Minä oon ihan oikiasti yrittäny kovasti kirjoittaa, mutta missään vaiheessa vaan ei oo ollu semmoista tunnetta yhtään, koko ajan meno päällä tämän viikonlopun, vaikkei ois jaksanutkaan (tänä aamuna vasta kolmas kahvikuppi sai mut hereille) kai. Mutta nyt on yksinkertaisesti viikon paras hetki. Viikko takana, yksin kotona, legginssit, ruutuflanellipaita, pitkät villasukat ja tukka nutturalla, chai-tee vieressä. (Jos joku teetä illasta ihmettelee niin mun on jaksettava tänään valvoa yli puolen yön että voin soitella äitille synttärionnittelut!) Joten kirjoitellaan nyt! (Taustalla soi SMG, voiko olla paremmin asiat?)
Tää viikkohan meni kyllä hurjan nopeasti, luultavasti ihan vain siksi, että mun pää hyöri ja pyöri sen pidentämisajatuksen ympärillä. Nyt ratkeaa vedot, niinku joku ois sellaista pystyttäny, mut jos on, niin kerrottakoon että lentoni laskeutunee Suomeen... vuoden 2011 puolella! WHII!
No ei tarvihe kuvanlaatuisia ajatuksia miettiä! NOUNOU. Eli hei, oikiasti oon tulossa takas niin kuin sovittiinkin, eli elokuu 18. päivä on mun viimeinen päivä Jenkeissä ainakin tän kokemuksen parissa. Jos mun listasta näki, niin niin näkee ehkä sen syynkin. Enkä mä selkeästi osaa sanoa numero yksi syytä sille, että tuun takas. Se on vaan semmoinen vaisto joka sanoo, että niin sen pitää mennä. Mut en tehny päätöstäni kuitenkaan pelkän vaiston perusteella, vaan painavia syitä kumminkin oli. Kuten vaikka yliopisto ja vahva tunne siitä, että kesällä oon done tämän kokemuksen kanssa. Ja kaipaan ihan hitosti Suomeen ♥ Vaikka mulla onkin edelleen oikein kukoistava romanssi Jenkkilän kanssa. Mutta hei, yksi ehto rakkaat ystäväiseni siellä kotikonnuilla, jos ei oo reilun puolen vuoden päähän tervetuloapippaloita järkätty nii en tuu takas! ;D
Mutta siis, mun viikko, mitä se sisälsi. Se meni nopeasti, töitä tehdessä, keskiviikkona tehtiin leffatreffit, minä, kaks S:ää, C ja B. Käytiin kattomassa The Lovely Bones. Jolle on vaan yks adjektiivi. Puzzling. Ja toki sen lisäks on sanottava, että Stanley Tuccin roolisuoritus oli järisyttävä! Herra on ollu yks mun lempinäyttelijöitä aikalailla pitkään, alkaen Teho-osastosta, sitten Devil Wears Prada, A Midsummer Night´s Dream ja Julie&Julia, mutta voi herranen aika, oli järkytys nähdä tää roolisuoritus. Enkä tiiä oliko se shokki positiivinen vai negatiivinen. Vaan oli pelottavan hyvä ainakin. Loppuviikko menikin sitten ihan vain ollessa. Asioita toimitellu, kirjoitellu ihmisille (ihmiselle) jaa normaalia vain :D Perjataina meidän talon valloitti 3 poikaa oman hostkidini lisäksi, kun C ja S tuli nuorimpien poikiensa kanssa lounasdatelle, syötiin pitsaa ja annettiin poikien rakentaa junarataa ympäri mun hostkidin huonetta ja oli aurinkoa ja hymyilytti kun oli perjantai. Ja perjantaina olin taas ihan rättikuittiväsypoikki ja löhösin vaikka kuinka, ettekä usko kuinka ihanaa oli päättää perjantai-ilta varsin tavanomaisesti: orgaanista suklaavaniljajäätelöä ja Project Runwayn uusin jakso hostmumin kanssa.
Lauantaiaamuna olikin sitten valmistautuminen aurinkoiseen päivään, kaurapuuroa ekstra-annos ja appelsiinimehua ja toppahousut ja -takki päälle, hiukset kahdelle letille ja termoskahvikupin kanssa pihalle oottamaan kyytiä. Suuntana kahden S:n ja toisen S:n kaverin A:n kanssa Pat´s Peak ja tavoitteena saada lumilauta alle! Ja täyttyihän se tavoitekin aikalailla heti kun päästiin kurvaillen New Hampshireen. Ensinnäkin ilma oli aikalailla hiton kaunis. Aurinko paistoi ja pakkasta oli justiinsa sopivasti niin ettei suurin osa kylmänaroista jenkeistä ollut saanut mieleensä eksyä rinteeseen, juuri sopivasti oli porukkaa siellä. Lautojen laatu oli tosin järkytys ihan ensinnäkin. Siis niiden vuokralautojen. Ei apua. Mutta no, lauta oli alla ja se liikku, se oli pääasia. Tosin kun ei moottoritien varrelle näkynyt Starbucksia niin suunnattin Main Lodgeen ensin ja sieltäpä sitten löytyikin Starbucks-kahvia! Kivakiva laskettelupaikka :) Ja kun S ja A on semmoisia hirmutaitajia, niin me toisen S:n kanssa sanottiin niille että menkää menojanne, me otetaan easiest way down ja nähdään lounaalla! Ja ihan ensimmäisenä tuotin ainakin iloa hissipojalle kun melkein kompastuin johonkin ja oli vähän vaikeuksia siihen hissiin päästä. Poika sai hyvät aamunaurut kyllä. Kehtas vielä huutaa perääkin: "Don´t worry, I´ve seen a lot worse!" Thanks. Sen jälkeen vaihdettiinkin hissiä! Kun se oli helpompi se toinen! Peräti kaks kertaa sen koko ajan mitä mentiin niin pääsin hissistä pois pystyssä peräti 2 kertaa. Mutta ensinnäkin, se hemmetin lauta oli tosi outo eikä kulkenu kunnolla kun oli niin "tasaista" siinä. Hmph. (Misson mun isi kun isiä tartten? No isi on Suomessa :( Isi osaa aina laittaa mun laudan täydelliseen kuntoon!) Mutta noh, kumminkin, sitten hypin sen mäen alkuun, kun edelleen ei varmaan ollu mitään siinä laudan pohjalla, vaan sitten kun alkoi alamäki niin sitä olikin oikein täydellisesti. Otti yhden mäen tosin päästä takas siihen tuntumaan laudan päälle! Mut sen jälkeen nappikuulokkeet korviin ja alas, ylös, alass, ylös, mehtä!, alas, ylös, alas, ylös, alas...lounas!, ylös, alas, ylös, alas...kaakao ja vielä kerran ylös ja alas. Harmitti kyllä kun ei itellä sitä kameraa ollut mukana kun se on edelleen korjauksessa (korjausluokka B2 - moderate repair, major parts replaced :D) mutta tytöillä ol kamerat ja kuvia saatte kun minäkin saan! Loppujen lopuks vielä päädyttiin pelaamaan kuumaa perunaa kumikanoilla ja palkintona ois ollu ihkauusi Burtonin lauta. Ei suotta kismittäny kun se kumikana ei tarpeeks nopeasti kulkenu.
Illalla kuitenkin suunnattiin aupparipoppoon (S,S,A,B,C)kanssa kohti entisen aupparin brassikämppää. Siis ruotsalaistyttö T asuu brasialaisen poikaystävänsä ja toisen brassipariskunnan kanssa vähän pohjoisemmassa. Viime viikonloppuna oli T:n synttärit ja siellä kun luvattiin että mennään V:n synttäreille niin pitihän se mennä! Onnellisesti sen kyllä viikolla unohdin, lauantainakaan vielä en muistanu, mutta sitten joku soitti että milloin tuut ja voi jjjjjjeeee. Kaiken lisäks mulla oli semmoinen oikein hirmuinen rumapäivä ja sovitin tyyliin jokaisen vaatekaapissa olevan vaatekappaleen päälle ja ei mikään istunu ei. Hermo meni ja lähdin vaan ja päätin väistellä peilejä. Tyttöjen kanssa tehtiin ensin hiano kakku, tai siis C oli sen leiponut, me koristeltiin Suomen, Ruotsin ja Australian lipuilla ja orgaanisilla mansikoilla. Sitten ajettiin uskollisella Volvolla A/C päällä ettei kakun päältä kerma sulais, oli pikkase kylmä. Väsynyttä meininkiä oli kämpällä, juhlia kanssa tietty, herkullista perinteistä brasilialaista juhlaruokaa jajaja tanssimista pikkaisella olohuoneen lattialla kuunnelleen dance kanavaa teeveestä! Jenkkimeininki :D Vaikka kyllä B:n kanssa sovittiin että testataan yksi Bostonin 18+ klubi, joka kuulemma on gayclub, mutta onko se ennenkään haitannu? No ei! (Hihhihi, R♥)
Ja kun meni nukkumaan meno hieman myöhäiseksi niin olisi kyllä aamulla voinu nukkua sen 10 tuntia pidempään ainakin, mutta noo, eikä mitä, ruoka nassuun ja Bostonia kohti! Ja aika ylpeä oon itestäni kun koko reissun aikana käytin vain metrokarttaa :) Reissun pääasiallinen tarkoitushan oli ihan vaan nähdä ihanaista K:ta, jota on ollut hirmuinen ikävä! Tää oli tullu kaverinsa A:n kanssa Bostoniin ja siinä yhden aikaan tiemme maagisesti kohtasivat Quincy Marketilla! Semmoista yleistä sunnuntaihäröilyä siinä siis, mulle Awake Tea Latte Harvard Squarelta (ja koulu alkaa muuten ens lauantaina!!!) ja jotenkin kummasti eksyttiin taas Urban Outfittersiin (kuten viime kerralla, tällä kertaa jäi muuten kanacaesarsalaatit muuten syömättä..!) ja sieltä lähti mukaan vaikka mitä! Joista laittaisin kuvaa jos ois kamera :P Hame ja kaks paitaa, ihania, kaikki aletuotteet oli -50% joten kyllä kelpasi :) (toinen paidoista näkyy kuvassa, se on ihanan pehmoinen...) ja sitten jotain TOSITOSI kivaa mun kirjahyllyyn! ♥
Mut nyt tää lähtee korjaamaan sitä rikkoutunutta talvitakkia (mullei oikeasti ole aavistustakaan että missä mä sen teloin!!), kirjoitteleen sähköpostia ja nukkumaan, se ois helemikuu huomenna! Anteeksi muuten webcamin kökkölaatuiset kuvat, mutmut pittää odotella babya vielä pajalta takasi hetki! Vaan pörröistä ja kivaa alkuviikkoa! ♥
Teehetki. Tässä ollaan aikalailla suurien asioden ja päätösten äärillä. Ja vaikka tiedän valintani jotenkuten, niin haluan olla siitä varma. Jota en vielä ole. Joten listaa kehiin vaan, eikös?
Miksi jäisin pidemmäksi aikaa? - kuten jo aiemmassa tekstissä oon sanonu, oon löytäny tasapainon tän vuoden mieltä. En tiiä oonko se minä vai paikka, vai plus molemmat? Haluunko kokeilla mitä mun tasapaino sanoo tän maailman jättämisestä? (en puhu nyt maailmasta noin niin kuin yleensä, vaan tästä aupparimaailmasta) - koska tykkään työstäni, mutta kestäisinkö sitä vielä pidempään kuin vuoden? - oon rakastunu Jenkkeihin, Andoveriin, Bostoniin, tähän että oon ulkomailla - mua raastaa jättää nää mun hostkidit täällä, vaikka joka tapauksessa mun on joskus pois tultava - koska tää on once in a lifetime, tänne ei enää palata, samaan tilanteeseen, Suomi odottaa kyllä - tykkään hirmuisesti ystävistäni täällä! - tähän mennessä kun punnitsee kaikkea mitä on tapahtunut täällä ollessani, niin plusan puolella ollaan! - tuntuu, että aika loppuu kesken tänä vuonna
Miksi palaisin Suomeen elokuussa? - koska mua oottaa ihanat rakkaat ihmiset siellä, joita mulla on ihan hirmuinen ikävä! ♥ - mulla on tiedossa "uusi elämä", eli unemaopiskelupaikka ja eka oma kämppä (jos se nyt löytyy se kämppä) - oon täällä jo nyt ihan innoissani opiskelun aloittamisesta, mutta yliopisto voisi odottaa vielä vuoden? - koska mulla on suunnitelmat jo mun 13. kuukaudelle ja aika täydelliseltä ja jännittävältä näyttää, en malta oottaa että saan kertoo niistä teille! (eli pidentäminen sekoittais ihan kaiken) - koska kaipaan itsenäisyyttäni, joka mulla Suomessa oli, vaikka asuin kotona, niin se oli kumminkin oma koti, ei työpaikka - jos pidentäisin vaikka "vaan" puoleksi vuodeksi tai kolmeksi kuukaudeksi, niin silti pitäis lykätä opiskeluja vuodella ja mua ei todellakaan kiinnosta hankkia töitä Suomesta lukion papereilla - mua oottaa kummipoika, jota en oo nähny vielä tai pidelly sylissäkään! (tämä on tärkeä) - voi tosiaan olla että mulle riittää se vuosi näitä aupparin hommia, tulee koettua ja hyvä niin, muistot on ja se on hienoa - enkä oikeastaan malta oottaa että tuun kotiin, mutta toisaalta en halua tän ajan täällä päättyvän, voiko hetkeen vangittautua?
Tällaisia mietteitä löytyy nyt ja tunteet sekoittaa vielä vähän asiaa. Kuten sanoin, niin oon aika varma jo päätöksestäni, mutta annan vielä hetken, että kuivuu sementti, koska ei oo kovin nättiä jos kävelee jalkakäytävällä sen märän sementin yli ja jää sitten kiinni siihen.
Anteeksi, mutta olen nyt tosiaan tuon tämänpäiväisen kysymyksen jäljiltä aikalailla sekaisin. En odottanut tätä kysymystä. Hostmumhan tänään justiinsa ensin höpötti että niin, kohta pitäis hakemuskin kai uusia ja johonkin juttuun piti miettiä että listataanko minut tässä talossa asuvaksi, kun en kuitenkaan koko 2010 vuotta asu täällä. Sitten tulikin kysymys että niin, lähdetkö sinä heinäkuussa? Ja tiedättekös te mitä minä vastasin. Tiedätte, vastasin, että I don´t know.
Mutta siitä on pää tosiaan ihan liian sekaisin että voisin sitä miettiä ollenkaan. Siis tota kysymystä. Ehkä tässä menee yöunet ja sitten tiiän mitä kirjoittaa.
Tuon verran kesti eilen kirjoittaa. Oon nyt ihan oikeasti sekaisin kaikesta. Eli toisin sanoen tosta eilisestä kysymyksestä. Mullon suunnitelmat ja kaikki sille päivälle kun tuun takasin ja seuraavillekin siellä, mutta sitten kun hostmum kysyi, että oonko minä lähdössä heinäkuussa niin se vaan tuli, se "I don´t know".
Enkä oo kerenny kirjoitellakaan tänne, siksi oon ehkä vielä enemmän sekaisin, koska ajatukset on yhtenä myttynä päässä. Pitäskö niitä purkaakin? Kai joo. Siis tää pidennyksen utelu tuli mulle ihan täytenä yllätyksenä, musta on koko ajan tuntunu että hostmum ei haluais mun pidentävän, koska tän meidän yhteistyön hitsautuminen on vieny aikaa. Tai siis niin, siltä musta ainakin tuntuu. Ja mistä se tuli se EN TIIÄ?! Minä oon kuitenkin koko tämän ajan täällä aatellu, että meen kotiin sitten elokuussa, mutta nyt sitten kun se kysymys tuli niin minun suusta tuli että I don´t know.
Ja niin, ehkä se osittain on, että kun oon täältä tavallaan löytäny itteni, tai jotenkin ja oon onnellinen täällä, vaikka mulla onkin ikävä kaikkia ihania Suomessa ♥ Mutta silti, on jotenkin sopivan simppeliä tämä elämä. Niin, en tiiä että vaikka tykkäänkin tästä hommasta niin tykkäisinkö enää heinäkuussa? Ei, mullei ole aavistustakaan siitä. Mutta sitähän mä tässä mietinkin. Mutta ääh, tuntuu ihan turhalta kirjoittaa kun EN TIIÄ. Taidan lähtee salille selvittämään ajatuksiani hetkeksi. Katotaan tässä jos pää selkenis ehkä jossain vaiheessa senkin verran että sais näitä näppäimiä näpyteltyä jotenkin järkevästi. JA vastaan jo kaikkeen, että EN TIIÄ.
Maanantai. On busybusybusy. Mutta kuka käskee tunkea pyykkäämisen, siivoojan ja playdaten samalla päivälle? Nii en tiiä. Mutta oli kumminki ihan mukavaa, vaikka olikin pitkä päivä ja lapset tykkäs draamailla, mutta onneks B tuli käymään pikkustensa kanssa niin sai sitten pyykättyä ihan seuran kanssa! Nyt kyllä väsyttää, kun on taas päivä juossut ohi ja edelleen oon töissä, iltahommia tässä, lapset tosin nukkuu, mutta kumminkin. Vois vaikka vaihtaa pyjamaan ja jatkaa sitten tätä bloggailua ja nukahtaa tietokoneen ääreen!
Ja nukahdankin kohta. Tuli kaikkea. Kirjoitellaan huomenna sitten! Ihanaa viikonalkua kaikille, anteeksi että oon näin saamaton nytten, paljon on juttua mutta vähän on energiata! God natt, sov gott! ♥ Eller god morgon!
En tiiä onko tää mun blogissa ollu jo ennemmin, mutta tää on niin kiva! And I am dancing with myself at the moment!
Huolestuneelle Ässälle ihan ensiksi tiedoksi, että edelleen on vasta aamun ensimmäinen kuppi kahvia menossa ja siihen se taitaapi jäädäkin, kun en keittäny enempää kuin semmoisen yhden kupin itselleni ja kaksi hostmumille! Eli en oo ihan kahvikoukussa. Ihan. Mutta Starbucksin tea lattet on vaan niin hyviä :P
Niin, mitäköhän mulla oli. Sellanen, että tuon otsikon kanssa painin, sillä K:lta kun sain Gleen biisejä koneelle niin oon nytten ns. aivopessyt lapsetki tykkäämään niistä ja autolla ajellessani ihan innoissani kuunnellu! (Lapset oli helppo tapaus, kerran biisit kuunneltiin ja heti tykkäsivät!) Niin sieltä löytyi semmoinen oikein mukava laulu, joka puhuu aikalailla minun vuoden tavoitteesta. Sen nimi on Defying Gravity, jonka Rachel ja Kurt laulavat. En minä tiiä, jotenkin ilmiselvää, mutta ilmiselvissä ja yksinkertaisissa asioissahan se totuus useimmiten on.
Voisin sanoa, että ennen kuin tulin tänne, niin minun oli aika hankalaa olla oma itseni erinäisten sattumuksien summana, mutta täällä ollessani, kun on tosiaan saanut aloittaa tavallaan uuden elämän, niin on helpottavaa kun menneisyyden tapahtumat eivät täällä enää kahlitse, vaan olen justiinsa niin kuin tykkään ja muut ajattelee että sehän olen vain minä, koska he eivät muuta tiedä. Kuuntelen justiinsa sellaista musiikkia kuin haluan, teen mitä haluan milloin haluan ja olen yhteydessä niihin ihmisiin keiden kanssa haluan olla yhteydessä. Kaiken lisäksi kun niin, olen siirtynyt uudempaan paikkaan niin ei paikatkaan muistuta vanhoista asioista, niin hyvistä kuin pahoista. Ja minen halua sanoa tätä sillä, että olisin halunnut pois. Tavallaan tosin halusin. Mutten pois kaikesta kumminkaan. Koska Suomessa kaikki oli hyvin. Ihan mukavasti. Kuitenkin jotakin puuttui, ja oon tajunnu, että se puuttui multa, se puhti olla minä ja tehdä jotakin asioiden eteen, jotta hymyilisin kerran päivässä, jotta uskaltaisin seikkailla. Oli jotenkin helppo vain tarttua puhelimeen ja murista ja möristä ja märistä että asiat ei oo niin kuin haluan. Vaan herranen aika, eihän ne itsestään tapahdu! Tokihan sitä saa aatella, ettei oo tarpeeksi hyvä yms, muttei se oo syy, se on vaan tapa saada mielelle jonkinmoinen asianhaara, jonka piikkiin voi sitten laittaa sen, ettei ne asiat oo niin kuin haluaa. Siellä se sitten kihertää jos sille ei tee mitään.
