"But God can be funny"

Iltapaivakahvit (kahvi on jo kylmaa), kaksi palaa tummaa suklaata ja alkuvuosifilosofisointia, kuten luvattua tuli. Aattelin vaan kylla hoitaa sen filosofisoinnin jo aamulla, mutta niin ei kylla kaynyt, koska nukuin taas pitkaan ja sitten siina tosiaan kavi niin, ettei tullut filosofisointia silloin vaikka paassa laukkasi ajatus jos toinenkin jo.

Ensin katsaus vuoteen kaksinollanollayhdeksan. Se oli aika sekava vuosi. Moni asia muuttui ja tuntuu, etten oo vielakaan oikein ajan tasalla sen kanssa. Enka kylla jaksa selata paivakirjaani ollenkaan lapi, enka muuten melkein vuosikasta blogianikaan. Mutta varsinkin kevat oli sekava, niin hyvalla kuin huonollakin tavalla, jos vaan silloin olisi nahnyt etta se oli kaikki parempaa kohti, tasapainoa ja niin pois pain. Mutta tykkasin silti kevaasta OIKEIN paljon. Arvaatteko miksi? Koska sain hirmuisesti uusia ihania ystavia! ♥ Ja oli semmoisia pienia onnenhetkia ihan valtavasti.

"With friends like these, who needs enemies?"

Ja naita ihmsia minulla on nyt kylla valtava ikava.Tai siis on koko ajan, vaikkei se valttamatta vality sinne Atlantin toiselle puolelle, mutta kumminkin on. Ja kun sinne meren yli on aikalailla pitka matka, niin se on pikkase hankalaa, kun yrittaa taallakin elaa sita elamaa eika vain nortata koneella. Johon se muuten valilla mennee, koneella norttaamiseen aika natisti. Vaan niin, kuitenkin. Nama ihmiset siella Euroopan puolella, kevaan rakkaudet, niin tuovat minulle turvaa tannekin, rohkeutta ja iloa, silloin kun tuntuu etta maailma kaadetaan paalle valilla, silloin kun tuntuu, etta nyt ois ihan hetkeksi paastava takaisin kotiin hengittamaan vapaasti, kun tuntuu ettei happea saa.

Kevat oli semmoista joutilaisuutta kylla. Vaikka olikin kirjoitukset, mutta silti, ma tykkasin kevaasta. Koska mun lempihomma (osoittautunut taalla oikein selkeasti) on lukea ja lukea ja lukea ja oppia uutta koko ajan, lukea varsinkin, laittaa lasit paahan ja ottaa kirja kateen ja hautautua nojatuoliin. Yliopisto here I come! Tietty kaiken sen panttaamisen tasapainoksi piti tehda myos semmoisia extemporesysteemeja, varsinkin silloin kuin olisi ollut taydellisia lukuhetkia! Kuten vaikka ihanainen toinen A, joka tuli aina teehetkeilemaan minun luo vapareillaan, lukulomalla siis ja sitten meni mielikuvitusihmispirteloiden tekemiseen se lukeminen! Ja mun kuvisdiplomin teko. Oih. Oonkohan selittany siita aikaisemmin mitaan? Varmasti olen, jossain arkiston pohjalla se on. Mutta se runo on yksinkertaisesti minun lempiruno yli kaiken ja siita oli pelkkaa nautintoa tehda taideteos. Tai no, ainakin se oli teos. (Ja ei tartte muistuttaa kuinka kirosin sen tekemista viime kevaana!)

"Andersson pitää pirunmoista meteliä
Andersson ei osaa edes seistä selkä suorana
Anderssonista tuskin tulee yleensä yhtään mitään
Andersson on pelkuri
Andersson saisi saatana ruveta ajattelemaan ennen kuin on liian myöhäistä
Andersson tutisee kuin hyytelö
Andersson juo liian paljon
Anderssonin ei pitäisi tupakoida unissaan
Anderssonhan on itse asiassa rokulissa ison osan vuotta
Anderssonin pitäisi miettiä ja punnita yhtä ja toista
Anderssonin ei pitäisi matkusta Mallorcalle nyt kun vanha äiti
makaa perkele henkitoreissaan
Andersson syö kuin sikapossu
Andersson on lihava
Anderssonin pitäisi mieluummin soittaa klarinettia
Anderssonin ei pidä kuvitella itselleen mitään olemattomia oikeuksia
Andersson näpit irti
Anderssonin pitäisi liittyä ammattiyhdistykseen eikä istua
vittu siinä parkumassa
Anderssonin ei pitäisi haaveilla niin paljon
Anderssonin pitäisi tietää että intiimihygieniasta tulee huolehtia
myös Anderssonin itsensä takia
Andersson ei ole kovin korea näky
Anderssonin pitäisi tietää ettei Andersson ole Anderssonin oma asia
Andersson voisi ottaa huomioon että tehty on tehty eikä sitä
saa tekemättömäksi helvetti soikoon
Anderssonin pitäisi tajuta ettei sitä noin vain voi lojua siinä
kuin mikäkin raato ja nauttia
Andersson on alkanut hyppiä silmille viime aikoina jos suoraan sanotaan
Andersson lopettaa kieroonkatsomisen
Andersson ei tule sitten valittamaan ettei Anderssonia ole hyvissä
ajoin informoitu Anderssonin tilanteesta
Andersson lakkaa viheltämästä taikka jumalauta
Andersson muistaa ottaa lääkkeensä tai muuten Andersson kuolee
se kai tuli selväksi
Andersson missä hemmetissä se Andersson luuhaa
Ei kai Andersson ole voinut…
Anderssonin ei olisi pitänyt hypätä sen minä sanon suoraan
Andersson olisi voinut edes sulkea ikkunan perässään"

