Anteeksi ensinnakin, etten ole kirjoittanut kunnolla, PITKAAN aikaan, mutta on ollut kiireita ja tekemista ihan riittamisiin. Niin siksi ei ole oikein saanut aikaiseksi mitaan kunnollista sepustusta. Tiistaina sain nyt kummiski onneksi joululahjat Suomeen lahetettya, niin putosi sekin taakka hartioilta, asia on hoidossa nyt siis. Arvioitu saapumispaiva on talla hetkella JO 9. joulukuuta. Ja kun laitoin paketin postiin niin sanoi lompakko auts ja pyysi amputaatiota. Etta jos valittamista on lahjoista, niin otetaan vastaan, mutta tasan ei kuunnella ;)
Sitten tasta paivasta. Aamulla kun herasin, niin satoi kaatamalla. Kun keitin kahvia, niin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Harjasin lasten hampaita, se oli taas sita kaatosadetta. Lahdettiin kouluun, niin aurinko paistoi ja auppari tunsi ittensa kovin ylipukeutuneeksi, kun oli puuvillatakin heittany paalle, etta josko parjais! Juu, ei ois tarvinnu sita kylla ollenkaan. Sanotaan siis vaikka nain. Tuuli oli kylla aika hurja, mutta se oli semmoinen suomalainen kesatuuli, ei mikaan viimova. Ja kun paasin takaisin kotiin ja vilkaisin konetta, niin asteina komeili +19 celsiusta. Ja tanaan on siis joulukuun 3. paiva. Tota joo. No kummiski, kun aurinko paistoi ja oli vahan hullu saa niin oli semmoinen tyhman iloinen paiva. Tai sitten se johtui siita etta hopotettiin ässän kanssa puoltoista tuntia skypessa. No kummiski, innoissani sitten lahdin lapsia kuskaamaan kun sain ajella hostmumin Chryslerilla (SYY seuraavassa kappaleessa...) ja laitoin sitten kirjastosta lainaamani Jason Mrazin levyn soimaan, silla se oli juuri sopiva tahan paivaan ja saahan ja kaikkeen! (Se levy on muuten varmaankin myohassa jo, mutten oo saanu aikaiseksi menna kirjastoon, tai siis ottaa sita levya mukaan samalla...!) Sitten kun olin tytsin jattanyt iltapaivakoululle, niin poitsun kanssa ajeltiin kotia, tama sai katsoa hetken Thomas & Friends -DVD:taan, koska olin niin hyvalla paalla, sitten syotiin nopeasti lounas, etsittiin rattaat ja suunnattiin kavely/juoksu/laahustus-lenkille, koska a) oli niin hieno paiva ja b) mun ei todellakaan tehnyt mieli viikata pyykkeja kun ulkona paistaa aurinko ja lampotila on kesalukemissa! Oli ihana leikkia etta ois jotenkin muka alkusyksy, kun oli niin lammin ja ruoho vaan vihersi. Lehdet oli tosin jo tippunu, mutta ei se haitannut. Kaytiin sellaiset puolisen toista tuntia niin, etta mina juoksin karryjen kanssa (on muuten tehokasta), valilla poitsu halus kavella ja valilla sitten jalleen auppari juoksi ja leikittiin ralliautoa sen karryn kanssa. Oli kivvaa kylla, mietin, etta miksi, miksi ihmeessa en ole ennemmin nain tehnyt? Loppupaiva tassa onkin mennyt kovin normaalisti, kun ollaan oltu kotosalla, tehty flash cardeja ja huomenna ois vuorossa Joulupukille kirjeen kirjoittaminen! Elamme jannia aikoja ystavat.
Ja niin, se tuo minun auto. Taas. Tuota. Josko vaikka aloitamme nain niin kuin tiistaista. Kun ajoin tytsi iltapaivakouluun, niin kuulin sitten melkein koulun kohdalla mahtavan POP aanen. Aattelin etta no jaa, josko se ois vaikka joku muovipullon tapainen jonka joku aalio on jattanyt tielle luontoa roskaamaan jossain vaiheessa. No, tyton vein koulun pihaan ja kun lahdin niin ratti alkoi vetamaan oikealle. Olin kylla, etta ei, ei nyt taas, ei jaksa. Parkkeerasin koulun parkkipaikalle ja aloin katselemaan, etta hei, mikas tassa nyt on oikein vikana. Ja rengas oli tyhja. Empty. Noh, eihan siina auttanu mikaan muu kuin soitella kotio (onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistaina) ja sitten, kun hostmumilla oli tarkeammanluontoinen tyopuhelu niin lahdettiin poitsun kanssa syomaan lounasta 'ulos' ja poitsu oikein tyytyvaisena pisteli pannaria poskeensa ja kyseli multa jatkuvaan, etta tuleeko tireguyt korjaamaan mun renkaan (siis ne Cars-elokuvan Guidot ) ja mina vastaavasti join kahvia varsin tympiintyneena jalleen tallaisesta kaanteesta. Mutta poitsu jaksatti naurattaa kahta vanhaa miesta viereisessa poydassa pelleilyllaan ja hopottelyllaan, kun kovasti yritti saada muakin vissiin hymyilemaan. Sitten vihdoin ja viimein kahden tunnin jalkeen tuli hostmum kollegansa/alaisensa (joka aina valilla tyoskentelee kotona, tekevat presentaatioita sun muuta, meidat esiteltiin aikoja sitten seuraavasti: "This is Susanna, she keeps sure that everything runs smoothly at home, and this is T, he keeps sure that everything runs smoothly at work.") ja tama vaihtoi mun renkaan. Siis jos joku ois mulle kertonu, etta minun autossa on kuin onkin se vararengassa viela tallella niin oisin saanu minakin sen renkaan vaihettua! Ei ilmeisesti oo kovin suosittua taa itsenainen renkaiden vaihto, kun hostmumin kollega oli ihan yllattynyt kun ilmestyin auttamaan tata talvirenkaiden vaihdossa, ihan ihmeissaan kysy, etta osaatko sina renkaan vaihtaa? No tota joo. Miksen osaisi? :D No, takakesarenkaat ei sitten suostunu lahtemaan irti ja hostmum vei seuraavana paivana huoltamolle auton renkaineen. Ja on talvirenkaat alla nyt. Vaan sitten keskiviikkona, kun hostmum palasi kotiin, niin auto ilmoitti etta oljy on loppu. Ei elama. No onneksi on T, silla tama kun tuli toista puolen yon aikaan niin toi samalla oljya autoon ja vaihtoi minun kanssa oljyt ja naytti miten tarkistetaan oljyt nimenomaan siina autossa ja auttoi mua kantamaan roskat. Ja hostmum nukkui jo tassa vaiheessa! Oli pikkaisen koomista kun me siella pilkkopimeassa korjaillaan autoa ja viedaan roskia ja toinen tyytyvaisena nukkuu. Vaan nainhan se, we keep sure that everything runs smoothly!
Vaan hmm, nyt menee liian myohaiseksi, haluan katsoa viela Gleen, kun missasin sen keskiviikkona leivontajoulupippaloiden takia ja huomenna on varsin tiukka yhden paivan opiskelurupeama Harvardin testia varten. Palaan ajassa taaksepain ihan varmasti joku paiva tassa ihan heti, Harvardin testin jalkeen toivottavasti, lupaan! But now, keep your fingers crossed!
2 kommenttia:
GLEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! <3
GLEE ♥
Lähetä kommentti