Täällä on vähän hankalampi tarttua puhelimeen, tavallaan, hirmuisesti ei illalla soitella Suomeen rakkaimmille, että byääh ei oo hyvä olla. Eikä sitten halua mennä nukkumaankaan surullisena. Niin sitten sitä käy asiat läpi, paperilla tai päässä ja oppii pärjäämään ite. Tämä ei tarkoita, ettei tarvitsisi muita ihmisiä, mutta se tarkoittaa, että osaa olla ittensäkin kanssa. Sitten sitä osaa oikeasti olla muidenkin kanssa ihan ittenään, mikä mulle on ollu tosissaan vaikeaa, enkä oikein vieläkään osaa olla kaikkien kanssa oma itteni, vaikka ois tunnettu kuinka monta vuotta. Muttei sillä ole niin väliä, opetteluahan tämä on ja ittensä kanssa vähintään koko elämä.
Mutta itestä puheen ollen, vihdoin ja viimein kun vein ne YMCAn paperit keskiviikkona, niin nyt sain sitten hirmuisen kuntosalikuumeen. Tähän auttaa toki myös se, että vaikka oonkin liikkunu täällä ollessani ennenkin, mutta oon aika mursu silti, niin varsinkin kun ihanissa uusissa laitteissa näkee sen, että kuinkas monta kaloria sitä onkaan tullut poltettua tämän aikana jo, niin se motivoi ja eilenkin vietin öö pari tuntia salilla (ja nyt tajusin kattoa aikataulua, voi hitto, missasin pilateksen tältä päivältä kun luulin että se oli eilen, yyyyyyyh, no mutta onneks se on huomennakin, ei auta kuin herätä aikaiseen sitten) ja nyt särkee lihaksia jonkun verran, muttei paljoa. Luultavasti tähän innostukseen vaikuttaa myös se, että kesäkin on edessä ja vaatteet vähenee :D Mutta ei, mulle on tärkeää tuntea oloni hyväksi vaatteissani ja tällä hetkellä ei tosiaankaan ole niin. Joten asialle täytyy tehdä jotakin, että näin olisi. Eikös? Joten aina kun ootte muhun yhteydessä niin saa kysyä että mitenkäs se salilla käynti, täh? Ja oon ihan innoissani aloittamassa pilatesta siellä, kokeilemaan, koska oon ollu kiinnostunu siitä, muttei Sonkkis oo paljoa mahdollisuuksia sen kokeilemiseen tarjonnu. Ja tuossa lähellä ois tarjolla kuulemma hathajoogaakin, sitäkin olen innoissani menossa kokeilemaan, että miten se on erilaista! (Niin mistä minä revin tämän kaiken ajan, kertoisko joku minulle ?)
Tämmöisestä selkeytymisestä on ´syyttäminen´ Jenkkilää aika vahvasti, kun täällä näkee miten epäterveellisesti ihmiset elää välistä ja niin, sehän mulla on, että sitten kun joku lakkaa potkimasta eteenpäin ja mä huomaan polkevani paikallaan, niin sitten menee hetki ennen kuin tajuan että hitto, tässähän pitäis liikkuakin johonkin, mielellään eteenpäin. Niin täällä kun ei kukaan hirmuisesti potki siihen terveyteen ja tämmöiseen, lähinnä tarjotaan vaan kaikkea kivaa, nopeaa ja rasvaista niin sitten sitä vastaan näköjään alkaa ns. taistella ja salille käy tie ja omenat houkuttelee enemmän kuin omenakaneli Nutri-Grainit. Joten täytyy sanoa, että kiitos USA. Kiitos että näytit mulle tämän, niin oon edes pikkasen fiksumpi jatkossa.
Tosiaan, tämä pohtiminen nyt on enemmän tälläistä kehokuvaan keskittyvää kai, mutta kun alkaa mieli olla pikkuhiljaa tasapainossa (uskaltaakin nyt heittää sieltä jotain tähän päälle..! No ei, jos on joku niin kertoa saapi, eli pittääpi!) niin voi keskittyä sitten tähän mitä edessään näkee kun peiliin kahtoo. Koska se on minun mielestä semmoinen perusta kumminkin. Vaan miksi piti talo rakentaa ensin ja sitten perusta? Se nyt ei ole kovin fiksua. Vaan enhän ole Sherlock Holmes.
Oh, kahvi on jo kylmää. Pitää viedä se mikroon, vaikka siitä tuleekin semmoista vähän ällöä. Lisää maitoa siihen sitten. Niin että kahviin päätetään, kivaa perjantaita, mitä on viikonloppuna luvassa?
Olipa oikein hieno aloitus mun seuraavalle työpuolivuosikkaalle tämä aamu! Eli ei ollut. Siitä hetkestä asti kun herätin tytön syömään aamupalaa, niin tämä itki yhteen putkeen sen 45 minuuttia mikä kouluun laittauduttiin. Ensin piti nähdä mum, sitten oli paha olla, eikä kunnolla pystyny hengittämään (no miten muuten siinä käy kun itkee yhteen putkeen niin kauan?!) ja sitten oli muuten vaan itkuputki päällä. Ja eihän tässä mitään, laitetaan päälle se, että juuri tämä aamu oli hostmumin very important meetingin aamu. Heeee. Hehheh. Onneksi poika osasi sentään käyttäytyä, mallikkaammin kuin yleensä! No tämän rumban jälkeen, kun hostmum vielä halusi viedä lapset kouluun niin minä laitoin oven kiinni takanani, huokaisin syvään, kaadoin kuppiin aamun ekat kahvit, maitoa päälle, avasin takaoven, kävelin sinne, istahdin puolikuivalle penkille ja katselin aurinkoa ja kuuntelin hiljaisuutta 10 minuuttia. Sen jälkeen menin hakemaan lisää kahvia.
Muuten päivä meni oikein kivasti, juttelin kotia päin H:n ja Ässän kanssa kaikenmoista mukavuutta ja sitten vielä pikaisesti soitin pikkusiskolle, jonka kanssa semmoinen hirmuinen nopea selitys, koska toinen oli menossa pianotunnille, mutta piti silti kerrata asioita, koska ei kovin pitkään aikaan oltu soiteltu, kälinä vaan kävi :D Sen jälkeen olikin aika lähteä hakemaan lapset. Pojan kanssa syötiin lounasta ja tämä meni onnellisesti päivälevolleen (nyt on jääny päikkärit pois, meillä on vaan puolen tunnin rest time!) ja auppari siinä samalla oli pojan kanssa ja käytti aikansa hyväksi lukien Around the World in 80 Days. Kyseisestä kirjastahan on tehty myös lastensarja, jossa seikkailee pääosassa leijona! (Ja tietty se on se elokuva, mutta se on ihan vääristelty!)Sitä mukaa kun luen tuota kirjaa niin en millään pysty kuvittelemaan Phileas Foggia ihmisenä, vaan leijonana se siellä maailmalla seikkailee! Ilmeisesti oon tykänny kovin katsoa sitä lastensarjaa, koska kelautuu mieleeni melkein joka sivulla! Onkohan se VHS meillä vielä ehjänä? Jos ei, niin minun on pakko löytää siitä versio jostakin! Voisin sitten pitää maailmanympärysmatkamaratoonin joku tylsempi viikonloppu. (Niin kuin niin muka kävisi, mulla on 2 viikonloppua vapaata, sitten alkaa HARVARD!!)
Sitten kun tytsi tuli bussilla kotiin, niin oteltiin lasten daddya ulkona, rakennettiin lumilyhtyjä, jotka nyt on saaneet tuikut sisäänsä ja loistavat oikein nätisti ulkona. Tuli daddyltakin kehuja, ettei niitä täällä paljoa näy, mutta saisi näkyä enemmänkin! Lapset hymyili korvasta korvaan kun kuulivat tämän! Niin tosiaan, sitten kun lapset lähti viettämään laatuaikaa Euroopasta palanneen daddynsa kanssa, niin minä suuntasin VIHDOIN JA VIIMEIN tuonne paikalliselle Y:lle. (Ei siinä kestänykkää ku se puol vuotta viedä se hakemus sinne :D) Vaan niin, en tiä, jotenkin ei vain ole kaiken muun seassa tullu aikaiseksi. Mutta voi hitto, MIKSI EI?! Sain sieltä vapaapassin kanssa ja en älynny kysyä että missäs se kuntosali oikein on siellä, niin oottelin pukuhuoneessa, että joku näyttäisi siltä että menisi salille ja sitten poukkoilin salamyhkäisesti perään. Kysyähän ei tietenkään voinut. Ja oo mikä taivas siellä odottikaan. Laitteita, laitteita, PALJON laitteita! Ei turhaan ole tämä Y kalliimpi, se on nimittäin aikaslailla moderni. Laitteetkin on uudenkiiltäviä. Hiki pinnassa poukkoilin siellä innoissani sen minkä kerkesin ja sitten testaamaan SAUNA. Ja se oli iha surkean lämmin. Lämpöasteita näytti olevan 45, vähän mietitytti että onkohan ne sittenkään celsiuksia siellä. JAA mikä sauna se tuo tuommonen on?!
Illan tässä oon sitten babysittaillu, koska lasten daddylla on jetlag ja mumilla very important meeting. Enpä kyllä valita, ensin kateltiin Muumeja yksi jakso, kylpyyn ja nukkumaan. Oikeastaan tykkään tästä viikolla, näin iltaisin! Mutta tosiaan, mulla on hirmuisesti pohdintoja tähän mun aupparointiin liittyen, mutta nyt täytyy (kyllä, ihan täytyy) mennä katsomaan Ugly Bettyn uusin jakso!
...