Ja kuviksen tunnilla, yhdella niista, muistaakseni oli kolmoskurssi, mika ikina se olikaan, niin muista ihan selvasti sen yhden tunnin jolloin ajattelin R:sta, etta hei, miten mahtava tyyppi tama onkaan! Juteltiin silloin Jenkeista ja jenkeista. Muistatko? Susta ei oo kylla vielakaan selvilla, mutta ehka niin tulee olemaankin.. Ja hyva niin!

Missakohan olin, kavin putsaamassa auton valtavasta lumimaarasta ja nyt meni ajatukset johki. Siihen Tommy Hilfigerin uimapukuun, joka oottaa mua toivottavasti viela Marshallsissa. Ja sitten eksyin ModClothin sivuille. Koska kuolen noiden vaatteiden ihanuuteen! Mutta niin, siihen vuoteen 2009. Kevaaseen. Muistaakseni, jos oikein yritan tahyilla kaikenmaailman inhottavuuksia niin mun maailma jarisi valilla aika jarkyttavasti, tai siis kaikenmaailman huhujen sun muiden alyttomyyksien takia ja oli aika inhottavaa valilla se, varsinkin kun tuntui, etta semmoiset tyhmat jutut alkoi viemaan pois rakkaita ystavia. Tuntuikin, etta valilla kaikki ei ollutkaan niin ihania kun luuli. Sitten paljastui toisista hyvia puolia, kaikki menee siis hyvaan, tahtoi tai ei, tiesi tai ei.

Kevaan suurin saavutus olikin sitten se valkoinen lakki, joka on kylla aika tyylikas, harmittaa ettei sita voi vappuna paahan laittaa taalla... Ja kun se valkoinen lakki ja ne tulokset, mitka siihen johti, niin ylitti kirkkaasti kaikki omat odotukset, tai no, eihan ene ylittany oikeastaan, mutta tavoitti niin se kolmen vuoden taivashelvetti oli kylla kaiken arvoista. Ja varsinkin sitten, kesan suurimpaan saavutukseen, siihen minun unelmaopiskelupaikkaan! Oijjoij, kuinka iloinen olinkaan, muistan, se oli kesakuun ja heinakuun vaihde, keskiviikko, skandinaavikaverini A ja H olivat meilla Suomen vierailulla, aamulla oli aurinkoista, kaytiin vierailemassa kirjastossa ja sitten mentiin rannalle, mutta alkoi ukkostaa ja kotimatkalla satoi jo kaatamalla, mutta mina paljasjaloin kuitenkin juoksin sen meidan kivisen pihatien toiseen paahaan ja kurkistin postilaatikkoon ja siella oli PAKSU kirje Oulun yliopistolta! Minun kadet tarisi ja taisin tarista kylla itekin ihan muutenkin kun avasin sen kirjeen ja hypin ja kiljuin ja nauroin kun luin hyvaksymisilmoituksen ja soitin äitille ja isille tottakai, etta tytsi paasi opiskelemaan, JEEEEEI! Ja sitten vaan rose-viinipullo auki ja lasillliset viinia seka feikkidominokekseja ulkoterassilla sadetta ja ukkosta katsellen, siina oli minun juhlinnat yliopiston kunniaksi. Hui. Se alkaa tana vuonna se semmoinen yliopisto. Nyt osaan kylla hyppia vuodesta toiseen, mutta kestakaa. Olen hirmuisen innoissani yliopistosta jo nyt kylla! (Ehka en sitten opiskelujen lahestyessa olekaan niin innoissani, mutta siihenhan on viela AIKAA!) Ja olen kuulkaas jo katsellut PSOASin sivut, etta missas ois kiva asua ja minkalaisia pohjapiirroksia siella oikein nakyy ja kamppia ja miten kaukana ovat yliopistolta ja keskustasta ja hoh, minulla on kuulkaas vajaat 2 viikkoa aikaa muuttaa kun tulen takasi Suomeen! Se siita hengahdystauosta.. Joten jo tiedoksi niille, jotka mahdollisesti haluavat minua nahda sitten elokuun puolella niin jos lahdette muuttokuorman siirtamiseen mukaan niin it's a date with you ;)

Ja sitten kun mina muutan niin mina olen ollut nyt niin lumoutunut tasta meidan kissaherrasta, etta haluan kissan. Ja haluan semmoisen kodittoman kissan, jolle tarjoan pikkuisen kodin, jonka verhoissa ei kiipeilla, mutta ruokaa on kylla tarjolla! Kylla minulla on taas suuret suunnitelmat.

