Oooh, hyvää iltaa New York City ja muu maailma! Istuksin täällä Jazz On The Park -nimisen hostellin aulassa ja mun kone ei suostu tunnistamaan nettiä, joten pöh, mutta onneksi koneella on muitakin kirjoitusohjelmia, niin voin kirjailla tän tekstin ja laittaa sen sitten kun netti suostu pelittämään jälleen.
Mutta no niin, tää päivä on ollut the Big Day elikkäs lähdin hostperheestäni tänään jaja. No, ensinnäkin oli en tiedä, tuntui kamalan tyhjältä kun oon lähteny Andoverista nytten. Ja niin, olihan se aika pirun vaikeaa sanoa heipat hostmumille ja lapsille ja uudelle aupparille ja jopa kisulille. Mutta noh, minkäs sille teet, kyllähän tää tiedettiin, että näin tulee käymään. Mutten minä silti kestä aatella sitä, muistan edelleen hosttytsin ilmeen kun lähdin beach campilta, koska tytsi tiesi, ettei tule enää näkemään minua sen jälkeen. Heartbreaking on varmaan oikea sana sille. En mä oikein suostu tajuamaan, sitä, että tää voi hyvinkin olla viimeinen kerta, kun näin lapset noin niin kuin livenä. Tiedän, ainahan heitä voi mennä moikkaamaan, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu hieman mahdottomalta, että niin kävisi. Mutta niin, ei se mitään, tästä on ylipäästävä. Ja onhan mulla tässä aikaa saada ajatukseni jonnekin muualle. Kuten tänään vaikkapa se 6 tunnin matkustus NYCiin. Tosin en minä oikein osannu ajatella mitään sen suhteen, tai minkään suhteen. Nukuin ja istuin tyhmänä ja kuuntelin musiikkia. Jotain osaa voi tietenkin olla silläkin, että olin niin väsynyt, kun en viime yönä oikein unta saanut. Mutta ehkäpä niin on parempi.
Hyvä mun on kumminkin nytten olla, en minä yhtään enempää olisi jaksanut olla töissä. Vuosi töitä putkeen, vaikka olisi kuinka kivaa, niin on se silti raskasta. Ja kuten Ässä mua rohkaisi, niin pitää nyt elää hetkessä. Hyvin se on onnistunutkin. Mun suunnitelmat tälle NYCin reissulle oli oikeastaan ne, että noh, minä tuun tänne ja hostelli on tämä ja tähän aikaan lähden. MoMAssa ja Museum of Natural Historyssa olisi aika kiva käydä. Mutta nyt, ah, I loooooove this hostel. Tapasin melkein heti tultuani kattoterassilla (niiiice) muutaman miehen Uudesta-Seelannista, ja juteltiin Yhdysvalloista ja heidän seikkailuistaan ja (netti pelittää jeee!!) mun suunnitelmista ja viisumeista ja kaikesta matkustamiseen liittyvästä ja tuntemattomassakin seurassa vitsailusta jää kyllä erittäin hyvä mieli. Plus alakerrassa on elokuvia, tosin viimeisin pyörivä oli mun makuuni ihan liian pelottava ja suuntasin takaisin huoneeseen kirjettä kirjoittelemaan, mikä sekin osoittautui erittäin hienoksi ideaksi, sillä ensinnäkin mulle selvisi, että en suinkaan ole ainut tyttö 12 hlön huoneessa, vaan on siellä 2 muutakin! Ja toinen heistä, brittitytsi ihan suoraan Lontoosta, on täällä maanantaihin kuten minäkin ja hänestä saan seuraa huomiseksi, tiedossa on public reading Bryant Parkissa ja sitten Chelseaan taidegallerioiden avajaisiin, joissa kuulemma tarjoillaan ilmaista viiniä ja ruokaa. Eikä mitään jos mulle ei viiniä tarjota, mutta silti, onhan tota kiva kokeilla, plus tää tytsi on kyllä ihan mahtavan oloinen ja siksipä on kivaa. Ja sitten perjantaiksikin on ilmestynyt suunitelmia jo, ihanat ruotsalaispojut M ja J tulee Connecticutista tänne mua viihdyttämään jossain vaiheessa, suunnitelmissa ois tehdä pientä museokierrosta poikien kanssa ja ehkä käydä öö, eikun se onkin torstaina, täytyy kysyä tältä mun torstai-seuralaiselta, että josko hän haluais käydä katsomassa lounasaikaan Bryant Parkissa ilmaisen Broadway-konsertin. Minä ainakin haluan! Maistiaisia ois huomenna tiedossa esityksistä Chicago/Rock of Ages/A Little Night Music/Falling for Eve. EXCITED!! Mutta perjantaina tulee pojat mua viihdyttämään ja viikonloppu onkin sitten auki. Voipi siirtyä toi Central Park hengailu mulla lauantaiksi, silloin ois nätti ilma jajaja tällä hetkellä ei mitään tekemistä. Katsoo mitä keksii ja ketä tapaa täällä ja mitä vielä ilmestyy!
Ihanaa tää elämä ja sattumat, tämä on justiinsa mitä tarvitsen toipuakseni ajatuksesta, että mun tähän astinen elämä, aupparivuosi siis, on loppunut ja uusi alku Suomessa odottaa. Plus sain rutosti matkavinkkejä koskien länsirannikkoa, niitä voisi tosiaan lähtiä testaamaan.. Mutta nyt kuitenkin suihkuun ja nukkumaan ja ajoissa aamupalalle, huomenna voitaisiin katsella tuota kaapunkia täällä, että mitäs sillä on tarjottavaa :P Kisses from New York!
keskiviikkona, heinäkuuta 21
sunnuntaina, heinäkuuta 18
"Soon she's down the stairs"
Voipi tosiaan olla, että tässä seuraavan kuukauden aikana tulee monenlaista blogipäivitystä tai ei tule, mutta kyllä mulla ainakin riittää bussimatkoja, että pidetään sormet ristissä sille, että bussissa toimii wi-fi.
