maanantaina, toukokuuta 31
"Speak slowly, I can't hear you"
I am SO sorry. Tää viikonloppu nyt vaan on... öö... mennyt! Ja hokasin, kun oon päivitelly, että MIKSI MIKSI ei tuu mun kotilentotietoja, niin öö, oisko vaikka etten oo submitannu mun kaikkia credittejä? Vois olla. Tässä hei kuitenkin muutama kuva tästä esseen kirjoituksen lomasta laitettuna! t. aikamoinen idiootti ^^
keskiviikkona, toukokuuta 26
"Ja maailma on sun"
Mutta se on myös kaikkien muiden. Tänään on ollut ihan mielettömän kiva päivä, sillä on ollut lämmin, mulla oli aamu vapaata, sitten lasten kanssa on ollut kivaa, käytiin ulkona leikkimässä vesisotaa ja kasteluletkulla viilenneltiin täällä helteessä. Aurinko paistoi, oli lämmintä, naurettiin, pikkuiset köllötteli mun sängyssä jälkeen päin ja pelasivat LeapPadeillaan, toin Cars-peliä ja toinen prinsessapeliä. Cute.
Ja sitten tää, miksi on maailma. Siksi, että siitä voi nauttia. Siksi, että voi kesäisin haistella sateista nurmikkoa, että voi tuulesta haistaa sen kuinka naapurit grillaa, aurinko paistaa lämpimästi ja taivas on sininen ja koko muu maailma on vihreä, ja kukat kukkii satenkaaren väreissä. Että voi sulkea silmänsä ja kun ne avaa niin on kaunista. Siksipä: (minun blogi, niin sanon mitä tahdon)
P.S. Allekirjoitin. Koska vaikka oon yksi ääni, ja vaikkei yhdellä äänellä eduskuntaan pääse, mutta jos yhden äänen kaverina on toinen ääni ja toisen äänen kaverina kolmas ja niin edelleen, niin silläpä voikin eduskuntaan pötkiä. Ja tehdä hyviä päätöksiä Hope so.
P.P.S. "Sitoumuksessa lupaat ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Ennen eduskuntavaaliäänestystä tulet saamaan sähköpostitse viestin miten nykyiset kansanedustajat äänestivät ydinvoimasta. Sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään eikä tietojasi julkaista."
Ja sitten tää, miksi on maailma. Siksi, että siitä voi nauttia. Siksi, että voi kesäisin haistella sateista nurmikkoa, että voi tuulesta haistaa sen kuinka naapurit grillaa, aurinko paistaa lämpimästi ja taivas on sininen ja koko muu maailma on vihreä, ja kukat kukkii satenkaaren väreissä. Että voi sulkea silmänsä ja kun ne avaa niin on kaunista. Siksipä: (minun blogi, niin sanon mitä tahdon)
P.S. Allekirjoitin. Koska vaikka oon yksi ääni, ja vaikkei yhdellä äänellä eduskuntaan pääse, mutta jos yhden äänen kaverina on toinen ääni ja toisen äänen kaverina kolmas ja niin edelleen, niin silläpä voikin eduskuntaan pötkiä. Ja tehdä hyviä päätöksiä Hope so.
P.P.S. "Sitoumuksessa lupaat ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Ennen eduskuntavaaliäänestystä tulet saamaan sähköpostitse viestin miten nykyiset kansanedustajat äänestivät ydinvoimasta. Sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään eikä tietojasi julkaista."
"I promise this, promise this"
Keskiviikkoaamu. Mun piti herätä aikaisin, mutta koska työt alkaa vasta puol kahdeltatoista tänään, lapset oli isällään yötä, niin en vaan jaksanut vaivautua, nukuin peräti kymmenen yli kahdeksaan. Ja sitten hereille Glee-biiseillä. Mä tykkään siitä, kuinka tää ohjelma tekee biiseistä erilaisia versioita ajoittain, ja ne on ihan hyviä, koska ne tuo sen alkuperäisen biisin toisella tavalla esile.
Alkuviikko on menny tässä normaalisti, aurinkoisen lämpimästi, täällä on kyllä ollut hellekelit ja kesä. Ja se on hyvä. Mutta kesä, se tietää lähtöä. Niin se teki viime vuonnakin.
Minäkin oon leikkiny tällä "what if"-ajatusleikillä. Että mitäs jos oisin ollut vaikkapa eri isäntäperheessä? Monilta osin olisi voinut varmasti olla helpompaa, mutten voi olla aattelematta että justiinsa tää isäntäperhe oli se, mitä tarvitsin. Tavallaan. Vaikka mieleni tekisi hokea jo, että joojoo, oon oppinu läksyni, päästäkee minut kotiin, mutta silti. Tän perheen kanssa eläminen on kyllä ottanu aikaa, että sen on oppinut siis. Vaan aikaahan tässä on ollut. Ja nyt mä oon oppinu, että vaikka kuinka paljon tykkäänkin tästä perheestä, koko perhe on ihana, niin ei musta ole elämään täällä, siis tässä kodissa. Välillä tää elämäntyyli on vaan niin päinvastaista, mitä meillä kotona oli ja mä tykkään siitä kodin elämäntyylistä paljon enemmän. Täällä on niin paljon minun mielestä turhaa stressiä. Eikä sitä pitäis kotona olla mun mielestä. (Olin muuten äitin kanssa puhelimessa ja äiti siinä välissä minun nuorinta pikkusiskoa komensi, niin minä huomasin, että ei hemmetti, minähän kuulostan ihan äitiltäni välistä kun lapsia komennan! :D)
Toisaalta, kun eihän se ole vaan arki, joka ois vaihtunu perhettä vaihtamalla. Samalla tavallan ainakaan en olisi tavannut kaikkia näitä ihmisiä täällä. Ennois välttämättä tavannut ollenkaan jos oisin muuttanutkin johonkin toiseen osavaltioon esimerkiksi. Miten erilainen mun koko aupparivuosi vois olla. Sen huomaa, kun juttelee toisten aupparien kanssa, että millainen heidän aupparivuotensa on ollut, niin aupparivuosi voi olla melkein mitä vain! Meitä yhdistää tää meidän työ, sekin suurpiirteisesti ja loppu riippuukin sitten paikasta ja henkilöstä ja toiveista ja niin monesta asiasta, ettei sitä voi kuvailla tai kertoa, että minkälainen on tyypillinen aupparivuosi. Se pittää kokeilla, että minkälainen sun aupparivuotes olisi.
Mun aupparivuosi (josta on päiviä perheessä jäljellä muuten 50...!) on ollut kyllä hyvä. Minä oon tykänny. En osaa sanoa, että oisinko lähteny, jos oisin tiennyt sen olevan tälläinen, mutta nyt oon tyytyväinen, että oon lähtenyt. Ja tosiaan, jos minä välivuoteni jotenkin vietän, niin kyllä teen sen tällä tavalla. Tän vuoden jälkeen on intoa mennä opiskelemaan yliopistoon, ehdottomasti! Mullon jopa ikävä koulua. Harvardissa kun sai käydä, niin se oli mahtavaa. Opiskelua jee! (Kuulostan pelottavalta, mutta ehkä tää kertoo siitä että ura kasvatuksen ja luultavasti koulun parissa on mulle ihan oikia valinta) Ja Oulu on uusi seikkailu.
Senkin minä oon täällä oppinu. Vaikken ole paljoakaan matkaillu ja liikkunu tästä MA:n alueelta kauas, niin oon silti kokenut vaikka mitä. Ja rakastunut Bostoniin. Mä vaan toivon, että kun tuun Suomeen, niin voisin tän asenteen ottaa käyttöön myös Oulun kanssa. Koska Bostonista löytyy aina jotain uutta. Ouluhan on REILUSTI pienempi paikka mitä Boston on, mutta silti, jos tyytyy esimerkiksi Bostonissa vaan turistijuttuihin ja samoihin paikkoihin, niin ei löydä uutta ja monta hienoa juttua olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Että jaksaisi etsiä uutta, koska sitä löytyy. (Ja ne, jotka kaipaa matkailujuttuja, niin teiän pitää oottaa öö heinäkuulle, mutta sitten niitä tuleekin ihan urakalla kuukauden ajan, tai no, yritän urakalla päivittää, mutta matkailujuttuja on ainakin kerrottavaksi)
Jotenkas. Summa summarum, this is just perfect. Probably not what I originally wanted or still what I want, but that´s exactly why it´s perfect. So, have a perfect Wednesday guys :) I´ll head outside to take a nap. And write a letter. First I´ll quickly book some bus tickets for August. (Hihi, June, July, AUGUST!!)
Alkuviikko on menny tässä normaalisti, aurinkoisen lämpimästi, täällä on kyllä ollut hellekelit ja kesä. Ja se on hyvä. Mutta kesä, se tietää lähtöä. Niin se teki viime vuonnakin.
Minäkin oon leikkiny tällä "what if"-ajatusleikillä. Että mitäs jos oisin ollut vaikkapa eri isäntäperheessä? Monilta osin olisi voinut varmasti olla helpompaa, mutten voi olla aattelematta että justiinsa tää isäntäperhe oli se, mitä tarvitsin. Tavallaan. Vaikka mieleni tekisi hokea jo, että joojoo, oon oppinu läksyni, päästäkee minut kotiin, mutta silti. Tän perheen kanssa eläminen on kyllä ottanu aikaa, että sen on oppinut siis. Vaan aikaahan tässä on ollut. Ja nyt mä oon oppinu, että vaikka kuinka paljon tykkäänkin tästä perheestä, koko perhe on ihana, niin ei musta ole elämään täällä, siis tässä kodissa. Välillä tää elämäntyyli on vaan niin päinvastaista, mitä meillä kotona oli ja mä tykkään siitä kodin elämäntyylistä paljon enemmän. Täällä on niin paljon minun mielestä turhaa stressiä. Eikä sitä pitäis kotona olla mun mielestä. (Olin muuten äitin kanssa puhelimessa ja äiti siinä välissä minun nuorinta pikkusiskoa komensi, niin minä huomasin, että ei hemmetti, minähän kuulostan ihan äitiltäni välistä kun lapsia komennan! :D)
Toisaalta, kun eihän se ole vaan arki, joka ois vaihtunu perhettä vaihtamalla. Samalla tavallan ainakaan en olisi tavannut kaikkia näitä ihmisiä täällä. Ennois välttämättä tavannut ollenkaan jos oisin muuttanutkin johonkin toiseen osavaltioon esimerkiksi. Miten erilainen mun koko aupparivuosi vois olla. Sen huomaa, kun juttelee toisten aupparien kanssa, että millainen heidän aupparivuotensa on ollut, niin aupparivuosi voi olla melkein mitä vain! Meitä yhdistää tää meidän työ, sekin suurpiirteisesti ja loppu riippuukin sitten paikasta ja henkilöstä ja toiveista ja niin monesta asiasta, ettei sitä voi kuvailla tai kertoa, että minkälainen on tyypillinen aupparivuosi. Se pittää kokeilla, että minkälainen sun aupparivuotes olisi.
Mun aupparivuosi (josta on päiviä perheessä jäljellä muuten 50...!) on ollut kyllä hyvä. Minä oon tykänny. En osaa sanoa, että oisinko lähteny, jos oisin tiennyt sen olevan tälläinen, mutta nyt oon tyytyväinen, että oon lähtenyt. Ja tosiaan, jos minä välivuoteni jotenkin vietän, niin kyllä teen sen tällä tavalla. Tän vuoden jälkeen on intoa mennä opiskelemaan yliopistoon, ehdottomasti! Mullon jopa ikävä koulua. Harvardissa kun sai käydä, niin se oli mahtavaa. Opiskelua jee! (Kuulostan pelottavalta, mutta ehkä tää kertoo siitä että ura kasvatuksen ja luultavasti koulun parissa on mulle ihan oikia valinta) Ja Oulu on uusi seikkailu.
Senkin minä oon täällä oppinu. Vaikken ole paljoakaan matkaillu ja liikkunu tästä MA:n alueelta kauas, niin oon silti kokenut vaikka mitä. Ja rakastunut Bostoniin. Mä vaan toivon, että kun tuun Suomeen, niin voisin tän asenteen ottaa käyttöön myös Oulun kanssa. Koska Bostonista löytyy aina jotain uutta. Ouluhan on REILUSTI pienempi paikka mitä Boston on, mutta silti, jos tyytyy esimerkiksi Bostonissa vaan turistijuttuihin ja samoihin paikkoihin, niin ei löydä uutta ja monta hienoa juttua olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Että jaksaisi etsiä uutta, koska sitä löytyy. (Ja ne, jotka kaipaa matkailujuttuja, niin teiän pitää oottaa öö heinäkuulle, mutta sitten niitä tuleekin ihan urakalla kuukauden ajan, tai no, yritän urakalla päivittää, mutta matkailujuttuja on ainakin kerrottavaksi)
Jotenkas. Summa summarum, this is just perfect. Probably not what I originally wanted or still what I want, but that´s exactly why it´s perfect. So, have a perfect Wednesday guys :) I´ll head outside to take a nap. And write a letter. First I´ll quickly book some bus tickets for August. (Hihi, June, July, AUGUST!!)
maanantaina, toukokuuta 24
"All you need are your kicks when you need 'em"
Hohhoi. Maanantai. Väsy. Jännä kuinka tässä laskeskelin, että minulla on enää 7 maanantaityöaamua jäljellä. Tai itse asiassa 6 työaamua, kun ensi maanantai on vapaa. Ihana Memorial Day.
Viikonloppu meni... mukavasti. Lauantaiaamuna nykästiin jälleen pientä draamanpoikasta tyhjästä ja ihan teini-ikään se draama ylsikin, mutta onneksi oli sovittuna mukava viikonlopun aloitus, kun S:n kanssa nähtiin kymmenen aikoihin YMCA:n eessä ja käytiin pari tuntia treenamassa ja saunan kautta Starbucksiin ja kirpparille kiertelemään, CVS:stä tarpeellisuuksia ja sitten kotio. Kotona minua ei aamuisen välikohtauksen johdosta oikein innostanu oottaa, että milloin perhe pyörähtää kotona, niin onneksi S oli halukas lähtemään ensin Chili´siin lauantain kunniaksi syömään ja sitten NH:n puolelle shoppaamaan. Eihän meillä sen kummempaa suunnitelmaa päivälle ollutkaan, joten mikäs siinä kattellessa ja aikalailla kuulkaas järkevästi shoppaillessa ja päivälle löytyi tasan yksi turhake, semmoinen vanhanajan Reese´s-purkki, joka lähti kirpparilta 50 sentillä, ennoo vaan vielä keksiny että mitä sinne piilotan sitten ku se kotiin pääsee! Mutta onhan tässä aikaa miettiä. Reilut 80 päivää.
Niin sitten kun eijjollut tarkoitus siellä niin kauaa viipyä, siis ostarilla, vaan vähän venähti, niin kotona laitettiin pyörimään ihana teinihömppäleffaa ja sivistyneesti kaveriksi cheese&crackers, well balanced indeed :P Illan päätteeksi vielä scrapbookkausta ja suomalaista kulttuuria, eli naurettiin ansiokkaasti Duudsoneille ja niiden idioottimaisuudelle, oh boys will always be boys.
Minä venytin sunnuntaiaamua puoli kymmeneen, jonkinnäköistä ennätystä ilmassa kyllä! Aamusta skypetystä jee :) Ja sitten loppupäivä menikin öö jumittaessa, lisää scrapbookkausta, suunnitelmien tekoa, hostellien ja bussien varausta, perheen auttamista, kirjastoilua jajaja leffaa ja nukkumista melkein ajoissa.
Ja sitten olikin jälleen maanantai. Ja maanantaina oli lämmin ja aurinko paistoi ja kaikki oli normaalia ja B tuli kertomaan Kanadan matkastaan ja lapset leikki ulkona ja me istuttiin auringossa ja hikoiltiin kun on niin kuuma. Kello on piru vie puoli kymmenen nyt ja ulkona on +26 C, vaan en valita, mua vaan väsyttää :D Tässä ois aikalilla normaali viikko tiedossa, ei kovinkaan paljoa, mielen solmuja jonkun verran, järjestelyä, läksyjä, ensi viikonlopusta en vielä tiedä...? We´ll see. En muista oonko jakanu tän videon kanssanne jo, mutta jos en niin nyt se tulleepi, enjoy, and enjoy the week too ;) Palaillaan.
Plus on aika kiva saada paketteja, tositositositosi kivaa! Kiitti Ässä ♥
Viikonloppu meni... mukavasti. Lauantaiaamuna nykästiin jälleen pientä draamanpoikasta tyhjästä ja ihan teini-ikään se draama ylsikin, mutta onneksi oli sovittuna mukava viikonlopun aloitus, kun S:n kanssa nähtiin kymmenen aikoihin YMCA:n eessä ja käytiin pari tuntia treenamassa ja saunan kautta Starbucksiin ja kirpparille kiertelemään, CVS:stä tarpeellisuuksia ja sitten kotio. Kotona minua ei aamuisen välikohtauksen johdosta oikein innostanu oottaa, että milloin perhe pyörähtää kotona, niin onneksi S oli halukas lähtemään ensin Chili´siin lauantain kunniaksi syömään ja sitten NH:n puolelle shoppaamaan. Eihän meillä sen kummempaa suunnitelmaa päivälle ollutkaan, joten mikäs siinä kattellessa ja aikalailla kuulkaas järkevästi shoppaillessa ja päivälle löytyi tasan yksi turhake, semmoinen vanhanajan Reese´s-purkki, joka lähti kirpparilta 50 sentillä, ennoo vaan vielä keksiny että mitä sinne piilotan sitten ku se kotiin pääsee! Mutta onhan tässä aikaa miettiä. Reilut 80 päivää.
Niin sitten kun eijjollut tarkoitus siellä niin kauaa viipyä, siis ostarilla, vaan vähän venähti, niin kotona laitettiin pyörimään ihana teinihömppäleffaa ja sivistyneesti kaveriksi cheese&crackers, well balanced indeed :P Illan päätteeksi vielä scrapbookkausta ja suomalaista kulttuuria, eli naurettiin ansiokkaasti Duudsoneille ja niiden idioottimaisuudelle, oh boys will always be boys.
Minä venytin sunnuntaiaamua puoli kymmeneen, jonkinnäköistä ennätystä ilmassa kyllä! Aamusta skypetystä jee :) Ja sitten loppupäivä menikin öö jumittaessa, lisää scrapbookkausta, suunnitelmien tekoa, hostellien ja bussien varausta, perheen auttamista, kirjastoilua jajaja leffaa ja nukkumista melkein ajoissa.
Ja sitten olikin jälleen maanantai. Ja maanantaina oli lämmin ja aurinko paistoi ja kaikki oli normaalia ja B tuli kertomaan Kanadan matkastaan ja lapset leikki ulkona ja me istuttiin auringossa ja hikoiltiin kun on niin kuuma. Kello on piru vie puoli kymmenen nyt ja ulkona on +26 C, vaan en valita, mua vaan väsyttää :D Tässä ois aikalilla normaali viikko tiedossa, ei kovinkaan paljoa, mielen solmuja jonkun verran, järjestelyä, läksyjä, ensi viikonlopusta en vielä tiedä...? We´ll see. En muista oonko jakanu tän videon kanssanne jo, mutta jos en niin nyt se tulleepi, enjoy, and enjoy the week too ;) Palaillaan.
Plus on aika kiva saada paketteja, tositositositosi kivaa! Kiitti Ässä ♥
sunnuntaina, toukokuuta 23
"Oh we are reaching"
Oon tänään ensin suunnitellu, ja sitten oon ollu luovalla tuulella, ja tehokkaallakin, jotakuinkin, VAAN en kirjoituksellisesti. Jotenkas see you tomorrow! Miten teidän viikonloppu meni? :)
perjantaina, toukokuuta 21
"I've been dying to say this to you"
Mullei nyt ole kovin kummoista asiaa, kuin se, että kun kesä tullee (tai melkein on) ja oon aika varma, että melkein jokainen käy kriisiä yhden asian kanssa, naispuolisista siis, myönnän että minäkin, ja sen kriisin nimi on... BIKINIT.
Niin siihen sanon vaan, että KLIK ja loppu se kriiseily :) Ihanaa viikonloppua, minä lähen ulos aurinkoon!
Niin siihen sanon vaan, että KLIK ja loppu se kriiseily :) Ihanaa viikonloppua, minä lähen ulos aurinkoon!
torstaina, toukokuuta 20
"If I had a little money"
Nonnii, tää ois tosi väsyny ja haluais nukkumaan vaikka kello ois puol kymmenen, mutta mä en saa ikinä kirjoitettua tästä jos en ny niin NYT!
