Eiku oottakaas, joo, tänäänhän on siis Patriots´ Day, jota sopivasti juhlitaan Massachusettsissa, Mainessa ja Wisconsinissa. Jjee. (Mikä tarkoittaa että tossa 10 minuutin päässä New Hampshiressa kaikki on normaalisti ja siellä voi tehdäki jotaki!)

Mutta sitten tuosta sunnuntaista. Koska saavuin lauantaina kolmen aikaan yöllä kotia, tai siis puoli kolme, mutta renkaiden pyörittely ja meikin pesu vei sen verran aikaa, että siinä kolmen aikaan nukahdin vasta. Onnellisena urvotin sängyssä puolille päivin, toinen kerta tänä vuonna, VASTA, jaja kun olin ollut hereillä 45 minuuttia, niin S soittaa minulle ja minä puoliäkäisesti vastaan, että juttelen äitin kanssa ja tämä vastaa, etä: "Niin minäkin, mutta meille ois tiedossa ilmaiset liput Red Soxien peliin. Ja se alkaa 45 minuutin päästä." Wruuummm!! (Se on mun auton ääni kun sillä kiihdyttää) Minullahan kestää ensinnäkin Middletoniin se 25 minuuttia hyvällä liikenteellä, joten sitten suunnattiin lähimmälle highwaylle ja voi kuinka kaivattiinkaan gps:ää Bostonissa Fenway löydettiin, mutta yritäppä ehtiä että miten sinne päässä näiden yksisuuntaisten ja highwayn liittymien ja ruuhkakatujen lomassa, että MITEN sinne pääsee NOPEIMMITEN. Noo, onneksi onneksi baseball on sen verran pitempilaatuinen peli, että kerettiin jo 3.lle inningille, kunhan ensin oltiin tosiaan löydetty paikka, löydetty parkkipaikka, kastuttu läpimäriksi kun sade päätti juuri alkaa kun astuttiin autosta ulos ja sitten löydetty vielä Green Monsterin paikoillemme. Niin kerroinko että ei ollu edes mitkä tahansa ilmaiset liput, vaan hemmetin hyväpaikkaiset ilmaiset liput?! Yhymm, being an au pair is sometimes a good thing. Koska mulle selvisi justiinsa eilen, että tän mun tytön paras kaveri ja B:n hosttyttö on virallinen Red Sox-vauva! :O Ja hänet on myöskin nimetty tuon perinteisesti 8. inningillä laulettavan Sweet Caroline-laulun mukaan, joten B:n hostperhe vastaanottaa säännöllisesti hyväpaikkaisia ilmaislippuja, ja nyt kun hostperheen isä on jumissa Saksassa ja perheenäiti ei halunnut lähteä yksin ja erinäinen määrä monimutkaisuutta, niin liput tyrkättiin meille. THANK YOU!

Eihän ne Punaiset Sukat voittanu, ja sää oli täydellisesti New Englandia, mutta peli oli mahtava silti!! Yksi urheiluista, joita en ehkä seuraisi pakonomaisesti telkkarista, mutta livepeli oli ehdottomasti katsomisen arvoinen, pelkästäänpä vaikka siksi, että nyt on sitten laulettu Sweet Carolinea ja God Bless Americaa oikein perusjenkkiläisessä pelissä ja yksinkertaisesti tuo pelin aika tuntuu niin olevan omistettu juhlimiselle ja kaikelle mukavalle, mille voi vaan hurrata niin siitähän tulee pakollakin hyvä mieli :) Nyt voimme merkata kaksi asiaa listalta poikke. Go to a Red Sox game; Try to understand baseball. Check, check.

Sittenpä tosiaan ajeltiin takaisin Bostonista ja meitä väsytti muttei nukuttanu S:n kanssa ja jos oltais menty kotia niin olisi nukahdettu, mikä ei ois ollu hyvä asia, joten suunnattiin Liberty Treelle, päätettiin että kunhan ensin oltiin ärsytetty törkeitä kuskeja niin katottais palkinnoksi leffa ja sopivasti kerettiin Kick-Ass-pätkän alkuun.

And... if you haven´t seen Kick-Ass, go and see it. Now.

