perjantaina, huhtikuuta 3

"Älä sano ei, älä puhu, älä mene, vielä hengitä ja viimeiseen asti, pidä sanasi"

Odottelua. Eikä mitään muuta. No myönnetään, sain sähköpostia perheenäidiltä tässä muutama päivä sitten ja vastasinkin, laitoin muutamia kysymyksiä siihen, joita en muistanut kysyä puhelimessa, nyt odottelen vastausta. Lasten isä haluaa myös puhua kanssani, joten sitäkin soittoa odottelen nyt. Eli kyllä, odotteluahan tämä on. Mutta tätä perhettä kyllä kelpaa odottaakin ja toivottavasti odotukseni sitten palkitaankin, josko vaikka pääsisin tähän perheeseen. (30.3)

Tuosta luonnoksen alusta onkin muutama päivä aikaa, kun on hieman laiskottanut... Mutta kuitenkin, sain vastauksen sähköpostiini ja perheen äiti vastaili mielestäni niin täydellisesti ja hymyilin vain sille sähköpostille, että kyllä minun on päästävä tähän perheeseen! Tai siis nyt se on oikeasti alkanut vahvistua sellainen ajatus, että haluan juuri tähän perheeseen, näiden lapsien kanssa ja tuolle paikkakunnalle! Nyt vain toivotaan parasta, tai siis, yritetään parasta. Ja hyvältä näyttää kyllä jo, sillä perheenäiti tykkäsi kovasti hakemuksestani ja jo puhelimessa sanoi, että perhe on erittäin kiinnostunut minusta ja haluaisi minut au pairikseen. Kuitenkin nyt perheenäiti soittelee suosittelijoilleni ja yksi suosittelijoistani soitti eilen sen jälkeen kun perheenäiti oli hänelle soittanut ja heillä oli kuulemma ollut oikein mukava keskustelu. Mikäs sen mukavempaa! Nyt odottelen jälleen, eli jatketaan tuolla luonnoksenalun tunnelmilla, joskin tällä hetkellä tunnelma on kovin odottavainen!

Muuten tuota laiskuuttani selittelisin.. :) Maanantai meni pikkuveljen synttärien hoitotätinä toimiessa ja kyllähän se vei voimat, 3 tuntia kymmenen ekaluokkalaisen pojan kanssa. Huh, selvittiin tosin siitäkin sitten! Loput päivät olen viettänyt kuviksen luokan takaosassa kuin hullu professori labrassaan. Eli työstänyt kuvisdiplomia ja tehnyt tätä minun tulkintaani Claes Anderssonin runosta Andersson, joka muuten on yksi kaikkien aikojen lempirunoistani! Lisäksi Erlend Loen Supernaiivi ja Paulo Coelhon Alkemisti ovat vieneet mukanaan lukemattomia tunteja! Alkemisti on vielä kesken, mutta Supernaiivin kehottaisin ihan jokaista lukemaan! Jos se kirja ei tuo puhtaan iloista mieltä, niin sitten ei mikään! Ja jos sen kirjan päähenkilö olisi oikea, niin olisin rakastunut. (Voinhan toki olla nytkin..) Mutta äh, niin, koska laiskuuteni jatkuu ja Alkemisti kutsuu, niin lopuksi liitän tähän loppuun Claes Anderssonin runon, joka sekin saa aina maailman näyttämään paremmalta! (Huomatkaa kirjailijan ja runon päähenkilön sama nimi!)