Mutta asiat tuntuu järjestyvän pikkuhiljaa. Mulla ja mun "korvaajalla", hyi kuinka ilkeä sana, eli siis perheen uudella aupparilla oli upia lauantai, kun ensin nukuttiin suhkot pitkään ja datattiin kaunis lauantai, hoidellen asioita, M soitteli kotiin ja nauroi Yhdysvaltojen ihmeellisyyksiä. Musta oli hassua, tuntui kuin muistaisin miten itse tunsi kun ensimmäisen kerran tuli perheeseen. Ja mitä teinkään ensimmäisenä viikonloppuna? En edes muista! Kaivaisin sen esiin päiväkirjani kätköistä mutta kun päiväkirja on laukun kätköissä. Siis ISOn laukkun. Ja sitä en muuten avaa. Kun eilen yöllä sain kaiken pakattua, kattokaas!
Ja sitten sain kuulkaas nytten tässä älynväläyksen, kun mähän oon blogia kirjoitellu koko ajalta, josko täältä näkysi! Ilmeisesti oon vaan hengaillu ja rentoillu ja nauttinu faktasta että oon Yhdysvalloissa. No, eipä oo tän uuden tytön viikonloppu ollu kovinkaan samanlainen, kun oon raahannu toista mukanani sinne ja tänne. Ensin kun tosiaan melkein koomailtiin plus syötiin kotona, niin sitten suunnattiin läheiseen motelliin (:DD) jossa ootti tutulla tavalla B ja saksalainen S plus Connecticutin pojat. Naureskeltiin vanhoille hyville ajoille ja sille, että vessassa (!!!) oli kiinitetty seinään, eikun itseasiassa ovenkarmiin pullon avaaja, jossa luki että Open bottle here ja nuoli alaspäin. MITÄ?! No, mutta siitä sitten suunnaattiin hieman etelämpään B:n kaverin synttäripippaloihin, joista no, kuvat sen kertokoon!
Tästäpä näistä lähdettiin kotio sitten puolen yön aikoihin, kun minä olin ihan poikki ja sunnuntai meni samaa mallia koomatessa. Ja kaikki lauantai-illan amerikkalaisille (siis kyllä, ihan oikeille amerikkalaisille) lataillut Eurooppa-hehkkutukset tais saada vähän ikävän poikasta pintahan.
No, iltapäivällä iskeydyttiin jälleen liikenteeseen ja M tarttui rattiinkin, eikä tytöllä vissiin ollu mitään ongelmaa asian kanssa, minen ainakaan huomannu. Rentoiltiin hetki B:n elokuvateatterissa (kävin tänään muuten hyvästelemässä sen talon, enkä tiedä miten nyt kestän kun eijjoo monella kaverilla uima-allasta ja poreallasta ja omaa elokuvateatteria ja hierovaa tuolia ja Shrek-flipperiä jajajaja... niin, I´ll miss you house ♥) ja sitten suunnattiin tiepähkäilyjen jälkeen hakemaan poikien auto, hurautettiin B:n auto parkkiin asemalle ja sitten aikalailla minimaalisten eksymisten jälkeen päädyttiin Bertucci´siin byebye-dinnerille. Tyhmä Veggie Planet oli ihan täynnä kun siellä oli joku esitys eikä me isona porukkana istumaan mahduttu, eikä sitten tajuttu että ulkona oli sen verran kiva ilma että ois kai sitä voinu ottaa mukaankin sitä mössöä ja syyä ulkona. No Bertucci´sissa on namia leipää ja tässä nimenomaisessa Harvard Squarella oli ehkäpä maailman paras tarjoilija, josta tuli mieleen Rocky Horrorin Riffraff (kuinka ikinä kirjoitetaankaan...!) jajaja kuinka mulle tulekaan ikävä ihmisiä :( Ketään en varsinaisesti nähnyt vikaa kertaa, kun öö, no M:n kanssa oon hengaillu tässä, B:n kanssa lomaillaan Kaliforniassa, Connecticutin M tulee pelastamaan mut NYCiin ja kiertämään mun kanssa museoita ja CT:n J:n kanssa mennään ehkä kävelemään sunnuntaina dinosaurusten kanssa ja tää mun suomi-J on vannottanu tulevansa kentälle vielä moikkaamaan ennen kuin lähden. Parempi sen on tullakin! Mulle tulee jokaista niin hirmuinen ikävä ♥ Öhöh.
PORUKKA
Ja sitten vielä pitkä ja pätkä, pätkä ja pitkä.
Mut nyt meen nukkumaan. Eihän me kuin nukuttu sunnuntai-iltana. Kai mulla on muutakin fiilisteltävää huomenna? Katsomme. On vaan ollu ja menny aika. HUOMENNA TULEE 1 VUOSI TÄYTEEN JENKEISSÄ!! Ohhoh. Johan on. Siksipä mennään nukkumaan, että päässään sitten sitä miettimään ja kattelee ja fiilistelemään. Tänään oli muuten mun viimeinen ihan papereissakin viralliseksi ilmoitettu auppari-päivä! Guys, I made it! :)
Mutta asiat tuntuu järjestyvän pikkuhiljaa. Mulla ja mun "korvaajalla", hyi kuinka ilkeä sana, eli siis perheen uudella aupparilla oli upia lauantai, kun ensin nukuttiin suhkot pitkään ja datattiin kaunis lauantai, hoidellen asioita, M soitteli kotiin ja nauroi Yhdysvaltojen ihmeellisyyksiä. Musta oli hassua, tuntui kuin muistaisin miten itse tunsi kun ensimmäisen kerran tuli perheeseen. Ja mitä teinkään ensimmäisenä viikonloppuna? En edes muista! Kaivaisin sen esiin päiväkirjani kätköistä mutta kun päiväkirja on laukun kätköissä. Siis ISOn laukkun. Ja sitä en muuten avaa. Kun eilen yöllä sain kaiken pakattua, kattokaas!