Ai niin, mun pitää kertoa vielä se, että S:ssä on se hyvä puoli, että hällä on samanlainen kamera kun minulla, joten vaikka onnistuneesti unohdin oman ihanuuteni kotia kun juoksin ulos talosta, mutta sain sitten leikkiä S:n kameralla ja vaikkei mulla nyt ole vielä niitä kuvia niin ne on tulossa ja niitä on melkein 200. Laitappa kaksi innokasta valokuvaaja-amatööriä tämmöiseen paikkaan niin mitä saat? Paljon kuvia.

Plus jos joku näkee Aaron Johnsonia niin kertokaa sille, että minä oon hulluna siihen. Okay, have a nice Monday there! :)

Edit. Voi ÄÄ näiden leffojen nimien suomennoksien kanssa.
The Bounty Hunter = Exän jäljillä ja The Blind Side = Elämä pelissä....!
Unique, so unique!

"And soon I will be knocking upon your door"

I HAD A KICK-ASS WEEKEND.Näillä mentiin viikonloppuna lähinnä, muttei kumminkaan samaan aikaan..

Plus tänään on tasan 4 kuukautta siihen että saatan hyvinkin olla kolkuttelemassa ovillanne dear friends ;)

Huaaah. Aletaanpas nyt purkamaan näitä viikonlopun tapahtumia. Kuten silloin viikonlopun ekoina tunteina ilmoittelin, niin minulla oli lauantaina Harvardin kurssini loppuesitelmä ja vielä en ole kattonu itteäni videolta, mutta sain ainakin paljon positiivista palautetta, yhden kielivirheen sinne menin tekemään mutta muuten tuli kehuja :) FEELS SO GOOD! Enää ei tarvitse mennä kuin tekemään testi ja that´s it, after next weekend it´s pretty sure that I´m a Harvard graduate! Olin kyllä ylpeä itestäni kun vapaaehtoisesti olin ensimmäisenä esittämässä esitelmääni, ja oli ihan kummallista, kun en sitten enää jännittänytkään niin paljon, meni omasta mielestäni sujuvasti ekoystävällisyyden ja USAn siihen suhtautumisen selostamiset ja HOH, en ois moista kuvitellukkaan tekeväni ennen tänne tuloa, siis 15 minuutin professional presentation plus 5 minuutin Q&A. (Plus kun perjantaina, keskittymisen puuttuessa, soittelin pikkusiskolle, ja sitten Saralle kirjoitin yhdessä vaiheessa, niin aika vaivattomasti sujui englannin ja suomen samanaikainen tuottaminen?! Onnistuneesti sekoitan näitä kieliä jee :DD) Viimeisten tuntien jälkeen S:n kanssa suorastaan hypittiin ilosta ja vapaudesta ja suunnattiin pikashoppailulle Urban Outfittersiin, josta löysin unelmatopin alesta ja mekon ja kengät. Se mekko iskeytyi päälle sitten lauantain menoihin, muttei se tuntunu minulta loppupeleissä, mutta sille on tiedossa jo muuta toimintaa, kun se on niin ihana ♥ Kengät, yllä olevassa kuvassa, hihhiii, oikea hinta oli $68 ja minä ostin ne hintaan $9.99, sometimes I love this overconsumerism here in the US! (Niistähän on kuva yllä, mitä tykkäätte?) Ja sitten tämä rakkaus:

Tule kesä tule jo! Sitten huristeltiin T:llä takaisin, autoon, ruokakahvimeikkishoppaus ja suunnistus B:n luokse valmistautumaan, kun tarkoituksena oli girls´ night out in Cambridge! Mentiin middlesex-klubille sinne jo suomalaisittan tavattoman aikaisin elikkäs puoli kymmenen kun ensin oltiin puoli tuntia kierrelty parkkipaikkaa etsien.. Minä olin vapaaehtoisena kuskina siellä, joten baarissa tilasin nätisti dietcoke:n limellä, mutta ei siinä mitään, kun alkoi paikka täyttyä kymmenen aikaan ja DJ suvaitsi saapua paikalle, niin uskokaa tai älkää, kaksi tuntia yhteen putkeen tanssimista tyttöjen kanssa, aaaahhhh ihanaa. Minun uuet korot ei tuottanu ees vaikeuksia ja olin aikalailla normipituinenkin enkä mikään pätkä niin kuin yleensä.. Ja tää klubi, niin oikeastaan se oli enemmän klubi, niin haaa, love the DJ, koska ilta oli täynnä loistavaa tanssittavaa musiikkia, kuten sitten illan piristeeksi vaikkapa Funkytown :DD We´ll be back! Ja sitten puolenyön jälkeen kun alkoi korot hieman sattuakin ja meitä väsytti, minua varsinkii, kun olinhan nukkunut hurjat 6 tuntia öööm neljänä edellisenä yönä niin juostiin sateen seassa parkkihalliin (loistavasti toki huomattiin tämä sen puolen tunnin sykkyrän jälkeen), auto käyntiin, kikatusta takapenkillä sekä mietintää että kukas sen aidan rakensikaan ja miksi Huckleberry Finn tulee ensimmäisenä mieleen.. hmm.. ja ruuhkassa istumista ja Mäkkärin autokaistan 3 kertaa toistetun tilauksen jälkeen mä päätin korkkarit jalassa viskoa talvirenkaat takakontista autotalliin. Yhymm, easy it is, sure! Ja sitten. SLEEP.

Semmoinen oli lauantai, nyt minua kutsuu peti jälleen, kun oli tää sunnuntaikin täynnä tapahtumaa, joten huomenna lisää tästä päivästä, mutta vinkkinä, että oli muun muassa seuraavanlaista tunnelmaa:
"Hey, ain't it good to know that you've got a friend?" ♥

"Till the night is gone"

I'm done with my final presentation in Harvard for tomorrow! (today) Good night dear friends and wish me luck :))

"The wisdom's in the trees"

Mun stressi KASVAA KASVAA KASVAA. Fiksumpi ois aloittanut aiemmin tän esitelmän teon, mutta ilmeisesti oon hyvin uskotellu itelleni, ettei mulla ollu aikaa tätä aikaisemmin? Hyvä minä. Ja muka opin ylppäreistä varaamaan aikaa kouluhommille kunnolla, jjuu... Ja fiksumpi ois ehkä pikkasen vähemmän perfektionisti.

Kumminkin, sitten harhaillaan mielen kanssa aina välillä, vaikka mun esitelmän aihe onkin mielenkiintoinen, mutta kieli on vähän hankalaa välillä aina, ja niin siis, otsikko on totta ja yksi asia pitää jakaa! If I just had more money and you could take more pounds in the aeroplane.

KLIK

Nyt kumminkin, kun ennoo kone, niin zumba, more studying, final episode of Ugly Betty :´( and offline mode.

"Kun kypäräsi räjähtää"

Minne menit maanantai?

Mun kypärä räjähtää kyllä kohta kun tää viikko on niin hullu että huaaaahhh. Kyseessähän on siis se viikko, kun minun pitäisi tehdä Harvardin loppuesitelmä sen kirjaraportin ja muiden läksyjen lisäksi ja muutenkin TO-DO-listani on niin valtava, ettei aika taida riittää vaikkei mulla olisi töitäkään. Hohhoh.

Voisin olla takaisin sunnuntaissa, kun nukuin pitkään, juttelin pikkuveljen ja äitin kanssa, S ja B tulivat käymään, loikoiltiin auringossa ja luettiin yhdessä Cosmopolitania, katottiin Mamma Mia (once again) ja mentiin syömään Chili´siin sunnuntain kunniaksi. Joo, lompakko, minä tiiän että sinä oot olemassa, ei tarvihe huudella siellä.

Vika kuukauden suunnitelmat kutittelis jalkapohjia ja mieltä, että mitenkäs nuo laukut jotka tossa kattelee niin kovin ilkiästi, että mitäs meille teet niin ne siellä kyselee. Jaa en tiiä. Heitän Suomeen? Olisinkin niin vahva.

Niin pääsiskö ajassa taaksepäin kiitos? Ai ei? Darnet, sitten on palattava näiden tekemättömien hommien pariin. Nähdään jos selviän tästä ehkä joku päivä take care!

"You read your book baby I'll float away"