Andersson pitää pirunmoista meteliä
Andersson ei osaa edes seistä selkä suorana
Anderssonista tuskin tulee yleensä yhtään mitään
Andersson on pelkuri
Andersson saisi saatana ruveta ajattelemaan ennen kuin on liian myöhäistä
Andersson tutisee kuin hyytelö
Andersson juo liian paljon
Anderssonin ei pitäisi tupakoida unissaan
Anderssonhan on itse asiassa rokulissa ison osan vuotta
Anderssonin pitäisi miettiä ja punnita yhtä ja toista
Anderssonin ei pitäisi matkusta Mallorcalle nyt kun vanha äiti
makaa perkele henkitoreissaan
Andersson syö kuin sikapossu
Andersson on lihava
Anderssonin pitäisi mieluummin soittaa klarinettia
Anderssonin ei pidä kuvitella itselleen mitään olemattomia oikeuksia
Andersson näpit irti
Anderssonin pitäisi liittyä ammattiyhdistykseen eikä istua
vittu siinä parkumassa
Anderssonin ei pitäisi haaveilla niin paljon
Anderssonin pitäisi tietää että intiimihygieniasta tulee huolehtia
myös Anderssonin itsensä takia
Andersson ei ole kovin korea näky
Anderssonin pitäisi tietää ettei Andersson ole Anderssonin oma asia
Andersson voisi ottaa huomioon että tehty on tehty eikä sitä
saa tekemättömäksi helvetti soikoon
Anderssonin pitäisi tajuta ettei sitä noin vain voi lojua siinä
kuin mikäkin raato ja nauttia
Andersson on alkanut hyppiä silmille viime aikoina jos suoraan sanotaan
Andersson lopettaa kieroonkatsomisen
Andersson ei tule sitten valittamaan ettei Anderssonia ole hyvissä
ajoin informoitu Anderssonin tilanteesta
Andersson lakkaa viheltämästä taikka jumalauta
Andersson muistaa ottaa lääkkeensä tai muuten Andersson kuolee
se kai tuli selväksi
Andersson missä hemmetissä se Andersson luuhaa
Ei kai Andersson ole voinut…Anderssonin ei olisi pitänyt hypätä sen minä sanon suoraan
Andersson olisi voinut edes sulkea ikkunan perässään

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heis! Täälläkin ollaan lähdössä au pairiksi jenkkeihin EF:n kautta, kesällä luultavasti. Eksyin sinun journalia lukemaan blogspotissa surffaillessani. Linkitin siun blogim omaanikin, ei kai haittaa? Juuri äsken jouduin torjumaan yhden perheen pohdiskelun jälkeen, mutta toivotaan, että ensi viikolla tulisi taas uusi match.

Mutta sitä vain tulin sanomaan, että odotan innolla, että pääsen lukemaan USA-elämästäsi täällä! Ja hienoa, että siulla hakuprosessi sujuu noin hyvin! :)

Maija

Anonyymi kirjoitti...

-- Ja pitimä sanomani, että juuri itse aloittelin tuon Loen Supernaiivin! Vasta parit sivut takana, mutta kohta sen kimppuun taas. Vaikuttaa mielenkiintoiselta!

Maija

Anonyymi kirjoitti...

Jep, positiivisuutta tarttetaan kyllä, että tästä selvitään. Olen suunnitellut lähtöä tuohon heinäkuun tokalle viikolle. Kesäkuun haluaisin ainakin vielä olla Suomessa, mutta toisaalta lähtö olisi melkein pakko laittaa heti heinäkuun alkuun, jos haluaa hyvissä ajoin ehtiä takaisin Suomeen seuraavan vuoden syksyksi opiskelemaan. Tosin opiskelutkaan eivät tällä hetkellä kiinnosta (lähinnä pääsykokeisiin lukeminen juuri nyt), ja voisin niiden kustannuksella lähtöäkin hiukan siirtää. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa laitoin hakemukseeni 6. päivä tai sitten se 13. päivä. Tähän mennessä molemmat kaksi matchiani ovat merkitty 6. päiväksi.

Tavallaan elättelen toiveita, että voisin viettää puolitoista vuotta Jenkeissä. Sitten olisi aikaa palautua ja tehdä töitä (plus päntätä pääsykokeisiin), ja aloittaa opinnot vasta 2011. Tuo yksi vuosi vie kuitenkin sen 13 kuukautta, koska haluan vähän matkustellakin töiden jälkeen, ja sitten pitäisi heti Suomeen palattua lähteä tyhjätaskuna opiskelemaan.. Ehkä tätä ehtii vielä miettiä ja pyöritellä! Katsoo sitten, mitä vuoden aikana tapahtuu ja millä fiiliksellä palataan Suomeen :)

Jännittää vaan jo nyt! Toisaalta haluaisi pitkittää tätä Suomessa oloa, mutta toisaalta olisin valmis pakkaamaan laukkuni tällä sekunnilla!