Ja sitten sain kuulkaas nytten tässä älynväläyksen, kun mähän oon blogia kirjoitellu koko ajalta, josko täältä näkysi! Ilmeisesti oon vaan hengaillu ja rentoillu ja nauttinu faktasta että oon Yhdysvalloissa. No, eipä oo tän uuden tytön viikonloppu ollu kovinkaan samanlainen, kun oon raahannu toista mukanani sinne ja tänne. Ensin kun tosiaan melkein koomailtiin plus syötiin kotona, niin sitten suunnattiin läheiseen motelliin (:DD) jossa ootti tutulla tavalla B ja saksalainen S plus Connecticutin pojat. Naureskeltiin vanhoille hyville ajoille ja sille, että vessassa (!!!) oli kiinitetty seinään, eikun itseasiassa ovenkarmiin pullon avaaja, jossa luki että Open bottle here ja nuoli alaspäin. MITÄ?! No, mutta siitä sitten suunnaattiin hieman etelämpään B:n kaverin synttäripippaloihin, joista no, kuvat sen kertokoon!
Tästäpä näistä lähdettiin kotio sitten puolen yön aikoihin, kun minä olin ihan poikki ja sunnuntai meni samaa mallia koomatessa. Ja kaikki lauantai-illan amerikkalaisille (siis kyllä, ihan oikeille amerikkalaisille) lataillut Eurooppa-hehkkutukset tais saada vähän ikävän poikasta pintahan.
No, iltapäivällä iskeydyttiin jälleen liikenteeseen ja M tarttui rattiinkin, eikä tytöllä vissiin ollu mitään ongelmaa asian kanssa, minen ainakaan huomannu. Rentoiltiin hetki B:n elokuvateatterissa (kävin tänään muuten hyvästelemässä sen talon, enkä tiedä miten nyt kestän kun eijjoo monella kaverilla uima-allasta ja poreallasta ja omaa elokuvateatteria ja hierovaa tuolia ja Shrek-flipperiä jajajaja... niin, I´ll miss you house ♥) ja sitten suunnattiin tiepähkäilyjen jälkeen hakemaan poikien auto, hurautettiin B:n auto parkkiin asemalle ja sitten aikalailla minimaalisten eksymisten jälkeen päädyttiin Bertucci´siin byebye-dinnerille. Tyhmä Veggie Planet oli ihan täynnä kun siellä oli joku esitys eikä me isona porukkana istumaan mahduttu, eikä sitten tajuttu että ulkona oli sen verran kiva ilma että ois kai sitä voinu ottaa mukaankin sitä mössöä ja syyä ulkona. No Bertucci´sissa on namia leipää ja tässä nimenomaisessa Harvard Squarella oli ehkäpä maailman paras tarjoilija, josta tuli mieleen Rocky Horrorin Riffraff (kuinka ikinä kirjoitetaankaan...!) jajaja kuinka mulle tulekaan ikävä ihmisiä :( Ketään en varsinaisesti nähnyt vikaa kertaa, kun öö, no M:n kanssa oon hengaillu tässä, B:n kanssa lomaillaan Kaliforniassa, Connecticutin M tulee pelastamaan mut NYCiin ja kiertämään mun kanssa museoita ja CT:n J:n kanssa mennään ehkä kävelemään sunnuntaina dinosaurusten kanssa ja tää mun suomi-J on vannottanu tulevansa kentälle vielä moikkaamaan ennen kuin lähden. Parempi sen on tullakin! Mulle tulee jokaista niin hirmuinen ikävä ♥ Öhöh.
PORUKKA
Ja sitten vielä pitkä ja pätkä, pätkä ja pitkä.Mut nyt meen nukkumaan. Eihän me kuin nukuttu sunnuntai-iltana. Kai mulla on muutakin fiilisteltävää huomenna? Katsomme. On vaan ollu ja menny aika. HUOMENNA TULEE 1 VUOSI TÄYTEEN JENKEISSÄ!! Ohhoh. Johan on. Siksipä mennään nukkumaan, että päässään sitten sitä miettimään ja kattelee ja fiilistelemään. Tänään oli muuten mun viimeinen ihan papereissakin viralliseksi ilmoitettu auppari-päivä! Guys, I made it! :)
lauantaina, heinäkuuta 17
"I'm so scared but I don't show it"
Sekava on tunnetila, joten sekavaa tekstiäkin on luvassa, you´re welcome. Homman nimihän on nytten se, että uusi auppari on talossa ja mä majailen pojan huoneessa ilmapatjalla ja istun tässä lattialla kirjaillen ajatuksiani johonkin, kun uskaltaa ajatellakin.
Mulle iski vasta eilen se, että kuinka paljon tulenkaan ikävöimään tätä perhettä ja tätä elämääkin, tätä taloa, kisumisua, kaikkea. Se iski siinä vaiheessa, kun tein salaattia ja muut olivat ulkona, uudella tytsille esittelivät takapihaa ja lapset oli innoissaan ja piruvie, sattuuhan se, kun näkee lasten haluavan nyt olla uuden aupparin kanssa ja innoissaan vievät häntä kaikkialle. Vaikka tiedän tiedän, minä tiedän, että niin on hyvä ja niin kuuluu olla, mutta ihan yhtä lailla luonnollista lienee se, että mua vähän kouraisee vattasta moinen? Onhan se. Nyt se on tavallaan totta, että minä lähden täältä, kun minun "korvaajakin" on saapunut. Ja tyttö on kyllä kiva ja kaikkea mahtavaa, mutta niin, mun on henkilökohtaisestikin hyvin vaikeaa kattoa tai kuulla, että mut korvataan.
Ja onhan tässä ollut vuosi, joka on samalla lyhyt ja niin kovin pitkä, mua väsyttää tän urakan jälkeen ihan hitosti. Nukuin iloisesti 10 tuntia tänäkin yönä. Mä olen tottunut tähän elämään täällä, tää on nyt mun elämä. Ja sitten pitäis lähtiä. Ja en tiedä, jotenkin sen jälkeen, kuinka paljon oon tehnyt tän perheen hyväksi, jotenkin on hassua nähdä, kuinka sitten mut korvataan noin vain. Niinhän se aupparin elämä tosin on. Kuulostelen taas kuin pelottelisin, mutta muistakaas että nää on vaan mun tuntemuksia, että näin musta tuntuu lähdön koittaessa.
Toisaalta en voi odottaa sitä, että keskiviikkona pääsen nousemaan bussin kyytiin kohti NYCiä ja vapautta, lomaa. Sitä, että se on kuulkaas ihan sama milloin nousen sängystä ylös (tosin aikaisinhan on hyvä nousta, että kerkeää ilmaiselle aamupalalle, jolla mennään aika pitkälle mun matkustusbudjetilla)tai että mitä teen. Mulla ei ole esimerkiksi NYCin varalle suunniteltuna mitään. Voisi vaikka mennä Central Parkiin lukemaan kirjan tai kaksi noin ajan kuluksi. Tai hoidella hostellin ilmaisen netin ansiosta noita yliopistohommia. Sekin kun on eessä (JEEE!!). Ja nauttia siitä, ettei TARVITSE tehdä mitään jos ei siltä tunnu. Ja ehkä siinä samalla vois räpsäistä muutaman kuvan siitä isosta citystä. Kun ei sitä ihan heti olla takaisin tulossa opiskelijabudjetilla.
Ja niin, sitten se, jotenkin, en tiedä mikä naksahti, mutta rentous on takasin ja silloinhan kaikki tuntuu paljon paremmalta mitä stressatessa. Ja muutenkin, kaikkihan paranee loppua kohti, tai ainakin tuntuu siltä, kun pitää jättää jokin asia. Muistot ja asiat kultaantuu, I know, that´s just the human mind. Mut saahan silti tuntua pahalta?
Ja sitten vähän stressataan vielä tosta matkastakin, koska vaikka se on kivaa, niin silti, pitää löytää ihmiset, kun nyt eletään niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, eli kännykkää en kanna mukanani seuraavaan kuukauteen ollenkaan, netistä tavoittelee helpoiten uskoisin. Ja ennen kuin lähden tutustuttamaan uutta aupparia Yhdysvaltojen ihmeellisyyksiin, niin if there´s someone needing company in NYC 21st-25th July, let me know! :) See you soon!
P.S. Tän viikonlopun suunnitelmana on ensin ekat amerikkalaiskotipippalot (olihan jo aikakin, I know! :D) ja huomenna lähdetään syömään meikän lempiravintolaan Cambridgessa, eli Veggie Planetiin ja nähdään kaikki ja parannetaan maailmaa, toivottavasti ei itketä vaan hymyillään, koska on kiva nähdä. Ihan Connecticutistakin asti tulee vieraita, 3 tunnin päästä täällä, jjjjeee! Jaja, sittenpä niin, sanotaan heipat osalle ja katotaan että kuinka paljon sitten loppujen lopuksi itketäänkään. (Ja jos ei kyynelkanavat aukia niin pitää varmaan katella taas Extreme Makeover Home Editionia, niin pysyy tervejärkisenä) Mut niin, pitää mennä, viikonloppuja! :)
P.P.S. Oon ihan varma että kun pääsen halimaan ystäviä ja perhettä, niin eiköhän sittenkin kyllä Suomessa itketä kans! See you so so soon, miss you so much ♥
Mulle iski vasta eilen se, että kuinka paljon tulenkaan ikävöimään tätä perhettä ja tätä elämääkin, tätä taloa, kisumisua, kaikkea. Se iski siinä vaiheessa, kun tein salaattia ja muut olivat ulkona, uudella tytsille esittelivät takapihaa ja lapset oli innoissaan ja piruvie, sattuuhan se, kun näkee lasten haluavan nyt olla uuden aupparin kanssa ja innoissaan vievät häntä kaikkialle. Vaikka tiedän tiedän, minä tiedän, että niin on hyvä ja niin kuuluu olla, mutta ihan yhtä lailla luonnollista lienee se, että mua vähän kouraisee vattasta moinen? Onhan se. Nyt se on tavallaan totta, että minä lähden täältä, kun minun "korvaajakin" on saapunut. Ja tyttö on kyllä kiva ja kaikkea mahtavaa, mutta niin, mun on henkilökohtaisestikin hyvin vaikeaa kattoa tai kuulla, että mut korvataan.
Ja onhan tässä ollut vuosi, joka on samalla lyhyt ja niin kovin pitkä, mua väsyttää tän urakan jälkeen ihan hitosti. Nukuin iloisesti 10 tuntia tänäkin yönä. Mä olen tottunut tähän elämään täällä, tää on nyt mun elämä. Ja sitten pitäis lähtiä. Ja en tiedä, jotenkin sen jälkeen, kuinka paljon oon tehnyt tän perheen hyväksi, jotenkin on hassua nähdä, kuinka sitten mut korvataan noin vain. Niinhän se aupparin elämä tosin on. Kuulostelen taas kuin pelottelisin, mutta muistakaas että nää on vaan mun tuntemuksia, että näin musta tuntuu lähdön koittaessa.
