"Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti"

Tällä hetkellä, juuri tällä nimenomaisella hetkellä, tekisi mieleni vain käydä ostamassa se laukku, pakata se ja lähteä.

En tiedä, kai näistä viimeisistä reilusta 50 päivästä täällä Suomessa tulisi nauttia tavallistakin enemmän, mutta aina ei onnistu. Hitto, ensinnäkin nämä lakkiaiset, hirmuinen homma! Ei tahdo keskittymiskyky riittää zombimaiseen leipomiseen. Sitten se pääsykoe, josta en edes tiedä, että pääsenkö sinne. Sitten kesätyöt alkaa viikon päästä. Ei siinä muuta, homma on kiva, mutta kun se vie niin paljon aikaa ja reilun viikon lukuaikaa. Aikaa menee siihenkin, kun pitää koko ajan kieltää itseään tekemästä "turhuuksia", kun koittaa saada ajan riittämään yksinkertaisesti. Miten siis olla ja nauttia, kun ei ole edes aikaa ajatella sellaista?

Ääh, eiväthän asiat oikeasti ole edes huonosti, kunhan on välillä vain päästettävä kaikenmoisia höyryjä ulos että hetkittäin kestäisi niukin naukin. Sitä kun käskee itseään vain jatkamaan, niin sitten sitä välistä huomaa, ettei oikeasti pysty jatkamaan kun suu on niin täynnä jotakin, ettei pysty edes hengittämään kunnolla, hymyilemisestä puhumattakaan.

Kuulostaa ihan kamalalta, mutta nyt, haluaisin edelleen vain lähteä. Kohdata sen uuden päivän au pairina Yhdysvalloissa. Onhan se täälläkin, voihan sen kohdata, mieluummin tekisin sen siellä. (Ja tiedän, että tämä kuulostaa pahalta korviisi a, jos luet tätä, kun olet ainoa, joka mahdollisesti lukee, niin tämä ei tarkoita ollenkaan, ettenkö tulisi ikävöimään asioita täällä, kuten sinua! Kun tulen<3) Kyllä tämä "lukuloma" alkaa loppua ihan oikeaan aikaan, kun ihan höperöksi tulee ja alkaa ajatukset mennä erittäin omituisiksi, niin omituisiksi, että jo itseäkin pelottaa tai ainakin kummastuttaa! Tai no, ehkä se on tämä juhlahössäkkä, kun ensin on ollut aikaa ajatella eikä oikein tekemistä, jota olisi pakko tehdä. No nyt on pakko tehdä vaikka mitä, muttei oikein ole aikaa ajatella, niin tuntuu että kaikki hajoaa, minä hajoan, kun tulisi revetä tuhanteen paikkaan. On hankala olla hieman.

Siksipä olisi helppoa, että pääsisi lähtemään, kun nyt kaikki on vain tulossa, on varauduttava moniin asioihin. Sitten kun on siellä Atlantin takana, niin sitten olisi helppo keskittyä vain arkeen, sillä se luultavasti veisikin kaiken energian ja keskittymishalukkuuden. Tavallaan, kun olisi elettävä hetkessä siellä. En jaksa suunnittelua täällä Suomessa! Monimutkaisia asioita ja jossittelua, äääääh. Ja sitten kun on pakko ja yrittää tehdä vain kaiken kunnolla ja oikeasti haluaisi tehdä jotain ihan muuta niin kyllä hemmetissä se stressaa. Oon siinä muutenkin niin hyvä. On niin hemmetin sakeaa sumua päässä, ettei sanatkaan tule oikein paperille. Tai näytölle. No ulos ylipäätään. Että ois kiva jos sais tän sumun veks, kiitos.