"All I want for Christmas is my two front teeth, my two front teeth, see my two fron teeth"

Johan oli taas aamu. Hostmumilla paniikki siita, etta tytto ei ollu tehny kortteja kahdelle opelleen ja poika kayttaytyi taas niin alyttomasti, ettei mitaan. Joka kerta kun yritin auttaa niin tama alkaa huutamaan ja kiljumaan ja potkimaan ja saa vaan kauhean kohtauksen. Yrita siina sitten, panikoivan mumin, kiljuvan pojan ja neuvoja tarvitsevan mumin kanssa aamukahdeksalta paassa johonkin. Voin kertoa, ei oo niin helppoa se ei. Ja kaiken lisaksi, arsyttaa edelleen, kun hostmum ei antanu mun ite hoitaa sita pojan draamakuningatarkohtausta, vaan tuli ite sinne ja poika siis sai mumin luokseen eli juuri sen mita halusi. Nainhan nama kohtaukset lopetetaan, jes. Ja sitten viela kai poikaa rauhoittaakseen mum laittoi talle telkkarin paalle. Voi jessus. Ja tytto, joka oli ihanan reipas koko aamun, ei saanu kattoa telkkaria, koska ei ollu aikaa. Ja mua arsytti, tottakai toinen on upset kun veli joka kiljuu ja on muuten vain ihan hirmuinen niin saa kattoa telkkaria ja han ei. Oisin minakin. Tosin mina olinkin upset sen pojan kaytoksesta, koska se oli pelkkaa showta. Se oli vaan siksi, etta han ei saanu tehda mita halusi, ja sitten se johti siihen tulokseen, etta han sai tehda mita halusi. Katotaanko seuraavana kouluaamuna, voisi olla sama homma kenties...? Mutta noh. Huomenna ei oo kouluaamua, JES. Ei kiiretta, ei paniikkia, ei kiljuvia lapsia ja panikoivaa mumia. Tai no, katotaan vain. Kopkopkop.