Ja oonkohan hokenu jo tarpeeksi, että Jenkkilä on alkanu selvittää mun päätä? Tai siis jotenkin, täällä kun on kauempana, niin on alkanut tajuta, että mitä siltä elämältä oikeasti haluaa ja miten sen haluaapi. En minä yhtään tiedä miksi, mutta jotenkin tän vuoden, tai täälläolon piti takoa mulle päähän se, että oikealla tiellä ollaan. Enkä voisi melkeinpä olla onnellisempi. Tai voisin, mutta eihän nyt tavoitella kuuta taivaalta näin ens alkuun. Niin, tiedoksi sinne kotio päin, että hymyillen aloitetaan uudempi puolivuosikas ja hymyillen olisi tarkoitus tulla kotiin sitten ajallaan :) Ja että opiskelemaan edelleen lähetään! Hii, hii, hii, tässä menee tunnit ja minuutit kun on niin paljon tekemistä ja koska oon puolivuosikkaani aatellut aloitella myös niin, että heräisin pikkasen aikaisemmin, että olisi aamulla aikaa herätä ennen kuin lapset herää enkä olisi niin pökkyrässä ja voisin katsella aamuaurinkoa niin jääpi minun pohdinnat huomiselle! Tai jollekin päivälle, vaan tulee ne! Bonne nuit!
Hurjaa kun minun bloggailua tuli tänään vuosi täyteen! Tai siis, vuosi sitten kirjoitin sen ihka ensimmäinen blogitekstin tänne ja jos joku on seuraillu melkeinpä alusta asti niin onpi varmaankin nähnyt kuinka oon muuttunu vuoden aikana. Minä ainakin näen sen teksteistäni, kuinka kirjoitan ja mietin asioita. Siispä teillä on ollu mahdollisuus tiirailla mun elämääni vuoden ajalta, joten NYT on minun vuoro ja minä haluan tietää, että ketä siellä ruudun takana oikein on? Eli täyttäkääs kommenttiboksi kertoen itestänne ;) (romaania ei oo pakko kirjoittaa! Ihan vaan novellikin kelpaa kyllä.)
Ensinnäkin oikein hyviä uutisia! Ihanainen ruotsalainen S tajusi alkaa ehtimään näitä ääkkösiä täältä koneelta ja nehän löytyikin! Nyt on vain totutteleminen siihen, että voi kirjoittaa näinkin, koska tietokoneen näppäimistöhän on edelleen usalainen, mutta tietokone vain ottaa sen suomalaisena. Eli paras on kun ei katso näppäimistöä ollenkaan ja vaan kirjoittaa niin kuin vähän alle puoli vuotta sitten koto-Suomessa kirjoitti. On aika pirun hankala kyllä, koska olenhan jo tottunut näihin usalaisiin näppäimiin, mutta NYT ne tekee ääkkösiä. On mun pienelle mielelle aikas hankalaa.
Nyt on kyllä oikea sunnuntaijumitus menossa, siksi jos teksti tökkii, nii se on sitä sekä mun ääkkösopettelua! Tää viikonloppu on ollu semmoinen normal special weekend. Ei tullut tehtyä paljoa, mutta tehtyä tuli sitäkin enemmnän! Perjantaina ensinnäkin työaikani venyi tuntia ilmoitettua pitemmäksi, mutta nooh. Suunnitelmissa ei kummiskaan ollut kuin leffan kattelu, niin olin valmis kun työt loppu ja juoksin autoon ja huristelin ehkä pikkaise liian hurjaa vauhia Liberty Treelle ja olin jopa minuutin tai kaksi etuajassa! Hyvä minä. Mentiin S:n ja B:n kanssa katsomaan Sherlock Holmes ja minun on vaa kerrottava teille, että kun tulee siihen lähelle moinen elokuva niin menkää katsomaan! Se oli loistava. Ensinnäkin syyksi riittää ihan se, että toinen päänäyttelijöistä on Jude Law. Muuta syytähän ei siis tarvita.
Maanantaijumitukseen sunnuntaijumituksesta. Tai no, pitkään päivään. Vaan tulipahan nytten se ihan ensimmäinen lumimyrskykin tänne! Mutta niin, siitä Sherlock Holmesista. On muuten ollu aikamoinen nero toinen, herranen aika. Olisinpa yhtä fiksu kuin Sherlock Holmes.
Lauantaina kun aattelin että jes nyt haluan nukkua pitkään niin sitten pomppasin 8.20 ylös, mikäköhän mulla ja näillä aamuherätyksillä nytten on, koskaan ei oo toisistamme tykätty. Mutta no, autoin perhettä lähtemään harrastuksiinsa ja istuin rauhassa syömään aamupalaa ja juttelin H:n kanssa pitkästä aikaa, kuten H:n isoveljenkin kanssa hetkisen. Olipa kyllä mukava, ihan pieni hetki, semmoinen yhteys sinne Suomenmaallekin jopa jossain vaiheessa! Sitten ihmeellisen lauantaiaamupirteinä S:n kanssa päätettiin lähteä pitemmälle kävelylenkille pomppimaan ja tutkimaan Andoverin traileja ja mehtiä ja viivyttiin siinä tajuttoman lämpimässä ilmassa se pari tuntia kävellen ja jutellen, sitten takaisin kotio ja koska ulkona oli niin kesäinen ilma niin kävi näin. Sitten tulikin minun hostperhe kotiin niin juostiin yläkertaan vaihtamaan vaatteet, ettei lapset sais ideakseen tehdä samaa minkä aupparit niin fiksuina kekkasi! Scrapbookkingia harrastettiin ja laittauduttiin valmiiksi toiseen elokuvaan tälle viikonlopulle, jonne mukaan kerkesi myös toinen S, ihanaa! Niin elokuvahan oli Leap Year. Ja kuten arveltua niin se oli sellainen varsinainen hyvän mielen elokuva, se sai hakkaamaan nyrkkejä kun ei eka käyny niin kuin piti, nauramaan Declanin (Matthew Gooden) puolisarkasmille ja Annan (Amy Adams) pikkuvanhuudelle ja kihertämään onnesta! Että tuli vierailtua niin Irlannissa kuin Iso-Britanniassakin tänä viikonloppuna, minne seuraavaksi?
Leffan jälkeen ajeltiin CVS:n epäterveellisyksien kotio ja koska minun hostperhe oli poissa yön yli niin toinen S jäi yöksi ja yömyöhään oltiin luovalla tuulella ja tehtiin scrapbook-sivuja, minun saldoksi tuli 2,5 sivua, se on aikamoinen tahti kuulkaas! Sunnuntaiaamuna tulikin sitten nukuttua pitkään kun aurinko paistoi niin lämpimästi kasvoille. Ja paremman tekemisen puutteessa 3 ässää lähti sitten Burlingtoniin shoppailemaan. Ja rahaa meni ehkä enemmän kuin olisi pitänyt?? Mutta silti, tuli oikein tarpeellisia ostoksia! Kutenpa vaikka Free Countryn ihanaihana laskettelutakki, josta itse pulitin peräti 4 dollaria (kiitos Marshalls, ja tietysti osa hostmumin joululahjasta...! Oikea hinta 160 dollaria. Kihkih :P linkistä klikkaamalla näkee, mutta minun takissa ei oo noita pinkkejä viivoja!) ja sitten tämmöinen taivaallinen löytö, jonka S mulle bongasi ja minä rakastuin.(Ihan hulluna, varsinkin kun se on GAPista, ja olin hullumpana vielä sen jälkeen, kun sain tietää että hinta OLI 88 dollaria, lähti normaalista alesta 21 dollarilla! Ahh.. even better) Kuvitelkaa kyseinen vaatekappale kevään ja syksyn vaihtelevissa tuulissa, lauantaina kun lähtee käymään kahvilla, tai sunnuntaiaamuna kun menee hakemaan maitoa lähikaupasta. Tai kuten S asian ilmaisi, se on täydellinen Starbucks-kuppien leffateatteriin salakuljettamiseen! Ja muun muassa tämmöisten ihanien löytöjen jälkeen Green Tea Latte käteen ja läpi sateen ja tuiskun jälleen kotia kohti ja olemaan boring. Oli semmoinen boring olo. Joskus on kiva olla boring. Eikös? Mulla oli joku hieno ajatus mielessä, mutta se juoksi karkuun. Noh, karatkoon. Josko se tulis joskus takas.
En ma rakastunu oo, kai, en ainakaan ihmiseen, poikaan, mutta elamaan noin niin kuin hyvin filosofisessa mielessa! Ja aurinkokin paistaa ♥ Tiedatteko semmoisen ihanan selittamattoman hymyilyttavan tunteen vaikkei ole mitaan erikoista mutta kaikki on vain niin aurinkoista ja hymyilyttaa ihan muuten vaan? Niin hymyilyttaa.
Moimoimoi! Oon ihan innoissani hyppimassa tasta elaman menosta! Haluatteko tietaa miksi? No siksi, etta ensinnakin mulla alkaa Harvard ihan kohta, toisekseen minulle ja K:lla on hirmuisia suunnitelmia spring breakin varalle (hint, see the headline!) ja lisaksi oon onnistunu aika kiitettavasti jo ekopeikkoilussani, JA loysin valtavan kasan ihania vintage-postereita, jotka kuljetan Suomeen keinolla tai toisella. Ja kohta on aika etsia sita omaa kamppaakin, huijjui! Can life get better? Probably yes, but it's just fine now :) Ja kaiken lisaksi tanaan on playdate B:n kanssa eika olla nahty pitkaan aikaan ja tama ihana tapahtuma tayttaa muutaman tunnin mun tyopaivasta, jotka muuten on alkanu 'helpottamaan' huomattavasti, jotenkin nautin lasten kanssa oleilusta entista enemman ja samoin perheen kanssa hengailusta ja mulla on virtaa kamalasti! Hyvin selkeasti tammoinen enempi aurinko talvisin vaikuttaa aikalailla, koska tassahan on suorastaan sateileva olo! Voi myos johtua oikein maukkaasta kahvikupista. Kuka tietaa. Muttei valiteta siita! Nyt on kumminkin kevat, tai siis ihan kohta on (nythan on tammikuu, juu!) ja mulla alkaa koulu ja oon INNOISSANI! Ja kun koulu loppuu niin on jo toukokuu ja sitten onkin jo kesaa, ja siina valissa on se spring break.