Toisaalta en voi odottaa sitä, että keskiviikkona pääsen nousemaan bussin kyytiin kohti NYCiä ja vapautta, lomaa. Sitä, että se on kuulkaas ihan sama milloin nousen sängystä ylös (tosin aikaisinhan on hyvä nousta, että kerkeää ilmaiselle aamupalalle, jolla mennään aika pitkälle mun matkustusbudjetilla)tai että mitä teen. Mulla ei ole esimerkiksi NYCin varalle suunniteltuna mitään. Voisi vaikka mennä Central Parkiin lukemaan kirjan tai kaksi noin ajan kuluksi. Tai hoidella hostellin ilmaisen netin ansiosta noita yliopistohommia. Sekin kun on eessä (JEEE!!). Ja nauttia siitä, ettei TARVITSE tehdä mitään jos ei siltä tunnu. Ja ehkä siinä samalla vois räpsäistä muutaman kuvan siitä isosta citystä. Kun ei sitä ihan heti olla takaisin tulossa opiskelijabudjetilla.
Ja niin, sitten se, jotenkin, en tiedä mikä naksahti, mutta rentous on takasin ja silloinhan kaikki tuntuu paljon paremmalta mitä stressatessa. Ja muutenkin, kaikkihan paranee loppua kohti, tai ainakin tuntuu siltä, kun pitää jättää jokin asia. Muistot ja asiat kultaantuu, I know, that´s just the human mind. Mut saahan silti tuntua pahalta?
Ja sitten vähän stressataan vielä tosta matkastakin, koska vaikka se on kivaa, niin silti, pitää löytää ihmiset, kun nyt eletään niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, eli kännykkää en kanna mukanani seuraavaan kuukauteen ollenkaan, netistä tavoittelee helpoiten uskoisin. Ja ennen kuin lähden tutustuttamaan uutta aupparia Yhdysvaltojen ihmeellisyyksiin, niin if there´s someone needing company in NYC 21st-25th July, let me know! :) See you soon!
P.S. Tän viikonlopun suunnitelmana on ensin ekat amerikkalaiskotipippalot (olihan jo aikakin, I know! :D) ja huomenna lähdetään syömään meikän lempiravintolaan Cambridgessa, eli Veggie Planetiin ja nähdään kaikki ja parannetaan maailmaa, toivottavasti ei itketä vaan hymyillään, koska on kiva nähdä. Ihan Connecticutistakin asti tulee vieraita, 3 tunnin päästä täällä, jjjjeee! Jaja, sittenpä niin, sanotaan heipat osalle ja katotaan että kuinka paljon sitten loppujen lopuksi itketäänkään. (Ja jos ei kyynelkanavat aukia niin pitää varmaan katella taas Extreme Makeover Home Editionia, niin pysyy tervejärkisenä) Mut niin, pitää mennä, viikonloppuja! :)
P.P.S. Oon ihan varma että kun pääsen halimaan ystäviä ja perhettä, niin eiköhän sittenkin kyllä Suomessa itketä kans! See you so so soon, miss you so much ♥
keskiviikkona, heinäkuuta 14
"They say that new life makes losin' life easier to understand"
Hei miten ois blogin päivitys? Ömm, kiirettä pittää! Mulla on 1 päivä jäljellä perheen ainoana aupparina, ja näin niin kuin päätoimisena, perjantaina haetaan saksalaistyttö M ja sitten onkin hulinata ööö sinne jonnekin asti! Tänään on pakattu ja tehty töitä melkein 10 tuntia, laukut on valmiina ja suhkot painavinakin, läksiäisjuttuja perheelle on hankittu ja tiedossa ois nytten sitten viimeinen viikko Massachusettsissa :) Mutta nyt menneistä päivistä kun oon ollu luvattoman saamaton bloggari.
- Olin viikonlopun kipiänä! (Ja oon edelleen ja se vaan lisää väsymystä)
- En muista milloin oisin nukkunu viimeiset kunnolliset yöunet?
- Jumitin alkulauantaipäivän, sitten iltapäivästä lähin hakemaan suomipoika J:tä junalta kun paran auto oli hajonnu.
- Piristääkseni toista lähettiin Hootersiin syömään. Onpahan sekin nyt koettu!
- Pitäis keksiä lapsosille läksiäislahjoja! Ja kaikille muillekin.
- Sitten käytiin J:n kanssa Richardson´silla syömässä luultavasti miun vikat (sniff) maailman herkullisimmat jätskit. Ja mulle selvisi, ettei J tykkää hattarasta. Miten joku voi olla tykkäämättä hattarasta?!
- Käytiin kanssa lyömässä golf-palloja KAAAAAAAUAS! Oon muuten golfin lahja maailmalle.
- Sitten mentiin B:lle. Pelattiin vähän pinballia ja kateltiin suomalaista komediaa. Jeesh.
- Sitten mentiin S:lle ja melkein kaaduttiin rappusia alas kun halattiin. Way to go. Mut ei oltu nähty noin kuukauteen. Mullon ikävä sitä tyttöä.
- Istuttiin isolla porukalla S:n sohvalla, "katottiin" Scary Movie 4:sta, eli toisin sanoen se pyöri siinä taustalla kun me naurettiin sen ajan melkein tauotta. Armotonta naurua. Ihanaa. Naurettiin niin että päähän alkoi koskemaan. Ja sitten piti mennä B:lle nukkumaan. Ensin kuitenkin kateltiin vähän Jude Law´ta SNL:ssä. Mmmm.
- Herätyskello soi 6 am. Ei ollu kivaa. Muttei ois kyllä pystyny nukkumaankaan.
- Syötiin, etsittiin nukkuvia ihmisiä ympäri taloa, pompattiin autoon ja ajettiin.
- Ja ajettiin.
- Ja ajettiin.
- Ja ajettiin.
- No eikä ees ajettu kuin sellainen tunti, mutta se ajomatka oli koko päivän jännin osio!
- Sitten ilmoittauduttiin, ootettiin, katottiin video jossa hoettiin että "While skydiving, you might get seriously injured or KILLED and you can´t sue us" noin miljoonaan kertaan, ooteltiin lisää, puettiin kamppeet päälle, mentiin koneeseen, hymyiltiin korvasta korvaan ja mentiin ylös ja ylemmäs ja ylemmäs aina 10 000 jalkaan asti! Ja sitten aukesi ovi. Ja sitten... no, tehtiin maailman luonnollisin asia eli hypättiin lentokoneesta pihalle!
