"Soon she's down the stairs"

Voipi tosiaan olla, että tässä seuraavan kuukauden aikana tulee monenlaista blogipäivitystä tai ei tule, mutta kyllä mulla ainakin riittää bussimatkoja, että pidetään sormet ristissä sille, että bussissa toimii wi-fi.

Mutta asiat tuntuu järjestyvän pikkuhiljaa. Mulla ja mun "korvaajalla", hyi kuinka ilkeä sana, eli siis perheen uudella aupparilla oli upia lauantai, kun ensin nukuttiin suhkot pitkään ja datattiin kaunis lauantai, hoidellen asioita, M soitteli kotiin ja nauroi Yhdysvaltojen ihmeellisyyksiä. Musta oli hassua, tuntui kuin muistaisin miten itse tunsi kun ensimmäisen kerran tuli perheeseen. Ja mitä teinkään ensimmäisenä viikonloppuna? En edes muista! Kaivaisin sen esiin päiväkirjani kätköistä mutta kun päiväkirja on laukun kätköissä. Siis ISOn laukkun. Ja sitä en muuten avaa. Kun eilen yöllä sain kaiken pakattua, kattokaas!



Ja sitten sain kuulkaas nytten tässä älynväläyksen, kun mähän oon blogia kirjoitellu koko ajalta, josko täältä näkysi! Ilmeisesti oon vaan hengaillu ja rentoillu ja nauttinu faktasta että oon Yhdysvalloissa. No, eipä oo tän uuden tytön viikonloppu ollu kovinkaan samanlainen, kun oon raahannu toista mukanani sinne ja tänne. Ensin kun tosiaan melkein koomailtiin plus syötiin kotona, niin sitten suunnattiin läheiseen motelliin (:DD) jossa ootti tutulla tavalla B ja saksalainen S plus Connecticutin pojat. Naureskeltiin vanhoille hyville ajoille ja sille, että vessassa (!!!) oli kiinitetty seinään, eikun itseasiassa ovenkarmiin pullon avaaja, jossa luki että Open bottle here ja nuoli alaspäin. MITÄ?! No, mutta siitä sitten suunnaattiin hieman etelämpään B:n kaverin synttäripippaloihin, joista no, kuvat sen kertokoon!











Tästäpä näistä lähdettiin kotio sitten puolen yön aikoihin, kun minä olin ihan poikki ja sunnuntai meni samaa mallia koomatessa. Ja kaikki lauantai-illan amerikkalaisille (siis kyllä, ihan oikeille amerikkalaisille) lataillut Eurooppa-hehkkutukset tais saada vähän ikävän poikasta pintahan.

No, iltapäivällä iskeydyttiin jälleen liikenteeseen ja M tarttui rattiinkin, eikä tytöllä vissiin ollu mitään ongelmaa asian kanssa, minen ainakaan huomannu. Rentoiltiin hetki B:n elokuvateatterissa (kävin tänään muuten hyvästelemässä sen talon, enkä tiedä miten nyt kestän kun eijjoo monella kaverilla uima-allasta ja poreallasta ja omaa elokuvateatteria ja hierovaa tuolia ja Shrek-flipperiä jajajaja... niin, I´ll miss you house ♥) ja sitten suunnattiin tiepähkäilyjen jälkeen hakemaan poikien auto, hurautettiin B:n auto parkkiin asemalle ja sitten aikalailla minimaalisten eksymisten jälkeen päädyttiin Bertucci´siin byebye-dinnerille. Tyhmä Veggie Planet oli ihan täynnä kun siellä oli joku esitys eikä me isona porukkana istumaan mahduttu, eikä sitten tajuttu että ulkona oli sen verran kiva ilma että ois kai sitä voinu ottaa mukaankin sitä mössöä ja syyä ulkona. No Bertucci´sissa on namia leipää ja tässä nimenomaisessa Harvard Squarella oli ehkäpä maailman paras tarjoilija, josta tuli mieleen Rocky Horrorin Riffraff (kuinka ikinä kirjoitetaankaan...!) jajaja kuinka mulle tulekaan ikävä ihmisiä :( Ketään en varsinaisesti nähnyt vikaa kertaa, kun öö, no M:n kanssa oon hengaillu tässä, B:n kanssa lomaillaan Kaliforniassa, Connecticutin M tulee pelastamaan mut NYCiin ja kiertämään mun kanssa museoita ja CT:n J:n kanssa mennään ehkä kävelemään sunnuntaina dinosaurusten kanssa ja tää mun suomi-J on vannottanu tulevansa kentälle vielä moikkaamaan ennen kuin lähden. Parempi sen on tullakin! Mulle tulee jokaista niin hirmuinen ikävä ♥ Öhöh.

PORUKKA
Ja sitten vielä pitkä ja pätkä, pätkä ja pitkä.

Mut nyt meen nukkumaan. Eihän me kuin nukuttu sunnuntai-iltana. Kai mulla on muutakin fiilisteltävää huomenna? Katsomme. On vaan ollu ja menny aika. HUOMENNA TULEE 1 VUOSI TÄYTEEN JENKEISSÄ!! Ohhoh. Johan on. Siksipä mennään nukkumaan, että päässään sitten sitä miettimään ja kattelee ja fiilistelemään. Tänään oli muuten mun viimeinen ihan papereissakin viralliseksi ilmoitettu auppari-päivä! Guys, I made it! :)