Girouette tosiaan kysyi, kun kysyin että onko kysyttävää, niin hän kysyi tästä amerikkalaisesta ajankäytöstä, yleisestä kiireydestä, siitä ettei aikaa oo tuhlattavaksi, mietitäänkö niin täällä enemmän kuin muualla...? Ja miten minoon siihen sopeutunu.
Nyt ihan ensimmäisenä korostan, että tässähän on jälleen, kuten kaikissa blogiteksteissä, niin kyseessä minun ihkaoma mielipiteeni, että jos joku on erimieltä niin kattavampi vastaus tulee kun kommenttiboksiin laittaapi vastalausetta :D (saa myötäilläkin)
Mä voisin tiivistää vastaukseni siihen, että aika on rahaa ja rahaa tarvitaan aina, varsinkin täällä. Mietin tänään ja eilen ja toissapäivänä työskennellessäni, että miten esimerkiksi kun oon töissä niin käytän aikani. Ja kauhukseni huomasin, että pyrin tosiaankin optimoimaan työaikani ja mahduttamaan päivään niin monta askaretta kuin suinkin. Esim pyykkikone viepi puol tuntia pestessä, pyykin määrästä riippuen kuivausrumpu vie 50 minuuttia ainakin, vaikka väittää kestävänsä 45 minuuttia ja sitten vaatteiden viikkaus vie suunnileen puol tuntia. Mä pyrin nää asiat tekemään sillä tavalla, ettei mun tarvisi ootella missään välissä :D Tänäänkin, laitoin pyykit koneeseen ennen kuin vein lapset kouluun, ootin että kone pysähtyy, laitoin kuivausrumpuun, menin salille, tulin takaisin, ennen lasten hakemista, väänsin rummun aikaympyrää uudestaan ja pyykit olivat täydellisen kuivia kun tulin takaisin ton poitsun kanssa. Ihan hullua että aattelen tällä tavalla! Mutta toisaalta, kun ite aattelen näin työajallani niin sitten vapaa-ajalla mulle on turha yrittää tuputtaa muuta kuin zumba-tuntien aikataulua kyllä..!
Ja jotenkin, kyllä musta tuntuu, että amerikkalaiset on ainakin muita kiireisimpiä olemaan kiireisiä. Mun hostmumilla on kiire kyllä joka paikkaan melkein, mutta no, yksinhuoltajaäiti ja vastuullinen työ, niin enpäs ihmettele sitä kyllä. Mutta silti, kyllä mä kaipaan sitä kun Suomessa oli iha ok olla relax vaikka kaks päivää putkeen. Jotenkin tuntuu, että täällei niin ole. Tai no, se voi johtua myös siitä, että aika on lyhyt, siis se mikä täällä ollaan (btw, tänään tuli 10 kuukautta Jenkeissä täyteen, yay!!) niin... Ja kyllä mun mielestä jokainen tuntuu olevan kiireessä täällä. Mä en maltakaan odottaa lomaa (55 päivää :o) jolloin mun aikataulu = bussi- ja lentoaikataulut. Siitä nyt ei sitten vielä sen enempää.
Mutta niin, en tiedä, vastasiko tää kysymykseen jotenkin? :) Time is money and money is always needed! Mutta kun ei rahaa oo tuhlattavaksi niin aattelin ehkä vähän tuhlata nyt aikaa jollain keinolla, jollain todella älyttömällä ja mennä sitten nukkumaan, kun miten voi olla ihminen näin väsynyt?! God natt :)
Girouette tosiaan kysyi, kun kysyin että onko kysyttävää, niin hän kysyi tästä amerikkalaisesta ajankäytöstä, yleisestä kiireydestä, siitä ettei aikaa oo tuhlattavaksi, mietitäänkö niin täällä enemmän kuin muualla...? Ja miten minoon siihen sopeutunu.
Nyt ihan ensimmäisenä korostan, että tässähän on jälleen, kuten kaikissa blogiteksteissä, niin kyseessä minun ihkaoma mielipiteeni, että jos joku on erimieltä niin kattavampi vastaus tulee kun kommenttiboksiin laittaapi vastalausetta :D (saa myötäilläkin)
Mä voisin tiivistää vastaukseni siihen, että aika on rahaa ja rahaa tarvitaan aina, varsinkin täällä. Mietin tänään ja eilen ja toissapäivänä työskennellessäni, että miten esimerkiksi kun oon töissä niin käytän aikani. Ja kauhukseni huomasin, että pyrin tosiaankin optimoimaan työaikani ja mahduttamaan päivään niin monta askaretta kuin suinkin. Esim pyykkikone viepi puol tuntia pestessä, pyykin määrästä riippuen kuivausrumpu vie 50 minuuttia ainakin, vaikka väittää kestävänsä 45 minuuttia ja sitten vaatteiden viikkaus vie suunnileen puol tuntia. Mä pyrin nää asiat tekemään sillä tavalla, ettei mun tarvisi ootella missään välissä :D Tänäänkin, laitoin pyykit koneeseen ennen kuin vein lapset kouluun, ootin että kone pysähtyy, laitoin kuivausrumpuun, menin salille, tulin takaisin, ennen lasten hakemista, väänsin rummun aikaympyrää uudestaan ja pyykit olivat täydellisen kuivia kun tulin takaisin ton poitsun kanssa. Ihan hullua että aattelen tällä tavalla! Mutta toisaalta, kun ite aattelen näin työajallani niin sitten vapaa-ajalla mulle on turha yrittää tuputtaa muuta kuin zumba-tuntien aikataulua kyllä..!
Ja jotenkin, kyllä musta tuntuu, että amerikkalaiset on ainakin muita kiireisimpiä olemaan kiireisiä. Mun hostmumilla on kiire kyllä joka paikkaan melkein, mutta no, yksinhuoltajaäiti ja vastuullinen työ, niin enpäs ihmettele sitä kyllä. Mutta silti, kyllä mä kaipaan sitä kun Suomessa oli iha ok olla relax vaikka kaks päivää putkeen. Jotenkin tuntuu, että täällei niin ole. Tai no, se voi johtua myös siitä, että aika on lyhyt, siis se mikä täällä ollaan (btw, tänään tuli 10 kuukautta Jenkeissä täyteen, yay!!) niin... Ja kyllä mun mielestä jokainen tuntuu olevan kiireessä täällä. Mä en maltakaan odottaa lomaa (55 päivää :o) jolloin mun aikataulu = bussi- ja lentoaikataulut. Siitä nyt ei sitten vielä sen enempää.
Mutta niin, en tiedä, vastasiko tää kysymykseen jotenkin? :) Time is money and money is always needed! Mutta kun ei rahaa oo tuhlattavaksi niin aattelin ehkä vähän tuhlata nyt aikaa jollain keinolla, jollain todella älyttömällä ja mennä sitten nukkumaan, kun miten voi olla ihminen näin väsynyt?! God natt :)
keskiviikkona, toukokuuta 19
"When May is rushing over you"
Aika koomista, etten oo löytäny aikaa ajasta kirjoittamiselle. Nytkään eijjoo oikea AIKA, kun oon supertired, sillä tää viikko on menny taas hurjaa vauhtia, mutta siitä huomenna lisää :) Mä oon tässä jättäny latailematta vielä näitä omia biisejäni iPodiin, vaan kuunnellu että mitäs Tom tykkää kuunnella. Ja Tom on tykänny kuunnella ihan hyviä biisejä kuulkaas!
maanantaina, toukokuuta 17
"I won't let go of your hand"
Hophop, onpas ollut aika kiva maanantai kuulkaas! Päivä on mennyt nopiasti, pahimmilta meltdowneilta on vältytty kun lapset on nätisti leikkineet uusilla leluillaan (joita ne sai aika kasan sunnuntaina, whippidii) ja aupparikin sai uuden lelun, eli sen kauan odotetun iPodin, joka on ihana! Kun siinä on tilaa 8GB, videokamera jajaja se on jottain ihan toista kun minun 2nd generation tuo 5th niin tykkään :) Plus se on musta ja sain sen puoleen hintaan, kun ostin eBaysta. Eikä siinä oo ku kolme naarmua, tai no, pikkase enemmän, mutta mä oisin aiheuttanu noi naarmut päivässä! Ja se tuli täynnä musiikkia, mmm ^^ Ja joojoo, pikkusiskopieni, laitan huomenna postiin ton minun vanhan niin saat sen sitten, ja mä tahdon rahhaa!
Mutta mennääs kuitenkin viikonloppuun, joka hurahti ihan hurjalla vauhdilla kyllä. Lauantaiaamusta heräsin 7.30 am jaja en tiiä mikä minun lauantaiaamuissa tätä nykyä on, mutta harkitsin nukkuneeni ihan tarpeeksi pitkään ja kävin hakemassa kupin kahvia. Lauantai oli tosiaan minun hosttytsin iso päivä, eli tanssikoulun kevät näytös, joten siihen valmistauduttiin aamulla ja lähdettiin matkaan sitten. Mulle selvisi paikan päällä, että kyseessä olikin pikkasen isompi tanssikoulu, kun pelkästään tässä ekassa esityksessä oli 46 tanssia. Ja tanssijoita oli 3-vuotiaista minun ikäsiin, ja tyylejä oli monta, baletista hiphopin kautta moderniin. Mutta minä tykkäsin katsoa kyllä ja hosttytsikin tanssi oikein hienosti! Sitten mentiin päivän staran ja tukijoukkojen kanssa Wendy´siin lounaalle ja siitä lapset lähti isänsä mukaan ja me lähdetiin hostmumin kanssa kotia kohti, muutaman mutkan kautta. Costcosta haettiin kakku (lue: eksyttiin vähän katteleen muutakin...) ja jäätelöä kaupasta, ajettiin nää farmille, jossa hostlapsien synttärit sunnuntaina oli ja kotiin tekemään party favors, eli pussukat joissa karkkia, hyrrä ja saippuakuplia. Mun mielestä on edelleen suurta typeryyttä, että täällä saippuakuplapurnukoissa se tikku, jonka läpi niitä kuplia puhalletaan, niin eijjoo kiinnitetty siihen kanteen vaan se pitää noukkia sieltä purnukasta ja sormet menee saippuaan (ihan niin kuin ei muuten menis). Mutta niin, tämä on niitä elämän suuria kysymyksiä.