Haa, lauantain paras juttu on se, että kun on koko päivän opiskellu ja yleensä viisastunu, tai ainakin tuntuu, että on viisastunut, niin sitten voi hyvällä omalla tunnolla olla aikamoinen ääliö ton S:n kanssa sen loppupäivän. Kuten tänään. Poikettiin tavoistamme, ei otettu läppäreitä mukaan, vaan päätettiin että tehdään ihan mitä halutaan, mitä eteen tulee ja näin tehtiinkin, joka lähinnä johti siihen, että ikkunashoppailtiin ja osoiteltiin kaikkea: "This is fun!". Ja tuli sitä shoppailtuakin vähän. Mutta ihan vähän vain, ja tää seuraava item onkin ihan mun listalta kuulkaas! Eijjole yksinkertaisesti mahdollista, että oisin käyny kurssin Harvardissa ja ollu ostamatta todistetta siitä! No way. Eka pientä kritiikkiä, miten on mahdollista, ettei osata tehdä semmoisia ihania lökökollareita Jenkeissä muka?! Naisten puolella eijjole semmoisia lököjä, eikä niissä oo hienoja logoja ja miesten puolella se haaroväli on sitten polvissa. Eikä oo XS-kokoa. Ja paijjatkin, plaaah. Mun paita onkin sitten pikkupoikien osastolta XL-kokoisena. Oishan tietty voina olla kertomattakin ton, mutta nooh! Ja mun pittää esitellä teille jottain muutakin, jotka lähti mukaan viime viikolla. Tiiän, valitin kyllä siitä että mulla on liikaa tavaraa, mutta nää itemit yksinkertaisesti TARVITSIN jälleen. Koska noh, mun vanhat ballerinat. Noh, kattokaa itte: Niin ymmärtänette miksi lähti uudet ballerinat mukaan? Plus kuin siunauksena, kun S halusi käydä semmoisessa pikkuisessa kenkäkaupassa Garagen kulmalla, niin sieltä löytyi sitten semmoiset popopokengät, joista oon haaveillu, jotka on muuten ihan älyttömän ihanat kävellä ja ihanan helpot laittaa jalkaankin, joten ne on täydelliset töihin, kun yleensä juoksulla mennään koulua kohti :P Plus niissä on sillee kivasti korkoa, että oon melkein normaalimittainen enkä hirmuisen pätkä (ja se on aika outoa) Sitten nää läpyskät jotka ostin Urbanilta, niin nämä jatkaa mun edellisten läpysköiden mallia, ne on ihanan väriset (ei pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa)ja kivan muotoiset ja mun jalat näyttää oikeastaan aika pieniltä, mikä on aika mukavaa kuulkaas! Joo, oon ihan innoissani uusista kengistä, koska löytyi niin kivat kyllä, hihhii!

Naurettiin S:n kanssa tänään sille, kuinka tässä on 2 viikkoa kurssia jäljellä ja nyt tuntui tunnilla että alkaa käsittää oikiasti että mistä siellä on kyse :DD Vaan se kai on tarkoituskin, uskoisin, että alkaa tajuta yhteyksiä siellä, että miksi ollaan keskusteltu mistäkin. Meidän professori on mahtava tyyppi, semmoinen melkeinpä stereotypiaa (ainakin minun) vastaava, uskomattoman fiksu, hieman harmaita hiuksia, kuuntelee ennen tunnin alkua klassista, mutisee itsekseen ja minä en oikeasti tajua mistä se niitä ajatuksiaan oikein vetelee aina. PLUS samalla kun tää miettii kovasti näitä asioita, niin hän huomaa jokaisen oppilaan jokaisen kielellisen virheen, lähinnä ääntämisen, koska on communication kurssi, mutta olen kateellinen kuinka hän on yksinkertaisesti niin fiksu. (Ja samalla semmoinen hassun hömelö! Tänään hän muuten oli aivan ihmeissään siitä, kuinka suomalaisissa kouluissa ei käytetä kenkiä ja lapset pääsi yksin hiihtämään. BBC:llä kun on uusi uutispätkä siitä, että miksi suomalaiset ovat maailman parhaimpien joukossa, kun katsotaan koulutusta nimenomaan, ja kuulemma se, että jotkut opiskelevat jopa neljää kieltä peruskoulun aikana, on suorastaan käsittämätöntä! Kyllä sitä saa olla välillä ylpeä kotimaastaan :P)

Ja tässä tuli mieleen, mistä keskusteltiin tunnilla, että on aika hassua, kuinka esimerkiksi minä huomasin tämän, että oon tehny näin. Koska ennen aupparivuotta aatteli että jeejee USA! Mielessä liikkui se kulttuuri, ihmiset, tavat, ruoka, tv, kaupat, kaikki! Mutta mitä esimerkiksi ruokaan tulee, niin jos minä kokkaan ajan kanssa niin minä haluan tehdä jotain suomalaista, jotain tuttua, etin kaikkialta merkkejä Suomesta. Esimerkiksi olin ihan innoissani kun Proulx mainitsi kirjassaan "Accordion Crimes" (on muuten loistava opus) Suomen:

"I am going to Japan. In Japan they are mad for the tango. In Japan and Finland. There they understand."

