Miten vaikeaa voi olla 3 minuuttia kestävän videon tekeminen? Vastaus: maailman vaikeinta. Siltä kyllä suoraan sanoen tuntui, kun aloitin tekemään tuota videotani meidän ah-niin-ihanalla digikameralla. Ensin siitä tuli liian pitkä, itse asiassa siitä tuli liian pitkä moneen, moneen kertaan. Noh, ainakin tajusin, että mitä puhuin siinä videolla, vaikkakin se tuntuu vieläkin niin kovin huonolta se englanti. Noh, jännityksen piikkiin. Niin, puhun siis siitä videosta, joka lataillaan extranettiin tulevan isäntäperheen nähtäväksi. Minun piti oikeastaan improvisoida tuo video, sillä alunperin tuo idea on tarkoitettu niille, jotka vielä hakevat isäntäperhettä, mutta koska minun isäntäperheeni on jo varmistunut niin päädyin sitten kiittämään valinnasta, kertomaan miten kaikki järjestelyt sujuvat täällä ja kertomaan kuinka innoissani olen vuodestani. Josko siitä ihan kelpo tulisi, oli ainakin hyvä valo, kun aurinko kuullotti tuolta pilvien takaa! Onpahan tämäkin tehty nyt. Lupasin sitten perheelle että sähköpostien sijasta voin vastailla myös videolla, jos haluavat nähdä minut hieman "elävämpänä" tavallaan. Minun mielestäni se olisi ainakin kovin mukavaa, nähdä perhe videolta, kun sähköposti ei kuitenkaan ole sama asia. Olihan tuolla videolla jo hieman kiirekin, kun en ole pitänyt yhteyttä perheeseen eikä perhe minuun vähän aikaan niin ajattelin, että olisi mukava perheelle enkä minä tuntisi hirveitä tunnon tuskia. Mutta on vain ollut sen verran kiire!
Yksi kiireeni syy onneksi lähti keskiviikkona, kun sain tarkastutettua kirjoitelmani yliopistoon hakemista varten ja sitten saman tien (korjauksien jälkeen) laitettua sen yliopistolle. Nyt sen pitäisi olla siellä ja 13. päivä saan tietää pääsenkö toiseen vaiheeseen eli haastatteluun sinne. Jännää! Haluaisin kovasti sen yliopistopaikan jo nyt, vaikkakin suunnitelmia on silti, mutta haluan silti tähän koulutukseen ja vain ja ainoastaan tähän koulutukseen. Kun loppujen lopuksi varmaan "kyllästyisin" luokanopettajana aika pian, englanti tuo niin paljon lisää haastetta ja mahdollisuuden työskennellä ulkomailla! Jotenkin olen vakuuttunut, että tämä Master of Education Programme on minua varten. Siksipä tähtään vain ja ainoastaan siihen.
Tämän lyhyen postauksen lopuksi vielä asiaan kuuluva äänetön kiroilu viisumista. Menee 60 euroa jo pelkkiin matkoihin ja sitten kun pitää se kuvakin vielä käydä otatuttamassa ja äää. Palkkakin tulee vasta ensi viikon perjantaina. Eli pikkuinen hätä tulee tuon viisuminhakureissun suhteen.. Mutta on pärjättävä, paastoan ehkä sen reissun sitten! Ja pitää vielä toivoa, että kaverinkaveri lähtisi Helsinkiin samoihin aikoihin niin pääsisi ehkä mahdollisesti kaverin kanssa kyydillä, säästäisi ja pystyisi ehkä elämään tuon viikon.. Mutta nyt aurinko alkaa pilkistämään pilvien takaa, pakko mennä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti