"And I just can't contain, this feeling that remains"

Ohhoh. Mä tahdon leikkaamaan nurmikkoa. Miten se on niin, että silloin kun kotona ois pitäny nurmikkoa leikata niin ei muka jaksanu ja nyt kun tänäänkin meidän nurmikko ihan käytiin leikkaamassa jonkun puutarhafirman puolesta niin minä oisin halunnu mennä sen aamusta leikkaamaan? Elämän suuria mysteerejä. Tahtoo aina sitä, mitä ei saa. No mutta, eihän tässä oo kuin öö 76 päivää siihen, että kone lähtee Suomea kohti. Ja 43 päivää lomaan, joista 32 päivää on töitä. Paitsi että niitä on vain 30 jos se minun loma onnistuu siihen mihin sen haluan (oiskin eka ja vika se sitten) jajaja NIIN. Eihän tässä oo kovin paljoa jäljellä. Aikalailla pelottavaa. Pitäis tämän kuun lopussa vissiin alkaa ajattelemaan pakkaamistakin? Koska jos lähden reissuun aiemmin, niin sitten tänne tai jonnekin pitää jättää niitä matkalaukkuja, jotenkas, pitäis olla pakattuna. Ja ostettuna toinen laukku. Hurjaa kun on lukenut ja kuullut lähtövalmisteluista auppareilta ja kohta pitäis olla niitä ite tekemässä. Nii.

Mutta takana on nytten 3-päiväinen vapaa, eli viikonloppu plus Memorial Day, jolloin ei tarvinnut töitä tehdä (joten istuin koneella tekemässä kotiläksyjä. Perfect waste of a perfect day outside). Lauantaina kuitenkin minä nousin aikaisin ylös, ihan kuulkaas 6.30 am, ja suunnistin seittemän maissa kohti Middletonia, josta napattiin B:n auto ja suunnattiin hakemaan S ja sitten matka kohti lounaista Massachusettsia, kohteena tarkemmin Agawam, jossa sijaitsee SIX FLAGS NEW ENGLAND!! Kun oli napattu huoltsikalta kaks isoa (siis ihan Amerikan isoa) kahvia ja yksi iso kokis niin oltiin valmiita uhmaamaan lauantaiaamun aikaista herätystä ja rullailtiin moottoritiellä mukavasti Agawamiin.

Six Flagsin porteilla tavattiin J, ruotsalaispoika, joka B:n kanssa tavattiin Silver Bayssa ja sisällä ootti lisää tuttuja, ruotsalaiset M ja M, saksalainen R ja suomalaisista vanha tuttavuus M ja uusi tuttavuus M. Kovin oli M-valtainen porukka. Noh, CT:n porukka (eli muut kuin minä, S ja B) oli tullu Six Flagsiin jo aikaisemmin ja käyneet testaamassa yhden vuoristoradankin. Ja minähän en Six Flagsiin saapumista ennen muistanut että heei, sähän et nyt niinkään tykännyt mistään ns "hurjista" laitteista. Niin muistin sen kun näin ne laitteet. No mutta, enhän mä nyt aikailailla tyhjästä aupparilompakosta turhia lipusta maksanu, niin pitihän sitä lähtiä vaikka mihin. Aloitettiin sellaisella Karate Kid-leffamainoksella kyljystetyllä laitteella, joka oli pikku vuoristorata, jossa istui neljä ja sitten se ns. koppi pyöri miten sattui. Me oltiin siinä, minä B ja M, kakskymppiset tytöt nätisti ilosta kiljuen, kun meidän täyttöseuralainen, joku 11-vuotias, totesi näin: "I´m 11 years old and I´M not afraid. What a wusses you are." No hei, ei vuoristoradat ole mittään ilman pientä kiljumista, vai onko muka? Ei mun mielestä. Seuraavat 8 tuntia menikin sitten kierrellessä ja jonottaessa ja nauraessa, syötiinkiin välissä. American Classic VALTAVA vanha vuoristorata oli ah ihana, semmoinen Lintsin puuradan tunnelma, aika hiton paljon isompi versio vaan. Ja ei, en tajunnu kattoa että se korkein kohta tuntui olevan ihan liikaa eka ja kun se oli vanha niin meikä oli ilmassa penkistä välillä kun oon tämmöinen töppöjalkainen eikä mulle ole suunniteltu niitä vaunuja, mutta noh, sehän vaan lisäsi jännitystä. Sitten käytiin tukkijoessa, joka oli oikeastaan vaan ylös ja alas ja spläsh. Jee. Toinen semmoinen, jossa oltiin renkaassa, Särkänniemessä on joku sen oloinen, en muista että mikä? Tää imitoi white water raftingia tämä..