- 40 s vapaapudotusta.
- 7 minuuttia laskuvarjotemppuilua, sain ihan ite ohjata!
- Mahdoton adrenaliiniryöppy.
- Huijattiin J:tä, että mulle ja S:lle ois käyny vähän pahemmin...
- Joka usko sen kunnes B ei voinu enää olla nauramatta.
- C innostu meijjän hypystä niin että hyppäs itekin!
- Otettiin ääliökuvia adrenaliinihöyryissä.
- Mentiin Denny´siin brunssille ja jaettiin S:n kanssa salaa all-you-can-eat pancakes.
- Käytiin myös vähän shoppaamassa.
- Mutta mä ostin vain tuikitarpeellisen laukun! (Ja yhen kivan liivin, mutta se oli tosi kiva ja olin haaveillu siitä jo pari viikkoa!)
- Sitten mentiin B:lle, mä skypetin isille jolla oli synttärit ja hetken Suomeen Ässälle kans. Olipas kivaa ♥
- Sitten mentiin S:lle, avattiin iso telkkari ja katottiin jalkapallon finaalia.
- Meikä nukahti vartiksi kun oli niin lämmin ja aurinko paistoi ikkunasta sisään ja yöllä oli tullu nukuttua se 5 tuntia.
- Espanjahan sen voitti jos ei joku oo kuullu.
- Sen jälkeen oon PAKANNU. Ja ööö.. PAKANNU.
- Ja maanantaina brunssailtiin VIIMEISEN kerran USAn puolella me kolme, minä ja B ja S.
- Oli aika haikeaa.
- Ja sitten taas pakkasin.
- Ja sitten B tuli mun pelastavaksi enkeliksi ja auttoi mua sulkemaan laukut!
- Ja samalla valihtemaan mun kanssa sen murto-osan vaattteista joilla pärjään seuraavat 5 viikkoa.
- Isoja laukkujahan ei enää paljoa availla!
- Ja oon tehny niin paljon ettei oo ollu aikaa ajatella.
- Ja nyt oon liian väsynyt ajatellakseni!
- Palailemme sweeties syvempien filosofisointien kanssa kunhan kiire vähän hellittää :) Siis pakkausshow´t sun muut.
- Kirjoitan jotain jota on kiva lukeakin sitten!
- But this is just awesome, guys, oh my goodness, it´s been awesome!
- Olin viikonlopun kipiänä! (Ja oon edelleen ja se vaan lisää väsymystä)
- En muista milloin oisin nukkunu viimeiset kunnolliset yöunet?
- Jumitin alkulauantaipäivän, sitten iltapäivästä lähin hakemaan suomipoika J:tä junalta kun paran auto oli hajonnu.
- Piristääkseni toista lähettiin Hootersiin syömään. Onpahan sekin nyt koettu!
- Pitäis keksiä lapsosille läksiäislahjoja! Ja kaikille muillekin.
- Sitten käytiin J:n kanssa Richardson´silla syömässä luultavasti miun vikat (sniff) maailman herkullisimmat jätskit. Ja mulle selvisi, ettei J tykkää hattarasta. Miten joku voi olla tykkäämättä hattarasta?!
- Käytiin kanssa lyömässä golf-palloja KAAAAAAAUAS! Oon muuten golfin lahja maailmalle.
- Sitten mentiin B:lle. Pelattiin vähän pinballia ja kateltiin suomalaista komediaa. Jeesh.
- Sitten mentiin S:lle ja melkein kaaduttiin rappusia alas kun halattiin. Way to go. Mut ei oltu nähty noin kuukauteen. Mullon ikävä sitä tyttöä.
- Istuttiin isolla porukalla S:n sohvalla, "katottiin" Scary Movie 4:sta, eli toisin sanoen se pyöri siinä taustalla kun me naurettiin sen ajan melkein tauotta. Armotonta naurua. Ihanaa. Naurettiin niin että päähän alkoi koskemaan. Ja sitten piti mennä B:lle nukkumaan. Ensin kuitenkin kateltiin vähän Jude Law´ta SNL:ssä. Mmmm.
- Herätyskello soi 6 am. Ei ollu kivaa. Muttei ois kyllä pystyny nukkumaankaan.
- Syötiin, etsittiin nukkuvia ihmisiä ympäri taloa, pompattiin autoon ja ajettiin.
- Ja ajettiin.
- Ja ajettiin.
- Ja ajettiin.
- No eikä ees ajettu kuin sellainen tunti, mutta se ajomatka oli koko päivän jännin osio!
- Sitten ilmoittauduttiin, ootettiin, katottiin video jossa hoettiin että "While skydiving, you might get seriously injured or KILLED and you can´t sue us" noin miljoonaan kertaan, ooteltiin lisää, puettiin kamppeet päälle, mentiin koneeseen, hymyiltiin korvasta korvaan ja mentiin ylös ja ylemmäs ja ylemmäs aina 10 000 jalkaan asti! Ja sitten aukesi ovi. Ja sitten... no, tehtiin maailman luonnollisin asia eli hypättiin lentokoneesta pihalle!
- 40 s vapaapudotusta.
- 7 minuuttia laskuvarjotemppuilua, sain ihan ite ohjata!
- Mahdoton adrenaliiniryöppy.
- Huijattiin J:tä, että mulle ja S:lle ois käyny vähän pahemmin...
- Joka usko sen kunnes B ei voinu enää olla nauramatta.
- C innostu meijjän hypystä niin että hyppäs itekin!
- Otettiin ääliökuvia adrenaliinihöyryissä.
- Mentiin Denny´siin brunssille ja jaettiin S:n kanssa salaa all-you-can-eat pancakes.
- Käytiin myös vähän shoppaamassa.