Sitten aloin miettimään, että miksiköhän teen näin? No siksi, että olen suomalainen ja mulla on ikävä kotimaatani, vaikka rakastan tätä vuotta ja maata ja kaikkea täällä, niin Finland, your my true love ;)

Kuulkaas, oltiin vähän tired and down S:n kanssa automatkalla Oak Grovesta, joten keskusteltiin siitä, kun palataan kotiin. Eikä oltu enää surullisia. Koska on kiva tulla kotiin. Ja suunniteltiin kettuuksia, puuttuu enää toteutus, ellen sitten luovuta vaan ja tylsästi tule kotiin ja tekstiviestitä ihmisille, että I´m home! Will see ♥ (Nyt lukemaan tuo Accordion Crimes loppuun, koska tän viikon aikana pittää tehdä Harvardin loppuesitelmä, IIK!)

"But I can't stop now"

I need more time. For everything. Damnet.

"I'll tell you one thing, its always better when we're together"

Moikka kaverit! Kävin zumbaamassa, ja oon aina ollu aika stereotyyppinen suomalainen, tanssiminen... niih, hyvin kehnoisesti semmoinen on sujunut ja mua ei usein saa tanssilattialle ollenkaan ellen ole ensin ömmm juonut noin 3 siideriä/lonkeroa (tosin en oo juonu täällä ollessani oikeastaan, joten jos rajoitamme sen seuraavaksi siihen yhteen...) ja sittenkin, tykkään olla porukan keskellä aika huomaamattomissa. R, sinä tiiät tämän varsinkin ;) Mutta voi zumba, voivoi. Ja mun ihana openi, a real life latina, voivoi. Zumba, you have won my heart. Mun lihaksiin sattuu ja särkee, olin puolen tunnin jälkeen että eeeei jaksa, mutta silti tunnin pompin siellä ihan innoissani (pomppimiseksi mun zumbaamista voitaneen vielä kutsua) ja hei ensi keskiviikko, minä tuun taas!

Mulla on ollu kiva keskiviikko tosiaan, koska ulkona on tälläkin hetkellä +26 celsiusta, päivällä oli +31 korkeimmillaan ja arvatkaa mikä oli vielä parempaa! Se, että minulla oli tänään juuri se minun lyhyt päivä! Eli huimat nelisen tuntia töitä, kolmen aikaan olin FREE!!

Siihen tosin se, että soitin A:lle Suomeen, ja arvatkaa miksi en tykkää soitella? Kun juttelee ja tulee entistä isompi ikävä ja sitten tietää, ettei näe toista. Se on aikalailla riipivää. Eikä vaan aikalailla, vaan se on ihan hemmetin riipivää. Totta, nähdään ihan kohta, mutta jos keskustelussa on jotakin, joka vaan, se on se "it" ja mieli tekisi jutella tunteja ja päiviä ja kaikkea. Ja sitten ei voi. Ei vaan voi. Ei voi nähdä toisen kasvoja, eikä oo teetä. Eijjole Nordqvistin teetä. Eikä keittiön pöytää. Mullon ikävä teitä mussukat ♥

Iltapäivästä mullei ole sen enempää kerrottavaa kuin se, että meidän takapihalla oli kaksi pyyhettä, kaksi ihmistä, toisella läksykirjat ja toisella työdokumentit ja taivaalla paistoi aurinko. (Ja toista kutsuu ne läksykirjat jälleen...!)

"And though my window's got a view"

S järkytti minut eilen, kun kertoi, että hällä on 27 viikkoa siihen, että on takasi kotona Ruotsissa, ja sitten minä aloin laskemaan viikkojani... Niitä on 18!!! Eli 18 viikonloppua, joista 4 menee opiskellessa täysin, öö, 4 on 13. kuukauden puolella, se tietää 10 vkoloppua "työoloaikana", joista olisi kaksi mukava saada pitempänä, tai ainakin yksi, varattuna Miamille (:P) K:n kanssa, toinen S:n kanssa NYCiin kattomaan SATC2:sta (klisee, I know!) ja valokuvaamaan ja voisin tehdä toisenkin reissun NYCiin, vaikka sitten 13. kuukauden alussa, mutta pointti tässä nyt on SE, että mulla on tämmöisiä suunnittelemattomia viikonloppuja jäljellä KAHDEKSAN!!! Ymmärrättekö ihmiset, KAHDEKSAN! Herranen aika, minä kun luulin, että tänne tultiin vuodeksi. Voi hurjuus ja kurjuus ja jeejee!

