sunnuntai, tammikuuta 31

"Ehkä yleistä kauneutta"

Minä oon ihan oikiasti yrittäny kovasti kirjoittaa, mutta missään vaiheessa vaan ei oo ollu semmoista tunnetta yhtään, koko ajan meno päällä tämän viikonlopun, vaikkei ois jaksanutkaan (tänä aamuna vasta kolmas kahvikuppi sai mut hereille) kai. Mutta nyt on yksinkertaisesti viikon paras hetki. Viikko takana, yksin kotona, legginssit, ruutuflanellipaita, pitkät villasukat ja tukka nutturalla, chai-tee vieressä. (Jos joku teetä illasta ihmettelee niin mun on jaksettava tänään valvoa yli puolen yön että voin soitella äitille synttärionnittelut!) Joten kirjoitellaan nyt! (Taustalla soi SMG, voiko olla paremmin asiat?)

Tää viikkohan meni kyllä hurjan nopeasti, luultavasti ihan vain siksi, että mun pää hyöri ja pyöri sen pidentämisajatuksen ympärillä. Nyt ratkeaa vedot, niinku joku ois sellaista pystyttäny, mut jos on, niin kerrottakoon että lentoni laskeutunee Suomeen... vuoden 2011 puolella! WHII!



No ei tarvihe kuvanlaatuisia ajatuksia miettiä! NOUNOU. Eli hei, oikiasti oon tulossa takas niin kuin sovittiinkin, eli elokuu 18. päivä on mun viimeinen päivä Jenkeissä ainakin tän kokemuksen parissa. Jos mun listasta näki, niin niin näkee ehkä sen syynkin. Enkä mä selkeästi osaa sanoa numero yksi syytä sille, että tuun takas. Se on vaan semmoinen vaisto joka sanoo, että niin sen pitää mennä. Mut en tehny päätöstäni kuitenkaan pelkän vaiston perusteella, vaan painavia syitä kumminkin oli. Kuten vaikka yliopisto ja vahva tunne siitä, että kesällä oon done tämän kokemuksen kanssa. Ja kaipaan ihan hitosti Suomeen ♥ Vaikka mulla onkin edelleen oikein kukoistava romanssi Jenkkilän kanssa. Mutta hei, yksi ehto rakkaat ystäväiseni siellä kotikonnuilla, jos ei oo reilun puolen vuoden päähän tervetuloapippaloita järkätty nii en tuu takas! ;D

Mutta siis, mun viikko, mitä se sisälsi. Se meni nopeasti, töitä tehdessä, keskiviikkona tehtiin leffatreffit, minä, kaks S:ää, C ja B. Käytiin kattomassa The Lovely Bones. Jolle on vaan yks adjektiivi. Puzzling. Ja toki sen lisäks on sanottava, että Stanley Tuccin roolisuoritus oli järisyttävä! Herra on ollu yks mun lempinäyttelijöitä aikalailla pitkään, alkaen Teho-osastosta, sitten Devil Wears Prada, A Midsummer Night´s Dream ja Julie&Julia, mutta voi herranen aika, oli järkytys nähdä tää roolisuoritus. Enkä tiiä oliko se shokki positiivinen vai negatiivinen. Vaan oli pelottavan hyvä ainakin. Loppuviikko menikin sitten ihan vain ollessa. Asioita toimitellu, kirjoitellu ihmisille (ihmiselle) jaa normaalia vain :D Perjataina meidän talon valloitti 3 poikaa oman hostkidini lisäksi, kun C ja S tuli nuorimpien poikiensa kanssa lounasdatelle, syötiin pitsaa ja annettiin poikien rakentaa junarataa ympäri mun hostkidin huonetta ja oli aurinkoa ja hymyilytti kun oli perjantai. Ja perjantaina olin taas ihan rättikuittiväsypoikki ja löhösin vaikka kuinka, ettekä usko kuinka ihanaa oli päättää perjantai-ilta varsin tavanomaisesti: orgaanista suklaavaniljajäätelöä ja Project Runwayn uusin jakso hostmumin kanssa.

