Taa viikko on kylla ollu ihan hullu. Ensinnakin se on tosiaan ollu pitka. Toisekseen ma olen ollut ihan alyttoman vasynyt lahes joka paiva, kahvilla on eletty paivat lapi, silloin kun ei kahvista ei oo enaa masu tykanny, niin sitten on vaihdettu teehen. Ja kaksinkertainen maara.
Muistelen tassa pitkan ajan paahan, kun ekan kuukauteni aikana hostmum pyyteli anteeksi sita, etta kuinka hullua meno on sen muuton kanssa ja kaikkea. Ja viime sunnuntaina kuulin sen taas: "Sorry about this crazyness". Hmm, never heard that before. Ja jotenkin viime sunnuntaina, kun tarjouduin vapaaehtoisesti auttamaan, niin sain kuulla valitusta siita, kuinka ensinnakin olin perjantaina kysynyt, etta teenko yhden koulujutun tyton kanssa, ja minulle sanottiin, etta ala tee, kun hostmum tekee sen tyton kanssa. No ei kerenny viikonloppuna, siksihan mina juuri kysyin kun vahan epailin sita etta kerkeaako tehda! Ja toisekseen, kun tarjouduin laittamaan lapsille nopeaa lounasta, niin kysyin, etta onko valia etta mita on. Vastaus oli ei. Ja poika halusi nutellaleivan, ja se oli ihan ok. Sitten kun keittiossa poika soi ja TOTTAKAI meni hieman poskille (hei, lapset, kylla, ne ei kamalan siististi osaa syoda, halloo!) niin sitten sain hermostuneen valituksen siita, kuinka pojalle ei saa antaa nutellaleipaa lounaaksi, ennen kuin toinen vanhemmista tulee hakemaan, silla tama ei pida siita. No voi vee, mika ajatustenlukija mina oon? Silloin jo pikkaisen kylla oli, etta EI JAKSA. No onneks mina en itsenaisyypaivana sitten tehnytkaan mitaan ihan vaan suomalaisuuden kunniaks! Vietin koko sunnuntain pyjamassa, enka oikein jaksanut paljoa liikkua tai aatella tai touhuta. Paitsi sitten paivan loppuhetkina paatin leipoa IKEAsta haetun ruisleipamixin! Ja ruotsalainen C tuli meille yokylaan, kun olin ihan yksin ja sitten yolla suoraan uunista ja vuuasta oikeella voilla syotiin ruisleipaa. Voin vannoa etta kavaisin seitsemannessa taivaassa. Tai jossain siella. Nam. Pienet on suomalaisuuden ilot ;)
Ohhoh, tuo oli siis kirjoitettu jossain perjantain paikkeilla. Ja nyt on jo maanantai. Hups. Ajattelin sunnuntain omistaa taysin kirjoittamiselle, kirjeiden, blogin ja joulukorttien, mutta ilmeisesti sain lauantaina ruokamyrkytyksen ja sunnuntaina nukuin iltapaivaneljaan asti. Mmmm. Kai minulla oli univelkaakin, sita kun ei tiia, mutta nukuttua tuli! Niin ei tullu sitten kirjoiteltua.
Mutta niin, tuo edellinen viikko oli aikamoista helvettia suoraansanoen. Se oli pitka, mina olin vasynyt, jokaikinen paiva soitti radio semmoista lallatusta, jossa joko laulettiin, etta "there's no place like home for the holidays" TAI "I'll be back home for the holidays". No kylla hitto oisinkin, jos mun lompakko vaan antas sen verran periksi, etta paasis kotiin ja ehka jos sais lomaakin toista niin tottakai tulisin! Vaan kun nain ei oo, niin I'm not back home for the holidays. I'll stay here. Mika on kylla ihan mukava, koska joulusta on tulossa kiva, ainakin suunnittelujen mukaan, mutta niin, joulu on kumminkin perhejuhla ja varsinkin viime viikolla musta ei yhtaan tuntunu, etta oisin taalla osa perhetta. Ensinnakaan, mulle ei oo edes omaa joulusukkaa :/ Tai ainakin noita joulusukan ripustimia on vaan kolme. Ja sitten ne viela muodostaa sanan JOY. Onko ironisempaa asiaa olemassa? No mutta, onneksi C pelasti mun joulun, kun ilmoitti, etta heidan kotonaan on myos minulle joulusukka! Oi! En ehka tulisi toimeen taalla ilman C:ta. Tiedoksenne vaan. Tosin sen joulusukan jaan C:n hostpojan dinosauruksen kanssa, mutta eikohan me sen kanssa samaan sukkaan sovita. On meilla jo diili. Se saa kaikki poikamaiset jutut ja mina sitten otan ne tyttomaiset jutut. Koska se on poikadino, niin siksi.