Vähän mua harmittaa, että olisi voinut esimerkiksi matkustella enemmän (jos ois tajunnu säästääkin jotain, eikä tarttis silloin pähkäillä esimerkiksi sitä, että miten saa kaikki kamppeet mahtumaan lentolaukkuun, tai siis laukkuihin niin ettei tarvitse lisäkiloista huolehtia. Whuppiduu) tai jotakin, mutta yritän silti muistuttaa itteäni, että tämä on justiinsa minun vuosi ja kasvattava kokemus, ja kaikenlisäksi, vikalle kuukaudelle pukkaa matkaa ja kokemusta kyllä. Mutta tuo aika, mihin se katosi? Onko se juossut muuallakin yhtä nopiaa?

Tänään satoi, mutta oli silti +18 celsiusta lämmintä ja minä tiskatessani kun näin että ulkona satoi, niin avasin keittiön ikkunan innoissani ja sateinen kesäinen nurmikko on ehkä maailman huumaavin tuoksu. Siinä sitten kun nuuhkin sitä ulkoilmaa niin mietin, että näinkö sen pitääkin mennä, että kun ensin kesti 5 kuukautta asettua kodiksi.

(Tässä välissä ajoin kotiin, vrum vrum sanoi audi johon pitäisi vaihtaa kesärenkaat)

Jajaja niin, muutama kuukaus lisää niin voin ihan sanoa että nautin tästä todella paljon. Tietenkin, kuten joka työssä ja joka päivä, kaikessa on huonot ja hyvä puolensa, mutta nyt tunnen oloni oikein rennoksi täällä perheessä ja koko elämäni kanssa täällä, se tuntuu NORMAALILTA. Siksipä kun vihdoinkin tähän on tottunut, niin muuttaa koko hommaa suuntaansa.

Maanantaina soitin mahdolliselle uudelle aupparille Saksaan, kun ei Suomesta löytynyt sopivaa kuulemma, ja juttelin sellaiset 40 minuuttia tytön kanssa ja hän kuulostaa oikein mukavalta ja sen jälkeen tuli kyllä hurja tunne, että kohtahan ollaan kotiin menossa. Plus tajusin, että töitä on saman verran jäljellä, noin niin kuin kuukausina, tai melkeinpä koko hommaa, kun on aikaa joulusta pääsiäiseen. WHAT?? Ja jouluhan oli ihan vasta, eikö ollukkin? Apuva.

Tässä alkaa oikeasti aatella sitä lähtöään taas. Kaikki muuttuu. Se valtaa ajatukset yhä useammin päivässä, siis se, että kotiin pääsee kohta. Vastahan mä opin elämään tän ajatuksen kanssa, että oon toisella puolella palloa kaikesta, tavallaan, ja täällä on toinen kaikki ja silloin kun lähdin tänne niin vuosi tuntui hirmuisen pitkältä ajalta, mutta kohta se on ohi. Ja tota, minä olin lähinnä suunnitellu lähteväni tänne. Kaikki yliopistot sun muut on tiedossa, että ne tulee tapahtumaan, mutta kohtahan niitten kanssa alkaa pittää tehäkin jotakin, innoissani oon katsellu Oulun asuntoja, mutta kohta ois aika alkaa ostaakin moista. Whouh.

Mutta se siitä ihmettelystä. Nyt mun täytyy alkaa tosissaan tekemään läksyjä, koska S:n kanssa piti olla studynight, mutta keskityttiin lähinnä keskittymään erään herran vlogia, jonka pikkusisko mulle löysi netistä, ja pikkusisko, tiedoksesi vain, tää on mun soulmate ehdottomasti nyt! Brittimurrekiharatukkamuusikkonörtti ♥ Ei mutta oikeasti, kelpuuttaisin kyllä, mutta näin kaiken tämmöisen ohella, siirryttäköön toteamaan että hän on hilarious, piristäkää päiviänne :) Plus toi ääni videon lopussa, semmoinen british butler, right? Ja mullekin kelpaisi tommoinen rakkauslaulu..

"The lines on your face are a map to your soul"

Ihanaa iltaa hyvät lukijat and Happy Easter :)

Voisin melkeinpä sanoa, että ehdottomasti ensi keväänä tulisin kevääksi tänne taas, koska tykkään tämmöisestä huhtikuusta, kello on vartin yli seitsemän illalla ja minä istun mekko päällä ulkona, sillä vaikka aurinko on laskenut, niin ulkona on silti +23 celsiusta. Anyone joining? Sunnuntai on mennyt todella nopeasti, aamulla heräilin nautinnollisesti yhdeksän aikoihin (ihana kun tätä nykyä klo 9 on mun määritelmä pitkään nukkumisesta..) ja sitten muistin, että olin siskolle luvannu soittaa Suomen aikaa klo 15 eli minun aikaa klo 8, vaikka tarkoitin että oisin soittanu klo 9 aikaa minun aikaan eli klo 16 aikaan Suomessa. Elän edelleen siis siinä kahdessa viikossa jolloin aikaero oli VAIN 6 tuntia. Time to wake up, really. No ei, sunnuntait on minun osaltani hyvin aivottomia päiviä, jolloin ajatteleminen ei vaan kuulu mun repertuaariin noin suurimmilta osin. Mutta siis, tän jälkeen klo 10 aikaan mietin että hemmetti kun sisällä on liian kuuma (siellä on nyttenkin...) ja päätin lähteä ulos tekemään läksyjä eli lukemaan Accordion Crimesia ja ottamaan aurinkoa. Minä tiiän että Suomessa tykkäätte kun kerron että auringonotto on oikein huhtikuinen harrastus täällä!

Tän päivän ainut varsinainen aktiviitetti oli se, kun oli myöhäinen pääsiäislounas hostmumin serkkujen luona ja varmaan uskottekin että oli oikein mukavaa kun kerran vapaaehtoisesti vapaapäivänä lähdin mukaan sinne :) Jotenkin useampi kuukaus sitten kaipasin hirmuisesti sitä, ettei tarvitsisi viettää useampia päiviä perheen kanssa, koska kaipasi omaa aikaa, mutta nyt (vihdoin ja viimein) on vain oikein mukavaa viettää vapaapäivistä osa perheen kanssa, sukuloidessakin. En tiedä, sitten jotenkin kumma, että kun noissa sukupippaloissa jakautuvat ihmiset "vanhuksiin", keski-ikäisiin, teineihin ja lapsiin, niin mä poukkoilen aina keski-ikäisten ja lasten kanssa, en tiedä miksi. Jotenkin, kun olin nuorien kanssa, niin sanotustin, vanhin oli minun ikäinen ja jotenkin se niiden jutustelu, koulusta ja kaiken maailman draamasuhdekuvioista, siirryin mieluummin kuuntelemaan keskustelua USAn poliittisesta tilanteesta (jep, oon aika varma että sain auringonpistoksen lauantaina kun oli kesä silloinkin). Mut oli kiva silti, hyvin semmoista rentoa, hyvää ruokaa ja seuraa. Ja olin kyllä lasten keskuudessa uskomattoman suosittu, en ikinä ole näin suosittu silloin kun olen töissä! Mutta ei mitään. Ja arvaatka mikä oli mahtavaa myös? Pystyi ajamaan autolla ikkunat alhaalla ^^

Semmoista sunnuntaita siis, ei mitään uskomattoman maatamullistavaa ja lauantaista kuvakertomus seuraavaksi TATTADAA!
























And this last one just to let you guys know there ♥ (sitä pittää klikata isommaksi!)

I´m trying.

"When I look into your eyes, I feel what you feel"

Torstai. Aprillipäivä, mua ei ainakaan vielä oo huijattu. Enkä minäkään oo huijannu kettään. Ainakaan vielä! VAAN. Ihan toista juttuahan tässä piti tulla kertomaan. Ensinnäkin on HUHTIKUU. Totatota, mihinkäs tämä aika on oikein juossut? Huhtikuuksi voin melkein luvata että saattaapi olla, ettei päivityksiä tule niin usein, koska on Harvardin vikat viikot ja tämä tietää sitä, että minä ja kahvi ja tietokone ja lopputyö kuulutaan aika tiiviisti yhteen. Ja sitten ulkona kehtaa vielä ollakin tosi upea päivä ulkona, mutta tytsi on kipeänä niin me ei voida mennä ulos. Blaaaaahhh. Meitä kaikkia ketuttaa.