Sitten tää lähti B:n luokse, jonne S tuli myös, niin tyttöjen iltaan, tietty kaupan kautta että saatais leffoja, koska B:n talo oli tyhjä ja leffateatteri täten täysin ours. Mun täytyy ens kerralla ottaa kuva siitä. (Tai video, uus iPod hih!) Sitä leffateatteria tulee kyllä ikävä. Meidän leffalistan kuului Nine, Couple´s Retreat ja Sherlock Holmes. Ja näinpä, hedelmiä ja marjoja ja sipsiä ja dippiä ja cokista nenän eteen ja leffa pyörimään, surround-äänet ja tärinäefektit kunniaan! Nine oli aikalailla, hmm, erikoinen, hieno elokuva, muttei mun mielestä ainakaan kovin paljoa viihdytysmielessä tehty, ainakaan valtayleisön, mutta se oli silti hyvä. Couple´s Retreat was HILARIOUS! Ihan mahtava, naurettiin tyttöjen kanssa koko leffa läpi! (Tässä välissä huomattiin, että leffateatterin käyttää parhaiten tekemällä varjonukeilla näytelmää sille isolle valkokankaalle. Try it!) Ja sitten Sherlock Holmes oli edelleen loistava. Ja Jude Law on tasan mun future husband.
Sunnuntai meni sitten synttäritunnelmissa farmilla (ikävä tallille!):
Mun kamerasta ei tosiaan löydy paljoakaan kuvia juhlista, kun juoksin toimittamassa joka toista asiaa ja olinkin sitten sen päivän jälkeen sen verran väsynyt, etten ois ihmetelly vaikka oisin nukahtanu rattiin ja jumitin lähinnä koko illan. A perfect Sunday indeed! Nytten ois sellainen aikalailla normaaliviikko tiedossa, tehdään esseitä sitä Silver Bayn kurssia varten ja suunnitellaan vähän Kaliforniaa, vaan eipä koskaan tiiä mitä tapahtuu. Ai niin, ja meijjän takapihalla asuu vielä muitakin, kuten vaikka tosi söpö pupu ja kolme oravaa ainakin! Ehkä mä jonkun päivän vietän niitä vakoillen. Mutta hei, hyvää viikkoa kaikille! :) (Ja Girouette, mä vastaan sun kysymykseen huomenna, nyt painuu simmut kii ihan väkisin..! :P) JA mulla on enää 9 työviikkoa jäljellä! :o
Mutta mennääs kuitenkin viikonloppuun, joka hurahti ihan hurjalla vauhdilla kyllä. Lauantaiaamusta heräsin 7.30 am jaja en tiiä mikä minun lauantaiaamuissa tätä nykyä on, mutta harkitsin nukkuneeni ihan tarpeeksi pitkään ja kävin hakemassa kupin kahvia. Lauantai oli tosiaan minun hosttytsin iso päivä, eli tanssikoulun kevät näytös, joten siihen valmistauduttiin aamulla ja lähdettiin matkaan sitten. Mulle selvisi paikan päällä, että kyseessä olikin pikkasen isompi tanssikoulu, kun pelkästään tässä ekassa esityksessä oli 46 tanssia. Ja tanssijoita oli 3-vuotiaista minun ikäsiin, ja tyylejä oli monta, baletista hiphopin kautta moderniin. Mutta minä tykkäsin katsoa kyllä ja hosttytsikin tanssi oikein hienosti! Sitten mentiin päivän staran ja tukijoukkojen kanssa Wendy´siin lounaalle ja siitä lapset lähti isänsä mukaan ja me lähdetiin hostmumin kanssa kotia kohti, muutaman mutkan kautta. Costcosta haettiin kakku (lue: eksyttiin vähän katteleen muutakin...) ja jäätelöä kaupasta, ajettiin nää farmille, jossa hostlapsien synttärit sunnuntaina oli ja kotiin tekemään party favors, eli pussukat joissa karkkia, hyrrä ja saippuakuplia. Mun mielestä on edelleen suurta typeryyttä, että täällä saippuakuplapurnukoissa se tikku, jonka läpi niitä kuplia puhalletaan, niin eijjoo kiinnitetty siihen kanteen vaan se pitää noukkia sieltä purnukasta ja sormet menee saippuaan (ihan niin kuin ei muuten menis). Mutta niin, tämä on niitä elämän suuria kysymyksiä.
Sitten tää lähti B:n luokse, jonne S tuli myös, niin tyttöjen iltaan, tietty kaupan kautta että saatais leffoja, koska B:n talo oli tyhjä ja leffateatteri täten täysin ours. Mun täytyy ens kerralla ottaa kuva siitä. (Tai video, uus iPod hih!) Sitä leffateatteria tulee kyllä ikävä. Meidän leffalistan kuului Nine, Couple´s Retreat ja Sherlock Holmes. Ja näinpä, hedelmiä ja marjoja ja sipsiä ja dippiä ja cokista nenän eteen ja leffa pyörimään, surround-äänet ja tärinäefektit kunniaan! Nine oli aikalailla, hmm, erikoinen, hieno elokuva, muttei mun mielestä ainakaan kovin paljoa viihdytysmielessä tehty, ainakaan valtayleisön, mutta se oli silti hyvä. Couple´s Retreat was HILARIOUS! Ihan mahtava, naurettiin tyttöjen kanssa koko leffa läpi! (Tässä välissä huomattiin, että leffateatterin käyttää parhaiten tekemällä varjonukeilla näytelmää sille isolle valkokankaalle. Try it!) Ja sitten Sherlock Holmes oli edelleen loistava. Ja Jude Law on tasan mun future husband.
Sunnuntai meni sitten synttäritunnelmissa farmilla (ikävä tallille!):
Mun kamerasta ei tosiaan löydy paljoakaan kuvia juhlista, kun juoksin toimittamassa joka toista asiaa ja olinkin sitten sen päivän jälkeen sen verran väsynyt, etten ois ihmetelly vaikka oisin nukahtanu rattiin ja jumitin lähinnä koko illan. A perfect Sunday indeed! Nytten ois sellainen aikalailla normaaliviikko tiedossa, tehdään esseitä sitä Silver Bayn kurssia varten ja suunnitellaan vähän Kaliforniaa, vaan eipä koskaan tiiä mitä tapahtuu. Ai niin, ja meijjän takapihalla asuu vielä muitakin, kuten vaikka tosi söpö pupu ja kolme oravaa ainakin! Ehkä mä jonkun päivän vietän niitä vakoillen. Mutta hei, hyvää viikkoa kaikille! :) (Ja Girouette, mä vastaan sun kysymykseen huomenna, nyt painuu simmut kii ihan väkisin..! :P) JA mulla on enää 9 työviikkoa jäljellä! :o
Plus aivan mahtavaa ihanaa hienoa synttäriä rakas A! ♥ Oothan nyt jo iso tyttö ^^
sunnuntaina, toukokuuta 16
"Though winds of change are throwing wild and free"
Meijjän takapihalla asuu murmeli (groundhog) ja talven yli ulkona majailleesta oluesta tykkäävä maaorava (chipmunk). Että god natt!
Klikkailee isommaksi kuvia vaan!
Klikkailee isommaksi kuvia vaan!
perjantaina, toukokuuta 14
"I'm not gonna miss out on the good stuff "
Ensinnäkin oon ihan innoissani!! Hihii, hii, C tulee takaisin Jenkkeihin käymään tänä kesänä kesäkuun lopussa pariksi viikoksi, oijjoijoi!
Sitten tulee pudotus. Kesäkuun loppuhan on aikalailla pian, eikö? Se on niin kuin ensi kuun loppu. Ja C on täällä sen pari viikkoa, mikä on todella kiva, koska en varmaan tämän vuoden puolella pääse Ruotsiin luultavasti (hyvää päivää opiskelijabudjetti!) MUTTA se kaksi viikkoa, minkä C täällä on niin on noin niin kuin suomenkielellä sanottuna minun 2 VIIMEISTÄ työviikkoa. Ai niin anteeksi kuinka? Tää sai mut melkein putoamaan tuoliltani kun tajusin, koska siis kun ajattelee että 2 kuukautta on semmoinen ihan mukava aika, mutta kun yhdistää tommoisen jutun, että C tulee silloin takaisin, siis puolentoista kuukauden päästä ja sitten se on melkein ohi ne minun työpäivät! Mitämitä?! Hei kuulkaas, eihän siitä nyt NIIN kauan voi olla kun tulin Yhdysvaltoihin!
Ja kyllä Yhdysvalloista on tullu mulle koti. Erilainen koti, mutta koti kumminkin. Ja täältä lähteminen on ihan erityislaatuista. Mutten haluu ajatella sitä ton enempää, kun kaikkea kivaa on tulossa ja jos haikailen sen perään että kohta pittää lähteä niin sitten en muista olla mukana kaikessa kivassa, kun se lähtö on eessä ihan sama aattelenko sitä joka sekunti vai enkö. En muuten aattele, kuka uskois että työnteko on terapeuttista?
Plus tällä blogitekstillä kysellään myös, että sattuisko joku olemaan NYCissä viikolla 29? Vois lähtee kahville minun ja minun kameran kanssa ;) Ja sitä seuraavana vkoloppuna ois tiijossa Washington D.C. ja sieltä New Orleans, sitten California. En muuten suunnitellu että noin menis 13. kuukausi, noin niin kuin loppujen lopuks, mutta tällä hetkellä se kuulostaa aikalailla täydelliseltä, hihii!
Ja my new love is coming, iPod nano, 5th generation, black, 8gb, video, thanks eBay!
Nyt on muuten mun ihanan hosttytsin synttärit, toinen on jo 6 vee, hurjaa! Siksipä lähden nyt paketoimaan tän lahjaa ja kohta jo hakemaan toiset koulusta ja auppaireilemaan ahkerana jälleen. Viikonlopuksi tiedossa tanssiesitystä, tyttöjen leffailtaa plus sunnuntaiksi molempien hostlapsien synttärit, joten nähdään tässä sitten silloin! Mitä teijjän viikonloppuna? Toivottavasti jottain kivvaa!
P.S. Voisitte sieltä Suomesta palauttaa ne meijjän kesäkelit kiitos!