Spring break sijoittuu siis huhtikuun lopulle ja mulle on alustavasti luvattu se viikko VAPAAKSI. Yritan olla innostumatta liikaa tasta, mutta olen jo hyppimassa seinille ihan vaan innosta! Koska tassahan kavisi semmoinen loistava tuuri, etta K:lla olisi loma samaan aikaan ja meilla molemmilla on orastava romanssi Miamia kohtaan. Varsinkin huhtikuun lopussa, jos olisi lamminta, niin olisi oikein mukavaa..! Ja koska ihana matkakohde-etsiva K oli minua paljon reippaampi ja jaksoi etsia lentoja ja hostelleja ihan kunnolla, niin luvassa saattaisi olla hostelli KORTTELIN paassa rannasta ja lennoistakin maksettaisiin $300 tienoilla, ei paha ei paha ollenkaan. Hostelli sisaltaa myos 3 ateriaa paivassa, hei se ja sama mita se on jos se on ilmaista!! Ja ihan lahella oltaisiin myos Art Deco -korttelia, josta luultavasti nappailisin tuhat kuvaa. (Kamera TAYTYY korjauttaa, taytyy taytyy taytyy..) Ja hostelli on tasan 0.4 mailin paasta Miami Ink.:ista. Ette uskokaan kuinka kovasti haluaisin toisen tatuoinnin nytten, ei minulla nyt varaa olisi sita ihoon Miami Ink.:issa hakkauttaa, ja kaiken lisaksi kun teen toita sen jalkeen viela niin en ole varma pitaisiko hostmum ideasta, mutta kumminkiin, tuosta sain sen inspiraation kumminkin! Ja jos ei muuta, niin kayn poseeraamassa sen liikkeen edessa, sen verran katsoin sarjaa innokkaasti kumminkin kun olin Suomessa. Taalla on vaihtunut L.A. Ink.:iksi sarja, mutta on vain ihanaa katsoa kuinka niita tatuointeja on niin paljon ja monenlaisia.. Yhymm. Tahdon tatuoinnin. Koska sen voisi ottaa sittenpa vaikka loppureissusta, 13. kuukaudella kun ei kukaan silloin enaa valita ;) Saisi muiston! Mutta ei hatailla. Katsomme, katsomme, katsomme.
Ja toinen asia on, etta paatin nyt, etta jos kukaan ei lahde mun mukaan Kaliforniaan 13. kuukaudella (viimeinen viikko tai pari) niin mina menen yksin. Ja kuitenkin uskon etta hostelleissa tapaa varsin mielenkiintoisia tyyppeja, josko loytyisi suomalaisporukkaakin, kun se kumminkin on kesaa! Alkaa nyt hataantyko siella, en minkaan epailyttavien tyyppien mukaan lahtis, kylla mulla jarki on viela paassa, mutta siis, ei kaada maailma jos en saa sinne kaveria. Mutta mielellani kaverin sinne kylla ottaisin! Seurassa on aina hauskempi matkustaa :) Joten ei ujostella siella, joku voi ihan hyvin lentaa Suomesta minun mukaan, eikos? :D
Mutta no niin, nyt pitaa tehda jotain muutakin kuin haaveilla kevaasta. Innoissani lahtisin lenkille nyt, mutta kun eilen kavin hakemassa H1N1-rokotteen niin sanoi hoitaja, etta mielellaan seuraavana paivana tulisi vaan tunnustella, etta mika on olo eika niinkaan urheilla. Pooh. Justiinsa kun olisi energiaa! Mutta oikeastaan, se mika olisi hyodyllista, niin olisi kirjoittaa ne YMCA:n hakemukseen tarvittavat paperit! Olen ollut niin hemmetin saamaton niiden kanssa. Mutta kun aika vaan haviaa!!
Ja pssst. Eilen oli eka kerta. Kavin katsomassa mykkaelokuva "The General" Andoverin kirjastossa, jota saesti Richard Hughes pianolla, IMPROVISOIDEN, miksei Suomessa ole lisaa tallaista? Se oli aivan upea kokemus ja hulvaton elokuva ja kaunis musiikki. Couldn't be more perfect! (Plus summer dreamin'!)
Tiatteko kun minut valtasi ihan uusi tunne. Sen tunteen nimi on kauhistus siita, etta lahden taalta tana vuonna. Ei siis kauhistus siita, etta palaan Suomeen, mutta kauhistus siita, etta lahden taalta, koska tan ajan loppu on kumminkin sitten siina. Ja kun taalla on kumminkin aikalailla mukavaa. On tavallaan niin yksinkertaista ja helppoa tama elaminen, toita ja vapaa-aikaa, soittelua ihmisille ja ihmisten nakemista. Ruokaa tulee ja auto on. Aika juoksee, tekemista on enemman kuin tarpeeksi, onhan kuntosalijasenyydenkin hankkiminen kestanyt jo puoli vuotta (ja hankkijakin on sen nakoinen..mutta hemmetin tuet sun muut on hankalia!! Murrr.). Ja kamerakin hajosi. Ja oon taivaassa kaikkien ihanien halpojen englanninkielisten klassikkokirjojen kanssa! Oijjoi. Jos tosiaan ois sita aikaa. Ja kun on ihanaa, etta ihmiset valittaa siella Suomen puolella ja laittaa viestia ja aiheuttaa mulle melkein huonon omantunnon siita kun oon vahan hidas vastailemisen kanssa... Ja tama maa on niin SUURI! Ja kevaalla on niin paljon lisaohjelmaa. Pelkka tammoinen normaalielaminen on tehnyt tepposensa jo ja melkein puoli vuotta on hurahtanut pallon talla puolen. Sitten tahan kevaaseen lisataan Harvardin kurssi, kaikenmaailman suunnitelmat, spring break (eli erittain mahdollinen Floridan reissu K:n kanssa!!), sitten koittaa kesa! Sitten on tiedossa beach houset, on jo sovittu, etta opetellaan surffaamaankin Hamptonissa, ja kevaalla voisi kayda NYCissakin, suureena haaveena oisi, etta pystyisi viettamaan yhden viikonlopun ihan vaan kaupunkia kuvaten (niin kameran voisi korjauttaa ihan ensiksi tietty) ja kevaalla, ai niin, silloin on myos toivottovasti tiedossa reissu Washington D.C.:hen, ja kunhan koittaa matkustuskuukaudet niin sittenhan se riemu repeaa! Hieman jo mietittiin, etta jos meidan ISO roadtrip ei toteudu niin ajetaan vaan rannikkoa pitkin Floridaan ja lennetaan sitten takasin. Ja jos tulee perhekin tanne niin paasee heidan kanssa matkustamaan myos ♥ Ja sitten se olisi elokuussa tiedossa Kalifornia!! Kuka lahtee minun kanssa kiertamaan Kaliforniaa elokuussa? Suunnitelmana on, etta elokuun loppu, vahintaan paivat 11.-18., suunnitelmana nahda San Francisco, Los Angeles, ja ehkapa Las Vegas, tai voisi varata 3 paivaa per city ehka myos, ei tiia! Plus yks paiva Grand Canyonille, tai kaksi, kuka tietaa, ei tiia viela, katotaan, mutta kuka lahtee? :D
Kai se kauhistus tuli nyt, kun tavallaan tama on alkanut tosiaan olla osa elamaani, ei pelkka pakpaikka, vaan ihan koko ymparisto ihmisineen kaikkineen. Eilen sanoi hosttytto out of the blue: "I like you and mummy. You're so pretty, I like the way you talk and do things. You're nice" ja tama tuli semmoisella 5-vuotiaan rehellisyydella, ettei ollut mitaan parempaa sunnuntai-iltana! Kohta pitaisi minun lahtea jo hakemaan lapset, mutten haluaisi viela, mihin tama aika taas meni (no sen kuitin oleskelupaikan arvailuun äitin kanssa...) ja maanantain auringosta nauttien voisin keitella lisaa kahvia! Ja laittaa pyykit pesuun. Ja ottaa kirjan kateen viela muutamaksi minuutiksi, silla olen jo koukussa 10 sivun jalkeen!
Huomenna alkaisi olla taas tyoviikko. Takana on oikein hieno viikonloppu tyttojen kanssa Cape Codissa. Ensinnakin, mika ihana paikka. Toisekseen, aloitetaan ihan alusta.
Perjantaina oli muutenkin niin hyva paiva, etta hiuh! Vaikkakin aikainen, kun lapsilla oli hammaslaakari 8.30 niin 7ltahan ne piti ylos kiskoa, mutta silti, oli kiva jotenkin herata aikaisin ja alkaa puuhaamaan lasten kanssa, syomaan aamupalaa ja nain. Iltapaivalla tehtiin sitten ulkohommia, "maen" rakennusta ja pulkkailua, sen jalkeen kuuma kaakao ja sitten katseltiin Muumeja minun sangyssa, hostmum tuli kotiin hieman myohemmin, mentiin syomaan Cracker Barreliin ja oli oikein mukavaa kylla. Sitten olinkin jo hieman myohassa, tai siis kello oli enemman mita olin arvellut ja huristelin aikamoisella kiireella C:n hakemaan ja S:n luo ja siina sain sitten pidettya hartioita sen verran ylhaalla, etta kun ne muutenkin oli jo jumissa, niin sain aiheutettua itselleni oikein mukavan migreenikohtauksen! Jes. S:n luota huristeltiinkin sitten takas Andoveriin hakemaan minulle laakkeet ja sitten vihdoin matkalla Cape Codiin, joskus siina puolen yon maissa :D Mutta eihan viikonloppuisin ole liian myoha, kyse on vaan siita, etta mista sita kahvia saapi! Ja minakin kun sain sinisen pillerin (migreenilaakkeen siis) kurkusta alas niin alkoi Bostonin tunneleiden lapiajamisen jalkeen jo hymyilyttaa, kohta koko auto oli hytkya naurusta ja musiikista ja autoilun ilosta! Ja siita, etta paastaisin ihan omaan rauhaan hetkeksi, ei olisi lapsia riehumassa jaloissa ja keskeyttamassa, ja voisi vaan olla ja olla ja olla.
Kahden aikoihin yolla oltiin perilla Capen mokilla, tai siis rantatalolla, joka siis toisen S:n hostperheen omistama on, ja jotka ihanina sita meille 'lainasivat' pariksi paivaksi, etta saataisiin kaytya siella. Ja heti kun astui taloon sisaan, niin siella oli kesa ja ranta. Ja lammitys ei ollu paalla. Mutta kumminkin. Meritahtia, simpukoita, pienia purjeveneita, sinista, vihreaa, ruskeaa, ahh. Rauha. Hetken tutkittuamme teevesi porisemaan, etta lammittaisi ja sitten loytyi sopivasti That 70's Show:n maraton, etta saataisiin ittemme varsin ylivasyneiksi! Ja lammon edelleen palaillessa taloon, haalitiin yllemme talon kaikki viltit ja painuttiin oikein tyytyvaisina nukkumaan, varsinkin kun minun ja toisen S:n majapaikkana oli lastenhuone, josta loytyi tosi hieno yolamppu! Seinilla oli A-kirjaimia, lokkeja ja perhosia, kylla siina naki oikein mukavia unia, jepjep.
Lauantaiaamuna herattiin suhkot aikaisin, jos siis katsellaan silta kannalta, etta oli lauantaiaamu. Ja niinhan katsellaan, siis puol ykstoista ylos ja kahvi tippumaan ja aamupalan laittoon, silla olihan meilla nalka! Oli niin kesainen ja raikas olo, kun hirmuisesti hedelmia, S teki vadelmapannareita ja niin, rauhallinen ihana aamu. Ja piiiiitka aamupala. Tai brunssi. Tai aikainen lounas. Joku semmoinen, viikonloppuisin silla ole niin valia! Sitten seuraa tama New Englandin ihanuus: viikonlopuksi oli luvattu 'lumimyrskya', mutta yhden aikoihin aurinko kurkisti ikkunasta sisaan ja tytot viskasi vaatteet paalle ja suuntasi rannalle! Talviturkkia ei tullut heitettya, mutta kuvia napsin rikkinaisella kameralla kylla aikalailla kiitettavasti.
Parin tunnin rannalla vaeltelun jalkeen painuimme takaisin mokille ja teeta jalleen, seka sohvalle majoitumme itkemaan Ladder 49 ja My Sister's Keeper-elokuvien kanssa silmamme kuiviksi ja turvonneiksi. Overwhelming feelings and being a girl, sometimes you just need to cry! Valissa tehtiin paivallistakin, S:n herkullista kanaa ja perunaporkkanasipulipaistosta, seka tuoretta salaattia ja namnam vanillan makuista mineraalivetta! (Tah?!) Niinpa. Sitten pakotettiin hieman alakuloinen C suihkuun ja kokeilemaan varsinkin minun 10 minuutin hiushoitoa, jonka valissa 3 ässää tiskasi ja laittoi lisaa teeta, seka jaakaapista otti esiin ison suklaakakkupalan ja iski paalle kynttilan ja piilotti takaisin jaakaappiin. Sitten sopivan hetken tullessa hihitellen painuttiin keittioon, otettiin jaakapista kakkupala, yritettiin sita hemmetin kynttilaa sytyttaa varmaankin 5 minuuttia, ennen kuin se sitten paloi natilla liekilla. Kurkittiin seinan takaa ja pamahdettiin sitten C:n eteen epavireisesti Happy Birthday:ta laulaen, kun C on muutaman paivan paasta ollut Yhdysvalloissa jo vuoden! Onneksi han pidentaakin oloaan taalla, niin ei tule paniikki :) Toinen kuitenkin silmat pyoreina katseli siina, etta mita tyo oikein teette? Hienosti laulettiin ja otettiin kuvakin ja juhlistettiin hetkea viela lisaa rootbeerilla ja kokiksella, seka kolmella eri maulla popkorneja! Neljas ja viides jatettiin odottamaan hetkeksi. Ja voinen kertoa, etta jos viela ette ole kokeilleet niin kokeilkaa, suklaalla kuorrutetut popparit ovat taivaallisia! ♥ Taydellinen yhdistelma suolaista ja makeaa. Sen paalle jalleen Full House ja That 70's Show, jumitus sohvalla, juttelut mista sattuu, nukkumaan, tota, JOSKUS. Perfect.
Sunnuntaiaamu oli hitaampi, vaikkakin aikaisempi kuin lauantai. Jalleen piiiiiitka aamupala seka hirmuiset filosofiset pohdinnat aupparivuoden merkityksesta seka siita, etta mita sitten kun tana vuonna mennaan jo kotio, miten kay, mita silloin tapahtuu, mika kotona odottaa. Yleinen maailmanparannus, siihen paattyi maailmanparannusviikonloppu. Seka minun ja S:n m&m-tappeluun. Yhdella karkilla. Kylla, olen au pair, olen itsenainen aikuinen ja osaan kayttaytya vastuullisesti! (No hei, pitaahan se kai mainita, tietysti siivottiin mokki, ja uusi aatos pamahti paahan, oivallus, JAZZ on taydellista siivousmusiikkia, eiko olekin?) Sitten takaisin uskolliseen Volvon kyytiin ja kohti kotia. Ja nyt on pelottavan rauhallinen olo. Semmoinen, tuota, kotoinen. Ihan oikeasti. Eika edes arsyta, etta huomenna alkaa tyot. Mikakohan minulla oikein on?
Mutta niin, nyt on niin rento ja hyva olo, etta voisin melkeinpa painua nukkumaan, voisin aloittaa kirjan tana iltana, kun ostin itselleni joululahjaksi Jules Vernen Around the World in 80 Days, oijjoi! Joten taalta lasien takaa toivotellaan hyvat yot ja kivaa tulevaa viikkoa, naemme ehka suurien filosofisointien merkeissa maanantaina, jos aivot liikkuvat ja muistavat viela paassa pyorivat ajatukset! Bonne nuit! :)
Hii! Muutama tunti viela toita ja sitten koittaa girls' weekend in Cape Cod!!! ♥ What it means? An empty beach house, 3 Swedish au pairs and 1 Finnish, lots of movies, BEACH and beautiful cold weather, something to eat, trying to relax and just enjoy the time! I hope you'll have a great weekend too!
Whenever I'm alone with you You make me feel like I am home again Whenever I'm alone with you You make me feel like I am whole again
Whenever I'm alone with you You make me feel like I am young again Whenever I'm alone with you You make me feel like I am fun again
Whenever I'm alone with you You make me feel like I am free again Whenever I'm alone with you You make me feel like I am clean again Kavin tanaan siis talleilemassa, siivosin karsinat, kannoin vedet, otin hepat sisalle, ruokin heposet, kavin ratsastamassa C:n kanssa, paatin ravata ponilla ilman satulaa, putosin lumihankeen. There's a perfect sign for this in the barn:
En tajunnu kertoo mun uudesta vuodesta paljoakaa sunnuntaisissa pohdinnoissani! Joten tassa se tulee nyt sitten! (Koska tottakai haluatte tietaa siita, eikos nain? :D)
Aamu alkoi tosiaan oikein loistavasti, koska C:n kanssa suunniteltiin nukkuvamme vain silla tavalla puolipitkaan, etta noin yhdeksan aikaan herattaisiin, jotta ois aikaa ottaa rennosti ja tehda mukavia juttuja vuoden vikan paivan kunniaksi! No, mita semmoisia, ilmeisesti molemmilla aikamoisesti univelkaa, silla nukuttiin yhteentoista, sitten kampetta paalle aamupalaa ja lahdettiin metsastamaan "lahinta" Marshallsia tuhlaamaan minun joululahjalahjakorttia uuden vuoden kunniaksi. No ensinnakin ohjeet oli ihan sanonko mista, ja ne johti harhaan, mutta maalaisjarjella paasi sitten kauppaan asti, jostei kumminkaan loytynyt yhtaan mitaan. Ja siina vaiheessa olikin jo aika myoha ainakin suunnitelmiemme kannalta. Ajanhukkaa koko homma, murrr. Ja sitten oli tankki tyhja! No terve, ihan niin kuin ois rahaa muka laittaa sinne kun Harvard oli maksettavana viela samana paivana, mutta pakko oli C:n luo takasin paasta niin tankki puolilleen (ja mitakohan mina valitan, eihan se oo kuin $15 etta saa tankin puolilleen, mutta silti!) etta paasee ajelemaankin alkuviikosta, sitten reitin taysin muistiinpainuneena ajelin takasin ja sitten sita piti laittautua valmihiksi, ja tiedettiin olevamme jo siina vaiheessa myohassa, kun ei tienny etta mita sita laittais paallekaan! Ja mun hiukset ei suostunu ollenkaan yhteistyohon ja pahh. Ja oli kiirekin. Ja valissa rekisteroidyin Harvardiinkin! Hui! Ja sitten, noin tunnin myohassa suoraan sanottuna, paastiin liikkeelle. Ja muutaman mailin jalkeen huomasin, etta olin jattanyt pankkikortin C:n luo, koska otin sen lompakostani laittaakseni tiedot Harvardiin.. Ei jes. Eihan siina auttanut muu kuin kaantya takaisin ja sitten matkaan. Ja 10 minuutin jalkeen C huomasi, etta oli unohtanut S:lle lupaamansa saappaat kotiin. Niita ei kylla lahdetty hakemaan. Vaan suoraan ekan S:n luo, jonka tyopaiva oli venyny tuntia pidemmaksi ja sitten kun tultiin pihaan niin S:n puhelin oli mystisesti havinnyt! Sita etsiessa lisaa myohastymista, sitten toisen S:n luo, jonka hostvanhemmat oli paattanyt olla lahtematta mihkaan, joten suunniteltu yokylaily S:n luona Bostonin jalkeen ei oikein ottanut onnistuakseen. Siispa vailla tietoa yopaikasta suunnattiin kuitenkin Bostonia kohti!
Hiema myohassa, mutta mita pienista. Ja kun kello naytti jo paivallisaikaa niin jaatiin Haymarketilla pois ja suunnattiin syomaan Hard Rock Cafeen, jossa paatettiin uuden vuoden kunniaksi tilata semmoiset alkoholittomat cocktailit souvenir-laseissa, oli namnam ja hienot lasit! Ja ruokakin oli oikein maittavaa, ja valtavat annokset kuten aina!
Jai se kauan odotettu jalkiruokakin tilaamatta sitten, Starbucksin kautta pyorien metrolle Hynes-keskukseen, jossa oli Bostonin uusivuositaidetapahtuman esityksista suurin osa. Vaikka Buttonit First Nightiin oli aikas kalliit, niin paatettiin kumminkin semmoiset hankkia ja menna katsomaan jotakin! Hetken hapuiltuamme mina paatin vaan menna katsomaan ImprovBostonia, tuli muut mukaan tai ei. Ja tulihan ne. Ja mina sain jalleen muistutuksen siita, miksi rakastan improvisaatioteatteria, nauroin vedet silmissa 5 hengen nayttelijakaartille, varsinkin siina vaiheessa kun oli semmoinen tyylinvaihdosesitys, jossa kolme nayttelijaa oli Starbucksin tyontekijoita ja he valmistivat kahvia Shakespearen tyylilla, merirosvoillen, kauhuna, sci-fina ja kai muullakin, mutta kohokohtana oli kun S:n kanssa karjaistiin ilmoille, etta BROADWAY MUSICAL!! Ja eika, tuli jazz-kasia ja semmoista liioiteltua kavelytanssia: "I'm dancing so funny, I look stupid, but it's BROADWAYYYYYYY!!" =DD Siina vaiheessa ei enaa pysynyt sivistyneena hihityksena minun nauru vaan pitelin mahaani ja yritin parhaani mukaan olla tippumatta tuolilta!
Seuraavana vuorossa olikin omituisten otuksien kerho. Eli Kaiju's Big Battel. Kuvat kertonevat enemman kuin sanat. Tai vaihtoehtoisesti voi myos googlettaa.
Ja taideillan paatteeksi viela nykytanssia, hieman vakavampaa ja hauskempaa ja erittain kaunista. Urbanity Dance. Sen jalkeen vuorossa olikin jo kaveyretki Boston Commonsiin, jossa olikin sitten se periamerikkalainen countdown muutaman ihanan jaaveistoksen keskella! Tyttojen kanssa luisteltiin kengilla jaalla kera muiden riemukkaiden amerikkalaisten, haahuiltiin ja heiluttiin cover-biisien tahdissa, piruiltiin toisillemme ja kohdattiin vuoden 2010 ekat sekunnit hymyillen. Sitten nokka kohti kotia, koska hemmetin jenkit ei osannu suunnitella niin, etta siella missa on countdown, niin nakisi myos raketit. Hurrei. No, raketteja nakee joka vuos Suomessa sitten ja onhan meilla viela 4th of July :)
(Ja muahan ketutti kumminkin, koska rakas Nikonini paatti jattaa toimimatta ihan tyystin kun paasin Bostoniin. Se on vaan pakettiin ja tehtaalla, takuuseen korjaus, mutta aikaa se vie, en halua luopua rakkaastani...)
Paadyttiin siis C:lle nukkumaan, koska siella yleensa ollaankin ja nytkin oli talo tyhjana, niin mikas siina. Matkalla piti kuitenkin pysahtya jalkiruualle, eli Walgreensin (onneksi on USAssa aina jotakin auki!! ) kautta root beerit ja suklaata ja sipsia, kotona pyjamat paalle ja 5 tuntia Disney Channelia ja suunnatonta riehumista. Ja power nap. Or two. Unta kertyi kai se 6 katkonaista tuntia, jonka jalkeen oltiinkin jo taysin valmiita hyvin myohaiselle brunchille, taisi olla jo lounaan puolta se, mutta koska olemme jo aika kiitettavasti omaksuneet amerikkalaiset tavat niin suuntasimme suoraan sangysta pyjamissa Agawam Dineriin ihan oikealla amerikkalaiselle brunchille ihkaoikeaan amerikkalaiseen dineriin. Eika kattonu ykskaan naama kummaksuvasti vaikka 4 tyttoa puhuu ruotsienglantisekoitusta pyjamissaan. Sometimes I really do love USA ♥
Sen jalkeen kohti kotia, turhaa pyjamien vaihtoa emme tehneet, painuimme tallille hoitamaan tallihommat, koska oltiin niin virkeina muutaman oikein maukkaan kahvikupin voimin! Ja sitten tyytyvaisina takaisin sisalle köllimään ja laiskottelemaan. Ja nain meidan paiva, we did absolutely nothing, a great way to start a brand new year, a brand new decade! :)
Silla nythan sita hommaa riittaa kumminkin, koska kukaan ei oo loman aikana jarjestany leluja tai pessy pyykkia niin mina oon kaveerannu tassa ma-ti pesukoneen ja kuivausrummun kanssa, huomenna ois vuorossa silityslauta ja ruokashoppaus. Aupparin arki jatkuu jalleen, mutta uutta odotellaan kylla innolla, tana viikonloppuna vuorossa Cape Cod ja yhden hostperheen empty beach house. Maybe it's time to get rid of my 'winter coat', what do you think?
Iltapaivakahvit (kahvi on jo kylmaa), kaksi palaa tummaa suklaata ja alkuvuosifilosofisointia, kuten luvattua tuli. Aattelin vaan kylla hoitaa sen filosofisoinnin jo aamulla, mutta niin ei kylla kaynyt, koska nukuin taas pitkaan ja sitten siina tosiaan kavi niin, ettei tullut filosofisointia silloin vaikka paassa laukkasi ajatus jos toinenkin jo.
Ensin katsaus vuoteen kaksinollanollayhdeksan. Se oli aika sekava vuosi. Moni asia muuttui ja tuntuu, etten oo vielakaan oikein ajan tasalla sen kanssa. Enka kylla jaksa selata paivakirjaani ollenkaan lapi, enka muuten melkein vuosikasta blogianikaan. Mutta varsinkin kevat oli sekava, niin hyvalla kuin huonollakin tavalla, jos vaan silloin olisi nahnyt etta se oli kaikki parempaa kohti, tasapainoa ja niin pois pain. Mutta tykkasin silti kevaasta OIKEIN paljon. Arvaatteko miksi? Koska sain hirmuisesti uusia ihania ystavia! ♥ Ja oli semmoisia pienia onnenhetkia ihan valtavasti.
"With friends like these, who needs enemies?"
Ja naita ihmsia minulla on nyt kylla valtava ikava.Tai siis on koko ajan, vaikkei se valttamatta vality sinne Atlantin toiselle puolelle, mutta kumminkin on. Ja kun sinne meren yli on aikalailla pitka matka, niin se on pikkase hankalaa, kun yrittaa taallakin elaa sita elamaa eika vain nortata koneella. Johon se muuten valilla mennee, koneella norttaamiseen aika natisti. Vaan niin, kuitenkin. Nama ihmiset siella Euroopan puolella, kevaan rakkaudet, niin tuovat minulle turvaa tannekin, rohkeutta ja iloa, silloin kun tuntuu etta maailma kaadetaan paalle valilla, silloin kun tuntuu, etta nyt ois ihan hetkeksi paastava takaisin kotiin hengittamaan vapaasti, kun tuntuu ettei happea saa.
Kevat oli semmoista joutilaisuutta kylla. Vaikka olikin kirjoitukset, mutta silti, ma tykkasin kevaasta. Koska mun lempihomma (osoittautunut taalla oikein selkeasti) on lukea ja lukea ja lukea ja oppia uutta koko ajan, lukea varsinkin, laittaa lasit paahan ja ottaa kirja kateen ja hautautua nojatuoliin. Yliopisto here I come! Tietty kaiken sen panttaamisen tasapainoksi piti tehda myos semmoisia extemporesysteemeja, varsinkin silloin kuin olisi ollut taydellisia lukuhetkia! Kuten vaikka ihanainen toinen A, joka tuli aina teehetkeilemaan minun luo vapareillaan, lukulomalla siis ja sitten meni mielikuvitusihmispirteloiden tekemiseen se lukeminen! Ja mun kuvisdiplomin teko. Oih. Oonkohan selittany siita aikaisemmin mitaan? Varmasti olen, jossain arkiston pohjalla se on. Mutta se runo on yksinkertaisesti minun lempiruno yli kaiken ja siita oli pelkkaa nautintoa tehda taideteos. Tai no, ainakin se oli teos. (Ja ei tartte muistuttaa kuinka kirosin sen tekemista viime kevaana!)
"Andersson pitää pirunmoista meteliä Andersson ei osaa edes seistä selkä suorana Anderssonista tuskin tulee yleensä yhtään mitään Andersson on pelkuri Andersson saisi saatana ruveta ajattelemaan ennen kuin on liian myöhäistä Andersson tutisee kuin hyytelö Andersson juo liian paljon Anderssonin ei pitäisi tupakoida unissaan Anderssonhan on itse asiassa rokulissa ison osan vuotta Anderssonin pitäisi miettiä ja punnita yhtä ja toista Anderssonin ei pitäisi matkusta Mallorcalle nyt kun vanha äiti makaa perkele henkitoreissaan Andersson syö kuin sikapossu Andersson on lihava Anderssonin pitäisi mieluummin soittaa klarinettia Anderssonin ei pidä kuvitella itselleen mitään olemattomia oikeuksia Andersson näpit irti Anderssonin pitäisi liittyä ammattiyhdistykseen eikä istua vittu siinä parkumassa Anderssonin ei pitäisi haaveilla niin paljon Anderssonin pitäisi tietää että intiimihygieniasta tulee huolehtia myös Anderssonin itsensä takia Andersson ei ole kovin korea näky Anderssonin pitäisi tietää ettei Andersson ole Anderssonin oma asia Andersson voisi ottaa huomioon että tehty on tehty eikä sitä saa tekemättömäksi helvetti soikoon Anderssonin pitäisi tajuta ettei sitä noin vain voi lojua siinä kuin mikäkin raato ja nauttia Andersson on alkanut hyppiä silmille viime aikoina jos suoraan sanotaan Andersson lopettaa kieroonkatsomisen Andersson ei tule sitten valittamaan ettei Anderssonia ole hyvissä ajoin informoitu Anderssonin tilanteesta Andersson lakkaa viheltämästä taikka jumalauta Andersson muistaa ottaa lääkkeensä tai muuten Andersson kuolee se kai tuli selväksi Andersson missä hemmetissä se Andersson luuhaa Ei kai Andersson ole voinut… Anderssonin ei olisi pitänyt hypätä sen minä sanon suoraan Andersson olisi voinut edes sulkea ikkunan perässään"
Ja kuviksen tunnilla, yhdella niista, muistaakseni oli kolmoskurssi, mika ikina se olikaan, niin muista ihan selvasti sen yhden tunnin jolloin ajattelin R:sta, etta hei, miten mahtava tyyppi tama onkaan! Juteltiin silloin Jenkeista ja jenkeista. Muistatko? Susta ei oo kylla vielakaan selvilla, mutta ehka niin tulee olemaankin.. Ja hyva niin!
