"You need a light, I'd find a match"

Oon ihan rättikuittiväsypoikki. Oon töissä. Pyykkään. Lähdetään huomenna roadtripille, hostmumilla on joku businessmatka New Yorkin osavaltioon, ei vielä tarkkaa tietoa että minne sinne.

Oli kiva viikonloppu, tänään oli kevättä ilmassa. Sen näki, haistoi, maistoi ja tunsi. Voi kun olisi jo kevät. Ja olisipa jo kesäkin. Mulla on yhtä hullunmyllyä täällä nytten. Ensin on lapsilla loma, niiden dad on ollut Euroopassa yli viikon ja mun työtunnit on ylittyny tällä hetkellä 6 tunnilla. Arvatkaa muistetaanko edes kysyä mistään korvaamisesta? Tuskin. Mun pitäis edelleen kertoa hostmumille, etten oo pidentämässä. Sitten mun pitäis saada henkistä voimaa läksyjen tekoon. Lupauduin kaiken lisäksi tekemään esitelmän yhden kirjamme kappaleista Harvardin tunnille ensi viikolle. Missäköhän vaiheessa? Mullei ole sitä kirjaakaan vielä täällä. Sen piti tulla enintään 6 päivässä, eli viimeistään tänään. No, eipä tullu. Mä soittelen huomenna UPSille että alkavat toimittaa ja äkkiä. Jotta saisin sen edes matkalukemiseksi tai jotakin. Että voisin ees vilkuilla. Koska en löytäny nettiversiota siitä. Jees. Ja mitä muuta? Niin mulla ois paketteja laittelematta Suomeen, rahaakaan ei ois kovin paljoa, pitäis varata spring break jo, että pääseekin jonnekin, ällö olo suklaista, yhtä huolta Suomessa, toista täällä. Yksi läheisistä ystävistäni, hän harkitsee ihan vakavissaan lähtöä täältä, koska perheily on mennyt niin alamäkeen kuin vain olla ja voi. Ihan oikeasti. En halua kertoa, koska en halua loukata tapauksen yksityisyyttä. Oma perhe, siis hostperhe tuntuu ihanalta kumminkin tällä hetkellä. Vaikka oon oikeasti rättiväsynyt. Haluisin vaan mennä nukkumaan, mutten voi, kun pitää pyykit viikata. Laitan ne paikoilleen sitten huomenna. Hitto, pöydästä lähti osa. Tiedättekö kun nyt olisi ikävä kotiin. Siihen paikkaan, jossa voisi vaan lysähtää sohvalle, sille kahdenistuttavalle ja sulkea silmät, ottaa viltti lattialta ja nukahtaa kasvot selkänojaan päin lasten ohjelmien ajaksi. Sitten olisi vähän uninen, mutta olisi illallista ja saisi taas energiaa sitten ja jaksaisi tehdäkin jotakin. Hmm, hmmm, hmmm, mun pitäisi saada unta. Ja pestä kasvot.

Ja huomenna tulostaa yksi kirja, tai semmoinen kirjake, jossa on ihan kuvalliset ohjeet englannin vokaalien ja konsonanttien ääntämisestä. Harvard sai mut tuntemaan itteni jälleen NIIN tyhmäksi. Ja sitten kadotin mun the notebookin, mutta onneksi yksi minun kurssikavereista oli sen vain vahingossa ottanut. Ei siinä, onneksi se löytyi, kaikki hyvin siis. En tarvitse sitä heti nyt. Mut tarvitsen sen kirjan. Kunhan saan opiskelun taas kohalleen niin kaikki on hyvin. Ja kun minä luulin, että osasinkin englantia. "Pah!" sanoi Harvard sellaisille luuloille. Mutta ehkäpä osaan sitä tämän kurssin jälkeen? Haluatteko tietää, mikä on mun esitelmän aihe: "Critical Thinking as a Social Activity" ja minä oon innoissani! Haluisin vaan saada sen kirjan jo. Meillä oli Sokrateen seminaari eilen kurssilla ja aiheena Ways of Seeing ja pääosassa taide. Aloin kaipaamaan kuviksen tunteja, taidetta, mun on pakko päästä museoon kohta. On se kumma, kun pakko on minun olla äänessä vaikken osaisi oikeita sanojakaan. Mielipiteet on vaan tuotava esille jos jotain on. Vaikkei ois ihan varma, niin mun on sanottava jotakin. Muistaako joku joka on ollu samalla tunnilla? Ihan niin kuin oisin ollu hiljaa siellä. Täällä sama homma. Oon porukan nuorin varmaankin, mutta eihän siinä mittään, silti on päästävä ääneen ja kerrottava mitä mun päässä liikkuu. Niin kuin nytten. Vaikkei ois aikaa periaatteessa blogata ollenkaan, mutta piti vain hieman jakaa että mitä on tapahtunut. Yritän päivitellä sitten matkalta, jos mahdollista, jos hotellin aulassa vaikka ois wi-fi. Ei tiiä vielä, mutta mun tekisi hirmuisesti mieli kertoa teille mun viikonlopusta! Varsinkin lauantaista, kun ei tullu syötyä kun lounas ja vähän väsytti ja nauratti ja oli kivvaa. Ja kuinka 3,5 tunnissa sain luettua opiskelumateriaalia 8 sivua. Whoooops. Tuntuu pikkase tyhmältä. Johtuuko siitä että aivot on liian väsyneet minkäänlaiseen järkevään toimintaan? Joooooooo. Viikkaan siis pyykit nyt! (Vaikka mieleni tekisi vain nukahtaa jonkun syliin nytten. Olla heikko ja voimaton hetken, olla vain.)


P.S. Sain Valentine´s kortin hostperheeltä. Muistatteko mun ja jenkkikurrejen tapaamiset?