"Kevyesti nousee askel"

Ensi töikseni kehotan kaikkia, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, niin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupin uutta levyä Palatkaa Pariisiin! Varsinkin kappaletta Näin minä vihellän matkallani. Tämä on jotain loistavaa.

Sitten asiaan. Au pair-vuoteni lähestyy, enää tasan 3 kuukautta ja asiat ovat mitä parhaimmin: minulla on nyt perhe! Tämä perhe oli ensimmäinen matchini ja yli viikko sitten sain sähköpostia Yhdysvalloista, että tämä perhe haluaisi minut heidän au pairikseen. Vastasin välittömästi, että totta helkatissa haluan myös heidän au pairikseen! (En toki käyttänyt mitään voimasanojen tapaisia, mutta ilmaisin kuitenkin onneni mielestäni oikein selvästi..) Ja olin innoissani! Olin kuitenkin kiireellä lähdössä junaan juuri kun tämä sähköposti tuli enkä kiireissäni tajunnut ottaa mitään au pair-papereita mukaan, joten minulla oli vain lomalla extranetin sisältö lukemisenani.

Muutama päivä siitä sain perheen koko hakemuksen sivuilleni, myös kuvia perheestä. Soitin toimistollekin, että minulla on nyt perhe ja kaikki on hyvin, että haluan tähän perheeseen ja tämä tuntuu sopivalta. Tämä seuraava kuulostaa ehkäpä lapselliselta, mutta no, kun näin lasten kuvat niin ihastuin heti ja olin hämmentynyt, sillä olin kuvitellutkin sen näköiset lapset hoivattavikseni. Koska olen aikalailla visuaalinen ihminen, niin sellainen tunne kuvista varmisti minua vielä enemmän. Tämä varsinainen päätös kun tuntui ehkä liiankin helpolta, mutta ehkäpä tässä nyt tuli takaisin se 3 viikon ihmettely/odottelu/tuskailu. Elikkäs, paikkani on Topsfield, MA. Tuon osavaltion nimi on luultavasti osavaltioista vaikein lausua! Massachusetts siis, noin viidennellä kerralla menee vasta oikein. Perheeseen kuuluu äiti J sekä lapset, pian 5-vuotias tyttö A ja pian 3-vuotias poika T. Lisäksi perheeseen kuuluu hurmaavaluonteinen kisuli. Kaikinpuolin perheen kiinnostuksenkohteet vastaavat omiani ja tehtävänkuvauskin on sopivanoloinen, enkä oikeastaan keksi pahaa sanottavaa perheestä, ainakaan vielä, hyvä niin. "Oman" autonkin saan, kunhan maksan bensat siihen. Majoitusjärjestelytkin ovat mukavat, eli siis huone, ja noin Google Maps:in kautta talokin näyttää oikein kivalta! Tosin saattavat muuttaa melkein milloin vaan, mutta kuitenkin, etsivät samanoloista taloa silti. Ja tässä talossa on uima-allas! Noin yleensä, en voisi olla enempää innoissani siitä, että pääsen mukaan tämän perheen arkeen ja elämään. Ihan niin kuin jotakin olisi jäänyt nyt kertomatta. Äh. En tiedä, luultavasti on, mutten muista nyt..

Viimeiset päivät olen siis elellyt heppojen keskellä ja tämä sopeutuminen ihmisten keskelle ottaa aikansa, siksi kai on ihan pöllö olo. Perjantaina saavuin kotiin illasta ja heti lauantaiaamuna suuntasin paikalliseen leirikeskukseen isosleirille harkkarin hommiin. Oli mukavaa, seurakunnan työt noin yleensä ovat minua varten ainakin nyt. Tosin joskus sitä ilmeisesti odottaa liikaa 16-vuotiailta, se käyttäytyminen tuntuu joillekin olevan niin kovin vaikeaa..

Tänään on kuitenkin ollut ihan ihmeellinen päivä! Tai no, outo, mutta hyvällä tavalla. Heräsin "aikaisin" aamusta katsomaan Jesus Christ Superstarin, joka on aivan loistava, en ala edes ylistää sitä, koska se on vain nähtävä itse. Vaikka pääsiäisen ajan silloiset tapahtumat ovat muutenkin kiinnostavia, niin tämä musikaalielokuva teki niistä jotenkin erilaisia. Kun muutamat elokuvat ovat tehneet asiasta vain yksinkertaisesti tylsän. Niin, 70-luvulla (?) kyllä osattiin tehdä musikaaleja! Päivää ovat ilostuttaneet myös auringonpaiste, saamani kukka (!) sekä (mielikuvitus)ihmispirtelö. Öö..? No, joskus sitä sattuu outoja asioita, hyvällä tavalla ja ne saavat mielen pirteäksi, turha siitä on silloin valittaa :) Nyt kuitenkin, kun vielä jaksan, niin siirryn kohtapuoliin VAKAVAn aineiston pariin, sillä niin kovasti kuin haluaisinkin pakata jo matkalaukkuni ja suunnata kohti Yhdysvaltoja, niin tämän 3 Suomi-kuukauden aikana pitäisi tehdä vielä vaikka mitä ja valtavasti!