Teehetki. Tässä ollaan aikalailla suurien asioden ja päätösten äärillä. Ja vaikka tiedän valintani jotenkuten, niin haluan olla siitä varma. Jota en vielä ole. Joten listaa kehiin vaan, eikös?
Miksi jäisin pidemmäksi aikaa?
- kuten jo aiemmassa tekstissä oon sanonu, oon löytäny tasapainon tän vuoden mieltä. En tiiä oonko se minä vai paikka, vai plus molemmat? Haluunko kokeilla mitä mun tasapaino sanoo tän maailman jättämisestä? (en puhu nyt maailmasta noin niin kuin yleensä, vaan tästä aupparimaailmasta)
- koska tykkään työstäni, mutta kestäisinkö sitä vielä pidempään kuin vuoden?
- oon rakastunu Jenkkeihin, Andoveriin, Bostoniin, tähän että oon ulkomailla
- mua raastaa jättää nää mun hostkidit täällä, vaikka joka tapauksessa mun on joskus pois tultava
- koska tää on once in a lifetime, tänne ei enää palata, samaan tilanteeseen, Suomi odottaa kyllä
- tykkään hirmuisesti ystävistäni täällä!
- tähän mennessä kun punnitsee kaikkea mitä on tapahtunut täällä ollessani, niin plusan puolella ollaan!
- tuntuu, että aika loppuu kesken tänä vuonna
Miksi palaisin Suomeen elokuussa?
- koska mua oottaa ihanat rakkaat ihmiset siellä, joita mulla on ihan hirmuinen ikävä! ♥
- mulla on tiedossa "uusi elämä", eli unemaopiskelupaikka ja eka oma kämppä (jos se nyt löytyy se kämppä)
- oon täällä jo nyt ihan innoissani opiskelun aloittamisesta, mutta yliopisto voisi odottaa vielä vuoden?
- koska mulla on suunnitelmat jo mun 13. kuukaudelle ja aika täydelliseltä ja jännittävältä näyttää, en malta oottaa että saan kertoo niistä teille! (eli pidentäminen sekoittais ihan kaiken)
- koska kaipaan itsenäisyyttäni, joka mulla Suomessa oli, vaikka asuin kotona, niin se oli kumminkin oma koti, ei työpaikka
- jos pidentäisin vaikka "vaan" puoleksi vuodeksi tai kolmeksi kuukaudeksi, niin silti pitäis lykätä opiskeluja vuodella ja mua ei todellakaan kiinnosta hankkia töitä Suomesta lukion papereilla
- mua oottaa kummipoika, jota en oo nähny vielä tai pidelly sylissäkään! (tämä on tärkeä)
- voi tosiaan olla että mulle riittää se vuosi näitä aupparin hommia, tulee koettua ja hyvä niin, muistot on ja se on hienoa
- enkä oikeastaan malta oottaa että tuun kotiin, mutta toisaalta en halua tän ajan täällä päättyvän, voiko hetkeen vangittautua?
Tällaisia mietteitä löytyy nyt ja tunteet sekoittaa vielä vähän asiaa. Kuten sanoin, niin oon aika varma jo päätöksestäni, mutta annan vielä hetken, että kuivuu sementti, koska ei oo kovin nättiä jos kävelee jalkakäytävällä sen märän sementin yli ja jää sitten kiinni siihen.
1 kommentti:
Olet kyllä miettinyt hyviä ja tärkeitä pointteja, molempien kohdalla!
Mullakin olis varmasti mahdollisuus pidentää, se vähentäisi hostäidin stressiä huomattavasti. Ja jos haluaisin pidentää, minun täytyisi kertoa se varmaan parin seuraavan viikon aikana. En oo tällä hetkellä tän työsuhteen pidentämisen kannalla, vaikka keski-eurooppaan elämään voisin jäädäkin :)
Lähetä kommentti