Sitten tulee pudotus. Kesäkuun loppuhan on aikalailla pian, eikö? Se on niin kuin ensi kuun loppu. Ja C on täällä sen pari viikkoa, mikä on todella kiva, koska en varmaan tämän vuoden puolella pääse Ruotsiin luultavasti (hyvää päivää opiskelijabudjetti!) MUTTA se kaksi viikkoa, minkä C täällä on niin on noin niin kuin suomenkielellä sanottuna minun 2 VIIMEISTÄ työviikkoa. Ai niin anteeksi kuinka? Tää sai mut melkein putoamaan tuoliltani kun tajusin, koska siis kun ajattelee että 2 kuukautta on semmoinen ihan mukava aika, mutta kun yhdistää tommoisen jutun, että C tulee silloin takaisin, siis puolentoista kuukauden päästä ja sitten se on melkein ohi ne minun työpäivät! Mitämitä?! Hei kuulkaas, eihän siitä nyt NIIN kauan voi olla kun tulin Yhdysvaltoihin!
Ja kyllä Yhdysvalloista on tullu mulle koti. Erilainen koti, mutta koti kumminkin. Ja täältä lähteminen on ihan erityislaatuista. Mutten haluu ajatella sitä ton enempää, kun kaikkea kivaa on tulossa ja jos haikailen sen perään että kohta pittää lähteä niin sitten en muista olla mukana kaikessa kivassa, kun se lähtö on eessä ihan sama aattelenko sitä joka sekunti vai enkö. En muuten aattele, kuka uskois että työnteko on terapeuttista?
Plus tällä blogitekstillä kysellään myös, että sattuisko joku olemaan NYCissä viikolla 29? Vois lähtee kahville minun ja minun kameran kanssa ;) Ja sitä seuraavana vkoloppuna ois tiijossa Washington D.C. ja sieltä New Orleans, sitten California. En muuten suunnitellu että noin menis 13. kuukausi, noin niin kuin loppujen lopuks, mutta tällä hetkellä se kuulostaa aikalailla täydelliseltä, hihii!
Ja my new love is coming, iPod nano, 5th generation, black, 8gb, video, thanks eBay!
Nyt on muuten mun ihanan hosttytsin synttärit, toinen on jo 6 vee, hurjaa! Siksipä lähden nyt paketoimaan tän lahjaa ja kohta jo hakemaan toiset koulusta ja auppaireilemaan ahkerana jälleen. Viikonlopuksi tiedossa tanssiesitystä, tyttöjen leffailtaa plus sunnuntaiksi molempien hostlapsien synttärit, joten nähdään tässä sitten silloin! Mitä teijjän viikonloppuna? Toivottavasti jottain kivvaa!
P.S. Voisitte sieltä Suomesta palauttaa ne meijjän kesäkelit kiitos!
tiistaina, toukokuuta 11
"I used to dream about, the life I’m living now"
Hieman päälle 2 kuukautta niin lähden Suomesta, lennän Yhdysvaltoihin. Ja olen siellä sitten vuoden. Kokonaisen vuoden, jonka vietän täysin irrallaan tästä elämästä, jota nyt elän. Tai no, en täysin, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Siellä olen sitten vain minä ja minun au pair-vuoteni. Ja siihen on vain vähän päälle 2 kuukautta. Juttelin uuden tuttavan kanssa pari päivää sitten aamulla tästä vuodestani. Tuttavani kysyi, että milloin lähden. Vastasin, että heinäkuun 20. päivä. Tuttavani kysyi, että eikö minua ollenkaan pelota. Vastasin, että ihan helvetisti.
Tuolla tavalla kirjoitin viime toukokuussa. Oon lueskellu tässsä hieman vanhoja blogimerkintöjäni, huomannu muun muassa sen, että vuoden 2009 aikana mulla oli 88 blogimerkintää, ja nyt niitä on tähän päivään mennessä vuodelle 2010 niin 81 ja ollaan vasta toukokuussa. Kyllä huomaa että elämä ja ajatukset on muuttunu.
Kuuntelen tällä hetkellä tosin sitä samaa, mitä silloinkin. Tuomoa. Eilen kuuntelin SMG:tä ja kaipasin siskoa, kun siskolta tuli niin ihana kortti. Tiäkkö mitä pikkusisko toivoisin nyt melkeinpä yli kaiken? Sitä että pääsisit mun kans NYCiin, tai Bostoniin, tai molempiin, silloin heinäkuun lopulla justiisa. Vaan et sinä taijja päästä :/ Vaan ois meillä kivvaa siellä ♥ Mutta noh, kaikkea ei voi saada, ehkä me lähdetään joskus maailmanympärireissulle, eikös joo?
Mutta niin, asiaan, mun silmiin osui toi mitä kirjoitin viime toukokuussa, koska silloin tuntui siltä. No arvatkaa tuntuuko nyt samalta? Kyllä vaan tuntuu, koska pelottaa lähteä täältä. Tai siis, en nyt sanoisi että pelottaa, mutta en valehtele, sekavin tuntein tuun Suomeen kyllä. Ja koska oon tämmöinen ennakkopanikoija silloin tällöin, varsinkin kun justiinsa fb-laskuri sanoi että tänään on 98 päivää kotiin. Se on alle sata. Hurja. Siis tosiaan, tossa Silver Bayn vkolopun jälkeen minusta alkoi tavallaan tuntua, että vaikka haluankin kotiin, niin en ihan oikeasti halua lähteä täältä! Miksi työkin tuntuu ajoittain siedettävämmältä? Plus ensinnäkin B asuu Australiassa asti ja se on kaukana :( Tosin mulle kuulemma löytyy vartin varoitusajalla noin suunnilleen ilmainen majapaikka jos sellaista kaipaa, joten opiskelijabudjetti, mä revin susta lentolippurahat. Toisekseen S asuu Ruotsissa, eikä sekään nyt ihan lähellä ole, kun toinen asuu Tukholmassa, lähtee talveksi ehkä Alpeille jajaja ei oo kummatkaan enää 25 minuutin ajomatkan päässä. Joten ähpähpyh. Taidan oikeasti olla ennakkopanikoija? No mutta, kohta alkaa kesä niin ehkä mä osaan taas elää enemmän hetkessä!
Mutta apuapuapua. En minä tahdo tulla kottiin. Tai siis tahdon tulla kottiin, mutten tahdo lähtiä täältä. No muttamutta, tultava mikä tultava. Onneksi ennen sitä on vielä NIIN paljon kaikkea että jos en itke erosta niin itken väsymyksestä kun pittää lähtiä. Mutta miten voi olla näin samanlaisia ajatuksia kuin oli vuosi sitten? Koska enkös minä nyt kumminkin oo palaamassa Suomeen? Tulossa takasin kotia. Niin minä olettaisin ainakin. Siis että oon palaamassa, en lähdössä. Mutta samalla oon lähdössä. Se lähtemisosa ei oikein nytten sovi mun palapeliin. Ehkä sitä tässä. Pikkupaniikki aina näin välistä. Nyt väsyttää liikaa, että saisi järkevää tekstiä tähän, jotenkas alan editoimaan kuvia. Niitä on melkein 10 000 tällä koneella. Ja ostin tän koneen täältä. Että nii. Samanlaisia ajatuksia huomenna nuhaisuuden keskellä? Tai jottain muuuta tekemistä? We´ll see.
Hei, yksi kysymys! Ettäpä, kommentoikaa nyt, koska en ite osaa ajatella aina olevani nimenomaan Jenkkilässä, että oisko tähän maahan, sen tapoihin, kulttuuriin, aupparointiin, ihan mihin tahansa liittyen jotain kysymyksiä? Iskekää kommenttilaatikkoon ihan mitä tahansa (melkein) niin minä vastaan! :) God natt eller god morgon!
sunnuntaina, toukokuuta 9
"Hey remember that other time when I would only read the backs of cereal boxes"
Hyvää huomenta. Eiku iltapäivää. Tai iltaa. Eikös se oo niin että vkoloppuna on ihan turha nukkua? Näin on.
Ensinnäkin, hyvää äitienpäivää kaikille äideille! (Ja erityisesti mun omalle rakkaalla äidille, joka on muuten the best ♥) Ja kerrottakoon, että näin tähän 20. äitienpäivään mennessä oon oppinu ehkäpä elämäni täkeimmän läksyn: Kuuntele (ja usko) äitiäsi.
Toisekseen. TITTIDITTITIII! ONE hundred days before my flight takes off back to Finland. Niin anteeksi, mihinkäs tää aika nyt menikään? Ja sitten vielä kun pitäis muka yrittää tehdä jotakin, kun siis 10 viikonloppua ennen 13. kuukautta jäljellä, väliin pitäisi tunkea ensin lasten synttärit, vkoloppu NYCissä, Six Flags, skydiving, Cape Cod, Miami, Cambridge picnic, uhmm ja siinä on jo seittemän. Kai mä voisin hengähtääkin jossain välissä, ai niin ja pakata...? No mitä turhia. Mihinkäs tää aika oikiasti katoaa? Näyttää siltä, että 13. kuukaudelle jäis sitten vähän lisää NYCiä, Washington D.C. (en nimittäin tasan kehtaa tulla takas Suomeen ilman että mulla on kuva itestäni ja Valkoisesta Talosta...), New Orleans and sunny California! ♥
Kolmannekseen nyt oon ihan ajoissa ja päivitän tän viikonlopun het! Kuten ton aamupalapäivityksen jälkeen kävi, niin ihan jouduin sinne suihkuun ajoissa, järjestelin asioita S:n kanssa, sitten H soitti ja koska ei ikuisuuteen oltu juteltu, niin tää lähti mun kanssa tyhjentämään astianpesukonetta ja tiskaamaan ja pakkaamaan! Sitten huristelin sateiseen Andoveriin ja menin suorittamaan luultavasti toukokuun viimeistä shoppailua, eli hankkimaan itelleni sen synttärilahjan, jonka sain siis minun hostmumilta. Ja Andoverin thrift store on ehdottomasti minun lemppari, sieltä löytyy aarteita!
Kuten tälläkin kertaa, löysin 2 ihanaa huivia, hempeän vaaleanpunaiset helmet ja pikkusimpukkakaulakorun plus aivan upean laukun, joka on muuten Brighton ja hädintuskin käytetty! Love it.
Sitten S:n luo ja S:ltä noukkimaan B ja suunnaksi Boston! Minun ja B:n viime viikonlopun Silver Bay -naapurit päätti käydä katsastamassa, että josko Boston ois tällä kertaa vähemmän sateisempi, plus suomikaverit K ja J tuli moikkaamaan kas! No kaikkihan sujui hyvin.. exitille 27 asti. Sitten oli traffic jam. Jaa että näin.
Semmoisen reilun tunnin jumittamisen ja niin huonojen juttujen jälkeen oltiinkin sitten eksyksissä. Tai no ei oltu eksyksissä, vaan se katu mille meidän piti kääntyä niin oli yksisuuntainen eikä siis voitu kääntyä sille. No mentiin vähän muita teitä, hence extra 30 minutes late. Sitten parkkipaikka. Onneksi oli 3 tyttöä, yks ratissa, yks takana, yks eessä ja perfect parking! Kamat hostelliin ja puhelua, että HEI nyt me tullaan kohti Fenwayta, aikamme etsittiin ja löydettiin ja päätettiin suunnata kohti Harvardia, jolloin WHUM. No se tuli se sade. Värjötettiin sellaisen lasikatoksen alla kunnes se alkoi... kyllä vain, VUOTAA. Päädyttiin loppujen lopuksi Uburgeriin syömään ja kuivattelemaan ja juttelemaan ja käveltiin takasin hostellille, että pojjaat vois laittaa lisää rahaa parkkimittariin. Siinä seisoskeltua tuli sanottua heipat K:lle ja J:lle ja me painuttiin hostellihuoneeseen oottelemaan, niin mitä? En tiä, iltaa kai? No pelikorttien ja red cuppien kanssa vietettiin aikaa ja oli muuten kivaa! (Ja tuntui kovin alaikäiseltä dormissa pelata juomapelejä ja hihitellä yhteen ääneen lattialla.. oh my)
Sitten oltiin sitä mieltä, että nyt riitti tämä sisällä kyhöttäminen ja suunnattiin käppäilemään Bostonin yöhön. Funny pictures, deep talks and some romance. And not that much of a sleep. And checking the parking meter at 6 am.
Ja sitten olikin jo sunnuntaiaamu klo 9. Soittelin äitille skypen kautta ja toivottelin hyvää äitienpäivää, join 3 kuppia kahvia ja söin 2 bagelia plus omenan ja kamppeet poikke (arvatkaa unohinko sinne kenkäni.. hehee, löytyvät sitten roskiksesta, jesh!) ja tällä kertaa kohti Cambridgea. Päätettiin kävellä Newbury St.:n läpi, koska se on pretty! Ja sitten Harvard, kun mulle ja S:lle tulikin jo melkoinen ikävä kun viimeks 2 viikkoa sitten oltiin oltu siellä (Ben&Jerry´sin Chocolate Peanut Butter Swirl Milkshake for lunch, mmmm...), plus takaisin Back Bayhin kävellen, kun oli aikaa ja tuumattiin S:n kanssa että eeei sinne ny kauaa oo! Hihi.
Ja sitten oli aika lähteä kotiin. Oli aika haikeaa. Sitten hihitti. Sittenpä juurikin tajuttiin että nii, apua, kohta meidän pitää sanoa että goodbye for now. And it will be longer than a wekk before we´ll see eachother again. But if I need to get a good side from this, I´ll have a free place to stay in Stockholm and probably Sydney, so the world is calling :) Ettekä arvaa miten mun tulee ikävä näitä tyttöjä ♥ (ja poikia tietty kas!) Mutta niin, arvatkaa muuten mitä B mulle antoi synttärilahjaksi, hihiii, omistan nätin kirjan ny!!
(I know it´s upside down) Thanks B ♥ And just to let you guys now again, I really love this stuff now. The life here. And there. And everywhere.
Ensinnäkin, hyvää äitienpäivää kaikille äideille! (Ja erityisesti mun omalle rakkaalla äidille, joka on muuten the best ♥) Ja kerrottakoon, että näin tähän 20. äitienpäivään mennessä oon oppinu ehkäpä elämäni täkeimmän läksyn: Kuuntele (ja usko) äitiäsi.
Toisekseen. TITTIDITTITIII! ONE hundred days before my flight takes off back to Finland. Niin anteeksi, mihinkäs tää aika nyt menikään? Ja sitten vielä kun pitäis muka yrittää tehdä jotakin, kun siis 10 viikonloppua ennen 13. kuukautta jäljellä, väliin pitäisi tunkea ensin lasten synttärit, vkoloppu NYCissä, Six Flags, skydiving, Cape Cod, Miami, Cambridge picnic, uhmm ja siinä on jo seittemän. Kai mä voisin hengähtääkin jossain välissä, ai niin ja pakata...? No mitä turhia. Mihinkäs tää aika oikiasti katoaa? Näyttää siltä, että 13. kuukaudelle jäis sitten vähän lisää NYCiä, Washington D.C. (en nimittäin tasan kehtaa tulla takas Suomeen ilman että mulla on kuva itestäni ja Valkoisesta Talosta...), New Orleans and sunny California! ♥
Kolmannekseen nyt oon ihan ajoissa ja päivitän tän viikonlopun het! Kuten ton aamupalapäivityksen jälkeen kävi, niin ihan jouduin sinne suihkuun ajoissa, järjestelin asioita S:n kanssa, sitten H soitti ja koska ei ikuisuuteen oltu juteltu, niin tää lähti mun kanssa tyhjentämään astianpesukonetta ja tiskaamaan ja pakkaamaan! Sitten huristelin sateiseen Andoveriin ja menin suorittamaan luultavasti toukokuun viimeistä shoppailua, eli hankkimaan itelleni sen synttärilahjan, jonka sain siis minun hostmumilta. Ja Andoverin thrift store on ehdottomasti minun lemppari, sieltä löytyy aarteita!
Kuten tälläkin kertaa, löysin 2 ihanaa huivia, hempeän vaaleanpunaiset helmet ja pikkusimpukkakaulakorun plus aivan upean laukun, joka on muuten Brighton ja hädintuskin käytetty! Love it.
Sitten S:n luo ja S:ltä noukkimaan B ja suunnaksi Boston! Minun ja B:n viime viikonlopun Silver Bay -naapurit päätti käydä katsastamassa, että josko Boston ois tällä kertaa vähemmän sateisempi, plus suomikaverit K ja J tuli moikkaamaan kas! No kaikkihan sujui hyvin.. exitille 27 asti. Sitten oli traffic jam. Jaa että näin.
Semmoisen reilun tunnin jumittamisen ja niin huonojen juttujen jälkeen oltiinkin sitten eksyksissä. Tai no ei oltu eksyksissä, vaan se katu mille meidän piti kääntyä niin oli yksisuuntainen eikä siis voitu kääntyä sille. No mentiin vähän muita teitä, hence extra 30 minutes late. Sitten parkkipaikka. Onneksi oli 3 tyttöä, yks ratissa, yks takana, yks eessä ja perfect parking! Kamat hostelliin ja puhelua, että HEI nyt me tullaan kohti Fenwayta, aikamme etsittiin ja löydettiin ja päätettiin suunnata kohti Harvardia, jolloin WHUM. No se tuli se sade. Värjötettiin sellaisen lasikatoksen alla kunnes se alkoi... kyllä vain, VUOTAA. Päädyttiin loppujen lopuksi Uburgeriin syömään ja kuivattelemaan ja juttelemaan ja käveltiin takasin hostellille, että pojjaat vois laittaa lisää rahaa parkkimittariin. Siinä seisoskeltua tuli sanottua heipat K:lle ja J:lle ja me painuttiin hostellihuoneeseen oottelemaan, niin mitä? En tiä, iltaa kai? No pelikorttien ja red cuppien kanssa vietettiin aikaa ja oli muuten kivaa! (Ja tuntui kovin alaikäiseltä dormissa pelata juomapelejä ja hihitellä yhteen ääneen lattialla.. oh my)
Sitten oltiin sitä mieltä, että nyt riitti tämä sisällä kyhöttäminen ja suunnattiin käppäilemään Bostonin yöhön. Funny pictures, deep talks and some romance. And not that much of a sleep. And checking the parking meter at 6 am.
Ja sitten olikin jo sunnuntaiaamu klo 9. Soittelin äitille skypen kautta ja toivottelin hyvää äitienpäivää, join 3 kuppia kahvia ja söin 2 bagelia plus omenan ja kamppeet poikke (arvatkaa unohinko sinne kenkäni.. hehee, löytyvät sitten roskiksesta, jesh!) ja tällä kertaa kohti Cambridgea. Päätettiin kävellä Newbury St.:n läpi, koska se on pretty! Ja sitten Harvard, kun mulle ja S:lle tulikin jo melkoinen ikävä kun viimeks 2 viikkoa sitten oltiin oltu siellä (Ben&Jerry´sin Chocolate Peanut Butter Swirl Milkshake for lunch, mmmm...), plus takaisin Back Bayhin kävellen, kun oli aikaa ja tuumattiin S:n kanssa että eeei sinne ny kauaa oo! Hihi.
Ja sitten oli aika lähteä kotiin. Oli aika haikeaa. Sitten hihitti. Sittenpä juurikin tajuttiin että nii, apua, kohta meidän pitää sanoa että goodbye for now. And it will be longer than a wekk before we´ll see eachother again. But if I need to get a good side from this, I´ll have a free place to stay in Stockholm and probably Sydney, so the world is calling :) Ettekä arvaa miten mun tulee ikävä näitä tyttöjä ♥ (ja poikia tietty kas!) Mutta niin, arvatkaa muuten mitä B mulle antoi synttärilahjaksi, hihiii, omistan nätin kirjan ny!!
(I know it´s upside down) Thanks B ♥ And just to let you guys now again, I really love this stuff now. The life here. And there. And everywhere.
lauantaina, toukokuuta 8
"This was never the way I planned"
Pikainen aamupalapäivitys. Viime viikko oli aika kiireistä sekä tunteellisesti ailahtelevaa. Muun muassa mun synttäripäivänä lapset keksi viettää kamalimman päivänsä ikinä. Minen oo koskaan täällä oloni aikana nähny niitä niin ilkeinä ja huonostikäyttäytyvinä. Thanks kids. Illalla pakenin näkemään S:ää Andoverin Starbucksiin kovinkin juhlallisesti, ja sain ihanalta "The Carrie Diaries":in lahjaksi! Jonka muuten sain loppuun eilen. En nyt sanoisi, että se kirja on mikään mestariteos, mutta ehdottomasti luettavissa! Ja varsinkin kun päähenkilönä on Carrie, niin on jännä nähdä minkälainen Carrie oli ennen the Sex and the City:a. Ja koska mulla meni se 3 iltaa tuon lukemiseen niin jooo, se oli hyvä. Tiistaina juhlittiin hostpojan synttäreitä pienimuotoisesti illallisella, ja voi hemmetti, mun täytyy sanoa, että tossa sympatiassa on reenattavaa tytsillä, sillä toiselle oli ehkä maailman vaikein päivä tuo veljen synttäripäivä (Starbucksin Breakfast Blend on muuten NAM), voi herranen aika. Torstai ja perjantai oli lähinnä piiiiitkiä päiviä ja mua on väsyttänyt ja ärsyttänyt aikalailla tuo to/pe, onneksi sain jutella pitkästä aikaa A:n kanssa Suomessa,you saved my days ♥, mutta noh, nyt on viikonloppu!
Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)
Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.
"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."
Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)
Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)
Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.
"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."
Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)
torstaina, toukokuuta 6
"The silence isn't so bad"
Mua vähän ärsyttää ja väsyttää ja ärsyttää että väsyttää ja on sen verran juttua ja hommaa etten jaksa aatella ja niskoihin sattuu ja BLAAAHHH. Joten I´m not dealing with my life now, maybe tomorrow? Sorry guys! Now I´ll get deep into the troubles of Carrie Bradshaw before she headed to The City. Thanks S! ♥
GOOD NIGHT EVERYONE!
GOOD NIGHT EVERYONE!
keskiviikkona, toukokuuta 5
maanantaina, toukokuuta 3
"Where no one knows my name"
Mihin se päivä jälleen katosi...? Pitää nyt kuitenkin istahtaa kirjoittamaan siitä viikonlopusta, kuten lupailin :) Ja koska mulla ois tuhatta ja miljoonaa muuta asiaa niin naputellaan tää pois alta nytten, kohta pitäis mennä tekemään hostkidille synttärikakkua, ja sitten huomenna ois tiedossa oman kakun tekeminen, ja kyllä, vaadin ihan että saisin tehdä oman kakkuni, whippidii, kun tahdon yhden tietyn kakun vain ja sen teen. NAM. (Tein tänään muuten sitä marjasimaa, kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi, ja koska se on MARJAsima, niin en ole myöhässä mistään tietystä päivästä, teen sen kesän kunniaksi, koska täällä on kesä! :D)
Nyt siihen viikonloppuun kuitenkin. Aamulla ilkiästi soi herätyskello 7 am ja raahauduttiin niistä oikein mukavista sängyistä ylös B:n kanssa, jotta kerettäisiin sellaiseen myöhästelijöiden miittinkiin, joka sitten olikin niin, että leirin pomo meille ilmaisi yhdellä henkäyksellä että noudattakaa sääntöjä ja menkää syömään aamupalaa. Okay, that sounds reasonable. Tosiaanhan kun saavuttiin puoltoista tuntia myöhässä niin meille ei oikein jäänyt tunneille valinnanvaraa, ja aamulla napotti ensimmäisenä "Creative Writing"... hmmm, ei oikein innostanut novellin kirjoittaminen vaikka tykkään kirjoittaakin (vaikea arvata, eikös...?), niin kumminkin heti aamusta. No mutta, onneksi ei näin tehtykään! Teimme sellaisen naurua herättelevän jutun, että ensin päätettiin 6 aihetta, sitten iskettiin kiertotarina menemään, siis niin, että jokainen kirjoitti yhden lauseen, ja aiheinahan oli: fashion, music, sports, movies, hangover and babies. Nii... Siis tarkoituksenahan oli ensinnäkin osoittaa se, että miten voi tulla kaksi erilaista tarinaa aikaan samoilla aiheilla ja ihmisillä, mutta nohnoh, 2 aihetta nousi nätisti esille, voinemme siis hieman miettiä että mitä täh. Niin arvauksia...? No enkä jaksa pitää teitä jännityksessä, molempien tarinoiden päällimmäisiksi asioiksi nousi HANGOVER ja BABIES. Että semmoista aupparien mielessä nii.
Seuraava sessio oli Logo Design, tai jotakin semmoista, viikonlopun tylsin tunti. Niin en käynyt tätä aiemmin kuviksessa...? Juu kävin. Mutta sitten lunch, ja ihana kun saa vaan kävellä pöytään ja syödä ja viedä tiskit jollekin muulle tiskattavaksi. Jes. Tästä tykkään. PALJON. Class session 3 olikin sitten ammattivalokuvaajan pitämä "Influences in Artistic Photography" with Andy, joka oli kyllä niin söpö että voi.. Toinen niin ujona aloitti sitä esitelmäänsä, tiedättekö semmoisen tyypin, joka on innoissaan jostain asiasta mutta vähän ujostelee ja kun hälle hymyilee ja nyökyttää niin hän innostuu tosissaan ja tunti on heti parempi. Andy oli tämmöinen tyyppi justiinsa ja niin suloinen, että, ensin se ei uskaltanut mitään melkeinpä sanoa, ja sitten lopussa se kommentoi yhdestä kuvasta, että: "It´s just f**king awesome!!!) Tykkään tästä kun opiskeluksi lasketaan valokuvista keskusteleminen :)
Sitten me B:n kanssa vietettiin antoisasti vapaa-aikaa, käveltiin ympäri Silver Bay:ta, nättiä Silver Bay:ta, napsittiin kuvia, jutusteltiin meidän naapurien kanssa, eli 2 ruotsalaispojan ja yhden saksalaispoitsun kanssa, datattiin 10 minuuttia ja sitten iski kyllästys, mentiin takaisin hengaamaan naapureitten kanssa, ja oltiin hyperexcited siitä, että näillä oli valtava purkki ainakin täynnä ainakin 50 erilaista jelly beansia! Hahaa! Dinner, still enjoying just eating, then melodrama. Oh my... Leirin ohjaajat siis kirjoittivat näytelmän, johon sitten auppareista jonkinmoinen pala sai osat ja kiitos suorastaan loistavien osavalintojen, nauroin kippurassa aikalailla (elikkäs täysin) koko esityksen ajan ja kuvat.. no, ne on aika naurunalaisesti heilahtaneita. Tän jälkeen höpöteltiin jotakin, ja sitten oli ICE CREAM BREAK. Ja tajusin, että söin ekaa kertaa Jenkeissä semmoisen markettiyksittäisjäätelön (?!). Tassuteltiin takaisin huoneeseen ja huomattiin, että hei naapurissa on bileet. No, eihän me kohteliaina ladyina kehdattu mennä sinne tunkemaan, kunnes sitten 15 minuutin jälkeen kyllästyttiin kohteliaisuuksiin ja mentiin ovelle koputtamaan, että mitä naapureita nää tämmöset oikein on kun ei kutsu naapureita pippaloihin? Pojat suloisesti tuijotti vähän aikaa suu auki, ja B:n kanssa virnistettiin, että "Just kidding!" ja pojilta vastaukseksi "Oh, okay, well sorry anyway. Vodka or beer?". Ahamm. Että tämmöiset, no auppariviikonloppuhan tää olikin! Allekirjoittanut myöntää, että otti yhden oluen. Rikoin sääntöjä, oonhan oikea rebel, kyllä! No mutta eikä, siellä lattialla istuttiin ja juteltiin lähinnä ja huomasin, että samalla viikonlopulle oli eksynyt toinenkin savolaistyttö, OO! Sitten huomattiin klo 10, että niin, hei mennään tanssimaan, meillehän oli järjestetty leiridisco. Hahaha. Kerrottakoon, että tanssilattian valloittivat liioitellut zumbat, kappaletulkinnat ja rivitanssi. And it was the most fun I´ve had for a long long time! Turhan äkkiä se loppui, eikä meille soitettu MJ:tä, vaikka niin nätisti käytiin pyytämässä. No, eikai siinä, sitten kokoonnuttiin käytävään naapurien ja muutaman muun kanssa jälleen ja juteltiin kaikenlaista yöyhteen, minä ja B ja ruotsalaispoitsut. Jotka sain melkolailla onnistuneesti vakuutettua siitä, että Fazer on parempaa kuin Marabou. Mission complete. Sitten yhdeltä alkoi tuntumaan siltä, että niin voisi mennä nukkumaan. Kiva oli lauantai. Tässä esimerkki hieno teille. On se sarjakuvaus jännä. (Punainen oon ihan sen takia että pikkasen aurinko paistoi päivällä. Ja nauratti. Paloauto, I know!)
(And again, to be continued...)
Nyt siihen viikonloppuun kuitenkin. Aamulla ilkiästi soi herätyskello 7 am ja raahauduttiin niistä oikein mukavista sängyistä ylös B:n kanssa, jotta kerettäisiin sellaiseen myöhästelijöiden miittinkiin, joka sitten olikin niin, että leirin pomo meille ilmaisi yhdellä henkäyksellä että noudattakaa sääntöjä ja menkää syömään aamupalaa. Okay, that sounds reasonable. Tosiaanhan kun saavuttiin puoltoista tuntia myöhässä niin meille ei oikein jäänyt tunneille valinnanvaraa, ja aamulla napotti ensimmäisenä "Creative Writing"... hmmm, ei oikein innostanut novellin kirjoittaminen vaikka tykkään kirjoittaakin (vaikea arvata, eikös...?), niin kumminkin heti aamusta. No mutta, onneksi ei näin tehtykään! Teimme sellaisen naurua herättelevän jutun, että ensin päätettiin 6 aihetta, sitten iskettiin kiertotarina menemään, siis niin, että jokainen kirjoitti yhden lauseen, ja aiheinahan oli: fashion, music, sports, movies, hangover and babies. Nii... Siis tarkoituksenahan oli ensinnäkin osoittaa se, että miten voi tulla kaksi erilaista tarinaa aikaan samoilla aiheilla ja ihmisillä, mutta nohnoh, 2 aihetta nousi nätisti esille, voinemme siis hieman miettiä että mitä täh. Niin arvauksia...? No enkä jaksa pitää teitä jännityksessä, molempien tarinoiden päällimmäisiksi asioiksi nousi HANGOVER ja BABIES. Että semmoista aupparien mielessä nii.
Seuraava sessio oli Logo Design, tai jotakin semmoista, viikonlopun tylsin tunti. Niin en käynyt tätä aiemmin kuviksessa...? Juu kävin. Mutta sitten lunch, ja ihana kun saa vaan kävellä pöytään ja syödä ja viedä tiskit jollekin muulle tiskattavaksi. Jes. Tästä tykkään. PALJON. Class session 3 olikin sitten ammattivalokuvaajan pitämä "Influences in Artistic Photography" with Andy, joka oli kyllä niin söpö että voi.. Toinen niin ujona aloitti sitä esitelmäänsä, tiedättekö semmoisen tyypin, joka on innoissaan jostain asiasta mutta vähän ujostelee ja kun hälle hymyilee ja nyökyttää niin hän innostuu tosissaan ja tunti on heti parempi. Andy oli tämmöinen tyyppi justiinsa ja niin suloinen, että, ensin se ei uskaltanut mitään melkeinpä sanoa, ja sitten lopussa se kommentoi yhdestä kuvasta, että: "It´s just f**king awesome!!!) Tykkään tästä kun opiskeluksi lasketaan valokuvista keskusteleminen :)
Sitten me B:n kanssa vietettiin antoisasti vapaa-aikaa, käveltiin ympäri Silver Bay:ta, nättiä Silver Bay:ta, napsittiin kuvia, jutusteltiin meidän naapurien kanssa, eli 2 ruotsalaispojan ja yhden saksalaispoitsun kanssa, datattiin 10 minuuttia ja sitten iski kyllästys, mentiin takaisin hengaamaan naapureitten kanssa, ja oltiin hyperexcited siitä, että näillä oli valtava purkki ainakin täynnä ainakin 50 erilaista jelly beansia! Hahaa! Dinner, still enjoying just eating, then melodrama. Oh my... Leirin ohjaajat siis kirjoittivat näytelmän, johon sitten auppareista jonkinmoinen pala sai osat ja kiitos suorastaan loistavien osavalintojen, nauroin kippurassa aikalailla (elikkäs täysin) koko esityksen ajan ja kuvat.. no, ne on aika naurunalaisesti heilahtaneita. Tän jälkeen höpöteltiin jotakin, ja sitten oli ICE CREAM BREAK. Ja tajusin, että söin ekaa kertaa Jenkeissä semmoisen markettiyksittäisjäätelön (?!). Tassuteltiin takaisin huoneeseen ja huomattiin, että hei naapurissa on bileet. No, eihän me kohteliaina ladyina kehdattu mennä sinne tunkemaan, kunnes sitten 15 minuutin jälkeen kyllästyttiin kohteliaisuuksiin ja mentiin ovelle koputtamaan, että mitä naapureita nää tämmöset oikein on kun ei kutsu naapureita pippaloihin? Pojat suloisesti tuijotti vähän aikaa suu auki, ja B:n kanssa virnistettiin, että "Just kidding!" ja pojilta vastaukseksi "Oh, okay, well sorry anyway. Vodka or beer?". Ahamm. Että tämmöiset, no auppariviikonloppuhan tää olikin! Allekirjoittanut myöntää, että otti yhden oluen. Rikoin sääntöjä, oonhan oikea rebel, kyllä! No mutta eikä, siellä lattialla istuttiin ja juteltiin lähinnä ja huomasin, että samalla viikonlopulle oli eksynyt toinenkin savolaistyttö, OO! Sitten huomattiin klo 10, että niin, hei mennään tanssimaan, meillehän oli järjestetty leiridisco. Hahaha. Kerrottakoon, että tanssilattian valloittivat liioitellut zumbat, kappaletulkinnat ja rivitanssi. And it was the most fun I´ve had for a long long time! Turhan äkkiä se loppui, eikä meille soitettu MJ:tä, vaikka niin nätisti käytiin pyytämässä. No, eikai siinä, sitten kokoonnuttiin käytävään naapurien ja muutaman muun kanssa jälleen ja juteltiin kaikenlaista yöyhteen, minä ja B ja ruotsalaispoitsut. Jotka sain melkolailla onnistuneesti vakuutettua siitä, että Fazer on parempaa kuin Marabou. Mission complete. Sitten yhdeltä alkoi tuntumaan siltä, että niin voisi mennä nukkumaan. Kiva oli lauantai. Tässä esimerkki hieno teille. On se sarjakuvaus jännä. (Punainen oon ihan sen takia että pikkasen aurinko paistoi päivällä. Ja nauratti. Paloauto, I know!)
(And again, to be continued...)
sunnuntaina, toukokuuta 2
"You and I left our troubles far behind"
Hejsan igen! Ensinnäkin ilmaistakoon että olen uskomattoman väsynyt, joten sallikaatte minulle kaikenmaailman kielelliset ja ajatukselliset kämmit. Kello on puoli yhdeksän ja vannnon, että kunhan saan tämän kirjoitetuksi niin pesen hampaat ja menen nukkumaan. Tuntuu aika mummolta, mutta mä tartten unta ennen maanantaita. Vaikka yhtään ei tunnu sunnuntailta, koska äsken oli perjantai ja viikonloppu meni uskomattomalla vauhdilla.
Toisekseen, KRISTA. Miksi et ole minulle kertonut että Vermont on niin hemmetin kaunis?! Ajettiin B:n kanssa öö, nelos- ja kakskakstietä pitkin ja oltiin molemmat suu ammolla katselemassa, että wooooooooouw. Meinasin ajaa ojaan. Usiamman kerran.
Elikkäs siis viikonlopun ohjelmassa oli niiden loppuopiskelucredittien hakeminen upstate New Yorkista, eli Silver Baysta. Perjantaina olin juoksemassa joka paikassa, kun hostmum sai mielestään loistavan idean, että hei, hällä on iltapäivä kokouksia Bostonissa, lapset lähtee Children´s Museumiin. Eli aamupäivän minä siivosin, pakkasin, pyykkäsin, tein kaiken mahdollisen, lapset koulusta aikaisemmin, autoon, Bostoniin, South Stationilta museolle, ja lasten kanssa riehumaan! Toinen kerta viikolla kun pyörin Children´s Museumissa, ja oli kyllä kivaa jälleen, varsinkin kun Kristakin kävi moikkaamassa meitä ♥ Mutta arvaattekos pysykö nää hostmumin miittingit aikataulussaan? Juuei. Meidänhän PITI olla Andoverissa 5.30 pm, oltiin siellä 6.34 pm. Jjjuuu. Noh, minkäs teet, B tuli hakemaan mua seittemän aikaan, viskasin laukun autoon ja hurautettiin matkahan. Ensimmäiset 2 tuntia meni kevyesti jutellen jokaisesta asiasta, sitten kääntyi musiikki kovemmalle ja alkoi pikkutiet. Woodstockissa pysähdyttiin kahville ja otetiin mukaan kokista, yritettiin metsästää ranskiksia kovasti, 50 mailia kaipailtiin Mäkkäriä (well, first time for that too I guess..) päädyttiin Rutlandin diner-tyyliseen Mäkkäriin innoissamme ranskikset tilaamaan, ja kerrottakoon, että oli muuten tyylikkäin Mäkkäri minkä on ikunaan nähny! Siitä sitten jatkettiin matkaa, auton valot näytti tien, seurattiin punaista autoa varmana siitä, että olivat auppareita (ja niin olivatkin), rallikuskimutkia, päädyttiin pienelle hiekkatielle ja mietittiin että voi apua missä ollaan ja kuka hyppää kohta puskasta meidät vähintäänkin tappamaan?! 11.31 pm kuitenkin auto parkkiin ja tyytyväisinä avaimet hakemaan, tunneille ilmoittautumaan ja NUKKUMAAN. Thank you. Oookay, can´t do this, I need SLEEP. Enjoy the pictures while waiting the story ;)
Toisekseen, KRISTA. Miksi et ole minulle kertonut että Vermont on niin hemmetin kaunis?! Ajettiin B:n kanssa öö, nelos- ja kakskakstietä pitkin ja oltiin molemmat suu ammolla katselemassa, että wooooooooouw. Meinasin ajaa ojaan. Usiamman kerran.
Elikkäs siis viikonlopun ohjelmassa oli niiden loppuopiskelucredittien hakeminen upstate New Yorkista, eli Silver Baysta. Perjantaina olin juoksemassa joka paikassa, kun hostmum sai mielestään loistavan idean, että hei, hällä on iltapäivä kokouksia Bostonissa, lapset lähtee Children´s Museumiin. Eli aamupäivän minä siivosin, pakkasin, pyykkäsin, tein kaiken mahdollisen, lapset koulusta aikaisemmin, autoon, Bostoniin, South Stationilta museolle, ja lasten kanssa riehumaan! Toinen kerta viikolla kun pyörin Children´s Museumissa, ja oli kyllä kivaa jälleen, varsinkin kun Kristakin kävi moikkaamassa meitä ♥ Mutta arvaattekos pysykö nää hostmumin miittingit aikataulussaan? Juuei. Meidänhän PITI olla Andoverissa 5.30 pm, oltiin siellä 6.34 pm. Jjjuuu. Noh, minkäs teet, B tuli hakemaan mua seittemän aikaan, viskasin laukun autoon ja hurautettiin matkahan. Ensimmäiset 2 tuntia meni kevyesti jutellen jokaisesta asiasta, sitten kääntyi musiikki kovemmalle ja alkoi pikkutiet. Woodstockissa pysähdyttiin kahville ja otetiin mukaan kokista, yritettiin metsästää ranskiksia kovasti, 50 mailia kaipailtiin Mäkkäriä (well, first time for that too I guess..) päädyttiin Rutlandin diner-tyyliseen Mäkkäriin innoissamme ranskikset tilaamaan, ja kerrottakoon, että oli muuten tyylikkäin Mäkkäri minkä on ikunaan nähny! Siitä sitten jatkettiin matkaa, auton valot näytti tien, seurattiin punaista autoa varmana siitä, että olivat auppareita (ja niin olivatkin), rallikuskimutkia, päädyttiin pienelle hiekkatielle ja mietittiin että voi apua missä ollaan ja kuka hyppää kohta puskasta meidät vähintäänkin tappamaan?! 11.31 pm kuitenkin auto parkkiin ja tyytyväisinä avaimet hakemaan, tunneille ilmoittautumaan ja NUKKUMAAN. Thank you. Oookay, can´t do this, I need SLEEP. Enjoy the pictures while waiting the story ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)