Ja niita on lisaa. Taalla, mita on huomannut, ihmisten puhetyylista ja kayttaytymisesta ja minun tehtavista, niin mina olen saanut tarpeekseni tasta, amerikkalaisesta nopeasta, valmiista, halvasta elamantyylista. Tai eihan tama tietenkaan ole kaikkien amerikkalaisten tai siis yhdysvaltalaisten elamantyyli, mutta kumminkin, se massatyyli mika iskee ulkomaalaisen silmaan. Jotenkin, minuahan on äiti yrittanyt maalata vihreammaksi jo useamman vuoden, mutta nyt tassa talven aikana olen tajunnut, kuinka vihreys se on se juttu. Tama maa on tammoista kulutusjuhlaa, ja uskokaa pois, haluaisin olla osa sita, mutta jotenkin kun sitten ajattelee sita vihreaa, niin tulee oksettava olo. Uudenvuoden lupauksia en tee, koska jos jotain lupaan niin varmasti rikon sen lupauksen. Ihan vain uhallani, uhmatakseni itteani. Siispa en mitaan lupaa. Mutta lisaan yhdeksi tavoitteistani sen, etta yritan olla mahdollisimman vihrea tasta eteenpain. En vain vuonna 2010, mutta eteenpain. Koska haluan tallustella talla planeetalla tastakin eteenpain. Joten sanon jo tassa vaiheessa, jos jotain kivaa haluatte ehka mulle hankkia vaikka lahjaksi tai ihan muuten vaan (:P) NIIN vihreaa!

"Sitten olen valmis sinun pitaa omanasi"

Vuoden 2010 vaihtuminen sai kylla ajattelemaan paljon asioita. Kuten vaikka sita, etta tana vuonna mina ihan oikeasti tulen takaisin Suomeen. Ja tulen mina, vaikka jaisin tanne kylla muuten, mutta kaipaan opiskelemaan jo, olen kaivannut useamman kuukauden, enka jaksa pyykkien viikkaamista toista vuotta. Vaikka eihan aupparointi sita ole ja katotaan sitten helmikuussa kun alkaa Harvard, etta miten piristyy aupparointi kun saa aivojumppaa! Ai niin kerroinko? No kerrotaan, vuoden 2009 viimeisena hienona tekona tein niin etta rekisteroidyin Harvardiin kurssille opiskelemaan englantia!! Ja rahat men sinne sitten, mutta ihanaaihanaaihanaa, se on opiskelua tiedossa joka lauantai helmikuun alusta lahtien 11 viikon ajan. Josko se Harvard sais mua vahan fiksummaks taas, kun oon antanu aivojeni mossaantya taalla laiskistellen.

Mutta niin, jotenkin tuntuu ettei tama jaljella oleva 7,5 kuukautta ole enaa mitaan. Tammikuu tosin, se on pitka, mutta sitten alkaa se Harvardin kurssi ja sielta tulevat laksyt, sitten onkin jo huhtikuu. Huijjui. Ja voisin vaittaa kevaan menevan muutenkin nopeasti. Huhtikuun lopulla on spring break, jolle on suurena suunnitelmana reissu Floridaan tai Karibialle muutamaksi paivaksi, etta matkustaakin voisi! Ja pitaisi niin matkustella kevaalla ja saastaa rahaa siihenkin, New Yorkiin on jo valokuvausreissu sovittuna yhden S:n kanssa, ja road trip kesalle suunniteilla med mina svenska flickor! Ja josko se perhekin tulisi tanne heinakuussa sitten, hihhihihii! Ja sitten onkin jo viimeisia viikkoja taalla ja lansirannikollakin pitaisi kavaista. Hullua tama! Ja kesa on aina kesa. Se menee rannalla ja puistoissa ja auringossa. Toivottavasti. Siispa nayttaa etta tama vuosi saattaisi menna nopeammin kuin viime vuosi. Ja kohta pitaisi taalta merten takaa aloittaa se asunnonmetsastyskin. Voidaan odottaa sitten panikointia silta suunnalta kevaan postauksissa. Nyt on vaan haaveissa asuntoa. Ja tietty jos joku tietaa sitten lahempana pikkuisia asuntoja Oulun suunnalta niin saapi ilmoitella!

Tama on kylla hassua, kuinka tein jotakin oikein. Kun lahdin tanne. Koska kun kaukaa katsoo niin jotenkin asiat nakee paljon selvemmin, uskokaa pois. Ja jotenkin se, etta on taalla tavallaan yksin, niin se antaa aikaa selvittaa itseaan kans ja nakee etta minkalainen tyyppi sita oikeastaan on kun aloittaa kaiken kuitenkin periaatteessa puhtaalta poydalta. Ja sitten on paljon rohkeammin oma itsensa kun tajuaa kuka on. And you learn to laugh with God too, though it's really hard still sometimes, but you just need to see funny side, in a way or another.