- Mutta mä ostin vain tuikitarpeellisen laukun! (Ja yhen kivan liivin, mutta se oli tosi kiva ja olin haaveillu siitä jo pari viikkoa!)
- Sitten mentiin B:lle, mä skypetin isille jolla oli synttärit ja hetken Suomeen Ässälle kans. Olipas kivaa ♥
- Sitten mentiin S:lle, avattiin iso telkkari ja katottiin jalkapallon finaalia.
- Meikä nukahti vartiksi kun oli niin lämmin ja aurinko paistoi ikkunasta sisään ja yöllä oli tullu nukuttua se 5 tuntia.
- Espanjahan sen voitti jos ei joku oo kuullu.
- Sen jälkeen oon PAKANNU. Ja ööö.. PAKANNU.
- Ja maanantaina brunssailtiin VIIMEISEN kerran USAn puolella me kolme, minä ja B ja S.
- Oli aika haikeaa.
- Ja sitten taas pakkasin.
- Ja sitten B tuli mun pelastavaksi enkeliksi ja auttoi mua sulkemaan laukut!
- Ja samalla valihtemaan mun kanssa sen murto-osan vaattteista joilla pärjään seuraavat 5 viikkoa.
- Isoja laukkujahan ei enää paljoa availla!
- Ja oon tehny niin paljon ettei oo ollu aikaa ajatella.
- Ja nyt oon liian väsynyt ajatellakseni!
- Palailemme sweeties syvempien filosofisointien kanssa kunhan kiire vähän hellittää :) Siis pakkausshow´t sun muut.
- Kirjoitan jotain jota on kiva lukeakin sitten!
- But this is just awesome, guys, oh my goodness, it´s been awesome!
sunnuntaina, heinäkuuta 11
"Please don't take my sunshine away"
Mahtava viikonloppu. Just awesome.
Olin puolikuollut, mutta silti elävänä taivaista alas, JEEE!!! Ja oli suorastaan sanoinkuvaamatonta. WOW. Just saying. (Plus viikonloppuun hyviä kavereita ja väsymystä ja nauramista ja oooooh, S takasin Cape Codista ja C tuli kattomaan hyppyä ja hyppäs sitten itekin ja mun skydiving instructorin kysymys: "Last words before the jump?" "Uhmmm, yep, it's my Dad's birthday so it would be really nice to get back on the ground alive!" plus sain mun yliopistopaperit, JÄNNÄÄ!!)
Jatketaan pakkaamista!
Olin puolikuollut, mutta silti elävänä taivaista alas, JEEE!!! Ja oli suorastaan sanoinkuvaamatonta. WOW. Just saying. (Plus viikonloppuun hyviä kavereita ja väsymystä ja nauramista ja oooooh, S takasin Cape Codista ja C tuli kattomaan hyppyä ja hyppäs sitten itekin ja mun skydiving instructorin kysymys: "Last words before the jump?" "Uhmmm, yep, it's my Dad's birthday so it would be really nice to get back on the ground alive!" plus sain mun yliopistopaperit, JÄNNÄÄ!!)
Jatketaan pakkaamista!
perjantaina, heinäkuuta 9
"So many things I'd say if only I were able"
Kerkiäähän tässä jälleen rauhoittuakin välillä. Istuksin Starbuckissa kipiänä, juon Refresh-teetä siinä toivossa että tästä parantus ihmeellä sunnunaiksi. Voipi olla että näin ei käy, mutta paremmaksi ainakin, niin pääsisi hyppäämään. Ei rakas pieni nuha, minä en juuri nyt kaipaa sinua. Vaikka ei tietenkään sillä, että mun ois pakattava vuosi matkalaukkuun, sunnuntaina hypättävä lentokoneesta, juostava lauantaina asioilla, ja S tulee Cape Codista niin ois tosi kiva tehdäkin jottain, kun tämä viikonloppu on tavallaan minun viimeinen Andoverissa, ensi viikonloppuna ei S:n kanssa nähdä kun hän viilettää ties missä tätinsä kanssa. Ja B:kin ois tietty tulossa takas lakehousilta niin meillä on vissii viimeinen viikonloppu, että voitais tehä jottai yhessä. Niin ei tietenkään ois kiva tehä yhtään mittään. Eijjois. Ja kaikki on pää tukossa aikalailla raskaampaa. Ja paniikkiakin pitäis johonkin väliin vetää. Niin, että minä en sillä oo kaipailematta tietenkään jättäny. Kun en kyllä muutenkaan sinusta mitenkään tykkää. Että mene nuha pois. Kiitos.
Mutta sen jälkeen öö viime viikonloppuun. Herranen aika tää viikko on mennyt nopiasti. Ensi viikkohan on siis minun VIIMEINEN virallinen työviikko! Tittidaadaa duuupadiii!! Älkää nyt käsittäkö väärin, tykkään työstäni ja rakastan tätä paikkaa, mutta mulla on nyt lomafiilis ja paha paha halu lomalle vaan olemaan ja matkaamaan ja nousemaan sängystä ylös just silloin kuin haluan. Hostellissa voin vaikka vaan nousta aamupalalle ja mennä takasi nukkumaan. Ei niin kellekään kuulu että miksi niin tekisin ja että onko se järkevää. Buahhahhaa. Mutta niin tosiaan, mun mittani on täynnä ns. vieraassa perheessä asumista, sitä, ettei koskaan voi nostaa jalkoja pöydälle (vaikka kun oon yksin niin sen teenkin, hah) ja että pitää tosiaan hymyillä koko hemmetin ajan. Plus näin melkein vuoden jälkeen alkaa erityisesti hostmumissa ärsyttää pienet ja muille ehkä näkymättömät jutut niin paljon, että tekis mieli lyödä päätä seinään. Tästä voisi uumoilla, että miksi ostin sitten yksiön tulevalle opiskeluajalle. Mä, ömm, tarvitsen täysin omaa aikaa nyt todella paljon, koska vaikka on mukavaa asua uuden perheen kanssa ja tutustua heihin, niin se on myös raskasta. Mun kämppä ja mun säännöt, se kuulostaa aikalailla taivaalta.