Missakohan olin, kavin putsaamassa auton valtavasta lumimaarasta ja nyt meni ajatukset johki. Siihen Tommy Hilfigerin uimapukuun, joka oottaa mua toivottavasti viela Marshallsissa. Ja sitten eksyin ModClothin sivuille. Koska kuolen noiden vaatteiden ihanuuteen! Mutta niin, siihen vuoteen 2009. Kevaaseen. Muistaakseni, jos oikein yritan tahyilla kaikenmaailman inhottavuuksia niin mun maailma jarisi valilla aika jarkyttavasti, tai siis kaikenmaailman huhujen sun muiden alyttomyyksien takia ja oli aika inhottavaa valilla se, varsinkin kun tuntui, etta semmoiset tyhmat jutut alkoi viemaan pois rakkaita ystavia. Tuntuikin, etta valilla kaikki ei ollutkaan niin ihania kun luuli. Sitten paljastui toisista hyvia puolia, kaikki menee siis hyvaan, tahtoi tai ei, tiesi tai ei.
Kevaan suurin saavutus olikin sitten se valkoinen lakki, joka on kylla aika tyylikas, harmittaa ettei sita voi vappuna paahan laittaa taalla... Ja kun se valkoinen lakki ja ne tulokset, mitka siihen johti, niin ylitti kirkkaasti kaikki omat odotukset, tai no, eihan ene ylittany oikeastaan, mutta tavoitti niin se kolmen vuoden taivashelvetti oli kylla kaiken arvoista. Ja varsinkin sitten, kesan suurimpaan saavutukseen, siihen minun unelmaopiskelupaikkaan! Oijjoij, kuinka iloinen olinkaan, muistan, se oli kesakuun ja heinakuun vaihde, keskiviikko, skandinaavikaverini A ja H olivat meilla Suomen vierailulla, aamulla oli aurinkoista, kaytiin vierailemassa kirjastossa ja sitten mentiin rannalle, mutta alkoi ukkostaa ja kotimatkalla satoi jo kaatamalla, mutta mina paljasjaloin kuitenkin juoksin sen meidan kivisen pihatien toiseen paahaan ja kurkistin postilaatikkoon ja siella oli PAKSU kirje Oulun yliopistolta! Minun kadet tarisi ja taisin tarista kylla itekin ihan muutenkin kun avasin sen kirjeen ja hypin ja kiljuin ja nauroin kun luin hyvaksymisilmoituksen ja soitin äitille ja isille tottakai, etta tytsi paasi opiskelemaan, JEEEEEI! Ja sitten vaan rose-viinipullo auki ja lasillliset viinia seka feikkidominokekseja ulkoterassilla sadetta ja ukkosta katsellen, siina oli minun juhlinnat yliopiston kunniaksi. Hui. Se alkaa tana vuonna se semmoinen yliopisto. Nyt osaan kylla hyppia vuodesta toiseen, mutta kestakaa. Olen hirmuisen innoissani yliopistosta jo nyt kylla! (Ehka en sitten opiskelujen lahestyessa olekaan niin innoissani, mutta siihenhan on viela AIKAA!) Ja olen kuulkaas jo katsellut PSOASin sivut, etta missas ois kiva asua ja minkalaisia pohjapiirroksia siella oikein nakyy ja kamppia ja miten kaukana ovat yliopistolta ja keskustasta ja hoh, minulla on kuulkaas vajaat 2 viikkoa aikaa muuttaa kun tulen takasi Suomeen! Se siita hengahdystauosta.. Joten jo tiedoksi niille, jotka mahdollisesti haluavat minua nahda sitten elokuun puolella niin jos lahdette muuttokuorman siirtamiseen mukaan niin it's a date with you ;)
Ja sitten kun mina muutan niin mina olen ollut nyt niin lumoutunut tasta meidan kissaherrasta, etta haluan kissan. Ja haluan semmoisen kodittoman kissan, jolle tarjoan pikkuisen kodin, jonka verhoissa ei kiipeilla, mutta ruokaa on kylla tarjolla! Kylla minulla on taas suuret suunnitelmat.
Ja niita on lisaa. Taalla, mita on huomannut, ihmisten puhetyylista ja kayttaytymisesta ja minun tehtavista, niin mina olen saanut tarpeekseni tasta, amerikkalaisesta nopeasta, valmiista, halvasta elamantyylista. Tai eihan tama tietenkaan ole kaikkien amerikkalaisten tai siis yhdysvaltalaisten elamantyyli, mutta kumminkin, se massatyyli mika iskee ulkomaalaisen silmaan. Jotenkin, minuahan on äiti yrittanyt maalata vihreammaksi jo useamman vuoden, mutta nyt tassa talven aikana olen tajunnut, kuinka vihreys se on se juttu. Tama maa on tammoista kulutusjuhlaa, ja uskokaa pois, haluaisin olla osa sita, mutta jotenkin kun sitten ajattelee sita vihreaa, niin tulee oksettava olo. Uudenvuoden lupauksia en tee, koska jos jotain lupaan niin varmasti rikon sen lupauksen. Ihan vain uhallani, uhmatakseni itteani. Siispa en mitaan lupaa. Mutta lisaan yhdeksi tavoitteistani sen, etta yritan olla mahdollisimman vihrea tasta eteenpain. En vain vuonna 2010, mutta eteenpain. Koska haluan tallustella talla planeetalla tastakin eteenpain. Joten sanon jo tassa vaiheessa, jos jotain kivaa haluatte ehka mulle hankkia vaikka lahjaksi tai ihan muuten vaan (:P) NIIN vihreaa!
"Sitten olen valmis sinun pitaa omanasi"
Vuoden 2010 vaihtuminen sai kylla ajattelemaan paljon asioita. Kuten vaikka sita, etta tana vuonna mina ihan oikeasti tulen takaisin Suomeen. Ja tulen mina, vaikka jaisin tanne kylla muuten, mutta kaipaan opiskelemaan jo, olen kaivannut useamman kuukauden, enka jaksa pyykkien viikkaamista toista vuotta. Vaikka eihan aupparointi sita ole ja katotaan sitten helmikuussa kun alkaa Harvard, etta miten piristyy aupparointi kun saa aivojumppaa! Ai niin kerroinko? No kerrotaan, vuoden 2009 viimeisena hienona tekona tein niin etta rekisteroidyin Harvardiin kurssille opiskelemaan englantia!! Ja rahat men sinne sitten, mutta ihanaaihanaaihanaa, se on opiskelua tiedossa joka lauantai helmikuun alusta lahtien 11 viikon ajan. Josko se Harvard sais mua vahan fiksummaks taas, kun oon antanu aivojeni mossaantya taalla laiskistellen.
Mutta niin, jotenkin tuntuu ettei tama jaljella oleva 7,5 kuukautta ole enaa mitaan. Tammikuu tosin, se on pitka, mutta sitten alkaa se Harvardin kurssi ja sielta tulevat laksyt, sitten onkin jo huhtikuu. Huijjui. Ja voisin vaittaa kevaan menevan muutenkin nopeasti. Huhtikuun lopulla on spring break, jolle on suurena suunnitelmana reissu Floridaan tai Karibialle muutamaksi paivaksi, etta matkustaakin voisi! Ja pitaisi niin matkustella kevaalla ja saastaa rahaa siihenkin, New Yorkiin on jo valokuvausreissu sovittuna yhden S:n kanssa, ja road trip kesalle suunniteilla med mina svenska flickor! Ja josko se perhekin tulisi tanne heinakuussa sitten, hihhihihii! Ja sitten onkin jo viimeisia viikkoja taalla ja lansirannikollakin pitaisi kavaista. Hullua tama! Ja kesa on aina kesa. Se menee rannalla ja puistoissa ja auringossa. Toivottavasti. Siispa nayttaa etta tama vuosi saattaisi menna nopeammin kuin viime vuosi. Ja kohta pitaisi taalta merten takaa aloittaa se asunnonmetsastyskin. Voidaan odottaa sitten panikointia silta suunnalta kevaan postauksissa. Nyt on vaan haaveissa asuntoa. Ja tietty jos joku tietaa sitten lahempana pikkuisia asuntoja Oulun suunnalta niin saapi ilmoitella!
Tama on kylla hassua, kuinka tein jotakin oikein. Kun lahdin tanne. Koska kun kaukaa katsoo niin jotenkin asiat nakee paljon selvemmin, uskokaa pois. Ja jotenkin se, etta on taalla tavallaan yksin, niin se antaa aikaa selvittaa itseaan kans ja nakee etta minkalainen tyyppi sita oikeastaan on kun aloittaa kaiken kuitenkin periaatteessa puhtaalta poydalta. Ja sitten on paljon rohkeammin oma itsensa kun tajuaa kuka on. And you learn to laugh with God too, though it's really hard still sometimes, but you just need to see funny side, in a way or another.
Niin kliseista kuin se onkin, niin ensimmainen biisi, jonka kuulin vuonna 2010 oli U2:n New Year's Day, ja se oli oikein sopiva varsinkin talle vuodelle! Koska tana vuonna mina naan U2:n ihan livena jajaja sanatkin kaypi niin hyvin ja varsinkin kun sita oli niin kiva hoilata Boston Commonsissa!
Minun uusi vuosihan meni varsin varikkaasti, tai no niin, varikkaasti on ihan hyva sana kylla... Mutta siita enempi huomenna, koska nyt minua vasyttaa hirmuisesti ja on viela paljon tekemista ennen kuin paiva loppuu 18 minuutin paasta, kuitenkin IHANAA uutta vuotta ja kuva kertokoon sen kuinka innoissani oon tasta vuodesta! Huominen siis varattuna piiiiiitkalle alkuvuosifilosofisoinnille (kirjoitinkohan edes oikein?) jos vaikka saisi unirtymin kohdalleen nyt!