Lauantaiaamuna olikin sitten valmistautuminen aurinkoiseen päivään, kaurapuuroa ekstra-annos ja appelsiinimehua ja toppahousut ja -takki päälle, hiukset kahdelle letille ja termoskahvikupin kanssa pihalle oottamaan kyytiä. Suuntana kahden S:n ja toisen S:n kaverin A:n kanssa Pat´s Peak ja tavoitteena saada lumilauta alle! Ja täyttyihän se tavoitekin aikalailla heti kun päästiin kurvaillen New Hampshireen. Ensinnäkin ilma oli aikalailla hiton kaunis. Aurinko paistoi ja pakkasta oli justiinsa sopivasti niin ettei suurin osa kylmänaroista jenkeistä ollut saanut mieleensä eksyä rinteeseen, juuri sopivasti oli porukkaa siellä. Lautojen laatu oli tosin järkytys ihan ensinnäkin. Siis niiden vuokralautojen. Ei apua. Mutta no, lauta oli alla ja se liikku, se oli pääasia. Tosin kun ei moottoritien varrelle näkynyt Starbucksia niin suunnattin Main Lodgeen ensin ja sieltäpä sitten löytyikin Starbucks-kahvia! Kivakiva laskettelupaikka :) Ja kun S ja A on semmoisia hirmutaitajia, niin me toisen S:n kanssa sanottiin niille että menkää menojanne, me otetaan easiest way down ja nähdään lounaalla! Ja ihan ensimmäisenä tuotin ainakin iloa hissipojalle kun melkein kompastuin johonkin ja oli vähän vaikeuksia siihen hissiin päästä. Poika sai hyvät aamunaurut kyllä. Kehtas vielä huutaa perääkin: "Don´t worry, I´ve seen a lot worse!" Thanks. Sen jälkeen vaihdettiinkin hissiä! Kun se oli helpompi se toinen! Peräti kaks kertaa sen koko ajan mitä mentiin niin pääsin hissistä pois pystyssä peräti 2 kertaa. Mutta ensinnäkin, se hemmetin lauta oli tosi outo eikä kulkenu kunnolla kun oli niin "tasaista" siinä. Hmph. (Misson mun isi kun isiä tartten? No isi on Suomessa :( Isi osaa aina laittaa mun laudan täydelliseen kuntoon!) Mutta noh, kumminkin, sitten hypin sen mäen alkuun, kun edelleen ei varmaan ollu mitään siinä laudan pohjalla, vaan sitten kun alkoi alamäki niin sitä olikin oikein täydellisesti. Otti yhden mäen tosin päästä takas siihen tuntumaan laudan päälle! Mut sen jälkeen nappikuulokkeet korviin ja alas, ylös, alass, ylös, mehtä!, alas, ylös, alas, ylös, alas...lounas!, ylös, alas, ylös, alas...kaakao ja vielä kerran ylös ja alas. Harmitti kyllä kun ei itellä sitä kameraa ollut mukana kun se on edelleen korjauksessa (korjausluokka B2 - moderate repair, major parts replaced :D) mutta tytöillä ol kamerat ja kuvia saatte kun minäkin saan! Loppujen lopuks vielä päädyttiin pelaamaan kuumaa perunaa kumikanoilla ja palkintona ois ollu ihkauusi Burtonin lauta. Ei suotta kismittäny kun se kumikana ei tarpeeks nopeasti kulkenu.

Illalla kuitenkin suunnattiin aupparipoppoon (S,S,A,B,C)kanssa kohti entisen aupparin brassikämppää. Siis ruotsalaistyttö T asuu brasialaisen poikaystävänsä ja toisen brassipariskunnan kanssa vähän pohjoisemmassa. Viime viikonloppuna oli T:n synttärit ja siellä kun luvattiin että mennään V:n synttäreille niin pitihän se mennä! Onnellisesti sen kyllä viikolla unohdin, lauantainakaan vielä en muistanu, mutta sitten joku soitti että milloin tuut ja voi jjjjjjeeee. Kaiken lisäks mulla oli semmoinen oikein hirmuinen rumapäivä ja sovitin tyyliin jokaisen vaatekaapissa olevan vaatekappaleen päälle ja ei mikään istunu ei. Hermo meni ja lähdin vaan ja päätin väistellä peilejä. Tyttöjen kanssa tehtiin ensin hiano kakku, tai siis C oli sen leiponut, me koristeltiin Suomen, Ruotsin ja Australian lipuilla ja orgaanisilla mansikoilla. Sitten ajettiin uskollisella Volvolla A/C päällä ettei kakun päältä kerma sulais, oli pikkase kylmä. Väsynyttä meininkiä oli kämpällä, juhlia kanssa tietty, herkullista perinteistä brasilialaista juhlaruokaa jajaja tanssimista pikkaisella olohuoneen lattialla kuunnelleen dance kanavaa teeveestä! Jenkkimeininki :D Vaikka kyllä B:n kanssa sovittiin että testataan yksi Bostonin 18+ klubi, joka kuulemma on gayclub, mutta onko se ennenkään haitannu? No ei! (Hihhihi, R♥)

Ja kun meni nukkumaan meno hieman myöhäiseksi niin olisi kyllä aamulla voinu nukkua sen 10 tuntia pidempään ainakin, mutta noo, eikä mitä, ruoka nassuun ja Bostonia kohti! Ja aika ylpeä oon itestäni kun koko reissun aikana käytin vain metrokarttaa :) Reissun pääasiallinen tarkoitushan oli ihan vaan nähdä ihanaista K:ta, jota on ollut hirmuinen ikävä! Tää oli tullu kaverinsa A:n kanssa Bostoniin ja siinä yhden aikaan tiemme maagisesti kohtasivat Quincy Marketilla! Semmoista yleistä sunnuntaihäröilyä siinä siis, mulle Awake Tea Latte Harvard Squarelta (ja koulu alkaa muuten ens lauantaina!!!) ja jotenkin kummasti eksyttiin taas Urban Outfittersiin (kuten viime kerralla, tällä kertaa jäi muuten kanacaesarsalaatit muuten syömättä..!) ja sieltä lähti mukaan vaikka mitä! Joista laittaisin kuvaa jos ois kamera :P Hame ja kaks paitaa, ihania, kaikki aletuotteet oli -50% joten kyllä kelpasi :) (toinen paidoista näkyy kuvassa, se on ihanan pehmoinen...) ja sitten jotain TOSITOSI kivaa mun kirjahyllyyn! ♥



Mut nyt tää lähtee korjaamaan sitä rikkoutunutta talvitakkia (mullei oikeasti ole aavistustakaan että missä mä sen teloin!!), kirjoitteleen sähköpostia ja nukkumaan, se ois helemikuu huomenna! Anteeksi muuten webcamin kökkölaatuiset kuvat, mutmut pittää odotella babya vielä pajalta takasi hetki! Vaan pörröistä ja kivaa alkuviikkoa! ♥

5 kommenttia:

Girouette kirjoitti...

Jospa saisit kameran pian takaisin, voin kuvitella millaista ahdistusta sen poissaolo on sinulle tuottanut!

Tekemises kuulostaa hauskalta! Multa taitaa jäädä talviurheilut tältä talvelta siihen yhteen pulkkamäkireissuun. Ellen sitten päädy Alpeille perheen kanssa pääsiäislomalla. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mun suu loksahti auki ku luki että vuoden 2011 puolella. :D Mut hei, onneks jatkoin lukemista... äläkä pippaloista huoli, mähän oon järkänny niille jo paikan ja aatellu niitä jos ennen joulua. :D Tosin se paikka ei vielä ole valmis, mut isi on ahkera. :P
Ja sun kuvas on söpöjä! Ja viikonloppusi kuulosti oikein, oiekin hauskalle!:) Ässä, again.

Anonyymi kirjoitti...

NIIN JA, En hallitse näppäimistöä ollenkaan.

Susette kirjoitti...

Girouette: Alpeille MARS! Ihan oikiasti, sittenpähän se olisi siellä käyty ja mieti niitä kuvia! Ja kyllä oot oikeassa, eilenkin olisi niin nätisti ilta-aurinko paistanut yhden Harvardin dormin seinään ja tehnyt varjoja niin hienosti että meinasi melkein itkettää, kun ei ollut kameraa...!

Ässä: Score then! Sainpahan huijattua edes sua hetkisen ;) Niin ja onneks mulla on sut siellä pippaloita ja nyt järkkäämässä ja isis rakentaa mulle ihan saunankin sitä varten! Hoo, no ei nyt sentään :D Hih, kiitos :) Sunnuntailook! Ja näppäimistön hallinta on aikamoinen taitolaji. Mullon ikävä sua ♥

JA KIINNITTÄKÄÄ HUOMIOTA ON MUN KIRJAKAVERIIN!!

Olli kirjoitti...

Hei mäkin kävin kattoo Lovely Bonesit. Oli kyllä ihan hyvä leffa. Vähän vaan meni fiilikset kun host-perhe pommitti viesteillä.. mutta se siitä. Kiitti selkeistä naamakuvista. Oon aina miettinyt miltä sinä näytät :)