Moikka kaverit! Kävin zumbaamassa, ja oon aina ollu aika stereotyyppinen suomalainen, tanssiminen... niih, hyvin kehnoisesti semmoinen on sujunut ja mua ei usein saa tanssilattialle ollenkaan ellen ole ensin ömmm juonut noin 3 siideriä/lonkeroa (tosin en oo juonu täällä ollessani oikeastaan, joten jos rajoitamme sen seuraavaksi siihen yhteen...) ja sittenkin, tykkään olla porukan keskellä aika huomaamattomissa. R, sinä tiiät tämän varsinkin ;) Mutta voi zumba, voivoi. Ja mun ihana openi, a real life latina, voivoi. Zumba, you have won my heart. Mun lihaksiin sattuu ja särkee, olin puolen tunnin jälkeen että eeeei jaksa, mutta silti tunnin pompin siellä ihan innoissani (pomppimiseksi mun zumbaamista voitaneen vielä kutsua) ja hei ensi keskiviikko, minä tuun taas!
Mulla on ollu kiva keskiviikko tosiaan, koska ulkona on tälläkin hetkellä +26 celsiusta, päivällä oli +31 korkeimmillaan ja arvatkaa mikä oli vielä parempaa! Se, että minulla oli tänään juuri se minun lyhyt päivä! Eli huimat nelisen tuntia töitä, kolmen aikaan olin FREE!!
Siihen tosin se, että soitin A:lle Suomeen, ja arvatkaa miksi en tykkää soitella? Kun juttelee ja tulee entistä isompi ikävä ja sitten tietää, ettei näe toista. Se on aikalailla riipivää. Eikä vaan aikalailla, vaan se on ihan hemmetin riipivää. Totta, nähdään ihan kohta, mutta jos keskustelussa on jotakin, joka vaan, se on se "it" ja mieli tekisi jutella tunteja ja päiviä ja kaikkea. Ja sitten ei voi. Ei vaan voi. Ei voi nähdä toisen kasvoja, eikä oo teetä. Eijjole Nordqvistin teetä. Eikä keittiön pöytää. Mullon ikävä teitä mussukat ♥
Iltapäivästä mullei ole sen enempää kerrottavaa kuin se, että meidän takapihalla oli kaksi pyyhettä, kaksi ihmistä, toisella läksykirjat ja toisella työdokumentit ja taivaalla paistoi aurinko. (Ja toista kutsuu ne läksykirjat jälleen...!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti