"By the time I recognize this moment"

Olipa oikein hieno aloitus mun seuraavalle työpuolivuosikkaalle tämä aamu! Eli ei ollut. Siitä hetkestä asti kun herätin tytön syömään aamupalaa, niin tämä itki yhteen putkeen sen 45 minuuttia mikä kouluun laittauduttiin. Ensin piti nähdä mum, sitten oli paha olla, eikä kunnolla pystyny hengittämään (no miten muuten siinä käy kun itkee yhteen putkeen niin kauan?!) ja sitten oli muuten vaan itkuputki päällä. Ja eihän tässä mitään, laitetaan päälle se, että juuri tämä aamu oli hostmumin very important meetingin aamu. Heeee. Hehheh. Onneksi poika osasi sentään käyttäytyä, mallikkaammin kuin yleensä! No tämän rumban jälkeen, kun hostmum vielä halusi viedä lapset kouluun niin minä laitoin oven kiinni takanani, huokaisin syvään, kaadoin kuppiin aamun ekat kahvit, maitoa päälle, avasin takaoven, kävelin sinne, istahdin puolikuivalle penkille ja katselin aurinkoa ja kuuntelin hiljaisuutta 10 minuuttia. Sen jälkeen menin hakemaan lisää kahvia.

Muuten päivä meni oikein kivasti, juttelin kotia päin H:n ja Ässän kanssa kaikenmoista mukavuutta ja sitten vielä pikaisesti soitin pikkusiskolle, jonka kanssa semmoinen hirmuinen nopea selitys, koska toinen oli menossa pianotunnille, mutta piti silti kerrata asioita, koska ei kovin pitkään aikaan oltu soiteltu, kälinä vaan kävi :D Sen jälkeen olikin aika lähteä hakemaan lapset. Pojan kanssa syötiin lounasta ja tämä meni onnellisesti päivälevolleen (nyt on jääny päikkärit pois, meillä on vaan puolen tunnin rest time!) ja auppari siinä samalla oli pojan kanssa ja käytti aikansa hyväksi lukien Around the World in 80 Days. Kyseisestä kirjastahan on tehty myös lastensarja, jossa seikkailee pääosassa leijona! (Ja tietty se on se elokuva, mutta se on ihan vääristelty!)Sitä mukaa kun luen tuota kirjaa niin en millään pysty kuvittelemaan Phileas Foggia ihmisenä, vaan leijonana se siellä maailmalla seikkailee! Ilmeisesti oon tykänny kovin katsoa sitä lastensarjaa, koska kelautuu mieleeni melkein joka sivulla! Onkohan se VHS meillä vielä ehjänä? Jos ei, niin minun on pakko löytää siitä versio jostakin! Voisin sitten pitää maailmanympärysmatkamaratoonin joku tylsempi viikonloppu. (Niin kuin niin muka kävisi, mulla on 2 viikonloppua vapaata, sitten alkaa HARVARD!!)

Sitten kun tytsi tuli bussilla kotiin, niin oteltiin lasten daddya ulkona, rakennettiin lumilyhtyjä, jotka nyt on saaneet tuikut sisäänsä ja loistavat oikein nätisti ulkona. Tuli daddyltakin kehuja, ettei niitä täällä paljoa näy, mutta saisi näkyä enemmänkin! Lapset hymyili korvasta korvaan kun kuulivat tämän! Niin tosiaan, sitten kun lapset lähti viettämään laatuaikaa Euroopasta palanneen daddynsa kanssa, niin minä suuntasin VIHDOIN JA VIIMEIN tuonne paikalliselle Y:lle. (Ei siinä kestänykkää ku se puol vuotta viedä se hakemus sinne :D) Vaan niin, en tiä, jotenkin ei vain ole kaiken muun seassa tullu aikaiseksi. Mutta voi hitto, MIKSI EI?! Sain sieltä vapaapassin kanssa ja en älynny kysyä että missäs se kuntosali oikein on siellä, niin oottelin pukuhuoneessa, että joku näyttäisi siltä että menisi salille ja sitten poukkoilin salamyhkäisesti perään. Kysyähän ei tietenkään voinut. Ja oo mikä taivas siellä odottikaan. Laitteita, laitteita, PALJON laitteita! Ei turhaan ole tämä Y kalliimpi, se on nimittäin aikaslailla moderni. Laitteetkin on uudenkiiltäviä. Hiki pinnassa poukkoilin siellä innoissani sen minkä kerkesin ja sitten testaamaan SAUNA. Ja se oli iha surkean lämmin. Lämpöasteita näytti olevan 45, vähän mietitytti että onkohan ne sittenkään celsiuksia siellä. JAA mikä sauna se tuo tuommonen on?!

Illan tässä oon sitten babysittaillu, koska lasten daddylla on jetlag ja mumilla very important meeting. Enpä kyllä valita, ensin kateltiin Muumeja yksi jakso, kylpyyn ja nukkumaan. Oikeastaan tykkään tästä viikolla, näin iltaisin! Mutta tosiaan, mulla on hirmuisesti pohdintoja tähän mun aupparointiin liittyen, mutta nyt täytyy (kyllä, ihan täytyy) mennä katsomaan Ugly Bettyn uusin jakso!

...

Ja oonkohan hokenu jo tarpeeksi, että Jenkkilä on alkanu selvittää mun päätä? Tai siis jotenkin, täällä kun on kauempana, niin on alkanut tajuta, että mitä siltä elämältä oikeasti haluaa ja miten sen haluaapi. En minä yhtään tiedä miksi, mutta jotenkin tän vuoden, tai täälläolon piti takoa mulle päähän se, että oikealla tiellä ollaan. Enkä voisi melkeinpä olla onnellisempi. Tai voisin, mutta eihän nyt tavoitella kuuta taivaalta näin ens alkuun. Niin, tiedoksi sinne kotio päin, että hymyillen aloitetaan uudempi puolivuosikas ja hymyillen olisi tarkoitus tulla kotiin sitten ajallaan :) Ja että opiskelemaan edelleen lähetään! Hii, hii, hii, tässä menee tunnit ja minuutit kun on niin paljon tekemistä ja koska oon puolivuosikkaani aatellut aloitella myös niin, että heräisin pikkasen aikaisemmin, että olisi aamulla aikaa herätä ennen kuin lapset herää enkä olisi niin pökkyrässä ja voisin katsella aamuaurinkoa niin jääpi minun pohdinnat huomiselle! Tai jollekin päivälle, vaan tulee ne! Bonne nuit!