Muutenkin viime viikko, se oli semmoista, etta hostmumilta ei tuntunut tulevan kuin negatiivisia kommentteja ja huomioita, en edes muista olisinkin kuullut kiitosta sen viikon aikana. Kun vahan olen 'analysoinut' ja melkeinpa paatynyt siihen tulokseen, etta mun hostmumin on hyvin vaikea antaa positiivista palautetta. Tan oon huomannu myos sen tyoskentelytavasta. Ja sitten torstaina, viime viikolla, tuli breakdown. Mua vasytti ja tuntui etta kaikki kaatuu paalle, ja autokin hajos (TAAS) keskiivikkona ja ma en muuta tehny kuin itkeny sen paivan. Oli vaan yksinkertaisesti niin paha olo ja ikava perhetta ja Suomea ja kaikkea sita rakkautta mita siella on, semmoista ymmarrysta ja hyvaksyntaa. Stressiakin oli, kai, oli sita joo, enka oikein osannut tehda mitaan, ei ollut motivaatiota, ei naurattanut. Onneksi kaiken sai sitten purkaa skypen kautta äidille, joka aina yhta ihanasti kuuntelee nama minun huolet ja palauttaa maan pinnalle ja muistuttaa, etta jos ei muuten niin suomalaisella sisulla ♥ No, ei minun olo ollut mitenkaan mahtava sina paivana siis, mutta onneksi tyoni teen lasten parissa, silla 5-vuotias A piirsi minulle "iloisen kortin, jotta tulisin iloisemmaksi". Miten siina voi olla hymyilematta? Ja hostmumikin oli jotenkin paljon positiivisemmalla ja rennommalla paalla sen illan ja jutteli ja oli kaikinpuolin mukava. Ja meidan siivooja toi minulle joulukukan, on minun huoneessanikin nyt sitten jo toinen jouluinen asia (joulukalenterin lisaksi tietty!) ja illalla vaan vasytti niin paljon, etta oli pakko nukkua.
Perjantai meni. Hostmum oli puolipaivaisesti kotona, ja vihdoin ja viimein saatiin raivattua autotallia hanen kanssaan ja lapset leikki ulkona ja oli muuten vain mukavaa, sai levata ja nain pois pain. Torstaina haettu joulukuusikin oli jo siina kunnossa, etta lasten kanssa laitettiin kuuseen valot ja koristeet ja mina haistelin joulukuusta ja ajattelin Suomen kuusimetsia ja ihanaa Suomea yksinkertaisesti. Ohhoh, jos lennot eivat olisi niin pirun kalliita ja minulla olisi vapaapaiva, niin menisin kylla Suomeen jouluksi. Siella se on vaan jotenkin oikea viettaa. Oman perheen kanssa. Mutta niin, sinne en paase ja silla siisti. Niin, taalla kumminkin on joulusuunnitelmia sen verran, etta jouluaattoiltana tulee hostmumin perhe tanne syomaan ja viettamaan iltaa, aamupaivasta mina vietan suomalaista jouluaattoa perheen kanssa skypettaen ja joulupaivana sitten, avataan aamusta lahjat ja lapset lahtevat sitten isansa luo ja mina suuntaan C:n ja taman hostmumin kanssa joulupaivan ratsastusvaellukselle. Niin etta parempi pysya lumi maassa nytten, etta saa ratsastaa sitten valkeissa maisemissa!
Lumesta puheen ollen, minun pitaa nyt kylla menna pyykkaamaan, silla aussi-B tulee tanaan lastensa kanssa tuossa tunnin paasta tanne ja me suunnataan ulos rakentamaan semmoinen pikkuinen pulkkamaki tuosta lumesta, kun sellaista ei takapihalla oo, niin semmoinen rakennetaan sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti