No niin, heti aluksi jatketaan tuota listaa, siitä jäi muutama juttu puuttumaan! Elikkäs
- autokoulun toinen vaihe
- siihen pitäisi se reitti ajaa ja tehdä itsearviointi
- sitten pitäisi hommata se kansainvälinen ajokortti
- ostaa yo-lakki!
- ostaa iiiiiiiso matkalaukku
- hmmm...hmmm... siihen loppui taas muistini!
No, kuitenkin, on kaikkea tekemistä. Mutta matkailusta piti kirjoittamani ennen kuin lähdin tallille. Miten muuten voi tuntua +8*C niin ihanan lämpimältä? Oli kummiskin ja ihanan rentouttavaa tuo ratsastus. Täytyykin muuten heti tarkistaa onko heppatalleja Topsfieldin lähellä! ... Ah, ihana Google Maps! Kyllähän noita näyttää löytyvän, yhteenkin kestää ajaa vain 8 minuuttia! Vuoteni on entistä paremman kuuloinen!
Niin, se matkailu. Matkailussa on siis se hyvä puoli, ettei tosiaan tarvitse ajatella niitä keskeneräisiä juttuja kotona vaan voi keskittyä nauttimaan yksinkertaisesti niistä hetkistä, joita viettää siellä missä on. Ainakin minulle käy kotona niin, että jos yritän vaikka juoda aamukahvia rauhassa ruokapöydän ääressä auringon paistaessa iloisesti, niin sitten tulee mieleen että hei, nythän oiskin hyvä aika tehdä se ja se tässä samalla aamukahvia nautiskellessa. Kun on jossain vieraammassa paikassa niin silloin ei tule niin välittömästi mieleen mitään tuollaista ja saa sitten juoda sen aamukahvin ajatuksiltaan rauhassa. Se on matkustamisessa parasta. Aivoilla on niin paljon uutta informaatiota vastaanotettavana, ettei kerkeä miettimään mitään toissijaista. Hyvä niin, muuten sitä kai törmäilisi lyhtypylväisiin koko aikaa kun ei olisi niitä ennen nähnyt ja jo miettisi jotain ihan muuta kuin askeliaan!
Matkailusta vaihdetaan hienosti aihetta viisumiin, joihin vaadittavia kaavakkeita yritän kovasti täyttää. Vaikka järjestöltä tulikin tarkat ohjeet siihen, miten ne paperit pitää täyttää, niin silti ei uskalla tällä tavalla ilman valtavaa paneutumista laittaa mitään niihin papereihin, koska sitten jos ne menee väärin ja tajuaa jonkun kohdan väärin tai muuta. Ehkä pitäisi nyt keskittyä siihen, jotta saisi ne valmiiksi ja voisi varata viisumihaastattelun sitten ja saisi sen viisumin ja voisi olla ilman huolia hetken. Tai ainakin melkein.
Päätin tänään muuten jotain täysin järjenvastaista, mutta silti se on oikein järkeenkäypää. Päätin, etten menekään VAKAVA-kokeeseen. Siis valtakunnalliseen kasvatusalan valintakokeeseen. Tarkoituksenani oli siis hakea tällä VAKAVA-kokeella luokanopettajaksi Ouluun, Helsinkiin ja Turkuun, mutta tajusin, että tekisin sen turhaan, koska ensinnäkin en aloittasi opintoja tänä vuonna ollenkaan ja toisekseen, jos en pääse siihen Master of Education Programmeen, niin en kuitenkaan aloittaisi ensi vuonna luokanopettajaopintoja, vaikka pääsisinkin sinne. Sen sijaan hakisin uudestaan Master of Education Programmeen, niin kauan että pääsisin. Sitten kai jatkuisi au pair-vuodet, muttei se oikeastaan minua haittaisi, kun kuitenkin haluan vain ja ainoastaan tuohon koulutusohjelmaan niin eikö olekin järkevää panostaa juuri siihen, kun haluan oikeastaan vain ja ainoastaan Master of Education Programmeen? Teenkö nyt ihan tyhmästi? Olen vähän kahden vaiheilla, kun toisaalta tekisi mieli varmistella hakemalla myös suomenkieliseen, mutta kun kuitenkin hakisin uudestaan siihen englanninkieliseen, niin nyt on oikeastaan hieman tyhmää hakea siihen suomenkieliseen. Olenkohan selittänyt tämän tarpeeksi vaikeasti? No, minulla on viikko aikaa pähkäillä vielä kai. Tosin jos päätänkin hakea siihen niin nyt pitäisi jo lukea. Jos jollakin on jotain viisasta sanottavaa tähän niin viisaita sanoja otetaan mielellään vastaan :) Kiitos ja kummarrus, nyt viisumipaperien puoleen!
3 kommenttia:
Minä täällä taas, hei! :D
Mutta siis, itsekin tiputin pääsykokeet vain yhteen ainoaan paikkaan. Itselläni se on Turun yliopisto ja maantiede. Mietin samoja juttuja kuin sinäkin, eli kannattaa panostaa siihen mikä oikeasti kiinnostaa. Nyt varsinkin kun on vuosi Yhdysvalloissa edessä, ei kannata turhan moneen paikkaan vielä hakea. Eihän sitä tiedä kuinka kauan siellä lopulta viihtyy, ja eivät koulut taida pitää kuin sen yhden vuoden sitä aloituspaikkaa vasta-alkajille. Menisi turhaan kaikki pääsykokeisiin pänttäys, jos haluaakin viettää ulkomailla enemmän aikaa.
Plus, onhan sitä aikaa hakea myöhemminkin, jos mieli muuttuu. Lisäksi mielenkiinnon kohteet voivat vuoden aikana vaihdella, ja henkilökohtaisesti olen ajatellut englanninkielisen koulutuksen kiinnostavan vielä enemmän sitten Jenkeissä vietetyn vuoden jälkeen. Haluaa säilyttää sen opitun kielitaidon, vielä mielekkäiden oppiaineiden parissa.
Ah, kiitos, en siis ole ihan järjiltäni :D Ajattelinkin juuri kipsutella sähköiseen yliopistohakuun ja pudottaa tuon suomenkielisen luokanopettajakoulutuksen pois. Enhän edes halua sinne! Ihminen tekee näköjään noin luonnostaan valintoja, jotka tuntuu yliturvallisilta, vaikkei tarvitsisi :) Little excitement is great anyway!
Hei! Linkitä aivan vapaasti. Miekin olen lueskellut tätä siun blogia mielenkiinnolla. Ja kyllä toki niitäkin on joita ei tatuointi haittaa, mutta jotenkin vain tuntui kurjalta tulla hylätyksi venytyskorujen (jotka eivät ole edes isot) ja tatuoinnin takia...
Ja noista opinnoista. Itse hain vähän turhan moneen paikkaan. Olisi pitänyt tehdä niinkuin sie ja hakea vaan sinne mikä oikeesti kiinnostaa. Voi olla että jätän kokonaan bilsan pääsykokeet käymättä ja keskityn vaan niihin pariin muuhun.
Lähetä kommentti