Sitten suurempi osa porukasta lähti Bizarroon, kun minä ja B ja ruotsalaiset M&M ilmoitettiin että JUUEI, tuohon ei mennä. Otettiin kuvia kuitenkin tosta radasta hurjaa.







Sitten löydettiinkin teekupit ja sitten semmoinen tavallaan vesiliukumäki, jossa renkaassa istutaan jälleen, mennään ylös ja liukuen ja pyörien tullaan alas. Ja alhaalla sopivasti vastassa oli loppuporukka vesipyssyjen kanssa. Sääliksi kävi sitä pikkupoikaa lasien kanssa, joka oli meidän kanssa samassa renkaassa. On siinäkin malliaupparit meillä. Tosin se pikkupoika vaan nauroi kun me kiljuttiin loppuporukalle että ei saa. Yeap, typical kid! Kiikkuihin kuivattelemaan ja lentelemään, sitten hajuduttiin ja minä tein jälleen jotain typerää kun menin jonottamaan Screamiin.

En tiedä kuka mun kanssa oli viimeksi Linnanmäellä, mutta silloin mua ei saanu edes harkitsemaan koko laitetta. Nyt: "Well, what the heck, let´s go!" Ahhaa, ja opin nytten, että laitteen korkeus on 20 ja ½ kerrosta. Ohops. Linnanmäen vastaava on 60 metriä korkea. Ootappas nytten. No en löydä, enkä jaksa ehtiä, kertokaa mulle onko nuo saman korkuisia? :D Mutta hei, löysin YouTubesta kumminkin videon tästä Screamista, tai siis kun joku on siinä ollut ja tästä näkee aikalailla hyvin sitä puistoa, se kauimmainen puinen rata on se missä minä kävin. En tajunnutkaan että se oli aikaimoisen valtava rakennus! Ja hitto kun tota kattoo tuota videota, niin maha muistaa ton vapaapudotuksen kyllä. Se oli aivan MAHTAVA!

Tässä välissä saapui suomalainen J:kin paikalle, kun oli ensin käynyt töitä ahkerasti tekemässä ja tämä tuli ja voitti 4 valtavaa pehmolelua. Että niin. No mutta, aikamme eri näköisissä porukoissa seikkailtiin ja sitten kokoonnuttiin kun CT:n porukan oli aika suunnata kotia päin.



Tän jälkeen me suunnattiin tyttöjen ja J:n kanssa Hurricane Harboriin, nopsasti laskettiin muutaman vesiliukumäet ja harmiksemme ei keretty sellaiseen vesivuoristorataan, mutta kuka tietää jos mennään kesällä uudestaan? Noh, kumminkin. Sitten lähti J ja me tyttöjen kanssa oltiin myös sitä mieltä että pikkasen väsyttääpi, joten bucket-o-fries energiaksi ja kotia kohti, tosin piti pysähtyä karusellihepoilla ratsastamaan välistä vielä! Miten voi olla hauskanpito niin uuvuttavaa, kertokaa mulle? Mutta hoh, tämmönen rollercoasterkammoksuja alkaa muuttua rollercoasterloveriksi nytten tällaisen lauantain myötä. Huuhaa oli hauskaa, sellainen oli Six Flags New England ja minun lauantai. Love it!