Mutta eilisestä ensinnäkin. Oli semmoinen 2 suuren asian päivä: pikkuveli täytti YHDEKSÄN vuotta, onnea vielä lillabro ♥, pakettia tulleepi ihan kohta! Ja toinen juttu oli se, että C lähti takas Ruotsiin eilen. Haikea olo siitä vieläkin, jännä oli kun toinen tänään soitti mulle Ruotsista ihan asioikseen kertoakseen, että on turvallisesti perillä. Ihan totta se on, toinen on vaan puhelinsoiton päässä. Plus kun seisottiin Loganin lentokentän lähtöterminaali E:n maailmankartalla, niin tajuttiin, että C:n mahdollisesta tulevasta asuinpaikasta (poikaystävänsä kanssa ehkä!) mun tulevaan asuinpaikkaan on ainoastaan 3 ja puolen tunnin ajomatka, jjjeeee! On se Ruotsi lähellä. Hassuahan tässä on se, että C:n luo on melkeinpä sama matka kuin kotio Oulusta. Mutten valita :) Kuitenkin, lentokentät on kyllä jänniä paikkoja. Semmoinen iloinen, surullinen, jännittynyt fiilis niissä. Mulla oli onnekkaasti lyhyt päivä keskiviikkona, joten pystyin ajamaan C:n lentokentälle. Haluttiin mennä ajoissa, jotta C:n ei ehkä tarvitsisi maksaa liikakiloista, ainakaan toisen laukun kanssa toivottavasti, ja hienostihan alkoi C:n matka kun autosta (mun pikku-Audihan on kyllä ihan oikea tilaihme!) otettin se kaikkein isoin laukku niin YKSI sen pyöristä irtosi ja se ei suostunut enää liikkumaan kunnolla. Minen tienny itkeäkö vai nauraako kun raahasin sitä laukkua yli sen suojatien ja autoilijat kattoi ömmm, huvittuneen ja kettuuntuneen välimaastoisilla ilmeillään minua.. No, onneksi saatiin se laukku semmoisella kärryllä ylös ja check-inniin, jossa nähtiin että siellähän oli semmoinen aikas nuori poika niitä lappuja kattelemassa ja C:lle kuiskasin että hymyä nytten ja tää sai molemmat laukut ruumaan eikä kuulemma ollu MITTÄÄN LIIKAKILOJA, koska vaaka oli "rikki"! (Toisessa laukussa oli 5 kiloa liikaa ja toisessa 8... Eihän se ollu ku ainakin 100 dollarin säästö) Kierreltiin ja juteltiin hetki, ennen kuin C suuntasi turvatarkastukseen ja minä katselin Bostonia taustapeilistä. No niin, se on sitten mun vuoro seuraavaks. Siis lähteä. Kohta. 3 ja puoli kuukautta töitä. Plus 13. kuukausi, jolle on kuulkaa monenlaista suunnitelmaa ;)

Tää lähteminen tänne, vuosi täällä ja Suomeen paluu, sanotaanko, että on ristiriitaisia tunteita, kuten muutos aina. Tän aupparihomman kanssa oon aika done, ja oikeastaan ois tosi kiva tulla Suomeen jo, "lomalle", mutta USAn kanssa ei olla ollenkaan done vielä kyllä, koska on vielä niin paljon näkemättä (enhän oo vielä ees Harvard graduate, miten täältä vois takasin tulla)! Toisaalta mua alkaa aina hymyilyttämään ajatus, että silloin elokuussa nään lentokentällä ensinnäkin Ässän, sitten vkoloppuna nään oman perheen ja saan halia kaikkia ja nähdä kaikki ja hiii, en saa revittyä tätä hymyä kasvoilta kun aattelen Suomeen paluuta! (Plus tietenkin sitä edeltävää kuukautta, voi kuulkaas!) Mutta niin, oon todella onnellinen että tuun kotiin kesän jälkeen, tuntuu jo siltä, että pitää hieman päästä lataamaan akkuja kotio päiväksi tai pariksi makoilemaan sinne sohvalle (sitten se on kai ruettava muuttohommiin, huoh, jos siis tiedätte kesän lopulla vapautuvia kämppiä Oulusta, ilmotelkaa!)

Humm, nyt on aika rueta laittelemaan välipalaa lapsille, sitten tehhään vaikka värittämishommia lasten kanssa, ei oo liikaa aktiviteettia tuolle kipiälle :) MIKSEI PÄÄSSÄ ULOS?? It´s driving me bananas! Ehkä mennään tohon sunroomiin koska se on lämmin ja valoisa, ulkonahan on se +17 celsiusta, whhiii, kesä tullee!