Viime viikonloppu hei! K oli käymässä Andoverissa, joten ensin perjantaina raahasin itteni Bostoniin kun K oli condolla käymässä, tomerina tyttöinä pakattiin K:n laukut. (Miten voi ihmisellä olla niin paljon tavaraa...?? :D ♥) Fiilisteltiin kämpillä hetki ja otettiin sitten lautta Haymarketille, ja päästiin ilmaiseksi jee, ja oli auringonlasku ja Boston näytti todella kivalta.
Käytiin Quincy Marketilta hakemassa sushia ja ottamassa kuvat seiloreiden kanssa ja sitten huristeltiin Andoveriin muutaman minuutin jälkeen nukkumaahan! Lauantaina nukuttihin pitkään, pyörittiin Andoverissa, auttelin perhettä, kateltiin öö älyvapaita ohjelmia ja hengattiin vain :) Hajotettiin farkkuja! Ei vaan, mä olen rakastunut noihin revittyihin farkkushortseihin, vois keventää matkalaukkua ja ottaa vaan noi reissuun mukaan, eiksje? No ehhei. Mutta siis pääasia oli että minusta oli hirmu kivaa että K oli täällä mun vieraana viikonlopun ja mulla on sitä jo nytten hirmuinen ikävä ja nyt Starbucks sulkee ovensa ja mun on pakko päästä nukkumaan ja haluan nukkua aamulla pitkään ja filosofisoidaan joku päivä kun uskaltaa päästää ajatukset valloille ja nyt mua hätistellään jos pois eli pitää mennä hyvää yötä kiitti hei!
Mutta sen jälkeen öö viime viikonloppuun. Herranen aika tää viikko on mennyt nopiasti. Ensi viikkohan on siis minun VIIMEINEN virallinen työviikko! Tittidaadaa duuupadiii!! Älkää nyt käsittäkö väärin, tykkään työstäni ja rakastan tätä paikkaa, mutta mulla on nyt lomafiilis ja paha paha halu lomalle vaan olemaan ja matkaamaan ja nousemaan sängystä ylös just silloin kuin haluan. Hostellissa voin vaikka vaan nousta aamupalalle ja mennä takasi nukkumaan. Ei niin kellekään kuulu että miksi niin tekisin ja että onko se järkevää. Buahhahhaa. Mutta niin tosiaan, mun mittani on täynnä ns. vieraassa perheessä asumista, sitä, ettei koskaan voi nostaa jalkoja pöydälle (vaikka kun oon yksin niin sen teenkin, hah) ja että pitää tosiaan hymyillä koko hemmetin ajan. Plus näin melkein vuoden jälkeen alkaa erityisesti hostmumissa ärsyttää pienet ja muille ehkä näkymättömät jutut niin paljon, että tekis mieli lyödä päätä seinään. Tästä voisi uumoilla, että miksi ostin sitten yksiön tulevalle opiskeluajalle. Mä, ömm, tarvitsen täysin omaa aikaa nyt todella paljon, koska vaikka on mukavaa asua uuden perheen kanssa ja tutustua heihin, niin se on myös raskasta. Mun kämppä ja mun säännöt, se kuulostaa aikalailla taivaalta.
Viime viikonloppu hei! K oli käymässä Andoverissa, joten ensin perjantaina raahasin itteni Bostoniin kun K oli condolla käymässä, tomerina tyttöinä pakattiin K:n laukut. (Miten voi ihmisellä olla niin paljon tavaraa...?? :D ♥) Fiilisteltiin kämpillä hetki ja otettiin sitten lautta Haymarketille, ja päästiin ilmaiseksi jee, ja oli auringonlasku ja Boston näytti todella kivalta.
Käytiin Quincy Marketilta hakemassa sushia ja ottamassa kuvat seiloreiden kanssa ja sitten huristeltiin Andoveriin muutaman minuutin jälkeen nukkumaahan! Lauantaina nukuttihin pitkään, pyörittiin Andoverissa, auttelin perhettä, kateltiin öö älyvapaita ohjelmia ja hengattiin vain :) Hajotettiin farkkuja! Ei vaan, mä olen rakastunut noihin revittyihin farkkushortseihin, vois keventää matkalaukkua ja ottaa vaan noi reissuun mukaan, eiksje? No ehhei. Mutta siis pääasia oli että minusta oli hirmu kivaa että K oli täällä mun vieraana viikonlopun ja mulla on sitä jo nytten hirmuinen ikävä ja nyt Starbucks sulkee ovensa ja mun on pakko päästä nukkumaan ja haluan nukkua aamulla pitkään ja filosofisoidaan joku päivä kun uskaltaa päästää ajatukset valloille ja nyt mua hätistellään jos pois eli pitää mennä hyvää yötä kiitti hei!
keskiviikkona, heinäkuuta 7
"You would not believe your eyes"
Mä olen edelleen kipiä. Oon nukkunut viimeisen 24 tunnin aikana sen 14 tuntia, onneksi oli tännään lyhyt työpäivä. Ja sen lisäks kattonu mitä omituisempia ja tyhjäpäisempiä tv-sarjoja kuten You´re cut off ja Clean House. Ja syöny omituisia ruokia. Kuten pb and jelly sandwich (I KNOW!!) ja voisin jatkaa nukkumista kun huomenna ois kumminkin töitä jälleen. Yääääähhh. Mutta tässä muutama kuva tuosta 4th of Julysta Bostonissa. Eli lähinnä fireworkseista. Ja kuten aina, you should´ve been there to believe how awesome it was.
Oh, when it´s 4th of July, you people in the US got the stuff for that! Nice.
Oh, when it´s 4th of July, you people in the US got the stuff for that! Nice.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)