Ma olen taas ollut kylla niin saamaton, mutta meneillaan on niin paljon, jajaja mulla on joulukortitkin viela lahettamatta, ne pitaa taman viikon aikana hoitaa, vahintaan, meinasin, etta nyt, mutta sitten tuntui silta etta haluan kirjoittaa kumminkin jotakin.
Taalla on ensinnakin maailma ihan sekasin, kun on 'lumimyrsky' eli toisin sanoen oisko sellaiset kymmenisen senttia tullu yon aikana ja teilla nyt ei ajella kuin se 25 mph korkeintaan. Etta jee, normaalisti kun vie sen puolisen tuntia vieda lapset kouluun ja tulla takasin, nyt meni sellainen tunti. Tosin kavin ostamassa uudet talvikengat siina valissa, ehka se johtuu siis siita, etta meni hieman enemman aikaa. No ei, mulla meni tasan 5 minuuttia niiden kenkien ostamiseen, koska olin valkannut ne jo eilen ja nyt kavin vaan ostamassa pois. Koska olin niin kesafiilingeissa, ja ehka ois pitanyt varata enemman aikaakin, niin kun pakkasin, niin mina mitaan talvea aatellu kovinkaan paljoa! No nyt se sitten tuli ja lunta on hirmuisesti ja mina haluan toppahousut! Nyt kiitos. Vaan niin, ei niita tunnu loytyvan. No, ei se oo ennenkaan tosin estany ulkona olemista, tarpeeks kun on vaatetta paalla niin parjaa siella. Ja taalla kun on hassua, kun ei oo pakkasta niinkaan, on vaan lunta. Ja paljon.
Viime viikko meni ihan mukavissa tunnelmissa, saan kannalta aika hurjissa, kun torstaina oli hellelukemat taalla ja sitten lauantaina pyrytti lunta kunnolla. If you don't like the weather in New England, wait a minute, as the saying goes. Tuli kylla todistettua se todeksi. Nyt taalla jalleen pyryttaa urakalla, ja auto hautautuu lumeen noin viidessa minuutissa. Toisin sanoen olen autoa putsannut lumesta jo 3 kertaa tana aamuna, etta on edes hetken nahnyt ulos. Vaan en mina valita, kun tykkaan lumesta ihan hirmuisesti ♥
Hmm, niin, mitas viikonloppuna tapahtuikaan. Niin joo, kavin siella Harvardin testeissa! Tietenkin, tapamme mukaisesti, hieman aliarvioimme matkustamiseen tarvittavan ajan ja huristelimme ensin metroasemalle, kahvien kanssa, siita juosten metroon ja stressaamaan ja vilkuilemaan kelloa vahan valista ja sitten juosten Downtown Crossingilla linjanvaihto ja sitten justinsa missattiin kahdella minuutilla se edellinen 'metro' ja seuraavaa odoteltiin raastavat 8 minuuttia. Sitten istumaan ja hermoilemaan lisaa, etta ollaankohan ajoissa ollenkaan, aa, apuaa... Sitten kun vihdoin oltiin Harvardin asemalla niin juoksuksi, kun aikaa oli sellaiset 10 minuuttia menna sinne testipaikalle, eika me mitaan karttaa siita alueesta tajuttu tulostaa. Testi oli kumminki tiedekeskuksessa, joten valittiin se kummallisimman nakoinen rakennus ja sehan se olikin. Ja miksi juoksimme ja hatailimme, etta paasisimme sinne ajoissa? Vain liittyaksemme PITKAAN jonoon. Voi jes. Jonot oli sukunimen mukaan ja tietenkin paadyimme siihen pisimpaan jonoon. Kunnes tuli ryhma espanjalaisia ja tekivat siita alkupaan jonosta pisimman. Hieman katseltiin siina jo ymparille ja siella kuului kaikkea muuta kuin englantia. Jaaha. Ja no, olihan ne selvasti tehty silla tavalla, etta ihminen, jonka aidinkieli ei ole englanti, osaisi tehda sen. Jo sen alkuinfon aikana, kun ohjeet oli kirjoitettu taululle, sitten ne selostettiin ja naytettiin paperista oikeat kohdat. Ja sitten se ensimmainen kuullunymmartamistehtava, en tiennyt etta itkeako vai nauraako. Koska se oli... helppo. No, siihen mina sitten aattelinkin etta kompastun, siihen helppouteen, koska en osannut keskittya, koska tuntui ettei tarvinnut, koska se oli melkein ilmiselva! Niin en vaan osannut keskittya ollenkaan siihen, en millaan tavalla. Mutta tulipahan tehtya se testi sitten. Ja tulokset tuli jo maanantaina ja... paasin tasolle E, joka on se korkein taso siis! Hiiiiii! Nyt tarvitsee enaa valita se kurssi ja rekisteroitya, jeejeeejeeeee! Ja maksaa se. Heh. Mutta onneksi hostmum tarjoaa talle kurssille sen koko tuen, niin mun tarvitsee kevaalla sitten huolehtia 'vaan' siita toisesta puoliskosta sitten. Josko olisin perusauppari ja menisin Silver Bayn 'kurssille' viikonlopuksi, saisi ne creditit sitten sielta, kun ensin Harvardissa on opiskellut.
Lauantain jatkoina suunnattiin ruotsalaisille joulumessuille (lahinna suomalaista perinnetta taas nuo ruotsalaisten joulumessut), kunhan sinne siis ensin loydettiin, kun kukkakauppias neuvoi meille ihan totaalisen vaaran reitin ja tuhlattiin se puol tuntia 5 minuutin kaveymatkaan. Hienosti. No, naimme kuitenkin Lucian ja mina sain vietya viimeisen glogipullon koko markkinoilta, joten hyvin meni se! Ja sitten jalleen metroon istumaan ja kohti pohjoista ja siina vaiheessa kun paastiin takas autolle, niin oli semmoista jaatavaa sadetta alkanut sadella ja liikenne oli tukossa. Voi jes. Ja siina vaiheessa kun paastiin S:n kotio ja mina lahdin omalla autollani kotio, niin se muuttui rännäksi se vesisade. Ja siita sitten lumeksi, jota tosiaan satelee nyt kuin viimeista paivaa. Joten lumihommiin kutsuu tuon ulkoilma minua nyt, etta paasee lapset sitten koulusta hakemaan, josko siella ois lumiaura tiella vieraillu. Ja nyt on sitten jouluistakin ihan, eika jouluaattoon ole kuin 15 paivaa enaa, tai 14 plus tama paiva, kaks viikkoa enaa siis! Tai no, taallahan se on odotettava jouluaamuun asti, etta saa lahjat avata, mutta noh, ehka se menee nukkuessa se jouluyo. Ja ihana vaikken ole kotona jouluna, niin on jo sovittu skypetreffit perheen kanssa, etta oon sentaan mukana jouluaaton tunnelmissa. Skype on ihana :) Ja joulu :) Ja perhe :) Ja paiva :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti