"This was never the way I planned"

Pikainen aamupalapäivitys. Viime viikko oli aika kiireistä sekä tunteellisesti ailahtelevaa. Muun muassa mun synttäripäivänä lapset keksi viettää kamalimman päivänsä ikinä. Minen oo koskaan täällä oloni aikana nähny niitä niin ilkeinä ja huonostikäyttäytyvinä. Thanks kids. Illalla pakenin näkemään S:ää Andoverin Starbucksiin kovinkin juhlallisesti, ja sain ihanalta "The Carrie Diaries":in lahjaksi! Jonka muuten sain loppuun eilen. En nyt sanoisi, että se kirja on mikään mestariteos, mutta ehdottomasti luettavissa! Ja varsinkin kun päähenkilönä on Carrie, niin on jännä nähdä minkälainen Carrie oli ennen the Sex and the City:a. Ja koska mulla meni se 3 iltaa tuon lukemiseen niin jooo, se oli hyvä. Tiistaina juhlittiin hostpojan synttäreitä pienimuotoisesti illallisella, ja voi hemmetti, mun täytyy sanoa, että tossa sympatiassa on reenattavaa tytsillä, sillä toiselle oli ehkä maailman vaikein päivä tuo veljen synttäripäivä (Starbucksin Breakfast Blend on muuten NAM), voi herranen aika. Torstai ja perjantai oli lähinnä piiiiitkiä päiviä ja mua on väsyttänyt ja ärsyttänyt aikalailla tuo to/pe, onneksi sain jutella pitkästä aikaa A:n kanssa Suomessa,you saved my days ♥, mutta noh, nyt on viikonloppu!

Ja viikonloppu tietää sitä että 3 tunnin päästä hyppään autoon, poikkean kirpparille, jonne mun hostmum osti mulle lahjakortin, tuntee mut ihan liian hyvin! Plus kävin nopeasti siellä jo eilen kattelemassa kaikkea ja sieltä löytyi hirmuisesti ihania koruja ja laukkuja ja huiveja, jjeee. Plus vaikka mun toukokuun teemana on säästäminen, tosin toi kirpparointihan menee säästämiseksi, kun mulla on se lahjakortti, mutta ANYWAY. Tänään kun vietetään tavallaan mun synttäreitä vielä, heh, mennään synttäri-illallisella Veggie Planetiin (Koska se on ehdottomasti mun lemppariravintola täällä) ihaninen ihmisten kanssa, S ja B tulee mun kans Bostoniin, nähdään siellä K ja J suomalaisista, sitten viime vkolopulta meiän naapurit tulee kylään niin päästään riehumaan sellaisella porukalla ympäri kaupunkia :)

Viime viikolla tunteet on heitelly myös siltä osalta kun ihmiset on kyselly mun tarkkaa lähtöpäivääni. Ja sitten siellä Silver Bayssa multa kyseltiin hirmuisesti, kun siellä oli usiampi "uudempi" auppari, että miltä musta tuntuu kun vuosi on jo lopuillaan. Tiivistin mun tunteet sitten: "I´m excited to go home, but I´m not too excited to leave the States." Koska niin se on, ei mulla kotiinpaluun kanssa oo mitään ongelmia, mutta Yhdysvalloista lähteminen on se vaikeampi osa. Silver Bayn viikonlopun aikana paloja loksahteli paikoilleen jälleen ja kun ajettiin takasin Silver Baysta (sunnuntai meni muuten politiikan, tarinankerronnan, hiljaisen lounaan, sekä mielenkiintoisten ajomatkan käänteissä, kuten Woodstock Farmer´s Market, Quechee Gorge ja pelottava state trooper) niin minä tajusin etten haluan lähteä. Haluan tulla takaisin kotiin, mutten halua lähteä täältä, tästä mun pienestä suuresta maailmasta täällä. Koska noh, kyllähän muutama tuttu on Suomessa mulla, mutta sitten 3 Ruotsissa, eiku 5, 1 tai 2 Saksassa ja 1 Australiassa. Siis Australia on toisella puolen palloa, apua?! Ja kun oon ystävystyny näiden ihmisten kanssa täällä, tarkoitan, että S:n kanssa keskiviikkona oltiin ihan että jee ihana nähdä, siitä on ikuisuus kun viimeks nähtiin (1,5 viikkoa)niin entäs sitten kun meen kotiin? Okei, tyhmä kysymys, ennoo nähny muutamia rakkaimmistani melkein 10 kuukauteen ja suhkot hyvin menee, mutta useimpien kanssa on kuitenkin muutama yhteinen vuosi takana. Täällä on yksi. Ja kaikki muuttuu. Ja sitten jos ihmettelin jo jossain vaiheessa että nyt on jo TOUKOKUU? Mihin huhtikuu meni? Aika juoksee mun sormien lävite aargh. Ja joskus vielä toivoin että menispä aika nopeemmin, nyt vois hidastua pikkasen. Toisaalta voi mennä nopeesti, että pääsisi kotiin näkemään rakkaat taas. Voi apua.

"I´m excited to go home, but not too excited to leave the States."

Niin ja voipi olla että toi tunne vaan vahvistuu. Mutta no, mun pittää nyt syöksyä suihkuun ja siivoamaan ja kaikkea, jos meinaan että on aikaa tehdä kaikki lauantai-modessa. En muuten osannu nukkuan pitkään edes, raottelin silmiäni 7.30 am, että joko kello ois sen verran että vois herätä. Ja ennen tänne tuloa tais olla niin että kevyesti 11 am mietin että eeeeei, en vielä nouse. People change indeed. Ja suunnitelmatkin muuttuu, mun 13. kuukausi on edelleen puoliks auki, ja se lento, minkä tiedän että varaan niin en voi varata, koska CC ei oo varannu mun paluulentoa. Sitä odotellessa. Mutta siis niin minä meen nyt, että tulee tosiaan jotain tehtyä, oon varmaan nuhassa ja köhässä tän vkolopun jälkeen, VAAN en tasan jää kotia nyt, see you Sunday! (Joka on muuten äitienpäivä ja tein äitille, ja mummolle ja hostmumille ite kortit, en tajunnu ottaa kuvaa varsinkaan äitin kortista, mutta siitäs tulikin aikas hieno vaikka ite sanonkin! Mutta joojoo, nyt mun pittää tosissaan mennä!) Have a great weekend all! :)